12.9.2008

Syyte Riihimäen käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kotirauhan rikkomisesta. Syytteen mukaan A oli 30.10.-8.12.2006 oikeudettomasti rikkonut B:n kotirauhaa muun muassa soittamalla lähes päivittäin lukuisia puheluita ja lähettämällä lähes päivittäin lukuisia asiattomia tekstiviestejä.

A myönsi, että hän oli osittain oikeudettomasti häirinnyt B:tä soittamalla tälle ja lähettämällä asiattomia tekstiviestejä.

Käräjäoikeuden tuomio 22.3.2007

Käräjäoikeus totesi, että tekstiviestit eivät lainvalmistelutöiden mukaan kuuluneet kotirauhan suojan piiriin siinäkään tapauksessa, että ne oli otettu vastaan kotirauhan suojaamassa paikassa (LaVM 6/2000 vp s. 4).

Muilta osin käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli 30.10. - 8.12.2006 soittanut lukuisia puheluja B:n matkapuhelimeen sellaisina ajankohtina, jolloin tämä oli ollut kotona ja siis kotirauhan suojaamassa paikassa. Suurin osa puheluista oli soitettu iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Myös A:n oli näin ollen täytynyt mieltää B:n olevan todennäköisesti kotona. Puhelujen lukumäärästä ja soittotiheydestä voitiin päätellä, että A oli toiminut häiritsemistarkoituksessa.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen tekstiviestien osalta, mutta tuomitsi A:n muilta osin kotirauhan rikkomisesta ja muista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 80 päiväsakon sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Marja Räbinä ja lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 5.9.2007

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien, että A tuomitaan kotirauhan rikkomisesta syytteen mukaisesti myös tekstiviestien lähettämisen osalta ja että A:lle tuomittua sakkorangaistusta vastaavasti korotetaan.

Hovioikeus katsoi, että tekstiviestien lähettämistä ei rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdan esitöistä ilmenevä tarkoitus, oikeuskirjallisuudessa otettu kanta ja rikosoikeudellinen laillisuusperiaate huomioon ottaen voitu pitää mainitussa lainkohdassa nimenomaisesti mainittuja metelöimistä, esineiden heittämistä ja puhelujen soittamista vastaavana tekotapana. Hovioikeus katsoi, että tekstiviestien lähettäminen ei näin ollen täyttänyt kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä.

Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Satu Salmi ja Tuomo Kurki sekä viskaali Ritva Hiltunen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on luettu kotirauhan rikkominen sillä perusteella, että hän oli 30.10. - 9.12.2006 oikeudettomasti rikkonut B:n kotirauhaa muun muassa soittamalla B:lle tämän matkapuhelimeen lähes päivittäin lukuisia häiritseviä puheluita.

2. A on lisäksi lähettänyt B:n matkapuhelimeen lukuisia asiattomia tekstiviestejä edellä mainittuna ajanjaksona lähes päivittäin. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän valituksen johdosta kysymys siitä, voidaanko näiden tekstiviestien lähettämistä pitää rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna kotirauhan rikkomisena.

Sovellettava säännös ja sen tulkinta

3. Rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan kotirauhan rikkomisesta tuomitaan se, joka oikeudettomasti rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla.

4. Tekstiviestin lähettäminen matkapuhelimesta toiseen tapahtuu samalla tavalla kuin puhelimella soittaminenkin. Tekstiviestistä aiheutuva äänimerkki ei kuitenkaan yleensä ole soittoäänen tapaan toistuva, eikä yksittäisestä äänimerkistä voida olettaa aiheutuvan sellaista meteliä tai vastaavaa häiriötä, jonka estämiseksi kotirauhan rikkominen säännöksen sanamuodon mukaan on säädetty rangaistavaksi. Tekstiviestin häiritsevyys liittyykin usein enemmän sen vastenmieliseksi koettuun sisältöön kuin sanottuun äänimerkkiin.

5. Kuten hovioikeus on todennut, esimerkkeinä säännöksessä tarkoitetuista "muista vastaavista tekotavoista" on hallituksen esityksen perusteluissa mainittu pitkäaikaisen tai toistuvan tärinän aiheuttaminen, häiriön tuottaminen voimakkaalla valolla tai jonkin vastenmielisen esineen työntäminen asunnon postiluukusta sisään (HE 184/1999 vp s. 20). Toisaalta eduskunnassa on ollut lainkohtaa käsiteltäessä esillä myös häiritsevän teksti-, sähköposti- ja telekopioviestinnän rangaistavuus. Lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 6/2000 vp s. 4) on nimittäin todettu, että rikoslain tieto- ja viestintärikoksia koskevan 38 luvun 5 - 7 §:t, joista rikoslain 24 luvun uudistuksen yhteydessä ei ollut kysymys, suojaavat tietoliikennettä ja ettei näiden pykälien tarkoituksena ole suojata häiriösoitoilta tai muulta kiusalliselta tai ei-toivotulta viestinnältä, kuten tekstiviesteiltä, sähköpostilta tai telekopioilta. Tämän jälkeen valiokunta on lausunut pitävänsä perusteltuna, että tämän kaltaisen häirinnän merkittävyys selvitetään sopivassa asiayhteydessä ja arvioidaan, onko lainsäädännöllistä suojaa tältä osin tarpeen laajentaa.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

6. Edellä todetusta on pääteltävissä, ettei tekstiviestien häiritsevän lähettämisen ole lakia säädettäessä nähty rinnastuvan hallituksen esityksen perusteluissa mainittuihin esimerkkeihin, vaan että sellaisen menettelyn on tarkoitettu ainakin tuossa vaiheessa jäävän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle.

7. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin ilmaiseman laillisuusperiaatteen mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Näin ollen rangaistussäännöksen sanamuotoa on epäselvissä tapauksissa tulkittava suppeasti ja syytetyn eduksi.

8. Korkein oikeus katsoo, ettei tekstiviestien lähettämistä voida pitää kotirauhan rikkomista koskevassa rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdassa nimenomaisesti mainittuja metelöimistä, esineiden heittämistä tai puheluiden soittamista vastaavana tekotapana. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon edellä säännöksen lainsäädäntötaustasta esitetty A:n ei ole B:lle tekstiviestejä lähettäessään katsottava syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén (eri mieltä), Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Anne Moilanen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen oikeussihteeri Moilanen: Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan seuraavan.

Kysymyksenasettelu

A:n syyksi on luettu kotirauhan rikkominen. Hän oli ajalla 30.10. - 9.12.2006 oikeudettomasti häirinnyt B:n kotirauhaa muun muassa soittamalla B:lle tämän matkapuhelimeen lähes päivittäin lukuisia häiritseviä puheluita. Puhelut, joista suuri osa oli soitettu iltaisin, öisin ja viikonloppuisin, oli soitettu B:n matkapuhelimeen sellaisina ajankohtina, jolloin tämä oli ollut kotona. Puhelut soittaessaan A:n on katsottu toimineen häiritsemistarkoituksessa.

Puheluiden soittamisen ohessa A on myös lähettänyt B:lle lukuisia asiattomia tekstiviestejä, asiassa esitetyn selvityksen mukaan niin ikään lähes päivittäin. Suuri osa tekstiviesteistä on lähetetty häiritsevien puheluiden soittamisen tapaan iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. On ilmeistä, että A on tekstiviestien lähettämisenkin osalta, kuten käräjäoikeuden tuomion perusteluissa on todettu puheluiden soittamisen osalta, mieltänyt B:n olevan todennäköisesti kotona. Tekstiviestien lukumäärästä, lähettämistiheydestä ja sisällöstä voidaan päätellä, vastaavasti kuin käräjäoikeuden tuomion perusteluissa on todettu puheluiden osalta, että A on toiminut myös tältä osin häiritsemistarkoituksessa.

Hovioikeus, kuten käräjäoikeuskin, on hylännyt kotirauhan rikkomista koskevan syytteen tekstiviestien lähettämisen osalta katsottuaan, että tekstiviestien lähettäminen ei täytä kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä.

Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän valituksen johdosta kysymys siitä, voidaanko edellä kerrottua asiattomien tekstiviestien lähettämistä kotirauhan piirissä olevalle henkilölle pitää rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna kotirauhan rikkomisena.

Sovellettava säännös

Rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan kotirauhan rikkomisesta tuomitaan se, joka rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla.

Rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdan tulkinnasta

Kuten hovioikeus on todennut, rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 184/1999 vp s. 20) mukaan lainkohdassa mainittu muu vastaava tapa voi olla esimerkiksi pitkäaikaisen tai toistuvan tärinän aiheuttaminen, häiriön tuottaminen voimakkaalla valolla tai jonkin vastenmielisen esineen työntäminen asunnon postiluukusta sisään.

Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 6/2000 vp s. 4) todennut häiriösoittojen ja muun häiritsevän televiestinnän osalta, että rikoslain tieto- ja viestintärikoksia koskevan 38 luvun 5 - 7 §:t suojaavat tietoliikennettä. Näiden pykälien tunnusmerkistöt edellyttävät teleliikenteen häiritsemistä tai estämistä. Pykälien tarkoituksena ei ole suojata häiriösoitoilta tai muulta kiusalliselta tai ei-toivotulta viestinnältä, kuten tekstiviesteiltä, sähköpostilta tai telekopioilta. Valiokunta piti perusteltuna, että tämän kaltaisen häirinnän merkittävyys selvitetään ja arvioidaan, onko lainsäädännöllistä suojaa tältä osin tarpeen laajentaa.

Hovioikeus on perustanut syytteen hylkäävän ratkaisunsa muun muassa kerrottuun lakivaliokunnan mietintöön.

Tältä osin Korkein oikeus katsonee, että valiokunnan edellä kerrottu toteama siitä, että pykälien tarkoituksena ei ole suojata häiriösoitoilta tai muulta häiritsevältä televiestinnältä, koskee vain rikoslain 38 luvun 5 - 7 §:ien tieto- ja viestintärikoksia. Valiokunnan lausumista ei ole pääteltävissä, että valiokunnan mielestä häiritsevien tekstiviestien lähettäminen ei voisi missään olosuhteissa tulla rangaistavaksi kotirauhan rikkomisena.

Laillisuusperiaate

Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin ilmaiseman laillisuusperiaatteen mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Epäselvissä tapauksissa säännöksen sanamuotoa on tulkittava suppeasti syytetyn eduksi.

Tekstiviestien lähettämisestä

Syyttäjän mukaan asiattomien tekstiviestien lähettäminen on rinnastettavissa häiritseviin puhelinsoittoihin.

Kun tekstiviestin lähettäjä on kirjoittanut viestin matkapuhelimeen, viestin lähettäminen tapahtuu samaan tapaan kuin puhelun soittaminen valitsemalla vastaanottajan numero. Normaalisti tekstiviestin vastaanottaja saa tiedon viestin saapumisesta yksittäisellä äänimerkillä. Yleensä tekstiviestin äänimerkki ei ole samalla tavalla toistuva kuin puhelinsoitosta tuleva merkkiääni. Usein se on myös hiljaisempi. Yksittäisen tekstiviestin saapumisesta aiheutuva äänihäiriö on siten lähtökohtaisesti vähäisempi kuin puhelinsoitosta aiheutuva häiriö. Toisaalta rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdan tunnusmerkistön täyttyminen ei sinänsä edellytä, että häirinnästä aiheutuisi voimakasta ääntä.

Äänimerkin kuulumisesta häirinnän kohteeksi joutuvalle aiheutuva ajatus siitä, että jälleen on tullut ei-toivottu viesti, on omiaan aiheuttamaan tälle samalla tavalla häiriötä kuin vastaamatta jätetty ei-toivottu puhelu. Toisin kuin puhelun kohdalla tekstiviestin vastaanottaja ei myöskään voi estää tai keskeyttää tekstiviestin saapumista. Tästä näkökulmasta asiattomien tekstiviestien lähettämistä voidaan perustellusti pitää sellaisena tekona, joka on omiaan häiritsemään toisen kotirauhaa. Näin asianlaita olisi etenkin sellaisessa tapauksessa, jossa tekijän suoranaisena tarkoituksena on toisen kotirauhan häiritseminen lähettelemällä tälle asiattomia tekstiviestejä, ja myös sellaisessa tapauksessa, jossa häiritsevät puhelut ja tekstiviestit liittyvät kiinteästi toisiinsa ollen yhtä ja samaa häirintäkäyttäytymistä vastaajan taholta.

Johtopäätökset

Rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohdan säännöksen perimmäisenä tarkoituksena on turvata tosiasiallista rauhantilaa niissä tiloissa, jotka kuuluvat kotirauhan piiriin. Tulkinta, jonka mukaan asiattomien tekstiviestien lähettäminen voi olla lainkohdassa tarkoitettua puheluihin rinnastuvaa "muulla vastaavalla tavalla" tapahtuvaa kotirauhan rikkomista, on sopusoinnussa rangaistussäännöksen tarkoituksen kanssa eikä se ole ristiriidassa säännöksen sanamuodon kanssa. Sanamuoto ei myöskään ole sillä tavoin epäselvä, että sitä tulisi tulkita supppeasti ja katsoa häiritsevien tekstiviestien lähettämisen jäävän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Muuhun arviointiin ei ole aihetta edellä selostetun lakivaliokunnan lausunnon perusteella.

Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsonee A:n syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen syytteen teonkuvauksen mukaisesti myös tekstiviestien lähettämisen osalta. Lopputulos on tapauksen olosuhteiden valossa myös ollut A:n kannalta kohtuudella ennakoitavissa.

Rangaistuksen osalta Korkein oikeus katsonee, ettei A:lle tuomittua sakkorangaistusta ole aihetta korottaa.

Oikeusneuvos Hidén: Hyväksyn mietinnön.