18.6.2008

Lohjan käräjäoikeuden tuomio 23.1.2007

Käräjäoikeus lausui syyttäjän syytteestä X:n syyllistyneen 3.7. - 1.11.2006 kolmeen laittomaan uhkaukseen, pahoinpitelyyn, vapaudenriistoon, kahteen ampuma-aserikokseen, kahteen vahingontekoon, törkeään kotirauhan rikkomiseen, huumausainerikokseen, kahteen kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta ja ryöstön yritykseen sekä Y:n syyllistyneen 13.10. - 1.11.2006 pahoinpitelyyn, vahingontekoon, kahteen laittomaan uhkaukseen ja ryöstön yritykseen.

Käräjäoikeuden mukaan X:lle ja Y:lle tuomittavaa rangaistusta oli rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan nojalla kovennettava heidän aikaisemman rikollisuutensa perusteella ja lausui syyttäjän vaatimuksesta määrätä X:n ja Y:n jäännösrangaistukset täytäntöönpantaviksi seuraavan.

X oli päästyään 8.5.2006 ehdonalaiseen vapauteen syyllistynyt vajaan kolmen kuukauden kuluttua rikokseen ja tämän jälkeen useisiin rikoksiin siihen saakka, kunnes hänet oli 1.11.2006 pidätetty ja vangittu rikosten vuoksi. X:n koeajan viimeinen päivä oli 23.9.2008 ja jäännösrangaistuksen pituus oli 2 vuotta 4 kuukautta 16 päivää. Suuri osa koeajasta oli siten ollut suorittamatta X:n syyksi luettujen rikosten tekoaikana. Jäännösrangaistus ei myöskään ollut lyhyt.

Y oli syyllistynyt ensimmäiseen hänen syykseen nyt luettuun rikokseen 13.10.2006 eli samana päivänä, jolloin hän oli päässyt ehdonalaiseen vapauteen. Y:n koeajan viimeinen päivä oli 9.3.2008 ja jäännösrangaistuksen pituus oli 1 vuosi 4 kuukautta 26 päivää. Jäännösrangaistus ja koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittava rangaistus eivät olleet lyhyitä.

Käräjäoikeus määräsi mainituilla perusteilla täytäntöönpantavaksi X:n jäännösrangaistuksesta 6 kuukautta ja Y:n jäännösrangaistuksesta 4 kuukautta.

Käräjäoikeus tuomitsi X:n hänen syykseen luetuista rikoksista ja 6 kuukauden osalta täytäntöönpantavaksi määräämästään jäännösrangaistuksesta, kohtuullistaen rangaistusta Lohjan käräjäoikeuden lainvoimaa vailla olevan tuomion 16.11.2006 perusteella, 1 vuoden 10 kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen, sekä

Y:n hänen syykseen luetuista rikoksista ja 4 kuukauden osalta täytäntöönpantavaksi määräämästään jäännösrangaistuksesta 1 vuoden 6 kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Ritva Erma ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 10.10.2007

X, Y ja virallinen syyttäjä valittivat hovioikeuteen.

X vaati, että syyte hylätään eräiden syytekohtien osalta, että jäännösrangaistusta ei määrätä täytäntöönpantavaksi ja että yhteistä rangaistusta alennetaan.

Y vaati, että syyte hylätään.

Syyttäjä vaati, että X:n ja Y:n jäännösrangaistukset määrätään kokonaan täytäntöönpantaviksi ja että heille tuomittuja rangaistuksia korotetaan.

Hovioikeus otti rangaistusta korottavana tekijänä huomioon sen, että X:n ja Y:n syyksi luetuista teoista osa oli kohdistunut puolustuskyvyttömiin ja osa ulkopuolisiin heille tuntemattomiin henkilöihin, ja katsoi käräjäoikeuden tavoin, että X:lle ja Y:lle tuomittavia rangaistuksia oli kovennettava myös heidän aikaisemman rikollisuutensa perusteella.

Hovioikeus katsoi ottaen huomioon rangaistusten koventamisperusteen, X:n ja Y:n syyksi luettujen rikosten vakavuuden ja monilukuisuuden sekä sen, että he kumpikin olivat syyllistyneet heidän syykseen luettuihin rikoksiin ehdonalaisen vapauden koeaikana, että käräjäoikeuden heille tuomitsemat yhteiset vankeusrangaistukset olivat liian lieviä ja niitä oli korotettava.

Hovioikeus otti huomioon täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen pituutta määrätessään koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittavan yhteisen rangaistuksen pituuden, jäännösrangaistuksen pituuden ja sen, että X:n ja Y:n syyksi luetut rikokset oli tehty koeajan alkupuolella, sekä katsoi, ettei jäännösrangaistuksen määräämiseen täytäntöönpantavaksi vain osaksi ollut kummankaan osalta perusteita.

Sen vuoksi hovioikeus määräsi jäännösrangaistukset täytäntöönpantaviksi kokonaan sekä tuomitsi niistä ja koeajalla tehdyistä rikoksista X:lle, kohtuullistaen rangaistusta edellä mainitun Lohjan käräjäoikeuden tuomion perusteella, yhteisen 2 vuoden 10 kuukauden ja Y:lle yhteisen 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistuksen.

Hovioikeus ei muuttanut muilta osin käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Impivaara, Saara Laapas ja Riitta Sandholm. Esittelijä Jussi Isotalo.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. X:n syyksi on luettu kolme laitonta uhkausta, pahoinpitely, vapaudenriisto, kaksi ampuma-aserikosta, kaksi vahingontekoa, törkeä kotirauhan rikkominen, huumausainerikos, kaksi kulkuneuvon kuljettamista oikeudetta ja ryöstön yritys (tekoajat 3.7. - 1.11.2006). Y:n syyksi on luettu pahoinpitely, vahingonteko, kaksi laitonta uhkausta ja ryöstön yritys (tekoajat 13.10. - 1.11.2006).

Kummankin rangaistusta mitattaessa on sovellettu rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdassa mainittua koventamisperustetta.

Koska mainitut rikokset oli tehty ehdonalaisen vapauden koeaikana, joka oli alkanut X:n osalta 8.5.2006 ja Y:n osalta 13.10.2006, hovioikeus on määrännyt X:n 2 vuoden 4 kuukauden 16 päivän pituisen ja Y:n 1 vuoden 4 kuukauden 26 päivän pituisen jäännösrangaistuksen kokonaan täytäntöönpantavaksi. Hovioikeus on tuominnut jäännösrangaistuksesta ja koeaikana tehdyistä uusista rikoksista X:lle 2 vuoden 10 kuukauden ja Y:lle 2 vuoden 4 kuukauden yhteisen vankeusrangaistuksen.

2. X on valituksessaan viitannut rikoslain 2 c luvun 14 §:n säätämiseen johtaneeseen hallituksen esitykseen (HE 262/2004 vp), jonka mukaan jäännösrangaistusta täytäntöönpantavaksi määrättäessä oli vaarana niin sanottu sanktiokumulaatio, mikä esityksen mukaan tarkoitti sitä, että sama peruste - rikoksen uusiminen - saattoi koventaa rangaistusta samanaikaisesti monin eri tavoin. X on katsonut, että hänelle tuomitussa rangaistuksessa oli toteutunut mainittu sanktiokumulaatio, kun hovioikeus oli soveltanut rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdassa mainittua koventamisperustetta ja lisäksi määrännyt koko jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi. Myös Y on katsonut, että hovioikeuden määrättyä koko jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi ja korotettua rangaistusta sanktiokumulaatio oli hänen kohdallaan toteutunut.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys X:n valituksen johdosta siitä, onko jäännösrangaistus määrättävä pantavaksi täytäntöön, ja Y:n valituksen johdosta siitä, onko jäännösrangaistus määrättävä pantavaksi täytäntöön vain osaksi, sekä kummankin osalta yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamisesta.

Yleistä jäännösrangaistuksesta

4. Aiemmin vakiintuneesti noudatetun käytännön mukaan jäännösrangaistuksesta suoritettiin sen pituudesta riippumatta yksi kuukausi. Toisaalta se osa jäännösrangaistuksesta, joka tuolloin jäi suorittamatta, voitiin määrätä uuden rikoksen johdosta jälleen menetetyksi, jolloin tuomittu suoritti tuomitusta rangaistuksesta suoritettavan määräosan lisäksi kuukauden jäännösrangaistusta. Rikoksenuusijan jäännösrangaistus saattoi tällä tavoin kasautumalla muodostua hyvinkin pitkäksi ilman, että se olisi osittainkaan menettänyt täytäntöönpanokelpoisuuttaan vanhentumisen vuoksi.

5. Kaavamaista käytäntöä ei pidetty täytäntöönpanojärjestelmän oikeudenmukaisuuden ja uskottavuuden kannalta perusteltuna. Uuden, 1.10.2006 voimaan tulleen lainsäädännön tarkoitus on sen esitöiden mukaan palauttaa jäännösrangaistus todelliseksi osaksi rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää. Järjestelmä on lakivaliokunnan mukaan joustava, kun tuomioistuin voi täytäntöönpantavan rangaistuksen pituutta arvioidessaan ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Jäännösrangaistuksen täytäntöönpano voi merkitä pitkiäkin rangaistusaikoja. Toisaalta joustavuudessaan uudistus on lakivaliokunnan mukaan omiaan parantamaan jäännösrangaistusta suorittavien keskinäistä yhdenvertaisuutta (LaVM 9/2005 vp s. 8).

6. Uudessa järjestelmässä jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdyistä uusista rikoksista määrätään yhteinen rangaistus. Jäännösrangaistukset eivät enää kasaudu samalla tavalla kuin aikaisemmassa järjestelmässä. Ehdonalaisen vapauden koeaika on suorittamatta olevan jäännösrangaistuksen pituinen, kuitenkin enintään kolme vuotta. Jäännösrangaistus ei ole täytäntöönpantavissa, ellei syytettä ole nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Sovellettavat säännökset

7. Rikoslain 2 c luvun 14 § kuuluu seuraavasti:

"Tuomioistuin voi syyttäjän vaatimuksesta määrätä jäännösrangaistuksen pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Tällöin täytäntöön pantavasta jäännösrangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus muista rikoksista samalla kertaa tuomittavien vankeusrangaistusten kanssa noudattamalla, mitä 7 luvussa säädetään. Jäännösrangaistusta ei kuitenkaan ole pidettävä mainitun luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ankarimpana rangaistuksena. Täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen pituutta määrätessään tuomioistuimen tulee ottaa huomioon, mitä 2 momentissa säädetään.

Jäännösrangaistus voidaan jättää määräämättä täytäntöön pantavaksi erityisesti silloin, jos
1) suuri osa koeajasta on suoritettu ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu rikos on tapahtunut,
2) jäännösrangaistus on lyhyt,
3) koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittava rangaistus on lyhyt; tai
4) tekijälle koeajalla tehdystä rikoksesta johtuvan tai tuomiosta aiheutuvan muun seurauksen vuoksi yhteinen rangaistus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Tuomioistuin voi myös määrätä jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi vain osaksi, jolloin ehdonalainen vapaus jatkuu entisin koeajoin.

Kun tuomioistuin määrää jäännösrangaistuksen pantavaksi täytäntöön, sen on ilmoitettava täytäntöön pantavan jäännösrangaistuksen tai sen osan pituus."

8. Rikoslain 7 luvun 5 § kuuluu seuraavasti:

"Yhteisen vankeusrangaistuksen ja sakkorangaistuksen mittaamisessa noudatetaan soveltuvin osin 6 luvun säännöksiä.

Yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Jos jokin 6 luvussa tarkoitettu rangaistuksen koventamis- tai lieventämisperuste taikka luvussa mainittu muu seikka koskee vain jotakin tai joitakin samalla kertaa tuomittavista rikoksista, se on kohtuullisessa määrin otettava huomioon yhteistä rangaistusta mitattaessa."

Jäännösrangaistuksen määräämisestä täytäntöönpantavaksi ja rangaistuksen mittaamisesta

9. Täytäntöönpantavasta jäännösrangaistuksesta ja samalla kertaa tuomittavista vankeusrangaistuksista määrätään siis yhteinen vankeusrangaistus. Rangaistusta mitattaessa on lähtökohdaksi otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta olisi tuleva ankarin rangaistus. Käytännössä jäännösrangaistus on usein, kuten tässäkin tapauksessa, pitempi kuin yhdestäkään samanaikaisesti tuomittavasta rikoksesta yksinään mitattava rangaistus. Eduskuntakäsittelyssä rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momenttiin tehdyn lisäyksen mukaan jäännösrangaistusta ei kuitenkaan ole pidettävä tällaisena ankarimpana rangaistuksena. Kuten lakivaliokunta toteaa, jäännösrangaistuksesta täytäntöönpantavan määrän mittaaminen on aina tietyllä tavalla liitännäinen kysymys suhteessa uuteen, koeaikana tehtyyn rikokseen (LaVM 9/2005 vp s. 8). Tähän nähden on perusteltua tulkita lainkohtaa niin, että se ilmentää paitsi sen, ettei jäännösrangaistus voi olla lähtökohta yhteistä rangaistusta mitattaessa, myös sen, ettei jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus yhteiseen rangaistukseen voi olla suurempi kuin sen rikoksen, josta olisi tuleva ankarin rangaistus. Harkinta, jota rangaistuksen mittaamisessa käytetään silloin, kun määrätään yhteinen rangaistus jäännösrangaistuksesta ja jutussa syyksi luetuista uusista rikoksista, poikkeaa harkinnasta, kun useasta rikoksesta tuomitaan yhteinen rangaistus. Näin ollen sitä rangaistuksen mittaamiskäytäntöä, joka on vakiintunut, kun useammasta rikoksesta rikoslain 7 luvun mukaan määrätään yhteinen rangaistus, ei sellaisenaan voida soveltaa nyt kysymyksessä olevaan tilanteeseen.

10. Kuten kohdassa 7 selostetun rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentista ilmenee, mitattaessa täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallista vaikutusta yhteiseen vankeusrangaistukseen tulee ottaa huomioon, mitä pykälän 2 momentissa säädetään. Sanotussa lainkohdassa tarkoitetut seikat ohjaavat siten tuomioistuimen harkintaa, paitsi harkittaessa jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa ylipäätään, myös mitattaessa täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallista vaikutusta yhteiseen rangaistukseen. Kuten lain esitöistä ilmenee, erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, kuinka suuri osa koeajasta on suoritettu ennen koeajalla tehtyä rikosta (LaVM 9/2005 vp s. 9). Sanotusta 2 momentista ilmenee myös, että muutkin seikat voivat vaikuttaa tähän harkintaan. Yhteistä rangaistusta mitattaessa noudatetaan lisäksi sitä, mitä asiasta on rikoslain 7 ja 6 luvuissa on säädetty.

11. Lain esitöistä ilmenee, että rikoslain 2 c luvun 14 §:n 2 momentin 4 kohdan säännöksellä on tarkoitus ehkäistä esitöissä sanktiokumulaatioksi nimettyä tilannetta. Hallituksen esityksen mukaan sanktiokumulaatio tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että sama peruste, rikoksen uusiminen, koventaa rangaistusta samanaikaisesti monella eri tavalla, mikä ei esityksen mukaan vastaa rikosoikeusjärjestelmämme perusperiaatteita. Esimerkkinä sanktiokumulaation vaarasta määrättäessä jäännösrangaistus täytäntöönpantavaksi on mainittu tilanne, jossa tekijän aikaisempi rikollisuus vaikuttaa myös koventamisperusteena rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdassa säädetyllä tavalla (HE 262/2004 vp s. 51 - 52).

12. Rikoslain 2 c luvun 14 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan jäännösrangaistus voidaan jättää määräämättä täytäntöön pantavaksi erityisesti silloin, jos tekijälle koeajalla tehdystä rikoksesta johtuvan tai tuomiosta aiheutuvan muun seurauksen vuoksi yhteinen rangaistus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Varsin samanlaista sanontaa on jo aikaisemmin käytetty rangaistuksen mittaamista koskevassa rikoslain 6 luvun 4 §:ssä (466/1976) ja sittemmin saman luvun 7 §:ssä (515/2003), jonka mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon muun muassa tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Rikoslain eri pykälissä olevia samanlaisia sanontoja on lähtökohtaisesti tulkittava samalla tavalla. Rikoslain 6 luvun yhteydessä "rikoksesta johtuvalla tai tuomiosta aiheutuvalla muulla seurauksella" on tarkoitettu tekijälle rangaistuksen ohella koituneita muita joko oikeudellisia tai tosiasiallisia seuraamuksia. Tulkinta on sopusoinnussa mainittujen säännösten sanamuodon kanssa.

13. X:n ja Y:n kummankin kohdalla hovioikeus on sekä määrännyt jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi että soveltanut koeajalla tehdyistä rikoksista rangaistusta mitatessaan rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdassa mainittua koventamisperustetta. Kysymys on tällöin ollut lain mukaan määräytyvistä rangaistusseuraamuksista.

14. Voidaan sanoa, että sama peruste eli rikosten uusiminen on tässä tapauksessa vaikuttanut rangaistusseuraamukseen ankaroittavasti kahdella eri tavalla. Lopputulos on kuitenkin rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmämme periaatteiden mukainen. Toisaalta jäännösrangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos koeaikana syyllistytään vakavahkoon rikokseen. Toisaalta oikeudenmukaisen rangaistuksen mittaaminen uudesta rikoksesta voi edellyttää rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdassa mainitun koventamisperusteen soveltamista, jos aikaisemman rikollisuuden ja uuden rikoksen suhde osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Tällöinkään rangaistuksen mittaamiseen ei sisälly sellaista rakenteellista tai tyyppikohtuuttomuutta, että mittaamisessa olisi yleensä tai nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa rikoslain 2 c luvun 14 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla tai muullakaan perusteella sovellettava kohtuullistamisperiaatetta.

Ankarin yksikkörangaistus

15. X:n ja Y:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin rangaistava on ryöstön yritys. Sen rangaistusasteikko on vankeutta vähintään 14 päivää ja enintään 4 vuotta 6 kuukautta. X ja Y ovat yhdessä kolmannen henkilön kanssa käyneet käsiksi ravintolaa pitäneisiin kahteen henkilöön, muun muassa kuristaneet heitä kurkusta, ja yrittäneet pakottaa heidät antamaan 500 euroa sekä lisäksi yrittäneet anastaa kassasta rahaa.

16. X:n ja Y:n kohdalla on sovellettu rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan mukaista koventamisperustetta heidän aikaisemman rikollisuutensa perusteella. Hovioikeus on lisäksi perustellut rangaistusten korottamista sillä, että X ja Y ovat syyllistyneet heidän syykseen luettuihin rikoksiin ehdonalaisen vapauden koeajalla. Korkein oikeus toteaa, ettei viimeksi mainittu seikka ole sellainen peruste, jonka nojalla rangaistusta voitaisiin korottaa. Sen vuoksi Korkein oikeus poistaa hovioikeuden sanotun lausuman. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus edellä kohdassa 15 selostetusta ryöstön yrityksestä on vähintään 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta.

X:n rangaistus

17. X:n syyksi luetut rikokset on tehty koeajan alkupuolella, ensimmäinen niistä noin kaksi kuukautta ehdonalaiseen vapauteen pääsemisestä. Tämä seikka, jäännösrangaistuksen pituus sekä koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittavan rangaistuksen pituus puoltavat jäännösrangaistuksen määräämistä täytäntöönpantavaksi ja sen tuntuvaa vaikutusta yhteiseen vankeusrangaistukseen.

18. X:n rikosrekisterin otteesta kuitenkin ilmenee, että jäännösrangaistus on kasautunut hänelle vuodesta 1995 alkaen tuomituista vankeusrangaistuksista, joita suorittamasta hän on päässyt ehdonalaiseen vapauteen alunperin jo useita vuosia ennen nyt syyksi luettuja rikoksia.

19. Kuten kohdista 4 - 6 ilmenee, uusi laki on merkinnyt muutosta vanhaan ehdonalaiskäytäntöön. Rikoslain 2 c luvun 14 §:n tarkoittamana jäännösrangaistuksena ja harkinnan kohteena on yleensä vain yhdestä tai joskus useammastakin suhteellisen lyhyen ajan sisällä tuomitusta rangaistuksesta muodostuva jäännösrangaistus. Vaikka näin täytäntöönpantavissa olevan jäännösrangaistuksen pituuteen on saattanut vaikuttaa myös aikaisemmin täytäntöönpantavaksi määrätty jäännösrangaistus, uusi järjestelmä ilmentää kuitenkin sitä rikoslainsäädännössä yleisesti noudatettua periaatetta, että rikosten ja niistä tuomittujen rangaistusten merkitys vähenee ja loppuu ajan kulumisen seurauksena. Tätä periaatetta on perusteltua soveltaa myös vanhojen jäännösrangaistusten mittaamisharkinnassa siten, että täytäntöönpantavaan jäännösrangaistukseen sisältyvät, muilta osin jo kauan sitten kärsittyjen rangaistusten vankilassa suorittamatta jääneet osat vain vähäisessä määrin jos ollenkaan lisäävät täytäntöönpantavan jäännösrangaistuksen tosiasiallista vaikutusta.

20. Sillä X:n vetoamalla seikalla, että osa hänen syykseen luetuista rikoksista oli tehty ennen 1.10.2006 eli vanhan lievemmän lain aikana, ei ole merkitystä asiassa, koska suurin osa hänen syykseen luetuista rikoksista ja myös ankarimmin rangaistava rikos on tehty voimassa olevan lain aikana.

21. Ottaen huomioon erityisesti 17 kohdassa mainitut seikat Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä jättää X:n jäännösrangaistusta täytäntöönpanematta. Kohdissa 18 ja 19 mainituilla perusteilla jäännösrangaistuksen tosiasiallisen vaikutuksen yhteiseen rangaistukseen tulee kuitenkin olla vähäinen, tässä tapauksessa noin viisi kuukautta.

22. X on kohdassa 15 selostetun ryöstön yrityksen lisäksi syyllistynyt muun muassa kolmeen laittomaan uhkaukseen, kahteen ampuma-aserikokseen, pahoinpitelyyn, vapaudenriistoon ja törkeään kotirauhan rikkomiseen. Rikosten vakavuus, niiden keskinäinen yhteys, uusista rikoksista tuomittavaan rangaistukseen sovellettu koventamisperuste sekä Turun hovioikeuden 22.2.2007 (Lohjan käräjäoikeus 16.11.2006) rattijuopumuksesta ynnä muusta (26.7. - 31.8.2006) X:lle tuomitsema yhteinen 3 kuukauden vankeusrangaistus huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden tuomitsemaa yhteistä 2 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistusta ei ole syytä alentaa.

Y:n rangaistus

23. Päästyään ehdonalaiseen vapauteen Y on samana päivänä syyllistynyt pahoinpitelyyn ja lyhyen ajan kuluessa muihin hänen syykseen luettuihin rikoksiin. Jäännösrangaistus ja koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittava rangaistus eivät ole lyhyitä. Nämä seikat puoltavat jäännösrangaistuksen määräämistä täytäntöönpantavaksi ja sen tuntuvaa tosiasiallista vaikutusta yhteiseen vankeusrangaistukseen.

24. Rikoslain 2 c luvun 14 §:n 3 momentin säännös jäännösrangaistuksen osittaisesta täytäntöönpanosta on samansuuntainen ehdollisen vankeuden täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevan rikoslain 2 b luvun 5 §:n 2 momentin säännöksen kanssa. Oikeuskäytännössä ehdollinen vankeus on määrätty täytäntöönpantavaksi vain osittain tilanteissa, joissa ehdollisen vankeuden määrääminen täytäntöönpantavaksi kokonaan johtaisi syytetyn kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen (KKO 2002:37 ja KKO 1996:40). Ensiksi mainitun säännöksen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä onkin katsottu, että jäännösrangaistuksesta voitaisiin panna täytäntöön vain osa esimerkiksi silloin, kun jäännösrangaistusta ei voida jättää täysin määräämättä täytäntöön pantavaksi, mutta tällainen tilanne on lähellä (HE 262/2004 vp s. 52).

25. Ehdollisen vankeuden ja jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevat sääntelyt poikkeavat kuitenkin toisistaan. Merkittävää tässä yhteydessä on varsinkin se, että täytäntöönpantavaksi määrätyn ehdollisen vankeuden tosiasiallista vaikutusta yhteiseen vankeusrangaistukseen ei ole rajoitettu siten kuin rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentissa on edellä kohdassa 9 selostetuin tavoin säädetty. Jäännösrangaistuksen määrääminen kokonaan täytäntöönpantavaksi saattaa johtaa syytetylle lievempään lopputulokseen kuin osittaismääräys, jos pitkän jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus yhteiseen rangaistukseen esimerkiksi koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavan vankeusrangaistuksen lyhyydestä tai ankarimman yksikkörangaistuksen rajoittavasta vaikutuksesta johtuen jää joka tapauksessa vähäiseksi. Osittaismääräyksen jälkeen ehdonalainen vapaus nimittäin jatkuu entisin koeajoin, jolloin täytäntöönpantavaksi määräämättä jäänyt osa jäännösrangaistuksesta voidaan uuden rikoksen johdosta määrätä täytäntöönpantavaksi. Ehdollista vankeutta koskevaa käytäntöä ei sen vuoksi voida noudattaa sellaisenaan, kun harkitaan jäännösrangaistuksen määräämistä täytäntöönpantavaksi vain osaksi.

26. Kuten kohdasta 5 ilmenee, rikoslain 2 c luvun 14 §:n säätämisen perusteena oli osaltaan joustavuuteen liittyen jäännösrangaistusta suorittavien yhdenvertaisuuden lisääminen. Uuden järjestelmän tarkoituksena on edistää myös suhteellisuutta siten, että täytäntöönpantava jäännösrangaistus olisi suhteessa edeltäneestä rangaistuksesta suorittamatta olevaan osaan (HE 262/2004 vp s. 51). Yhdenvertaisuuden ja suhteellisuuden toteuttamiseksi on perusteltua katsoa, että jäännösrangaistuksen osittaistäytäntöönpano tulee kysymykseen erityisesti silloin, kun jäännösrangaistuksen täytäntöönpano kokonaan edellä mainitut mittaamisperusteet huomioon ottaen merkitsisi sitä, että tuomittu saisi tästä epäoikeudenmukaista etua.

27. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden vuoksi olisi perusteltua määrätä Y:n jäännösrangaistus täytäntöönpantavaksi vain osittain.

28. Y on kohdassa 15 selostetun ryöstön yrityksen lisäksi syyllistynyt pahoinpitelyyn, vahingontekoon ja kahteen laittomaan uhkaukseen. Rikosten vakavuus, niiden keskinäinen yhteys ja uusista rikoksista tuomittavaan rangaistukseen sovellettu koventamisperuste huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden Y:lle tuomitsemaa yhteistä 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistusta, josta jäännösrangaistuksen tosiasiallisena osuutena voidaan pitää vajaata 6 kuukautta, ei ole syytä alentaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Mika Huovila.