17.1.2011

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Kanteessaan AB ja BB vaativat, että Nordea Henkivakuutus Suomi Oy velvoitetaan suorittamaan heille säästöhenkivakuutusten alentuneina pääomina, A 111 339,58 ja B 892 778,09 euroa korkoineen.

Kanteensa perusteena B:n puolisot kertoivat, että he olivat siirtäneet verovapailla määräaikaistileillä olleita varojaan Selekta-säästöhenkivakuutuksiin vuosina 1999 ja 2000, kun määräaikaistalletusten verovapaus oli päättynyt.

B:n puolisoiden vakuutusten arvo oli alkuun sidottu kolmeen nykyisen Nordea Pankki Suomi Oyj:n työntekijöiden valitsemaan osakerahastoon eli rahastoihin Merita Aasia (myöhemmin Nordea Japani), Merita Eurooppa (myöhemmin Nordea Eurooppa) ja MNB IT (myöhemmin Nordea IT). AB:n vakuutussäästöt oli 11.1.2001 sidottu Nordea Euro obligaatio-korkorahaston arvonkehitykseen.

Vakuutusten päättyessä alkuvuodesta ja keväällä 2005 BB oli saanut takaisin 22.12.1999 ja 5.5.2000 sijoittamastaan 1 589 375,91 euron pääomasta 696 507,82 euroa ja AB 5.5.2000 sijoittamastaan 358 240,28 euron pääomasta
246 900,70 euroa. Vakuutusehdoissa tai sijoitusvakuutusten markkinointiaineistossa ei ollut ollut mainintaa siitä, että sijoituksen pääoman määrä voisi laskea.

Vakuutussijoituksia koskevat neuvottelut oli pankin kanssa käynyt AB. Pankin edustaja oli esittänyt Selekta-vakuutukset ainoana sijoitusvaihtoehtona. Pankin edustaja ei ollut kertonut valittujen rahastotyyppien ominaisuuksista tai niiden keskinäisistä eroista, vaikka nämä vaikuttivat vakuutuksen tuottoon ja riskiin. Myöskään sitä, minkä lain piiriin sijoitukset kuuluivat, ei ollut kerrottu. Pankin edustaja oli kertonut, että Selekta-vakuutus antaisi aikaisempia talletuksia paremman tuoton. Vakuutuksen tuottoprosentin oli kerrottu olevan sidoksissa valittujen rahastojen arvonkehitykseen, mutta pääomaan liittyvästä riskistä ei ollut kerrottu mitään. Sen sijaan B:n puolisoille oli esitetty tuottolaskelma, jossa oli päädytty noin 2 miljoonan markan (336 375,85 euron) tuottoon. Laskelmassa ei ollut otettu huomioon kuluja eikä vakuutuksen keskeyttämisen vaikutusta.

Vakuutuksesta annettujen tietojen perusteella B:n puolisot olivat ymmärtäneet sijoituksen rahastosidonnaisuuden tarkoittaneen, että sijoitukselle ei välttämättä kertynyt tuottoa. He olivat kuitenkin ymmärtäneet, että rahastojen arvon muutos ei voisi vaikuttaa sijoituksen pääomaan sijoituksen sidonnaisuuden rahastoihin ollessa vakuutusehtojen mukaan vain laskennallinen. Mikäli heille olisi asianmukaisesti kerrottu sijoitukseen liittyvästä riskistä, he eivät olisi tehneet sijoituksia.

Pankin edustajan laiminlyöntien johdosta B:n puolisoille oli aiheutunut vahinkoa, josta vakuutusyhtiö oli vastuussa. Koska pankin edustaja oli antanut puutteellisia, virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen oli vakuutussopimuslain 9 §:n nojalla katsottava olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottaja oli saamiensa tietojen perusteella objektiivisesti arvioiden perustellusti käsittänyt.

Nordea Henkivakuutus Suomi Oy kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Väliintulijana Nordea Pankki Suomi Oyj yhtyi vakuutusyhtiön puolesta esitettyyn.

Kiistämisensä perusteena vakuutusyhtiö vetosi seuraaviin seikkoihin.

Määräaikaistalletusten verovapauden päätyttyä B:n puolisot olivat halunneet sijoittaa varansa uudelleen sellaiseen sijoituskohteeseen, "joka ei näy verottajalle" ja jonka tuotto-odotukset olivat paremmat kuin määräaikaistalletusten. Selekta-vakuutus oli rajautunut ainoaksi mahdollisuudeksi B:n puolisoiden itsensä asettamien ehtojen perusteella. Heidän asettamansa korkeampi tuotto-odotus oli edellyttänyt sijoitusten sitomista osakerahastoihin.

Pankin edustaja oli kertonut B:n puolisoille Selekta-sijoituksesta sekä selvittänyt sen keskeiset ominaisuudet. Pankin edustaja oli kertonut valittavissa olevista rahastovaihtoehdoista ja muistuttanut, että tavoiteltaessa korkeaa tuottoa vakuutussäästöjen arvonkehitys oli sidottava osakerahastoihin, jolloin myös pääomamenetyksen riski kasvoi osakkeiden arvon muutosten johdosta. B:n puolisoille oli suullisesti selvitetty, että vakuutussäästöjen arvonkehitys määräytyi valittujen rahasto-osuuksien arvonkehityksen mukaan. Tämä sekä se, ettei vakuutusyhtiö vastannut sijoituksen arvon alentumisesta, oli ilmennyt myös B:n puolisoille toimitetuista kirjallisista vakuutusehdoista.

AB oli todennut hänen ja BB:n olevan kiinnostuneita sijoitussidonnaisista vaihtoehdoista ja pyytänyt niistä tarjouksen, johon sisältyisi ehdotus osakerahastoista. Pankki oli 16.12.1999 lähettänyt BB:lle tarjouskirjeen, jossa oli ollut henkivakuutushakemus, vakuutuslaskelma ja Selekta-sijoituksen sopimusehdot. Tarjouskirjeen lähettämisen jälkeen pankin edustaja oli erikseen puhelimitse ilmoittanut, että tarjouksessa mainitut rahastot olivat vain yksi vaihtoehto ja että kaikki muutkin rahastot olisivat olleet käytettävissä. Ennen kuin BB oli hyväksynyt tarjouksen, pankin edustaja oli selvittänyt henkilökohtaisesti myös hänelle, että sijoitussidonnaisessa vaihtoehdossa vakuutussäästöjen kehitys oli sidottu valittujen osakerahastojen arvonkehitykseen ja että vakuutussäästöjen arvo muuttui rahastojen arvonmuutoksen mukaan. Pankin edustaja oli tämän jälkeen esitellyt rahastoja BB:lle. Pankin edustaja oli myös maininnut, että rahastojen historiallinen arvonkehitys ei ollut tae tulevasta ja, että rahastoja saattoi vaihtaa milloin vain.

Sijoitusvakuutukseen sovellettava laki oli ilmennyt vakuutusehtojen 2.2 kohdasta.

B:n puolisoille oli esitetty esimerkinomainen tuottolaskelma, joka oli vastannut todellisuutta ja sisältänyt kaikki sopimuksen mukaiset kulut. Tässä yhteydessä oli mainittu, että kysymys oli esimerkistä. Myös vakuutuksenottajan tahdosta riippuvien poikkeamien, kuten esimerkiksi sopimuksen keskeyttämisen kulut, olivat ilmenneet vakuutusehdoista ja B:n puolisoiden käyttöön toimitetusta hinnastosta.

B:n puolisot olivat kokeneita ja aktiivisia sijoittajia, kun he sekä yksityishenkilöinä että BB:n omistaman sijoitusyhtiön kautta olivat harjoittaneet laajaa sijoitustoimintaa ja arvopaperikauppaa. Sijoitusyhtiö oli sijoittanut varojaan osakerahastoihin ensimmäisen kerran vuonna 1993.

B:n puolisoille oli vakuutussijoitusta markkinoitaessa annettu tarpeelliset, riittävät ja oikeat tiedot. Vakuutusehtojen kohdassa 5.6 oli todettu selvästi, ettei vakuutusyhtiö vastannut sijoitussidonnaisten säästöjen arvonkehityksestä. Myös vakuutuksenottajalla oli velvollisuus perehtyä huolellisesti sijoituksesta annettuihin tietoihin. Tässä tapauksessa, kun kysymyksessä oli määrältään huomattavan suuri sijoitus, olisi myös vakuutuksenottajalla ollut aihetta erityiseen huolellisuuteen. Siihen nähden, että B:n puolisot olivat kokeneita sijoittajia, heidän oli täytynyt ymmärtää, vaikka asiaa ei olisi heille selitettykään, että osakesidonnaisiin sijoituksiin, joilla tavoitellaan korkeaa tuottoa, liittyi sijoittajariski. Vakuutusyhtiön vastuu ei voinut perustua siihen, että asiakas oli tiedonantovelvollisuuden asianmukaisesta täyttämisestä huolimatta itse tulkinnut sopimusehtoja huolimattomasti tai ymmärtänyt ne virheellisesti.

Käräjäoikeuden tuomio 15.4.2008

Käräjäoikeus totesi, että vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksenhakijalle vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot ja tietoja annettaessa tulee kiinnittää hakijan huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt antamatta vakuutuksenhakijalle tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Käräjäoikeus katsoi, että kun kysymyksessä olevan kaltaiseen sijoitussidonnaiseen vakuutussopimukseen liittyi perinteisestä pankki- ja vakuutussäästämisestä poikkeava mahdollisuus menettää pääomaa, vakuutuksenantajan tuli ennen vakuutussopimuksen solmimista selkeästi kiinnittää vakuutuksenottajan huomiota näihin seikkoihin samoin kuin mahdollisuuteen irtautua mahdollisesti tappiolliseksi muuttuneesta vakuutuksesta.

Käräjäoikeus totesi asiassa olleen riidatonta, että B:n puolisot olivat saaneet henkivakuutuksen vakioehdot sekä myös muuta kirjallista materiaalia, kuten tuottolaskelman. B:n puolisot olivat myöntäneet, etteivät he olleet lukeneet heille toimitettuja vakiosopimusehtoja ja että he olivat tehneet päätöksensä sen perusteella, mitä heidän tuntemansa ja luotettavana pitämänsä pankinjohtaja oli kertonut.

Todistajana kuultuna pankinjohtaja X oli kertonut, että sijoitusvakuutus oli ainoana tuotteena vastannut B:n puolisoiden vaatimusta sijoituksen verottomuuden osalta. X oli kertonut esitelleensä B:n puolisoille rahastoja, jotka voisi liittää sijoitusvakuutukseen. X oli myös kertonut, että hän oli selittänyt B:n puolisoille vakuutuksen arvon muuttuvan vakuutukseen liitettyjen rahastojen osakkeiden arvon mukaan. Hän ei ollut missään vaiheessa sanonut, että sijoitettu pääoma säilyisi.

BB oli puolestaan todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, ettei hänelle ollut esitelty rahastoja ja että pankinjohtaja oli todennut vakuutukseen sijoitetun pääoman ilman muuta säilyvän. AB oli todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, ettei neuvotteluissa ollut kerrottu, että sijoituksen pääoman voisi menettää.

Käräjäoikeus totesi, ettei vakuutuksen vakioehdoissa ja hinnastossa mainittu kertaakaan sanaa pääoma. Sen sijaan niissä puhuttiin rahastojen arvosta ja niiden muutoksesta sekä sijoitussidonnaisten säästöjen arvonkehityksestä. Kukaan neuvotteluissa läsnäolleista ei ollut maininnut, että neuvotteluissa olisi ollut esillä vakuutuksen takaisinostoarvo. Käräjäoikeus katsoi, ettei pelkkä vakioehtojen luovuttaminen ollut riittänyt täyttämään vakuutussopimuslain 5 §:ssä säädettyä tiedonantovelvollisuutta, kun vakuutuksenottajalle oli esitetty tuotto-odotuksesta pelkkä positiivinen laskelma ja kun vakuutusehdoissa ei ollut sanottu mitään pääomasta eikä ehtojen perusteella pystynyt laskemaan vakuutuksen takaisinostoarvoa.

Pankinjohtajan kertomuksesta ei ilmennyt, että hän olisi neuvotteluissa ottanut esille pääoman kohtalon. Pankin edustajille oli ollut myös epäselvää, sovellettiinko sijoitustuotteeseen vakuutussopimuslakia vai arvopaperimarkkinalakia. Näissä olosuhteissa käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että vakuutuksenantaja olisi antanut B:n puolisoille vakuutussopimuslaissa edellytetyt tiedot vakuutuksen sisällöstä ennen vakuutussopimuksen solmimista.

B:n puolisot olivat kertoneet olleensa siinä käsityksessä, että sijoituksen pääoma oli turvattu. Tätä käsitystä tuki se, että he olivat sijoittaneet henkivakuutukseen varoja, jotka olivat aiemmin ollet turvatuilla talletustileillä, sekä se, että BB:n kertoman mukaan vakuutuksen oli ollut tarkoitus olla hänen turvansa AB:n kuollessa. AB, jota pankin edustaja oli pitänyt ammattisijoittajana, oli neuvotteluja käytäessä ollut jo melko iäkäs. Kun pankki oli osoittanut B:n puolisoiden sijoittaneen varojaan myös osakkeisiin, käräjäoikeus piti epäuskottavana AB:n väitettä, ettei hän ymmärtänyt pörssiosakkeisiin liittyvää riskiä. Sen sijaan käräjäoikeus katsoi, ettei B:n puolisoita osakesijoitusten perusteella voitu pitää vakuutussijoittamisen asiantuntijoina. Lisäksi he eivät edes perehtymällä saamiinsa kirjallisiin tietoihin olisi välttämättä tulleet muuhun kuin ilmoittamaansa käsitykseen.

Vakuutusyhtiön edustaja oli laiminlyönyt antaa B:n puolisoille vakuutussopimuslain 5 §:ssä edellytetyt tiedot ja vakuutusyhtiö oli lain 9 §:n nojalla vastuussa näille aiheutuneesta vahingosta, jonka määrä vastasi sijoituksen pääoman alenemisen määrää.

Käräjäoikeus velvoitti Nordea Henkivakuutus Suomi Oy:n suorittamaan AB:lle ja BB:lle kanteessa vaaditut määrät korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Hannele Lindholm, Tapio Lalin ja Tuula Myllykangas.

Helsingin hovioikeuden tuomio 18.6.2009

Hovioikeus totesi B:n puolisoiden vaatimuksen säästöhenkivakuutuksen alentuneen pääoman korvaamisesta perustuvan siihen, ettei heille ollut annettu riittäviä ja oikeita tietoja vakuutukseen liittyvistä riskeistä.

Hovioikeus totesi, että vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksenhakijalle vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Lain esitöiden (HE 114/1993 vp) mukaan tietoja annettaessa tuli kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riittänyt täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei lain esitöiden perusteella kuitenkaan edellytetty, vaan yleensä voitiin pitää riittävänä, että hakijalle luovutettiin kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuotiin esille lain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot.

Asiassa oli riidatonta, että vakuutusturvan olennaisella rajoituksella tarkoitettiin myös sijoituksen arvon alentumisen mahdollisuutta.

Hovioikeus totesi pankin dokumentaation olleen siten puutteellista, että oli jossain määrin epäselvää, mitä kirjallista materiaalia B:n puolisoille oli annettu ennen sopimuksen allekirjoittamista. He olivat henkivakuutushakemuksissaan ilmoittaneet tutustuneensa Selekta-sijoituksen vakuutusehtoihin, hinnastoon ja sopimuksen sisältöön, ymmärtäneensä ne sekä sitoutuneensa niitä noudattamaan. Siten hovioikeus katsoi B:n puolisoiden saaneen mainitun materiaalin.

Hovioikeus totesi Selekta-sijoituksen sopimusehdoista ilmenevän, että vakuutussäästöt voitiin sijoittaa sekä takuutuottosäästöihin että sijoitussidonnaisiin säästöihin. Ehtojen mukaan sijoitussidonnaisilla säästöillä tarkoitettiin vakuutussäästöjen kehityksen sitomista valitun rahaston rahasto-osuuden arvonkehitykseen. Ehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutuksen omistajalla oli määräysvalta vakuutusmaksun sitomisesta edellä selostettuihin rahastoihin. Ehtojen 5.6 kohdan mukaan vakuutusyhtiö ei vastannut sijoitussidonnaisten säästöjen arvonkehityksestä eikä ollut vastuussa rahastojen mahdollisesta arvon alentumisesta.

Hovioikeus katsoi, että sijoitussidonnaisten vakuutussäästöjen arvoa koskevat sopimuksen kohdat 5.1 ja 5.6 olivat varsin selkeitä. Varsinkin kohdan 5.6 perusteella tavallinen vakuutuksenhakija voi ymmärtää, että sijoitussidonnaisten säästöjen arvo voi myös laskea. B:n puolisoille lähetetystä Selekta-sijoituksen vahvistuksesta ilmeni myös, että säästöjen kehitys oli sidottu valittujen rahasto-osuuksien markkinakehitykseen. BB:lle kohdistetusta 8.12.1999 päivätystä Selekta henkivakuutuslaskelmasta / tarjouksesta ei selvästi ilmennyt, mitkä olivat siinä mainittuihin rahastoihin liittyneet riskit.

Hovioikeus totesi toisaalta B:n puolisoiden sekä toisaalta pankinjohtaja X:n antamien kertomusten sopimusneuvottelujen osalta poikkeavan huomattavasti toisistaan. Kysymys oli niin vanhoista asioista, etteivät asianosaiset voineet enää yksityiskohtaisesti muistaa keskusteluja. Vaikka pankinjohtajan tehtävänä oli markkinoida ja myydä vakuutuksia, hovioikeus piti epäuskottavana, että X olisi kokeneena pankinjohtajana antanut B:n puolisoille vääriä ja harhaanjohtavia tietoja sijoituksen luonteesta. Sen vuoksi hovioikeus katsoi X:n kertomuksen perusteella näytetyksi, että hän oli kertonut B:n puolisoille vuoden 1999 lopussa ennen sijoitussopimusten solmimista, että sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyi sama riski kuin pörssiosakkeisiin ja että vakuutussäästöjen arvo voi siten myös laskea.

Hovioikeus totesi B:n puolisoiden omistaneen C Oy:n kautta asunto- ja pörssiosakkeita varsin huomattavan määrän. Yhtiö oli myös käynyt arvopaperikauppaa. B:n puolisoilla oli myös ollut muita sijoituksia.

Asiassa oli siten näytetty, että B:n puolisoille oli lähetetty sopimusehdot, joissa oli kerrottu sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen luonteesta ja säästöjen arvon alenemisen mahdollisuudesta. X:n oli myös näytetty suullisesti kertoneen heille säästöjen arvon alenemisen mahdollisuudesta. Vakuutussopimuslaissa ei edellytetty, että kerrottaessa säästöjen arvon alenemisen mahdollisuudesta tulisi nimenomaisesti käyttää käsitettä pääoma. Kun vielä otettiin huomioon B:n puolisoiden sijoitushistoria, hovioikeus katsoi, että vakuutusyhtiö oli täyttänyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa.

Hovioikeus hylkäsi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Helena Sunila, Petri Leskinen ja Olli Mäkinen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. AB ja BB olivat vuosina 1999 ja 2000 sijoittaneet varojaan Merita Henkivakuutus Oy:n (sittemmin Nordea Henkivakuutus Suomi Oy) tarjoamaan ja Merita Pankki Oyj:n (sittemmin Nordea Pankki Suomi Oyj) markkinoimaan Selekta-sijoitukseen, joka oikeudellisesti oli vakuutussopimuslain soveltamisalaan kuulunut säästöhenkivakuutus. Sijoitusten päättyessä vuonna 2005 B:n puolisot olivat menettäneet huomattavan osan sijoittamistaan varoista sen vuoksi, että ne osakerahastot, joiden arvonkehitykseen vakuutussäästöt oli sidottu, olivat menettäneet arvoaan.

2. B:n puolisot ovat perustaneet kanteen sijoitustensa arvon alentumisesta aiheutuneen vahingon korvaamisesta siihen, että vakuutuksenantaja ei ollut ennen vakuutussopimuksen tekemistä antanut riittäviä tietoja sijoitukseen liittyvistä riskeistä. Vakuutuksenantajan laiminlyötyä tiedonantovelvollisuutensa B:n puolisot olivat erheellisesti käsittäneet, ettei säästöhenkivakuutukseen sisältynyt riskiä sijoitetun pääoman osittaisestakaan menettämisestä. Korkeimmassa oikeudessa on ensi sijassa kysymys siitä, oliko Nordea Henkivakuutus Suomi Oy vakuutuksenantajana täyttänyt sille vakuutussopimuslain 5 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuuden ennen vakuutussopimuksen päättämistä.

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus

3. Asiassa sovellettavan vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin (543/1994) mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen päättämistä annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on ollut aihetta käsittää.

4. Mainitun 5 §:n esitöissä (HE 114/1993 vp s. 26) on todettu, että tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö yksittäistapauksessa ovat riippuvaisia vakuutuksen laadusta ja vakuutukseen liittyvistä olosuhteista eikä laissa siten ole säädetty lähemmin siitä, millä tavalla ja missä yhteydessä taikka kuinka yksityiskohtaisia tietoja kulloinkin on annettava. Esitöissä ei ole pidetty riittävänä pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttamista, mutta ei ole toisaalta myöskään edellytetty henkilökohtaista suullista tiedottamista. Esitöiden mukaan voidaan yleensä pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille laissa edellytetyt tiedot. Lakia säädettäessä ei edellytetty, että vakuutuksen hakijan päätöksenteon tueksi tarkoitetut tiedot olisi kerrottava myös yleisölle suunnatussa markkinoinnissa. Vakuutuksenantajan on kuitenkin huolehdittava, että tiedot annetaan hakijalle jossakin vaiheessa ennen sopimuksen päättämistä.

Vakuutuksesta B:n puolisoille annetut tiedot

5. Asiassa on ollut riidatonta, että B:n puolisoilla oli vuoden 1999 lopussa ollut tarve sijoittaa uudelleen määräaikaisilla talletustileillä olleita varojaan sen vuoksi, että niiden verovapaus oli päättymässä. AB oli tämän vuoksi marraskuussa 1999 käynyt edellä mainitussa pankissa pankinjohtaja X:n luona neuvottelemassa sijoitusvaihtoehdoista. BB on häntä kuultaessa kertonut, että AB oli hänen suostumuksellaan yleensäkin hoitanut perheen pankkiasiat. Myös kanteen lähtökohtana on ollut, että AB oli hoitanut sijoitusneuvottelut.

6. X oli esitellyt AB:lle Selekta-sijoitusta, jonka on selvitetty valikoituneen esittelyn kohteeksi sen vuoksi, että AB oli edellyttänyt sijoitusmuodon olevan sellainen, jota ei ollut tarpeen ilmoittaa varallisuutena verotusta varten. Muita tämän ehdon täyttäviä sijoitusmuotoja pankilla ei ollut ollut tarjota.

7. X on kertonut, että hän oli ensin selostanut AB:lle mahdollisuutta sitoa Selekta-sijoituksen arvonkehitys korkorahastoihin, joiden tuotto-arvio oli noin 5 - 6 prosenttia. Kun AB oli X:n mukaan pitänyt tätä tuottoa liian matalana, hän oli esitellyt mahdollisuutta sitoa sijoituksen arvonkehitys osakerahastoihin, joissa tuottoennuste oli 10 prosenttia. X on kertonut heti tuossa yhteydessä selostaneensa AB:lle, että osakerahastojen arvonkehitykseen sidottuun sijoitukseen liittyi samanlainen riski kuin sijoitettaessa suoraan pörssiosakkeisiin.

8. AB:n joulukuussa 1999 esittämän pyynnön perusteella Nordea Henkivakuutus Suomi Oy oli 8.12.1999 lähettänyt BB:lle kirjallisen tarjouksen Selekta-sijoituksesta, jonka arvonkehitys oli sidottu osakerahastoihin. BB on myöntänyt saaneensa tarjouskirjeen, jossa oli tarjouslaskelman lisäksi ollut muutakin aineistoa. Hän ei kuitenkaan ole enää muistanut, mitä aineistoa kirjeessä oli ollut mukana.

9. Asiassa on X:n ja pankinjohtajien Y:n sekä Z:n kertomuksilla selvitetty, että tarjouslaskelman mukana oli pankissa vakiintuneen käytännön mukaan lähetetty vakuutusehdot ja rahastoesite. BB on 22.12.1999 allekirjoittamassaan vakuutushakemuksessa ilmoittanut tutustuneensa vakuutusehtoihin. Siten ei ole perustetta katsoa, että BB:n vastaanottama kirje ei olisi tässäkin tapauksessa sisältänyt laskelman lisäksi rahastoesitettä ja vakuutusehtoja.

10. BB:lle toimitetusta tarjouslaskelmasta, joka sisälsi rahastojen arvon historialliseen kehitykseen perustuneen varsin positiivisen tuottoennusteen, ei ole ilmennyt sijoituksen arvonkehityksen sitominen osakerahastojen arvonkehitykseen. Sitä vastoin Selekta-sijoituksen vakuutusehtojen kohdasta 5.1 on ilmennyt, että vakuutuksen omistajalla on oikeus määrätä osa vakuutusmaksuista tai koko vakuutusmaksu liitettäväksi rahastoon tai rahastoihin, joissa valitun rahaston rahasto-osuuksien arvonkehitys määrää vakuutussäästöjen kehityksen. Ehtojen kohdan 5.6 mukaan vakuutusyhtiö ei vastaa sijoitussidonnaisten säästöjen arvonkehityksestä eikä ole vastuussa rahastojen mahdollisesta arvon alentumisesta.

11. AB ja BB olivat käyneet uudelleen pankissa X:n luona 22.12.1999, jolloin BB oli allekirjoittanut Selekta-sijoitusta koskeneen vakuutushakemuksen. X on kertonut tuossa yhteydessä esitelleensä myös BB:lle valittavana olevat erilaiset rahastovaihtoehdot sekä selostaneensa hänelle rahastosidonnaisuudesta aiheutuvan riskin sijoituksen arvon alenemisesta. Myöhemmin toukokuussa 2000 BB oli tehnyt lisäsijoituksen Selekta-sijoitukseen ja AB oman Selekta-sijoituksensa.

12. AB on kertonut X:n vakuuttaneen asiantuntijoiden huolehtivan osakkeiden arvon nousemisesta. BB:n mukaan hän oli 22.12.1999 pidetyssä tapaamisessa kysynyt pääoman säilymisestä, jolloin X oli vakuuttanut, ettei sijoitukseen sisältynyt pääoman menettämisen riskiä. X puolestaan on kertonut jo marraskuussa 1999 AB:n kanssa neuvotellessaan tuoneensa esiin osakesidonnaisiin sijoituskohteisiin sisältyvän riskin ja näyttäneensä 22.12.1999 B:n puolisoille tietokoneen ruudulta valittujen rahastojen osakkeissa tapahtuneen arvonkehityksen ja maininneensa samalla siitä, että sijoituksen arvo on sidottu osakkeiden arvoon ja että arvo voi myös laskea. X on kiistänyt, että hän olisi vakuuttanut sijoituksen pääoman säilyvän.

13. Korkein oikeus toteaa, ettei näin pitkän ajan kuluttua ole enää saatavissa varmuutta siitä, mitä ilmaisuja X on käyttänyt kertoessaan riskistä B:n puolisoille tai millä tavalla BB on esittänyt huolensa sijoituksen arvon säilymisestä. Riidatonta kuitenkin on, että sijoituskohteista käyty keskustelu on marraskuussa 1999 edennyt riskittömistä ja vähäriskisistä sijoituskohteista B:n puolisoiden edellyttämiin parempituottoisiin ja samalla riskialttiisiin kohteisiin. Valittavina olleiden rahastojen tuotto- ja riskitasoa koskevat erot ovat siten olleet esillä AB:n ja X:n keskustelussa. B:n puolisot ovat myös myöntäneet ymmärtäneensä, että sijoituksen tuotto määräytyy osakekurssien kehityksen mukaan. Neuvottelujen kulku ei tue väitettä, että B:n puolisot olisivat edellyttäneet sijoitukseltaan riskittömyyttä ja että BB olisi pankissa esittänyt nimenomaisen tätä koskevan vaatimuksen. Hovioikeuden tavoin Korkein oikeus arvioi, ettei ole perusteita epäillä pankinjohtaja X:n kertomuksen luotettavuutta, vaikka B:n puolisot ovat kertoneet häneltä saamistaan tiedoista toisin.

14. Vakuutussopimuslakia säädettäessä markkinoilla ei ollut Selekta-sijoituksen kaltaisia sijoitussidonnaisia säästöhenkivakuutuksia eikä vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta tällaisten vakuutusten osalta ollut vuosina 1999 ja 2000 voimassa erityisiä säännöksiä eikä viranomaisohjeita. Korkein oikeus on sijoitussidonnaista eläkevakuutusta koskevassa ratkaisussaan KKO 2010:25 todennut, että sijoitussidonnainen henkilövakuutus poikkeaa monin tavoin perinteisistä vakuutuksista. Kysymys on usein pitkäkestoisesta ja taloudellisesti merkittävästä sijoituksesta. Tällöin hankintapäätöksen kannalta olennaisimmat tiedot liittyvät tuotto-odotuksiin ja riskeihin sekä kustannuksiin. Ratkaisussa on katsottu, että vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudelle voidaan asettaa sitä suurempia vaatimuksia mitä mutkikkaampaa ja vähemmän tunnettua vakuutustuotetta tarjotaan.

15. Korkein oikeus toteaa, että sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen arvo määräytyy arvopaperimarkkinoiden hintakehityksen perusteella. Sekä sijoituksen tuotto että siihen liittyvä riski vaihtelevat sen mukaan, minkä rahaston asiakas valitsee. Sijoitussidonnaista vakuutusta tarjottaessa vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ulottuu siksi asiakkaan valittavana olevien rahastojen riskiä ja tuotto-odotuksia kuvaaviin tietoihin. Tässä tapauksessa vakuutusten arvo on sidottu osakerahastoihin, joihin on sisältynyt samankaltainen riski kuin osakkeisiin. Ottaen huomioon, että Selekta-sijoitusta on markkinoitu säästöhenkivakuutuksen nimellä, joka ei lähtökohtaisesti herätä mielikuvaa pääoman menettämisen vaarasta, vakuutuksenantajalla on ollut korostettu velvollisuus antaa sijoitusriskiä koskevat tiedot selkeästi ja havainnollisesti. Tähän velvollisuuteen on kuulunut myös epäedullisen markkinakehityksen vaikutusten selostaminen.

16. BB:lle toimitetussa, 8.12.1999 päivätyssä tarjouksessa on ollut tuottolaskelma, joka on laadittu rahastojen historialliseen kehitykseen perustuneen 10 prosentin tuoton mukaan. Itse tarjouskirjeessä ei ole mainittu, että sijoituksen arvon kehitys on sidottu rahastojen arvonkehitykseen. Tämä sidos on kuitenkin edellä selostetulla tavalla ilmennyt tarjouskirjeeseen liitetyistä vakuutusehdoista.

17. Vakuutusehtojen kohdan 5.6 ehto, jonka mukaan vakuutusyhtiö ei vastaa sijoitussidonnaisten säästöjen arvonkehityksestä eikä ole vastuussa rahastojen mahdollisesta arvon alentumisesta, on sinänsä sisällöltään yksiselitteinen. Vakuutuksenottajan voidaan edellyttää tutustuvan kohtuullisella huolella hänelle toimitettuun kirjalliseen aineistoon. Toisaalta Selekta-sijoitus olisi voitu sitoa myös hyvin vähäisen riskin sisältäviin kohteisiin eivätkä sopimuksen mainitut ehdot sellaisinaan kerro riskin suuruudesta, vaan ainoastaan siitä, että vakuutukseen sisältyy riskiä. Ottaen lisäksi huomioon, että tarjouskirjeessä vakuutuksen tuotosta on annettu hyvin houkutteleva kuva muistuttamatta samalla vaarasta menettää pääomaa, Korkein oikeus katsoo, etteivät B:n puolisoille kirjallisesti toimitetut tiedot sijoitusriskistä ole riittäneet täyttämään vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta.

18. Sopimusta ovat kuitenkin edeltäneet henkilökohtaiset tapaamiset pankissa. Asiassa on selvitetty, että osakerahastosidonnaisiin Selekta-sijoituksiin oli marraskuussa 1999 käydyssä neuvottelussa päädytty AB:n myös vaimonsa puolesta nimenomaisesti asettamien sijoituksen verottomuutta ja korkeaa tuottotasoa koskeneiden vaatimusten perusteella. B:n puolisot ovat omankin kertomansa mukaan saaneet tietää, että tuotto heidän valitsemassaan sijoitusvaihtoehdossa riippuu osakekurssien tulevasta kehityksestä. Tämän lisäksi asiassa on selvitetty pankinjohtaja X:n kertoneen henkilökohtaisesti sekä AB:lle että BB:lle siitä riskistä, joka johtuu sijoituksen arvon sitomisesta osakerahastojen arvonkehitykseen. Arvioinnissa on vielä otettava huomioon, että B:n puolisoilla on ollut hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla laaja sijoituskokemus.

19. Korkein oikeus katsoo selostuksen siitä, että sijoituksen arvo on sidottu valituissa rahastoissa olevien osakkeiden arvon muutoksiin ja että sijoitukseen liittyy samankaltainen riski kuin suorassa osakesijoittamisessa, riittävän ilmaisemaan kokeneelle sijoittajalle, ettei sijoituksen alkuperäinenkään rahamäärä ole turvattu. Vakuutuksenantajan on selvitetty antaneen näistä seikoista tiedon B:n puolisoille henkilökohtaisten tapaamisten yhteydessä ennen vakuutussopimuksen päättämistä ja näin täyttäneen tiedonantovelvollisuutensa. B:n puolisoiden käsitys siitä, että heidän sijoitustensa pääoma säilyisi riippumatta arvopapereiden markkinahintojen kehityksestä, ei siten johdu vakuutuksenantajan laiminlyönnistä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio ja Marjut Jokela. Esittelijä Kirsti Uusitalo.