13.12.2010

Tausta

A oli kertonut altistuneensa asbestille työskennellessään laivoilla 1950-60 luvulla ja lämmittäjänä satamalaitoksen palveluksessa 1960-70 luvulla sekä voimalaitoksilla 1970-80 luvulla. A:lla oli todettu keuhkosyöpä joulukuussa 2004. A oli vaatinut keuhkosyövän korvaamista ammattitautilainsäädännön perusteella katsoen keuhkosyövän aiheutuneen hänen altistumisestaan työssä asbestille. A kuoli keuhkosyöpään lokakuussa 2005.

Vakuutusyhtiön päätös 23.12.2005

Vakuutusyhtiö ei korvannut A:lla todettua keuhkosyöpää ammattitautina. Vakuutusyhtiö katsoi, että A:lla oli todettu keuhkosyöpä, mutta asbestialtistus ei ole ollut riittävää tasoa lisätäkseen syövän riskiä vähintään kaksinkertaiseksi.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 27.9.2006

A:n kuolinpesä haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen. Muutoksenhakulautakunta katsoi päätöksessään, että A oli altistunut työssäoloaikanaan asbestille laivojen konehuoneissa ja Salmisaaren voimalaitoksella Y. A:n asbestille altistumisen ei kuitenkaan ollut voitu arvioida olleen riittävää aikaansaamaan A:lla todettua keuhkosyöpää. Lautakunnan mukaan asbestialtistumisen riittämättömyyteen oli viitannut paitsi työhistoriasta esitetty selvitys, myös se, että A:lla ei ollut voitu radiologisesti todeta asbestoosiin viittaavia löydöksiä. Lautakunta lausui, että A:lla todettu keuhkosyöpä ei ole ollut asbestialtistumisen aiheuttama, ammattitautina korvattava sairaus, eikä kuolinpesällä ole ollut oikeutta saada ammattitautilain ja -asetuksen perusteella vaatimiaan korvauksia.

Asian ovat ratkaisseet tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenet Pauli Ståhlberg, Kari Kurppa, Irene Luukkonen, Rauno Toivonen, Kaija Kallinen ja Kaarina Knuuti.

Vakuutusoikeuden päätös 26.8.2008

Vakuutusoikeus, jolta A:n kuolinpesä haki muutosta, ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Olli Olanterä, Jyrki Tenn, Seppo Seitsalo, Minna Etu-Seppälä ja Leena Salminen (eri mieltä). Esittelijä Miia Pasuri.

Eri mieltä ollut jäsen Salminen kumosi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja määräsi vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle lainmukaisen korvauksen ammattitaudin johdosta. Salminen katsoi, että A oli altistunut työssään asbestille siinä määrin, että hänellä todettu keuhkosyöpä oli korvattava asbestialtistuksen aiheuttamana ammattitautina.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:lla, joka oli vuonna 1936 syntynyt ja 11.10.2005 kuollut eläkkeellä ollut lämmittäjä, oli todettu joulukuussa 2004 keuhkosyöpä.

2. A ja sittemmin hänen kuolinpesänsä ovat hakeneet korvauksia ammattitautilainsäädännön perusteella katsoen A:n keuhkosyövän aiheutuneen työperäisestä asbestialtistumisesta.

3. Ammattitautilain 1 §:n 1 momentin mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka laissa tarkemmin määritellyssä työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Lain 2 §:n ja ammattitautiasetuksen 2 §:n mukaan sairauden ja työssä esiintyvän fysikaalisen, kemiallisen tai biologisen tekijän välisen syy-yhteyden katsotaan olevan olemassa silloin, kun asetuksessa mainittua tekijää on ollut työssä siinä määrin, että sen altistava vaikutus riittää aikaansaamaan tämän sairauden, jollei osoittaudu, että sairaus on selvästi aiheutunut työn ulkopuolisesta altistuksesta. Asetuksen 3 §:n mukaan kemiallisia tekijöitä ovat muun muassa mineraalipölyt sekä niihin liittyviä tyypillisiä sairauden muotoja esimerkiksi asbestin aiheuttama keuhkosyöpä.

4. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla todettu keuhkosyöpä aiheutunut todennäköisesti pääasiallisesti työperäisestä asbestialtistumisesta ja onko se korvattava ammattitautina.

Työolosuhteet

5. Kertomansa mukaan A oli altistunut asbestille työskennellessään höyryaluksilla trimmarina ja lämmittäjänä vuosina 1956-62 sekä jäänmurtajalla muutaman kuukauden vuonna 1964. Asiakirjojen mukaan A oli työskennellyt mainittuina vuosina laivojen konehuoneissa, joissa asbestia käytettiin eristämis- ja tiivistämistarkoituksissa, ja A:n oli epäilty altistuneen asbestille laivojen konehuoneiden huolto- ja korjaustöissä. A oli kertonut altistuneensa asbestille jonkin verran myös vuosina 1958-62 työskennellessään muun muassa ryhmän etumiehenä satamissa olleissa suomalaisissa, ruotsalaisissa ja amerikkalaisissa laivoissa, joista etenkin amerikkalaiset laivat olivat höyryturbiinilaivoja. A:n mukaan asbestialtistumista oli tapahtunut myös Helsingin kaupungin Satamalaitoksen palveluksessa, jossa hän työskenteli lämmittäjänä vuosina 1964-66 ja talonmies-lämmittäjänä vuosina 1966-73. A oli kertonut hoitaneensa Satamalaitoksen palveluksessa lämpökeskuksien matalapaine- ja keskuslämmityskattiloita, joiden putket olivat asbestilla eristettyjä ja asbestipölyä leijui ilmassa. Työnantajan edustajan mukaan A oli hoitanut heidän palveluksessaan kiinteistöjen lämmittämistä ja kiinteistönhuoltotehtäviä eikä A ollut heidän käsityksensä mukaan altistunut asbestille.

6. Kertomansa mukaan A oli altistunut asbestille lisäksi Helsingin Energian palveluksessa Suvilahden voimalaitoksella höyrykattilan lämmittäjänä vuosina 1973-74, Salmisaaren voimalaitoksella varalämmittäjänä ja lämmittäjänä vuosina 1974-84 sekä Salmisaaren voimalaitoksella laitosmiehenä vuosina 1985-95. A oli kertonut, että Salmisaaren voimalaitoksella oli neljä kattilaa ja niiden päällä lämmönvaihtimet, jotka olivat asbestilla eristettyjä. Asiakirjojen mukaan A oli joutunut asbestin kanssa tekemisiin lähinnä vuosihuoltojen aikana ja liikkuessaan tarkastuskierroksilla laitosten kattilahuoneessa. Vuosihuoltojen aikana laitoksen ollessa pysähdyksissä sen turbiinin ja kattiloiden huoltoluukut olivat olleet auki, jolloin niissä käytetyt asbestieristeet ja -tiivisteet olivat olleet avoimessa tilassa ja pölynneet ilmavirtojen vaikutuksesta. Työnantajan edustajan mukaan A oli voinut altistua asbestille työskennellessään Salmisaaren Y voimalaitoksessa, jonka käyttö päättyi 1.5.1984. Tämän jälkeen A oli siirtynyt Salmisaaren Z voimalaitokselle, jossa ei käytetty asbestia.

7. Helsingin kaupungin energialaitoksen 22.2.1991 päivätyn teknillisen tiedotuksen mukaan työsuojelutyössä oli asbestiasioista huomion kohteena 70-luvun puolivälissä sinisen asbestin ruiskutus turbiinieristeeksi voimalaitoksilla niiden vuosihuolloissa, mikä oli toteutettu ulkopuolisen urakoitsijan toimesta kesään 1974 saakka.

8. Työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkärin, ylilääkäri S:n 15.6.1994 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan A on ollut asbestialtistushistoriansa takia seurannassa. Lausunnossa on todettu, että A:lla on näkyvissä eteneviä, tosin vielä toispuoleisia röntgenmuutoksia. Lausunnossa on todettu A:n lopettaneen tupakoinnin jo 1957. A:lla on 1950-luvulta meriltä ja 1970-1980-luvulta voimalaitoksilta selvä asbestipölyaltistuminen, mutta ei tupakasta johtuvaa lisäriskiä. Erityisiä keuhko-oireita ei lausunnon mukaan ole ollut eikä selviä tyypillisiä löydöksiäkään, mutta työhistorian ja vähän kasvaneen plakkimuutoksen takia seuranta on tarpeen.

9. Helsingin Energian Salmisaaren voimalaitosten ylikonemestari T on todennut 27.1.2006 päivätyssä lausunnossaan tulleensa Salmisaaren Y voimalaitokselle vuonna 1980, jolloin A oli työskennellyt pääosin kattilahuoneessa ja myöhemmin A:n tehtäväkenttä oli rajoittunut kattilahuoneeseen. A oli työskennellyt kattilahuoneessa myös ennen vuotta 1980. T on todennut A:n altistuneen asbestille seuraavasti: Salmisaaren Y voimalaitoksella käytettiin asbestia eristeenä suurtehokattiloiden, kanavien ja putkistojen sekä myös kattilan lämmönsäätimien ja venttiileiden kanavien luukkujen tiivisteissä. Kattiloita oli neljä ja valtaosan ajasta joku kattiloista oli huollon tai korjausten kohteena. Laitteiden purkamisen yhteydessä eristeitä purettiin, jolloin asbesti leijui vapaana ilmavirtojen mukana koko kattilahuoneeseen. Lisäksi asbestia sisältävien tiivisteiden poistaminen laippapinnoista ja luukuista päästi asbestia kattilahuoneeseen ilman kuljetettavaksi. Oman lukunsa asbestimäärissä muodostivat vuosihuollot, jolloin avattavia kohteita oli runsaasti ja asbestin määrä lisääntyi. Asbestipölyä leijaili kaikkialle kattilahuoneessa ja se muodosti pölykerroksen laitteiden pinnoille. Käyttäjät ja kuka tahansa kattilahuoneessa liikkunut altistui asbestille.

Lääketieteelliset arviot

10. A:ta hoitanut keuhkosairauksien erikoislääkäri W on 30.12.2004 päivätyssä lausunnossaan todennut, että asbestin osuus tämän keuhkosyövän syntyyn on ollut todennäköisesti merkittävä. Pölykeuhkosairauksien asiantuntijaryhmä on 1.6.2005 lausunnossaan katsonut, että A:n asbestialtistuminen ei ole ollut sellaista tasoa, että se olisi lisännyt keuhkosyövän vaaran kaksinkertaiseksi tai enemmän. Lausunnossa on arvioitu, että A:n asbestille altistuminen ei vaikuttanut huomattavalta työhistorian valossa joskin yksittäisiä altistushuippuja oli voinut olla. BAL-tutkimusta tai muuta tietoa ei ollut käytettävissä altistuksen määrän tarkemmaksi arvioimiseksi. Lausunnon mukaan radiologisesti ei havaittu asbestoosia, sen sijaan asbestialtistumiseen sopivat plakit todettiin.

11. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittanut lääninoikeuslääkäri X on 8.12.2005 päivätyssä lausunnossaan todennut, että A:n keuhkokudoksessa sidekudoksen määrä oli jonkin verran lisääntynyt ja että keuhkokudoksen asbestipitoisuus oli 2,3 miljoonaa asbestikuitua grammassa keuhkon kuivapainoa. Kuiduista kahdeksan prosenttia oli antofylliittiä, 54 prosenttia krokidoliittia ja 38 prosenttia amosiittia. Lausunnon mukaan pitoisuus viittasi työperäiseen asbestialtistumiseen ja asbestikuitupitoisuuden perusteella arvioituna altistuminen oli rajatasoista ajatellen sen mahdollista syyosuutta A:n keuhkosyövän syntymisessä. A:n keuhkoissa todettiin kohtalainen määrä asbestia ja keuhkojen mikroskooppitutkimuksessa näkyi asbestikappaleita. X on katsonut, että koska esitiedoissa ei ole tullut esiin muutakaan selittävää tekijää syöpäkasvaimelle ja keuhkojen sidekudosmäärän lievälle lisääntymiselle, asbestia on pidettävä syöpäkasvaimen aiheuttajana. Kuolintodistukseen X on merkinnyt A:n kuolemanluokaksi ammattitaudin.

12. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) keuhkotautien alan pysyvä asiantuntija, keuhkosairauksien ja sisätautien erikoislääkäri sekä lääketieteen tohtori Lauri Lammi on antanut 3.7.2009 päivätyn lausunnon. Hän on esittänyt lausunnossaan, että keuhkokudosnäytteen arvion ja altistustietojen perusteella A:lla ei todennäköisesti ole ollut asbestin aiheuttamaa keuhkosyöpää. Lausunnon mukaan altistustiedot on arvioinut Työterveyslaitoksen pölykeuhkosairauksien asiantuntijaraati, ja sen mukaan altistus ei ole ollut riittävä aiheuttamaan keuhkosyöpää.

13. Valviran työlääketieteen alan pysyvä asiantuntija, työlääketieteen erikoislääkäri ja työlääketieteen dosentti Z on antanut 23.11.2009 päivätyn lausunnon. Lausunnon mukaan tässä tapauksessa altistumista koskevat esitiedot eivät ole olleet epäluotettavia, koska ne ovat sisältäneet tietoa työskentelystä aloilla, joissa on altistuttu asbestille nykytiedon mukaan. Vaikka A:n altistumisen kuvaus ei ole riittävän tarkka, jotta siitä voitaisiin tehdä johtopäätös varmasta runsaasta altistumisesta, arvioinnissa voidaan käyttää hyväksi yleistä tutkimustietoa vastaavista työoloista. Sen valossa A:n altistuminen on voinut olla runsasta ja siten riittävää keuhkosyöpään. Z:n mukaan kuituanalyysissä todettuja 2,3 miljoonaa kuitua voidaan pitää mainitun tiedon valossa riittävänä nostamaan keuhkosyöpäriskiä korvauskäytännössä edellytetylle kaksinkertaisen riskin tasolle. Mittausten vaihtelu on huomattavaa eikä se ota huomioon pienten kuitujen eikä krysotiilin osuutta. Näyte on sisältänyt pelkkää amfibolikuitua, ja krokidoliittia on ollut yli puolet kaikista kuiduista, mikä viittaa vahvasti työperäiseen altistumislähteeseen ja sopii myös työanamneesiin. Laivoissa ja voimalaitoksilla on ollut siihen aikaan runsaasti ruiskutettuja eristeitä. Kuituanalyysin näytteenottohetkellä tutkittavan viimeisestä altistumisesta on kulunut ainakin 15 vuotta. Ammattitautia on lisäksi tukenut oikeuspatologin toteama histologinen fibroosi ja kudoksen asbestikappaleet. Plakkien esiintyminen on myös täyttänyt ammattisyöpätyöryhmän kriteeristön. Mainituilla perusteilla Z on katsonut, että ammattitauti A:n tapauksessa on todennäköisempää kuin että kyseessä ei olisi ammattitauti.

14. Valvira on ilmoittanut 8.2.2010 päivättynä lausuntonaan Z:n arvioon viitaten, että asiakirjoista käytettävissä olevan selvityksen mukaan A:n keuhkosyöpä on todennäköisesti pääasiallisesti seurausta työperäisestä asbestialtistumisesta. Valvira on todennut lausunnossaan, että sen pysyvien asiantuntijoiden lausunnoissa on johtopäätösten osalta esitetty erilaisia näkemyksiä ja että se on arvioinut kyseiset lausunnot niissä esitettyjen näkökantojen ja näkökannoille esitettyjen perustelujen pohjalta. Valvira on yhtynyt Z:n lausunnossaan esittämään johtopäätökseen. Valvira on ottanut arvioinnissaan huomioon, että pysyvä asiantuntija Y on esittänyt, että asiassa voisi pyytää myös työlääketieteen asiantuntijan arvion ja että Työterveyslaitoksen pölykeuhkoasiantuntijatyöryhmällä, jonka arvioon Y on viitannut, ei ole ollut A:n asbestialtistumista arvioidessaan käytettävissä tietoa tällä oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa todetuista löydöksistä eikä keuhkokudoksen asbestikuitututkimuksen tuloksesta.

Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätökset esitetyn selvityksen perusteella

15. Korkein oikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A on altistunut asbestille merkittävästi työssään Helsingin Energian palveluksessa Salmisaaren Y voimalaitoksella vuosina 1974-84 eli noin 11 vuoden ajan. A on lisäksi altistunut asbestille todennäköisesti ainakin vuosihuoltojen yhteydessä työskennellessään mainitun työnantajan palveluksessa Suvilahden voimalaitoksella vuosina 1973-74. A on mahdollisesti altistunut asbestille jossain määrin myös työskennellessään höyryaluksilla vuosina 1956-62 ja jäänmurtajalla vuonna 1964 sekä Helsingin kaupungin Satamalaitoksen palveluksessa vuosina 1964-73.

16. Korkein oikeus katsoo, että A:n työperäisen asbestialtistumisen aiheuttamaan keuhkosyöpään viittaa lisäksi hänen ruumiinavauksensa yhteydessä suoritettu asbestikuitututkimus, jossa hänen keuhkokudoksensa asbestipitoisuus on ollut 2,3 miljoonaa asbestikuitua grammassa keuhkon kuivapainoa. Mainittu näyte on sisältänyt pelkkiä amfibolikuituja ja krokidoliitin (sininen asbesti) osuus on ollut yli puolet todetuista asbestikuiduista, mikä on myös viitannut vahvasti työperäiseen altistumislähteeseen. Työlääketieteellisen tietämyksen mukaan krokidoliittia on käytetty lähinnä ruiskueristyksiin ja sitä on pidetty vaarallisimpana asbestikuituna keuhkosyövän riskiä ajatellen. Käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee myös, että Helsingin kaupungin energialaitoksen voimalaitoksissa on ruiskutettu sinistä asbestia vuosihuolloissa kesään 1974 saakka. Korkein oikeus katsoo, että A:n työperäiseen asbestialtistumiseen sopii myös niin sanottu latenssiaika eli hänen viimeisestä asbestialtistumisestaan on hänen sairastumiseensa keuhkosyöpään vuonna 2004 kulunut yli 20 vuotta. A:n työperäistä asbestialtistumista ja sen riittävyyttä tukevat lisäksi hänen keuhkoissaan todetut molemminpuoliset keuhkopussin plakit, keuhkoissa todetut asbestikappaleet ja sidekudoksen määrän lisääntyminen.

17. Käytettävissä olevan selvityksen mukaan A on lopettanut tupakoinnin vuonna 1957. Asiassa ei ole selvitystä siitä, kuinka pitkään A oli tupakoinut. Näin ollen tupakoinnin osuutta A:n keuhkosyövän syntymisessä ei voida ottaa arvioinnissa huomioon. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että kaupunki-ilman ja muun ympäristöilman asbestikuitupitoisuudet ovat terveyden kannalta siinä määrin pieniä, että niillä ei voida katsoa olevan merkitystä asiassa. Työperäisen asbestialtistumisen aiheuttaman keuhkosyövän korvattavuuden edellytyksenä ei myöskään ole asbestoosin sairastaminen.

18. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lla todettu keuhkosyöpä on aiheutunut todennäköisesti pääasiallisesti hänen työperäisestä asbestialtistuksestaan ja näin ollen keuhkosyöpä on korvattava ammattitautina.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Vakuutusyhtiö määrätään suorittamaan A:n kuolinpesälle A:lla todetun keuhkosyövän johdosta lain mukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Jorma Rudanko ja Ari Kantor. Esittelijä Mira Koivumaa.