28.1.2011

Porin käräjäoikeuden tuomio 2.10.2009

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A ja B olivat oikeudettomasti vastoin X:n nimenomaista kieltoa menneet X:n asuntoon siellä olleen henkilön, joka ei ollut tiennyt X:n A:lle ja B:lle antamasta kiellosta, aukaistua heille ulko-oven. A:n ja B:n ilmeisenä tarkoituksena oli ollut kohdistaa asunnossa olleisiin henkilöihin väkivaltaa. Väkivallan käyttäminen oli alkanut välittömästi asunnon eteisessä. A oli varustautunut henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan soveltuvalla nyrkkiraudalla.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, A:n nuorena henkilönä törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja viidestä pahoinpitelystä sekä B:n törkeästä kotirauhan rikkomisesta.

Asunnossa tapahtuman aikana olleiden X:n alaikäisten lasten Y:n ja Z:n törkeästä kotirauhan rikkomisesta aiheutuneiden, kärsimykseen perustuvien korvausta koskevien vaatimusten osalta käräjäoikeus totesi, että oikeuskirjallisuuden mukaan asianomistaja oli sen oikeushyvän haltija, jonka suojaksi teko oli säädetty rangaistavaksi ja jota oli myös ensi kädessä rikoksella loukattu. Rikoksella loukatun oikeushyvän haltija oli samalla se, jolle oli välittömästi rikoksen johdosta syntynyt vaade.

Nyt kysymyksessä olevan asunnon haltija oli X. Y ja Z eivät vakituisesti asuneet isänsä X:n luona tämän asunnossa, vaan olivat olleet siellä tapahtuma-aikaan käymässä. Asianomistajana rikoksessa oli siten X.

Koska Y ja Z eivät olleet asianomistaja-asemassa, käräjäoikeus jätti heidän korvausvaatimuksensa tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Riikka Sandholm.

Vaasan hovioikeuden tuomio 1.2.2010

Y ja Z valittivat hovioikeuteen uudistaen vaatimuksensa, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan vahingonkorvaukseksi törkeän kotirauhan rikkomisesta aiheutuneesta kärsimyksestä, Y:lle 1 800 ja Z:lle 2 000 euroa.

A ja B vaativat valituksen hylkäämistä.

Hovioikeus lausui ratkaisunsa perusteluissa, että kotirauhan rikkomista koskevasta rikoslain 24 luvun 1 §:n 1 kohdasta ei käynyt ilmi kotirauhan suojan henkilöpiiri. Asiaa ei ollut myöskään tarkemmin pohdittu säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (184/1999 vp).

Selvää kuitenkin oli, että kotirauhan suojaa nauttivat asunnon omistaja ja muu haltija kuten vuokralainen ja että kotirauhan piiriin kuuluivat myös heidän kanssaan vakituisesti asuvat henkilöt, kuten alaikäiset lapset. Nyt oli kyse erillään asuvien vanhempien lasten kotirauhan suojasta. Lapset Y ja Z asuivat äitinsä luona vakituisesti, ja isänsä X:n luona asuminen perustui tapaamisoikeuteen. Selvää oli, että lapset nauttivat kotirauhan suojaa äitinsä luona. Kysymys oli nyt siitä, oliko perusteita asettaa tällainen lasten säännöllinen isänsä luona asuminen kotirauhan suojan nauttimisen kannalta eri asemaan kuin vakituinen äidin luona asuminen.

Kotirauhan suojassa oli kysymys perustuslaissa turvatusta perusoikeudesta, joka kuului kaikille. Sellaisen perheen alaikäisiä lapsia, joiden vanhemmat asuivat erillään, ei siten ollut perusteltua asettaa tässä suhteessa eri asemaan kuin niiden perheiden lapsia, joiden vanhemmat asuivat yhdessä. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, toisin kuin käräjäoikeus, että Y ja Z olivat asianomistajia ja heillä oli siten oikeus korvaukseen kärsimyksen perusteella.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota ja velvoitti A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Y:lle ja Z:lle korvausta kärsimyksestä 700 euroa kummallekin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Latvala, Osmo Hänninen ja Antti Vaittinen. Esittelijä Sami Lehtimäki.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on kysymys siitä, onko alaikäisillä lapsilla, jotka asuivat vakituisesti muualla kuin isänsä luona, oikeus saada vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaista korvausta loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä henkilöiltä, jotka on tuomittu törkeästä kotirauhan rikkomisesta sen vuoksi, että nämä olivat menneet vastoin lasten isän nimenomaista kieltoa ja nyrkkiraudalla varustautuneena tämän kotiin, jossa alaikäiset lapset olivat olleet isänsä luvalla viettämässä iltaa juhlimalla ystäviensä kanssa.

Sovellettava säännös

2. Korvattavasta vahingosta säädetään vahingonkorvauslain 5 luvussa. Sanotun luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu.

3. Kyseistä vahingonkorvauslain säännöstä koskevien esitöiden (HE 167/2003 vp s. 54) mukaan kärsimyksellä tarkoitetaan sitä henkistä kärsimystunnetta, joka henkilölle aiheutuu häneen kohdistetun oikeudettoman loukkauksen seurauksena. Henkilöön kohdistuvasta loukkauksesta aiheutuva kärsimys voi tyypillisesti ilmetä esimerkiksi pelon, nöyryytyksen, häpeän tai mielipahan tunteena. Korvauksen tuomitseminen ei kuitenkaan edellytä erityistä selvitystä loukatulle aiheutuneesta tunnereaktiosta, vaan teon luonne sinänsä riittää korvauksen perusteeksi. Loukkaavan teon on kuitenkin oltava laadultaan sellainen, että se objektiivisesti arvioiden aiheuttaa loukkauksen kohteeksi joutuneelle henkilölle kärsimystä.

4. Nyt esillä olevassa tapauksessa tulee ratkaistavaksi, ovatko A ja B mainitussa vahingonkorvauslain säännöksessä tarkoitettua kärsimystä aiheuttaen loukanneet Y:n ja Z:n rauhaa, kun A ja B ovat edellä kuvatuin tavoin syyllistyneet törkeään kotirauhan rikkomiseen.

Kotirauhan suojan piiri ja oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä

5. Kuten hovioikeudenkin ratkaisusta ilmenee, kotirauhan rikkomista ja törkeää kotirauhan rikkomista koskevista rikoslain 24 luvun 1 ja 2 §:stä ei käy ilmi kotirauhan suojan henkilöpiiri. Asiaa ei ole myöskään tarkemmin käsitelty säännöstä koskevan lain esitöissä (HE 184/1999 vp s. 19 - 23). Niissä todetaan kuitenkin, että lainkohdassa tarkoitetun tunkeutumisen käsitettä harkittaessa lähtökohtana on paikan haltijan itsenäinen päätöksenteko. Kenellä tahansa paikan haltijalla olisi valta antaa vierailijaa velvoittava poistumiskäsky, jonka noudattamatta jättäminen olisi kotirauharikos.

6. Rikoslain 24 luvun 11 §:n mukaan kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot sekä muutkin asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet ja teltat. Myös asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen kuuluvat säännöksen mukaan kotirauhan piiriin. Niin kuin edellä viitatuissa esitöissäkin (HE 184/1999 vp s. 37) on todettu, asetetaan asumiseen käytetyille tiloille kuitenkin se vaatimus, että niiden tulee olla oikeusjärjestyksessä hyväksytyllä tavalla asumiseen tarkoitettuja. Kotirauhaa koskevien säännösten piiristä on tarkoitettu sulkea pois lähinnä vain satunnaisesti asuinkäyttöön otetut tilat sekä esimerkiksi omistajan luvatta haltuun otetut rakennukset tai tilat.

7. Kotirauhan suojaa nauttivat asunnon omistaja ja muu haltija, kuten vuokralainen. Selvää on, että kotirauhan piiriin kuuluvat myös vanhempiensa kanssa vakituisesti asuvat alaikäiset lapset. Y ja Z eivät kuitenkaan ole vakinaisesti asuneet isänsä luona, vaan olleet isänsä kodissa viettämässä iltaa ystäviensä kanssa saatuaan siihen isän luvan. Edellä todetulla tavalla kotirauhan piirin kannalta merkityksellistä ei kuitenkaan ole se, onko kysymyksessä henkilön vakituinen vai tilapäinen asunto eikä myöskään kuinka pitkäkestoisesta asumisesta on kysymys.

8. Sillä, onko loukkaus tapahtunut asunnossa vai muussa rikoslain 24 luvun 11 §:n mukaan kotirauhan suojaa nauttivassa paikassa, voi kuitenkin olla merkitystä kärsimyskorvausta määrättäessä. Hallituksen esityksessä (HE 167/2003 vp s. 55) todetaan olevan luonnollista, että varsinaisessa asumiskäytössä olevat paikat ovat niitä ydinalueita, joissa tapahtunut rauhan loukkaaminen oikeuttaisi korvaukseen. Muualla tapahtuneissa loukkauksissa, vaikkakin ne täyttäisivät kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön, olisi otettava enemmän huomioon tapauskohtaisia olosuhteita. Perusteluissa ei viitata siihen, että vakituiset ja tilapäiset asumispaikat olisi asetettava eri asemaan silloin, kun on kysymys oikeudesta korvaukseen.

9. Korkein oikeus katsoo, ettei ole perustetta asettaa lapsia kotirauhan suojan ulottuvuuden osalta eri asemaan sen perusteella, ovatko lapset vakinaisessa asumispaikassaan vai tapaamisoikeutensa nojalla toisen vanhempansa luona. Tämä lapsia koskeva kotirauhan suoja ei myöskään lakkaa sen vuoksi, ettei vanhempi, jonka luona lapset tilapäisesti asuvat, ole itse paikalla vaan on sallinut lasten olla asunnossaan viettämässä joukolla iltaa.

10. Törkeään kotirauhan rikkomiseen syyllistyneet A ja B ovat mainituilla teoillaan loukanneet Y:n ja Z:n kotirauhaa. Tämän perusteella he ovat velvollisia suorittamaan Y:lle ja Z:lle korvausta loukkausten aiheuttamasta kärsimyksestä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Juha Häyhä, Timo Esko, Marjut Jokela ja Ari Kantor. Esittelijä Sari Ruokojärvi.