2.9.2010

Tausta

P kuoli 25.11.1999. Häneltä jäi oikeudenomistajina leski ja yleistestamentinsaaja L sekä yksi rintaperillinen R. Perunkirjoituksessa R luopui perinnöstään lastensa hyväksi, joten pesän osakkaita olivat lesken lisäksi R:n poika X ja tytär Y.

P ja L olivat 18.2.1999 tehneet keskinäisen yleistestamentin "täydellä omistusoikeudella" ja määränneet lesken oikeudesta maksaa lakiosa rahana, mikäli R tulisi vaatimaan lakiosaansa. Lisäksi P oli määrännyt eräitä R:lle tekemiään lahjoituksia ennakkoperintönä huomioon otettavaksi. Puolisot olivat 18.2.1999 tehneet myös yksipuolisen avioehtosopimuksen, jonka mukaan P:llä ei ollut avio-oikeutta mihinkään L:n omaisuuteen, kun taas tällä oli avio-oikeus kaikkeen P:n omaisuuteen.

Ositus, omaisuuden erottelu ja perinnönjako 30.4.2004

Helsingin käräjäoikeuden määräämänä pesänjakajana asianajaja Q suoritti 30.4.2004 osituksen, omaisuuden erottelun ja perinnönjaon P:n jälkeen.

Toimituksessa L vaati, että eräät suoritukset otetaan jaossa huomioon Y:n ja X:n ennakkoperintöinä. Lisäksi hän vaati, että eräs kiinteistö ja sillä olevan rakennus tuli katsoa olevan puoliksi P:n ja puoliksi L:n omistuksessa, vaikka lainhuuto tonttiin oli vain P:llä.

Y ja X vaativat jaossa lakiosaansa. He muun ohella katsoivat, ettei P:n pojalleen R:lle mahdollisesti antamia ennakkoperintöjä tullut osituksessa ja perinnönjaossa ottaa huomioon ennakkoperintöinä, koska P:llä oli ollut vain yksi rintaperillinen ja säännökset ennakkoperinnön huomioon ottamisesta oli säädetty lakiosaperillisen turvaamiseksi. Vielä he katsoivat, että P:n X:n kanssa 16.6.1999 tekemää mahdollisesti alihintaista asunto-osakkeiden kauppaa ei voitu ottaa huomioon ennakkoperintönä, koska X ei ollut ollut kaupantekohetkellä rintaperillisen asemassa.

Pesänjakaja katsoi jakokirjan kohdassa 1.1., että rintaperilliselle annettu lahja saattoi olla lain mukaan ennakkoperintöä myös tilanteessa, jossa tämä on perittävän ainoa rintaperillinen.

Jakokirjan kohdassa 1.4. pesänjakaja katsoi R:n saaneen P:ltä 43 200 euron arvoisen ennakkoperinnön, koska R oli vastikkeetta saanut asua P:n omistamassa asunnossa toukokuusta 1993 kesäkuuhun 1999 ja koska P oli testamentissaan määrännyt edun ennakkoperinnöksi.

Jakokirjan kohdassa 1.5. pesänjakaja katsoi R:n saaneen 36 496,78 euron arvoisen ennakkoperinnön, koska P oli maksanut R:lle maksuunpantuja veroja ja koska P oli testamentissaan määrännyt edun ennakkoperinnöksi.

Jakokirjan kohdassa 1.7. pesänjakaja katsoi R:n saaneen 33 637,58 euron arvoisen ennakkoperinnön, koska P oli antanut R:lle 4.11.1999 ja 8.11.1999 lahjoitukset ja koska rintaperilliselle annetun lahjan osalta perintökaaren 6 luvun 1 §:n mukainen oletus oli se, että lahjoitus on ennakkoperintöä.

Jakokirjan kohdassa 1.8. pesänjakaja katsoi, että P:n ja X:n keskenään 16.6.1999 tekemä alihintainen asunto-osakkeiden kauppa oli X:n saama 67 275,17 euron ennakkoperintö, joka tuli osituksessa ja perinnönjaossa ottaa huomioon. Pesänjakaja totesi, että X oli ollut perillisasemassa P:n kuollessa, koska R oli luopunut perinnöstä muun muassa X:n hyväksi.

Jakokirjan 2 kohdassa pesänjakaja katsoi kiinteistön ja sillä olevan rakennuksen olleen puoliksi P:n ja puoliksi L:n omistuksessa, vaikka lainhuuto tonttiin oli ollut vain P:llä.

Pesänjakaja totesi, että P oli useissa kirjallisissa selvityksissään korostanut molempien puolisoiden osuutta ja työpanosta ansiotoiminnassa. Sen ohella L oli perheen työnjaon mukaisesti vastannut kotiin liittyvistä töistä ja toimista. Pesänjakaja päätyi siihen, että huomioon ottaen avioliiton kesto ja omakotikiinteistön käyttö pitkäaikaisesti perheen yhteisenä kotina, puolisoiden tarkoituksena oli ollut hankkia omakotikiinteistö yhteisesti.

Pesänjakaja toimitti omaisuuden erottelun, osituksen ja perinnönjaon jakokirjasta tarkemmin ilmenevin tavoin.

Moitekanne ja siihen annettu vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

X ja Y (kantajat) kanteestaan tarkemmin ilmenevillä perusteilla vaativat, ettei R:n tai X:n saamia lahjoituksia katsota ennakkoperinnöksi. Lisäksi he katsoivat, ettei 1.4. kohdan asumisoikeus ollut ollut vapaa asumisoikeus ja ettei P ollut lainkaan 1.5. tarkoitetuin tavoin maksanut R:n veroja. Vielä he vaativat, että P:n vahvistetaan yksin omistaneen puolisoiden yhteisenä asuntona käytetyn kiinteistön rakennuksineen ja että kiinteistön arvoksi vahvistetaan 450 000 euroa.

L vaati kanteen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 14.12.2006

Jakokirjan 1.1. kohta

Käräjäoikeus tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla hyväksyi pesänjakajan ratkaisut koskien sitä, saatettiinko nyt kysymyksessä olevia lahjoituksia ylipäätään ottaa lain mukaan ennakkoperintöinä huomioon.

Jakokirjan 1.4. kohta

Asumisoikeuden eli jakokirjan 1.4. kohdan osalta käräjäoikeus ensinnäkin lausui, etteivät kantajat olleet moittineet pesänjakajan ratkaisua asumisedun määrän osalta. Käräjäoikeus lausui, että P oli testamentissaan määrännyt R:n asumisedun ennakkoperinnöksi. Sen vuoksi käräjäoikeus hyväksyi pesänjakajan ratkaisun asumisedun huomioon ottamisesta ennakkoperintönä.

Jakokirjan 1.5. kohta

Verojen maksamisen eli jakokirjan 1.5. kohdan osalta käräjäoikeus ensinnäkin lausui kantajien pesänjaossa myöntäneen sen, että P oli maksanut Kommandiittiyhtiö P:n purkamisen yhteydessä R:lle maksuunpantuja veroja 217 000 markkaa. Pesänjakaja oli käräjäoikeudessa kertonut, että verojen maksu oli ollut pesänjaossa loppuun asti riidaton asia. Jaossa ei ollut esitetty väitettä siitä, että kysymyksessä olisi ollut tekaistu verojen maksu R:n puolesta.

Käräjäoikeus totesi kantajien kirjallisessa lausumassaan väittäneen, että P ei olisi maksanut R:lle maksuunpantuja veroja lainkaan. Väite oli esitetty moiteajan jälkeen ja kantajat olivat siltä osin menettäneet moiteoikeutensa. Kantajat eivät olleet esittäneet perusteltua syytä sille, minkä vuoksi kantajien perinnönjaossa hyväksymä seikka oli riitautettava moiteoikeudenkäynnissä.

Käräjäoikeus hyväksyi pesänjakajan ratkaisun verojen maksamisen huomioon ottamisesta ennakkoperintönä, koska verojen maksun yhteydessä ei ollut muuta määrätty ja koska siitä oli P:n testamentissa määräys.

Jakokirjan 1.7. kohta

Rahasuoritusten eli jakokirjan 1.7. kohdan osalta käräjäoikeus lausui, että R:lle rintaperillisenä annetut suoritukset oli katsottava perintökaaren 6 luvun 1 §:n nojalla ennakkoperinnöksi, kun muuta ei ollut määrätty tai olosuhteiden perusteella katsottava tarkoitetun.

Jakokirjan 1.8. kohta

Alihintaisen asunto-osakkeiden kaupan osalta käräjäoikeus lausui, että L:llä oli ollut avioliittolain 94 a §:n nojalla oikeus vedota ennakkoperintöön osituksessa. Kauppa oli tehty samana vuonna kuin P oli kuollut. P oli vähän sitä ennen tehnyt testamentin ja avioehdon lesken hyväksi. Huomioon ottaen tämän käräjäoikeus piti ilmeisenä, että P:n tarkoituksena ei ollut ollut suosia X:ää lesken vahingoksi. Käräjäoikeus katsoi P:n tarkoittaneen X:n saaman etuuden perintökaaren 6 luvun 1 §:n nojalla ennakkoperinnöksi, minkä vuoksi käräjäoikeus hyväksyi pesänjakajan ratkaisun, jossa lahjoitus oli otettu huomioon X:n ennakkoperintönä.

Jakokirjan 2 kohta

Omistusoikeuden vahvistamisen osalta käräjäoikeus lausui, että lähtökohtaisesti kiinteä omaisuus kuului sille puolisolle, jonka nimiin omaisuus oli hankittu. Puolisot saattoivat hankkia kuitenkin omaisuutta myös yhteiseen lukuun, vaikkakin toisen puolison nimiin. Käräjäoikeus totesi, että perheen tulot oli pääosin hankittu P:n liiketoiminnasta ja että L:n tulot olivat olleet vuosien kuluessa vähäiset. L oli vastannut kotiin liittyvistä töistä ja toimenpiteistä sekä osallistunut jonkin verran kiinteistön rahoitukseen ansiotyöstään saamillaan tuloilla ja myös toimimalla P:n yhtiössä. Puolisoiden avioliitto oli kestänyt lähes 29 vuotta. Huomioon ottaen avioliiton keston ja kiinteistön käytön pitkäaikaisesti vuodesta 1984 perheen yhteisenä kotina käräjäoikeus katsoi, että puolisoilla oli ollut tarkoitus hankkia kiinteistö yhteisesti. Sen vuoksi käräjäoikeus hyväksyi pesänjakajan ratkaisun, jonka mukaan P ja L omistivat kiinteistön puoliosuuksin.

Käräjäoikeus totesi kantajien pesänjaossa hyväksyneen kiinteistön arvoksi 350 000 euroa, minkä määrän pesänjakaja oli vahvistanut. Kantajat eivät voineet enää moittia pesänjakajan ratkaisua, joka oli ollut heidän vaatimustensa mukainen. Perusteltua syytä uudelleen riitauttamiseksi kantajat eivät olleet esittäneet.

Lopputulos

Käräjäoikeus ei muuttanut pesänjakajan tekemää jakoa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Kari Santanen, Tuula Myllykangas ja Timo Niemi.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.4.2008

X ja Y valittivat hovioikeuteen.

Jakokirjan 1.1. kohta

Hovioikeuden mukaan oikeuskirjallisuudessa oli esitetty ristiriitaiset kannanotot siitä, voiko ainoalle rintaperilliselle annettu lahja olla ennakkoperintöä.

Hovioikeus katsoi, ettei ainoan rintaperillisen tilanne kumoa perintökaaren 6 luvun 1 §:n mukaista positiivista ennakkoperintöolettamaa ja johda säännönmukaisesti ainoalle rintaperilliselle annetun lahjan jättämiseen perinnönjaon ulkopuolelle.

Jakokirjan 1.4. ja 1.5. kohdat

R:n saaman asumisedun ja hänen verojensa maksamisen osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen.

Jakokirjan 1.7. kohta

Marraskuussa 1999 tehtyjen yhteensä 33 637,58 euron rahasuoritusten osalta hovioikeus totesi P:n määränneen testamentissaan 18.2.1999 useita R:lle tekemiään varojenluovutuksia hänen ennakkoperinnökseen. P:n pyrkimys lesken aseman turvaamiseen hänen tuolloin jo odotettavissa olleen kuolemansa varalta ilmeni myös kirjallisina todisteina esitetyistä P:n kirjoituksista 23.5.1998 ja 19.9.1998. Hovioikeus katsoi, että näitä juuri ennen P:n kuolemaa marraskuussa 1999 tehtyjä huomattavia rahalahjoituksia oli näissä olosuhteissa testamentin tarkoituksen mukaisesti pidettävä saajansa ennakkoperintönä.

Jakokirjan 1.8. kohta

Sijaantuloperilliselle annetun ennakkoperinnön osalta hovioikeus lausui, että perintökaaren 6 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan "Jos perillinen, joka on saanut ennakkoperintöä, on kuollut ennen perittävää, on ennakko vähennettävä hänen jälkeläistensä perintöosuudesta." Säännöksen esitöissä (HE 6/1964 vp) ei ollut nimenomaisesti otettu kantaa tähän säännökseen, vaan oli viitattu muun muassa lainvalmistelukunnan ehdotukseen vuodelta 1935, jossa oli ehdotettu vastaavansisältöistä säännöstä. Tämän perusteluissa oli todettu ilmeistä olevan säännöksen soveltaminen myös tilanteissa, joissa ennakonsaaja muusta syystä, esimerkiksi perintöoikeutensa menetettyään, ei saa periä perittävää. Näiden harvinaisten tapausten varalta ei ollut katsottu sopivaksi ottaa lakiin erikoissäännöksiä.

Hovioikeus katsoi, että perintökaaren 6 luvun 8 §:n säännöstä oli tulkittava siten, että perinnöstä luopumistilanteissa sijaantuloperillisen saama ennakkoperintö on otettava huomioon perinnönjaossa saajansa perintöosuutta vähentävänä, vaikka perinnöstä luopunut henkilö olisi elossa perittävän kuollessa.

P:n testamenttaustarkoituksen mukaisesti X:n lahjanluonteisen asuntokaupan muodossa saama etu oli otettava huomioon ennakkoperintönä.

Jakokirjan 2 kohta

Kiinteistön omistusoikeuden osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisut perusteluineen. Kiinteistön arvon osalta hovioikeus lausui, että kantajat eivät olleet moittineet pesänjakajan toimittamaa jakoa tältä osin, vaan he olivat esittäneet vaatimuksensa vasta moiteajan jälkeen käräjäoikeuteen toimittamassaan lausumassa. Näin ollen he olivat tältä osin menettäneet moiteoikeutensa.

Lopputulos

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Hänninen, Tuula Nousiainen ja Pirjo Aaltonen.

Perustelut

Osituksen, omaisuuden erottelun ja perinnönjaon lähtökohdat

1. P on kuollut 25.11.1999. Kuollessaan hän oli avioliitossa L:n kanssa. Puolisot olivat 18.2.1999 tehneet sittemmin rekisteröidyn avioehtosopimuksen, jonka mukaan P:llä ei ollut avio-oikeutta mihinkään L:n omaisuuteen, kun taas tällä oli avio-oikeus kaikkeen P:n omaisuuteen.

2. P:n ainoa rintaperillinen, hänen poikansa R on luopunut perinnöstään isänsä jälkeen 2.12.1999 toimitetussa perunkirjoituksessa. R:n sijaan ovat tulleet hänen lapsensa X ja Y.

3. P on 18.2.1999 allekirjoittamassaan testamentissa muun ohella määrännyt, että L saa kaiken hänen omaisuutensa. Lisäksi P on määrännyt, että hänen R:n hyväksi tekemänsä testamentissa mainitut varallisuuden siirrot on katsottava R:n ennakkoperinnöksi, ja vielä, että R:lle tuleva lakiosa voidaan maksaa rahana. Testamentti on saanut lainvoiman.

Korkeimmassa oikeudessa riidanalaiset kysymykset

4. Pesänjakaja on toimittanut osituksen, omaisuuden erottelun ja perinnönjaon P:n jälkeen 30.4.2004 päivätyn jakokirjan mukaisesti. X ja Y ovat moittineet toimitusta. Täällä on enää kysymys ensiksikin osituksen osalta siitä, omistiko erään kiinteistön yksin P vai omistiko hän sen yhdessä L:n kanssa kuten tämä on väittänyt. Kyse on myös kiinteistön arvosta (jakokirjan kohta 2). Toiseksi L on perinnönjaossa vaatinut, että eräät P:n eläessään R:n ja X:n hyväksi tekemät varallisuuden siirrot on otettava perinnönjaossa huomioon rintaperillisten ennakkoperintöinä. Kun R on ollut P:n ainoa rintaperillinen, on ensin ratkaistava, voidaanko ennakkoperintösäännöksiä ylipäätään soveltaa tällaisessa tapauksessa (jakokirjan kohta 1.1.). Jos ennakkoperintösäännökset tulevat sovellettaviksi, täällä on ratkaistavana kolme R:lle annetuiksi väitettyä ennakkoperintöä: R:n saama asumisetu (jakokirjan kohta 1.4.), R:n puolesta maksetut verot (kohta 1.5.) ja R:n saamat rahasuoritukset marraskuussa 1999 (kohta 1.7.). Lopuksi on vielä kysymys X:n asuntokaupan alihintaisuuden johdosta saaman edun huomioon ottamisesta ennakkoperintönä (kohta 1.8).

Omaisuuden erottelu ja ositus

A-tie 8:n kiinteistön omistusoikeus (jakokirjan kohta 2)

5. P on vuonna 1984 ostanut pakkohuutokaupassa tontin n:o x Helsingin kaupungin 45. kaupunginosassa korttelissa xxx (A-tie 8). Kaupan perusteella hänelle yksin myönnettiin kiinteistöön lainhuuto. Jakaja ja alemmat oikeudet ovat katsoneet, että kun otetaan huomioon avioliiton liki 30-vuotinen kesto ja kiinteistön käyttö vuodesta 1984 alkaen perheen yhteisenä kotina, P:n ja L:n tarkoituksena on ollut hankkia kiinteistö yhteisesti. Näillä perusteilla P:n ja L:n on katsottu omistavan kiinteistön kumpikin puoliksi.

6. Korkein oikeus toteaa, että oikeutemme mukaan omaisuuden omistajana pidetään sitä, joka on saannon kuten kaupan perusteella omaisuuden hankkinut tai saanut. Tässä tapauksessa saantona on kiinteistön pakkohuutokauppa, jossa kauppakirjan mukaan ostajana on ollut yksin P. Kauppakirjan mukaan omistajana on siten pidettävä yksin P:tä. Jotta myös L:ää voitaisiin pitää kiinteistön osaomistajana, hänen tulee näyttää, että vastoin kauppakirjan merkintää kiinteistö on tarkoitettu hankkia puolisoiden yhteiseksi, siis siten, että P on toiminut kaupassa myös L:n lukuun.

7. Se, että puolisoiden avioliitto on kestänyt liki 30 vuotta ja se, että kiinteistöä on käytetty pitkään puolisoiden yhteisenä kotina, eivät yksinään osoita, että P olisi kiinteistön ostaessaan toiminut L:n lukuun tai että kiinteistö olisi muutoinkaan tarkoitettu ostaa puolisoiden yhteiseksi.

8. Näillä perusteilla kiinteistö on ollut P:n kuollessa yksin hänen omaisuuttaan.

Kiinteistön arvo

9. Jakokirjan mukaan X ja Y olivat aluksi vaatineet, että kiinteistön arvoksi määrätään heidän hankkimansa arviolausunnon mukaisesti 437 000 euroa. Pesänjakajan hankittua arviolausunnon, jonka mukaan kiinteistön arvo oli 350 000 euroa, X ja Y ovat sen hyväksyneet. L:n mukaan kiinteistön käypä arvo oli 325 000 euroa, kuten hänen toimittamansa arviolausunto osoitti. Pesänjakaja on katsonut kiinteistön käyväksi arvoksi 350 000 euroa.

10. Käräjäoikeus on katsonut kantajien menettäneen oikeutensa moittia pesänjakajan ratkaisua kiinteistön arvon osalta, koska he olivat hyväksyneet kiinteistön arvoksi pesänjakajan vahvistamat 350 000 euroa. Hovioikeus on puolestaan katsonut kantajien menettäneen moiteoikeutensa kiinteistön arvon osalta lausuen, että he olivat esittäneet vaatimuksensa vasta moiteajan jälkeen käräjäoikeuteen toimittamassaan lausumassa. Näillä perusteilla alemmat oikeudet ovat pysyttäneet kiinteistön arvona pesänjakajan arvioimat 350 000 euroa.

11. Korkein oikeus toteaa, että vastoin hovioikeuden lausumaa X ja Y ovat jo määräajassa käräjäoikeuteen toimittamassaan haastehakemuksessa vaatineet kiinteistön arvon määrittämistä 450 000 euroksi. Tältä osin asiassa on kysymys siitä, estääkö kantajien toimituksessa hyväksymä arvo tutkimasta moiteoikeudenkäynnissä vaatimusta, jolla kantajat pyrkivät korkeamman arvon vahvistamiseen.

12. Perintökaaren 23 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan osakkaalla on oikeus moittia pesänjakajan toimittamaa jakoa määräajassa. Säännöstä sovelletaan avioliittolain 98 §:n nojalla myös jakajan toimittaman osituksen moitteeseen. Kyseisessä perintökaaren säännöksessä, joka koskee toimituksen moittimista aineellisella perusteella, moiteperusteita ei ole rajoitettu esimerkiksi sillä perusteella, miten osakas on toimituksessa suhtautunut moiteperusteena olevaan seikkaan. Koska toimitusmenettely ei ole myöskään oikeudenkäyntimenettelyä, niitä menettelysääntöjä ja -periaatteita, jotka koskevat muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen, ei voida soveltaa, kun kyse on toimitusratkaisun moittimisesta eli erityistyyppisestä muutoksenhausta toimituksesta käräjäoikeuteen.

13. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että osakkaan kannalta toimitusratkaisussa on olennaista sekä sen arvomääräinen lopputulos että se, millaisena omaisuutena hän osansa saa. Sen sijaan yhtä tärkeää ei ole, miten pesänjakaja on ratkaissut ne mahdolliset monet yksittäiset kysymykset, joiden pohjalta toimitusratkaisun lopputulos määräytyy. Kun osakas moittii toimituksen lopputulosta, on näin ollen perusteltua, että hän saa perustaa moitteensa mahdollisimman laajasti eri perusteisiin. Siten ei ole asiallisiakaan syitä jättää kantajien vaatimusta tutkimatta.

14. Näillä perusteilla moiteoikeudenkäynnissä on tutkittava kantajien vaatimus siitä, että kiinteistön arvoksi tulee vahvistaa 450 000 euroa. Enemmän viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus tutkii vaatimuksen toimitusta tältä osin palauttamatta.

15. Kiinteistön arvon määrityksestä asiassa ei ole esitetty muuta selvitystä kuin toimituksessa esitetyt arviolausunnot. Kantajat eivät ole esittäneet perusteita, joiden johdosta olisi syytä poiketa pesänjakajan vahvistamasta arvosta 350 000 euroa. Näin ollen kiinteistön arvon määritystä ei muuteta.

16. Omaisuuden erottelua ja ositusta on oikaistava siten, että kiinteistö luetaan kokonaan P:n avio-oikeuden alaisiksi varoiksi 350 000 euron arvosta eikä jakokirjan mukaisesta 175 000 euron arvosta. L:n avio-oikeudesta vapaista varoista on poistettava kiinteistön puoliosuus ja vähennettävä sen arvo 175 000 euroa. Näin ollen P:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöksi tulee 1 399 941,88 euroa jakokirjan 1 224 941,88 euron sijasta.

Perinnönjako

Ainoan rintaperillisen saama ennakkoperintö

17. X ja Y ovat väittäneet, ettei R:n P:ltä saamiin lahjoihin tai lahjanluonteisiin varallisuuden siirtoihin voida lainkaan soveltaa ennakkoperintöä koskevia säännöksiä, koska R on ollut P:n ainoa rintaperillinen.

18. Perintökaaren 6 luvun 1 §:n mukaan mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun. Rintaperillisten välisessä suhteessa ennakkoperintösäännöksien ensisijainen tarkoitus on turvata heidän välistään tasa-arvoisuutta. Jos perittävä on antanut eläessään sinänsä ennakkoperinnöksi katsottavan lahjan ainoalle rintaperilliselleen, jolle myös koko jäämistö siirtyy, ennakkoperintösäännökset eivät tule sovellettaviksi, koska säännöksillä suojattavaa tahoa ei ole. Sitä vastoin jos ainoan rintaperillisen lisäksi kuolinpesän osakkaana on yleistestamentin saaja, ennakkoperintösäännöksien soveltaminen vaikuttaa rintaperillisen ja testamentin saajan välisessä suhteessa.

19. Perintökaaren säätämisen yhteydessä avioliittolakiin otettiin 94 a §, jonka 1 momentin mukaan kun jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta annettu ennakkoperintö on vähennettävä ennakonsaajan perinnöstä kuolleen puolison jälkeen, on omaisuuden osituksessa vainajan perillisille ja testamentin saajille tulevasta osuudesta vähennettävä ennakon arvo. Kun säännöksen mukaan ennakkoperintö otetaan huomioon perillisille tulevan avio-osan vähennyksenä, se osoittaa, että perillisten ja lesken välisessä osituksessa ennakkoperintösäännöksillä suojataan myös leskeä. Lesken suojaamisen tarpeeseen ei vaikuta se, kuinka monta rintaperillistä perittävällä on. Näin ollen vaikka ainoalle perilliselle annettua ennakkoperintöä ei vähennettäisikään perinnönjaossa siksi, että hän saa yksin koko jäämistön, ennakkoperintösäännöksiä on kuitenkin sovellettava lesken ja perillisen välisessä osituksessa.

20. Korkein oikeus toteaa vielä, että edellisessä kohdassa omaksuttua lain tulkintaa puoltavat myös avioliittolain 94 a §:n säätämiseen johtaneiden lain esitöiden maininnat (Ehdotus perintö- ja testamenttilainsäädännön uudistamiseksi. Lainvalmistelukunnan julkaisuja n:o 2/1935 (Ehdotus) s. 113-114, Korkeimman oikeuden lausunto esitysehdotuksesta perintölaiksi 1.11.1941 s. 92-93 ja siinä viitattu Ruotsin Förslag till lag om arv m.m. Lagberedningens förslag till revision av ärvdabalken. SOU 1925:43 s. 273-274 ja 462-463 sekä Ehdotus hallituksen esitykseksi eduskunnalle perintö- ja testamenttilaiksi. Lainvalmistelukunnan julkaisuja n:o 1/1955 s. 15-16, 29 ja 43.)

21. Näillä perusteilla R:n P:ltä saamiin lahjoihin ja lahjanluontoisiin varallisuuden siirtoihin tulee soveltaa ennakkoperintöä koskevia säännöksiä P:n jälkeen toimitettavassa osituksessa ja perinnönjaossa.

R:n perinnöstä luopumisen vaikutus

22. Perintökaaren 6 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan jos perillinen, joka on saanut ennakkoperintöä, on kuollut ennen perittävää, on ennakko vähennettävä hänen jälkeläistensä perintöosista. Säännöksen varhaisten lainvalmistelutöiden mukaan tätä sääntöä tulee noudattaa myös silloin, kun ennakonsaaja muusta syystä, kuten perintöoikeuden menettämisen takia, ei voi periä perittävää. Koska tällaisia muita tilanteita pidettiin harvinaisina, niitä varten ei ehdotettu erityissäännöstä (Ehdotus s. 114). Näin ollen lainkohdasta ilmenevää periaatetta on sovellettava tässä tapauksessa perinnöstään luopuneen R:n saamiin ennakkoperintöihin siten, että hänen saamansa ennakkoperinnöt on vähennettävä X:n ja Y:n lakiosista. X:n saamaksi väitetty ennakkoperintö on harkittava erikseen.

Asumisetu (jakokirjan kohta 1.4.)

23. R on asunut perheineen toukokuusta 1993 kesäkuuhun 1999 P:n omistamassa asunnossa rahallista korvausta maksamatta. Asumisesta on laadittu P:n ja R:n välillä kaksi sopimusta. Ensiksikin 15.5.1993 päivätyssä sopimuksessa on sovittu, että "perhe asuu omistamassani asunnossa... vastikkeettomasti siihen saakka kun heidän vuokranmaksukykynsä paranee". Toiseksi 11.4.1994 päivätyssä vuokrasopimuksessa on vahvistettu suullinen sopimus, jonka mukaan R perheineen on saanut asua asunnossa ilman rahallista korvausta kuitenkin siten, että R on sitoutunut "huolehtimaan kiinteistöstä, jossa asuu sekä samalla tontilla sijaitsevasta rivitalosta ja sen huoltotöistä lukuun ottamatta talvisin lumitöitä". Lisäksi R on sitoutunut maksamaan hallitsemansa huoneiston lämmityksen, sähkön ja vesimaksun.

24. Testamentissaan 18.2.1999 P on määrännyt, että R:n ennakkoperinnöksi on katsottava se etuus, jonka tämä on saanut voidessaan asua asunnossa maksamatta vuokraa tai muita kustannuksia kuin sähkölaskut. Testamentissa P ei ollut määrännyt edun arvoa.

25. L on toimituksessa vaatinut, että X:n ja Y:n ennakkoperinnöksi on katsottava 1 345 euron kuukausivuokran mukaan laskettuna yhteensä noin 100 000 euroa. Pesänjakaja oli katsonut edun arvoksi ja ennakkoperinnöksi 600 euron kuukausivuokran mukaiset 43 200 euroa.

26. Asiassa on ensin ratkaistava, onko kyseessä oleva asumisetu sellainen varallisuusetu, joka voi olla saajansa ennakkoperintöä ja jos voi, onko se tässä tapauksessa ennakkoperintöä.

27. Perintökaaren 6 luvun 1 §:n mukaan ennakkoperintöä on se, mitä perittävä on eläessään antanut. Lainkohdassa ei tarkemmin määritellä millaiset luovutukset tai muut oikeustoimet voivat tulla kyseeseen ennakkoperintöinä. Perintökaaren varhaisissa esitöissä todetaan ennakkoperintönä tulevan kysymykseen perittävän elinaikanaan tekemät sellaiset erityiset taloudelliset uhraukset, jotka ovat omiaan järkyttämään perillisten yhdenvertaisuutta (Ehdotus s. 112). Tällainen vaikutus voi olla lahjoilla ja muilla lahjanluonteisilla varallisuuden siirroilla, jotka perittävä on tehnyt perillisen hyväksi. Kun lainkohdassa ennakkoperinnöksi katsottavien varallisuuden siirtojen tai oikeustoimien piiriä ei ole rajattu, kysymykseen voi tulla myös nyt kyseessä oleva asumisetu, jos se on vastikkeeton tai lahjanluonteinen.

28. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että X ja Y ovat moittineet tätä jakajan ennakkoperintöratkaisua vain sen perusteen mutta eivät sen määrän osalta. Korkein oikeus toteaa X:n ja Y:n tältä osin kanteessaan vedonneen siihen, että kyseessä ei ollut vapaa vastikkeeton asumisoikeus vaan asuminen "huoneiston kuluja vastaavalla vuokralla". Korkein oikeus katsoo, että X ja Y ovat moittineet ennakkoperintöratkaisua myös sen määrän osalta. Enemmän viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus tutkii myös tämän vaatimuksen toimitusta palauttamatta.

29. Kun P ei ole testamentissaan määrännyt asumisoikeuden arvoa, se jää arvioitavaksi. Kun otetaan huomioon, että kyseessä on pinta-alaltaan noin 100 neliömetrin suuruinen asunto, joka on vuonna 2000 arvioitu noin 168 000 euron arvoiseksi, Korkein oikeus hyväksyy pesänjakajan ratkaisun siitä, että R on saanut P:ltä vastikkeettoman 43 200 euron arvoisen asumisedun.

30. Kun R on ollut ennen perinnöstä luopumistaan P:n rintaperillinen, perintökaaren 6 luvun 1 §:n mukaan lähtökohtana on, että hänen P:ltä saamansa vastikkeeton asumisetu on ennakkoperintöä. Tässä tapauksessa vuonna 1994 tehdyn vuokrasopimuksen mukaan R:n velvollisuudeksi on kuitenkin sovittu eräiden asunnon käyttömaksujen suorittaminen sekä kyseisen asunnon ja samalla tontilla olevan toisen rakennuksen huoltotyöt. Kun kyse on lähisukulaisten välisestä sopimuksesta, sopimusehtojen voidaan katsoa tarkoittavan, että asumisoikeus ei ole vastikkeeton ja joka tapauksessa, vaikka huoltotyöt ja maksut eivät vastaisikaan käypää vuokraa, ettei kyseessä olisi ennakkoperinnöksi katsottava etu.

31. P on kuitenkin testamentissaan 18.2.1999 määrännyt asumisedun ennakkoperinnöksi. Kun perittävällä on oikeus aina testamentilla sekä määrätä varallisuuden siirtoja ennakkoperinnöksi että muuttaa aikaisempia ennakkoperintöä koskevia määräyksiä, on tässä tapauksessa kyseistä testamenttimääräystä noudatettava.

32. Tältä osin X:n ja Y:n saamaksi ennakkoperinnöksi on katsottava 43 200 euroa.

P:n maksamat R:n verot (jakokirjan kohta 1.5.)

33. Pesänjakaja on perinnönjaossa katsonut, että X ja Y ovat myöntäneet P:n maksaneen Kommandiittiyhtiö P:n purkamisen yhteydessä 1980 - 1990-lukujen vaihteessa R:lle maksuunpantuja veroja 36 496,78 euroa, mutta kiistäneet, että kysymys olisi ennakkoperinnöstä, koska kyse oli tosiasiassa P:n vastattavista veroista. Toimitusratkaisussaan jakaja oli katsonut tämän suorituksen X:n ja Y:n ennakkoperinnöksi. Alemmat oikeudet ovat katsoneet kantajien menettäneen oikeutensa moittia toimitusta sillä uudella perusteella, ettei P olisi lainkaan maksanut R:n veroja, koska he ovat vasta perinnönjaolle säädetyn kanneajan päättymisen jälkeen vedonneet tähän perusteeseen.

34. Korkein oikeus toteaa, että kantajat ovat määräajassa käräjäoikeuteen toimitetussa haastehakemuksessa moittineet jakoa myös nyt kyseessä olevan ratkaisun osalta vaatien toimituksen lopputuloksen muuttamista siten, että kyse ei ole ennakkoperinnöstä. Moitevaatimustaan he ovat perustelleet sillä, että P:n ja R:n välisessä suhteessa kyse oli ollut tosiasiallisesti P:n vastattavista veroista, koska P oli saanut kaiken taloudellisen hyödyn siitä kommandiittiyhtiön purkamisjärjestelystä, jonka johdosta verot oli maksuunpantu. Kirjallisessa valmistelussa he ovat vedonneet lisäksi moiteperusteena siihen, että P ei ollut lainkaan suorittanut R:n veroja.

35. Huomioon ottaen edellä kohdassa 12 esitetyt perusteet Korkein oikeus toteaa, että kun kysymys on pesänjakajan toimitusratkaisun moitteesta, kantaja voi kanteensa perusteena vedota myös sellaiseen seikkaan, johon hän ei ole toimituksessa vedonnut, tai muuttaa kantansa toimituksessa tunnustamansa seikan osalta. Moiteoikeudenkäynnissä jää arvioitavaksi, mikä merkitys aikaisemmalla tunnustamisella on. Näin ollen kantajat eivät ole menettäneet oikeuttaan moittia toimitusta sillä perusteella, että kyse ei ollut lainkaan R:lle maksuunpannuista veroista.

36. Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan kanteen muuttamiseksi ei ole katsottava sitä, että kanteen tueksi esitetään uusia seikkoja, ellei asia sen johdosta muutu toiseksi. Asian ei ole nyt katsottava muuttuneen toiseksi sen johdosta, että kantajat ovat valmistelussa vedonneet vaatimuksensa tueksi myös edellisessä kohdassa mainittuun seikkaan.

37. Korkeimmassa oikeudessa on siten vielä kysymys siitä, onko P antanut R:lle 36 496,78 euroa R:n verojen maksamiseksi eli tällä tavalla suorittanut R:n verovelkoja.

38. L on vedonnut ennakkoperintövaatimuksen tueksi pelkästään P:n testamentin ilmoitukseen: "Lisäksi olen maksanut R:n veroja 217 000,- markkaa." Ilmoituksessa ei nimenomaisesti mainita, että suorituksen määrä olisi luettava R:n ennakkoperinnöksi. Kun otetaan huomioon, että se mainitaan samassa yhteydessä kuin R:lle annetut muut ennakkoperinnöksi määrätyt varallisuuden siirrot, ilmeistä on, että se on tarkoitettu ennakkoperintömääräykseksi. L on katsonut, että pelkkä testamenttimääräys todentaa lahjoituksen ja siten myös ennakkoperinnön.

39. Yleensä perittävä voi antaa testamentilla pätevästi ennakkoperintöä koskevia määräyksiä. Perintökaaren 7 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan testamentti on kuitenkin tehoton siltä osin kuin se estää rintaperillistä saamasta lakiosaansa jäämistöstä. Tästä ja perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentista seuraa, että ennakkoperintöä koskeva testamenttimääräys on lakiosaa laskettaessa tehoton, jos määräyksessä tarkoitettu varallisuuden siirto ei olekaan perintökaaren 6 luvun tarkoittamalla tavalla ennakkoperintöä. Asiassa on näin ollen kysymys veroja koskevan ennakkoperintömääräyksen perusteen luotettavuudesta.

40. Testamenttimääräyksen perusteen luotettavuuden arvioinnissa on otettava huomioon seuraavat keskenään ristiriitaiset näkökohdat. Yhtäältä testamentin arvioinnissa noudatettava tekijän tahdon kunnioittamisen periaate puoltaisi sitä, että määräyksen perustetta voitaisiin lähtökohtaisesti pitää luotettavana. Lähtökohtaiseen luotettavuuteen vaikuttaisi kuitenkin myös testamentin muu luotettavuus ja määräyksen täsmällisyys tai epämääräisyys. Toisaalta tällainen lähtökohtainen luottamusperiaate heikentää lakiosaperillisen suojaa, koska tekaistuihin perusteisiin perustuvat ennakkoperintömääräykset voivat tehdä lakiosasuojan jopa tyhjäksi. Lisäksi jos kyse on kauan sitten annetuksi väitetystä lahjasta, lakiosaperillisen voi olla mahdotonta näyttää sellaista negatiivista seikkaa, että hän ei ole lahjaa saanut.

41. Kun otetaan huomioon yhtäältä lakiosaperillisen suojan tarve ja toisaalta testamentin tekijän omat mahdollisuudet ennakkoperintömääräyksen perusteen yksilöintiin ja myös sen etukäteiseen todentamiseen, Korkein oikeus katsoo, että lähtökohtaisesti ennakkoperintömääräykseen vetoavan on riitatilanteessa näytettävä määräyksen perusteen luotettavuus, mutta se, kuinka suuria vaatimuksia näytölle voidaan asettaa, riippuu testamenttimääräyksestä ja kunkin tapauksen olosuhteista.

42. Tässä tapauksessa testamentista ei ilmene ajankohtaa eikä sitä, mistä R:n veroista on kysymys. Asiassa esitetystä muusta selvityksestä on kuitenkin pääteltävissä, että nyt on kysymys veroista, jotka ovat liittyneet Kommandiittiyhtiö P:n purkamiseen 1980-luvulla taikka 1980 - 1990-lukujen vaihteessa. R oli ollut kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies.

43. X ja Y ovat kiistäneet, että R:lle olisi koskaan edes pantu maksuun kyseisiä 217 000 markan veroja. Tämän väitteen tueksi on esitetty R:n verotustodistukset vuosilta 1988 - 1999, joista ei ilmene tällaisten verojen maksuunpanoa.

44. X ja Y ovat selittäneet toimituskirjassa olevan merkinnän siitä, että he ovat tunnustaneet P:n maksaneen R:n kyseiset verot, johtuneen heidän asiamiehensä erehdyksestä. Heidän ensimmäinen asiamiehensä toimituksessa oli kiistänyt verojen maksun. Tämä asiamies oli kuitenkin kuollut toimituksen kestäessä. Uusi asiamies oli ymmärtänyt asian ensin väärin ja sen vuoksi tunnustanut verojen maksamisen. Moitekanteessa hän on oikaissut erehdyksensä.

45. Kun otetaan huomioon testamenttimääräyksen yksilöimättömyys sekä X:n ja Y:n asiassa esittämä selvitys, Korkein oikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että P olisi maksanut R:n veroja 36 496,78 euroa.

46. Toimitusta on näin ollen oikaistava siten, että kyseistä määrää 36 496,78 euroa ei lueta X:n ja Y:n ennakkoperinnöksi.

Rahasuoritukset marraskuussa 1999 (jakokirjan kohta 1.7.)

47. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun perusteluineen. X:n ja Y:n ennakkoperintönä on siten tältä osin otettava huomioon 33 637,58 euroa.

P:n ja X:n 16.6.1999 tekemä asunto-osakkeiden kauppa (jakokirjan kohta 1.8.)

48. Korkein oikeus hyväksyy pesänjakajan ja alempien oikeuksien ratkaisun siitä, että P on 16.6.1999 myynyt omistamansa asunto-osakkeet X:lle hinnalla, joka alittaa osakkeiden tuolloisen 134 550,34 euron suuruisen käyvän arvon 67 275,17 eurolla. Kyse on siis varallisuuden siirrosta, joka on ollut puoliksi lahja. Siltä osin siihen voivat tulla sovellettavaksi ennakkoperintöä koskevat säännökset.

49. Vakiintuneesti oikeudessamme on katsottu, että lahja voidaan katsoa saajansa ennakkoperinnöksi, vaikka saaja ei ole ollut perimisasemassa vielä silloin, kun hän on lahjan saanut. Näin ollen vaikka X ei ollut vielä P:n perimisasemassa oleva perillinen 16.6.1999 asunto-osakkeita luovutettaessa, siinä saatu lahja voidaan katsoa X:n ennakkoperinnöksi, jos ennakkoperinnön muut edellytykset täyttyvät.

50. Lahjan saadessaan X ei ollut P:n perimisasemassa oleva rintaperillinen. Tästä syystä hänen osaltaan ennakkoperintöä tulee arvioida perintökaaren 6 luvun 1 §:n 1 momentin toisen virkkeen pohjalta. Sen mukaan jos ennakon saajana on muu perillinen kuin rintaperillinen, luovutus on ennakkoperintöä vain, jos omaisuutta annettaessa on niin määrätty tai olosuhteiden perusteella on katsottava niin tarkoitetun. Tässä tapauksessa antaessaan lahjaa P ei ollut antanut ennakkoperintömääräystä. Kysymys on näin ollen siitä, voidaanko olosuhteiden perusteella katsoa P:n tarkoittaneen, että kysymys on X:n ennakkoperinnöstä.

51. Kyse on siitä, mikä olisi ollut P:n tätä ennakkoperintöä koskeva tarkoitus siinä tapauksessa, että hän olisi tiennyt R:n luopuvan perinnöstä. Kun Y ei vaadi tämän lahjan huomioon ottamista, kysymykseen voi tulla ennakkoperinnön huomioon ottaminen avioliittolain 94 a §:n mukaisesti osituksessa sekä perinnönjaossa yleistestamentin saajan ja rintaperillisten välisessä suhteessa. Näin ollen olosuhteina voisi nyt tulla kysymykseen P:n helmikuussa 1999 tekemät oikeustoimet eli avioehtosopimus ja testamentti, joiden keskeinen ajatus on L:n aseman mahdollisimman laaja turvaaminen. Tämän päätarkoituksen voi katsoa soveltuvan myös R:n sijaantuloperillisten saamiin lahjoihin.

52. Tätä vastaan puhuvat kuitenkin seuraavat seikat. Ensiksikin X on saanut lahjan osittain vastikkeellisella kaupalla. Vastikkeellisuus puhuu sen puolesta, että kyse on luovutuksesta, johon ei enää jälkikäteen voida puuttua. Toiseksi P on saattanut asettaa R:n eri asemaan kuin hänen lapsensa. Olihan R saanut useita ennakkoperinnöksi katsottavia lahjoja, kun sen sijaan X:n saama lahja näyttää olleen ainutkertainen.

53. Edellä lausuttuun nähden Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole sellaisia olosuhteita, joiden johdosta olisi perusteltua katsoa, että P olisi tarkoittanut X:n saaman lahjan olevan hänen ennakkoperintöään siinä tapauksessa, että X tulisi R:n sijaan P:n rintaperilliseksi.

54. Toimitusta on näin ollen oikaistava siten, että kyseistä määrää 67 275,17 euroa ei ole pidettävä X:n ennakkoperintönä.

Avioliittolain 94 §:ään perustuva vastikevaatimus

55. L on siltä varalta, että X:n saamaan lahjaan perustuva ennakkoperintövaatimus hylätään, vaatinut, että hänelle annetaan avioliittolain 94 §:n nojalla vastiketta määrä, jolla lahjan arvo on vähentänyt P:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöä.

56. Avioliittolain 37 §:n mukaan puolison on hoidettava omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus niin, ettei se aiheettomasti vähene tämän vahingoksi. Avioliittolain 94 §:n mukaan jos puoliso on muun muassa käyttämällä väärin oikeuttaan vallita omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, aiheuttanut sellaisen omaisuuden oleellisen vähentymisen, saakoon toinen puoliso tai kuolleen puolison perilliset vastiketta, joka vastaa siitä johtunutta avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästön vähentymistä. Vastikevaatimuksen osalta asiassa on kysymys siitä, onko P myymällä asunto-osakkeet alihintaan X:lle käyttänyt väärin avio-oikeuden alaisen omaisuutensa vallintaoikeutta ja näin aiheuttanut avio-oikeuden alaisen omaisuuden oleellisen vähentymisen.

57. Korkein oikeus toteaa, että P:llä hänen kuollessaan 25.11.1999 olleen avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on vuonna 2004 toimitetussa osituksessa ja perinnönjaossa määritetty noin 1 400 000 euroksi. Kun otetaan huomioon, että P on ennen kuolemaansa marraskuussa 1999 lahjoittanut pojalleen R:lle rahavaroja 33 637 euroa ja että X:lle lahjoitettujen osakkeiden arvo niiden luovutushetkellä 16.6.1999 on ollut noin 134 500 euroa, P:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö ennen 16.6.1999 toimitettua osakkeiden lahjoittamista on ollut ainakin 1 500 000 euroa. Tähän nähden P:n X:lle osakkeiden luovutuksella antama 67 275 euron arvoinen lahja ei ole merkinnyt P:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden olennaista vähentämistä.

58. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että P on luovuttanut asunto-osakkeet alle 30-vuotiaalle pojanpojalleen osittain vastikkeellisesti. Tällä perusteella voidaan arvioida, että P on pyrkinyt ottamaan huomioon sekä pojanpojan että lesken edut. Tähän nähden asunto-osakkeiden luovuttamista ei myöskään voida pitää avio-oikeuden alaisen omaisuuden vallintaoikeuden väärinkäyttönä.

59. Näin ollen asiassa ei ole avioliittolain 94 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä antaa L:lle vastiketta. Vastikevaatimus hylätään.

Osituslaskelma

60. Kuten kohdassa 16 on todettu, P:n avio-oikeudenalaisen omaisuuden säästö on 1 399 941,80 euroa. Tähän lisätään avioliittolain 94 a §:n 2 momentin mukaisesti huomioon otettavat ennakkoperinnöt eli R:n saama asumisetu 43 200 euroa ja hänen marraskuussa 1999 saamansa rahalahjat 33 637,58 euroa eli yhteensä 76 837,58 euroa. Näin ollen P:n laskennalliseksi avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöksi tulee 1 476 779,38 euroa. L:n avio-osaksi tulee 738 389,69 euroa. Kun kuolinpesän osakkaiden vastaavan suuruisesta avio-osasta vähennetään avioliittolain 94 a §:n 1 momentin mukaisesti ennakkoperinnöt 76 837,58 euroa, heidän avio-osakseen ja jäämistöksi jää 661 552,11 euroa.

Lakiosat

61. Pesän varoihin 661 552,11 euroa lisätään perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaisesti ennakkoperinnöt 76 837,58 euroa. Laskennalliseksi jäämistöksi saadaan näin ollen 738 389,69 euroa. Rintaperillisten laskennallinen lakiosa on tästä puolet eli 369 194,84 euroa. Kun siitä vähennetään perintökaaren 7 luvun 7 §:n mukaisesti ennakkoperinnöt 76 837,58 euroa, rintaperillisten yhteiseksi osaksi jää 292 357,27 euroa. Yleistestamentin saajan L:n osaksi tulee 369 194,85 euroa. X:n ja Y:n kummankin lakiosaksi tulee puolet 292 357,27 eurosta eli 146 178,63 euroa.

62. X ja Y eivät ole moittineet toimitusta siltä osin kuin kysymys siitä, millaisena omaisuutena he lakiosansa saavat. Toimituskirjan mukaan kumpikin on saanut osalleen puolet kuolinpesän saatavasta R:ltä. Saatavan kokonaismäärä on 52 698,88 euroa ja kummankin osuus 26 349,44 euroa. Tältä osin toimituksen lopputulosta ei muuteta.

63. Pesänjakajan toimitusratkaisua muutetaan seuraavasti:
- X:n lakiosan määrä on 146 178,63 euroa. Siitä hän saa 26 349,44 euroa saatavana R:ltä. Loput 119 829,19 euroa L on velvollinen suorittamaan hänelle rahana.
- Y:n lakiosan määrä on 146 178,63 euroa. Siitä hän saa 26 349,44 euroa saatavana R:ltä. Loput 119 829,19 euroa L on velvollinen suorittamaan hänelle rahana.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Pesänjakajan suorittamaa ositusta ja perinnönjakoa oikaistaan siten, että L:n on maksettava rahamääräisinä osuuksina puuttuvista lakiosista jakokirjassa vahvistettujen 59 039,72 euron osuuksien sijasta X:lle 119 829,19 euroa ja Y:lle 119 829,19 euroa. Viivästyskorko jakokirjan mukaisille 59 039,72 euron suuruisille osuuksille määräytyy jakokirjasta ilmenevin tavoin. Sanotut määrät ylittäville osuuksille viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisesti kuukauden kuluttua tämän tuomion antamispäivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Pertti Välimäki, Soile Poutiainen ja Jorma Rudanko. Esittelijä Reima Jussila (mietintö).

Esittelijän mietintö

Määräaikainen esittelijäneuvos Jussila: Jakokirjan 1.4. kohdassa käsitellyn asumisedun osalta Korkein oikeus lausunee seuraavan.

Asiassa todisteena esitetyn P:n yhtäältä ja R:n sekä Z:n toisaalta 15.5.1993 tekemän sopimuksen mukaan R:n ja Z:n perhe on saanut asua nyt kysymyksessä olevassa asunnossa vastikkeettomasti siihen saakka kun heidän vuokranmaksukykynsä paranee.

P on 31.12.1993 lähettänyt R:lle ja Z:lle kirjeen, jonka mukaan "kiinteistö ym. kulujen tähden joudun teiltä myös perimään talosta vuokraa kuukausittain alkaen 01.1.94." Vuokran määräksi on merkitty 4 800 markkaa kuukaudessa.

R:n ja P:n 9.1.1994 suullisesti tekemän ja 11.4.1994 kirjallisesti vahvistaman vuokrasopimuksen mukaan R perheineen saa asua asunnossa ilman rahallista korvausta. R on tämän vuokrasopimuksen mukaan sitoutunut vuokrasopimusta vastaan huolehtimaan kiinteistöstä, jossa asuu sekä samalla tontilla sijaitsevasta rivitalosta ja huoltotöistä lukuun ottamatta talvisin lumitöitä. Lisäksi R:n on tullut huolehtia hallitsemansa huoneiston lämmityksestä, sähköstä ja vesimaksusta.

Asiassa esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että vuokrasopimuksessa 9.1.1994 R:lle asetettu velvollisuus huolehtia kiinteistöstä on korvannut velvollisuuden maksaa vuokraa rahana sillä tavoin kuin P oli kirjeessään 31.12.1993 ilmoittanut.

P on testamentissaan määrännyt asumisedun ennakkoperinnöksi, sen rahallista arvoa ilmoittamatta, todeten, että R oli saanut asua kiinteistöllä "maksamatta mitään muita kustannuksia kuin sähkölaskut ja maksamatta minulle vuokraa". Edeltä ilmenevin tavoin R:lle oli asumisoikeutta koskevassa sopimuksessa kuitenkin asetettu muitakin velvollisuuksia kuin mitä on testamentissa mainittu. Asiassa ei ole väitetty, että R ei olisi asumisaikanaan toiminut näiden velvollisuuksien mukaisesti.

Asumisedun lahjanluontoisuuteen vedonneen L:n velvollisuutena on ollut näyttää toteen, että kyseessä on ollut sellainen lahja, joka tulee ottaa ennakkoperintönä huomioon.

R:n velvollisuutena on huolehtia kahdesta P:n omistamasta rakennuksesta ja lisäksi maksaa suoranaiset kulut sen rakennuksen osalta, jossa perheineen asui. Tällainen järjestely on vaatinut R:ltä työpanosta ja lisäksi järjestelystä voidaan arvioida olleen hyötyä myös P:lle, koska hänen omaisuudestaan on sen arvon säilymiseksi huolehdittu. L ei siten ole pystynyt näyttämään toteen, että asumisoikeus olisi ollut osittainkaan vastikkeeton. Sen vuoksi Korkein oikeus oikaissee jakoa siten, että Y:n ja X:n ennakkoperintönä ei myöskään oteta huomioon R:n väitettyä 43 200 euron asumisetua.

Muutoin mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen.