4.2.2009

Hakemus Hyvinkään käräjäoikeudessa

Hyvinkään maistraatti vaati, että A:lle määrätään edunvalvoja hoitamaan A:n omaisuutta ja taloudellisia asioita sekä edustamaan A:ta taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa.

A:n tulot koostuivat eläketulosta ja pääomatuloista. A omisti yksin tai yhdessä aviopuolisonsa kanssa omakotitalokiinteistön, kolme kesämökkikiinteistöä, pankin omaisuusraportista ilmenevän sijoitusomaisuuden ja eräitä ulkomaisia sijoituksia. Terveydentilansa vuoksi A ei kyennyt valvomaan etuaan taikka huolehtimaan varallisuuttaan koskevista asioista, minkä vuoksi hänen tärkeät etunsa olivat vaarassa. Tämän vuoksi A tarvitsi edunvalvojan hoitamaan taloudellisia ja omaisuuttaan koskevia asioita. A:n vastustamiselle ei hänen tilansa ja edunvalvonnan tarve huomioon ottaen ollut riittävää aihetta.

Vastaus

A vastusti edunvalvojan määräämistä ja vaati, että hakemus hylätään.

A ei ollut edunvalvonnan tarpeessa, koska hänen taloudelliset asiansa olivat kaikilta osin hoidossa. A:n omaisuus oli pääasiallisesti laadultaan sellaista, minkä hoitaminen vaati erityisosaamista. Tästä syystä omaisuus oli niin sanotussa salkunhoidossa. A:n näköpiirissä ei myöskään ollut hoitoa vaativia oikeudellisia asioita. A:n ja hän puolisonsa yhteisomistuksessa olevan kiinteän omaisuuden määräämistoimet olivat mahdollisia ainoastaan omistajien ollessa yksimielisiä.

Lausumat

A:n lapsista C yhtyi maistraatin hakemukseen.

Sen sijaan A:n muut lapset D, E ja F vaativat, että hakemus hylätään. He olivat järjestäneet A:n taloudellisten asioiden hoitamisen niin, ettei tarvetta viralliseen puuttumiseen ollut.

Käräjäoikeuden päätös 14.5.2007

Käräjäoikeus lausui, että asiaan sovellettiin holhoustoimesta annetun lain (jäljempänä holhoustoimilaki) 8 §:ää, jossa säädettiin, että (1) jos täysi-ikäinen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi (2) on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itsestään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa, tuomioistuin voi määrätä edunvalvojan. Edunvalvoja voidaan määrätä, jos se, jonka etua olisi valvottava, ei tätä vastusta. (3) Jos hän vastustaa edunvalvojan määräämistä, edunvalvoja voidaan kuitenkin määrätä, jos vastustamiselle ei hänen tilansa ja edunvalvonnan tarve huomioon ottaen ole riittävää aihetta.

A oli vastustanut edunvalvojan määräämistä. Jos todettiin, että vastustamiselle oli riittävä aihe, eivätkä A:n tila ja edunvalvonnan tarve antaneet aihetta jättää vastustaminen huomiotta, hakemus oli hylättävä.

Asiassa esitetyn todistelun perusteella käräjäoikeus katsoi, että edellä mainitun 1 kohdan mukaiset edellytykset täyttyivät. Näin ollen jäi selvitettäväksi, oliko A:lla sellaisia asioita, jotka vaativat hoitoa.

Käräjäoikeus katsoi todistajana kuullun, A:n pitkään tunteneen ja tämän asioita hoitaneen pankin sijoitusjohtajan kertomuksella näytetyksi, että A:n talletukset, osakesijoitukset ja sijoitusrahasto-osuudet olivat pankin hoidettavana. Tämän omaisuuden hoitaminen ei vaatinut mitään erityistoimia, koska tilanne voi säilyä ennallaan. Edunvalvonnan tarvetta ei siten tältä osin ollut.

Myöskään A:n ja hänen puolisonsa yhteisomistuksessa olevien kiinteistöjen hoidon ei ollut osoitettu vaativan sellaisia toimenpiteitä, jotka vaatisivat edunvalvojan määräämistä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei edellä selostettuja 2 kohdan edellytyksiä edunvalvojan määräämiselle ollut. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Klaus Semmelmayr.

Kouvolan hovioikeuden päätös 7.12.2007

A:n omaisuuden hoitaminen

Maistraatin ja C:n valitettua hovioikeuteen hovioikeus katsoi esittämillään perusteilla näytetyksi, että pankin sijoitusjohtaja oli itse pankin muun henkilökunnan kanssa 1980-luvulta lähtien hoitanut ensin A:n johtaman yhtiön rahaasioita ja sitten A:n yhtiön myynnistä saaman rahavarallisuuden sijoittamista. Pankki hoiti noin 90 prosenttia A:n sijoituksista. Loput sijoitukset olivat ulkomaalaisen sijoitusyhtiön hoidossa. Rahat oli sijoitettu turvallisesti vakavaraisiin yrityskohteisiin, eivätkä sijoitukset sisältäneet spekulatiivisia elementtejä, jotka vaatisivat aktiivista päätöksentekoa. A:n sijoitukset oli tehty suunnitelmallisesti vanhuuden ajan turvaksi. Sijoitusvarallisuuden tuotot kattoivat tällä hetkellä kaikki A:n kulut. Mikäli A ilmoittaisi haluavansa tehdä sijoitusvarallisuuteensa vaikuttavia merkittäviä muutoksia tai jotakin tavanomaisesta käytännöstä poikkeavaa, niin pankin asiakaspalvelu ottaisi ensin yhteyden A:n lapsiin ja keskustelisi heidän kanssaan tarvittavasta menettelystä. Tällainen käytäntö perustui pankin sisäiseen ohjeistukseen.

A:n poika E, joka oli asianajaja, oli A:n pyynnöstä selvittänyt A:n sijoitusvarallisuuksien hoitoa. E oli myös saanut A:lta valtuutuksen juoksevien raha-asioiden hoitamiseen eli käytännössä oikeuden maksaa laskuja A:n tileiltä sekä mahdollisuuden seurata A:n tilinkäyttöä. E sai pankista säännöllisesti tietoa A:n taloudellisista asioista ja rahallisista sijoituksista sekä niissä tapahtuvista muutoksista. E voi tarvittaessa myös avustaa A:ta taloudellisessa päätöksenteossa.

A:n arkkitehtitytär D:n kertomuksen perusteella hovioikeus katsoi näytetyksi, että kiinteistöjen taloudellinen arvo oli noussut huomattavasti viime vuosina. Kiinteistöt sijaitsivat maisemallisesti arvokkailla paikoilla, ja niillä oli runsaasti käyttämätöntä rakennusoikeutta, joka nosti niiden arvoa. Osa kiinteistöillä sijaitsevista rakennuksista oli korjauskelvottomia eikä niillä ollut merkittävää taloudellista arvoa. Näin oli kuitenkin ollut jo aikaisempina vuosina. Yhdellä kiinteistöllä oli tällä hetkellä vuokralainen, joka ylläpiti ja kunnosti kiinteistöllä olevia rakennuksia.

Johtopäätökset

Hovioikeus katsoi näytetyksi, että A oli lääketieteellisin perustein edunvalvonnan tarpeessa.

Hovioikeus katsoi kuitenkin, että A:n varallisuuden oli näytetty olleen ja edelleen olevan asianmukaisessa hoidossa. A:n omaisuuden hoitamisessa ei ollut näytetty olevan olemassa mitään sellaista seikkaa, joka konkreettisesti vaarantaisi hänen etunsa. Nämä seikat ja ihmisarvon kunnioittamisen periaate johtivat siihen, että edunvalvonnan vastustamiselle oli olemassa riittävät perusteet.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei asiassa ollut holhoustoimilain 8 §:ssä tarkoitettua perustetta määrätä A:lle edunvalvojaa. Tämän vuoksi hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jouko Rantanen (eri mieltä), Lolita Tuomainen ja Markku Almgren.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Jouko Rantanen oli hovioikeuden enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että A oli lääketieteellisesti arvioiden kykenemätön huolehtimaan taloudellisista asioistaan ja että hän siten oli edunvalvonnan tarpeessa.

Muilta osin hän katsoi, että A:lla oli huomattavan suuri omaisuus, johon sisältyi osuuksia useista kiinteistöistä, ja erilaisia sijoituksia sekä Suomessa että ulkomailla. A:n omaisuutta hoidettiin tällä hetkellä edellä hovioikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla. A ei kyennyt sairautensa vuoksi valvomaan sitä, miten hänen omaisuuttaan hoidettiin. Tämän vuoksi Rantanen katsoi, ettei A:n omaisuuden hoitamista ja sen valvontaa ollut järjestetty holhoustoimilaissa edellytetyllä tavalla siten, että A:n edut ja hänen oikeutensa tulivat riittävästi turvatuksi ottaen huomioon sanotun lain 37 §:ssä säädetyt periaatteet. Edunvalvojan määrääminen hoitamaan A:n asioita oli hänen vastustuksestaan huolimatta aiheellista ottaen huomioon hänen tilansa ja edunvalvonnan tarve, eikä se tarpeettomasti loukannut hänen oikeuksiaan. Näillä perusteilla Rantanen määräsi A:lle edunvalvojan.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle määrättävä edunvalvoja hoitamaan hänen omaisuuttaan ja taloudellisia asioitaan sekä edustamaan häntä taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa.

Sovellettava säännös

2. Vuoden 2009 alussa voimaan tulleen lain muutoksen jälkeen holhoustoimesta annetun lain 8 §:n 1 momentissa (576/2008) säädetään, että tuomioistuin voi määrätä edunvalvojan täysi-ikäiselle, joka sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa eivätkä tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin. Säännöksen 2 momentin mukaan edunvalvoja voidaan määrätä, jos se, jonka etua olisi valvottava, ei tätä vastusta. Jos hän vastustaa edunvalvojan määräämistä, edunvalvoja voidaan kuitenkin määrätä, jos vastustamiselle ei hänen tilansa ja edunvalvonnan tarve huomioon ottaen ole riittävää aihetta. Säännöksen sanamuotoa on selvennetty edellä sanotun sisältöiseksi sen varmistamiseksi, että avun tarpeessa olevan asioiden hoitamiseksi käytetään lievintä tarjolla olevaa ja riittävää keinoa, esimerkiksi edunvalvontavaltuutusta tai lähiomaisten tarjoamaa apua, jonka avun tarpeessa oleva hyväksyy (HE 45/2008 vp s. 17).

Edunvalvonnan tarpeen arviointi

3. Alemmissa oikeuksissa esitetyn selvityksen perusteella A on heikentyneen terveydentilansa vuoksi kykenemätön huolehtimaan varallisuuttaan koskevista asioista. Korkeimmalle oikeudelle toimitettu uusi lääkärintodistus ei anna aihetta arvioida asiaa tältä osin toisin.

4. A omistaa yhdessä nyttemmin edesmenneen puolisonsa kanssa neljä kiinteistöä, joista yhdellä sijaitsee heidän asuntonaan käyttämä omakotitalo, ja muilla kiinteistöillä kullakin vapaa-ajan asunto. Viimeksimainituista kiinteistöistä yksi on vuokrattuna. A:lla on lisäksi huomattava sijoitusomaisuus. Hänellä on siten sellaista varallisuutta, joka vaatii hoitoa.

5. Maistraatti on katsonut sanotun säännöksen edellyttävän, että A:lle tulee määrätä edunvalvoja, koska hänellä on huomattava omaisuus, jonka hoitoa hän ei itse kykene valvomaan. A taas on katsonut, että edunvalvoja on tarpeeton, koska hänen taloudelliset asiansa tulevat hoidetuksi luotettavalla tavalla muutoinkin. A:n lapset ovat olleet eri mieltä edunvalvojan tarpeesta. C on yhtynyt maistraatin näkemyksiin, kun taas D ja E sekä F ovat vastustaneet edunvalvojan määräämistä.

6. A vastustaa siis edunvalvojan määräämistä. Siten sanotun säännöksen 2 momentin mukaan edunvalvoja voidaan määrätä vain, jos vastustamiselle ei hänen tilansa ja edunvalvonnan tarve huomioon ottaen ole riittävää aihetta. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon, että holhousoikeuden keskeinen periaate on ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Siitä seuraa, että edunvalvonnan järjestämiseen on syytä ryhtyä vain silloin, kun se on asianomaisen etujen kannalta välttämätöntä (HE 146/1998 vp s. 18). Tällöin on otettava huomioon muun muassa ne toimenpiteet, joihin asianomainen on itse ryhtynyt asioiden hoidon järjestämiseksi. Välttämättömänä edunvalvonnan järjestämistä voidaan pitää lähinnä silloin, kun se on tarpeen asianomaisen etujen suojaamiseksi joko tämän omilta tai muiden niitä vaarantavilta toimenpiteiltä.

7. A ja hänen edesmennyt puolisonsa ovat hoitaneet sanottuja kiinteistöjä pääasiallisesti itse. D on avustanut kiinteistöjen hoidossa. Vuokralla oleva vapaa-ajan kiinteistö on vuokrattu ehdoin, että vuokralainen ylläpitää ja kunnostaa kiinteistöllä olevia rakennuksia. Nyttemmin kiinteistöt ovat A:n ja hänen puolisonsa kuolinpesän osakkaiden yhteisessä hoidossa. A:n sijoitusomaisuudesta pääosa on suomalaisen liikepankin ja osa ulkomaalaisen sijoitusyhtiön hoidettavana. A on valtuuttanut E:n hoitamaan juoksevia raha-asioitaan. E on myös saanut tietoja pankista sijoitusomaisuuden hoidosta ja tarvittaessa avustanut A:ta sen osalta päätöksenteossa.

8. C on väittänyt, että A:n omaisuus ei tule tällä tavoin asianmukaisesti hoidetuksi, koska muun muassa vapaa-ajan kiinteistöjen rakennusten hoito on osittain laiminlyöty, eikä C myöskään ole saanut sisaruksiltaan tietoja omaisuuden hoidosta. Korkein oikeus toteaa tältä osin kuitenkin ilmenevän, että tarkoitetut rakennukset ovat ilmeisesti korjauskelvottomia ja että kiinteistöjen arvo muodostuu paljolti muusta kuin rakennuksista. Edunvalvonnan tarvetta tulee lisäksi harkita vain sen näkökulmasta, jonka etua on valvottava. Tämän vuoksi sillä, että A:n lapset ovat omaisuuden hoidosta eri mieltä ja etteivät kaikki lapset mahdollisesti saa haluamiaan tietoja omaisuuden hoidosta, ei ole edunvalvojan tarpeen kannalta merkitystä.

Johtopäätökset

9. A:n omaisuuden hoito on pääasiallisesti järjestetty hänen itse päättäminsä tavoin. Hänen etunsa tällä tavoin omaisuutta hoidettaessa ei ole osoitettu millään tavoin vaarantuvan. A:n varallisuutta koskevien asioiden on siten katsottava tulevan asianmukaisesti hoidetuksi hänen itsensä aikanaan osoittamalla tavalla. Aihetta toisenlaiseen arvioon ei ole pelkästään sen perusteella, että hän ei enää itse kykene kaikilta osin valvomaan järjestämäänsä omaisuutensa hoitoa. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei A:n edunvalvonnan tarve ole sellainen, että hänen vastustuksensa huomioon ottaen edunvalvojan määräämiselle olisi riittävää aihetta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio, Timo Esko ja Jukka Sippo. Esittelijä Lea Nousiainen.