7.6.2010

Asian tausta

A ja B olivat lastenvalvojan 22.1.2004 vahvistamilla sopimuksilla sopineet, että heidän 24.9.2001 syntynyt lapsensa C oli vanhempiensa yhteishuollossa, asui äitinsä luona ja tapasi isäänsä joka toinen viikko torstaista sunnuntaihin sekä joka toinen viikko torstaista perjantaihin. Lisäksi oli sovittu, että C tapasi isäänsä joka toisen joulun ja pääsiäisen sekä yhteensä neljä viikkoa kesällä. Samana päivänä vahvistetulla elatusapusopimuksella oli lisäksi sovittu, että A maksoi elatusapua C:lle 230 euroa kuukaudessa.

Hakemus Raaseporin käräjäoikeudessa

A vaati 9.6.2008 vireille tulleella hakemuksella 22.1.2004 vahvistetun tapaamisoikeussopimuksen muuttamista siten, että C oikeutetaan tapaamaan isäänsä vuoroviikoin ja 22.1.2004 vahvistetun elatusapusopimuksen muuttamista siten, että A:n velvollisuus suorittaa elatusapua poistetaan.

Vaatimuksensa perusteluina A lausui, että vaatimus tapaamisoikeussopimuksen muuttamisesta perustui asianosaisten sopimaan ja muuttamaan käytäntöön. Tästä johtuen elatusavun vahvistamiselle ei ollut perusteita, koska C asui vuoroviikoin isänsä ja äitinsä luona. A vastasi C:n elatuksesta niinä viikkoina, kun lapsi asui hänen luonaan. Mahdollisista suuremmista hankinnoista vanhemmat voivat sopia erikseen. Vanhempien elatuskyky oli yhtäläinen ja lapsilisät suoritettiin äidille.

B hyväksyi tapaamisoikeutta koskevat muutosvaatimukset, mutta kiisti elatusavun poistamista koskevan vaatimuksen vaatien, että elatusavun suuruudeksi vahvistetaan 200 euroa kuukaudessa.

Käräjäoikeuden päätös 29.9.2008

Käräjäoikeus totesi lapsen vanhempien päässeen tapaamisoikeudesta sopimukseen, joka oli lapsen edun mukainen. Tällä perusteella käräjäoikeus muutti tapaamisoikeussopimusta siten, että lapsi, joka edelleenkin oli vanhempiensa yhteishuollossa asuen äitinsä luona, sai olla isänsä luona 15 yötä kuukaudessa.

Elatusapua määrätessään käräjäoikeus sovelsi oikeusministeriön lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi antamaa ohjetta (Oikeusministeriön julkaisu 2007:2; jäljempänä ohje).

Lapsesta aiheutuvat ohjeen mukaiset elatuskustannukset olivat yhteensä 599 euroa kuukaudessa, josta vähennyksenä oli otettava huomioon lapsilisä 100 euroa kuukaudessa. Lapsen elatustarve oli siten 499 euroa kuukaudessa. Asiassa oli riidatonta, että vanhempien elatuskyky oli yhtäläinen. Näin ollen vanhempien tuli vastata lapsen elatustarpeista puoliksi eli 249,50 eurolla kuukaudessa.

Käräjäoikeus totesi, että edellä mainitun ohjeen mukaan pääasiallinen vastuu esimerkiksi jalkineista, vaatteista, harrastusvälineistä ja terveydenhoidosta kuului sille vanhemmalle, jonka luona lapsi asui. A:n elatusapuna suoritettavassa määrässä oli otettava huomioon ohjeen mukainen luonapitovähennys 49 euroa kuukaudessa.

Edelleen viitaten oikeusministeriön ohjeeseen käräjäoikeus lausui, että lapsesta erossa asuvan vanhemman asumiskustannusten kohtuullisuutta harkittaessa otettiin huomioon lapsen tapaamisoikeus. Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut tullut esille sellaisia A:n asumiskuluihin liittyviä seikkoja, jotka edellyttäisivät luonapidosta aiheutuvien kulujen arvioimista elatuskykyyn nähden muulla tavalla.

Näillä perusteillä käräjäoikeus muutti 22.1.2004 vahvistettua sopimusta ja velvoitti A:n suorittamaan C:lle elatusapua 200 euroa kuukaudessa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pertti Mäkilaurila.

Turun hovioikeuden päätös 25.6.2009

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simo Simola, Lauri Vihervaara ja Nina Porkka. Esittelijä Esko Junnila.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Lapsen elatuksesta annetun lain (elatuslaki) 11 §:n 1 momentin mukaan vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan muuttaa sopimuksella tai tuomiolla, mikäli niissä olosuhteissa, jotka lain 1 - 3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.

2. Asianosaisten sopima ja käräjäoikeuden lainvoimaisesti vahvistama tapaamisoikeuden muutos merkitsee sitä, että C:n oikeus tavata A:ta on lisääntynyt huomattavasti 22.1.2004 vahvistettuun sopimukseen verrattuna. Alunperin 22.1.2004 sovittu elatusapu 230 euroa kuukaudessa on perustunut muun muassa sellaiseen tapaamisoikeuteen, jonka mukaan C oli A:n luona joka toinen viikko torstaista sunnuntaihin ja joka toinen viikko torstaista perjantaihin. Tapaamisoikeuden muutos tarkoittaa, että C asuu yhtä paljon kummankin vanhemman luona. Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että olosuhteissa on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttaminen on kohtuullista. Kysymys on siitä, onko kohtuullista alentaa A:n maksamaa elatusapua B:n myöntämään 200 euroon kuukaudessa, mikä määrä perustuu oikeusministeriön lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi julkaisemaan ohjeeseen (Oikeusministeriön julkaisu 2007:2; jäljempänä ohje), vai A:n vaatimuksen mukaisesti alentamalla elatusapua tätäkin alhaisemmaksi tai poistamalla elatusapu kokonaan.

Sovellettavat säännökset ja ohje

3. Kun elatusapua muutetaan elatuslain 11 §:n nojalla, uusi elatusapu määrätään tässä tapauksessa lain 1 - 2 §:n mukaisesti. Säännösten perusteella lapsen elatus määräytyy yhtäältä lapsen elatustarpeen ja toisaalta lapsen vanhempien elatuskyvyn mukaan. Lapsen elatuksen tarvetta sääntelevän elatuslain 1 §:n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Se käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.

4. Elatuslain 2 §:n 1 momentin mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa.

5. Vanhemman lapselle maksettava elatusapu voidaan määrätä joko vanhempien tekemällä ja sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella tai kanneteitse tuomioistuimessa. Valtaosa elatusavuista määrätään lautakuntien vahvistamilla sopimuksilla. Koska elatuslain 1 ja 2 §:n 1 momentin säännökset ovat yleispiirteisiä ja harkinnanvaraisia, pelkästään niiden pohjalta vanhempien on ollut hankalaa sopimuksia varten etukäteen arvioida elatusavun oikeaa määrää. Eri kunnissa lautakuntien vahvistamiskäytäntö on myös saattanut muodostua epäyhtenäiseksi. Jotta lautakuntien käytäntö yhtenäistyisi ja jotta vanhemmat myös itse pystyisivät selvittämään elatusavun oikeaa määrää, oikeusministeriö julkaisi 31.5.2007 ohjeen lapsen elatusavun arvioimiseksi.

6. Ohjeessa annetaan yksityiskohtaiset ohjeet ensiksikin lapsen elatustarpeen laskemiseksi. Laskelman pohjaksi tulevat kulutustutkimuksiin perustuvat lapsen yleiset elatuskustannukset, joihin kuuluvat muun muassa ravinnosta ja vaatetuksesta johtuvat kulut. Niihin lisätään erityiset elatuskustannukset, joita ovat esimerkiksi päivähoitokulut ja erityisistä harrastuksista johtuvat kulut. Kustannuksista vähennetään muun muassa lapsen lähihuoltajalle maksettava lapsilisä. Toiseksi ohjeessa osoitetaan laskukaava vanhemman elatuskyvyn arvioimiseksi. Pohjaksi otetaan vanhemman erilaiset tulot. Niistä vähennetään kulutustutkimuksiin perustuvien yleisten elinkustannusten lisäksi muun muassa asumis- ja työmatkakustannukset sekä vanhemman muu elatusvastuu. Lopuksi ohjeessa annetaan laskukaava elatusavun laskemiseksi. Sen mukaan elatusavun määrä saadaan jakamalla lapsen elatuksen tarve vanhempien kesken heidän elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa.

7. Jos lapsesta erossa asuva vanhempi pitää lasta luonaan keskimäärin vähintään seitsemän yötä kuukaudessa, tehdään edellä esitetyllä tavalla lasketusta laskennallisesta elatusavun määrästä lopuksi luonapitovähennys. Luonapitovähennyksen tarkoituksena on hyvittää etävanhemmalle lapsen välttämättömät elinkustannukset luonapidon ajalta. Sen määräämisen lähtökohtana on tapaamisoikeuteen perustuvien yöpymisten keskimääräinen määrä. Vähennys tehdään ohjeessa olevan taulukon mukaisesti ja se riippuu yhtäältä yöpymisten määrästä ja toisaalta lapsen iästä. Taulukon mukainen vähennys on alhaisin 26 euroa, kun kyseessä on alle seitsemänvuotias lapsi ja yöpymisten määrä on 7 - 9, ja korkein 54 euroa, kun kyseessä on 13 - 17-vuotias lapsi ja yöpymisiä on 13 - 15.

8. Ohjeessa selitetään sen perustuvan elatuslain säännöksiin ja todetaan, ettei siinä ole kyse lain säännösten muuttamisesta vaan niiden tulkinnallisesta täsmentämisestä ja täydentämisestä lain osoittamien lähtökohtien pohjalta. Ohje on osoitettu ensisijaisesti kuntien sosiaaliviranomaisille, mutta sen katsotaan soveltuvan myös tuomioistuinten käyttöön. Koska ohjeen antaminen ei kuitenkaan perustu laissa olevaan valtuuteen, sen todetaan olevan oikeudelliselta luonteeltaan suositus. Se ei siis sido tuomioistuimia eikä muita viranomaisia. Toisaalta ohjeessa kuitenkin pidetään lasten ja elatusvelvollisten yhdenvertaisuuden kannalta tärkeänä, että sitä mahdollisimman pitkälle noudatettaisiin.

9. Kun sosiaaliviranomaisten toiminta elatusapuja vahvistettaessa perustuu nykyään mainittuun ohjeeseen, edellisessä kohdassa mainittu yhdenvertaisen kohtelun periaate puoltaa sitä, että ohjetta käytetään apuna myös tuomioistuimissa, kun määritetään vanhemman lapselle suoritettavaa elatusapua. Ohjetta tuomioistuimessa käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon ensiksikin, ettei sen antaminen perustu lakiin eikä se sen vuoksi sido tuomioistuinta. Jos tuomioistuin käyttää ohjetta elatusavun määrittämisessä, sen on vielä arvioitava, onko tulos myös elatuslain mukainen. Tuomioistuimen on siis perustettava elatusapuratkaisunsa aina viime kädessä elatuslain säännöksiin. Toiseksi on otettava huomioon, että ohje on suunnattu yhtäältä sosiaaliviranomaisille, joissa elatusapuja joudutaan määrittämään ehkä joukoittain, ja toisaalta vanhemmille, joilla ei useinkaan ole kokemusta elatusapuasioissa. Tämän takia ohje on laadittu siten, että elatusapu voidaan laskea melko yksinkertaisilla laskukaavoilla. Laskukaavat saattavat sopia tavanomaisiin tapauksiin, mutta poikkeuksellisissa tapauksissa varsinkin mekaanisesti sovellettuna ne saattavat johtaa sellaisiin tuloksiin, jotka eivät ole elatuslain mukaisia.

Ohjeen mukaan laskettu A:n velvollisuus suorittaa elatusapua ja sen arviointi

10. Vuonna 2001 syntyneen C:n elatuksesta johtuvat yleiset kustannukset ovat ohjeen mukaan 290 euroa kuukaudessa. Erityisinä elatuskustannuksina tulee otettavaksi huomioon iltapäivähoitomaksu 125 euroa ja osuutena B:n asumiskustannuksista 184 euroa. Kun näiden erien summasta 599 eurosta vähennetään B:lle maksettava lapsilisä 100 euroa, saadaan ohjeen mukaiseksi C:n elatustarpeeksi 499 euroa.

11. Kun asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että heillä on elatuskykyä vastata C:n elatustarpeesta ja että heidän elatuskykynsä on yhtäläinen, ohjeen mukaan kummankin vanhemman tulee vastata C:n elatustarpeesta 249,50 euron osuudella, joka on myös elatusavun laskennallinen määrä ennen luonapitovähennyksen huomioon ottamista.

12. Käräjäoikeuden vahvistaman tapaamisoikeuden mukaan C on A:n luona vuoroviikoin eli keskimäärin 15 yötä kuukaudessa. C:n ikä huomioon ottaen edellisessä kohdassa mainitusta elatusavusta tulee tehdä ohjeen mukaan 49 euron luonapitovähennys. Näin ollen ohjeen mukaan A:n tulisi suorittaa C:lle elatusavuksi B:n hyväksymä 200 euroa kuukaudessa.

13. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko mainittu ohjeen mukainen elatusapu tässä tapauksessa elatuslain mukainen.

14. Lapsen elatustarvetta laskettaessa otetaan huomioon osuus lähivanhemman asumiskustannuksista. Vuoroasumistapauksessa tätä voidaan pitää etävanhemman kannalta yksipuolisena, koska myös hänen on järjestettävä asumisolonsa sellaisiksi, että lapsi voi asua hänen luonaan ja lähtökohtaisesti vielä suunnilleen samantasoisesti kuin lähivanhemman luona.

15. Ohjeen mukaan luonapitovähennyksen tarkoituksena on hyvittää elatusvelvolliselle vanhemmalle ainoastaan lapsen välttämättömät tapaamisesta johtuvat elinkustannukset. Näillä kustannuksilla tarkoitetaan ilmeisesti ravinnosta ja henkilökohtaisen hygienian hoitamisesta aiheutuvia kustannuksia. Se, että luonapitovähennyksen perusta on suppea, merkitsee, että lapsen lähivanhemman kustannettavaksi on tarkoitettu jäävän esimerkiksi lapsen vaatteista ja jalkineista, tietoliikenteestä, virkistys- ja harrastustoiminnasta ja niitä varten hankittujen välineiden hankkimisesta johtuvat kustannukset. Kun kysymys on vuoroasumisesta, näin suppeaa luonapitovähennystä voidaan arvostella, koska olosuhteista johtuu, että myös etävanhempi usein joutuu vastaamaan muistakin kuin välttämättömistä elinkustannuksista. Jos vanhemmat eivät ole päässeet kustannuksien jakamisesta sopimukseen, etävanhemman on kuitenkin ratkaisusta KKO 2001:140 ilmenevän periaatteen mukaisesti näytettävä, että hän on tosiasiassa vastannut muistakin kuin lapsen välttämättömistä elinkustannuksista.

16. Tässä tapauksessa B on ilmoittamansa mukaan vastannut C:n iltapäivähoito-, terveydenhoito-, harrastus- ja vaatekustannuksista eikä A ole näyttänyt, että hän osaksikaan olisi vastannut näistä kustannuksista. Näin ollen pelkästään sillä perusteella, että C asuu yhtä paljon kummankin vanhemman luona, A:ta ei ole syytä vapauttaa suorittamasta elatusapua.

17. Huomioon ottaen kuitenkin kohdassa 14 esitetyt näkökohdat Korkein oikeus päätyy tässä tapauksessa siihen, että ohjeen mukaan laskettu 200 euron elatusapu johtaa A:n kannalta liian korkeaan elatusapuun. Korkein oikeus arvioi kohtuulliseksi elatusavun määräksi 150 euroa kuukaudessa.

Elatusavun palauttaminen

18. Elatuslain 12 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on määrätessään, että sopimuksella tai tuomiolla aikaisemmin vahvistettu velvollisuus suorittaa elatusapua on lakkaava tai sen määrää on alennettava, samalla harkittava, onko kanteen vireille panon jälkeen suoritetut elatusavut tai osa niistä palautettava. Edellä mainittu palautusharkinta on toimitettava viran puolesta.

19. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (90/1974 vp s. 56) todetaan muun muassa, että palauttamisvelvollisuus voidaan asettaa vain sellaisissa tapauksissa, jolloin palauttamista on pidettävä kohtuullisena esimerkiksi elatusvelvollisen vähävaraisuuden tai muiden erityisten syiden johdosta eikä palauttamisvelvollisuus vaaranna lapsen toimeentuloa.

20. Korkein oikeus katsoo, että harkittaessa elatusmaksujen palauttamista on erityisesti otettava huomioon lapsen olosuhteet ja lapsen etu. Koska maksetut elatusavut on jo käytetty C:n elatukseen ja A:n elatuskykyä on pidettävä hyvänä, alempien oikeuksien ratkaisujen nojalla suoritettujen elatusapujen palauttamiseen ei ole perusteita.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti.

Hovioikeuden vahvistaman elatusavun asemesta A velvoitetaan suorittamaan C:lle elatusapua 150 euroa kuukaudessa 1.10.2008 alkaen kuukausittain kunnes lapsi täyttää 18 vuotta tai sitä ennen kykenee itsensä elättämään. A ei kuitenkaan ole saava takaisin elatusapuja, jotka hän ehkä on jo käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätösten perusteella suorittanut.

Muilta osin hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen ja Pekka Koponen. Esittelijä Caritha Aspelin.