12.11.2009

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 27.2.2006

Syyksi lukemiset

Syyttäjän syytteen perusteella käräjäoikeus katsoi X:n syyllistyneen syytekohdassa 1 törkeään velallisen petokseen. X oli muun ohella 9.5.1996 suoritetussa ulosottoselvityksessä salannut tosiasiassa omistamansa ja vain nimellisesti

- poikansa A:n nimiin hankitut kuusi kiinteistöä:

• 25.7.1993 ostetut Leivonmäen kunnassa sijaitsevat M ja N arvoltaan yhteensä 30 000 markkaa
• 24.11.1993 ostettu Kemijärven kaupungissa sijaitseva O arvoltaan 30 000 markkaa
• 15.6.1994 ostettu Hauhon kunnassa sijaitseva P arvoltaan 20 000 markkaa
• 15.12.1994 ostetut Kaavin kunnassa sijaitsevat Q ja R arvoltaan yhteensä 100 000 markkaa

- tyttärensä B:n nimiin hankitut 10 kiinteistöä:

• 8.12.1992 hankittu Kuusamon kunnassa sijaitseva S arvoltaan 30 000 markkaa
• 24.8.1994 hankitut Inkoon kunnassa sijaitsevat T, U, V, W ja Y arvoltaan yhteensä 30 000 markkaa
• 11.4.1995 hankittu Kälvian kunnassa sijaitseva Z arvoltaan 40 000 markkaa
• 1.8.1995 hankittu Orimattilan kunnassa sijaitseva L arvoltaan 120 000 markkaa
• 2.8.1995 hankittu Hyvinkään kaupungissa sijaitseva K arvoltaan 60 000 markkaa
• 5.12.1995 hankittu Toholammin kunnassa sijaitseva J arvoltaan 300 000 markkaa

Velallisen petoksessa oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja huomioon ottaen järjestelyjen suunnitelmallisuus ja laajuus teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Syytekohdassa 3 A:n syyksi luettiin avunanto törkeään velallisen petokseen (tekoaika 25.7.1993 - 9.5.1996), koska hän oli ennen X:n syytekohdassa 1 tekemää tahallista rikosta ja sen aikana tahallaan auttanut X:ää rikoksen tekemisessä ryhtymällä 1 kohdassa mainittujen kuuden kiinteistön nimelliseksi omistajaksi ja antamalla postipankin pankkitilinsä X:n yksinomaiseen käyttöön kiinteistökauppoja ja niihin liittyviä puukauppoja varten.

Syytekohdassa 4 B:n syyksi luettiin avunanto törkeään velallisen petokseen (tekoaika 8.12.1992 - 9.5.1996), koska hän oli ennen X:n syytekohdassa 1 tekemää tahallista rikosta ja sen aikana tahallaan auttanut X:ää rikoksen tekemisessä ryhtymällä 1 kohdassa mainittujen 10 kiinteistön nimelliseksi omistajaksi ja antamalla postipankin pankkitilinsä X:n yksinomaiseen käyttöön kiinteistökauppoja ja niihin liittyviä puukauppoja varten.

Syyksi lukemisten perustelut

Käräjäoikeus totesi asiassa esitettyä näyttöä ensin selostettuaan, että X oli ollut liike-elämässä 1970-luvulta alkaen. Liike-elämään liittyneet taloudelliset vaikeudet olivat alkaneet 1980 - 1990 -lukujen vaihteessa. Lopulta X ei ollut selviytynyt enää veloistaan. Ulosottoselvityksen aikaan 9.5.1996 X:n velat olivat olleet noin 24 000 000 markkaa. Ulosottoselvityksessä 9.5.1996 X oli ilmoittanut, ettei hänellä ollut varallisuutta eikä hän ollut myynyt omaisuuttaan vuoden 1991 jälkeen.

Metsäkiinteistöjen hankkiminen A:n ja B:n nimiin oli alkanut X:n aloitteesta, koska hän ei itse voinut enää ulosoton pelossa omistaa mitään. X oli yksin etsinyt ostettavat kiinteistöt ja hoitanut kauppa- ja rahoitusjärjestelyt. A:lla ja B:llä ei ollut ollut tarkempaa tietoa siitä, miten kiinteistökaupat olivat kulloinkin järjestyneet ja useimmiten kauppakirjat oli myös allekirjoittanut X heidän puolestaan. X:llä oli ollut myös käyttöoikeus A:n ja B:n nimiin avattuihin pankkitileihin ja X oli yksin käyttänyt tileillä olleita varoja.

Alkurahoitus metsäkaupoille oli ollut peräisin X:n yksin hallinnoimista kahdesta osakeyhtiöstä, joista toinen oli perustettu A:lle. Sittemmin rahoitusta oli hankittu laajemmin eri tahoilta. Yhteistä järjestelyille kuitenkin oli ollut se, että kiinteistökauppojen ja niihin liittyneen rahoituksen järjestelyt oli joka kerta hoitanut X.

A ja B olivat myös olleet kiinteistökauppojen tekemisen aikaan opiskelijoita eikä heillä ollut ollut tuolloin merkittäviä tuloja. He eivät olleet myöskään tienneet metsäkauppojen ulkomaisesta rahoituksesta eivätkä esitutkinnassa olleet kertoneet siitä, että rahoitusta olisi tullut myös heidän tädiltään tai A:n entiseltä kihlatulta. A ja B eivät olleet saaneet kiinteistökaupoista myöskään merkittävää taloudellista hyötyä.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että hankitut kiinteistöt olivat todellisuudessa X:n määräysvallassa olevia ja että A ja B olivat olleet vain kiinteistöjen keinotekoisia todellisen omistuksen peittämiseksi käytettyjä välikäsiä.

X oli syyllistynyt kohdassa 1 törkeään velallisen petokseen jättäessään ilmoittamatta ulosottoselvityksessä 9.5.1996 todellisuudessa omistamansa kiinteistöt.

A:n ja B:n avunantoja koskevien syytekohtien osalta käräjäoikeus totesi, että X oli syyllistynyt syytekohdassa 1 törkeään velallisen petokseen, joten avunannon edellyttämä pääteko on tehty. Avunannon tuli tapahtua ennen rikosta tai sen aikana. Avunantotoimet olivat alkaneet kummankin osalta ensimmäisen kiinteistön ostamisen aikaan. A ja B olivat myöntäneet osallistumisensa kiinteistöjen hankintaan ja siinä yhteydessä käytettyjen pankkitilien avaamiseen. A:n ja B:n toiminta on puolestaan mahdollistanut X:n syyksi luetun rikoksen täytäntöönpanotoimet.

Avunannossa edellytettävän tahallisuuden osalta käräjäoikeus totesi, että avunantajalla tulee olla tietoisuus tekijän teosta, omasta toiminnastaan ja oman toiminnan päätekoa edistävästä merkityksestä. Tietoisuutta pääteon yksityiskohdista ei kuitenkaan edellytetä, riittää kun tietää menettelyn tarkoitusperät ja oman teon merkityksen siihen pyrkimisessä. Avunanto ei edellytä myöskään sitä, että avunantaja hyötyisi itse rikoksesta.

X oli velkaantunut jo 1980- ja 1990- lukujen vaihteessa. X oli ollut ulosottotoimenpiteiden kohteena koko 1990-luvun eli jo ennen kuin metsäkiinteistöjä oli ryhdytty hankkimaan. Tuolloin A ja B olivat vielä asuneet lapsuuden kodissaan. Vaikka A ja B olivat olleet nuoria, he olivat olleet sen ikäisiä, että he olivat voineet tehdä havaintoja isänsä taloudellisten vaikeuksien vaikutuksista jokapäiväiseen elämään. Tähän nähden A:n ja B:n on täytynyt tulla tietämään X:n velkainen tilanne ja että tämän vuoksi hän ei voinut enää omistaa mitään ilman, että omaisuus ulosmitattaisiin tämän veloista. A oli myös kertonut havainneensa jo 1980-luvun lopulla isällään olleen taloudellisia huolia. Yhtiöiden perustaminen ja metsäkiinteistöjen hankinta A:n ja B:n nimiin on aloitettu heti kohta heidän tultua täysi-ikäisiksi. Toiminta on ollut laajamittaista ja edellyttänyt allekirjoituksia asiakirjoihin ja muutoinkin kanssakäymistä isänsä X:n kanssa.

Näissä olosuhteissa A:n ja B:n on täytynyt tulla ymmärtämään syytteessä tarkoitettu bulvaaniasemansa metsäkiinteistöjen omistuksessa.

Rangaistukset

Käräjäoikeus tuomitsi X:n kahdesta törkeästä velallisen petoksesta yhteiseen 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

A:lle ja B:lle tuomittavien rangaistusten osalta käräjäoikeus totesi seuraavan. Avunannosta törkeään velallisen petokseen tulee säännönmukaisen rangaistusasteikon mukaan tuomita vankeusrangaistus. A:n ja B:n tekojen vaikuttimia ja heidän rikoksistaan ilmenevää muuta syyllisyyttä arvioidessaan käräjäoikeus otti rangaistuksen lieventämisperusteena huomioon sen, että A ja B olivat tapahtuma-aikana olleet vielä lapsuudenkodissaan asuvia nuoria sekä siten isänsä vaikutusvallan alaisina ja hänestä riippuvaisessa asemassa eivätkä A ja B olleet saaneet avunantotoimistaan mitään huomionarvoista henkilökohtaista hyötyä ja että syyksi luettujen tekojen tekemisestä oli kulunut jo pitkä aika eikä A:lla ja B:llä ollut myöskään aikaisempaa rikollisuutta.

Käräjäoikeus katsoi, että vankeusrangaistus A:n ja B:n syyksi luetuista rikoksista olisi kohtuuttoman ankara seuraamus ja käräjäoikeus rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 5 kohdan sekä 6 luvun 6 §:n 1 kohdan ja 6 luvun 7 §:n 3 kohdan nojalla tuomitsi A:n ja B:n lievennettyä rangaistusasteikkoa käyttäen kummankin erikseen avunannosta törkeään velallisen petokseen 60:een päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Saalasti ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 31.12.2007

X, A ja B valittivat hovioikeuteen vaatien syytteiden hylkäämistä.

Hovioikeus totesi asiassa esitetyn todistelun perusteella, että A ja B olivat olleet kiinteistökaupoissa X:n tarvitsemalla tavalla välikäsinä ja olevan ilmeistä, että A ja B eivät olleet tapahtuma-aikana tienneet käytännössä juuri mitään X:n heidän nimissään käymästä laajamittaisesta kiinteistökaupasta tai sen rahoituksesta.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion X:n syyksiluetun menettelyn A:n ja B:n nimiin ostettujen kiinteistöjen osalta. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ei tältä osin ollut.

A:n ja B:n avunannon osalta hovioikeus totesi, että asiassa ei ollut pidettävä uskottavana sitä, että A:lle ja B:lle ei olisi syntynyt mitään käsitystä perheen taloudellisesta asemasta ensinnä taloudellisesti hyvinä aikoina 1980-luvulla ja sen jälkeen 1990-luvun alussa tapahtuneen selvän muutoksen aikana, jolloin he olivat olleet lähes täysi-ikäisiä. Samaan aikaan X:n taloudellisten vaikeuksien kanssa oli X:n aloitteesta alettu hankkia kiinteistöjä A:lle ja B:lle. A ja B olivat tuolloin olleet opiskelijoita eikä heillä ollut tuloja tai omaa varallisuutta. Asiassa ei ollut pidettävä uskottavana, että laajamittaisen toiminnan tarkoituksena olisi ollut vain lasten varallisuuden kartuttaminen oman asunnon hankkimista varten.

X:n toiminta kiinteistöjen hankkimiseksi oli ollut laajamittaista ja kestänyt vuosia. A:n ja B:n on näissä olosuhteissa täytynyt tietää olevansa ainoastaan kiinteistöjen nimellisiä omistajia. Heidän oli katsottava syyllistyneen avunantoon törkeään velallisen petokseen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Rajala, Jukka Heikkilä ja Kirsi Kohonen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on tältä osin nyt lainvoimaiseksi tulleella tuomiollaan tuominnut X:n rangaistukseen törkeästä velallisen petoksesta. Hovioikeus luki X:n syyksi sen, että hän oli 9.5.1996 suoritetussa ulosottoselvityksessä oikeudetonta taloudellista hyötyä hankkiakseen muun ohella salannut tosiasiassa omistamansa ja vain nimellisesti poikansa A:n nimiin hankitut kuusi kiinteistöä ja tyttärensä B:n nimiin hankitut kymmenen kiinteistöä. Kyseiset kiinteistöt on sittemmin ulosmitattu X:n veloista ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin (481/1999) nojalla niin sanottuna keinotekoisena omaisuusjärjestelynä, jota koskevan ulosottovalituksen Helsingin hovioikeus on 18.8.2005 hylännyt lainvoimaiseksi jääneellä tuomiollaan.

2. Kysymys on siitä, onko A:n ja B:n menettelyssä, jossa he ovat allekirjoittaneet kiinteistöjen hankintaan tarvittavia valtakirjoja ja kauppakirjoja ja jossa he ovat omiin nimiinsä, mutta yksinomaan X:n käyttöön avanneet pankkitilejä kiinteistöihin liittyvää rahaliikennettä varten, kyse rangaistavasta avunannosta ja täyttyykö menettelyssä avunantorikoksen edellyttämä tahallisuus.

Asiaan liittyvät säännökset

3. Asiassa sovellettavan rikoslain 5 luvun 3 §:n 1 momentin (39/1889) mukaan avunannosta tuomitaan se, joka toisen rikosta tehdessä taikka sitä ennen tahallansa on neuvolla, toimella tahi kehotuksella tekoa edistänyt. Avunannosta säädetään asiallisesti samalla tavalla 1.1.2004 voimaan tulleessa rikoslain 5 luvun 6 §:ssä (515/2003).

4. Avunantona rangaistaan tahallinen myötävaikuttaminen toisen tahalliseen rikokseen eli päärikokseen. Myötävaikuttamisella tarkoitetaan sitä, että avunannon ei tarvitse olla päärikoksen tekemisen välttämätön edellytys, mutta sen tulee kuitenkin lisätä, edistää tai helpottaa rikoksen tekemisen mahdollisuutta. Avunantajan tahallisuuden osalta vaaditaan tietoisuutta päärikoksesta, omasta toiminnasta ja oman toiminnan päärikosta edistävästä merkityksestä. Arvioitavina olevien tapahtumien aikana voimassa olleessa rikoslaissa ei ole ollut nimenomaista säännöstä siitä, mitä tahallisuudella tarkoitetaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lähtökohtaisesti edellytyksenä on ollut, että avunantaja pitää varmana tai ainakin varsin todennäköisenä, että päärikos tehdään ja että sen tunnusmerkistöön kuuluvat tosiseikat toteutuvat. Avunantotoimi on tehtävä ennen päärikosta tai sen tekemisen aikana.

5. Tässä tapauksessa päärikoksena on törkeä velallisen petos. Rikoslain 39 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan velallisen petoksesta tuomitaan velallinen, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä konkurssi-, ulosotto-, velkajärjestely- tai saneerausmenettelyssä salaa omaisuuttaan. Velallisen petos ei edellytä vahinkoseuraamusta. Jos velallisen petoksessa tavoitellaan huomattavaa hyötyä ja velallisen petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, kyseessä on luvun 3 §:n mukaan törkeä velallisen petos.

Avunannon edellytykset velallisen petosta koskevassa rikoksessa

6. Velallisen petos toteutuu rikoslain 39 luvun 2 §:ssä tarkoitetussa maksukyvyttömyysmenettelyssä, jossa velallinen ei täytä tietojenantovelvollisuuttaan vaan esimerkiksi salaa sellaista omaisuutta, joka voitaisiin käyttää ulosotossa olevien velkojien maksuun. Omaisuuden salaamista on mahdollista valmistella erilaisilla järjestelyillä kuten siirtämällä valeoikeustoimilla velallisen omaisuutta jollekin toiselle tai hankkimalla velallisen varoilla omaisuutta toisen nimiin. Myöhemmin tapahtuvassa maksukyvyttömyysmenettelyssä velallinen käyttää järjestelyä hyväkseen jättäessään ilmoittamatta hänelle tosiasiassa kuuluvan, mutta järjestelyn avulla toisen nimiin saatetun omaisuuden. Velallisen varojen peittämistoimilla pyritään tyypillisesti myös vähentämään kiinnijäämisriskiä.

7. Silloin kun kuvatunlaiset omaisuusjärjestelyt liittyvät velallisen petoksen valmisteluun tai rikoksesta kiinnijäämisen välttämiseen, niihin osallistuminen lisää rikoksen toteutumisen todennäköisyyttä. Toiminta velallisen omaisuuden peittämisessä voikin tulla arvioitavaksi velallisen petoksen avunantona. Välttämätöntä ei siten ole, että avunantaja osallistuisi itse siihen menettelyyn, jossa velallinen salaa omistuksen antamalla väärän ilmoituksen.

8. Kysymyksessä on kuitenkin rangaistava avunanto vain edellyttäen, että velallisen omaisuutta nimiinsä ottanut henkilö on järjestelyä tehtäessä toiminut tahallisesti. Edellä 4 ja 5 kohdissa esitetyn mukaisesti A:n ja B:n toimia on arvioitava sen mukaan, ovatko he järjestelyihin osallistuessaan tienneet tai pitäneet varsin todennäköisenä sitä, että X:ään tullaan vastaisuudessa kohdistamaan jokin sellainen maksukyvyttömyysmenettely, jossa tämä hyötymistarkoituksessa salaa järjestelyn kohteena olevan omaisuutensa, ja toisaalta sitä, että heidän oma toimintansa on osaltaan tehnyt näin toteutettavan velallisen petoksen mahdolliseksi ja siten edistänyt tekoa.

Tieto ylivelkaisuudesta ja maksukyvyttömyysmenettelyn uhkasta

9. A ja B ovat väittäneet, etteivät he kiinteistöjä hankittaessa olleet tienneet isänsä mittavasta ylivelkaantumisesta. Tämän vuoksi he eivät olleet voineet ennakoida, että X vastaisuudessa joutuisi ulosottomenettelyssä antamaan tietoja omaisuudestaan.

10. X on 1990-luvun alkupuolelta alkaen ollut huomattavasti ylivelkainen, ja häneen on toistuvasti kohdistettu ulosmittausyrityksiä. X:n aloitteesta ja hänen toimestaan A:n nimiin on vuosina 1993 - 1995 ostettu kuusi kiinteistöä ja B:n nimiin vuosina 1992 - 1995 kymmenen metsäkiinteistöä. Kun kaupanteko aloitettiin, A ja B olivat täysi-ikäisiä opiskelijoita, jotka asuivat yhdessä vanhempiensa kanssa. Jo vähää aikaisemmin A ja B olivat ryhtyneet isänsä määräysvallassa olevien yhtiöiden omistajiksi ja hallintoelinten jäseniksi.

11. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että A ja B ovat tienneet X:n ylivelkaantumisesta. Tämän johdosta heidän on täytynyt myös pitää varsin todennäköisenä, että X tulee vastedeskin joutumaan ulosoton tai muun maksukyvyttömyysmenettelyn piiriin. Sillä seikalla, etteivät he ole voineet tietää maksukyvyttömyysmenettelyn ajankohtaa tai menettelyn lajia, ei ole merkitystä.

Tieto velallisen tietojenantovelvollisuudesta

12. A ja B ovat vedonneet myös siihen, etteivät he ole tunteneet ulosottoon liittyvää selvitysmenettelyä ja että ulosottoselvitysten tekeminen oli tuohon aikaan ollut harvinaista.

13. X on antanut ulosottoselvityksen 9.5.1996, jolloin voimassa olleen ulosottolain 3 luvun 33 §:n (470/1986) mukaan velallisen oli ulosottoselvityksessä annettava tiedot varoistaan, tuloistaan sekä sellaisesta omaisuudesta, joka voidaan saada peräytetyksi takaisinsaannilla. Ulosotossa velallisella on muutoinkin velvollisuus ulosottoviranomaisen pyynnöstä antaa täytäntöönpanoon tarvittavia tietoja. Myös muihin maksukyvyttömyysmenettelyihin liittyy vaihe, jossa velallista vaaditaan ilmoittamaan oikeat ja riittävät tiedot velkojen maksuun käytettävästä varallisuudestaan.

14. Korkein oikeus toteaa, että tietämättömyys lain säännöksistä, kuten ulosottomenettelyyn liittyvästä tietojenantovelvollisuudesta, ei poista tahallisuutta. Vastuusta vapautumiseen ei voi johtaa sekään, että on ehkä erehdytty pitämään mahdollisena, että täytäntöönpanotoimiin ei kuitenkaan ryhdyttäisi tai että velalliselta ei tuolloin tiedusteltaisi hänen varojaan.

Tieto omistusjärjestelyn tarkoituksesta

15. A ja B ovat väittäneet olleensa kiinteistön todellisia omistajia tai ainakin, etteivät he olleet tienneet, että näennäisjärjestelyjen tarkoituksena oli peittää X:n omaisuutta täytäntöönpanotoimien varalta. Lisäksi he ovat vedonneet siihen, että heidän omistuksensa kiinteistöihin on ulosotossa sivuutettu vasta myöhemmin, 1.6.1999 voimaantulleen ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla. Säännöksessä tarkoitettua muodollisen omistuksen sivuuttamista ei heidän mukaansa saisi ottaa huomioon kiinteistön omistussuhteita tai velallisen ilmoitusvelvollisuuden laajuutta arvioitaessa, eikä se saisi taannehtivasti vaikuttaa heidän rikosoikeudelliseen vastuuseensa.

16. Asiassa on selvitetty, että X oli yksin etsinyt kyseiset metsäkiinteistöt, joiden puustoa oli tuohon aikaan mahdollista myydä veroseuraamuksitta, ja neuvotellut niin kiinteistöjen ostoon kuin metsän myyntiin liittyvät kaupat. X oli järjestänyt kiinteistöjen ostoon tarvittavan rahoituksen sellaisten yhtiöiden tai yhteisöjen kautta, joissa hänellä oli määräysvalta, ja myöhemmin myös metsän myynnistä saaduilla tuloilla. A ja B olivat vain allekirjoittaneet kauppoihin tarvittavat valtakirjat tai olleet kaupantekotilaisuudessa läsnä allekirjoittamassa kauppakirjoja. Kauppoja, kiinteistöstä meneviä kuluja ja metsänmyyntituloja varten he olivat avanneet pankkitilit, joiden käyttöoikeus oli X:llä. Hän oli myös yksin käyttänyt tilejä.

17. Koska X oli tosiasiassa yksin käyttänyt kiinteistöjen ostamista, niiden rahoittamista ja niiltä saatuja metsänmyyntituloja koskevaa määräysvaltaa, hän on yleisten omistusta koskevien periaatteiden mukaan ollut kiinteistöjen tosiasiallinen omistaja.

18. Korkein oikeus toteaa, ettei ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentti ole muuttanut sitä lähtökohtaa, että kiinteistö voidaan ulosmitata sen tosiasiallisen omistajan veloista, vaikka kiinteistö olisi ostettu jonkun toisen nimiin. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:45 todennut, velalliselta on jo ennen mainitun säännöksen voimaantuloa voitu ulosmitata omaisuus, joka todellisuudessa on kuulunut velalliselle, mutta jonka velallinen on vain keinotekoisella muodollisella järjestelyllä saattanut velkojien ulottumattomiin. Näin ollen ulosottolainsäädännön muuttumisella ei ole asiassa merkitystä.

19. A ja B ovat osallistuneet kiinteistöjen hankintaan vain antamalla nimensä X:n käyttöön. He eivät oman ilmoituksensa mukaan ole edes tienneet kiinteistöjen rahoituksen alkuperästä taikka kiinteistöihin liittyvistä liiketoimista. He eivät ole myöskään saaneet välitöntä taloudellista etua nimissään harjoitetusta laajasta sijoitustoiminnasta. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon, että A ja B ovat tienneet X:n ylivelkaantumisesta, heidän on katsottava myös itse ymmärtäneen toimivansa vain näennäisinä kiinteistöjen ostajina ja omistajina X:n ollessa kiinteistöjen tosiasiallinen omistaja.

20. Koska A ja B ovat toimineet kaupoissa ostajina ja avanneet pankkitilit isänsä käyttöön, he ovat omilla toimillaan myötävaikuttaneet siihen, että X on myöhemmin ulosotossa salannut kiinteistöjensä omistuksen. Kun muuta hyväksyttävää tai uskottavaa selitystä järjestelyille ei ole esitetty, A:n ja B:n on täytynyt käsittää, että järjestelyjen tarkoituksena on ollut peittää X:n omaisuutta täytäntöönpanotoimilta. Samalla he ovat myös tienneet tai ainakin pitäneet varsin todennäköisenä, että omistusjärjestelyn tarkoituksen mukaisesti X ei itseään tai heitä hyödyttääkseen tule maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä ilmoittamaan kiinteistöjä omaisuutenaan.

Yhteenveto ja johtopäätös

21. Korkein oikeus katsoo, että näissä oloissa A:n ja B:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että X vastaisuudessa joutuu maksukyvyttömyysmenettelyyn ja että hän taloudellista hyötyä saadakseen pyrkii siinä salaamaan tosiasiassa omistamansa kiinteistöt, joiden omistuksen salaamiseen he ovat myötävaikuttaneet esiintymällä niiden ostajina ja salliessaan X:n käyttää heidän tätä tarkoitusta varten avaamiaan pankkitilejä. He ovat kauppakirjoja allekirjoittaessaan myös tulleet tietämään kiinteistöomaisuuden huomattavan arvon. Kiinteistökauppojen lukumäärän ja niihin käytettyjen rahasummien suuruuden sekä X:n järjestelyihin liittyvien toimien samankaltaisuuden perusteella myös toiminnan suunnitelmallisuus on ollut heille ilmeistä. A ja B ovat siten syyllistyneet menettelyllään siihen törkeän velallisen petoksen avunantoon, joka heidän syykseen on hovioikeuden tuomiolla luettu.

Rangaistukset

22. Korkeimmassa oikeudessa on vielä kysymys siitä, ovatko A ja B oikeutettuja saamaan hyvityksen rikosasian käsittelyn kohtuuttoman keston perusteella.

23. Kihlakunnanvouti on tehnyt asiassa rikosilmoituksen 7.3.2001 ja vastaajia on esitutkinnassa kuulusteltu ensimmäisen kerran 8.5.2001. Esitutkinta on valmistunut 16.4.2002, jolloin asia on lähetetty syyttäjälle syyteharkintaan. Syyte on pantu vireille 26.10.2004 ja käräjäoikeus on antanut tuomionsa 27.2.2006. Hovioikeuden tuomio on annettu 31.12.2007. Korkeimman oikeuden ratkaisu asiassa on annettu marraskuussa 2009.

24. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella on oikeudenkäynnin keston kohtuullisuutta arvioitava tapauksen olosuhteiden valossa ja ottamalla erityisesti huomioon asian monimutkaisuus, rikosasian vastaajan ja viranomaisten toiminta sekä asian merkityksellisyys vastaajalle (esimerkiksi ratkaisut Kangasluoma v. Suomi 20.1.2004 ja Lehtinen v. Suomi 8.6.2006).

25. Asian käsittely on kestänyt kaikkiaan yli kahdeksan vuotta. Mikään ei viittaa siihen, että vastaajat olisivat omalla toiminnallaan viivyttäneet asian käsittelyä. Vaikka kysymyksessä olevan jutun asiakirja-aineisto on melko laaja, asian käsittely on kestänyt kohtuuttoman pitkään. Tämän takia A ja B ovat oikeutettuja saamaan hyvityksen rangaistusta määrättäessä. Säännönmukainen rangaistus avunannosta törkeään velallisen petokseen on vankeusrangaistus. Huomioon ottaen, että vastaajat on jo tuomittu rangaistusasteikkoa lieventäen sakkorangaistukseen, tätä on pidettävä riittävänä hyvityksenä eikä rangaistusta ole tarpeen enää alentaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Kati Hidén, Pertti Välimäki (eri mieltä), Juha Häyhä ja Marjut Jokela. Esittelijä Timo Ojala.