2.3.2010

Asian tausta

A pyysi 19.11.2007 vireille tulleessa hakemuksessa, että hänen marraskuussa 2006 syntyneen tyttärensä B:n huolto uskotaan A:n ohella hänen kanssaan rekisteröimättömässä parisuhteessa elävälle C:lle, joka oli antanut kirjallisen suostumuksensa. A ja C olivat yhdessä pariskuntana hoitaneet ja kasvattaneet B:tä hänen syntymästään saakka. Isyyden selvittäminen ei ollut mahdollista. Huoltajuus vahvistaisi C:n ja B:n äiti - lapsi-suhdetta ja takaisi lapselle jatkuvuuden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden. Myös käytännön asioiden hoitamisen takia huoltajuuden vahvistaminen oli lapsen edun mukaista.

Turun käräjäoikeuden päätös 7.12.2007

Käräjäoikeus lausui, että A ei ollut esittänyt mitään sellaista syytä, minkä vuoksi hän itse yksinään ei asianmukaisesti selviäisi huoltajan tehtävistä. Hakemuksessa ei ollut osoitettu syytä, jonka johdosta olisi aihetta olettaa, että B:n huolto olisi lapsen kannalta katsottuna järjestetty tavalla, joka olisi lapselle epäedullinen tai jonka toimivuutta käytännössä olisi aihetta epäillä tai että B:n huoltoa ei voitaisi pitää hyväksyttävänä. Lapsen vanhempien ja muiden aikuisosapuolten edut ja oikeudet väistyvät lapsen edun tieltä. Kysymys oli lapsen oikeuksista omasta näkökulmastaan parhaisiin olosuhteisiin.

Hakemuksesta ei ilmennyt olosuhdetta, joka B:n edun takia edellyttäisi C:n määräämistä B:n huoltajaksi tämän äidin ohella.

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain tarkoituksena ei ollut uusien perheiden perustaminen määräämällä muu aikuisosapuoli kuin lapsen vanhempi lapsen huoltajaksi, vaan lain tarkoituksena oli ensisijassa lähinnä suojata lapsen kiinteää ihmissuhdetta omiin vanhempiinsa ja kiinteiden jo syntyneiden ihmissuhteiden suojaaminen. Se, että hakija ja C asuivat yhdessä ei edellyttänyt huoltajan määräämistä, kun lapsen edun vuoksi uusi huoltaja ei ollut tarpeen.

Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Hannu Vuorenpää.

Turun hovioikeuden päätös 30.7.2008

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Saarinen, Kari Hirvonen (eri mieltä) ja Leena Virtanen-Salonen. Esittelijä Kaarina Syysvirta.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Hirvonen totesi, että A ja C olivat hakemuksen mukaan yhdessä pariskuntana päättäneet lapsen hankkimisesta. Lapsi oli saanut alkunsa koti-inseminaatiolla anonyymien sukusolujen avulla, joten isyyden selvittäminen ei ollut mahdollista. C oli ollut mukana ennen lapsen syntymää äitiysneuvolakäynneillä ja perhevalmennuksessa. A:n ja C:n välinen parisuhde oli ollut olemassa jo ennen kuin he alkoivat edes suunnitella perheenlisäystä. A ja C olivat toimineet arjessa yhtäläisesti lapsen vanhempina. C:n ja lapsen välillä oli alusta alkaen ollut kiinteä ja läheinen ihmissuhde.

Hirvonen lausui, että lapsi tulee asumaan ja kasvamaan A:n ja C:n yhteisessä kodissa. Tässä tilanteessa C:n määrääminen lapsen huoltajaksi oli omiaan vastaisuudessa turvaamaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia. Ottaen huomioon lapsen ja C:n suhteen läheisyys ja kiinteys, oli lapsen edun mukaista määrätä C A:n ohella lapsen huoltajaksi. Näillä perusteilla Hirvonen kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja määräsi C:n B:n oheishuoltajaksi.

Perustelut

1. Asiassa on kysymys siitä, onko edellytyksiä määrätä A:n kanssa rekisteröimättömässä parisuhteessa elävä C A:n vuonna 2006 syntyneen tyttären B:n toiseksi huoltajaksi.

2. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (lapsen huoltolaki) 9 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tuomioistuin voi päättää, että lapsen huolto uskotaan vanhempien ohella yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on antanut tähän suostumuksensa. Tuomioistuimen on ratkaistessaan lapsen huoltoa koskeva asia otettava huomioon lapsen etu ja lapsen omat toivomukset. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltoa koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tässä tarkoituksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten huolto parhaiten toteutuu vastaisuudessa.

3. Korkein oikeus toteaa, että tässä tapauksessa kun kysymys on oheishuoltajan määräämisestä ja kun C ei ole lapsen vanhempi, asiaan ei sovellu lapsen huoltolain 10 §:n 2 momentista ilmenevä periaate, jonka mukaan asiaan osallisten sopimukselle tai yksimielisyydelle annetaan ratkaiseva painoarvo. Asiaan osallisten yksimielisyydestä huolimatta tuomioistuimen on selvitettävä sekä se, onko oheishuoltajan määrääminen lapsen edun mukaista, että se, onko oheishuoltajaksi ehdotettu tehtävään sopiva.

4. Kuten lapsen huoltolain 1 §:stä ilmenee, lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lapselle tulee muun muassa turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on myös pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö. Korkein oikeus toteaa, että nämä tavoitteet on otettava asianmukaisesti huomioon myös arvioitaessa, onko nyt haettu oheishuoltajuus tarpeellista ja lapsen edun mukaista.

5. Tässä tapauksessa alemmat oikeudet ovat asiaan osallisia henkilökohtaisesti kuulematta ja hankkimatta selvitystä sosiaalilautakunnalta katsoneet, ettei A:n kirjallisesta hakemuksesta ollut ilmennyt olosuhdetta, joka osoittaisi B:n edun edellyttävän C:n määräämistä lapsen huoltajaksi äidin ohella.

6. Lapsen huoltolain 16 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltoa koskevassa asiassa tuomioistuimen on hankittava selvitys sosiaalilautakunnalta. Selvitystä ei kuitenkaan ole hankittava, jos on ilmeistä, että se ei ole tarpeen asian ratkaisemisen kannalta.

7. Korkein oikeus katsoo, että oheishuoltajan määräämistä koskevassa asiassa tuomioistuin voi jättää hankkimatta mainitun selvityksen lähinnä silloin, kun asia on riidaton ja kun lapsen etu, oheishuoltajan määräämisen tarpeellisuus ja siihen ehdotetun henkilön sopivuus tehtävään saadaan riittävästi selvitetyksi muulla tavalla. Koska tuomioistuimen tulee olla vakuuttunut oheishuoltajan määräämisen tarpeellisuudesta ja arvioida lapsen etua asiassa, asiaan osallisten henkilökohtainen kuuleminen oikeudessa on usein paras tapa saada tarvittavaa selvitystä ratkaisun perusteeksi varsinkin, jos itse asiaansa hoitavan hakijan hakemus on puutteellinen.

8. Tässä asiassa hakija A ja oheishuoltajaksi esitetty C ovat Korkeimman oikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä kertoneet muun muassa, kuinka he huolehtivat yhdessä lapsen tarpeista ja hänen kasvatuksestaan. A, jolle on vuonna 2008 syntynyt toinen lapsi, on yleensä ollut kotona C:n hoitaessa esimerkiksi B:n terveydentilan edellyttämät lääkärissä käynnit. Sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiset eivät ilman lapsen laillisen edustajan kirjallista suostumusta saa luovuttaa tietoa lapsesta ja hänen terveydentilastaan sivullisille. Koska C ei ole B:n huoltaja tai lapsen muu laillinen edustaja, on usein edellytetty, että A etukäteen on ottanut yhteyttä terveydenhoitohenkilökuntaan tai myötävaikuttanut järjestelyihin muulla tavoin. Tilanteet, joissa huoltajan suostumusta tarvitaan, lisääntynevät vastaisuudessa B:n päivähoidon ja koulunkäynnin myötä.

9. Korkein oikeus katsoo olevan B:n edun mukaista, että hänen lähipiiristään se henkilö, joka osaltaan huolehtii hänen hyvinvointiinsa liittyvistä käytännön toimista, tarvittaessa voi ilman A:n erillistä myötävaikutusta käyttää huoltajan oikeuksia. Esiin tulleet käytännön seikat puoltavat näin ollen oheishuoltajan määräyksen antamista.

10. A ja C olivat seurustelleet useita vuosia ennen kuin he yhdessä pariskuntana päättivät lapsen hankkimisesta anonyymien sukusolujen avulla. Suullisessa käsittelyssä, jossa myös B oli läsnä, on selvitetty, miten A ja C ovat toimineet arjessa yhtäläisesti lapsen tosiasiallisina vanhempina ja että C:n ja lapsen välillä aina on ollut kiinteä ja läheinen ihmissuhde. Samalla on selvitetty myös ne syyt, joiden perusteella A ja C ovat päättäneet olla ainakin toistaiseksi rekisteröimättä parisuhdettaan, mistä on seurannut, ettei adoptio ole ollut lapsen huoltoon liittyvien kysymyksien järjestämisen vaihtoehto.

11. Korkein oikeus toteaa, että B tulee asumaan ja kasvamaan A:n ja C:n yhteisessä kodissa. On selvitetty, että C:lle annettu määräys toimia toisena huoltajana auttaa B:n päivittäisestä hyvinvoinnista huolehtimista. C on henkilönä sopiva olemaan B:n huoltaja ja hän on tehtävään suostunut. Korkein oikeus katsoo, että hakemuksessa tarkoitetun oheishuoltajan määräyksen antaminen C:lle on lapsen edun mukaista.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan.

C määrätään A:n ohella B:n huoltajaksi.

Lainkohdat

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 9 §:n 1 momentin 4 kohta ja 10 §:n 1 momentti.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio ja Timo Esko. Esittelijä Caritha Aspelin.