2.7.2008

Taustatiedot

Itävallasta oleva Werfen Austria GmbH (jäljempänä Werfen Austria, aikaisemmin Comesa Gesellschaft m.b.H) ja Sveitsistä oleva Polar Electro Europe B.V., Zug Branch (jäljempänä Polar Electro) olivat sopineet, että Werfen Austria toimi Polar Electron sykemittareiden ja niiden lisävarusteiden yksinomaisena jakelijana Itävallan valtion alueella. Yhtiöt olivat 17.11.1998 tehneet jakelusopimukseksi nimetyn jälleenmyyntisopimuksen. Sopimuksen kohdan 10.5 mukaan jakelijalla ei ollut oikeutta sopimuksen irtisanomisen hetkellä tai sen jälkeen mihinkään korvaukseen jakelusuhteen menettämisen tai muun syyn perusteella. Polar Electro oli 4.12.2001 irtisanonut sopimuksen päättymään 31.12.2002.

Jakelusopimukseen sisältyneen välityssopimuksen mukaan sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat riidat alistettiin ratkaistaviksi välimiesoikeudessa.

Välitystuomio 14.6.2004

Werfen Austria oli välimiesoikeudessa esittämässään kanteessa vaatinut, että Polar Electro velvoitettaisiin suorittamaan sille hyvitystä jakelusopimuksen rikkomisen perusteella, oikeastaan sopimuksen päättämisen johdosta. Werfen Austrian kanteen mukaan jakelusopimuksen 10.5 kohta, jolla Werfen Austrialta oli evätty oikeus hyvitykseen, oli Itävallan ja Suomen kauppaedustajia koskevien lakien pakottavien säännösten vastaisena mitätön taikka pätemätön. Werfen Austrian mukaan kanne perustui Itävallan asianomaisen lain säännösten sekä Suomen kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 §:n säännöksen analogiseen soveltamiseen. Lisäksi Werfen Austria oli vedonnut siihen, että Polar Electro oli selvästi vahvemman neuvotteluasemansa vuoksi taivuttanut Werfen Austrian hyväksymään sanotun sopimusehdon.

Werfen Austrian esittämän mukaan kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 §:n mukaiset edellytykset hyvityksen suorittamiselle sopimuksen päättymisen vuoksi täyttyivät tässä tapauksessa. Yhtiö oli kasvattanut Polar Electron tuotteiden myyntiä ja vakiinnuttanut niiden markkina-aseman jakelualueella, hankkinut uusia asiakkaita ja toiminnallaan tuottanut Polar Electrolle huomattavaa hyötyä. Vuonna 2001 Polar Electron tuotteiden valmistuksessa ja kokoamisessa sekä tavarantoimituksissa oli ilmennyt ongelmia. Edelleen vuosina 2001 ja 2002 suuret ketjut olivat alkaneet laajalti tuoda markkinoille halvempia, heikkolaatuisia tuotteita. Lisäksi vapaa-ajan teollisuudessa oli koettu vuonna 2002 voimakas laskusuhdanne. Näistä syistä tuotteiden kokonaismyynti oli vähentynyt tuntuvasti sekä Werfen Austrian goodwill ja maine markkinoilla olivat kärsineet. Vielä yhteistyötä olivat haitanneet Polar Electron toteuttama uusi myyntistruktuuri sekä se, että yhtiö oli peruuttanut vuosittaisen markkinointitukensa Werfen Austrialle. Näistä epäsuotuisista olosuhteista huolimatta Werfen Austria oli näinä vuosina pystynyt puolustamaan Polar Electron johtavaa markkina-asemaa. Polar Electron irtisanottua sopimuksen Werfen Austria oli menettänyt hankkimansa uudet asiakkaat ja niihin liittyneen tuottopotentiaalin. Sen sijaan Polar Electro oli saanut ja sai edelleenkin huomattavaa hyötyä. Werfen Austrian mukaan sillä ei ollut ollut mahdollisuutta saada jakelusopimuksen aikana syntyneen goodwillin lisääntymistä täysin vastaavaa hyötyä ja jos yhtiö ei saisi lainkaan hyvitystä, Polar Electro saisi ilman korvausta hyväkseen yhtiön luoman goodwillin. Ottaen huomioon vielä yhtiöiden välinen pitkäaikainen liikesuhde Werfen Austria oli katsonut, että hyvityksen suorittamista sille oli pidettävä kohtuullisena.

Vastineessaan Polar Electro oli vaatinut kanteen hylkäämistä. Vaatimusten kiistämisen tueksi yhtiö oli ensiksikin lausunut, että asianosaisten välinen sopimus oli puhdas jakelusopimus eikä se sisältänyt kauppaedustussopimuksen piirteitä. Jakelusopimukseen ei voitu soveltaa kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 §:ää eikä myöskään Itävallan kauppaedustajia koskevia lakeja eikä sopimuksen 10.5. kohdan määräystä siten voitu niiden nojalla katsoa mitättömäksi taikka pätemättömäksi. Asianosaiset olivat solmineet sopimuksen tasavertaisina osapuolina ja Werfwen Austria oli tietoisesti hyväksynyt sopimuksen määräykset. Sopimus oli laillinen ja osapuolia sitova. Toisaalta Polar Electro oli todennut, että kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 §:n mukaan hyvitys saattoi tulla maksettavaksi kauppaedustajalle vain, jos sitä voitiin pitää kohtuullisena kaikki olosuhteet huomioon ottaen. Hyvityksen kohtuullisuuden ja mahdollisen hyvityksen määrän arvioinnissa oli tarkasteltava, oliko Werfwen Austria luonut Polar Electron eduksi goodwillia, mistä Polar Electro olisi voinut saada merkittävää hyötyä ja menettikö Werfwen Austria goodwillin ansiosta saatavia tuloja. Polar Electron mukaan Werfwen Austrian mahdollisesti vuosina 1999 - 2000 luoma goodwill oli pääosin menetetty seuraavina vuosina eikä Werfwen Austria ollut enää vuonna 2002 panostanut markkinointiin ja myynnin jälkeisiin palveluihin, mikä sekin heikensi aiemman goodwillin arvoa merkittävästi. Ottaen huomioon sanottu Werfwen Austrian toiminta sopimusta täyttäessään hyvityksen suorittaminen ei ollut kohtuullista.

Välimiesoikeus, joka sovelsi asiaan kaikilta osin Suomen lakia, katsoi, ettei ollut perusteita kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 §:n hyvityssäännöksen soveltamiselle eikä jakelusopimuksen 10.5 kohta siten ollut sanotun pakottavan lainsäännöksen vastaisena mitätön. Välimiesoikeus totesi myös, ettei Werfen Austria ollut esittänyt riittävää näyttöä siitä, että se olisi sopimusta tehtäessä painostettu kysymyksessä olevan sopimuskohdan hyväksymiseen. Werfen Austria oli kansainväliseen liiketoimintaan osallistuva yrityskokonaisuus, minkä vuoksi sen olisi pitänyt ymmärtää sopimuskohdan hyväksymisen seuraukset. Näin ollen sopimusta ei ollut tälläkään perusteella pidettävä pätemättömänä taikka mitättömänä.

Välimiesoikeus katsoi kuitenkin, että Werfen Austria oli hyväksyessään jakelusopimuksen kohdan 10.5 luottanut siihen, että sillä olisi tilaisuus saada mahdollista goodwillin lisääntymistä täysin vastaava hyöty sopimuksen voimassaoloaikana eikä sen tarvitsisi huolehtia Polar Electron toiminnan epäasianmukaisuuksista. Sopimuksen 10.5 kohdan tulkinnan tuli lähteä tästä näkökulmasta.

Välimiesoikeuden mukaan todistusaineistosta ja todistajanlausunnoista ilmeni, että Werfen Austrian tulot olivat sopimuksen voimassaoloaikana olleet selvästi pienemmät kuin mitä yhtiö olisi voinut perustellusti odottaa. Tämä johtui pääasiassa Polar Electrolla olleista tuotteiden valmistus- ja kokoamisongelmista vuosina 2001 ja 2002 sekä niistä johtuneista asiakkaiden takuuvaatimuksista eikä Werfen Austrian toimista tai laiminlyönneistä. Jakelusopimuksen 10.5 kohtaa ei voitu näissä olosuhteissa kohtuullisesti tulkita siten, että se osoittaisi Werfen Austrian luopuneen oikeudestaan korvaukseen. Yhtiö oli oikeutettu sellaiseen korvaukseen, joka asetti sen samaan asemaan kuin missä se olisi ollut, jos sen liiketoiminta olisi jatkunut sopimuksen päättämiseen saakka ilman tuotteiden toimittamiseen liittyneitä häiriöitä.

Välimiesoikeus totesi, että varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Ehdon kohtuullisuutta arvioitaessa tuli ottaa huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Välimiesoikeus katsoi, että jakelusopimuksen 10.5 kohta oli periaatteessa pätevä ja osapuolia sitova, mutta sen soveltaminen ilman kohtuullistamista johtaisi Werfen Austrialle kohtuuttomaan lopputulokseen edellä mainittujen muuttuneiden olosuhteiden vuoksi.

Välimiesoikeus lausui Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 1992:12 ja 1990:148 ilmenevän, ettei tuomioistuin voi viran puolesta sovitella sopimuksen kohtuuttomia ehtoja. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisuissa päätynyt siihen, että sopimuksen osapuolen on katsottava vedonneen ehdon kohtuuttomuuteen, mikäli osapuoli on kiistänyt vastapuolen vaatimuksen ja esittänyt kohtuuttomuutta koskevia näkökohtia. Lisäksi oikeustoimilain esitöistä (HE 247/1981 vp) ilmeni, että vaatimus sopimusehdon julistamisesta pätemättömäksi tai mitättömäksi tai vaatimus sanotunkaltaisen sopimusehdon jättämisestä huomioon ottamatta pakottavan lainsäännöksen perusteella sisälsi myös toissijaisen vaatimuksen sopimusehdon kohtuullistamisesta.

Werfen Austria oli vaatinut, että kysymyksessä oleva sopimuskohta 10.5 katsottaisiin mitättömäksi kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 §:n säännöksen pakottavan luonteen vuoksi. Näin ollen Werfen Austrian oli katsottava esittäneen myös toissijaisen vaatimuksen sanotun sopimuskohdan kohtuullistamisesta. Sen vuoksi välimiesoikeus katsoi, että Werfen Austria oli oikeutettu sopimuksen päättämisen perusteella korvaukseen, joka vastasi edellä esitetyistä Polar Electron tuotannon vaikeuksista Werfen Austrialle aiheutuneita tulonmenetyksiä.

Näillä perusteilla välimiesoikeus velvoitti Polar Electron suorittamaan Werfen Austrialle välimiesoikeuden arvioiman kohtuullisen korvauksen sopimuksen päättämisen johdosta.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 19.12.2005

Polar Electro vaati käräjäoikeudessa, että välitystuomio kumotaan välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla, koska välimiehet olivat menneet toimivaltaansa ulommaksi ja saman momentin 4 kohdan nojalla, koska välimiehet eivät olleet varanneet Polar Electrolle tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen.

Käräjäoikeus totesi, että Werfen Austria oli perustanut kanteensa välimiesoikeudessa ainoastaan siihen, että sillä oli oikeus saada kohtuullinen hyvitys kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 §:n pakottavan säännöksen analogisen soveltamisen nojalla. Säännöksen mukaan edustussopimuksen lakattua kauppaedustajalla on oikeus saada päämieheltä hyvitys, jos ja siinä laajuudessa kuin:
1) kauppaedustaja on hankkinut päämiehelle uusia asiakkaita tai merkittävästi laajentanut kauppaa aikaisempien asiakkaiden kanssa ja tästä koituu päämiehelle merkittävää etua edustussopimuksen lakkaamisen yhteydessä tai sen jälkeen; ja
2) hyvitystä voidaan pitää kauppaedustajan 1 kohdassa tarkoitettujen asiakkaiden kanssa tehtävistä sopimuksista menettämät provisiot ja kaikki muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen kohtuullisena.

Käräjäoikeus katsoi välitystuomiosta ilmenevän yhtäältä, että välimiesoikeus oli perustanut ratkaisunsa jakelusopimuksen 10.5 kohdan sellaiseen tulkintaan, johon Werfen Austria ei ollut vedonnut ja toisaalta, että välimiesoikeus oli sovitellut mainittua sopimuskohtaa oikeustoimilain 36 §:n nojalla, vaikka Werfen Austria ei ollut vaatinut sovittelua eikä väittänyt sopimuskohtaa kohtuuttomaksi. Käräjäoikeuden mukaan kysymys oli siitä, missä määrin välimiesoikeus oli ollut sidottu Werfen Austrian välimiesoikeudessa esittämiin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin.

Välimiesmenettely on säännelty välimiesmenettelystä annetussa laissa. Sen vuoksi sovellettaviksi eivät tulleet niin kutsuttuja vaatimis- ja väittämistaakkoja koskevat säännökset oikeudenkäymiskaaressa taikka oikeuskirjallisuudessa niistä esitetyt käsitykset tai Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 1990:148 ja KKO 1992:12 ilmenevät tulkintaohjeet. Merkitystä ei myöskään ollut oikeustoimilain esitöistä (HE 247/1981 vp) ilmenevillä kannanotoilla mainituilta osin. Asian ratkaisun suhteen sovellettaviksi tulivat välimiesmenettelystä annetun lain 22 ja 25 §:n säännökset.

Välimiesmenettelystä annetun lain 22 §:n mukaan välimiesten on varattava asianosaisille tarpeellinen tilaisuus ajaa asiaansa. Lainkohdan esitöiden mukaan asianosaisille on suotava mahdollisuus paitsi esittää omat vaatimuksensa, niiden perusteet ja todisteet myös lausua mielipiteensä vastapuolen vaatimuksista, niiden perusteista ja todisteista (HE 202/1991 vp s. 19). Oikeuskirjallisuudessa on todettu säännöksestä seuraavan myös, etteivät välimiehet saa tuomita muuta tai enempää kuin mitä asianosainen on vaatinut ja ettei välitystuomiota saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai kiistämisensä tueksi vedonnut (Gustaf Möller: Välimiesmiesmenettelyn perusteet. Helsinki 1997).

Välimiesmenettelystä annetun lain 25 §:stä ilmenee niin sanottu määräämisperiaate. Sen mukaan kantajan on muun ohella ilmoitettava ne seikat, joihin hänen kanteensa perustuu ja vastaajan annettava niiden johdosta vastineensa.

Käräjäoikeus totesi välitystuomiosta ilmenevän, ettei asianosaisten kesken ollut ollut erimielisyyttä jakelusopimuksen 10.5 kohdan sisällöstä. Werfen Austrian väitettä sopimuskohdan mitättömyydestä pakottavan lainsäännöksen analogisen soveltamisen nojalla ei voitu ymmärtää siten, että yhtiö olisi samalla vaatinut sopimuskohtaa tulkittavaksi sillä tavalla kuin välimiesoikeus oli tehnyt. Se, ettei kohtuuttomuuteen ollut vedottu, osoitti, ettei kohtuuttomuutta koskevan väitteen esittämiselle ollut katsottu olleen perusteita.

Vaikka oikeustoimilain 36 § ja kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 § ovat samantyyppisiä siinä suhteessa, että oikeustoimen kohtuuttomuutta ja hyvityksen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat, Werfen Austrian ei voitu katsoa välimiesoikeudessa esittäneen väitettä sopimuskohdan 10.5 kohtuuttomuudesta. Lakien soveltamisaloista johtuen kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden arvioinnissa merkitykselliset seikat ovat erilaiset. Oikeustoimen kohtuullistaminen on poikkeuksellista ja peruste yleensä monisyinen. Polar Electrolle olisi pitänyt antaa tilaisuus lausua mielipiteensä kohtuullistamisesta siitä huolimatta, että niitä seikkoja, joihin Polar Electro olisi kohtuullistamista vastaan vedonnut, oli käsitelty välimiesoikeudessa.

Edellä esitettyyn nähden käräjäoikeus päätyi katsomaan, että välimiesoikeus oli ratkaistessaan kanteen muilla kuin kanteessa vedotuilla perusteilla tosiasiassa ratkaissut muun riidan kuin sen, joka oli heidän ratkaistavakseen määrätty. Näin menetellessään välimiehet olivat menneet toimivaltaansa ulommaksi. Polar Electrolle ei myöskään ollut annettu tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen. Näillä perusteilla käräjäoikeus kumosi välitystuomion.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pekka Jantunen.

Helsingin hovioikeuden päätös 27.6.2006

Hovioikeus lausui, että välimiesmenettelystä annetun lain 22 §:n mukaan välimiesten on varattava asianosaisille tarpeellinen tilaisuus ajaa asiaansa. Mainitun lain 25 §:n mukaan kantajan on ilmoitettava ne seikat, joihin hänen kanteensa perustuu, ja yksilöidyt vaatimuksensa. Välitystuomio voidaan kumota lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, jos välimiehet ovat menneet toimivaltaansa ulommaksi ja 4 kohdan mukaan, jos välimiehet eivät ole varanneet asianosaisille tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen.

Mainittujen lainkohtien nojalla välimiehet ovat sidottuja kantajan esittämiin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin. Kantajalla on siten katsottava olevan vaatimistaakan lisäksi väittämistaakka. Väittämistaakan avulla asianosaiset määräävät asian oikeustosiseikat. Väittämistaakka määrittää tuomioistuimen tutkinnan rajat oikeustosiseikkojen tasolla. Väittämistaakan tarkoituksena on lisäksi asianosaisten kuulemisperiaatteen toteutuminen. Jos tuomio voitaisiin perustaa viran puolesta toisen asianosaisen eduksi seikkaan, johon tämä ei ole vedonnut, asianosaisen vastapuolella ei olisi tilaisuutta esittää kyseistä seikkaa koskevia vastaväitteitä ja todisteita. Tuomioistuin ei voi tietää, onko vastapuolella tiedossaan sellaisia vastatosiseikkoja, jotka eivät välittömästi ilmene oikeudenkäyntiaineistosta ja joiden selvittäminen edellyttäisi todistelua. Viran puolesta tapahtuva sovittelu voi siten johtaa siihen, että ratkaisu perustuu vaillinaiseen oikeudenkäyntiaineistoon.

Asiassa ei siten ole kysymys siitä, onko asianosaisten vedottava tiettyyn lainkohtaan tai onko mahdollisesti sovellettavaksi tulevat lainkohdat otettava keskustelun alaiseksi, vaan siitä, mitä kantaja on vaatinut ja millä perusteilla. Werfen Austria oli välimiesoikeudessa vaatinut hyvitystä kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 §:n perusteella. Se, että Werfen Austria oli vaatinut seuraamukseksi rahamääräistä hyvitystä ja välimiesoikeus oli velvoittanut Polar Electron suorittamaan Werfen Austrialle tietyn rahamäärän, ei vielä tarkoittanut sitä, että välimiehet olisivat ratkaisseet sen riidan, mikä heille oli ratkaistavaksi annettu.

Werfen Austrian välimiesoikeudessa esittämät vaatimuksen perusteet olivat sinänsä voineet olla yhteneväisiä myös sopimuksen tai sopimusehdon kohtuullistamisvaatimuksen kanssa. Kuten Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2003:4 ilmenee, asianosaisen esittämiä oikeustosiseikkoja ei voida laittaa kaikkien mahdollisten asiaan liittyvien vaatimusten perusteiksi, vaan asiaa ratkaistaessa on huomioitava nimenomaisesti esitetyn vaatimuksen lisäksi se asiayhteys ja tapa, jolla perusteet on tuotu esiin. Kysymyksessä olevassa asiassa asiayhteyttä ja tapaa arvioitaessa oli otettava huomioon, että Werfen Austria oli luonnehtinut esittämiään perusteita viittaamalla nimenomaisesti kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 §:ään. Yhtiö ei ollut tuonut esiin kaikkia oikeustoimilain 36 §:ssä mainittuja pykälän soveltamisen edellytyksenä olevia seikkoja. Siitä asiayhteydestä ja tavasta, jolla Werfen Austria oli tuonut perusteet esiin, oli pääteltävissä, että perusteet oli esitetty nimenomaan hyvitysvaatimuksen eikä kohtuullistamisvaatimuksen perusteina.

Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, että välimiesoikeus oli perustanut ratkaisunsa vaatimukseen, jota Werfen Austria ei ollut esittänyt sekä perusteisiin, joita Werfen Austria ei myöskään ollut esittänyt ja joita ei ollut näytetty toteen. Mainitun menettelyn seurauksena Polar Electrolla ei ollut ollut tilaisuutta välimiesmenettelystä annetun lain 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla ajaa asiaansa. Näin ollen välimiehet olivat välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla menneet toimivaltaansa ulommaksi eivätkä olleet saman momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla varanneet Polar Electrolle riittävää tilaisuutta asiansa ajamiseen.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti, Ilkka Sinisalo ja Gisela Juutilainen.

Perustelut

Kanne välimiesoikeudessa

1. Werfen Austria on vaatinut välimiesoikeudessa hyvitystä jakelusopimukseksi nimetyn jälleenmyyntisopimuksen rikkomisesta, oikeastaan sopimuksen irtisanomisesta. Vaatimus perustui suomalaisen kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 §:n analogiseen soveltamiseen ja Itävallan kauppaedustajia koskevan lain säännöksiin. Näiden säännösten vuoksi on kanteen mukaan pidettävä mitättömänä jakelusopimuksen 10.5 kohdan ehtoa, jonka mukaan hyvitystä sopimuksen irtisanomisen vuoksi ei makseta.

2. Kanteen tueksi on vedottu siihen, että Werfen Austria oli hankkinut uusia asiakkaita, jotka olivat tuottaneet vastaajalle huomattavaa hyötyä jakelusopimuksen päättämishetkellä ja tuottivat sitä edelleen. Hyvityksen suorittaminen oli myös kohtuullista, kun otetaan huomioon osapuolten välinen pitkäaikainen liikesuhde, Werfen Austrian saavutukset myynnissä ja Polar Electron tuotenimen vakiinnuttamisessa Itävallassa. Werfen Austrialla ei myöskään ollut mahdollisuutta saada jakelusopimuksen aikana syntyneen goodwillin lisääntymisestä vastaavaa hyötyä, sillä se ei saanut korvausta uusista asiakkaista. Mikäli Werfen Austria ei saisi lainkaan hyvitystä, Polar Electro saisi Werfen Austrian luoman goodwillin ilman mitään korvausta. Lisäksi kanteen tueksi on vedottu siihen, että Polar Electro oli vahvempana sopijapuolena taivuttanut Werfen Austrian hyväksymään hyvitystä koskevan rajoitusehdon, sekä tuotteiden laatu- ja toimitusongelmista koituneisiin menetyksiin.

3. Vaaditun korvauksen määrä on perustettu tulevien provisioiden menetystä koskevaan oletukseen. Menetys on arvioitu sopimuksen päättämistä edeltäneiden vuosien toteutuneiden liiketoiminnan tulosten perusteella. Werfen Austrian mukaan vaadittu määrä vastasi sitä mahdollista voittoa, jonka se olisi voinut ansaita ajanjaksona, jonka liikesuhteet asiakkaisiin keskimäärin todennäköisesti olisivat jatkuneet ellei sopimusta olisi irtisanottu.

Vastine välimiesoikeudessa

4. Polar Elecktro on kiistänyt kannevaatimukset katsoen muun ohella, että oikeutta hyvitykseen ei osapuolten kesken solmitun sopimuksen 10.5 kohdan vuoksi ollut. Jakelusopimus ei ollut tyypiltään kauppaedustajasopimus eikä siihen siksi voitu soveltaa Itävallan tai Suomen kauppaedustajia koskevien lakien säännöksiä edes analogisesti. Mikäli kuitenkin kauppaedustajia koskevan sääntelyn katsottaisiin asiaan soveltuvan, Polar Electro on katsonut, etteivät hyvityksen edellytykset täyttyneet.

5. Kiistämisen tueksi Polar Electro on vedonnut muun ohella siihen, että kysymys oli tasaveroisten osapuolten välisestä sopimuksesta, jonka ehdot olivat kaikilta osin laillisia ja sitovia. Lisäksi Werfen Austrian toiminta sopimuksen täyttämisessä osoitti, ettei hyvitys olisi kohtuullista tässä tapauksessa. Tuotteiden maine oli kärsinyt jo sopimussuhteen aikana Werfen Austrian vuoksi tämän lopetettua panostamisen markkinointiin ja myynnin jälkeisiin palveluihin. Werfen Austria oli hyötynyt ja hyötyy edelleen jakelusopimuksen mukaan toteuttamastaan Polar Electron tuotteiden markkinoinnin ja myynnin luomasta goodwillistä. Goodwillin lisääntymisestä aiheutuneet kulut oli sopimussuhteen aikana kattanut Polar Electro markkinointituen maksamisella Werfen Austrialle.

6. Vaaditun hyvityksen määrän osalta Polar Electro on välimiesoikeudessa muun ohella katsonut, että hyvitys on maksettavissa vain jos ja siinä määrin kuin sitä voidaan pitää kohtuullisena. Kun vaadittu hyvitys ei perustunut sopimukseen eikä Werfen Austria ollut erityissuojan tarpeessa oleva pienyritys, päädytään siihen, ettei minkäänlaisen hyvityksen suorittaminen ole kohtuullista. Werfen Austrian sopimuksenaikainen toiminta ei ollut tyydyttävää ja sen tapa harjoittaa liiketoimintaa vähensi aiemmin mahdollisesti syntyneen goodwillin arvoa.

Välitystuomio

7. Välimiehet, jotka ovat soveltaneet asiaan kaikilta osin Suomen lakia, eivät ole löytäneet perusteita Suomen kauppaedustajia ja myyntimiehiä koskevan lain pakottavalle soveltamiselle. Sopimusehtoa 10.5 on siten pidetty lähtökohtaisesti pätevänä ja sitovana. Välimiehet ovat kuitenkin tulkinneet ja kohtuullistaneet sopimusta oikeustoimilain 36 §:n nojalla siten, että Werfen Austria on saanut sellaisen kohtuullisen korvauksen sopimuksen päättämisestä, joka vastasi tuotteiden laatu- ja toimitusongelmista johtuneita taloudellisia menetyksiä.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

8. Asiassa on kysymys siitä, ovatko välimiehet ylittäneet toimivaltansa tai ovatko he laiminlyöneet varata asianosaisille tarpeellisen tilaisuuden asiansa ajamiseen ja onko välitystuomio tämän vuoksi kumottava.

Välitystuomion kumoamisesta

9. Välitystuomio voidaan välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla kumota, jos välimiehet ovat menneet toimivaltaansa ulommaksi ja 4 kohdan nojalla, jos välimiehet eivät ole varanneet asianosaisille tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen.

10. Välimiesmenettelyn käyttökelpoisuus kaupallisten erimielisyyksien ratkaisemisessa riippuu olennaisesti välitystuomion sitovuudesta ja täytäntöönpantavuudesta. Siksi perusteita, joilla välitystuomion pätevyys voidaan riitauttaa tai täytäntöönpano estää taikka sitä viivyttää, on niin välimiesmenettelyn kansallisessa kuin kansainvälisessäkin sääntelyssä pyritty rajoittamaan. Vain laissa mainitut selvät muotovirheet sekä verraten karkeat menettelyvirheet voivat aiheuttaa välitystuomion mitättömyyden tai kumoamisen moitekanteen johdosta.

Ovatko välimiehet menneet toimivaltaansa ulommaksi?

11. Välimiehet ovat menneet toimivaltaansa ulommaksi esimerkiksi silloin, kun he ovat ratkaisseet riidan, josta ei ole asianosaisten välillä voimassa olevaa välityssopimusta. Toimivallan ylittämisestä saattaa olla kysymys myös silloin, jos välimiehet jättävät noudattamatta asianosaisten sopimuksen riidan ratkaisemiseen sovellettavasta laista tai muusta säännöksestä. Toimivalta ylitetään myös silloin, kun tuomitaan muuta tai enemmän kuin asianosainen on vaatinut.

12. Werfen Austria on vaatinut hyvitystä sopimuksen irtisanomisen johdosta. Vaatimuksen tueksi se on kanteessaan vedonnut edellä kohdista 2 ja 3 ilmeneviin seikkoihin, joissa on kysymys myös osapuolten asemasta ja toiminnasta sopimussuhteen aikana. Polar Electro on kohdista 5 ja 6 ilmenevällä tavalla vastannut näihin väitteisiin ja katsonut, ettei hyvityksen suorittaminen ole kohtuullista. Tuomitessaan korvausta sopimuksen päättämisen perusteella välimiehet ovat tulkinneet ja kohtuullistaneet sopimusta. Välimiehet ovat katsoneet, että Werfen Austrialla on oikeus kohtuulliseen korvaukseen sopimuksen päättämisen perusteella. Korvauksen määrän arvioinnissa välimiehet ovat kiinnittäneet huomiota siihen Werfen Austrian esittämään seikkaan, että sille oli sopimuksen kestäessä aiheutunut tuotteiden laatu- ja toimitusongelmien vuoksi tulonmenetyksiä. Tuomitessaan sopimuksen päättämisen perusteella mainittuja menetyksiä vastaavan korvauksen välimiehet eivät ole tuominneet muuta kuin mitä Werfen Austria oli kanteessaan vaatinut eikä välitystuomiota ole perustettu seikkaan, johon se ei olisi vedonnut ja johon Polar Electrolla ei olisi ollut tilaisuutta vastata.

13. Asiassa noudatettua menettelyä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että joissakin tilanteissa ratkaisu voidaan perustaa oikeustoimilain 36 §:ään, vaikkei asianosainen ole nimenomaisesti vaatinut sovittelua tai nimenomaisesti vedonnut kohtuuttomuuteen. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun vaatimus on perustettu sopimuksen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen sellaisen seikan nojalla, joka voi muodostaa myös sovitteluperusteen. Välimiehet eivät muutenkaan ole olleet sidottuja niihin oikeudellisiin näkökohtiin, joihin asianosaiset ovat perustaneet vaatimuksensa. Tämänkään vuoksi välimiesten ei voi katsoa menneen välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla toimivaltaansa ulommaksi eikä välitystuomiota ole syytä tämän lainkohdan nojalla kumota.

Ovatko välimiehet laiminlyöneet varata asianosaisille tarpeellisen tilaisuuden ajaa asiaansa?

14. Välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainittu pätemättömyysperuste on tarkoitettu kattamaan ne tilanteet, joissa asianosaiselta evätään tilaisuus osallistua oikeudenkäyntiin tai siinä täysipainoisesti ajaa asiaansa. Asianosaisten perusoikeuksiin myös välimiesmenettelyssä kuuluu oikeus olla läsnä asia käsiteltäessä, oikeus saada tieto oikeudenkäyntiaineistosta ja mahdollisuus sitä kommentoida sekä itse esittää näyttöä ja perusteluja kantansa tueksi.

15. Nyt ei ole väitettykään, että asianajoa välimiesmenettelyssä olisi sopimattomasti rajoitettu edellä mainituissa suhteissa. Sen sijaan Polar Electro katsoo asianajonsa kärsineen sen vuoksi, ettei välimiesoikeus materiaalisessa prosessijohdossaan varannut yhtiölle mahdollisuutta lausua kantaansa sovittelusta ja tuoda esille mahdollisia sovittelua vastaan puhuvia seikkoja.

16. Asianosaiset ovat edellä selostetuin tavoin olleet eri mieltä jakelusopimuksen oikeudellista luonteesta ja erityisesti sen ehdon 10.5 pätevyydestä. Werfen Austria on vedonnut sopimusehdon mitättömyyteen ja pätemättömyyteen kauppaedustajia koskevien periaatteiden pohjalta sekä vaatinut kohtuullista hyvitystä sellaisten seikkojen nojalla, jotka tyypillisesti voivat johtaa sopimuksen kohtuullistamiseen. Polar Electrolla on ollut tilaisuus lausua kaikista näistä seikoista ja se onkin hyvitysvaatimusta vastustaessaan viitannut kohtuusnäkökohtiin. Esillä ovat olleet myös Polar Electron tavarantoimitusten viivästykset ja virheet. Tätä taustaa vasten välimiesoikeuden päätyminen sopimuksen pätevyyskysymyksessä ja korvauksen määrässä kompromissiratkaisuun on tuskin tullut asianosaisille yllätyksenä.

17. Kokonaisarvionaan Korkein oikeus toteaa, ettei välimiesoikeuden menettely, jota valituksessa pidetään prosessinjohdollisena virheenä, ole sillä tavoin vaikuttanut Polar Electron mahdollisuuteen ajaa asiaansa, että välitystuomion kumoamiseen olisi välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen peruste.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja yhtiön Polar Electro Europe B.V., Zug Branch kanne hylätään. Välitystuomio jää näin ollen pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Pasi Aarnio (eri mieltä), Juha Häyhä, Hannu Rajalahti ja Soile Poutiainen (eri mieltä). Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Poutiainen: Werfen Austria on välimiesoikeudessa vaatinut hyvitystä jakelusopimuksen rikkomisen perusteella. Perusteeksi vaatimukselleen yhtiö on esittänyt, että sopimuksen 10.5 kohdan määräys hyvityksen epäämisestä on kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 §:n pakottavan säännöksen ja Itävallan kauppaedustajia koskevan lain säännösten analogisen soveltamisen nojalla mitätön. Sopimusmääräys on pätemätön siitäkin syystä, että Polar Electro oli taivuttanut Werfen Austrian hyväksymään sen. Tähän nähden Werfen Austria on katsonut, että sillä on sopimusmääräyksen estämättä oikeus hyvitykseen.

Korvausvaatimuksensa tueksi Werfen Austria on vedonnut siihen, että se oli Polar Electron kanssa kestäneen pitkäaikaisen liikesuhteensa aikana kasvattanut Polar Electron tuotteiden myyntiä, hankkinut uusia asiakkaita ja vakiinnuttanut tuotteiden markkina-aseman jakelualueella. Näistä Polar Electro oli saanut sopimussuhteen aikana ja sai sen päättymisen jälkeenkin huomattavaa hyötyä, kun taas Werfen Austria oli sopimuksen päättämisen johdosta menettänyt asiakashankinnastaan ja markkinointityöstään tulevat tuotot. Werfen Austria on vedonnut Polar Electrolla vuosina 2001 ja 2002 olleisiin tuotteiden laatu- ja toimitusongelmiin sekä asiakaskunnan takuuvaatimuksiin, joiden vuoksi tuotteiden kokonaismyynti oli vähentynyt tuntuvasti eikä Werfen Austrialla ollut ollut mahdollisuutta saada hyväkseen sopimussuhteen aikana luomansa goodwillin lisääntymistä täysin vastaavaa hyötyä. Hyödyn Werfen Austrian toiminnasta saisi siten Polar Electro korvauksetta hyväkseen, jos Werfen Austrialta evättäisiin nyt vaatimansa kohtuullinen hyvitys.

Polar Electro on kiistänyt kanteen ja lausunut käsityksensä hyvitysvaatimuksen tueksi esitetyistä perusteista ja hyvityksen määrästä, sekä esittänyt niihin liittyviä kohtuusnäkökohtia ja kantansa siitä, ettei minkäänlaisen hyvityksen tuomitseminen Werfen Austrialle ollut kohtuullista.

Välimiesoikeus on riidan ratkaisussa soveltanut Suomen lakia. Välimiesoikeuden mukaan jakelusopimuksen 10.5 kohdan määräystä ei voida katsoa kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain 28 §:n pakottavan säännöksen nojalla mitättömäksi eikä Werfen Austria ollut asiassa näyttänyt tulleensa painostetuksi määräyksen hyväksymiseen. Välimiesoikeus on katsonut sopimusmääräyksen päteväksi ja asianosaisia sitovaksi.

Siihen nähden, että Werfen Austrian myyntituotoissa oli vuosina 2001 ja 2002 tapahtunut tuntuva vähentyminen Polar Electron tuote- ja toimitusongelmien vuoksi, jakelusopimuksen 10.5 kohtaa ei kuitenkaan voida välimiesoikeuden mukaan kohtuudella tulkita siten, että Werfen Austria olisi näissäkin olosuhteissa luopunut oikeudestaan kohtuulliseen korvaukseen sopimuksen päättämisen johdosta. Välimiesoikeus on katsonut, että Werfen Austria oli hyväksynyt määräyksen luottaen siihen, että se saisi asiakkaiden hankinnan ja tuotteiden markkinoinnin tuottamaa goodwillia täysin vastaavan hyödyn jakelusuhteen aikana. Katsottuaan sopimusmääräyksen soveltamisen johtavan syntyneissä olosuhteissa Werfen Austrian kannalta kohtuuttomuuteen, välimiesoikeus on oikeustoimilain 36 §:n nojalla kohtuullistanut määräystä siten, että Werfen Austria on saanut sopimuksen päättämisen johdosta välimiesoikeuden arvioiman kohtuullisen korvauksen, joka vastasi tuotteiden laatu- ja toimitusongelmista johtuneita taloudellisia menetyksiä.

Asiassa on kysymys siitä, onko välitystuomio kumottava välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla, koska välimiesoikeus on ylittänyt toimivaltansa taikka saman momentin 4 kohdan nojalla, koska asianosaisille ei ole varattu tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen välimiesoikeudessa. Välitystuomion luonteesta riidan lopullisena ratkaisuna johtuu, että välitystuomio voidaan kumota vain laissa tarkoitetun menettelyvirheen johdosta ja etteivät vähäiset menettelyvirheet voi johtaa tuomion kumoamiseen. Välitystuomion pysyvyyden harkinnassa saa merkitystä myös menettelyä osaltaan ohjaava tavoite, joustavuuteen pyrkiminen prosessinjohdossa ja asian käsittelyssä muutoin.

Toimivallan ylittämisestä on kysymys esimerkiksi silloin, kun välimiesoikeus on ratkaissut riidan, jota asianosaiset eivät ole välityssopimuksella saattaneet sen ratkaistavaksi taikka riidan ratkaisemiseen ei ole sovellettu asianosaisten sopimaa lakia. Tästä ei ole nyt asianosaisten jakelusopimukseen sisällyttämän välityssopimuksen osalta kyse.

Välimiesmenettelystä annetun lain 22 §:n mukaan välimiesten on varattava asianosaisille tarpeellinen tilaisuus ajaa asiaansa. Tästä johtuu, että asianosaisilla on oltava mahdollisuus esittää vaatimuksensa ja niiden perusteet ja myös lausua käsityksensä vastapuolen vaatimuksista ja niiden perusteista. Siten säännös ilmaisee sen, että välimiesmenettelyssä tulee noudatettavaksi yleinen kuulemisperiaate ja siitä seuraa myös, ettei välimiesoikeus saa tuomita muuta tai enempää kuin mitä asianosainen on vaatinut eikä välitystuomiota saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai kiistämisensä tueksi vedonnut. Tästä poikkeaminen voi johtaa siihen, että välimiesoikeuden katsotaan menneen toimivaltaansa ulommaksi.

Välimiesmenettelystä annetun lain 25 §:n mukaan kantajan on ilmoitettava seikat, joihin hänen kanteensa perustuu, ja yksilöidyt vaatimuksensa sekä vastaajan annettava näiden johdosta vastineensa. Werfen Austrian kanteen perusteella riita on koskenut sitä, onko korvauksen poissulkeva jakelusopimuksen 10.5 kohdan määräys mitätön taikka pätemätön ja onko Werfen Austrialla sopimuksen päättymisen perusteella oikeus kohtuulliseen korvaukseen hankkimiensa asiakkaiden tuottamien tulojen menettämisen johdosta. Werfen Austria on vaatimusperusteita yksilöidessään ilmoittanut myös, ettei sillä ollut ollut mahdollisuutta saada Polar Electron tuotannon laatu- ja toimitusvaikeuksien vuoksi jakelusopimuksen aikana syntyneen goodwillin lisääntymistä täysin vastaavaa hyötyä, kun taas Polar Electro puolestaan oli hyötynyt siitä, ja sopimuksen päättymisestä huolimatta edelleenkin hyötyi siitä.

Välimiesoikeus on oikeustoimilain 36 §:n nojalla sovitellut sopimusmääräystä ja kohtuullistamisessa päätynyt siihen, ettei Werfen Austria ollut luopunut oikeudestaan korvaukseen siinä tapauksessa, ettei se ollut saanut sopimuksen voimassaoloaikana Polar Electron menettelyn vuoksi sellaisia tuloja kuin se olisi voinut edellyttää, sekä tuominnut Werfen Austrialle suoritettavaksi korvauksen, joka vastasi sille näin aiheutuneita tulonmenetyksiä. Välitystuomiosta voidaan havaita, ettei Werfen Austria ollut jakelusopimuksen osalta vaatinut nimenomaisesti sanotun lain mukaista sovittelua, kuten Polar Electro on tuomion kumoamista vaatiessaan väittänytkin. Oikeuskäytännössä on kuitenkin joissakin tapauksissa hyväksytty sovittelu oikeustoimilain 36 §:n nojalla, vaikkei asianosainen olisi nimenomaisesti vaatinut sovittelua tai vedonnut kohtuuttomuuteen. Tällainen tilanne voi olla kysymyksessä, jos kannevaatimus on perustettu sopimuksen mitättömyyteen tai pätemättömyyteen sellaisen seikan nojalla, joka voi muodostaa myös sovitteluperusteen. Selvää on myös, ettei välimiesoikeus ole ollut sidottu asianosaisten vaatimusten perusteiksi esittämiin oikeudellisiin näkökohtiin.

Werfen Austria on vedonnut, niin kuin edeltä ilmenee, sopimuksen 10.5 kohdan määräyksen mitättömyyteen ja pätemättömyyteen ja tämä huomioon ottaen perustanut korvausvaatimuksensa jakelusuhteen aikana luomansa goowillin tuottamien tulojen menetykseen sinänsä. Werfen Austria on lisäksi vedonnut asianosaisten välisen liikesuhteen kestoon, asianosaisten asemaan ja toimintaan sopimussuhteen aikana liittyviin näkökohtiin sekä korvausta koskeviin kohtuusperusteisiin. Näin esitetyissä perusteissa on, kuten edeltä käy ilmi, myös sellaisia, joita voidaan yleensä ottaa huomioon sopimuksen sovittelussa ja kohtuullistamisessa. Näistä Polar Electrolla on ollut mahdollisuus lausua ja se on edellä todetuin tavoin esittänytkin käsityksensä asiassa esitetyn johdosta sekä kanteen kiistäessään tuonut esiin myös kohtuusperusteita.

Edellä esitettyyn nähden katson yhtäältä, että välimiesoikeus on voinut oikeustoimilain 36 §:n nojalla sovitella jakelusopimusta ja sen määräyksiä ja toisaalta, ettei välimiesoikeus ole kohtuullistanut sopimusmääräystä perusteilla, joihin Werfen Austrian ei voida katsoa vedonneen kanteensa tueksi. Välimiesoikeus ei ole myöskään tuominnut Werfen Austrialle korvausta sellaisin perustein, joihin tämä ei ole vaatimuksensa tueksi vedonnut. Edelleen katson, ettei välimiesoikeus ole prosessinjohdossaan toiminut lain edellyttämin tavoin selvästi virheellisesti jättäessään varaamatta asianosaisille mahdollisuuden lausua käsitystään nimenomaisesti oikeustoimilain säännöksiin perustuvan sovittelun edellytyksistä tässä tapauksessa.

Näin ollen johtopäätökseni on se, ettei välimiesoikeus ole jättänyt varaamatta asianosaisille tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen ja ettei välimiesoikeus ole ratkaissut riitaa muilla kuin asianosaisten esittämillä perusteilla eikä tuominnut muuta kuin Werfen Austria on vaatinut. Siten välimiesoikeus ei ole välimiesmenettelystä annetun lain välitystuomion kumoamista koskevan 41 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla ylittänyt toimivaltaansa eikä välitystuomion kumoamiselle ole myöskään perusteita saman pykälän 1 momentin 4 kohdan nojalla.

Edellä esittämilläni perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Oikeusneuvos Aarnio: Werfen Austria on välimiesoikeudessa vaatinut Polar Electron irtisanoman asianosaisten välisen jakelusopimukseksi nimitetyn jälleenmyyntisopimuksen lakkaamisen vuoksi Suomen ja Itävallan kauppaedustajia koskevien lakien analogisen soveltamisen perusteella lakien tarkoittamaa hyvitystä. Werfen Austria on lausunut, että sen edeltäjällä ja sillä oli ollut vuodesta 1988 lähtien merkittävä vaikutus Polar Electron tuotteiden menestykseen Itävallan markkinoilla. Tämän työn tuloksena kokonaismyynti oli vuoteen 2000 asti koko ajan kasvanut. Vuonna 2001 Polar Electrolla oli ollut kuitenkin huomattavia ongelmia S-sarjan tuotteiden valmistuksessa ja kokoamisessa ja vuonna 2002 laskusuhdanne oli iskenyt vapaa-ajan teollisuuteen erityisen voimakkaasti, minkä vuoksi kokonaismyynti näinä vuosina oli vähentynyt. Näistä epäsuotuisista olosuhteista huolimatta Werfen Austria oli kuitenkin pystynyt puolustamaan Polar Electron johtavaa asemaa Itävallan markkinoilla. Polar Electro sai sopimuksen päättymisen jälkeenkin huomattavaa hyötyä Werfen Austrian tekemästä markkinointityöstä ja hankkimista asiakkaista. Werfen Austria taas oli sopimuksen päättämisen vuoksi menettänyt tekemästään työstä ja hankkimistaan asiakkaista tulevat tuotot eikä sillä ollut mahdollisuutta saada jakelusopimuksen aikana syntyneen goodwillin lisääntymistä täysin vastaavaa hyötyä. Werfen Austria on katsonut, että sopimuksen sisältämä ehto, jonka mukaan sillä ei ollut oikeutta korvaukseen jakelusuhteen menettämisen johdosta tai millään muullakaan perusteella sopimuksen päättämishetkellä tai sen jälkeen, oli sanottujen lakien pakottavien hyvityssäännösten nojalla mitätön ja pätemätön. Polar Electro oli vahvemman neuvotteluasemansa vuoksi taivuttanut Werfen Austrian hyväksymään tällaisen ehdon sopimukseen. Werfen Austria on hyvityksenä vaatinut sopimukseen perustuvan liiketoimintansa viiden vuoden ajalta laskettua keskimääräistä vuoden katteen määrää.

Polar Electro on vastauksessaan katsonut, ettei sanottujen lakien hyvitystä koskevia säännöksiä voitu edes analogisesti soveltaa sopimukseen. Sopimus oli tehty tasavertaisten sopijapuolien välillä ja siinä sovittu, ettei sopimuksen päättyessä suoriteta korvausta. Hyvityksen tuomitseminen ei Werfen Austrian toimintaankaan nähden ollut kohtuullista. Werfen Austrian luoma goodwill oli menetetty tämän toiminnan vuoksi vuosina 2001 ja 2002. Vuonna 2001 Polar Electro oli joutunut ottamaan vastaan useita Werfen Austrian toimintaa koskevia asiakasvalituksia ja vuonna 2002 Werfen Austria ei ollut enää panostanut markkinointiin.

Välimiesoikeus on katsonut, että riitaa ratkaistaessa tuli soveltaa Suomen lakia ja ettei sanottua sopimusmääräystä voitu pitää Suomen kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain perusteella pätemättömänä tai mitättömänä. Välimiesten mukaan sopimuskohtaa ei voitu kuitenkaan sen perusteella, että Werfen Austrian myynnissä oli vuosina 2001 ja 2002 tapahtunut vähenemistä Polar Electron tuotteiden valmistus- ja kokoamisongelmista johtuen tulkita siten, että Werfen Austria olisi luopunut näissä olosuhteissa oikeudestaan kohtuulliseen korvaukseen. Välimiehet ovat katsoneet, että Werfen Austria oli oikeutettu sellaiseen korvaukseen, joka asetti sen samaan asemaan kuin se olisi päässyt ilman sanottuja Polar Electron ongelmia. Sen vuoksi he ovat kohtuullistaneet sopimuksen sanottua ehtoa niin, että Werfen Austria oli oikeutettu sopimuksen päättämisen perusteella korvaukseen, joka vastasi Werfen Austrian Polar Electron valmistus- ja kokoamisongelmien vuoksi menettämiä tuloja, sekä tuominneet Polar Electron maksamaan tämän määrältään arvioimansa korvauksen.

Välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentin mukaan välitystuomio voidaan asianosaisen kanteesta kumota muun muassa, jos välimiehet ovat menneet toimivaltaansa ulommaksi tai jos välimiehet eivät ole varanneet asianosaiselle tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen. Välitystuomio on tarkoitettu riidan lopulliseksi ratkaisuksi. Vain laissa mainituin menettelyllisiä seikkoja koskevin perustein yleinen tuomioistuin voi kumota välitystuomion. Välitystuomion luonteesta johtuen on perusteltua lähteä siitä, etteivät vähäiset menettelyvirheet voi johtaa tuomion kumoamiseen. Virheen on oltava selvästi laissa tarkoitettu menettelyvirhe, jotta välitystuomio voidaan kumota.

Välimiesten toimivalta perustuu ensi sijassa asianosaisten solmimaan välityssopimukseen. Tässä tapauksessa välityssopimus koskee kaikkia osapuolten välisestä jakelusopimuksesta johtuvia riitoja. Riidan kohde ja välimiesten toimivalta ovat täsmentyneet kun välimiesmenettelystä annetun lain 25 §:n mukaan kantaja on ilmoittanut ne seikat, joihin hänen kanteensa perustuu, ja yksilöidyt vaatimuksensa sekä vastaaja antanut näiden johdosta vastineensa ja asianosaiset välimiesmenettelyn aikana kehitelleet kantojaan. Välimiesten on katsottu ylittävän toimivaltansa, jos he tuomitsevat enemmän tai muuta kuin asianosainen on vaatinut. Perusteltua on vastaavasti katsoa, että välimiehet ylittävät toimivaltansa myös silloin kun he perustavat tuomion sellaiseen tosiseikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa perusteeksi vedonnut.

Riita on välimiesoikeudessa Werfen Austrian kanteen mukaan koskenut sitä, onko sopimuksen päättämisestä johtuvaa korvausta koskeva ehto lain analogisen soveltamisen perusteella mitätön tai pätemätön ja onko Werfen Austrialla oikeus saada korvausta siitä markkinointityöstä ja goodwillistä, joka sopimuksen päättymisen vuoksi jäi Polar Electron hyödyksi. Välimiehet ovat taas sovitelleet ehtoa sen perusteella, että Werfen Austria oli sopimuksen voimassaoloaikana Polar Electron valmistus- ja kokoamisongelmien vuoksi menettänyt tuloja, ja tuominnut Werfen Austrialle korvausta, joka vastaa näiden ongelmien vuoksi vähentyneitä tuloja.

Werfen Austria on edellä todetuin tavoin tuonut kanteessaan esiin Polar Electron valmistus- ja kokoamisongelmat. Näillä on perusteltu lähinnä sitä, että liiketoiminnan kate oli vuosina 2001 ja 2002 laskenut Werfen Austrian myyntiponnisteluista huolimatta. Werfen Austria ei ole vaatinut korvauksen poissulkevan sopimusehdon sovittelua sen perusteella, että Werfen Austrian saamat tulot olivat jääneet sopimusaikana sanottujen Polar Electron vaikeuksien vuoksi vähäisemmiksi kuin Werfen Austria oli voinut edellyttää eikä vaatinut korvausta valmistus- ja kokoamisongelmien vuoksi menettämistään tuloista. Werfen Austria ei siten ole vedonnut kanteensa välittömänä perusteena sanottuihin ongelmiin.

Werfen Austria on katsonut, että välimiesoikeudella oli ollut oikeus kohtuullistuttaa korvauksen poissulkevaa sopimusehtoa sen perustella, että se oli vaatinut ehdon julistamista mitättömäksi ja pätemättömäksi. Oikeuskäytännössä tällainen sovittelu on joissain tapauksissa hyväksytty. Tässä tapauksessa välimiesoikeus ei ole kuitenkaan sovitellut ehtoa niillä perusteilla, joihin Werfen Austria on vedonnut ehdon mitättömyyden ja pätemättömyyden perusteeksi.

Välimiesoikeus on siten sovitellut sanottua ehtoa perustein, joihin Werfen Austria ei ole ehdon mitättömyyden ja pätemättömyyden perusteeksikaan vedonnut. Lisäksi välimiesoikeus on tuominnut korvausta Werfen Austrialle sellaisin perustein, joihin tämä korvauksen perusteeksi ei ole vedonnut. Näin ollen välimiesoikeus on ratkaissut riidan sellaisilla perusteilla, joihin Werfen Austria ei ole kanteensa välittömänä perusteena vedonnut. Katson, että välimiehet ovat tämän vuoksi välimiesmenettelystä annetun lain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin ylittäneet toimivaltansa.

Välimiesmenettelystä annetun lain 22 §:n mukaan välimiesten on varattava asianosaisille tarpeellinen tilaisuus asiansa ajamiseen. Paitsi että säännöksen perusteella asianosaisille on varattava tosiasiallinen mahdollisuus osallistua oikeudenkäyntiin ja siinä ajaa asiaansa, säännös ilmaisee myös sen, että välimiesmenettelyssäkin on noudatettava yleistä kuulemisperiaatetta. Siten asianosaisille on varattava tilaisuus lausua käsityksensä muun muassa vastapuolen vaatimuksista ja niiden perusteista. Tämä merkitsee myös sitä, etteivät välimiehet voi ratkaista asiaa sellaisin perustein ja sellaisten vaatimusten osalta, joista asianosaisille ei ole varattu tilaisuutta lausua.

Polar Electro on sinänsä välimiesmenettelyssä lausunut valmistus- ja kokoamisongelmista. Koska Werfen Austria ei ole edellä selostetuin tavoin vedonnut vaatimuksensa välittömänä perusteena näihin seikkoihin, Polar Electrolla ei ole ollut kuitenkaan aihetta lausua menettelyn aikana tästä näkökulmasta lähtien näistä seikoista. Välimiesoikeus ei myöskään ole omasta aloitteestaan tässä suhteessa kiinnittänyt Polar Electron huomiota näihin seikkoihin. Siten Polar Electrolla ei ole ollut tilaisuutta lausua välimiesmenettelyssä valmistus- ja kokoamisongelmista siltä kannalta, että niihin perustuen soviteltaisiin sopimuksen ehtoa ja tuomittaisiin Werfen Austrialle korvausta sopimuksen päättämisen johdosta. Näin ollen välimiesoikeus ei ole myöskään sanotussa säännöksessä tarkoitetuin tavoin varannut Polar Electrolle tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen.

Näillä perusteilla katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta.