12.10.2010

Asian tausta

Yrittäjä A oli tehnyt painoltaan, muodoltaan ja kooltaan erilaisten metallimuottien pääasiassa koneilla tehtävää hionta- ja kiillotustyötä yli 20 vuotta. Työ oli ollut molemmilla käsillä yhtä aikaa tehtävää ja tarkkuutta vaativaa työtä, joka oli sisältänyt molempien käsien toistuvia puristus- sekä pihti- ja pinsettiotteita työkoneista sekä koneiden käsille aiheuttamaa tärinää.

Vakuutusyhtiön päätös 25.8.2006

Vakuutusyhtiö epäsi A:lta tapaturmavakuutuslain mukaisen korvauksen, koska A:lla todettu rannekanavaoireyhtymä ei ollut aiheutunut ammattitautilain edellyttämällä tavalla hänen työstään. A:n työ ei ollut sisältänyt riittävän pitkäaikaisesti sellaisia kuormitustekijöitä, joita rannekanavaoireyhtymän korvaaminen ammattitautina oli edellyttänyt. Vakuutusyhtiö katsoi, että työliikkeiden ja rannekanavaoireyhtymän välillä ei ole ollut riittävää syy-seuraussuhdetta sairauden korvaamiseksi ammattitautina, vaan kyseessä oli ollut rakenteellisten ja sisäsyntyisten tekijöiden aiheuttama sairaus.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 18.4.2007

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakunta katsoi päätöksessään, että A:lla todettu molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä ei ollut todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut hänen työnsä fysikaalisista tekijöistä. A:n työ oli rasittanut molempia yläraajoja, mutta työ ei ollut sisältänyt sellaisia pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia, molempia ranteita kuormittavia liikkeitä, joita molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän korvaaminen ammattitautina edellytti. Lautakunta totesi, että molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä oli yleensä sisäsyntyisten ja rakenteellisten tekijöiden aiheuttama sairaus.

Vakuutusoikeuden päätös 1.4.2008

Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Eeva Wahlberg, Annukka Suvioja, Jyrki Salmenkivi, Timo Sarparanta ja Nikolas Elomaa. Esittelijä Anna Pitkänen.

Perustelut

Asian tausta ja sovellettavat säännökset

1. A on toiminut kiillottaja-yrittäjänä yli 20 vuotta tehden painoltaan, muodoltaan ja kooltaan erilaisten metallimuottien hionta- ja kiillotustyötä. Työ on edellyttänyt molempien käsien käyttöä ja ollut tarkkuutta vaativaa. Työ on sisältänyt molempien käsien toistuvia puristusotteita työkaluista sekä koneiden käsille aiheuttamaa tärinää. A on tehnyt työtä usein kuutena päivänä viikossa, työpäivät ovat kestäneet yleensä yli kahdeksan tuntia ja kiireaikana työpäivät ovat olleet kahdentoista tunnin mittaisia.

2. A ja työfysioterapeutti ovat kuvanneet A:n työtä seuraavasti: Hionta- ja kiillotustyössä on käytetty 600 grammaa painavaa viilauskonetta, johon on kiinnitetty erilaisia hionta- ja kiillotuslaikkoja. Kaikkiin muotteihin on tehty pohjatyö viilauskoneella hiomakiveä käyttäen. Tämän jälkeen metallipintaa on kiillotettu koneiden avulla käyttäen kolmea karkeutta olevia timanttitahnoja kutakin vuorollaan. Kiillotustyöstä noin 50 prosenttia on tehty viilauskoneella. Viilauskoneesta on pidetty kiinni molemmin käsin voimakkaalla puristusotteella ja kone on aiheuttanut käsille voimakasta tärinää. Viilauskoneella työskenneltäessä käsi on ollut 90 asteen kulmassa kyynärpäästä, ja koneen paino on ollut käsien varassa koko työpäivän ajan. Kapeampien urien kiillotukseen on käytetty 500 grammaa painavaa ultraäänilaitetta, joka on värähdellyt vähintään 15 000 kertaa sekunnissa. Työssä on käytetty lisäksi 500 grammaa painavaa heiluripääkonetta. Ultraäänilaitetta ja heiluripääkonetta on puristettu molemmin käsin niitä käytettäessä. Ultraäänilaite on värähdellyt ja heiluripääkone on aiheuttanut jatkuvaa tärinää.

3. A ja työfysioterapeutti ovat kertoneet, että A:n työssä on tarvittu molempia käsiä, jolloin molemmat kädet ovat altistuneet puristukselle ja tärinälle. Koneilla on tehty koko työpäivän ajan pientä pyörivää ja edestakaista liikettä. Lisäksi ranteet ovat taipuneet ja kiertyneet ajoittain yli suositusrajojen. Ranteet ovat olleet pitkiä aikoja ja useita tunteja päivässä normaalista poikkeavassa asennossa riippuen kiillotettavan muotin koosta, muodosta ja pinta-alasta.

4. A on mennyt lääkäriin helmikuussa 2006 oikean peukalon voimattomuuden vuoksi. Käyntitietojen mukaan oikea peukalo oli oireillut noin puoli vuotta. A:lle 22.2.2006 suoritetussa hermo-lihassähkötutkimuksessa (ENMG-tutkimus) on todettu molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä. Rannekanavaoireyhtymä on ollut hieman voimakkaampi hänen oikeassa ranteessaan, ja oikean yläraajan rannekanavaoireyhtymä on leikattu 15.6.2006.

5. A on hakenut korvauksia ammattitautilainsäädännön perusteella katsoen molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän aiheutuneen hänen työssään esiintyneistä työliikkeistä ja työkuormituksesta.

6. Ammattitautilain 1 §:n mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka laissa tarkemmin määritellyssä työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Ammattitautilain 4 a §:n 2 momentin mukaan rannekanavaoireyhtymä korvataan fysikaalisen tekijän aiheuttamana ammattitautina, jos työntekijän työ on ennen oireiden ilmaantumista sisältänyt pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia, rannetta kuormittavia liikkeitä.

7. Asiassa on siten kysymys siitä, onko A:n työ laissa edellytetyin tavoin ennen oireiden ilmaantumista sisältänyt pitkäaikaisesti ranteen keskiasennosta poikkeavia ja rannetta kuormittavia liikkeitä, jotka todennäköisesti pääasiallisesti ovat olleet molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän aiheuttaneena syynä.

Rannekanavaoireyhtymän korvausperusteet ammattitautilaissa

8. Edellä kuvattu rannekanavaoireyhtymän korvattavuutta koskeva säännös on otettu ammattitautilakiin 1.1.2003 voimaan tulleella lainmuutoksella (1315/2002). Kuten säännöstä koskevasta hallituksen esityksestä (HE 245/2002 vp s. 8 - 9) ilmenee, rannekanavaoireyhtymän yhteyttä työhön on pidetty varsin pitkään epäselvänä, ja sen on katsottu olevan pääasiassa rakenteellisten ja sisäsyntyisten tekijöiden aiheuttama sairaus. Uudemmissa tutkimuksissa on kuitenkin saatu näyttöä syy-yhteyden puolesta ja voitu tunnistaa työssä esiintyviä kuormitustekijöitä, jotka lisäävät rannekanavaoireyhtymän todennäköisyyttä. Tällaisia tekijöitä ovat käden suuren voiman käyttö, ranteen ja käden toistuvat liikkeet, ranteen keskiasennosta poikkeavat asennot sekä mahdollisesti käden pinsettiote ja tärisevien työkalujen käyttö. Hallituksen esityksessä (s. 15) on ollut lähtökohtana, että kantaa työn kuormitustekijöiden ja rannekanavaoireyhtymän välisestä yhteydestä tarkistetaan ja rannekanavaoireyhtymän korvausperusteista säädetään yksityiskohtaisesti erillisellä säännöksellä ammattitautilaissa.

9. Hallituksen esityksen (s. 23) mukaan arvioitaessa rannekanavaoireyhtymän yhteyttä työn kuormitustekijöihin tulisi ottaa huomioon normaalit lääketieteelliseen erotusdiagnostiikkaan kuuluvat seikat työstä riippumattomien syytekijöiden suhteen. Työn ominaispiirteet olisi arvioitava yksilöllisesti työn kuormitusfysiologiset näkökohdat huomioon ottaen. Tällöin olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota ranteen keskiasennosta poikkeaviin työasentoihin ja työn kuormittavuuteen rannekanavan alueen kannalta.

10. Hallituksen esityksestä ilmenee, että myös kuormituksen ajalliseen kestoon tulisi kiinnittää huomiota. Koska rakenteellisilla seikoilla tiedetään olevan huomattava merkitys rannekanavaoireyhtymän synnyssä, voidaan kuormittavan työn aloittamisen jälkeen nopeasti esille tulevia oireita pitää todennäköisesti vain työssä esille tulleina, mutta ei siitä aiheutuvina oireina. Tästä syystä edellytettäisiin, että korvattavissa tapauksissa työkuormitus on kestänyt siinä määrin pitkän ajan, että kyseessä ei voida katsoa olevan tähän työhön tottumattoman työntekijän.

Lääketieteelliset arviot

11. A:ta hoitanut ja hänen oikean ranteensa leikannut osastonlääkäri on 15.6.2006 päivätyssä lausunnossaan todennut, että A:n tärinätyö on suorassa yhteydessä hänen rannekanavaoireyhtymäänsä. Lisäksi työfysioterapeutti on todennut 6.11.2007 työpaikkakäynniltä laatimassaan lausunnossa, että A:n työ on fyysisesti rasittavaa ja varsinkin yläraajoille kohdistuu jatkuva kuormitus. A:ta hoitanut lääketieteen tohtori ja käsikirurgi on 16.11.2007 päivätyssä lausunnossaan ja epikriisissään todennut, että A:n työssä on tärinäaltistusta ja että työ on huomattavasti yläraajoja kuormittavaa.

12. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on ilmoittanut lausuntonaan viitaten pysyvän asiantuntijansa lausunnossa esitettyyn arvioon, että A:lla todetun molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän voidaan lääketieteellisen kokemuksen ja tietämyksen mukaan katsoa todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneen fysikaalisista tekijöistä hänen työssään.

13. Lupa- ja valvontaviraston pysyvä asiantuntija, lääketieteen ja kirurgian tohtori, työterveysopin dosentti sekä kirurgisten tautien ja työterveyshuollon erikoislääkäri X on todennut lausunnossaan, että A:n molemminpuolinen rannekanavaoireyhtymä on todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut hänen työstään. X on todennut, että A:lla ei ole ollut rannekanavaoireyhtymälle altistavia sairauksia ja ammattitautia ovat puoltaneet seuraavat seikat: A:lla oli ollut vuosikymmenien työrupeama käsityöläisenä, hänellä oli ollut ajoittain pitkät työpäivät, hän oli käyttänyt yhtä aikaa molempia käsiään, hänellä oli ollut pääsääntöisesti käytössään tärisevä työkalu, työssä oli ollut toistuvia ja yksipuolisia ranteiden keskiasennosta poikkeavia työliikkeitä, työssä oli esiintynyt pihti-pinsettiotteita työkalusta sekä työliikkeissä oli ollut lähes säännöllinen ranteen sivuliike sekä vahva puristusote ja ajoittain suurta voimankäyttöä.

Korkeimman oikeuden arviointi ja johtopäätökset esitetyn selvityksen perusteella

14. Esitetyn selvityksen mukaan A:n työ kiillottaja-yrittäjänä on sisältänyt molempien ranteiden keskiasennosta poikkeavia liikkeitä, joissa ranne on ollut toistuvasti taipuneena käden keskilinjasta. A:n työssään käyttämät laitteet ovat aiheuttaneet molemmille käsille toistuvasti tärinää, ja työssä on esiintynyt toistuvasti molempien käsien pihti- ja pinsettiotteita. Laitteilla työskenteleminen on lisäksi edellyttänyt molempien käsien ajoittain melko suurta puristusvoiman käyttämistä. A:n työn voidaan näin ollen katsoa sisältäneen molempia ranteita kuormittavia liikkeitä. A on tehnyt kiillottaja-yrittäjän työtään yli 20 vuotta. A:n molempien käsien rannekanavaoireyhtymä on aiheuttanut hänelle työkyvyttömyyttä helmikuusta 2006 alkaen.

15. Korkein oikeus toteaa edellä esitetyn perusteella, että A:n työn voidaan katsoa sisältäneen ennen oireiden ilmaantumista pitkäaikaisesti molempien ranteiden keskiasennosta poikkeavia, ranteita kuormittavia työliikkeitä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lla ei ole muutakaan rannekanavaoireyhtymälle altistavaa tekijää työn lisäksi, A:n molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän voidaan katsoa todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneen fysikaalisista tekijöistä hänen kiillottajan työssään. Tätä päätelmää tukevat myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ja sen pysyvän asiantuntijan lausunnoissa esitetyt arviot.

16. Edellä lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo, että A:n sanottu sairaus on ammattitautilain 1 §:n 1 momentin ja 4 a §:n 2 momentin nojalla korvattava ammattitautina.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Vakuutusyhtiö määrätään suorittamaan A:lle molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän johdosta lainmukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Gustav Bygglin, Soile Poutiainen, Jukka Sippo ja Pekka Koponen. Esittelijä Mira Koivumaa.