24.11.2009

Asian tausta

VR Osakeyhtiö (VR) oli tilannut JOT-Yhtiöt Oy:ltä (sittemmin Componenta Karkkila Oy, jälj. Componenta) 19.1.1990 päivätyllä tilausasiakirjalla 800 kappaletta VR:n piirustusten mukaisia henkilövaunun pyöriä valmiiksi koneistettuina ja tasapainotettuina. Pyöräaihiot oli ollut määrä valaa Componentan malleilla Kymenite-10005 materiaalista. Materiaalin oli tullut olla VR:n teknisten toimitusehtojen Kar 92/412/89, 26.9.1989 mukaista. Componenta oli patentin haltijana valmistanut yksin Kymenite-10005 materiaalia. VR oli testannut Kymenite-materiaalista valmistettuja pyöriä jo vuodesta 1976 lähtien. Vuoden 1988 seurannassa oli ilmennyt, että Kymenite-materiaali oli korjaussorvausten tarpeen ja sorvattavan kerroksen syvyyden osalta 2,5 kertaa terästä parempi.

Componenta oli vahvistanut tilauksen 31.1.1990. Toimitusten oli määrä alkaa viikolla 21 vuonna 1990.

Pyörien toimitukset olivat alkaneet kesällä 1991 ja jatkuneet vuoteen 1992 saakka. Kokonaiskauppahinta oli ollut 4 650 760 markkaa.

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

VR lausui Componentaan kohdistamassaan kanteessa, että Kymenite-10005 materiaalista valmistettujen vaununpyörien oli määrä olla kalliimman hankintahintansa vastapainoksi kokonaiskustannuksiltaan huomattavasti edullisempia kuin tavanomaisten teräspyörien. Tämän väittämän tueksi Componenta oli esittänyt sopimuksesta neuvoteltaessa seikkaperäisen Life Cycle Costs (LCC) -laskelman. VR:llä ei ollut ollut aihetta epäillä Componentan taholta annettuja tietoja pyörien ominaisuuksista, sillä VR oli 1980-luvulla testannut kyseistä materiaalia ja kokemukset olivat silloin olleet lupaavia. Tämä kaupan edellytys osoittautui kuitenkin paikkansapitämättömäksi ja sen vuoksi VR joutui junaturvallisuussyistä poistamaan kaikki Kymenite-pyörät käytöstä pian niiden käyttöön ottamisen jälkeen.

Componenta viivästyi heti alkuun siten, että se pystyi toimittamaan pyörät vasta vuosien 1991 ja 1992 aikana. Syynä viivästymiseen oli se, että Componenta ei ollut saanut tuotantoaan hyväksyttävällä tavalla käyntiin. Viivästyssakko oli sovittu suoritettavaksi siten, että Componenta oli toimittanut tilattujen pyörien lisäksi 60 pyörää veloituksetta.

Ensimmäiset pyörien virheellisyyteen viittaavat merkit tulivat esille VR:n normaalien huoltotoimenpiteiden yhteydessä pian käyttöönoton jälkeen. Kesästä 1993 alkaen löydettiin huokoskeskittymiä. Sorvatessa havaittiin pyörästä irtoavan kulkukehän suuntaisia ohuita lastuja. Seuraavina vuosina pyörissä todettiin runsaasti pitkälle edenneitä säröjä. Vuonna 1996 todettiin noin 15 prosentissa tarkastetuista pyöristä esiintyvän rakenteen epähomogeenisuutta. Kysymyksessä oli grafiitin palloutumisongelma. Palloutuminen ei ollut tapahtunut valmistuksen yhteydessä läpi materiaalin.

VR reklamoi 16.12.1996 päivätyllä kirjeellä Componentalle Kymenite-pyörien teknisistä ominaisuuksista. Reklamaatio koski pyörien säröytymistä ja pyörämateriaalin epähomogeenisuutta. VR huomautti, että lujuusominaisuudet eivät täytä tilauksen yhteydessä sovittuja teknisiä vaatimuksia.

Eräässä junanvaunussa ollut Kymenite-pyörä särkyi liikenteessä 16.2.1997 aiheuttaen vakavan vaaratilanteen. Pyörän ultraäänitutkimuksessa ilmeni, että pyörän kehäosassa oli säteittäinen kulkukehän suuntainen särö 1400 millimetrin matkalla. Heti tapahtuman jälkeen VR ryhtyi vaihtamaan Kymenite-pyöriä teräspyöriin sekä asetti vielä käytössä olevat Kymenite-pyörät tehostettuun valvontaan. VR teetti Valtion Teknillisellä Tutkimuskeskuksella (VTT) perusteelliset tutkimukset Kymenite-pyöristä. VTT päätyi arvioimaan, että äkillisen laajalle ulottuvan vaurion mahdollisuus oli ollut olemassa myös muiden kuin vakavan vaaratilanteen aiheuttaneen Kymenite-vaununpyörän osalta.

VR reklamoi Componentalle 15.5.1997 ilmoittaen joutuvansa poistamaan Kymenite-pyörät käytöstä syyskuun 1997 loppuun mennessä.

VR:lle oli aiheutunut vahinkoa Componentan sopimusrikkomuksesta eli siitä, että sen toimittama tavara oli ollut virheellistä ja tarkoitukseensa kelpaamatonta. Sen vuoksi VR vaati Componentalta

1. korvauksena menetetystä pyörien käyttöiästä 513 477,74 euroa

2. kustannuksina ultraäänitutkimuksista ja työkaluista 158 583,89 euroa

3. kustannuksina laboratoriotutkimuksista 58 411,67 euroa

4. kustannuksina pyörien vaihdosta akseleille ja korvaavien pyörien koneistuksesta 187 127,57 euroa

5. kustannuksina erillistahtiin tehdyistä pyöräkertojen vaihdosta vaunuihin 71 311,68 euroa ja

6. VR:n sisäiset selvityskustannukset.

Yhteensä korvausvaatimus oli 1 009 654,49 euroa, mille määrälle VR vaati myös korkoa.

Componentan vastaus

Componenta kiisti kanteen perusteeltaan ja määrältään käräjäoikeuden tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla.

Käräjäoikeuden tuomio 31.12.2003

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että ne palloutumavirheet ja pyöriin jääneet jäännösjännitykset, joihin VR:n väite tuotteiden virheellisyydestä oli perustunut, olivat syntyneet valmistusprosessin yhteydessä ja olleet siis olemassa jo pyörien luovutushetkellä. Rikkoutunut pyörä ei ollut millään tavalla poikennut muista pyöristä, joten samanlainen vauriomahdollisuus oli ollut olemassa myös muiden pyörien osalta. Käräjäoikeus totesi, että kanteen kohteena olleet pyörät eivät olleet täyttäneet niitä laatuvaatimuksia, joita VR oli ostajana voinut edellyttää. VR:ltä ei ostajana ollut voitu edellyttää, että se käyttäisi sellaisia pyöriä junissaan, joihin sisältyisi riski niiden rikkoutumisesta käytön aikana ja tätä kautta onnettomuuden, mahdollisesti suuronnettomuuden vaara. Sillä seikalla, että pyörät oli vastaanottotarkastuksessa todettu asianmukaisiksi, ei asiassa ollut merkitystä, koska ne virheet, jotka olivat johtaneet yhden pyörän rikkoutumiseen, olivat paljastuneet vasta kauan vastaanottotarkastuksen jälkeen, mutta olleet olemassa jo tuolloin. VR:llä oli siten oikeus saada korvaus tavaran virheellisyyden perusteella.

Käräjäoikeus totesi, että kauppalain 40 §:n pääsäännön mukaan tavaran virheestä aiheutuva vahingonkorvausvelvollisuus ulottui vain välittömiin vahinkoihin. Mikäli virhe tai vahinko johtui huolimattomuudesta myyjän puolella tai jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä oli erityisesti sitoutunut, ostajalla oli aina oikeus korvaukseen, myös välillisistä vahingoista.

Asiassa ei ollut väitetty myyjän toimineen huolimattomasti. VR oli sen sijaan katsonut, että niin sanotun LCC-laskelman tiedot muun muassa pyörien käyttöiästä olivat tekijöitä, jotka johtivat välillistenkin vahinkojen korvaamiseen ja siis kauppalain 40 §:n säännösten sovellettavuuteen.

Käräjäoikeus totesi, että korvattavaksi tulevat sekä välilliset että välittömät vahingot. Näin ollen ei ollut enää tarpeen selvittää sitä, mitkä väitetyistä vahingoista olivat välittömiä ja mitkä välillisiä. Käräjäoikeus velvoitti Componentan suorittamaan VR:lle korvauksia yhteensä 870 277,74 euroa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Klaus Semmelmayr.

Helsingin hovioikeuden tuomio 20.12.2007

VR ja Componenta valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn.

Hovioikeus katsoi, että yhden junanpyörän rikkoutuminen käytössä oli antanut perustellun aiheen olettaa, että Componentan toimittamiin pyöriin oli yleisesti liittynyt ominaisuus, joka mahdollisti niiden hajoamisen vastaavalla tavalla. Componentan toimittamiin pyöriin oli näytetty liittyvän varteenotettava vaara niiden hajoamisesta käytön yhteydessä. Sen vuoksi pyörät eivät olleet soveltuneet käyttöön. Componentan toimittamien junanpyörien oli katsottava olleen virheellisiä.

Sopimusrikkomuksesta johtuvan korvausvelvollisuuden osalta hovioikeus lausui seuraavan.

Componentan VR:lle toimittamat pyörät olivat olleet virheellisiä. VR:llä oli oikeus saada korvausta pyörien virheellisyyden sille aiheuttamasta vahingosta.

Componenta oli virheen johdosta velvollinen korvaamaan VR:lle sopimusrikkomuksen johdosta aiheutuneet välittömät vahingot kuten sopimusrikkomuksesta johtuvat ylimääräiset kustannukset. Componentan oli siten korvattava VR:lle korvaavien junanosien käyttöönottoon liittyvät kustannukset sekä tarpeelliset selvittely- ja tavaran tarkastuskustannukset.

VR:llä oli oikeus saada korvausta myös välillisestä vahingostaan, mikäli Componenta on aiheuttanut vahingon huolimattomuudellaan. Koska kysymyksessä oleva kauppa oli koskenut vasta kaupantekoajankohdan jälkeen valmistettavaa tavaraa, kauppalain 40 §:n 3 momenttiin sisältyvä säännös myyjän erityisestä sitoumuksesta välillisten vahinkojen korvausperusteena ei tullut sovellettavaksi (KKO 2001:77). Pyörien edellä kerrotun soveltumattomuuden käyttöön oli katsottava johtuneen Componentan taitamattomuudesta pyörien suunnittelussa ja valmistuksessa ja siten Componentan huolimattomuudesta.

Componenta oli velvollinen korvaamaan VR:lle kaiken virheellisestä tavarasta aiheutuneen välittömän ja välillisen vahingon.

Menetettyä pyörien käyttöikää koskevan VR:n vaatimuksen osalta hovioikeus lausui, että kauppalain säännösten mukaan välillisenä vahinkona pidettiin muun muassa vahinkoa, joka johtui siitä, ettei tavaraa voitu käyttää tarkoitetulla tavalla. Kysymys saattoi olla esimerkiksi käytön estymisestä, minkä johdosta ostaja menetti odotettavissa olevan käyttöhyödyn. Kysymyksessä olevien Kymenite-pyörien olisi myyjän antaman LCC-laskelman mukaisesti tullut kestää käytössä keskimäärin yli 20 vuotta. Pyörät oli virheellisyyden johdosta jouduttu poistamaan kuitenkin käytöstä 5 - 6 vuoden kuluttua niiden toimittamisesta. Siten pyöristä saatava käyttöhyöty oli valtaosaltaan ennenaikaisesti menetetty.

Hovioikeus katsoi aiheutuneen vahingon määräksi yhteensä 863 353,03 euroa, minkä määrän se velvoitti Componentan suorittamaan VR:lle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano, Martti Harsia ja Juha Paimela.

Perustelut

Asianosaisten vaatimuksista ja väitteistä Korkeimmassa oikeudessa

1. Componenta Karkkila Oy (Componenta) on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista sen vuoksi, että hovioikeus on oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentin vastaisesti perustanut ratkaisunsa sellaiseen seikkaan, johon VR Osakeyhtiö (VR) ei ollut vedonnut. VR:n välillisiä vahinkoja koskevat vaatimukset perustuivat Componentan mukaan yksinomaan väitteeseen, jonka mukaan Componenta olisi antanut VR:lle kauppalain 40 §:n 3 momentissa tarkoitetun erityisen sitoumuksen. Kauppalain 40 §:n 3 momentissa tarkoitettu myyjän huolimattomuus ei sen sijaan lainkaan ollut ollut oikeudenkäynnin kohteena käräjäoikeudessa, koska VR ei ollut edes väittänyt Componentan menetelleen myyjänä huolimattomasti kuten käräjäoikeuden tuomion perusteluissa on nimenomaisesti todettu. Componentan mukaan kaikki VR:n kanteessa vaaditut erät koskivat kauppalain tarkoittamaa välillistä vahinkoa.

2. VR on puolestaan vastauksessaan ensinnäkin katsonut, että kaikki sen vaatimat erät olivat kauppalain 67 §:n tarkoittamaa välitöntä vahinkoa, joten asiassa ei ollut merkitystä sillä, oliko VR vedonnut kauppalain 40 §:n 3 momentin mukaiseen myyjän huolimattomuuteen. VR on joka tapauksessa katsonut vedonneensa Componentan huolimattomuuteen jo käräjäoikeudessa.

Onko VR vedonnut Componentan huolimattomuuteen

3. Korkein oikeus toteaa, että VR on haastehakemuksessaan väittäessään Componentan syyllistyneen sopimusrikkomukseen tuonut esille, että Componenta ei ollut valmistuksessa ilmenneiden ongelmien vuoksi onnistunut luovuttamaan pyöriä ajoissa. VR on lisäksi esittänyt, että Componentan hallusta oli kadonnut pyörien valmistamisen edellyttämiä keskeisiä tietoja. Haastehakemuksessa ja myös käräjäoikeuden valmisteluistunnossa VR on lausunut, että pyörien materiaalissa oli ollut virheellisen valmistusprosessin aiheuttamia virheitä.

4. Korkein oikeus toteaa, että kaupan ehtojen mukaan Componentan päävelvoitteena on ollut määrätynlaisten pyörien toimittaminen. Kun VR on siis käräjäoikeudessa vedonnut siihen, että pyörät ovat olleet virheellisiä ja että virheet ovat johtuneet virheellisestä ja puutteellisin tiedoin toteutetusta valmistuksesta, se tarkoittaa, että VR on väittänyt Componentan menetelleen velvoitettaan täyttäessään virheellisesti eli moitittavasti tai huolimattomasti, vaikka se ei ole käyttänyt nimenomaisesti sanaa "huolimattomasti". Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo VR:n käräjäoikeudessa kanteensa perusteena vedonneen paitsi kauppalain 40 §:n 3 momentissa tarkoitettuun erityiseen sitoumukseen myös samassa lainkohdassa tarkoitettuun myyjän huolimattomuuteen.

5. Näin ollen käräjäoikeuden tuomion perustelu, jonka mukaan Componentan huolimattomuuteen ei ollut vedottu käräjäoikeudessa, on ollut virheellinen. Kun käräjäoikeuden tuomiossa kuitenkin on ollut tällainen kirjaus ja kun Componentan valitus hovioikeuteen on perustunut siihen, ettei huolimattomuuteen ollut asiassa vedottu, hovioikeuden ei olisi tullut perustaa miltään osin ratkaisuaan Componentan huolimattomuuteen ilman, että tähän olisi kiinnitetty asianosaisten huomiota hovioikeudessa. Kun hovioikeuden tuomiosta ei ilmene, että hovioikeus olisi tämän kysymyksen ottanut esille, se on menetellyt virheellisesti.

6. Sillä, voidaanko ratkaisu asiassa perustaa Componentan huolimattomuuteen, ei kuitenkaan ole lopputuloksen kannalta merkitystä, mikäli VR:lle aiheutuneissa vahingoissa on kaikilta osin kysymys VR:n väittämin tavoin kauppalaissa tarkoitetuista välittömistä vahingoista. Ostajalla on kauppalain 40 §:n 1 momentin mukainen oikeus korvaukseen tavaran virheen vuoksi kärsimästään välittömästä vahingosta siitä riippumatta, onko vahinko korvattava pykälän 3 momentin mukaan.

Millaisista vahingoista kanteessa on kyse

7. Kauppalain 67 §:n 1 momentin mukaan sopimusrikkomuksen vuoksi suoritettava vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta, saamatta jääneestä voitosta sekä muusta välittömästä tai välillisestä vahingosta, joka sopimusrikkomuksesta on aiheutunut.

8. Pykälän 2 momentin mukaan välillisenä vahinkona pidetään
1) vahinkoa, joka johtuu tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai keskeytymisestä;
2) muuta vahinkoa, joka johtuu siitä, ettei tavaraa voida käyttää tarkoitetulla tavalla;
3) voittoa, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että sopimus sivullisen kanssa on rauennut tai jäänyt täyttämättä oikein;
4) vahinkoa, joka johtuu muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta; sekä
5) muuta saman kaltaista, vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa.

9. Välitöntä vahinkoa ei ole kauppalaissa määritelty, mutta lain järjestelmän mukaan muunlainen kuin välilliseksi määritelty vahinko on välitöntä vahinkoa. Kauppalain esitöissä mainitaan esimerkkeinä tyypillisistä välittömistä vahingoista sopimusrikkomuksesta aiheutuneet selvittelykustannukset sekä tavarassa olevan virheen paikantamisesta aiheutuneet kustannukset. Välitöntä vahinkoa ovat myös muun muassa virheelliseksi osoittautuneen tavaran asentamisesta aiheutuneet, hyödyttömiksi käyneet kustannukset samoin kuin sopimusrikkomuksen vuoksi aiheutuneet ylimääräiset kuljetuskustannukset ja muut vastaavat menot (HE 93/1986 vp s. 125).

10. Korkein oikeus toteaa, että sopijapuolelle syntyy välitöntä vahinkoa esimerkiksi silloin, kun sovittu suoritus jää saamatta tai kun suorituksen arvo on alempi kuin mitä oli tarkoitettu. Tällaisesta suoritusvirheestä saattaa sopijapuolelle seurata myös välillistä vahinkoa. Välittöminä vahinkoina korvataan esimerkiksi kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet sen vuoksi, että sopijapuoli on hankkinut korvaavan suorituksen virheelliseksi osoittautuneen suorituksen tilalle. Välittömiä vahinkoja ovat myös muut korvaavan suorituksen hankkimiseen liittyneet kustannukset. Koska välittömät vahingot liittyvät korvaavaan suoritukseen, voidaan vahinkojen määrä ennakoida kauppahinnan pohjalta. Välillisinä vahinkoina korvataan puolestaan muun muassa menetyksiä, jotka johtuvat siitä, ettei sopijapuoli voi käyttää tavaraa tarkoitetulla tavalla. Välillisille vahingoille on ominaista se, että niiden määrää on vaikea ennakoida.

11. VR:n vaatimuskohtien 2 - 3 sekä 6 osalta on kyse tavaran virheen selvittelykustannuksista ja virheen paikantamisesta aiheutuneista kustannuksista. Vaatimuskohtien 4 - 5 osalta kyse on kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet virheelliseksi osoittautuneiden pyörien poistamisesta ja korvaavien pyörien asentamisesta virheellisten tilalle. Kaikki nämä kustannukset liittyvät virheellisen tavaran korvaamiseen virheettömällä tavaralla ja ovat siten välitöntä vahinkoa.

12. VR:n vaatimuskohdassa 1 on vaadittu korvausta pyörien käyttöiän menetyksestä, siis siitä, ettei pyöriä ole voitu käyttää niin pitkään kuin VR saattoi perustellusti tilaussopimuksen ehtojen mukaan edellyttää. Korvauserä perustuu siihen, että tavara on arvoltaan huonompaa kuin oli sovittu, ja siten virheellisyyden johdosta liikaa maksetun kauppahinnan hyvittämiseen. Kyse on nytkin välittömästä vahingosta eikä sellaisesta välillisestä vahingosta, jota tarkoitetaan kauppalain 67 §:n 2 momentin 2 kohdassa.

Johtopäätös

13. Edellä lausuttuun nähden VR:n vaatimuksissa on kaikilta osin kyse kauppalaissa tarkoitetuista välittömistä vahingoista. Välittömien vahinkojen osalta kauppalaissa ei ole korvauksen edellytykseksi asetettu sitä, että virhe tai vahinko johtuisi huolimattomuudesta myyjän puolella.

14. Edellä kerrotuilla perusteilla syytä hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti ja Ilkka Rautio. Esittelijä Reima Jussila.