12.6.2008

Ulosottohakemus ja ulosottomiehen päätös

Itä-Suomen hovioikeus oli 18.3.2004 antamallaan, lainvoiman saaneella päätöksellä velvoittanut Nordea Pankki Suomi Oyj:n (Nordea) suorittamaan aviopuolisoille A:lle ja B:lle korvaukseksi heidän yhteisistä oikeudenkäyntikuluistaan 30 899,99 euroa korkoineen.

A oli vaatinut ulosottomiehelle toimittamassaan 8.8.2005 päivätyssä hakemuksessa, että edellä mainittu koko oikeudenkäyntikulujen määrä ulosmitataan Nordealta.

Nordea oli ilmoittanut ulosottomiehelle kuitanneensa 7.4.2004 B:lle tekemällään kuittausilmoituksella koko mainitun oikeudenkäyntikulujen määrän B:ltä olevan saatavansa osasuoritukseksi.

Ulosottomies hyväksyi 22.11.2005 antamallaan päätöksellä hakemuksen siten, että Nordean tuli suorittaa A:lle 50 prosenttia tämän todistettavasti yksin suorittamista 30 899,99 euron määräisistä oikeudenkäyntikuluista.

Päätöksensä perusteluina ulosottomies totesi, ettei hovioikeus ollut määrätessään oikeudenkäyntikulut maksettavaksi A:lle ja B:lle yhteisesti jakanut oikeudenkäyntikuluja saajien kesken. Koska tällaista lausumaa ei ollut annettu, tuomitut oikeudenkäyntikulut jakautuivat yhteisomistuslain mukaisesti eli 50 prosenttia A:lle ja 50 prosenttia B:lle. Se seikka, että A oli yksin maksanut oikeudenkäyntikulut asiaa hoitaneille asianajajille, ei merkinnyt sitä, että hän olisi oikeutettu saamaan korvauksen maksamastaan summasta kokonaisuudessaan itselleen. Näin meneteltäessä loukattaisiin asiassa B:n velkojaa eli Nordeaa, jolla oli pätevä kuittausoikeus B:lle tuomitun oikeudenkäyntikulukorvauksen osaan.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 7.4.2006

A valitti ulosottomiehen päätöksestä ja vaati, että se kumotaan ja ulosmittaus toteutetaan siten, että Nordea suorittaa hänelle koko hovioikeuden maksettavaksi määräämän oikeudenkäyntikulukorvauksen.

Käräjäoikeuden mukaan jutussa jouduttiin ratkaisemaan, voiko Nordea käyttää B:tä vastaan olevaa kuittaussaatavaansa A:n saatavan kuittaamiseen tilanteessa, jossa ulosmittausvaatimus perustui hovioikeuden tuomioon, jossa korvaus oli määrätty maksettavaksi A:lle ja B:lle yhteisesti.

Jutussa oli riidatonta, että pankilla oli erääntynyt ja perimiskelpoinen vastasaatava B:ltä. Tältä osin pankilla oli kuittausoikeus. Pankki ei ollut edes väittänyt, että sillä olisi kuittauskelpoinen vastasaatava A:lta. Kuittauksen edellytyksenä oleva saamisten vastakkaisuus ei täyttynyt A:n osalta. Pankki voi siten kuitata sen A:lle ja B:lle yhteisesti maksettavaksi tuomittuja oikeudenkäyntikulukorvauksia vastasaatavallaan vain B:n osalta.

Edellä lausutusta seurasi, että jutussa jouduttiin ratkaisemaan, mikä osa yhteiseksi tuomitusta oikeudenkäyntikulujen korvauksesta oli kuulunut A:lle ja mikä osa B:lle.

Käräjäoikeus lausui, että yhteinen saamisoikeus oli rinnastettavissa yhteisomistukseen. Määräosaista yhteisomistusta sääntelevän eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain 2 §:n mukaan kukin yhteisomistaja omistaa määräosuuden esineestä. Osuudet ovat, jollei muuta ilmene, samansuuruiset. Lainkohta soveltui myös saataviin. Pelkästään se, että A mahdollisesti oli tosiasiassa maksanut oikeudenkäyntikulut asianajotoimistolle, ei osoittanut, että osuudet eivät olisi samansuuruiset. Asiassa ei ollut väitetty, että saatava jakautuisi muulla perusteella muutoin kuin pääluvun mukaan. Pankin kuittaus oli siten voinut kohdistua B:lle pääluvun mukaisesti kuuluneeseen osaan eli puoleen hovioikeuden tuomiossa maksettavaksi määrätystä oikeudenkäyntikulukorvauksesta.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kimmo Mikkola.

Helsingin hovioikeuden päätös 21.3.2007

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja että hänen ulosottohakemuksensa hyväksytään kokonaisuudessaan.

Hovioikeus lausui, että A oli muusta pankista ottamallaan lainalla yksin maksanut hänen ja B:n yhteistä asiaa hoitaneiden asianajajien palkkiot. Tätä oli pidettävä A:n ja B:n, asianajajien ja toisen pankin keskenään sopimana rahoitusjärjestelynä, joka ei voinut rajoittaa Nordean oikeutta toteuttaa kuittaus B:ltä olevalla vastasaatavallaan. Ulosottovirasto ja käräjäoikeus olivat siten ratkaisseet asian oikein katsoessaan, että ulosottohakemuksen hyväksyminen kokonaisuudessaan loukkaisi Nordean oikeutta. Nordealla oli ollut oikeus käyttää kuittaukseen vastasaatavansa B:n osuutta hänelle ja A:lle yhteisesti kuuluvasta oikeudenkäyntikulukorvauksesta. Tämän osuuden suuruuden osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen.

Velkakirjalain 2 §:n mukaan yhteisvastuulliset velalliset vastasivat kukin omasta ja toistensa puolesta ja velan yksin maksaneella velallisella oli oikeus periä toiselta yhteisvastuulliselta velalliselta tämän osuus. A:lle oli syntynyt velkakirjalain mukainen regressioikeus B:tä kohtaan hänen maksettuaan ottamallaan lainalla yksin asianajajien laskuttamat palkkiot heidän yhteisen asiansa hoitamisesta.

Edellä kerrotuilla ja muutoin käräjäoikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla hovioikeus hylkäsi valituksen ja pysytti käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Juusela, Pirjo Kari ja Heikki Rautiola.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Itä-Suomen hovioikeus on riita-asiassa 18.3.2004 antamallaan, lainvoiman saaneella päätöksellä velvoittanut Nordean suorittamaan A:lle ja B:lle korvaukseksi näiden yhteisistä oikeudenkäyntikuluista 30 899,99 euroa korkoineen.

2. A on hakenut tuomitun oikeudenkäyntikulukorvauksen koko määrän ulosmittaamista. Nordea on vedonnut siihen, että se on kuitannut oikeudenkäyntikulusaatavaa vastasaatavallaan B:ltä. A on vastustanut tätä kuittaamista sillä perusteella, että hän oli tosiasiallisesti yksin maksanut asianomaiset oikeudenkäyntikulut. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla näissä olosuhteissa oikeus saada yksin koko oikeudenkäyntikulukorvauksen määrä perityksi Nordealta.

Korkeimman oikeuden kannanotto

3. Ulosottolaissa tai muualla lainsäädännössä ei ole nimenomaista säännöstä siitä, onko velkojalla, jolle on tuomittu toisen henkilön kanssa yhteinen oikeudenkäyntikulusaatava erittelemättä kummallekin kuuluvaa osuutta tähän saatavaan, oikeus saada yksin koko saatavan määrä ulosottotoimin velalliselta perityksi, vai koskeeko tämä oikeus vain jotakin osaa saatavasta. Alemmat oikeudet ovat eräistä yhteisomistussuhteista annettua lakia (180/1958, yhteisomistuslaki) soveltaen katsoneet, että oikeudenkäyntikulusaatava jakautuu A:n ja B:n kesken pääluvun mukaan.

4. Korkein oikeus toteaa, että yhteisomistuslaki koskee ensi sijassa sellaisia omistussuhteita, joiden kohteena on kiinteä tai irtain esine. Kuten lain esitöistäkin ilmenee (HE 143/1957 vp s. 2), yhteisomistuslaki ei sovellu yhteiseen velkakirjasaatavaan. Oikeudenkäyntikulusaatava on rahavelkaa ja voidaan tässä suhteessa rinnastaa rahamääräiseen velkakirjasaatavaan. A:n oikeudenkäyntikulusaatavan perinnässä ei tule siten soveltaa yhteisomistuslakia.

5. Yleisten velvoiteoikeudellisten periaatteiden mukaan kullakin yhteisvelkojista on lähtökohtaisesti oikeus periä vain pääluvun mukainen osuus saatavasta, jos saatava kuuluu usealle yhteisesti eikä saatavan jakautumisesta velkojien kesken ole muuta sovittu tai muutoin määrätty. Oikeudenkäyntikulukorvauksen käsittävä saatava ei ole tältä osin erityisasemassa.

6. Tuomitessaan oikeudenkäyntikulut korvattavaksi A:lle ja B:lle hovioikeus ei ole määrännyt siitä, miten oikeus tähän korvaukseen heidän keskinäisessä suhteessaan jakautuu. Edellä kohdassa 5 lausutun mukaisesti A:lla on siten oikeus yksin saada hovioikeuden päätöksen perusteella ulosottotoimin perityksi vain hänen pääluvun mukainen osuutensa yhteisestä oikeudenkäyntikulusaatavasta. Sillä, että hän oli tosiasiallisesti yksin vastannut kuluista, ei ole merkitystä asiassa.

7. Kihlakunnanvouti on muutoksenhaun kohteena olevassa päätöksessään hyväksynyt A:n ulosottohakemuksen siten, että Nordean on suoritettava A:lle 50 prosenttia eli puolet Itä-Suomen hovioikeuden maksettavaksi tuomitsemasta oikeudenkäyntikulukorvauksesta. Tämä vastaa sitä osuutta yhteisestä oikeudenkäyntikulusaatavasta, joka A:lla edellä lausutun mukaisesti on oikeus saada ulosottotoimin perityksi. Tämän vuoksi A:lla ei ole oikeudellista tarvetta saada lausuntoa siitä, onko Nordealla ollut kuittauskelpoista vastasaatavaa B:ltä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Eeva Vuori, Gustav Bygglin ja Juha Häyhä. Esittelijä Kari Vesanen.