6.9.2011

Turun käräjäoikeuden tuomio 3.10.2008

Syyttäjän syytteen perusteella käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 1.11.2005 ja 22.5.2006 välisenä aikana rakennusalalla toimivan osakeyhtiön hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana ilman hyväksyttävää syytä lahjanluontoisesti luovuttanut yhtiön varoja nostamalla itselleen 8 368,20 euroa. Yhtiö oli ollut maksukyvytön vuoden 2005 alusta lukien ja tullut ylivelkaiseksi 1.11.2005 alkaneella tilikaudella. Yhtiö oli asetettu konkurssiin 22.5.2006 ja yhtiön varat olivat tuolloin olleet pesäluettelon mukaan 57 250,47 euroa ja velat 558 040,19 euroa. A oli menettelyllään oleellisesti pahentanut yhtiön maksukyvyttömyyttä.

Käräjäoikeus totesi, että A oli tunnustanut nostaneensa itselleen syytteessä kerrotut varat. Varojen luovutuksia ei ollut kirjattu yhtiön kirjanpitoon palkanmaksuksi eikä luovutusten osalta ollut noudatettu muitakaan palkanmaksua koskevia säännöksiä. Esitetyn selvityksen mukaan A ei ollut antanut kirjanpitäjälle mitään ohjeita kirjata nostot palkanmaksuksi ja muutoinkin nostettujen varojen määrä oli selvinnyt vasta saatettaessa yhtiön kirjanpito konkurssin jälkeen valmiiksi.

Käräjäoikeus totesi johtopäätöksenään, että koska varojen luovutuksessa ei ollut noudatettu kirjanpidollisia taikka palkanmaksua koskevia säännöksiä, varojen luovutukselle ei ollut ollut rikoslain 39 luvun 1 §:n tarkoittamaa hyväksyttävää syytä. Kysymyksessä on ollut osakeyhtiön varojen laiton jakaminen yhtiössä määräysvaltaa käyttävälle osakkeenomistajalle. Tällainen varojen luovuttaminen vaarantaa yhtiön velkojien taloudellisia etuja.

Kirjallisena todisteena esitetyn tilintarkastuskertomuksen mukaan yhtiö oli ollut maksukyvytön jo alkuvuodesta 2005 lähtien ja ylivelkainen 1.11.2005 alkaneella tilikaudella. A:n oli täytynyt olla tietoinen yhtiön huonosta taloudellisesta tilasta ja hänen oli täytynyt tietää lainvastaisen menettelynsä voivan vahingoittaa yhtiön velkojien taloudellisia etuja sekä myös oleellisesti pahentavan yhtiön maksukyvyttömyyttä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n velallisen epärehellisyydestä sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Arto Toukosalo ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 23.10.2009

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus, joka järjesti asiassa pääkäsittelyn, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Elise Suvanto, Maile Åkerberg ja Ahti Ikola.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on yksin omistamansa X Oy:n toimitusjohtajana nostanut 1.11.2005 ja 22.5.2006 välisenä aikana osakeyhtiön varoja itselleen 8 368,20 euroa. Varojen nostoja ei ollut merkitty yhtiön kirjanpitoon siinä vaiheessa, kun yhtiö asetettiin konkurssiin 22.5.2006. Yhtiö on ollut maksukyvytön alkuvuodesta 2005 lukien.

2. A:n mukaan nostoissa oli kysymys hänen palkastaan osakeyhtiön hyväksi tehdystä työstä. Nostot oli ollut tarkoitus kirjata palkaksi myös yhtiön kirjanpitoon, mutta kirjaukset olivat viivästyneet yhtiön viimeisten toimintakuukausien ajalta. Kun yhtiön konkurssipesä oli teettänyt kirjanpidon valmiiksi, A ei ollut voinut vaikuttaa kirjanpidon sisältöön.

3. Syyttäjä on todennut olevan riidatonta, että A oli tehnyt yhtiön hyväksi työtä ja että varojen nostot eivät olleet määrältään olleet perusteettoman suuria. Syyttäjän mukaan kysymys on kuitenkin velallisen epärehellisyydestä, koska nostojen yhteydessä ei ollut noudatettu palkanmaksuun liittyvää kirjanpito- ja verolainsäädäntöä, mitä oikeuskäytännössä on pidetty edellytyksenä noston katsomiselle palkaksi. Syyttäjä on viitannut ratkaisuihin KKO 2005:68 ja KKO 2005:119.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko varojen luovutus yhtiöstä A:lle tapahtunut rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilman hyväksyttävää syytä ja onko A siten syyllistynyt velallisen epärehellisyyteen.

Velallisen epärehellisyyttä koskeva rangaistussäännös

5. Rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan velallinen, joka ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä.

6. Voimassa olevassa velallisen epärehellisyyttä koskevan säännöksen tunnusmerkistössä käytetään samaa ilmaisua ”ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan” kuin aikaisemmassa rikoslain 39 luvun 1 §:ssä (769/1990). Tuohon lainkohtaan johtaneiden lain esitöiden mukaan omaisuuden ilman hyväksyttävää syytä tapahtuvalla lahjoittamisella tai muunlaisella luovuttamisella tarkoitetaan velallisen varallisuusasemaa huonontavia oikeustoimia (HE 66/1988 vp s. 161). Hallituksen esityksessä esimerkkinä velallisen varallisuutta vähentävästä toimesta on mainittu se, että yhtiön yksin omistava henkilö ottaa perusteettomasti itselleen yhtiön varoja tai omaisuutta. Nykyisen rikoslain 39 luvun 1 §:n esitöissä (HE 53/2002 vp s. 39) vertailukohtana kielletyille, velallisen varallisuutta vähentäville toimille käytetään ”tavanomaista liiketoimintaa”.

7. Velallisen epärehellisyysrikosta ynnä muuta koskevien rikoslain säännöksien muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä (HE 268/1993 vp s. 11) ilmenee, että teon kriminalisoinnin yleisenä tarkoituksena on suojella taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen velkojia, minkä lisäksi sen avulla pyritään vahventamaan luotonannon perusteena olevaa luottamusta velallisen menettelyn rehellisyyteen myös taloudellisten vaikeuksien ilmaantuessa.

Oikeuskäytännöstä

8. Ratkaisuissa KKO 2005:68 ja KKO 2005:119, joihin syyttäjä on viitannut, on ollut kysymys tapauksista, joissa yhtiön toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen oli usean vuoden aikana nostanut itselleen huomattavan rahamäärän omistamastaan osakeyhtiöstä, vaikka yhtiö oli ollut maksukyvyttömyystilassa. Varojen nosto oli kirjattu kirjanpitoon joko osakaslainoiksi tai kassaan maksuiksi, mutta myöhemmin niiden oli selitetty olleen palkkaa tai korvausta kuluista. Ratkaisujen perusteluista ilmenee, että luovutuksen hyväksyttävyyttä arvioitaessa ratkaisevana pidettiin sitä, oliko varojen luovuttamiseen velallisen toimintaan liittyvä todellinen ja oikeudellisesti perusteltu syy ja oliko luovuttamisessa alun perin noudatettu luovutuksen väitetyn tarkoituksen mukaista menettelytapaa. Koska kummassakaan tapauksessa varojen luovutuksia ei ollut kirjattu palkanmaksuksi eikä yhtiö ollut noudattanut luovutuksissa muitakaan palkanmaksua koskevia säännöksiä, nostot katsottiin osakeyhtiön varojen laittomaksi jakamiseksi, joka vaaransi yhtiön velkojien taloudellisia etuja ja johon ei ollut hyväksyttävää syytä.

9. Ratkaisun KKO 2000:74 perusteluista puolestaan ilmenee tapauksessa katsotun, että osakeyhtiön todellisten ja erääntyneiden velkojen maksaminen ei lähtökohtaisesti ole perusteetonta eikä huononna yhtiön varallisuusasemaa ja että tällaisten suoritusten tekeminen yhtiön lähipiiriin kuuluvillekaan ei ole velallisen epärehellisyytenä rangaistavaa. Samaa tulkintalinjaa on noudatettu muun muassa ratkaisuissa KKO 2009:70 ja KKO 2011:33.

10. Edellä selostetut ratkaisut osoittavat osaltaan tapaa, jolla kohdassa 7 mainitut lain tavoitteet on otettu huomioon Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä. Kysymys hyväksyttävän syyn olemassaolosta on ratkaistu yksittäistapauksittain objektiivisen arvion pohjalta kiinnittämällä huomiota siihen, onko varojen luovuttamiseen ollut velallisen toimintaan liittyvä todellinen ja oikeudellisesti perusteltu syy, onko luovuttaminen toteutettu asiaa koskevia säännöksiä noudattaen ja onko luovutus tosiasiallisesti vaarantanut velkojien oikeutta maksun saantiin.

A:n menettelyn arviointi

11. A on kesken jääneen tilikauden aikana, ennen konkurssin alkamista nostanut yhtiöstä yhteensä 8 368,20 euroa. Varojen nostoja ei tosin ollut kirjattu yhtiön palkkakirjanpitoon eikä niiden osalta ollut tehty palkanmaksun edellyttämiä verotuksellisia tai muita toimenpiteitä, mutta toisaalta nostoja ei ollut merkitty myöskään osakaslainoiksi eikä niistä ollut tehty muutakaan merkintää yhtiön kirjanpitoon ennen yhtiön asettamista konkurssiin. Tältä osin A:n menettely on ollut erilaista kuin edellä kohdassa 8 selostetuissa ratkaisuissa KKO 2005:68 ja KKO 2005:119, joissa varojen nostot oli järjestelmällisesti ja pitkältä ajalta kirjattu kirjanpitoon joko osakaslainaksi tai nostoksi kassaan ja vasta jälkikäteen selitetty palkaksi. Koska kysymys hyväksyttävän syyn olemassaolosta on ratkaistava erikseen kussakin yksittäistapauksessa, on A:nkin menettelyä arvioitaessa otettava huomioon myös muut esiin tulleet seikat.

12. Kuten edellä kohdassa 10 on kootusti todettu, rikoslain 39 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitettua hyväksyttävää syytä arvioitaessa ratkaiseva merkitys on sillä, onko varojen luovutukseen sen tapahtuessa objektiivisesti arvioiden ollut velallisen toimintaan liittyvä taloudellisesti ja oikeudellisesti pätevä peruste ja onko luovutus vaarantanut velkojien oikeutta maksunsaantiin. Silloin kun velallisena on maksukyvytön osakeyhtiö, hyväksyttävyyttä voidaan arvioida myös sen mukaan, onko velallisen suorituksessa ollut kysymys liiketaloudellisesti perustellusta ja siten yhtiön tarkoituksen ja edun mukaisesta toimesta vai onko kysymys ollut laittomasta varojenjakamisesta. Oikeustoimen sisältöä ja tarkoitusta on arvioitava sen ajankohdan mukaan, jona päätös yhtiössä on tehty. Selvää on, ettei esimerkiksi varojen luovutusperustetta voida jälkikäteen muuttaa toiseksi. Kirjanpitoon tehdyillä kirjauksilla on merkitystä näyttönä liiketapahtumista ja niiden taustalla olevista oikeustoimista. Se, että kirjanpitomerkinnät ovat puutteelliset, ei kuitenkaan sellaisenaan osoita varojen luovutuksen tapahtuneen ilman hyväksyttävää syytä.

13. Osakeyhtiön toimitusjohtajalle voidaan yhtiön taloudellisena kriisiaikanakin maksaa tekemästään työstä kohtuullinen palkkio. Tässä tapauksessa A on omistanut yhtiön koko osakekannan, joten hän on voinut osakeyhtiön puolesta tehdä päätökset itselleen maksettavista palkkioista. Asiassa on riidatonta, että A on tehnyt työtä yhtiön hyväksi. Keskimäärin noin 1 200 euron palkkio kuukaudessa on epäilyksettä määrältään kohtuullinen korvaus toimitusjohtajan työstä. Väitettä siitä, että kysymyksessä on ollut palkkion maksaminen, tukee myös se, että varojen nosto on tapahtunut toiminnan viimeistenkin kuukausien aikana useassa pienessä erässä. Aikaisempina tilikausina A:n yhtiöstä nostamia varoja on käsitelty niin kirjanpidossa kuin verotuksessakin hänen ansiotuloinaan eikä esimerkiksi osakaslainana tai muuna varojen jakona. Korkein oikeus katsoo, ettei nostojen todellista tarkoitusta ole tässä tapauksessa syytä epäillä, vaikka palkanmaksun kirjanpidollisia ja verotuksellisia säännöksiä ei ole palkkioita nostettaessa noudatettu.

14. Varojen luovuttamiseen A:lle on edellä kerrotulla tavalla ollut velallisyhtiön toimintaan liittyvä taloudellisesti ja oikeudellisesti perusteltu syy eikä kohtuullisen palkkion maksamisella toimitusjohtajalle ole vaarannettu velkojien taloudellisia etuja. Korkein oikeus katsoo, ettei varojen luovuttaminen ollut tapahtunut ilman hyväksyttävää syytä. A ei siten ole menettelyllään syyllistynyt velallisen epärehellisyyteen.

Vahingonkorvausvelvollisuus

15. Koska A ei ole syyllistynyt velallisen epärehellisyyteen, hän ei ole velvollinen suorittamaan konkurssipesälle korvausta vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n nojalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte velallisen epärehellisyydestä (tekoaika 1.11.2005 - 22.5.2006) hylätään. A vapautetaan tuomitusta sakkorangaistuksesta.

A vapautetaan X Oy:n konkurssipesälle maksettavaksi tuomitusta 8 368,20 euron suuruisesta vahingonkorvauksesta korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Ilkka Rautio ja Marjut Jokela. Esittelijä Timo Ojala.