12.10.2011

Kokkolan käräjäoikeuden tuomio 5.12.2008

Syyttäjä vaati A:lle yhtiöiden kirjanpitäjänä ja B:lle hallituksen jäsenenä rangaistusta neljästä törkeästä veropetoksesta ja A:lle toissijaisesti avunannosta neljään törkeään veropetokseen, A:lle ja B:lle lisäksi viidestä kirjanpitorikoksesta sekä B:lle lisäksi törkeästä avustuspetoksesta tai avunannosta törkeään avustuspetokseen.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteet.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Leena Tokola ja käräjätuomari Hasse Häkki sekä lautamiehet.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus oli 11.12.2009 päättänyt pääkäsittelyn talousrikoksia koskevassa pääasiassa, jossa A ja B olivat vastaajina. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annettu laki (362/2009; hyvityslaki) tuli voimaan 1.1.2010. Sen jälkeen vastaajat olivat, A 12.1.2010 ja B 15.1.2010, vaatineet hovioikeudelta hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä.

2. Hyvityslain 14 §:n mukaan hyvitys voidaan määrätä maksettavaksi myös asiassa, joka on vireillä lain tullessa voimaan. Koska pääasia on ollut hovioikeudessa vireillä 1.1.2010 hyvityslain tullessa voimaan, vastaajien vaatimus on kuulunut lain soveltamisen piiriin. Hovioikeus oli 29.1.2010 antamassaan tuomiossa pysyttäessään pääasiassa käräjäoikeuden tuomion, jolla syytteet oli hylätty, jättänyt hyvitysvaatimukset myöhään esitettyinä tutkimatta. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensinnäkin hovioikeuden ratkaisun oikeellisuudesta.

Milloin hyvitysvaatimus on viimeistään tehtävä

3. Hyvityslain 7 §:n 1 momentin mukaan hyvitystä on vaadittava pääasiaa käsittelevältä yleiseltä tuomioistuimelta. Vaatimus on tehtävä hyvissä ajoin ja viimeistään ennen pääasian käsittelyn päättymistä puhevallan menettämisen uhalla. Vaatimusta ei voida tehdä vasta Korkeimmassa oikeudessa ilman pätevää syytä. Hovioikeus on katsonut, että vastaajat ovat menettäneet hyvitystä koskevan puhevaltansa, koska he eivät esittäneet vaatimustaan ennen hovioikeuden pääkäsittelyn päättymistä. Näin ollen hovioikeus on antanut lakitekstin ilmaisulle ”ennen pääasian käsittelyn päättymistä” sellaisen merkityksen, että se tarkoittaa tässä tapauksessa pääasiaa koskevan pääkäsittelyn päättymistä.

4. Hyvityslain 7 §:n esitöiden mukaan hyvitysvaatimuksen esittämistä koskevan sääntelyn keskeinen tarkoitus on järjestää vaatimuksen käsittely toimitettavaksi pääasian eli sen asian käsittelyn yhteydessä, jonka viivästymisestä on kysymys. Sellainen järjestelmä, jonka mukaan asianosainen vaatisi hyvitystä valtiolta jälkikäteen kanneteitse, arvioitiin tarpeettoman raskaaksi (HE 233/2008 vp s. 26 - 27). Hyvitysvaatimuksen esittämistä koskevan määräajan noudattamatta jättämisen seuraamukseksi on säädetty puhevallan menettäminen. Korkein oikeus toteaa, että puhevallan menettäminen tarkoittaa tässä yhteydessä ennen muuta sitä, että asianosaisella ei ole oikeutta pääasian käsittelyn päättymisen jälkeisen erillisen kanteen nostamiseen.

5. Korkein oikeus toteaa, että edellytykset hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä voivat täyttyä oikeudenkäynnin eri vaiheissa. Tämän takia hyvitysvaatimuksen esittäminenkin voi tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi jo oikeudenkäynnin käräjäoikeusvaiheessa tai vasta muutoksenhakuasteessa ja riippumatta asian käsittelyn vaiheesta, siis esimerkiksi vasta pääkäsittelyn toimittamisen jälkeen. Tämä on otettu huomioon hyvitysvaatimuksen esittämistä koskevassa hyvityslain 7 §:n 1 momentin sääntelyssä. Sen mukaan vaatimus voidaan esittää kaikissa oikeusasteissa, tosin Korkeimmassa oikeudessa vain pätevästä syystä.

6. Pääsääntönä tosin on, että hyvitysvaatimus on esitettävä viimeistään hovioikeudessa ja tällöin hyvitysvaatimuksen joutuisaa ja tarkoituksenmukaista käsittelyä edistää se, että vaatimus esitetään - kuten lainkohdassa ohjeluonteisesti todetaan - hyvissä ajoin, yleensä siis ennen hovioikeuden pääkäsittelyn päättymistä. Edellä lausutuista syistä hovioikeuden laintulkinta, jonka mukaan vaatimus tulisi puhevallan menettämisen uhalla esittää ennen hovioikeuden pääasiassa toimittaman pääkäsittelyn päättymistä, on kuitenkin ristiriidassa oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan sääntelyn tarkoituksen kanssa.

7. Kun vastaajat ovat esittäneet hyvitysvaatimuksensa hovioikeudelle ennen kuin asian käsittely hovioikeudessa on päättynyt hovioikeuden tuomion antamiseen, hovioikeuden olisi tullut ottaa vastaajien hyvitysvaatimukset tutkittavakseen.

8. Asian laatuun nähden Korkein oikeus ottaa asian suoraan käsiteltäväkseen sitä hovioikeuteen palauttamatta.

Oikeudenkäynnin viivästymisen arviointi

9. Hyvityslain 5 §:n mukaan rikosasioissa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa siitä, kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut vastaajalle hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta tai kun häneen kohdistettu rikosepäily on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa.

10. A:ta ja B:tä on ensimmäisen kerran kuulusteltu kesällä 2002. Syytteet oli nostettu ja asia oli tullut vireille käräjäoikeudessa heinäkuussa 2006. Käräjäoikeus oli hylännyt syytteet joulukuussa 2008. Hovioikeus oli tammikuussa 2010 pysyttänyt käräjäoikeuden ratkaisun.

11. Arvioitavana olevassa asiassa syytteet ovat koskeneet törkeitä veropetoksia, avunantoa törkeisiin veropetoksiin sekä kirjanpitorikoksia. Asian esitutkintamateriaali on käsittänyt noin 7 000 sivua. Kysymyksessä on ollut tavanomaista vaativampi talousrikosasia.

12. Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen mukaan yleensä voidaan odottaa, että rikosasioita käsitellään joutuisasti (Remes v. Suomi 9.2.2010). Hyvityslain esitöiden (HE 233/2008 vp s. 23) mukaan viivästymisen arviointi tapahtuu aina yksittäistapauksittain. Korkein oikeus toteaa, että olosuhteiden mukaan erityistä huomiota asian joutuisaan käsittelyyn saattavat vaatia asiat, jotka liittyvät vastaajan ammattiin, elinkeinoon ja toimeentuloon.

13. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa esitutkinta ja syyteharkinta ovat kestäneet kesäkuusta 2002 lukien noin neljä vuotta. Aikaa voidaan pitää pitkähkönä. Asian käsittely kokonaisuudessaan hovioikeuden tuomioon 29.1.2010 saakka on kestänyt yhteensä noin seitsemän ja puoli vuotta. Huomioon ottaen asian laajuus Korkein oikeus arvioi, että hyväksyttävä aika nyt kysymyksessä olevassa asiassa on noin kuusi vuotta. A:n ja B:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa on siten loukattu. Hyvityksen tuomitsemiselle on perusteet.

Hyvityksen määrän arviointi

14. Hyvityslain 6 §:n mukaan hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäynnin viivästymisestä asianosaiselle aiheutunutta huolta, epävarmuutta ja muuta niihin rinnastettavaa haittaa. Hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on valtion vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvitystä voidaan alentaa tai korottaa lain 4 §:n 1 momentissa mainitun tai muuhun niihin rinnastettavan seikan perusteella.

15. Viivästyksen keston perusteella A ja B ovat kumpikin oikeutettuja hyvitykseen kahdelta vuodelta eli saamaan hyvitystä 3 000 euroa.

A:n lisävaatimus asian viipymisestä Korkeimmassa oikeudessa

16. A on täällä vaatinut 1 500 euron lisähyvitystä sillä perusteella, että hänen 12.1.2010 hovioikeudelle esittämäänsä hyvitysvaatimusta ei ole käsitelty kohtuullisessa ajassa. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenkäynnin viivästymistä tältä osin arvioitaessa ei enää voida ottaa huomioon pääasian käsittelyä, joka on päättynyt hovioikeuden 29.1.2010 antamaan tuomioon, ja että hyvitysvaatimuksen käsittely ei ole viivästynyt siten, että se loukkaisi A:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Lisävaatimuksen hyväksymiselle ei siten ole edellytyksiä.

Hyvityksen korotuksen arviointi

17. Hyvityslain 6 §:n mukaan hyvityksen yhteismäärää korotetaan enintään 2 000 eurolla, jos pääasia on erityisen merkittävä asianosaiselle. Asiaa pidetään erityisen merkittävänä, jos se liittyy välittömästi henkilön terveyteen, toimeentuloon, oikeudelliseen asemaan tai muuhun vastaavaan seikkaan.

18. A on toiminut tilitoimiston toimitusjohtajana. Hän on valituskirjelmässään kertonut, että häneen kohdistettu rikosprosessi on vaikuttanut suoranaisesti hänen psyykkiseen terveyteensä raunioittaen hänen elannonhankkimismahdollisuutensa. A:n mukaan hän on käytännössä ollut syyttäjän vaatimassa liiketoimintakiellossa, koska hän ei ole vakavien rikosepäilyjen vuoksi pystynyt hankkimaan tai vastaanottamaan koulutuksensa mukaista työtä. A on ilmoittanut joutuneensa kieltäytymään tarjotuista työtehtävistä sekä eroamaan hallinnollisista työtehtävistään. Korkein oikeus katsoo, että rikosasia on liittynyt välittömästi A:n toimeentuloon ja se on siten ollut erityisen merkittävä A:lle, joten hän on oikeutettu hyvityksen korotukseen. Korkein oikeus arvioi korotuksen määräksi 1 000 euroa.

19. B on vedonnut perusteeksi korvausvaatimukselleen syytteiden hylkäämisen ja pakkokeinojen käyttämisen sekä maineen menettämisen. Lain esitöissä (233/2008 vp s. 26) todetaan, ettei oikeudenkäynnin lopputuloksella sinänsä ole merkitystä eikä lopputulos yleensä vaikuta hyvityksen määrään. B:llä ei ole vetoamillaan perusteilla oikeutta korotukseen.

Päätöslauselma

Suomen valtio määrätään maksamaan B:lle hyvityksenä 3 000 euroa ja A:lle hyvityksenä 3 000 euroa ja sen korotuksena 1 000 euroa.

Muilta osin vaatimukset hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Soile Poutiainen ja Pekka Koponen. Esittelijä Terhi Mattila.