14.4.2010

Virallisen syyttäjän vaatimukset Vantaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja hänen määräämistään vähintään vuoden pituiseen ajokieltoon.

Käräjäoikeuden tuomio 15.1.2009

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 23.4.2008 tehdyistä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta sakkorangaistukseen sekä ajokieltoon, jonka viimeiseksi voimassaolopäiväksi määrättiin 18.10.2009. Ajokielto alkoi tuomitsemispäivästä, koska A:lla ei ollut ollut ajo-oikeutta eikä häntä siten ollut määrätty väliaikaiseen ajokieltoon.

Ajokiellon osalta käräjäoikeus lausui, että tieliikennelain 78 §:n mukaan uusintarikoksesta ajokiellon kestoksi määrättiin vähintään kuusi kuukautta, jos rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja oli viiden vuoden aikana syyllistynyt uudelleen rattijuopumukseen. Hovioikeus oli katsonut, että ajokiellon vähimmäispituus voi olla yksi vuosi vain silloin, kun vastaajan syyksi luettu uusi rikos täytti törkeän rattijuopumuksen tunnusmerkistön (I-SHO 18.10.2005 nro 1204).

A oli tuomittu 30.4.2008 Helsingin hovioikeudessa (Vantaan käräjäoikeus 22.2.2008) törkeästä rattijuopumuksesta, jonka tekopäivä oli 6.1.2008, ja 27.1.2005 Helsingin käräjäoikeudessa törkeästä rattijuopumuksesta, jonka tekopäivä oli 21.11.2004.

Asian on ratkaissut notaari Emilia Perttunen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 25.6.2009

Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien ajokiellon pidentämistä. Tieliikennelain 78 §:n mukaan uusintarikoksesta määrättävän ajokiellon tuli olla vähintään vuoden pituinen, jos kuljettaja oli viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti törkeään rattijuopumukseen.

Hovioikeus lausui muun ohella, että tieliikennelain 78 §:n 1 momentin sanamuodosta ei yksiselitteisesti ilmennyt, oliko 2 kohdan säännös tarkoitettu sovellettavaksi ainoastaan tilanteessa, jossa uusi rikos oli joko törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, vai tuliko sitä soveltaa myös silloin, kun uutena rikoksena rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja oli viiden vuoden aikana aikaisemmin syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täytti törkeän rattijuopumuksen tai törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön.

Lain esitöiden (HE 104/2004 vp s. 13 ja 18 - 19) mukaan, kun ajokielto määrättiin vakavimpien liikennerikosten perusteella, myös teon uusimisella tulisi olla vaikutus ajokiellon kestoon. Ajokielloille säädettäisiin vähimmäisajat, jotka oli porrastettu tekojen vakavuusasteen mukaan. Ajokiellolle säädettävä vähimmäisaika olisi kuusi kuukautta, jos kuljettaja syyllistyi toistuvasti rattijuopumukseen viiden vuoden sisällä. Vähimmäisaika olisi vuosi, jos rikokset olivat joko törkeitä rattijuopumuksia tai törkeitä liikenneturvallisuuden vaarantamisia.

Oikeuskäytännössä tieliikennelain 78 §:n 1 momentin säännöstä oli tulkittu siten, että 1 kohtaa oli sovellettu silloin, kun uusintarikos oli ollut rattijuopumus ja 2 kohtaa katsottu voitavan soveltaa vain silloin, kun vastaajan syyksi luettu uusi rikos oli ollut törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen (esimerkiksi I-SHO 18.10.2005 nro 1204 ja HHO 30.9.2008 nro 2690).

Ajokiellon vähimmäiskestoksi oli näin ollen käsiteltävänä olevassa tapauksessa määrättävä mainitun lainkohdan 1 momentin 1 kohdan nojalla vähintään kuusi kuukautta. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ajokiellon vähimmäiskestoa koskevalta osalta ei siten ollut. Ottaen huomioon teon moitittavuus ja vallinneet liikenneolosuhteet hovioikeus katsoi, että A:lle määrätty ajokielto vastasi oikeuskäytäntöä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Rintala, Leena Järvilahti ja Pasi Lilja (eri mieltä), joka myös esitteli asian.

Eri mieltä ollut viskaali Lilja totesi, että Korkein oikeus oli katsonut ratkaisussaan KKO 2007:77 (kohta 3), että tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohtaa oli sanamuodon mukaan sovellettava silloin, kun aikaisempi rikos oli rattijuopumus ja uusi rikos rattijuopumus, törkeä rattijuopumus tai törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja ratkaisussaan KKO 2007:98 puolestaan, että kahteen törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja oli tuomittava vähintään vuoden ajokieltoon. Näin ollen olisi epäjohdonmukaista, että aikaisemmin kahteen törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja tuomittaisiin uuden rattijuopumuksen vuoksi tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin uusintarikoksia koskevaa säännöstä oli sanamuotonsa mukaan tulkittava siten, että 1 kohtaa sovellettiin silloin, kun kuljettaja oli aikaisemmin syyllistynyt rattijuopumukseen ja 2 kohtaa, kun kuljettaja oli syyllistynyt kahdesti törkeään rattijuopumukseen tai törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Näin ollen A:lle määrättävän ajokiellon oli oltava vähintään yksi vuosi.

Perustelut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A on syyllistynyt törkeisiin rattijuopumuksiin 21.11.2004 ja 6.1.2008. Tässä asiassa A on tuomittu rattijuopumuksesta, johon hän on syyllistynyt 23.4.2008 eli ennen kuin viisi vuotta oli kulunut edellä mainituista liikennerikoksista. Kysymys on siitä, tuleeko A aikaisemmista liikennerikoksistaan johtuen määrätä vähintään yhden vuoden ajokieltoon, kuten syyttäjä on vaatinut.

Tieliikennelain ajokieltoa koskevat säännökset

2. Tieliikennelain 75 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja on määrättävä ajokieltoon, jos hänen todetaan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen. Lain 78 §:n 1 momentin mukaan rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja määrätään ajokieltoon vähintään yhdeksi kuukaudeksi ja törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen tai törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Uusintarikoksista ajokiellon kestoksi määrätään:

1) vähintään kuusi kuukautta, jos rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt uudelleen rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen taikka törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, ja
2) vähintään yksi vuosi, jos kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän rattijuopumuksen tai törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön.

Lain 78 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin määrää ajokiellon olemaan voimassa enintään viisi vuotta.

Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan tulkinnasta

3. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2007:77 ottanut kantaa siihen, tuliko tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohta sovellettavaksi silloin, kun aiempi rikos oli törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen eikä rattijuopumus. Korkein oikeus katsoi (kohdat 4 - 7), että vaikkakin lainsäädännön taustalla oleva tavoite puoltaisi toisenlaista kantaa, säännökselle oli laillisuusperiaate huomioon ottaen annettava lainkohdan kielellistä ilmaisua vastaava sisältö. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukainen vähimmäisaika ei tullut sovellettavaksi.

4. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin viimeinen virke ja 2 kohdan sanamuoto jättävät puolestaan tulkinnanvaraa sen suhteen, tuleeko 2 kohtaa soveltaa, paitsi toiskertaista törkeää liikennerikosta koskevassa tapauksessa, myös silloin, kun uusintarikos on rattijuopumus, mutta kuljettaja on kahdesti aikaisemmin lainkohdassa tarkoitetun määräajan sisällä syyllistynyt törkeään liikennerikokseen. Säännöksen 1 momentin viimeisessä virkkeessä puhutaan uusintarikoksista yleisesti rajaamatta käsitteen ja siten 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle mitään ajokieltoon johtavaa rikosta.

5. Lain esitöistä ilmenee, että sovellettavana olevan säännöksen taustalla oli tarkoitus vaikuttaa ajokieltokäytäntöön säätämällä ajokielloille vähimmäispituudet, jotka määräytyisivät syyksiluetun teon vakavuusasteen mukaan. Lisäksi oli tarkoitus, että teon uusimisella olisi vaikutusta ajokiellon kestoon. Esitöissä lausutun mukaan ajokiellolle säädettävä vähimmäisaika olisi kuusi kuukautta, jos kuljettaja syyllistyy toistuvasti rattijuopumukseen viiden vuoden sisällä, ja vuosi, jos rikokset ovat joko törkeitä rattijuopumuksia tai törkeitä liikenneturvallisuuden vaarantamisia (HE 104/2004 vp s. 13 ja 18).

6. Ajokieltoaikojen vähimmäispituuden porrastaminen syyksiluetun teon vakavuusasteen mukaan viittaa siihen, että uusintarikoksistakin seuraavien ajokieltojen vähimmäispituudet määräytyvät samalla perusteella.

7. Myös se yleinen vaatimus, että seuraamuksen tulee olla ennakoitavissa syyksiluettavan teon vakavuusasteen mukaan, puoltaa sitä tulkintaa, että tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan vähimmäisaika voi tulla sovellettavaksi vain kun kysymys on toiskertaisesta törkeästä liikennerikoksesta.

8. Ajokielto on turvaamistoimenpiteen luonteinen seuraamus, jolla pyritään estämään ajoneuvon kuljettajan osallistuminen liikenteeseen silloin, kun häneltä katsotaan puuttuvan edellytykset siihen (KKO 2006:101, kohta 7, HE 104/2004 vp s. 4). Myöskään liikenteen turvaamistavoitteen ei voida katsoa edellyttävän, että rattijuopumuksesta sen tapauskohtaisesta vaarallisuudesta riippumatta seuraisi kahden törkeän liikennerikoksen jälkeen vähintään yhden vuoden pituinen ajokielto aina, kun teot on tehty viiden vuoden seuranta-ajan kuluessa. Ajokiellon pituus on tieliikennelain 78 §:n 3 momentin nojalla tarvittaessa määrättävissä sanottua vähimmäisaikaa pidemmäksikin.

9. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdassa on mainittu sekä vanha että uusi rikos rikosnimikkeittäin.

Yhteenveto ja johtopäätös

10. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin ensimmäisen kappaleen viimeinen virke ja momentin 2 kohdan sanamuoto eivät rajaa 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle nyt kysymyksessä olevaa tilannetta, jossa uusintarikos on rattijuopumus. Kun otetaan huomioon ajokiellon tarkoitus ja luonne sekä sen vähimmäispituuden porrastaminen teon vakavuusasteen mukaan, on perusteltua tulkita 2 kohtaa tavalla, joka on yhdenmukainen myös momentin 1 kohdassa nimenomaan säädettyyn nähden. A:n uusintarikos on rattijuopumus. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen vuoden vähimmäisaika ei tule sovellettavaksi määrättäessä ajokieltoa tästä rikoksesta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Liisa Mansikkamäki, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen ja Jorma Rudanko. Esittelijä Heli Sankari.