17.2.2010

Asian käsittely Vantaan käräjäoikeudessa

A vaati käräjäoikeutta vahvistamaan, että X Oy:llä ei ollut ollut perusteltua syytä solmia hänen kanssaan toistuvasti peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia ja että hänen työsopimustaan oli pidettävä toistaiseksi voimassa olleena. Edelleen hän vaati sen vahvistamista, että yhtiöllä ei ollut ollut laillista perustetta työsopimuksen päättämiseen ja vaati, että X Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta työsuhteen päättämisestä 10 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

A oli työskennellyt vuodesta 2000 lukien yhtiön palveluksessa yhtiön ylläpitämässä päiväkodissa. Työnantajan aloitteesta työsopimus oli aina tehty vain vuodeksi kerrallaan. Yhtiöllä ei ollut ollut perusteltua syytä solmia toistuvasti määräaikaisia sopimuksia. Toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena.

X Oy kiisti kanteen. Yhtiöllä oli ollut mahdollisuus tarjota työtä vain määräajaksi. Yhtiön toiminta oli perustunut kokonaisuudessaan Vantaan kaupungin kanssa tehtyihin yhden vuoden määräaikaisiin ostopalvelusopimuksiin päiväkotipalvelujen tuottamisesta. Yhtiön toiminta oli ollut riippuvaista siitä, tekikö kaupunki sen kanssa ostopalvelusopimukset ja minkälaisin ehdoin. Kaupunki oli irtisanonut ostopalvelusopimuksen eikä uutta sopimusta ollut tehty. Yhtiön toiminta päiväkotina oli päättynyt 31.7.2006.

Käräjäoikeuden tuomio 3.1.2007

Käräjäoikeus totesi, että yhtiön toimialana oli päiväkotitoiminta. A:n tekemä lastentarhanopettajan työ oli ollut nimenomaan yhtiön toiminnan edellyttämää työtä. Yhtiöllä oli ollut pysyvä tarve lastentarhanopettajan työn teettämiseen. Todistelu osoitti, että myös yhtiö oli käsittänyt työsuhteet jatkuviksi. Kaikenlaiseen työhön ja taloudelliseen toimintaan liittyi aina tietty epävarmuus palkanmaksukyvystä ja toiminnan jatkumisesta. Työsopimuslain irtisanomissuoja irtisanomisaikoineen oli tarkoitettu sovellettavaksi työnantajan epävarmassa taloudellisessa tilanteessa. Yhtiöllä ei ollut perusteltua syytä tehdä määräaikaisia työsopimuksia sillä perusteella, että sen rahoitus oli perustunut Vantaan kaupungin kanssa vuosittain tehtyihin sopimuksiin, koska yhtiön toiminnan kannalta sen työvoiman tarve oli ollut pysyvä. Työsopimus oli siten ollut voimassa toistaiseksi. Yhtiön toiminta ei ollut päättynyt kokonaan ja sen ylläpitämän päiväkodin toiminta vasta 31.7.2006. Yhtiöllä ei työsopimuslain 7 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan ole ollut oikeutta päättää A:n työsopimusta hoitovapaan aikana 31.7.2005.

Käräjäoikeus vahvisti, että X Oy:llä ei ollut ollut perusteltua syytä solmia A:n kanssa toistuvasti peräkkäin työsopimuksia ja A:n työsopimusta 6.3.2000 alkaen oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Yhtiöllä ei ollut ollut laillista perustetta A:n työsopimuksen päättämiseen. Käräjäoikeus velvoitti yhtiön maksamaan A:lle työsuhteen perusteettomasta päättämisestä korvausta kolmen kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Marjatta Kaskenmäki.

Helsingin hovioikeuden tuomio 15.2.2008

X Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, ettei työsopimuslaissa eritellä perusteltuja syitä määräaikaisten työsopimusten solmimiseen. Lain esitöissä (HE 157/2000) oleva luettelo ei ollut tyhjentävä. Taloudellinen epävarmuus ei sinänsä ollut peruste määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle. Oikeuskirjallisuudessa oli myös katsottu, että budjettisidonnaisuutta ei lähtökohtaisesti voitu pitää perusteena määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle. Kyseinen periaate ei ollut oikeuskirjallisuuden mukaan poikkeukseton. Ratkaisusta KKO 1993:70 ilmenevää oikeusohjetta ei voitu suoraan soveltaa nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen, sillä ratkaisussa oli ollut kysymys julkisoikeudellisesta yhteisöstä, joka oli edellisen työsopimuksen päättyessä kyennyt jatkamaan työsuhdetta.

Lain esitöissä oli todettu, että määräaikaisten työsopimusten käyttö oli mahdollista, jos se oli työnantajan toiminnan ja teetettävien töiden kannalta perusteltua, eikä tarkoituksena ollut kiertää työntekijän suojaksi säädettyjä irtisanomissuojasäännöksiä. Säännöstä tulkittaessa oli siten otettava huomioon käytännön työelämän tarpeet.
Yhtiöllä ei ollut ollut muita palvelun ostajia kuin Vantaan kaupunki, jonka kanssa yhtiö oli vuosittain neuvotellut uudesta sopimuksesta ja jonka kanssa tehtävästä sopimuksesta yhtiön mahdollisuudet jatkaa toimintaansa olivat riippuneet. Sopimusneuvotteluissa ei ollut ollut kysymys pelkästä muodollisuudesta. Yhtiö oli kieltäytynyt tekemästä sopimusta vuonna 2005 yhtiön kannalta heikkojen sopimusehtojen vuoksi. Yhtiön toimintaympäristö huomioon ottaen yhtiöllä oli ollut perusteltu syy solmia määräaikainen työsopimus.

Kaikki yhtiön työntekijät olivat olleet määräaikaisissa työsuhteissa. Työntekijöitä oli siten kohdeltu yhdenvertaisesti. Yhdenkään yhtiön työntekijän työsuhdetta ei sen historian aikana ollut purettu. Asiassa ei muutoinkaan ollut tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi voitu päätellä yhtiön kiertäneen työntekijöiden työsuhdeturvaa käyttämällä määräaikaisia työsopimuksia. Kun A:n yhteenlaskettujen määräaikaisten työsuhteiden kestoaika ei ollut ollut myöskään kohtuuttoman pitkä, hovioikeus katsoi, että X Oy:llä oli ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettu perusteltu syy solmia A:n kanssa määräaikaisia työsopimuksia. Kun A ei ollut ollut toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa, ei hän ollut oikeutettu työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion, hylkäsi kanteen ja vapautti X Oy:n käräjäoikeuden tuomitsemasta korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas, Helena Sunila (eri mieltä) ja Pasi Lilja.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Sunila katsoi, että yhtiön toiminnan rahoituksen perustuminen kaupungin kanssa vuosittain neuvottelujen jälkeen tehtyyn ostosopimukseen puolsi sitä näkökantaa, että A:n kanssa tehdyillä määräaikaisilla sopimuksilla oli ollut perusteltu syy. Toisaalta yhtiön harjoittamassa päiväkotitoiminnassa lastentarhanopettajan työ oli ollut koko toiminnan välttämätön edellytys. Työvoiman tarpeen pysyvyyttä arvioitaessa huomiota oli kiinnitettävä myös siihen, oliko töiden päättymishetki ollut sopimusta tehtäessä ennalta arvioitavissa. A:n työsopimuksessa oli ollut määräaika, mutta esitetty näyttö tuki sitä, että yhtiö oli pitänyt työsuhdetta niin sanottuna vakinaisena. Yhtiöllä ei ollut ollut 6.3.2000 lähtien perusteltua syytä tehdä A:n kanssa määräaikaisia sopimuksia. A:n työsopimus oli siten ollut voimassa toistaiseksi eikä yhtiöllä ollut ollut laillista perustetta työsopimuksen päättämiseen. Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuilla perusteilla eri mieltä ollut hovioikeuden jäsen hyväksyi käräjäoikeuden tuomion.

Perustelut

Asian taustaa ja kysymys

1. X Oy oli ylläpitänyt Vantaalla päiväkotia, joka oli yhtiön ja Vantaan kaupungin tekemän ostopalvelusopimuksen mukaisesti toiminut Vantaan kaupungin ostopalvelupäiväkotina. Yhtiön toiminta oli alkanut vuonna 1997. Yhtiö oli vuosittain tehnyt kaikkien työntekijöidensä kanssa määräaikaiset työsopimukset. Peruste määräaikaisten työsopimusten käytölle oli ollut se, että yhtiön toiminta oli perustunut kokonaan Vantaan kaupungin kanssa tehtyihin päiväkotipalvelujen tuottamista koskeviin yhden vuoden määräaikaisiin ostopalvelusopimuksiin. Yhtiöllä ei ollut ollut muita palvelujen ostajia ja sen toiminnan jatkumisen edellytyksenä oli ollut edellä kerrotun sopimuksen saaminen kaupungin kanssa. Yhtiö ei ole saanut tuottaa voittoa. Päiväkodin toiminta oli päättynyt 31.7.2006.

2. A oli työskennellyt yhtiön ylläpitämässä päiväkodissa 3.1.2000 alkaen aluksi äitiysloman sijaisena ja 6.3.2000 lukien lastentarhanopettajana. Hän oli tehnyt yhtiön kanssa vuodeksi kerrallaan työsopimuksen. A oli 9.7.2003 jäänyt äitiyslomalle ja sen jälkeen hoitovapaalle. Hänen työsopimuksensa oli ollut voimassa 31.7.2005 saakka eikä hänen kanssaan ollut sen jälkeen tehty uutta työsopimusta.

3. Asiassa on kysymys siitä, oliko määräaikaiselle työsopimukselle ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu perusteltu syy.

Sovellettava säännös

4. Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta samoin kuin ilman perusteltua syytä tehtyjä toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.

5. Säännös ilmentää periaatetta, jonka mukaan työsopimus voi poikkeuksellisesti olla määräaikainen vain silloin, kun siihen on perusteltu syy. Laissa ei kuitenkaan ole tarkemmin määritelty, milloin mainittu perusteltu syy on käsillä.

6. Työsopimuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 157/2000 vp s. 60 - 61) mukaan määräaikaisen sopimuksen käyttö voi olla perusteltua, kun työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastuva syy tai muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä peruste sitä edellyttää.

7. Mainitussa hallituksen esityksessä (s. 60) todetaan, että jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, määräaikaisten sopimusten käyttöä ei voida pitää sallittuna, vaan tehtävien työsopimusten tulee olla voimassa toistaiseksi. Esityksessä on kuitenkin todettu, ettei määräaikaisten sopimusten käyttöä rajoitettaisi silloin kun siihen on laissa tarkoitettu syy. Toistuvien määräaikaisten sopimusten käyttämisestä puolestaan on todettu (s. 61), että edellytyksenä olisi toisaalta se, että kunkin määräaikaisen sopimuksen tekemiselle on perusteltu syy ja toisaalta se, että työnantaja ei pyri toisiaan seuraavilla määräaikaisilla työsopimuksilla kiertämään toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin liittyvää suojaa. Esitöiden mukaan jatkuvasti toistuvien määräaikaisten sopimusten käyttöön samoissa töissä ei olisi perusteltua syytä, jos työnantajan työvoiman tarve on arvioitavissa pysyväksi.

Johtopäätökset

8. Yhtiö on ylläpitänyt päiväkotia. Yhtiön toiminta on edellyttänyt sitä työtä, jota muun muassa A lastentarhanopettajana on tehnyt. Ilman pätevää päiväkotihenkilökuntaa yhtiö ei olisi voinut tarjota kaupungille sen kanssa sovittua palvelua. Yhtiön toiminnan välttämättömänä edellytyksenä on siten ollut sanottu, määräaikaisissa työsuhteissa ollut henkilökunta.

9. Arvioitaessa, onko työnantajalla ollut perusteltu syy tehdä toisiaan seuraavat määräaikaiset vuoden työsopimukset A:n kanssa, on otettava huomioon seuraavat näkökohdat. Ensiksikin A:n kannalta on ollut olennaista, ettei määräaikaisilla työsopimuksilla kierretä työsopimuslain mukaan pääsääntönä olevaan toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen kuuluvaa irtisanomissuojaa. Toiseksi työnantajayhtiön kannalta on ollut tärkeää, että se voi käyttää myös määräaikaista työsopimusta silloin, kun yhtiön harjoittama toiminta sitä perustellusti edellyttää.

10. Yhtiö on toiminut jo vuodesta 1997 alkaen ja sen ilmeisenä tarkoituksena on ollut jatkaa toimintaansa niin kauan kuin sille olisi edellytyksiä. Yhtiön toiminta on ollut jokseenkin vakiintunutta ja näin ollen sillä on ollut toiminnan jatkuessa pysyväisluonteinen tarve käyttää päiväkotihenkilökuntaa. Tämä puoltaisi sitä vaihtoehtoa, ettei määräaikaisten työsopimusten tekemiseen työntekijöiden kuten A:n kanssa olisi ollut perustetta.

11. Tässä tapauksessa yhtiön toiminta on kuitenkin ollut kokonaan sen varassa, että Vantaan kaupunki ainoana palveluiden ostajana on tehnyt vuosittain päivähoitopalveluja koskevan ostosopimuksen yhtiön kanssa. Ostosopimusjärjestelyssä Vantaan kaupunki on voinut määrätä sopimuksen kestoajan ja ostopalveluista maksettavan hinnan. Näissä olosuhteissa yhtiö ei ole voinut normaaliin yritystoimintaan kuuluvalla tavalla myöskään varautua toimintansa taloudellisen perustan muutoksiin. Kun se on voinut järjestää toimintansa vain vuodeksi kerrallaan, sillä on ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu pätevä syy tehdä työsopimukset työntekijöiden kanssa määräaikaisina vuodeksi kerrallaan. Kysymys ei näissä olosuhteissa ole myöskään työntekijöiden irtisanomissuojan kiertämisestä. Kun otetaan huomioon yhtiön ja Vantaan kaupungin välinen suhde, asian arviointiin ei vaikuta se, että yhtiön ja A:n välillä oli tätä ennen tehty useita peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pertti Välimäki, Juha Häyhä ja Ilkka Rautio (eri mieltä). Esittelijä Pauliina Hermunen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen oikeussihteeri Hermunen, jonka mietintö on kohtien 1 - 10 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen, esitti, että Korkein oikeus tämän jälkeisinä perusteluinaan ja lopputuloksen osalta lausuisi seuraavan.

Yhtiön toiminta on kohdassa 1 kerrotulla tavalla ollut kuitenkin riippuvainen siitä, jatkaako Vantaan kaupunki vuosi kerrallaan päiväkotipalvelujen ostamista yhtiöltä. Kun palvelujen kysyntä kulloinkin on varmistunut, yhtiö on uusinut työsopimukset halukkaiden työntekijöiden kanssa. Yhtiön lausumista ilmenee, että se on halunnut poistaa määräaikaisilla työsopimuksilla toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin liittyvän palvelujen kysynnän epävarmuudesta johtuvan uhan yhtiön taloudelle.

Kun yhtiön syy solmia työsopimukset määräaikaisina ei ole ollut tilapäinen, kuten sen palvelujen kysynnän vakiintumattomuus tai satunnainen vaihtelu, vaan vuodesta 1997 alkaen samanlaisena toistunut, ei yhtiön ja kaupungin välisen sopimussuhteen jatkumisen epävarmuutta yksinään voida pitää perusteltuna syynä solmia lukuisia määräaikaisia työsopimuksia samoista töistä. Yhtiön työvoiman tarpeen voidaan arvioida olleen työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla pysyvä jo silloin, kun yhtiö on solminut A:n kanssa äitiyslomasijaisuuden jälkeen uuden työsopimuksen 6.3.2000 lukien. A:n työsopimus on tästä alkaen ollut voimassa toistaiseksi.

Työsopimuslain 7 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan yhtiöllä ei ole ollut oikeutta päättää A:n työsopimusta tämän hoitovapaan aikana 31.7.2005. Koska A:ta ei olisi voitu edellä kerrotun lainkohdan perusteella irtisanoa taloudellisilla ja tuotannollisilla irtisanomisperusteilla, perustetta työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisen vähimmäiskorvauksen alittamiseen ei ole.

Tämän vuoksi hovioikeuden tuomio kumottaneen ja asia jätettäneen pääasian osalta käräjäoikeuden tuomion varaan.

Oikeusneuvos Rautio: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Mansikkamäki: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rautio.