30.5.2008

Syyte ja vahingonkorvausvaatimus Espoon käräjäoikeudessa

Syyttäjä lausui, että T ja V olivat 11. - 22.10.2002 toimiessaan kiinteistöosakeyhtiön hallituksen varsinaisina jäseninä yksissä tuumin anastaneet kiinteistöosakeyhtiön omaisuutta siirtämällä yhtiön varoja yhteensä 280 600 euroa erään toisen yhtiön tilille. H, K ja N olivat tahallaan toimillaan edistäneet teon toteuttamista.

Tämän vuoksi syyttäjä vaati, että T ja V tuomitaan rangaistukseen törkeästä kavalluksesta sekä H, K ja N avunannosta törkeään kavallukseen.

Kiinteistöosakeyhtiö yhtyi syytteeseen ja vaati, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan sille vahingonkorvaukseksi 280 600 euroa viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio 31.1.2005

Käräjäoikeus, kuultuaan pääkäsittelyssä kiinteistöosakeyhtiön edustajia ja vastaajia todistelutarkoituksessa sekä 15 todistajaa, katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että T tai V olisivat anastaneet syytteessä kerrotun kiinteistöosakeyhtiön omaisuuden. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja vahingonkorvausvaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Seppo Ovaskainen ja lautamiehet.

Asian käsittely Helsingin hovioikeudessa

Syyttäjä ja kiinteistöosakeyhtiö valittivat hovioikeuteen ja uudistivat käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen. Kiinteistöosakeyhtiö uudisti myös käräjäoikeudessa esittämänsä korvausvaatimuksen.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn. Ennen pääkäsittelyä hovioikeus oli lähettänyt käsittelyn jouduttamiseksi kullekin todistelutarkoituksessa kuulusteltavalle asianosaiselle tai asianosaisen edustajalle ja todistajalle jäljennöksen tämän käräjäoikeuden tuomioon kirjatusta kertomuksesta, pyytänyt heitä tutustumaan kertomukseensa ja varautumaan hovioikeuden pääkäsittelyssä korjaamaan kirjatussa kertomuksessaan havaitsemansa virheet. Pääkäsittelyssä osa kuulusteltavista ja todistajista esitti kertomukseensa korjauksia ja täydennyksiä, minkä jälkeen heille oli saanut esittää kysymyksiä.

Hovioikeuden tuomio 24.10.2006

Hovioikeus katsoi asiassa esitetyn todistelun perusteella syytteen toteennäytetyksi ja tuomitsi T:n ja V:n rangaistukseen törkeästä kavalluksesta sekä H:n, K:n ja N:n avunannosta törkeään kavallukseen sekä velvoitti heidät suorittamaan kiinteistöosakeyhtiölle vahingonkorvausta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pauli Viitanen, Erkki Koivula ja Erja Kalske.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Hovioikeuden jäsenten antamasta selvityksestä ilmenee, että hovioikeus on ennen pääkäsittelyn toimittamista lähettänyt käsittelyn jouduttamiseksi kullekin henkilölle, jota oli käräjäoikeudessa kuulusteltu joko todistelutarkoituksessa tai todistajana, jäljennöksen hänen käräjäoikeuden tuomioon kirjatusta kertomuksestaan. Hovioikeus on pyytänyt heitä tutustumaan kertomukseensa etukäteen ja varautumaan korjaamaan pääkäsittelyssä kertomuksessaan havaitsemansa virheet. Pääkäsittelyssä osa asianomaisista kuulustelluista on esittänyt kertomukseensa korjauksia ja täydennyksiä. Sen jälkeen heille on saanut esittää kysymyksiä sellaisista seikoista, joilla on ollut merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.

2. Kysymys on siitä, onko suullisen todistelun vastaanottaminen tapahtunut lain mukaisesti.

Sovellettavista säännöksistä

3. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n 1 momentin mukaan todistajan tulee suullisesti esittää kertomuksensa, eikä kirjalliseen todistajankertomukseen saa viitata. Todistaja saa kuitenkin käyttää kirjallista muistiinpanoa muistinsa tukena. Pykälän 2 momentin mukaan todistajan aikaisemmin oikeudelle tai viralliselle syyttäjälle tahi poliisiviranomaiselle antama kertomus saadaan todistajaa kuulusteltaessa lukea vain silloin, kun hän todistajanlausunnossaan poikkeaa siitä, mitä hän aikaisemmin on kertonut, tai kun todistaja kuulustelussa selittää, että hän ei voi tai halua lausua mitään asiassa.

4. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 33 §:n mukaan todistajan kuulustelun aloittaa se asianosainen, joka on nimennyt todistajan, jollei tuomioistuin määrää toisin. Todistajan tulee oma-aloitteisesti ja tarvittaessa hänelle esitettyjen kysymysten avulla esittää kertomuksensa yhtäjaksoisesti. Tämän jälkeen todistajaa kuulustelee todistajan nimenneen asianosaisen vastapuoli. Tuomioistuin ja asianosaiset saavat vielä tehdä todistajalle kysymyksiä.

5. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan mainittuja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 ja 33 §:n säännöksiä noudatetaan soveltuvin osin myös kuulusteltaessa asianosaista todistelutarkoituksessa.

6. Mainitut säännökset turvaavat osaltaan sen, että oikeudenkäynnissä noudatetaan henkilötodistelua vastaanotettaessa suullisuutta ja välittömyyttä. Säännöksiä on noudatettava myös hovioikeuden pääkäsittelyssä. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin säännös velvoittaa hovioikeuden ottamaan käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun tarpeellisilta osiltaan uudelleen vastaan pääkäsittelyssä, jollei estettä ole.

Hovioikeuden menettelyn arviointi

7. Hovioikeus on turvautunut pääkäsittelyssä suullista todistelua vastaanottaessaan todistelutarkoituksessa kuulusteltujen henkilöiden ja todistajien käräjäoikeuden tuomioon kirjattuihin kertomuksiin sellaisella tavalla, johon sillä ei ole ollut mainittujen todistelun vastaanottamista koskevien säännösten perusteella oikeutta. Hovioikeuden ratkaisun voidaan katsoa perustuneen käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen kertomusten ja niitä täydentävien suullisten kertomusten arviointiin. Kirjattua kertomusta voidaan kuitenkin käyttää vain vertailuaineistona oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa.

8. Tämän vuoksi hovioikeus on suullista todistelua vastaanottaessaan menetellyt virheellisesti, ja asian käsittelyä on jatkettava hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti meneteltävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Hannu Rajalahti ja Soile Poutiainen. Esittelijä Paula Helin.