9.1.2008

Rangaistusvaatimus Raaseporin käräjäoikeudessa

Syyttäjä esitti rangaistusvaatimuksenaan, että A oli yrittänyt tappaa B:n hakkaamalla voimakkaasti hänen päätään useita kertoja oven karmiin ja lattiaan. Teosta oli aiheutunut B:lle erittäin laaja-alaiset ja hengenvaaralliset aivovammat. Teko oli kuitenkin jäänyt yritykseksi, koska B:n henki oli saatu tehohoidolla pelastetuksi. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta ensisijaisesti tapon yrityksestä ja toissijaisesti törkeästä pahoinpitelystä.

B yhtyi syytteeseen.

A kiisti syytteen tapon yrityksestä, koska hän ei ollut yrittänyt tappaa B:tä eikä myöskään ollut mieltänyt, että B voisi pahoinpitelyn vuoksi kuolla. Hän myönsi syyllistyneensä törkeään pahoinpitelyyn.

Käräjäoikeuden tuomio 30.12.2004

Käräjäoikeuden mukaan ei ollut luotettavasti näytetty, että A olisi tahallaan yrittänyt tappaa B:n. Lisäksi A oli hankkinut B:lle apua niin ajoissa, että tämän henki oli saatu pelastetuksi. A:n syyksi luettiin törkeä pahoinpitely. Rangaistusta ankaroittavina seikkoina otettiin huomioon teon vakavuus ja B:lle aiheutuneet pysyvät vammat. Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä ja eräästä toisesta rikoksesta yhteiseen neljän vuoden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Lisbeth Karén ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 1.12.2005

Syyttäjä ja B vaativat valituksissaan, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan, koska teko oli vakavuudeltaan rinnastettavissa tappoon.

Syyttäjä lausui valituksessaan, että A:n teko voitiin katsoa törkeäksi pahoinpitelyksi eikä tapon yritykseksi lähinnä sen vuoksi, että A oli oma-aloitteisesti teon jälkeen hankkinut B:lle apua niin ajoissa, että tämän henki oli saatu pelastetuksi. Avun hankkiminen voitiin katsoa tapon yrityksestä luopumiseksi.

B lausui valituksessaan, että A:n oli täytynyt pitää B:n kuolemaa tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena. A:n menettely oli teon aikana täyttänyt tapon yrityksen tunnusmerkistön. Hankkimalla B:lle apua A:n voitiin kuitenkin katsoa estäneen tekonsa täyttymisen ja sen vuoksi hänet tuli tuomita vain törkeästä pahoinpitelystä.

B kuoli 9.3.2005. Syyttäjä vaati hovioikeudelle valitusajan jälkeen esittämässään syytteen tarkistuksessa, että A tuomitaan rangaistukseen taposta tai toissijaisesti törkeän pahoinpitelyn lisäksi törkeästä kuolemantuottamuksesta. B:n oikeudenomistajat yhtyivät syyttäjän vaatimukseen.

Hovioikeus lausui käsittelyratkaisunaan, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja vastauksessa vedotuilta osin. Syyttäjä oli A:n syyksi luettujen rikosten osalta tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon ja valittanut ainoastaan rangaistuksen määrästä. Sen vuoksi hovioikeus jätti syyttäjän valitusajan jälkeen esittämät rangaistusvaatimukset, joihin myös B:n oikeudenomistajat olivat ilmoittaneet yhtyvänsä, tutkimatta.

Pääasian osalta hovioikeus totesi, että rangaistuksen oli oltava tuntuva. Pahoinpitely oli ollut rajua ja B:llä oli ollut kokoeron vuoksi rajalliset mahdollisuudet puolustautua. B oli pahoinpitelyn vuoksi ollut pysyvässä tajuttomuuden tilassa kuolemaansa saakka. Hovioikeus ei pitänyt käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta riittävänä vaan korotti sen kuudeksi vuodeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Monika Kuhlefelt, Esko Lähdevuori ja Jukka Kontio. Esittelijä Sanna Mänttäri.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on ilmoittanut käräjäoikeuden tuomioon, jolla A on tuomittu rangaistukseen syyttäjän esittämän toissijaisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti B:hen kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä, tyytymättömyyttä vain tuomitun rangaistusseuraamuksen osalta. B puolestaan on ilmoittanut tyytymättömyyden tuomioon rajoituksetta. Valituksissaan hovioikeuteen sekä syyttäjä että B ovat vaatineet A:lle tuomitun vankeusrangaistuksen korottamista. B:n kuoltua valitusajan jälkeen syyttäjä on esittänyt hovioikeudessa vaatimuksen A:n tuomitsemista rangaistukseen taposta tai toissijaisesti törkeän pahoinpitelyn lisäksi törkeästä kuolemantuottamuksesta. B:n oikeudenomistajat ovat yhtyneet näihin uusiin rangaistusvaatimuksiin.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut tutkia syyttäjän ja B:n oikeudenomistajien hovioikeudessa esittämät rangaistusvaatimukset taposta tai törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Syytteen tarkistamisesta

3. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 5 luvun 17 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan syytteen muuttamisena ei kuitenkaan pidetä sitä, että syyttäjä ilmoittaa toisen lainkohdan kuin syytteessä tai vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi (syytteen tarkistaminen). Säännöksen 3 momentin perusteella myös asianomistaja voi tarkistaa nostettua syytettä samoilla edellytyksillä kuin syyttäjä. Kuten säännöksen esitöissä on todettu, syytteen tarkistamisen mahdollisuus on tärkeää sen vuoksi, että asian tultua ratkaistuksi uutta syytettä uuden seikan toteamiseksi ei enää voida nostaa. Tämä johtuu siitä, että rikosasiassa annettava ratkaisu tulee lainvoiman saatuaan myös oikeusvoimaiseksi sitä tapahtumaa koskien, jonka perusteella nostetun syytteen johdosta ratkaisu on annettu (HE 82/1995 vp s. 76 - 77, LaVM 9/1997 vp s. 14). Syytteen tarkistaminen on mahdollista vielä muutoksenhakuvaiheessakin (KKO 2003:97).

4. Korkein oikeus katsoo, että B:n valitusajan jälkeen tapahtunut kuolema on rikosoikeudenkäyntilain 5 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoitettu uusi seikka, jonka perusteella syytteen tarkistaminen olisi sinänsä mahdollista. Lähtökohtainen oikeus syytteen tarkistamiseen tässä tilanteessa perustuu siihen, että syyttäjän mainitsemaan uuteen seikkaan vetoaminen ei muuttaisi alkuperäisessä syytteessä kuvattua A:n tekoa muunlaiseksi toiminnaksi, joka voitaisiin vielä uudessa oikeudenkäynnissä tutkia. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, ovatko tyytymättömyyden ilmoituksen tai valituksen rajaaminen tässä tapauksessa esteenä syytteen tarkistamiselle.

Käräjäoikeuden tuomion lainvoimaisuuden vaikutus syytteen tarkistamiseen

5. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen, joka tahtoo hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun, on ilmoitettava siihen tyytymättömyyttä puhevallan menettämisen uhalla. Luvun 7 §:n 1 momentin mukaan tyytymättömyyden ilmoitus saadaan rajoittaa koskemaan osaa alioikeuden ratkaisusta. Mikäli käräjäoikeuden ratkaisuun ei ilmoiteta tyytymättömyyttä tai ilmoitus rajoitetaan vain osaan ratkaisusta, se tulee muilta osin lainvoimaiseksi. Ratkaisun lainvoimaisuus estää pääsääntöisesti muutoksenhaun.

6. Myös valituksessa esitetyt vaatimukset rajaavat hovioikeuden velvollisuutta ja oikeutta muutoksenhakuasian tutkimiseen. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena olevaa asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Mainitun luvun 1 a §:n 2 momentin mukaan hovioikeus ei saa ilman erityistä syytä tutkia, onko vastaaja syyllistynyt hänen syykseen luettuun tekoon, jos käräjäoikeuden tuomioon rikosasiassa haetaan muutosta ainoastaan rangaistusseuraamuksen osalta.

7. Syyttäjä tai B eivät ole hakeneet käräjäoikeuden tuomioon muutosta siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt ensisijaisen syytteen mukaisesti tapon yritykseen. Käräjäoikeuden tuomio on syyttäjän tyytymättömyyden ilmoituksen rajauksen sekä syyttäjän ja B:n valituksissaan esittämien muutosvaatimusten rajoittamisten vuoksi tullut lainvoimaiseksi tapporikokseen kuuluvan tahallisuusarvioinnin osalta. Syyttäjä ja B ovat siten tyytyneet käräjäoikeuden ratkaisuun siitä, että A:n ei ole näytetty tahallaan yrittäneen tappaa B:tä. B:n muutoksenhaun määräajan jälkeen tapahtunut kuolema ei ole tähän tahallisuusarviointiin nähden sellainen uusi seikka, joka antaisi mahdollisuuden syytteen tarkistamiseen tältä osin. Hovioikeuden käsittelyratkaisua jättää tutkimatta uusi rangaistusvaatimus taposta ei ole syytä muuttaa.

Rangaistusvaatimus törkeästä pahoinpitelystä

8. Käräjäoikeuden tuomiolla ei sitä vastoin ole ratkaistu kysymystä siitä, onko A hänen syykseen luetulla törkeällä pahoinpitelyllä aiheuttanut B:n kuoleman syyttäjän hovioikeudessa esittämässä toissijaisessa rangaistusvaatimuksessa mainitulla tavalla. Käräjäoikeuden tuomion osittainen lainvoimaisuus ei siten estä tämän rangaistusvaatimuksen tutkimista.

9. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden ei olisi tullut jättää tutkimatta hovioikeudessa syytteen tarkistamisena esitettyä rangaistusvaatimusta törkeästä kuolemantuottamuksesta. Rangaistusvaatimuksen tutkiminen edellyttää A:n teon arvioimista tältä osin uudelleen. Se tapahtuu B:n oikeudenomistajien mahdolliset uudet korvausvaatimuksetkin huomioon ottaen soveliaimmin käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomioon sisältyvä käsittelyratkaisu kumotaan siltä osin kuin hovioikeus on jättänyt tutkimatta syyttäjän ja B:n oikeudenomistajien valitusajan jälkeen esittämän rangaistusvaatimuksen törkeästä kuolemantuottamuksesta. Asia palautetaan Raaseporin käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia tältä osin uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä. Muulta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kari Kitunen (eri mieltä), Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Nurmi: Syyttäjä ja B:lle määrätty edunvalvoja ovat muutoksenhakemuksissaan hovioikeudessa vaatineet, että A:lle törkeästä pahoinpitelystä tuomittua rangaistusta korotetaan. B:n kuoltua valitusajan päätyttyä syyttäjä ja B:n oikeudenomistajat ovat lisäkirjelmissään vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen taposta.

Enemmistön lausumin perustein Korkein oikeus katsonee, että syytteen tarkistaminen hovioikeudessa on ollut sinänsä sallittua. Samalla tavoin kuin B:n kuolema, uusi seikka on ollut myös se, ettei A ollut voinut toiminnallaan tehokkaasti estää tapporikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetun seuraamuksen syntymistä.

Ratkaistavaksi jää, mikä merkitys on annettava sille, että syyttäjä on rajannut tyytymättömyyden ilmoituksensa vain A:lle tuomittuun rangaistukseen. Ratkaisun lainvoimaisuus estää pääsääntöisesti muutoksenhaun.

Kuten oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 a §:n 2 momentin säännöksestä ilmenee, hovioikeus voi erityisestä syystä tutkia, onko vastaaja syyllistynyt syyksiluettuun tekoon, jos käräjäoikeuden tuomioon haetaan muutosta ainoastaan rangaistusseuraamuksen osalta. Erityisenä syynä on lain esitöissä mainittu purkutilanne (LaVM 11/1993 vp s. 5). Säännöksen taustalla on ajatus siitä, ettei tutkimisoikeutta ole syytä rajoittaa ehdottomilla säännöksillä siten, että ratkaisuun jouduttaisiin hakemaan purkua sellaisen seikan perusteella, joka on ollut tiedossa jo asiaa hovioikeudessa käsiteltäessä.

Niin kuin esimerkiksi ratkaisusta KKO 1981 II 75 ilmenee, asianomistajan kuolema voi olla sellainen seikka, jonka johdosta syyttäjällä on oikeus hakea rangaistustuomion purkua.

Vaikka esitöissä on ajateltu puuttumista tuomioon lähinnä syytetyn eduksi, ei perusteltuna voida pitää sitä, että syytteen tarkistamismahdollisuutta vastaajan vahingoksi vastaavassa tilanteessa rajoitettaisiin, mikäli aihe syytteen tarkistamiseen syntyy käräjäoikeuden tuomion jälkeen. Vanha prosessioikeudellinen periaate on, että kahdesta muutoksenhakutiestä tulee valita yksinkertaisempi.

Tämän vuoksi katsottaneen, ettei syyttäjän tyytymättömyyden ilmoituksen rajaus vain A:lle tuomittuun rangaistukseen estä hänen tarkistetun rangaistusvaatimuksensa tutkimista hovioikeudessa. Lisäksi todettaneen, että kun syyttäjä oli hyväksynyt sen käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevän seikan, että A voitiin tekonsa jälkeisen toiminnan johdosta joka tapauksessa tuomita rangaistukseen vain törkeästä pahoinpitelystä, ei syyttäjällä ole ollut edes aihetta varata itselleen oikeutta hakea muutosta ratkaisun perusteluihin tapon yrityksen tahallisuutta koskevilta osin.

B on ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon, eikä käräjäoikeuden tuomio ole näin ollen saanut osaksikaan lainvoimaa. B:n oikeudenomistajat ovat valitusajan päätyttyä yhtyneet syyttäjän tarkistettuun rangaistusvaatimukseen.

Hovioikeus ei olisi saanut jättää tarkistettua rangaistusvaatimusta tutkimatta.

Vaatimuksen tutkiminen edellyttää A:n teon arvioimista uudelleen. Asian uudelleen käsitteleminen tapahtuu soveliaimmin käräjäoikeudessa, jossa B:n oikeudenomistajilla on oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:stä ilmenevät mahdollisuudet tarkistaa korvausvaatimuksiaan.

Näillä perusteilla hovioikeuden käsittelyratkaisu kumottaneen siltä osin kuin hovioikeus on jättänyt tutkimatta syyttäjän ja B:n oikeudenomistajien valitusajan jälkeen esittämän uuden rangaistusvaatimuksen. Asia palautettaneen Raaseporin käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Oikeusneuvos Mansikkamäki: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mansikkamäki.