6.6.2008

Seinäjoen käräjäoikeuden tuomio 29.4.2005

X Ky:n rakennuttaman, vuonna 1998 valmistuneen broilerkasvattamon toisen puolen kattorakenteet olivat murtuneet ja katto sortunut tuotantotiloihin 5.2.2002.

Katon romahtamiseen oli vaikuttanut kaksi osatekijää: rakennepiirustusten edellyttämää kattoristikoiden lopullista nurjahdustuentaa ei ollut toteutettu ja kattoristikoihin käytetty puutavara ei ollut täyttänyt rakennepiirustuksissa asetettuja laatuvaatimuksia. Kattotuolien asennuksesta vastannut urakoitsija B Oy, sittemmin Y Oy, oli vastuussa ensiksi mainitusta rakennusvirheestä ja kattotuolit valmistanut ja toimittanut Z Oy jälkimmäisestä.

Peräseinäjoen kunnan rakennustarkastaja oli toimittanut rakennuskohteessa rakennekatselmuksen 17.2.1998. Rakennuskohde oli ollut rakennusteknisesti vaativa. Kattoristikoilla oli ollut rakennuksen kantavuuden kannalta olennainen merkitys. Nurjahdustuenta oli ollut välttämätön kattoristikoiden ja katon kestävyyden kannalta. Rakennushankkeen laatu huomioon ottaen rakennustarkastajan olisi rakennekatselmuksen yhteydessä tullut tarkastaa nimenomaan kattorakennelman kestävyys ja tukirakennelmat ja kiinnittää myös rakennuttajan huomio näihin seikkoihin. Tarkastusvelvollisuuden laiminlyöminen oli ollut osaltaan syynä siihen, että lopullisten nurjahdustukien puuttuminen oli jäänyt huomaamatta. Rakennusvalvonnalle ei sen sijaan kuulunut puutavaran laadun tarkastaminen.

X Ky oli laiminlyömällä rakennuskohteen suunnittelua, koordinointia ja valvontaa myötävaikuttanut vahinkoon siltä osin kuin se oli johtunut nurjahdustuennan puuttumisesta. X Ky:llä oli sen sijaan ollut oikeus luottaa siihen, että laatutarkastettu ja leimattu puutavara oli vastannut sitä, mitä piirustuksiin oli merkitty.

Käräjäoikeus katsoi katon romahtamisesta aiheutuneen 182 424,48 euron vahingon. Käräjäoikeus arvioi nurjahdustuennan puuttumisen vaikutukseksi 75 prosenttia ja laatuvaatimuksia vastaamattoman puutavaran vaikutukseksi 25 prosenttia. Käräjäoikeus velvoitti kattoristikot valmistaneen Z Oy:n korvaamaan vahingosta 45 606,12 euroa ja kattoristikoiden asentamisesta vastanneen urakoitsija B Oy:n korvaamaan siitä X Ky:n myötävaikutuksen huomioon ottaen 82 091,02 euroa. Mainitsemillaan rakennusvalvonnan tehtäviin ja laiminlyönnin laatuun liittyvillä perusteilla käräjäoikeus rajoitti Peräseinäjoen kunnan tilalle tulleen Seinäjoen kaupungin korvausvelvollisuuden 27 363,67 euroon. Tämä korvausvelvollisuus oli yhteisvastuullinen B Oy:n kanssa. Loppuosan vahingosta käräjäoikeus määräsi jäämään X Ky:n vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet Helena Männikkö, Riku Jaakkola ja Mika Pesonen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 16.3.2007

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi vastaajat saattoivat asian, toimitti asiassa pääkäsittelyn eikä muuttanut ratkaisua Y Oy:n ja Z Oy:n osalta. Kaupungin rakennusvalvontaan perustuvan vastuun osalta hovioikeus lausui seuraavaa.

Rakennusvalvonta oli niin sanottua suhteutettua valvontaa, jossa valvonnan laajuus ja laatu määräytyivät rakennushankkeen vaativuuden ja siinä toimivien asiantuntemuksen perusteella. Rakennuttaja ja vastaava työnjohtaja olivat ensisijassa vastuussa siitä, että työ suoritetaan riittävällä ammattitaidolla. Kun urakoitsija oli tunnettu, ammattitaitoinen ja kokenut, rakennusvalvonnalla ei ollut syytä epäillä laiminlyöntejä.

Epäselväksi oli jäänyt, millä tavoin rakennekatselmus oli suoritettu ja oliko rakennustarkastaja käynyt katsomassa kattoristikkoja. Varmuudella ei voitu ainakaan sanoa, ettei näin ollut tapahtunut. Ristiriitaisia käsityksiä oli esitetty myös siitä, mitä rakennustarkastajan olisi tullut nurjahdustuentojen riittävyydestä ja lopullisuudesta havaita. Rakennustarkastaja oli saanut ottaa tarkastusvelvollisuutensa laajuudessa huomioon myös sen, että rakennushankkeen vastaavana työnjohtajana oli toiminut rakennusvalvonnan entuudestaan tuntema K ja urakoitsijana hyvänä urakoitsijana tunnettu Y Oy.

Näyttämättä oli jäänyt, ettei rakennustarkastaja ollut noudattanut sitä huolellisuutta, mikä hänelle oli rakennuskohteen valvonnassa kuulunut. Hänen toiminnassaan ei ollut osoitettu sellaista virhettä tai laiminlyöntiä, jonka johdosta kaupungin tulisi osaksikaan vastata X Ky:lle aiheutuneesta vahingosta.

Hovioikeus vapautti näillä perusteilla Seinäjoen kaupungin käräjäoikeuden tuomitsemasta vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Robert Liljenfeldt, Marjukka Huuskonen ja Tuula Keltikangas.

Perustelut

1. Asiassa on kysymys siitä, onko Seinäjoen kaupunki rakennusvalvonnassa tapahtuneen laiminlyönnin perusteella velvollinen korvaamaan sen vahingon, jonka X Ky on kärsinyt broilerkasvattamona käytettävän hallin katon sortumisen vuoksi. Korvausvaatimus perustuu kunnan vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaiseen vastuuseen julkista valtaa käytettäessä, joten asiassa on arvioitava, onko rakentamisen valvonnassa noudatettu tehtävän suorittamiselle kohtuudella asetettavia vaatimuksia vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin.

2. Asiassa sovellettavan rakennuslain 9 §:n 1 momentin (769/1994) mukaan rakennustoimintaa valvoo kunnassa rakennuslautakunta. Pykälän 2 momentin (557/1989) nojalla rakennuslautakunnan asiana on, kiinnittäen huomiota rakennushankkeen laatuun ja laajuuteen, rakennusluvan hakijan käytössä olevaan asiantuntemukseen ja muihin rakennusvalvonnan tarpeeseen vaikuttaviin seikkoihin, tarkastaa, että rakentaminen täyttää sille rakennuslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä asetetut vaatimukset. Rakennusasetuksen 129 §:n 2 momentin (930/1989) mukaan rakennuslautakunnan tulee, tarvittaessa yhteistoiminnassa kunnan muiden viranomaisten kanssa, huolehtia luvanvaraisen rakennustyön valvonnasta tarkastamalla tarpeellisiksi katsotuissa työvaiheissa, että työ on myönnetyn luvan ja hyväksyttyjen piirustusten mukaista ja rakentaminen muutoin vastaa sille asetettuja vaatimuksia.

3. Broilerkasvattamoksi rakennettu maataloushalli oli 94 metriä pitkä, 30 metriä leveä ja sen kerrosala oli 2 820 m ² . Hallissa oli rakennuksen pituussuuntaisesti yksi väliseinä. Korkein oikeus katsoo, että halli on ollut rakennusteknisesti tavanomaista maataloushallia vaativampi rakennuskohde.

4. Halli on koottu muualla rakennetuista elementeistä. Runkoelementit ja kattoelementit ovat tulleet eri valmistajilta ja eri toimijat ovat ne asentaneet. Kattoristikot on rakennettu liittämällä ristikoiden sauvat yhteen naulalevyllä eli niin sanotulla NR-rakenteella. Tällaiselle rakenteelle on tyypillistä, että päästään puristetut sauvat pyrkivät taipumaan sivulle eli nurjahtamaan. Nurjahtaminen on estettävissä poikittaistuella. Kestävän rakenteen saavuttamisen kannalta olennaista on, että ristikkopiirustuksiin merkittyä tuentatapaa noudatetaan ja rakennetta tuetaan myös vinottain.

5. X Ky on rakennuttajana toteuttanut hankkeen ilman pääsuunnittelijan tai rakennesuunnittelijan apua. Kattoristikoiden valmistajan alihankkijalla teettämät kattoristikkopiirustukset ovat tulleet työmaalle ristikkotoimituksen mukana. Nurjahdustuenta on ollut asianmukaisesti merkittynä piirustuksiin. Luotettavasti selvittämättä on kuitenkin jäänyt, ovatko piirustukset olleet urakoitsijan käytettävissä asennustyön aikana. Koottaessa hallin osia yhteen hallin kokonaisjäykistys oli pääosin toteutunut, mutta kattorakenteiden lopullinen nurjahdustuenta oli jäänyt toteuttamatta.

6. Korkein oikeus toteaa, että kunnan viranomaisten tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa rakennustoimintaa. Rakentamista valvoessaan kunta käyttää julkista valtaa. Viranomaisten toiminnassa ei niinkään ole kysymys rakentamisen hyvän laadun takaamisesta kuin siitä, että huolehditaan laissa säädettyjen ja lain perusteella määrättyjen velvoitteiden täyttämisestä. Keskeisessä asemassa viranomaisvalvonnassa ovat esimerkiksi rakentamisen kaavoituksenmukaisuus, rakennuksen terveellisyys, turvallisuus ja rakenteiden lujuus.

7. X Ky:n broilerkasvattamon katon sortumisen pääasiallisena syynä on ollut kattoristikoiden suunnitelmien mukaisen ja riittävän nurjahdustuennan puuttuminen. Kysymyksessä on rakennuksen turvallisuuteen ja rakenteiden lujuuteen olennaisesti liittyvä seikka.

8. Asiassa ei ole voitu yksityiskohtia myöten luotettavasti selvittää, miten kohteessa 18.3.1998 pidetty rakennustarkastus on toimitettu. Ilmeistä kuitenkin on, että tarkastus on ollut luonteeltaan muodollinen eikä siinä ole ollut käsillä piirustuksia. Rakennepiirustuksia ja toteutettuja kattoristikoita verrattaessa olisi tarkastuksessa ollut havaittavissa, ettei lopullista nurjahdustuentaa ollut toteutettu piirustuksissa edellytetyllä tavalla. Rakennustarkastajalta voidaan edellyttää muutoinkin sellaista ammattitaitoa, että hän olisi piirustuksittakin kyennyt kiinnittämään huomiota vinottaistukien puuttumiseen.

9. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että rakennustarkastaja ei ollut rakennetarkastusta toimittaessaan kiinnittänyt riittävää huomiota rakennuksen lujuuden ja turvallisuuden kannalta olennaisiin seikkoihin. Kun otetaan huomioon, että kysymyksessä on ollut tavanomaista vaativampi rakennus, näiden seikkojen selvittämistä ei ole saanut jättää sen varaan, että rakennustarkastaja oli tiennyt elementtien rakentajien ja asentajien olevan ammattitaitoisia. Rakennustarkastaja ei näin ollen ollut rakennetarkastusta toimittaessaan noudattanut tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia. Seinäjoen kaupunki on sen vuoksi osaltaan vastuussa katon sortumisesta X Ky:lle aiheutuneesta vahingosta.

10. Korkeimmassa oikeudessa ei ole ollut riitaa vahingonkorvauksen määrästä eikä Seinäjoen kaupungin vastuuosuudesta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan Seinäjoen kaupungin osalta ja asia jätetään tältä osin käräjäoikeuden tuomion varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Timo Esko. Esittelijä Pirkko Loukusa.