19.12.2011

Kanne ja vastaus Espoon käräjäoikeudessa

C vaati kanteessaan, että 29.10.2004 toimitettu omaisuuden ositus ja perinnönjako kumotaan ja määrätään korjattavaksi siltä osin kuin hänen 21.12.1988 tehdyssä kiinteistönkaupassa saamansa lahja oli otettu huomioon ennakkoperintönä. A:n kuoleman jälkeen tehdyssä kaupassa saadun lahjan huomioon ottamiselle jo tässä toimituksessa ei ollut perustetta.

B vastusti kannetta. A oli tahtonut kaikkia rintaperillisiään kohdeltavan yhdenmukaisesti. C oli hyödyntänyt B:ltä ostamaansa tilaa pitkän ajan, ja olisi kohtuutonta, jos toiset perilliset joutuisivat odottamaan perintöosuuksien tasaamista äitinsä kuolemaan saakka.

Myös D ja E vastustivat kannetta. Kysymys ennakkoperinnön huomioon ottamisesta oli tulkinnanvarainen, mutta pesänjakajan ratkaisu oli oikea, kun huomioon otettiin perillisten yhdenvertaisuus ja C:n huomattava ennakkoperintönä saama varallisuus.

Käräjäoikeuden tuomio 27.2.2009

Käräjäoikeus totesi, ettei perintökaaren ja avioliittolain säännösten tulkinta asiassa ollut yksiselitteinen. Käräjäoikeus hyväksyi pesänjakajan ratkaisun perusteluineen, pysytti osituksen ja perinnönjaon riitautetuilta osin voimassa ja hylkäsi C:n kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Martin Smeds.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.1.2010

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen ja hylkäsi C:n valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tuula Nousiainen, Elina Setälä ja Pirjo Aaltonen. Esittelijä Helena Valkama.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on kuollut 28.1.1982. Hän on ollut kuollessaan avioliitossa B:n kanssa ja heillä on ollut avio-oikeus toistensa omaisuuteen. B on sen jälkeen 21.12.1988 myynyt hänelle jo A:n kuollessa kuuluneesta omaisuudesta heidän yhteiselle lapselleen C:lle 7/20 suuruisen määräosan eräästä tilasta. Kauppahinta ei ole vastannut määräosan käypää arvoa, minkä vuoksi kauppa on ollut lahjanluontoinen. B on jälkikäteen ilmoittanut C:lle kaupassa annetun lahjan olevan tämän ennakkoperintöä.

2. Pesänjakaja on katsonut, että B:n antama ennakkoperintö oli perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti vähennettävä C:n perintöosuudesta jo A:n jälkeen. C on vastustanut vähentämistä, koska ennakkoperintö oli annettu vasta A:n kuoleman jälkeen. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko C:n näin saama ennakkoperintö vähennettävä hänen perintöosuudestaan jo A:n jälkeen ja onko ennakkoperintö otettava huomioon kuolinpesän ja B:n välillä toimitettavassa osituksessa sekä perinnönjaossa sen jälkeen.

Sovellettavat säännökset

3. Perintökaaren 6 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rintaperillisen perinnöstä on ennakkona vähennettävä, mitä perittävä on eläessään antanut rintaperilliselle, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun. Pykälän 2 momentin mukaan jos puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle on annettu ennakkoperintöä jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, on sen arvo vähennettävä ensiksi kuolleelta puolisolta jääneestä perinnöstä.

4. Avioliittolain 94 a §:n 1 momentin mukaan kun puolison kuoltua jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta annettu ennakkoperintö on vähennettävä ennakon saajan perinnöstä kuolleen puolison jälkeen, on omaisuuden osituksessa vainajan perillisille ja testamentin saajille tulevasta osuudesta vähennettävä ennakon arvo. Pykälän 2 momentin mukaan ennakon määrä on tällöin lisättävä ennakon antajan avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöön ennen jakoa.

Korkeimman oikeuden kannanotot

5. Perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momentissa ei nimenomaisesti säädetä siitä, voidaanko vähennys tehdä vain silloin, kun omaisuuden antaminen on tapahtunut ennen perittävän kuolemaa. Tässäkin momentissa tarkoitetun ennakkoperinnön perusteella vähennys tehdään ensiksi kuolleen puolison jälkeen tulevasta perinnöstä. Sen vuoksi on perusteltua tulkita pykälää kokonaisuutena ja katsoa, että 1 momenttia vastaten myös 2 momentissa tarkoitetaan vain sellaisia omaisuuden luovutuksia, jotka ovat tapahtuneet tämän perittävän eli ensiksi kuolleen puolison vielä eläessä.

6. Näin ollen B:n C:lle A:n kuoleman jälkeen antamassa lahjassa ei ole kysymys sellaisesta ennakkoperinnöstä, joka perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tulisi vähentää C:lle jo A:n jälkeen tulevasta perinnöstä.

7. Tälle tulkinnalle saadaan tukea myös niistä perusteista, joiden mukaan perinnönjakoa edeltävä ositus toimitetaan ja joiden mukaan myös perillisten jaettavaksi tuleva perintö määräytyy. Osituksen lähtökohdaksi otetaan puolison varallisuus silloin, kun ositusperuste on syntynyt ja puolisoiden avio-oikeusyhteys on katkennut. Avioliittolain 90 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetäänkin, ettei puolison kuoleman jälkeen saatu omaisuus kuulu avio-oikeuden piiriin. Vakiintuneesti katsotaan myös, ettei ositusperusteen syntymisen jälkeen tapahtunutta puolison avio-oikeudenalaisen omaisuuden vähentymistä oteta huomioon osituksessa vaan vähentynyt omaisuuden osa luetaan edelleen puolison omaisuudeksi niin kuin se olisi edelleen tallella (restituutioperiaate). Tämän johdosta avioliittolain 92 - 95 §:ssä säädetyt ositukseen liittyvät vastikesäännökset eivät tule sovellettaviksi sellaisiin oikeustoimiin, jotka on tehty ositusperusteen syntymisen jälkeen (KKO 1983 II 2 ja KKO 1997:106).

8. Näistä osituksen lähtökohdista seuraa, ettei leski voi puolisonsa kuoleman jälkeen omilla toimillaan vaikuttaa osituksen lopputulokseen eikä siten myöskään perillisille tulevaan osaan. Lesken omaisuutena osituksessa on näin ollen otettava huomioon myös hänen myöhemmin ennakkoperinnöksi luovuttamansa omaisuus. Tämä puolestaan tukee johtopäätöstä, jonka mukaan tällainen omaisuuden luovutus on otettava huomioon ennakkoperintönä vasta lahjan antajan jälkeen. Tässä tapauksessa sanottu koskee ennakkoperintöä, jonka B on ilmoittanut antaneensa omaisuudestaan C:lle A:n kuoleman eli ositusperusteen syntymisen jälkeen ja jonka pesänjakaja onkin ottanut osituksessa huomioon B:n omaisuutena.

9. Pesänjakaja on kuitenkin lisäksi soveltanut osituksessa avioliittolain 94 a §:ää, josta ilmenee ennakkoperintösäännösten tarkoitus turvata myös leskeä hänen ja perillisten välillä toimitettavassa osituksessa. Tämä säännös on otettu lakiin perintökaaren säätämisen yhteydessä ja se koskee avio-oikeuden piiriin kuuluvan omaisuuden osalta samaa tilannetta kuin perintökaaren 6 luvun 1 §. Pykäliä on sen vuoksi tulkittava yhdenmukaisesti ja johdonmukaiseen lopputulokseen johtavalla tavalla. Edellä on katsottu, että lesken puolisonsa kuoleman jälkeen yhteiselle rintaperilliselle antama lahja ei ole sellainen ennakkoperintö, joka tulisi perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla vähentää sanotulle rintaperilliselle jo ensiksi kuolleen puolison jälkeen tulevasta perintöosasta. Näin ollen kysymys ei ole avioliittolain 94 a §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, eikä säännöstä olisi tullut soveltaa A:n perillisten ja B:n välillä toimitettavassa osituksessa.

Johtopäätös

10. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että C:n B:ltä A:n kuoleman jälkeen 21.12.1988 tehdyssä kiinteistönkaupassa saamaa ennakkoperintöä ei ole otettava perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti huomioon vähennyksenä A:n jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa eikä avioliittolain 94 a §:n mukaisesti vähennyksenä A:n perillisten ja B:n välillä toimitettavassa osituksessa. Ositus ja perinnönjako on siltä osin kuin se vaikuttaa C:n perintöosuuden määräytymiseen ja B:lle osituksen perusteella tulevaan omaisuuteen kumottava ja palautettava pesänjakajalle näiltä osin oikaistavaksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n jälkeen 29.10.2004 toimitettu ositus ja perinnönjako kumotaan siltä osin kuin C:n B:ltä 21.12.1988 saama lahja on vähennetty C:n saamana ennakkoperintönä A:n jälkeen sekä siltä osin kuin tämä on vaikuttanut B:n osituksessa saamaan omaisuuteen sekä A:n perillisten saamiin perintöosiin. Ositus ja perinnönjako palautetaan pesänjakajalle toimitettaviksi näiltä osin uudelleen. Pesänjakajan on ositusta ja perinnönjakoa oikaistessaan otettava huomioon edellä Korkeimman oikeuden tuomion perusteluissa mainitut seikat.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Pertti Välimäki (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Marjut Jokela. Esittelijä Tommi Vuorialho.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Välimäki: Olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö kysymyksenasettelua ja johtopäätöstä koskevien perustelujen osalta. Jutun oikeuskysymyksestä lausun seuraavan:

Perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momenttia voidaan pitää nyt ratkaistavan kysymyksen osalta tulkinnanvaraisena. Tulkinnassani tukeudun perintökaaren 6 luvun ennakkoperintöjärjestelmän tarkoitukseen ja sen vaikutuksiin osituksessa sekä osituksen pääperiaatteisiin.

Ennakkoperintöjärjestelmän tarkoituksena on eliminoida perittävän elinaikanaan tekemien määrätynlaisten lahjojen ja lahjanluonteisten luovutusten vaikutusta perinnönjaossa perillisten välisen tasajaon turvaamiseksi. Perintökaaren 6 luvun mukaan eliminointi toimitetaan yksinkertaisimmillaan siten, että todelliseen jäämistöön lisätään laskennallisesti ennakkoperintönä huomioon otettavan luovutuksen arvo. Perillisten jako-osuudet lasketaan tästä laskennallisesta jäämistöstä ja ennakkoa saaneen jako-osuudesta vähennetään hänen saamansa ennakon määrä. Kantavana ajatuksena on laskea jako-osuudet ikään kuin ennakkoa ei olisi annettukaan.

Kun perintökaaren 6 luvun 6 §:n mukaan ennakon saaja ei kuitenkaan yleensä ole velvollinen palauttamaan ennakkoa jäämistöön, ei luvun 7 §:n mukaan laskennallisesti voida lisätä enempää kuin saajan osasta voidaan vähentää (ylisuuria ennakoita koskeva sääntö). Perintökaaren 6 luvun järjestelmän tavoite ei siis ole ehdoton tasaus vaan määrärajoissa toimitettava laskennallinen tasoitus.

Jos perittävä oli avioliitossa, ja ennakoksi katsottava luovutus on tehty jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, otetaan ennakko huomioon jo perinnönjakoa edeltävässä osituksessa avioliittolain 94 a §:ssä säädetyllä niin sanotulla ennakkoperintövastikkeella. Osituslaskelmassa perintökaaren 6 luvun mukainen ennakko lisätään laskennallisesti antajan avio-oikeuden alaisten varojen säästöön ja vähennetään sitten perillisten avio-osasta. Kantavana ajatuksena on nytkin toimittaa ositus ikään kuin ennakkoa ei olisi annettukaan. Ennakkoperinnön huomioon ottamisella osituksessa suojataan ensisijassa eloonjäänyttä puolisoa, mutta toisaalta se myös tehostaa ennakkoperinnön vaikutuksia perillisten välisessä suhteessa, kun ennakko voidaan ottaa huomioon jo ositusta seuraavassa ensiksi kuolleen jälkeisessä jaossa - riippumatta siitä kumpi puoliso on sen antanut - ja siltä osin kuin sitä tuolloin ei ole voitu kokonaan vähentää, lesken jälkeen toimitettavassa jaossa.

Osituksen perussääntö on, että puolison varat otetaan huomioon sellaisina kuin ne olivat ositusperusteen syntyessä eli kuolemaan perustuvassa osituksessa ensiksi kuolleen puolison kuolinpäivän mukaisina. Varojen arvo määritetään osituksen toimittamispäivän mukaan. Perussääntö tarkoittaa esimerkiksi, etteivät sellaiset puolison tekemät omaisuuden lahjoitukset tai muut luovutukset, jotka puoliso on tehnyt ositusperusteen syntymisen jälkeen, vaikuta osituksen laskennalliseen lopputulokseen (restituutioperiaate). Jos kyse on sellaisesta luovutuksesta, joka voidaan katsoa puolison antamaksi ennakkoperinnöksi, merkitsee perussäännön soveltaminen saman kantavan ajatuksen soveltamista kuin ennakkoperintösäännöksienkin: osituksessa avio-osat lasketaan ikään kuin luovutusta ei olisi tehtykään.

Jos ensiksi kuolleen jälkeen lesken tekemään luovutukseen sovellettaisiin ennakkoperintösäännöksiä lesken ja kuolinpesän välisessä osituksessa, avioliittolain 94 a §:n laskusääntöjen soveltaminen johtaisi vääristyneeseen lopputulokseen, koska luovutetun omaisuuden arvo vaikuttaisi yhtäältä osituksen perussäännön mukaisissa lesken varoissa ja toisaalta 94 a §:n 2 momentin mukaisena laskennallisena lisäyksenä lesken varoihin. Puolestaan sellainen ratkaisu, jossa luovuttaisiin osituksen perussäännöstä mutta sovellettaisiin ennakkoperintösäännöksiä, johtaisi yleisesti noudatettuna siihen, että toisen osituspuolen suoja muita kuin ennakkoperinnöksi katsottavia luovutuksia vastaan heikkenisi.

Perintökaaren 6 luvusta ja avioliittolain 94 a §:stä ilmenee, että ennakkoperintösäännöksiä on sovellettava yhdenmukaisesti sekä osituksessa että perinnönjaossa. Tämä tarkoittaa, että jos lesken tekemää luovutusta ei voida ottaa huomioon osituksessa, sitä ei voida ottaa huomioon ennakkoperintönä myöskään ensiksi kuolleen jälkeisessä perinnönjaossa. Siten ennakkoperintö jää huomioon otettavaksi vain lesken jälkeen. Kun ennakkoperintö voidaan näin ollen tässä tapauksessa ottaa huomioon vain yhdessä perinnönjakotoimituksessa eikä perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momentista ilmenevällä tavalla tarpeen vaatiessa sekä ensiksi kuolleen että lesken jälkeen, tämä heikentää ennakkoperintöjärjestelmän mukaista tasausvaikutusta. Tällä on kuitenkin merkitystä vain liian suurten ennakkojen tapauksissa. Kun ennakkoperintöjärjestelmällä ei kuitenkaan pyritä ehdottomaan tasaukseen, en pidä tätä näkökohtaa merkityksellisenä.

Näistä syistä katson, että niihin lesken tekemiin luovutuksiin, jotka hän on tehnyt ensiksi kuolleen jälkeen, ei sovelleta ennakkoperintösäännöksiä ensiksi kuolleen kuolinpesän ja lesken välisessä osituksessa eikä ensiksi kuolleen jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa.

Päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.