29.4.2008

Syyte Helsingin hovioikeudessa

Syyttäjä vaati hovioikeudessa X:n prikaatiin kuuluvan Y:n jääkäripataljoonan komentajalle everstiluutnantti A:lle ja sanotun pataljoonan kranaatinheitinkomppanian päällikölle kapteeni B:lle rangaistusta palvelusrikoksesta tai vaihtoehtoisesti tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta katsoen heidän rikkoneen palvelukseensa kuuluneita velvollisuuksiaan seuraavasti.

Joukkoyksikön komentajana toimineen A:n palvelusvelvollisuutena oli yleisessä palvelusohjesäännössä ja Y:n jääkäripataljoonan työjärjestyksessä annettujen määräysten nojalla ollut vastata joukkonsa koulutuksesta ja muusta palveluksesta säännösten, määräysten ja ohjeiden mukaisesti.

Perusyksikön päällikkönä toimineen B:n palvelusvelvollisuutena oli puolestaan yleisessä palvelusohjesäännössä ja kranaatinheitinkomppanian työjärjestyksessä annettujen määräysten nojalla ollut muun ohella vastata yksikkönsä varusmiesten hyvinvoinnista, koulutuksen asianmukaisuudesta, palvelusturvallisuudesta, lepoajan järjestämisestä ja siitä, että yksikössä palvelevat saivat heille kuuluvat edut ja oikeudet.

B ja A olivat vastoin palvelukseen kuuluvia velvollisuuksiaan, B laatinut ja esitellyt A:lle hyväksyttäväksi ja A hyväksynyt kranaatinheitinkomppanian saapumiserän 1/2004 varusmiesten kouluttamista koskevan viikko-ohjelman 18/2004 sisältäneen käskyn, jossa varusmiehille ei ollut varattu koulutusta ja palvelusta koskevissa säännöksissä, määräyksissä ja ohjeissa edellytettyä riittävää lepoaikaa ennen torstaina 29.4.2004 kello 17.45 tapahtuvaa lomille päästämistä.

Viikko-ohjelman 18/2004 ja A:n B:n esittelystä hyväksymän edellisen viikko-ohjelman mukaan varusmiehet olivat 20.4.2004 alkaen kahta kasarmilla vietettyä yötä lukuunottamatta lomille päästämiseen asti olleet keskeytyksettä ympärivuorokautisessa, muun ohella taistelu- ja kranaatinheitinammuntakoulutuksesta sekä koulutushaaratutkinnon suorittamisesta koostuneessa, pääosin maastossa suoritetussa koulutuksessa, jonka rasitustaso oli merkitty viikko-ohjelmiin todella raskaaksi ja raskaaksi.

Viikko-ohjelman 18/2004 mukaan koulutus oli päättynyt koko lomallepäästämispäivää edeltäneen yön ja suurimman osan päivää kestäneeseen, noin 20 kilometrin pituisen maastomarssin sisältäneeseen ryhmäkilpailuun ja sitä lähes välittömästi seuranneeseen huoltokoulutukseen ja lomatarkastukseen.

A:n ja B:n edellä kuvatun menettelyn ennalta arvattavana seurauksena oli ollut, että kranaatinheitinkomppanian saapumiserän 1/2004 varusmiehet oli 29.4.2004 päästetty lomille väsyneinä ja ilman mahdollisuutta lomamatkaa edeltävään kunnolliseen lepoon välittömästi sen jälkeen, kun he olivat suorittaneet edellä mainittujen viikko-ohjelmien mukaisesti toteutetun kymmenen päivän pituisen, poikkeuksellisen rasittavan koulutusjakson, jonka aikana mahdollisuudet lepoon olivat olleet tavanomaista vähäisemmät. Syyttäjän mukaan A ja B olivat palvelusvelvollisuutensa rikkoessaan joka tapauksessa toimineet huolimattomuudesta.

A ja B kiistivät syytteen. Tarkkoja määräyksiä siitä, minkälainen mahdollisuus lepoon ennen lomille lähtemistä tuli varata, ei ollut. Kunnollista lepoa koskevat lausumat oli tarkoitettu ohjeiksi eikä määräyksiksi. Varusmiehillä oli ollut mahdollisuus riittävään lepoon. Mitään pakollista nukuttamista ennen lomille päästämistä ei olisi ollut mahdollista järjestää.

Hovioikeuden tuomio 19.12.2006

Sovellettavat säännökset ja määräykset

Yleisen palvelusohjesäännön mukaan joukkoyksikön komentaja vastaa joukkonsa palveluksesta säädösten, ohjesääntöjen, pysyväisasiakirjojen sekä annettujen käskyjen, määräysten ja ohjeiden mukaisesti. Joukkoyksikön komentajan erityisenä tehtävänä on johtaa joukkonsa koulutusta antamalla siitä käskyjä ja ohjeita yksiköidensä päälliköille ja muulle henkilöstölleen, vastata joukkoyksikkönsä vastuulle käsketyistä tärkeistä koulutustilaisuuksista sekä valvoa, ohjata ja tarkastaa yksiköidensä koulutusta, hallintoa, huoltoa sekä niiden kuria ja järjestystä.

Yleisen palvelusohjesäännön mukaan perusyksikön päällikkö vastaa yksikkönsä hengestä, sotilaallisesta kunnosta ja kurista sekä työ- ja palvelusturvallisuudesta, mikä edellyttää muun muassa, että päällikkö järjestää alaisilleen lepoaikaa. Yksikkönsä pääkouluttajana päällikkö vastaa koulutuksesta ja asetettujen joukkotuotanto- ja koulutustavoitteiden saavuttamisesta, mikä edellyttää muun muassa, että hän huolehtii siitä, että koulutustehtävissä toimiva henkilöstö hallitsee tehtäväänsä liittyvät varomääräykset, ohjesäännöt, koulutusta koskevat ohjeet ja määräykset ja muut koulutusohjeet, suunnittelee yksikkönsä palveluksen siten, että sotilaiden fyysinen kokonaisrasitus palautumisaikoineen on tarkoituksenmukainen ja päättää yksikön viikkopalvelusohjelmasta ja järjestää yksikkönsä palveluksen. Perusyksikön päälliköllä on vastuu alaistensa hyvinvoinnista, mikä edellyttää muun ohella, että hän valvoo, että yksikössä palvelevat saavat heille säädösten ja hallinnollisten määräysten mukaan kuuluvat edut ja oikeudet.

Y:n jääkäripataljoonan komentajan ja esikunnan työjärjestyksen mukaan jääkäripataljoonan komentaja muun muassa johtaa koulutusta antamalla siitä ohjeita ja käskyjä koulutuspuhutteluissa yksiköiden päälliköille ja henkilöstölle sekä vastaa pataljoonan tehtäväksi annettujen sota- ja taisteluharjoitusten, ampumaleirien, koulutustilaisuuksien ja kilpailujen suunnittelusta ja johtamisesta sekä pataljoonan omien tärkeimpien koulutuksen runkosuunnitelmassa mainittujen harjoitusten toteuttamisesta.

Kranaatinheitinkomppanian työjärjestyksen mukaan päällikkö muun muassa vastaa varusmiesten tarpeellisesta ja asianmukaisesta koulutuksesta ja tuntee yksikkönsä koulutustehtävän mukaiset ohjesäännöt, koulutusohjeet, varomääräykset ja pysyväisasiakirjat, päättää yksikön viikkopalvelusohjelmasta ja järjestää yksikkönsä palveluksen, johtaa itse tärkeimmät koulutustapahtumat sekä sellaiset harjoitukset, joihin koko yksikkö osallistuu ja vastaa varomääräysten ja työturvallisuussäädösten kouluttamisesta sekä noudattamisesta. Edelleen perusyksikön päälliköllä on erityinen vastuu alaistensa hyvinvoinnista, mikä edellyttää muu ohella, että hän valvoo, että yksikössä palvelevat saavat heille säädösten ja hallinnollisten määräysten mukaan kuuluvat edut ja oikeudet.

Varusmieskoulutuksen yleisjärjestelyistä annetun hallinnollisen ohjeen mukaan rauhan ajan koulutuksessa painotetaan palvelusturvallisuutta, mihin liittyen muun muassa varusmiesten liikenneturvallisuuteen kiinnitetään huomiota. Varusmiehet päästetään lomille vasta kunnollisen levon jälkeen. Rasittavien harjoitusten lopettamista lomamatkavuorokautena vältetään.

Varusmiesten palvelusmotivaation kehittämistä koskevan hallinnollisen ohjeen mukaan loma on varusmiehelle kuuluva oikeus. Sanottuun oikeuteen kuuluu mahdollisimman pitkälle ulottuva tieto ja varmuus loma-ajankohdista. Puolustusvoimilla on oma osavastuunsa myös lomamatkojen turvallisuudesta. Tähän kuuluu muun muassa vastuu siitä, että on varattu riittävä lepoaika ennen lomamatkoja, jotka monissa tapauksissa tehdään muutoinkin riskialttiissa olosuhteissa omia ajoneuvoja käyttäen.

Johtopäätökset näytöstä ja oikeudellinen arviointi

Everstiluutnantti A:n menettely

Hovioikeus totesi A:n B:n esittelyn perusteella vahvistaneen kysymyksessä olevia viikkoja 17 ja 18 koskevat viikko-ohjelmat. A:n tehtävänä oli ollut osaltaan huolehtia siitä, että palvelusta koskevia määräyksiä noudatetaan joukkoyksikön toiminnassa. A ei ollut kuitenkaan ollut suoranaisesti tekemisissä nyt kysymyksessä olevien harjoitusten kanssa.

Viikko-ohjelman laatiminen ja toteutus kuuluivat yksikön päällikölle. Viikko-ohjelmaan ei sisällytetty lepoaikoja. A oli kuitenkin pitänyt varmana, että hän oli viikko-ohjelman esittelyn yhteydessä tiedustellut riittävän levon varmistamisesta, koska ohjelmiin oli liittynyt yön yli harjoituksia. Siinä vaiheessa, kun A oli vahvistanut viikon 18 ohjelman, yksityiskohtaista harjoitusohjelmaa sanotun viikon harjoituksesta ei ollut ollut vielä edes laadittu. A:n velvollisuuksiin pataljoonan komentajana ei ollut ilman erityistä syytä kuulunut yksiköissä suunniteltujen harjoitusten yksityiskohtien ja harjoituskäskyjen tarkastaminen. Yksin kysymyksessä olevien viikko-ohjelmien perusteella ei ollut ollut pääteltävissä tai aihetta epäillä, että riittävä lepo ennen lomille lähtöä mahdollisesti jäisi toteutumatta. Asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella A:lla olisi muutoinkaan ollut aihetta erityisesti varmistaa, että asianomaisia määräyksiä riittävästä levosta ennen lomille päästämistä noudatettiin.

A:n ei ollut näytetty tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoneen tai jättäneen täyttämättä palvelukseensa kuuluneita velvollisuuksiaan tai palvelusta koskevia määräyksiä.

Kapteeni B:n menettely

B:n osalta hovioikeus totesi, että kranaatinheitinkomppanian varusmiehet olivat viikolla 18 maanantain ja tiistain välisenä yönä sekä edelleen tiistain ja keskiviikon välisenä yönä nukkuneet kasarmilla. Näinä öinä ei ollut ollut muuta ohjelmaa. Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona ennen keskiviikon ja torstain välisenä yönä tapahtunutta marssia koulutus ei pääosin ollut ollut fyysisesti rankkaa.

B oli laatinut viikkoa 18 koskeneen ohjelman sekä tuolloin toteutettua harjoitusta koskeneen käskyn. Harjoitus oli käsittänyt illalla 28.4.2004 alkaneen ryhmäkilpailun, jossa yksikön varusmiehet oli jaettu useisiin ryhmiin. Ryhmät olivat kello 20.00 jälkeen aloittaneet ryhmäkilpailuun sisältyneen marssin. Yön aikana ryhmillä oli ollut tehtävärasteja ja yksi leporasti. B:n käskyn mukaan leporastin kesto oli kullakin ryhmällä ollut kolme tuntia, minkä ajan harjoituksen johtajana toiminut komppanian varapäällikkö oli B:n tietämättä lyhentänyt kahteen tuntiin. Kaikilla ryhmillä ei ollut yön aikana kuitenkaan ollut tosiasiallisesti mahdollisuutta usean tunnin nukkumiseen. Ryhmäkilpailu oli päättynyt seuraavana päivänä tapahtuneeseen marssiin varuskuntaan. Eri ryhmät olivat saapuneet kasarmille eri aikoina, mistä johtuen niillä oli ollut eripituinen aika lepoon. Myöhemmin saapuneiden ryhmien varusmiesten osalta oli oletettavaa huolto, harjoituspuhuttelu, siivous, ruokailu ja lomavalmistelut huomioon ottaen, että heillä ei ollut varuskunnassa ollut kovinkaan paljon aikaa varsinaiseen lepoon saati nukkumiseen.

Hallinnollisten ohjeiden mukaan varusmiehille tuli varata riittävä lepoaika ennen lomille lähtöä. Ohjeiden tarkoituksena oli edistää liikenneturvallisuutta. Ohje oli kuitenkin varsin yleisluonteinen eikä käsittänyt yksityiskohtaisia määräyksiä levosta. Riittävän levon varmistamisesta ei ollut ilmennyt muodostuneen erityistä käytäntöäkään. Sitä, mitä tarkoitettiin riittävällä lepoajalla, oli pidettävä tulkinnanvaraisena esimerkiksi toteuttamistavan ja keston suhteen. Ohjeesta voitiin lähinnä päätellä, että varusmiehille oli tarjottava tilaisuus sellaiseen lepoon, että väsymyksestä tai rasituksesta johtuva vaara liikenneturvallisuudelle ei ollut ilmeinen.

Pääesikunnan terveydenhuolto-osaston vuodelta 1993 olevassa lääketieteellisiä näkökohtia joukon toimintakyvyn turvaamisesta kenttäoloissa sisältävässä ohjeessa mainittiin, että tutkimusten mukaan 3 - 5 tunnin yöunilla noin 90 prosenttia koehenkilöistä oli jaksanut työskennellä ainakin 9 vuorokauden ajan. Jos seurauksena lyhyemmästä yöunesta oli päiväväsymystä, asia voitiin korjata nukkumalla lisäksi 20 - 80 minuutin päiväunet mieluiten iltapäivällä kello 12 - 17. Nukkumalla kahdessa tai useammassa osassa oli mahdollista säilyttää suorituskyky vähemmällä unella kuin nukkumalla vain öisin. Suosituksena voitiin pitää sitä, että jos toiminta jatkui yhtäjaksoisesti yli kolme vuorokautta, toimintaan osallistuville henkilöille tulisi alusta lähtien järjestää mahdollisuus vähintään 4 - 5 tunnin uneen vuorokaudessa. Näin oli mahdollista säilyttää kohtuullinen henkinen suorituskyky. Rauhan aikana melko pitkissä harjoituksissa tulisi nukkua ainakin 4 - 5 tunnin yöuni ja lisäksi yhdet tai kahdet päiväunet.

B:n menettelyä arvioitaessa oli hovioikeuden mukaan lähdettävä siitä, mitä B:n oli tullut etukäteen ottaa huomioon sekä mitä tietoja B oli harjoituksesta saanut. Huomioon ottaen harjoitusta seurannut lomille lähtö B:n oli harjoitusohjelmaa laatiessaan tullut ottaa huomioon myös liikenneturvallisuuden kannalta riittävä lepo. B:n johtaman komppanian varusmiehet olivat alkuviikosta nukkuneet kaksi yötä kasarmilla. He olivat siten saaneet riittävän levon ennen seuraavia harjoituksia. Keskiviikkona 28.4. kello 16 - 17 olleen päivällisen jälkeen oli ollut valmistautumista ryhmäkilpailuun, johon ryhmien lähdöt olivat tapahtuneet kello 20 alkaen. Tuona valmistautumisaikana oli ollut mahdollisuus lepoon. B oli harjoituskäskyssään määrännyt keskiviikon (28.4.) ja torstain (29.4.) välisen yön osalta kolmen tunnin levon. Huomioon ottaen asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys ja harjoituksen kesto tätä ei voitu pitää yöuneksi liian lyhyenä. Varusmiehillä oli ollut varusteiden puolesta mahdollisuus käyttää lepoaika täysipainoiseen nukkumiseen. Lisäksi asiassa esitetyn selvityksen mukaan harjoituksen aikana varusmiehillä oli ollut useita kertoja tilaisuuksia eripituiseen lepoon ja myös välittömästi ennen lomalle lähtöä tilaisuus lyhyeen lepoon.

Hovioikeus totesi, että kysymyksessä olevien määräysten perusteella ei ollut mahdollista riittävän täsmällisesti määrittää levolle asetettavia vaatimuksia. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että B olisi viikko-ohjelman 18/2004 sisältäneen käskyn laatiessaan ja sen esimiehelleen esitellessään tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt huolehtia riittävän lepoajan järjestämisestä varusmiehille palveluksen aikana ennen lomalle lähtöä.

Lopputulos

Edellä selostetuilla perusteilla hovioikeus hylkäsi syytteet.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano, Juha Paimela ja Veli Hokkanen sekä sotilasjäsenet Juha-Pekka Liikola ja Hannu Aikio. Esittelijä Ari Siltama.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on vaatinut B:lle ja A:lle rangaistusta siitä, että nämä olivat 21.4.2004 Z:n kunnassa vastoin palvelukseen kuuluvia velvollisuuksiaan, B kranaatinheitinkomppanian päällikkönä ja A jääkäripataljoonan komentajana, B laatinut ja esitellyt A:lle hyväksyttäväksi ja A puolestaan hyväksynyt komppanian viikko-ohjelmaa koskevan käskyn, jossa varusmiehille ei ollut varattu säännöksissä, määräyksissä ja ohjeissa edellytettyä riittävää lepoaikaa ennen 29.4.2004 kello 17.45 tapahtuvaksi suunniteltua lomille päästämistä. Syyttäjän mukaan vastaajat ovat näin syyllistyneet kumpikin palvelusrikokseen tai vaihtoehtoisesti tuottamukselliseen palvelusrikokseen.

2. Kysymyksessä olevaan viikko-ohjelmaan oli lomallelähtöpäivää edeltäneelle päivälle merkitty koulutushaarakoulutusta, joka käsitti koulutushaaratutkintoon kuuluvia kokeita. Tämä koulutus oli ohjelman mukaan alkanut kello 7.30 ja päättynyt kello 20.00. Välittömästi tämän jälkeen oli alkanut koulutushaaratutkinnon ryhmäkilpailu, joka käsitti marssisuunnistuksen ja tehtävärasteja. Ohjelman mukaan kilpailun oli määrä kestää koko yö ja päättyä vasta lomallelähtöpäivänä kello 12. Lomallelähtöpäivän iltapäiväksi kello 14 - 16 oli viikko-ohjelmaan merkitty muun muassa kaluston huoltoa käsittävää huoltokoulutusta. Lomatarkastus oli ohjelman mukaan kello 17.30. Tosiasiassa lomatarkastus ja lomallelähtö olivat tapahtuneet jo tuntia ohjelmaan merkittyä aikaisemmin eli kello 16.30 alkaen.

3. A:n vahvistamassa viikko-ohjelmassa ei ollut merkintää palvelustauoista tai lepoajoista. Tosin marssikilpailu oli merkitty päättyväksi 29.4.2004 jo kello 12 ja sen jälkeen huoltokoulutus alkavaksi vasta kello 14. B oli kuitenkin myöhemmin antanut koulutushaaratutkintoa koskevan käskyn, jonka mukaan marssikilpailu lomallelähtöpäivänä päättyi kello 12:n sijasta vasta kello 14.00. B oli antanut myös ryhmäkilpailun suorittamista koskevan käskyn, jonka mukaan jokaisella kilpailuun osallistuvalla ryhmällä oli määrä olla kilpailun kestäessä pakollinen kolmen tunnin lepo. Teltta- tai muuta majoitusta ei ollut lepotauon ajaksi varattu, vaan kilpailijoiden tuli itse huolehtia majoituksesta ja lämpimänä pysymisestä. Lepotauko oli sittemmin B:stä ja A:sta riippumattomista syistä lyhentynyt kolmesta kahteen tuntiin.

4. Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko syytteessä tarkoitetut, lepoajan varaamista koskevat palvelusvelvollisuudet säännöstasolla määritelty rikosoikeudellisen vastuun kannalta riittävän täsmällisesti. Jos vastaus on myönteinen, on vielä otettava kantaa siihen, onko B:n ja A:n näytetty tässä asiassa tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoneen näitä palvelusvelvollisuuksiaan ja siten syyllistyneen syytteessä mainittuihin rikoksiin.

Kysymys palvelusvelvollisuuksien määrittelystä säännöstasolla

5. Perusyksikön päällikkönä toimineen B:n palvelusvelvollisuutena on yleisessä palvelusohjesäännössä ja kranaatinheitinkomppanian työjärjestyksessä annettujen määräysten nojalla ollut vastata yksikkönsä varusmiesten hyvinvoinnista, koulutuksen asianmukaisuudesta, palvelusturvallisuudesta, lepoajan järjestämisestä ja siitä, että yksikössä palvelevat saavat heille kuuluvat edut ja oikeudet.

6. Joukkoyksikön komentajana toimineen A:n palvelusvelvollisuutena on yleisessä palvelusohjesäännössä ja Y:n jääkäripataljoonan työjärjestyksessä annettujen määräysten nojalla ollut vastata joukkonsa koulutuksesta ja muusta palveluksesta säännösten, määräysten ja ohjeiden mukaisesti.

7. Virallisen vastuu- tai käyttäytymisnormin tapauskohtainen sisältö saattaa säännöstasolla jäädä harkinnanvaraiseksi, mutta tästä sääntelyn avoimuudesta ei vielä seuraa, että normia olisi pidettävä luonteeltaan vain ohjeellisena tai ettei sen noudattamatta jättämiseen voisi liittyä rikosoikeudellista vastuuta.

8. Asevelvollisuuslain 5 a §:n mukaan varusmiespalvelustaan suorittavalla asevelvollisella on oikeus lepoa varten tarpeelliseen vapaa-aikaan. Kysymys on varusmiehelle lain mukaan kuuluvasta oikeudesta eikä vain varusmieskoulutuksen tarkoituksenmukaisesta järjestelystä.

9. Yleisen palvelusohjesäännön kohdassa 127 mainitaan, että myös palvelusturvallisuus edellyttää lepoajan järjestämistä varusmiehille. Tarpeellisen lepoajan määrää tai sen erilaisia turvaamiskeinoja ei luonnollisestikaan voida säännöstasolla tai pysyväismääräyksissä ennakolta sitovasti vahvistaa kaikkia tapauksia ja tilanteita varten. Puolustusvoimien hallinnollisissa ohjeissa on kuitenkin täsmennetty sitä valvonta- ja toimintavelvollisuutta, joka varusmieskoulutuksesta vastaaville esimiehille kuuluu, jotta varusmiesten oikeus riittävään lepoon myös käytännössä toteutuisi.

10. Varusmieskoulutuksen yleisjärjestelyistä annetun hallinnollisen ohjeen (PEkoul-os PAK A 01:05.01.01) mukaan rauhan ajan koulutuksessa painotetaan palvelusturvallisuutta, mihin liittyen muun muassa varusmiesten liikenneturvallisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Tämä koskee myös varusmiesten lomamatkoja, ottaen huomioon, että varusmiehet nykyään usein käyttävät lomamatkoillaan omia ajoneuvojaan. Ohjeen mukaan varusmiehet on päästettävä lomille vasta "kunnollisen levon" jälkeen. Rasittavien harjoitusten lopettamista lomamatkavuorokautena on vältettävä.

11. Varusmiesten palvelusmotivaation kehittämistä koskevassa hallinnollisessa ohjeessa (PEkoul-os PAK C:01.11) mainitaan nimenomaan, että puolustusvoimilla on oma osavastuunsa myös lomamatkojen turvallisuudesta. Tämä tarkoittaa ohjeen mukaan sitä, että on varattu "riittävä lepoaika" ennen lomamatkoja, jotka monissa tapauksissa tehdään muutoinkin riskialttiissa olosuhteissa omia ajoneuvoja käyttäen.

12. Edellä mainituissa ohjeissa ei ehdottomasti kielletä esimerkiksi rasittavien harjoitusten lopettamista lomallelähtövuorokautena vaan ainoastaan kehotetaan "välttämään" tällaista järjestelyä. Tällainen välttämiskehotus ei kuitenkaan voi jäädä vaille oikeudellista vaikutusta esimiehen rikosoikeudellista vastuuta arvioitaessa. Jos kehotuksen vastaiseen menettelyyn joudutaan varusmieskoulutuksessa kaikesta huolimatta turvautumaan, esimiehelle voidaan katsoa syntyvän erityinen velvollisuus varmistautua siitä, että varusmiehen oikeus kunnolliseen lepoon ennen lomallelähtöä toteutuu jollakin muulla tavalla.

13. Edellä selostetut säännökset ja määräykset sekä niitä täydentävät hallinnolliset ohjeet kokonaisuutena määrittelevät joukkoyksikön komentajan ja perusyksikön päällikön syytteessä tarkoitetut palvelusvelvollisuudet rikosoikeudellisen vastuun kannalta riittävän täsmällisesti, siitä huolimatta, että riittävän levon määrä ja palvelusjärjestelyjen yksityiskohdat onkin jätetty asianomaisten esimiesten tapauskohtaisen harkinnan varaan. Näin ollen jää ratkaistavaksi kysymys siitä, onko B:n ja A:n näytetty rikkoneen tai jättäneen täyttämättä nämä palvelukseen kuuluvat velvollisuutensa ja ovatko he menetelleet näin joko tahallaan tai huolimattomuudesta.

Kysymys palvelusvelvollisuuksien rikkomisesta tässä tapauksessa

14. B on laatinut ja esitellyt A:lle hyväksyttäväksi sekä A 21.4.2004 hyväksynyt kranaatinheitinkomppanian viikko-ohjelman 18/2004 sisältävän käskyn, jossa varusmiehille ei ollut varattu varsinaista lepoaikaa keskiviikon 28.4.2004 kello 7.30 ja torstain 29.4.2004 kello 17.45 välisenä aikana ohjelmasta ilmenevää torstain kello 12 - 14 välistä, sittemmin eri käskyllä peruutettua palvelustaukoa lukuunottamatta. Tämän yli 34 tuntia käsittävän yhtäjaksoisen palvelusajan jälkeen varusmiehet oli viikko-ohjelman mukaan päästettävä suoraan lomille. Tähän ajanjaksoon sisältyi viikko-ohjelman mukaan koulutushaarakoulutusta kirjallisine ja käytännön kokeineen (28.4. kello 7.30 - 20.00), koko yön kestävää marssikoulutusta ryhmäkilpailuineen (28.4. kello 20.00 - 29.4.2004 kello 12.00), huoltokoulutusta (29.4.2004 kello 14.00 - 16.00) ja lopuksi lomatarkastus (29.4.2004 kello 17.30 - 17.45). Yön yli kestävä harjoitus käsitti alun perin noin 30 kilometrin pituiseksi suunnitellun marssisuunnistuksen varusteita ja rynnäkkökivääriä kantaen. Viikko-ohjelmassa koulutuksen rasitustaso oli merkitty "raskaaksi". Jo edellisellä viikolla varusmiehet olivat 20.4.2004 alkaen, kahta kasarmilla vietettyä yötä lukuunottamatta, olleet lähes ympärivuorokautisessa, muun ohella taistelu- ja kranaatinheitinammuntakoulutuksessa, jonka rasitustaso oli viikko-ohjelmaan merkitty "todella raskaaksi".

15. Viikko-ohjelma 18/2004 on ollut ristiriidassa sen hallinnollisen ohjeen kanssa, jonka mukaan rasittavien harjoitusten lopettamista lomamatkavuorokautena tuli välttää. Tästä syystä B:llä ja A:lla on ollut erityinen velvollisuus varmistautua siitä, että varusmiehille jollakin muulla tavalla turvattiin kunnollinen lepo ennen lomalle lähtöä.

16. B ja A ovat vedonneet siihen, että viikko-ohjelmiin ei merkitä lepoaikoja ja että yön yli kestäneeseen marssikoulutukseen oli ollut joka tapauksessa tarkoitus sisällyttää pakollinen kolmen tunnin mittainen lepotauko. Lisäksi he ovat vedonneet siihen, että varusmiehillä oli tosiasiallisesti ollut mahdollisuus lepäämiseen viikko-ohjelmaan merkityn koulutuksen lukuisilla muillakin tauoilla samoin kuin mahdollisuus lomatarkastuksen jälkeenkin jäädä kasarmille lepäämään, jos he tunsivat itsensä väsyneiksi.

17. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, että vaatimuksella kunnollisen levon järjestämisestä ennen lomallelähtöä pyritään ensisijaisesti suojaamaan varusmiesten henkeä ja terveyttä. Näin ollen ja vaikka lepoaikoja ei viikko-ohjelmaan merkitäkään, on perusteltua asettaa tälle vaatimukselle ankarat täyttymisehdot. Muun palvelun lomaan mahdollisesti jääviä tosiasiallisia odotus- tai muita taukoja ei voida edellä kuvatuissa olosuhteissa pitää sellaisena "kunnollisena lepona", johon varusmiehellä on ennen lomamatkaa oikeus, jotta hän voisi turvallisesti kuljettaa ajoneuvoaan liikenteessä. Etukäteen pakolliseksi suunniteltu kolmen tunnin marssitaukokin oli esitetyn näytön perusteella tosiasiassa jäänyt huomattavasti lyhyemmäksi.

18. Ryhmäkilpailuun kuuluneen yöllisen marssisuunnistuksen rasittavuus ja siihen liittyneen yhtäjaksoisen palveluksen pituus huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo kuitenkin, ettei kilpailun aikana maastossa ilman telttamajoitusta pidettäväksi tarkoitettu kolmen tunnin lepotaukokaan ole voinut riittää edellä tarkoitetuksi "kunnolliseksi levoksi", varsinkaan, kun palveluksen oli määrä jatkua tauotta vielä lomallelähtöpäivänä iltapäivällä, ryhmäkilpailun jo päätyttyä.

19. Riittävän lepoajan järjestämisen laiminlyöntiä ei voida myöskään puolustaa sillä, että varusmiehillä on joka tapauksessa mahdollisuus käyttää myös loma-aikaansa kasarmilla nukkumiseen.

20. Näin ollen Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että B ja A ovat, B viikko-ohjelman laatiessaan ja A sen vahvistaessaan, laiminlyöneet erityisen velvollisuutensa varmistautua siitä, että varusmiehet saavat, pysyväisasiakirjan PEKoul-os PAK A 01:05.01.01. kanssa ristiriidassa olevasta viikko-ohjelmasta huolimatta, kunnollisen levon ennen lomallelähtöä. Tämän laiminlyönnin ennalta arvattavana seurauksena on ollut se, että varusmiehet on rasittavan koulutusjakson jälkeen jouduttu päästämään lomille väsyneinä.

21. Esitettyyn näyttöön nähden tämän laiminlyönnin voidaan kuitenkin katsoa tapahtuneen huolimattomuudesta. Tällöin on erityisesti otettava huomioon se, ettei kysymyksessä olevaa viikko-ohjelmaa voida sellaisenaan pitää lainvastaisena vaan että kunnollisen levon toteuttamistapa on jäänyt viime kädessä harkinnanvaraiseksi.

22. Edellä lausuttuun viitaten A:n ja B:n on kummankin katsottava syyllistyneen rikoslain 45 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun tuottamukselliseen palvelusrikokseen, josta syyttäjä on heille toissijaisesti vaatinut rangaistusta.

Seuraamuskysymys

23. Seuraamusharkintaan liittyvässä syyllisyyden määrän arvioinnissa on otettava huomioon se, että varusmiesten edellä selostettu levon tarpeen sääntely on tosiasiallisesti jättänyt B:lle ja A:lle huomattavaa harkinnanvaraa. Kunnollisen levon turvaamiseksi tarvittava ohjeistus on varsin yleisluontoinen.

24. Joukkoyksikön komentajan ja perusyksikön päällikön käytännön toimintavaihtoehdot ovat olleet rajalliset, ottaen huomioon, että tiukkatahtiselle varusmieskoulutukselle määrätyt tavoitteet on joka tapauksessa saavutettava palvelusajan puitteissa. Koulutushaarakoulutuksen ohjelmaa ja siihen liittyviä kokeita olikin B:stä ja A:sta riippumattomista syistä jouduttu alkuperäisestä erikoiskoulutuskauden suunnitelmasta poiketen siirtämään vuorokaudella myöhemmäksi.

25. Ymmärrettävää myös on, ettei varusmiesten palvelusturvallisuuden ja palvelusmotivaation yhteensovittaminen ole aina ristiriidaton tehtävä. Pakolliseksi määrätty lepo, silloinkin kun se saattaisi palvelusturvallisuuden takaamiseksi perusteltua, olisi juuri pakollisuutensa vuoksi olla omiaan turhauttamaan varusmiehiä ja siten heikentämään heidän palvelusmotivaatiotaan. Erityisesti näin on tilanteessa, jossa varusmiehillä on kiire päästä heille kuuluville lomilleen.

26. Näihin B:n ja A:n syyllisyyden määrää vähentäviin seikkoihin viitaten Korkein oikeus harkitsee oikeaksi jättää heidät rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 kohdan nojalla tuomitsematta rangaistukseen heidän syykseen luettavista tuottamuksellisista palvelusrikoksista. Näitä rikoksia on niistä ilmenevään tekijöiden syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisinä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A:n ja B:n kummankin syyksi luetaan rikoslain 45 luvun 4 §:n nojalla tuottamuksellinen palvelusrikos (tekoaika 21.4.2004).

A ja B jätetään rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 kohdan nojalla rangaistukseen tuomitsematta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja, Liisa Mansikkamäki ja Soile Poutiainen (eri mieltä) sekä sotilasjäsenet vara-amiraali Hans Holmström ja kenraaliluutnantti Heikki Lyytinen (eri mieltä). Esittelijä Timo Ojala.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Kenraaliluutnantti Lyytinen: Perustelujen kohtien 1 - 13 osalta sekä B:n menettelyn rikosoikeudellisen arvioinnin osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. A:n menettelyn osalta totean seuraavan.

A on 21.4.2004 hyväksynyt viikkoa 18/2004 koskeneen viikko-ohjelman. Kirjallisena todisteena esitetyn X:n prikaatin Y:n jääkäripataljoonan työjärjestyksen mukaan jääkäripataljoonan komentaja vastaa muun muassa pataljoonan yksiköiden viikko-ohjelmien tarkastamisesta. Viikko-ohjelmaan sisällytetään kuitenkin vain kunkin päivän koulutustapahtumat ja niiden kesto, mutta viikko-ohjelmasta ei ilmene kunkin koulutustapahtuman tarkempi sisältö.

A:n hyväksymästä viikko-ohjelmasta ilmenee, että koulutushaaratutkinnon ryhmäkilpailun on ollut määrä kestää keskiviikosta 28.4. kello 20 alkaen läpi yön aina torstaihin 29.4. kello 12 saakka. Edelleen viikko-ohjelmasta ilmenee, että yksikön on ollut määrä lähteä lomille torstaina 29.4. kello 17.30 tapahtuvaksi määrätyn lomatarkastuksen jälkeen.

Koulutushaaratutkinnon ryhmäkilpailun käytännön toteutus on ilmennyt sitä koskeneesta erillisestä käskystä, jota A ei ole hyväksynyt ja jota ei ole ollut A:n käytettävissä, kun tämä oli hyväksynyt viikko-ohjelman. A oli myös hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla ennen viikko-ohjelman hyväksymistä tiedustellut B:ltä levon varmistamisesta.

Lepoajan käytännön toteuttamisesta ei ole annettu tarkempia määräyksiä. Harjoituksen päättymistä lomalle lähtövuorokautena ei ole myöskään ehdottomasti kielletty. Tähän nähden katson samoin kuin hovioikeus, että yksin viikko-ohjelman perusteella ei ole ollut pääteltävissä, että varusmiehet eivät saisi riittävää lepoa ennen lomille lähtemistä. A oli myös kiinnittänyt komppanian päällikön huomiota siihen, oliko riittävän levon mahdollisuus varmistettu. A ei ole viikko-ohjelman hyväksyessään rikkonut tai jättänyt täyttämättä palvelukseensa kuuluneita velvollisuuksiaan tai palvelusta koskevia määräyksiä. Katson, että aihetta hovioikeuden tuomion muuttamiseen tältä osin ei ole.

Äänestyksen lopputulos huomioon ottaen velvollisena lausumaan A:lle tuomittavasta rangaistuksesta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Poutiainen:

Syytteen perusteista

Syyttäjä on vaatinut A:lle jääkäripataljoonan komentajana ja B:lle kranaatinheitinkomppanian päällikkönä rangaistusta siitä, että he olivat 21.4.2004 Z:n kunnassa vastoin palvelukseen kuuluvia velvollisuuksiaan, B laatinut ja esitellyt A:lle hyväksyttäväksi ja A hyväksynyt komppanian viikko-ohjelmaa 18/2004 koskevan käskyn, jossa varusmiehille ei ollut varattu lainkaan säännöksissä, määräyksissä ja ohjeissa edellytettyä riittävää lepoaikaa ennen 29.4.2004 kello 17.45 tapahtuvaksi suunniteltua lomille päästämistä. A ja B ovat syytteen mukaisella menettelyllään syyllistyneet kumpikin erikseen rikoslain 45 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun palvelusrikokseen tai vaihtoehtoisesti saman luvun 4 §:ssä tarkoitettuun tuottamukselliseen palvelusrikokseen.

Syyttäjä on syytteessä vedonnut muun ohella 1.7.2002 käyttöön otetun yleisen palvelusohjesäännön säännöksiin sekä 1.2.1990 alkaen noudatetun varusmiesten palvelusmotivaation kehittämistä koskevan pysyväisasiakirjan PEKOUL-OS PAK C 01:11.01 ja 1.7.1998 alkaen noudatetun varusmieskoulutuksen yleisjärjestelyitä koskevan pysyväisasiakirjan PEKOUL-OS PAK A 01:05.01.01 määräyksiin.

Kysymyksenasettelu

Rikoslain 45 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan sotilas, joka rikkoo tai jättää täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen, syyllistyy palvelusrikokseen. Saman luvun 4 §:n mukaan kysymys on tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta, jos palvelusrikos on tehty huolimattomuudesta.

Edellä mainitut säännökset ovat niin kutsuttuja avoimia rangaistussäännöksiä ja siten kysymys siitä, millainen menettely on palvelusrikoksena taikka tuottamuksellisena palvelusrikoksena rangaistavaa, määräytyy muun säännöksen tai määräyksen perusteella. Perustuslain 8 §:ssä ja rikoslain 3 luvun 1 §:ssä mainitusta rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta johtuu muun muassa se, että teon rangaistavuuden edellytykset ilmaisevan aineellisen säännöksen tulee olla kirjoitettu rikossäännökseltä vaadittavalla tarkkuudella. Näin ollen edellä mainituista palvelusrikoksista tuomitseminen edellyttää, että toiminnassa noudatettavan, säännöksiin tai määräyksiin perustuvan palvelusvelvollisuuden sisältö on selvästi määritelty.

Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko syytteessä tarkoitettu velvollisuus huolehtia varusmiesten riittävästä levosta ja kunnollisesta lepoajasta palveluksen suorittamisessa määritelty säännöstasolla rikosoikeudellisen vastuun kannalta riittävän täsmällisesti. Kysymyksen ratkaisusta riippuu, tuleeko asiassa ottaa myös kantaa siihen, onko A:n ja B:n näytetty tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoneen tai jättäneen täyttämättä palvelukseen kuuluvia velvollisuuksiaan ja siten syyllistyneen siihen, mistä heille kummallekin erikseen on vaadittu rangaistusta.

Sääntelyn arviointia rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta

Kuten hovioikeuden tuomiossa on todettu, yleisen palvelusohjesäännön 125 ja 126 kohtien mukaan joukkoyksikön komentaja vastaa joukkonsa koulutuksesta ja palveluksesta säädösten, ohjesääntöjen, pysyväisasiakirjojen sekä annettujen käskyjen, määräysten ja ohjeiden mukaisesti sekä erityisesti johtaa, valvoo, ohjaa ja tarkastaa koulutusta.

Hovioikeuden toteamin tavoin perusyksikön päällikön tehtäviin kuuluu yleisen palvelusohjesäännön 127, 128 ja 130 kohtien mukaan päättää viikkopalvelusohjelmasta ja järjestää palvelus sekä vastata yksikkönsä palvelusturvallisuudesta ja koulutuksesta sekä alaistensa hyvinvoinnista ja oikeudenmukaisesta kohtelusta. Päällikön tulee järjestää alaisilleen lepoaikaa sekä valvoa, että yksikössä palvelevat saavat heille säädösten ja hallinnollisten määräysten mukaan kuuluvat edut ja oikeudet.

Varusmiesten palvelusmotivaation kehittämistä ja varusmieskoulutuksen yleisjärjestelyitä koskevien pysyväisasiakirjojen määräyksissä lausutaan, että loma on varusmiehelle kuuluva oikeus ja että puolustusvoimilla on oma osavastuunsa myös lomamatkojen turvallisuudesta, mihin kuuluu myös vastuu siitä, että on varattu riittävä lepoaika ennen lomamatkoja, jotka monissa tapauksissa tehdään muutoinkin riskialttiissa olosuhteissa omia ajoneuvoja käyttäen. Edelleen määräysten mukaan rauhan ajan koulutuksessa painotetaan palvelusturvallisuutta, mistä syystä varusmiesten liikenneturvallisuuteen kiinnitetään huomiota ja varusmiehet päästetään lomille vasta kunnollisen levon jälkeen ja rasittavien harjoitusten lopettamista lomamatkavuorokautena vältetään.

Edellä mainituista säännöksistä ja määräyksistä käy selvästi ilmi yhtäältä, että joukkoyksikön komentaja ja perusyksikön päällikkö ovat vastuussa koulutuksen ja palveluksen järjestämisestä sekä varusmiesten palvelusturvallisuudesta, ja toisaalta, että varusmiehille tulee palveluksen suorittamisessa järjestää riittävästi lepoaikaa ja myös tilaisuus kunnolliseen lepoon ennen lomille päästämistä. Asevelvollisuuslain 5 a §:n 2 momentin mukaan varusmiespalvelustaan suorittavalla asevelvollisella on oikeus lepoa ja virkistystä varten tarpeelliseen vapaa-aikaan. Siten oikeus riittävään lepoon on varusmiehelle nimenomaisesti lailla turvattu. Lainkohta ei kuitenkaan määrittele niitä velvoitteita, jotka asianomaisille esimiehille kuuluvat sanotun oikeuden toteuttamiseksi varusmiespalveluksessa. Palvelusvelvollisuuden sisältö näiltä osin on määritelty edellä mainituissa hallinnollisissa säännöksissä ja määräyksissä.

Selvää on, ettei levon järjestämistapoja ja levon riittävyyden kannalta tarpeellisten lepoaikojen lukumäärää ja vähimmäiskestoa voida ennakolta sitovasti säännellä kaikkia tapauksia ja tilanteita varten. Sääntely jättää palveluksen järjestelyt yksityiskohdiltaan huomattavasti esimiesten tapauskohtaisen harkinnan varaan. Palvelusta sääntelevissä määräyksissä on kuitenkin edeltä ilmenevin tavoin myös täsmennetty sitä valvonta- ja toimimisvelvollisuutta, joka varusmiespalveluksesta vastaaville esimiehille kuuluu, jotta varusmiesten oikeus lepoon tarvittavaan vapaa-aikaan myös käytännössä toteutuisi. Tähän nähden sääntelyn avoimuudesta ja sisällöllisestä harkinnanvaraisuudesta huolimatta ei voida katsoa, että säännöksiä olisi pidettävä luonteeltaan vain ohjeellisina tai ettei niiden noudattamatta jättämiseen voisi liittyä rikosoikeudellista vastuuta.

Näillä perusteilla katson, että edellä kerrotut yleisen palvelusohjesäännön ja hallinnollisina ohjeina voimassa olevien pysyväisasiakirjojen määräykset, joihin syyttäjä on vedonnut, määrittelevät nyt kysymyksessä olevilta osin riittävän täsmällisesti joukkoyksikön komentajan ja perusyksikön päällikön palvelusvelvollisuuksien sisältöä ja ne siten voivat tulla sovellettaviksi rangaistavaa käyttäytymistä määrittelevinä säännöksinä. Näin ollen A:n ja B:n osalta jää ratkaistavaksi kysymys siitä, onko heidän näytetty rikkoneen tai jättäneen täyttämättä palvelukseen kuuluvat velvollisuutensa huomioon ottaen syyttäjän esittämä tapahtumakuvaus ja myönteisessä tapauksessa, ovatko he menetelleet tahallaan vai huolimattomuudesta.

Palvelusvelvollisuuksien rikkominen tässä tapauksessa

Katson asiassa selvitetyksi seuraavaa. B on laatinut ja esitellyt A:lle hyväksyttäväksi sekä A hyväksynyt kranaatinheitinkomppanian viikko-ohjelmat 17 ja 18/2004. Viikko-ohjelmaan 18/2004 ei ollut tehty merkintää varusmiesten lepoajasta keskiviikon 28.4.2004 kello 7.30 ja torstain 29.4.2004 kello 17.45 välisenä aikana. Palvelusta ei ollut merkitty torstaina kello 12.00 - 14.00 väliselle ajalle, jota ei kuitenkaan ollut merkitty lepoajaksi. Ohjelman mukaan varusmiehet tuli heti palvelusjakson jälkeen päästää lomille. Ajanjaksoon sisältyi koulutushaaratutkinnon mukaista koulutushaarakoulutusta kirjallisine ja käytännön kokeineen (28.4. kello 7.30 - 20.00), koko yön kestävää marssikoulutusta ryhmäkilpailuineen (28.4. kello 20.00 - 29.4.2004 kello 12.00), huoltokoulutusta (29.4.2004 kello 14.00 - 16.00) ja lopuksi lomatarkastus (29.4.2004 kello 17.30 - 17.45). Ohjelmassa oli rasitustasoa kuvattu merkinnällä "raskas". Edellisen viikko-ohjelman 17/2004 mukaisesti varusmiehet olivat olleet tiistaista 20.4.2004 lähtien useita päiviä kestäneessä taistelukoulutuksessa, johon oli kuulunut perjantaista 23.4.2004 alkaen kranaatinheitinammuntakoulutusta maastossa yöpymisineen, minkä jälkeen oli palattu kasarmille maanantaina 26.4.2004. Ohjelmaan oli rasitustasoksi merkitty "todella raskas". Varusmiehet olivat yöpyneet kasarmilla maanantaista 26.4.2004 keskiviikkoon 28.4.2004 ja siten kaksi yötä ennen keskiviikkoaamuna alkanutta koulutushaaratutkintokoulutusta.

Vahvistettu viikko-ohjelma 18/2004 on ollut koulutuksessa sitova käsky. Lisäksi B on antanut ohjelman mukaista 28. - 29.4.2004 suoritettua koulutushaaratutkintoa ja 28.4.2004 kello 20.00 alkanutta marssikoulutuksen ryhmäkilpailua koskeneet erilliset käskyt. Ensiksi mainitulla käskyllä viikko-ohjelman mukainen palvelustauko 29.4.2004 on poistettu ja sen sijasta on käsketty marssikilpailun päättyminen ja huoltokoulutus palkintojen jakoineen. Toisella käskyllä on määrätty yön yli kestäneen marssisuunnistuksen aikana 29.4.2004 pidettäväksi yöllä pakollinen kolmen tunnin lepo maastossa. Asiassa on selvitetty, että harjoituksen aikana suunnistusmarssi varusteita kantaen on lyhentynyt käskyn mukaisesta 30 kilometristä noin 20 kilometrin marssiin ja käskyn mukainen pakollinen kolmen tunnin lepo kahdeksi tunniksi. Muutoin viikon 18/2004 harjoitusohjelma on toteutunut käsketyn mukaisena, joskin vielä lomatarkastus ja lomallelähtö ovat tapahtuneet noin tuntia ohjelmaan merkittyä aikaisemmin eli kello 16.30 alkaen.

Kuten edellä on todettu, B on laatinut viikko-ohjelman 18/2004 siten, että harjoitus yön yli osaksi maastossa yöpymisineen tulisi päättymään lomamatkavuorokautena. Katson, että A:n on täytynyt B:n esittelemästä ohjelmasta heti havaita, että varusmiehille tulisi keskiviikon 28.4.2004 kello 7.30 ja torstain 29.4.2004 kello 17.45 välisenä aikana noin 34 tuntia yhtäjaksoista palvelusta lukuunottamatta kahden tunnin palvelustaukoa iltapäivällä 29.4.2004 ja että lomalle lähtö tapahtuisi välittömästi sanotun harjoitusjakson päätyttyä. Lisäksi A ja B ovat aikaisemman viikko-ohjelman 17/2004 perusteella tienneet, että varusmiehillä olisi kyseisellä viikolla yhtäjaksoisesti viikonvaihteen yli jatkuneita taistelu- ja ampumaharjoituksia osaksi maastossa yöpymisineen. He ovat myös tienneet, että molempien viikko-ohjelmien palvelusrasitus olisi tavanomaista raskaampi. Viikko-ohjelman 18/2004 poikkeuksellista rasittavuutta osoittaa sekin, että B:n antaman käskyn mukaan marssisuunnistuksessa oli kysymys myös oman henkilökohtaisen paineensietokyvyn ja fyysisen suorituskyvyn ylärajan löytämisestä. Tästä A:nkin on täytynyt olla tietoinen, koska kysymyksessä oli ollut vakiomuotoisen koulutuksen harjoitukset. Katson, että kokonaisrasitus varusmiehille on muodostunut raskaaksi, vaikka he olivat voineet nukkua kasarmilla kaksi yötä välittömästi ennen 28.4.2004 alkanutta koulutushaaratutkintokoulutusta.

Edellä kerrotuissa hallinnollisten pysyväisasiakirjojen määräyksissä on nimenomaisesti korostettu esimiesten velvollisuutta kiinnittää huomiota palvelusturvallisuuden ja erityisesti myös liikenneturvallisuuden kannalta riittävän levon ja kunnollisen lepoajan toteutumiseen varusmiespalveluksessa ja -koulutuksessa. Tässä tapauksessa viikko-ohjelma 18/2004 ja siihen liittyneet erilliset käskyt ovat olleet ristiriidassa erityisesti sen varusmieskoulutuksen yleisjärjestelyistä annetun pysyväisasiakirjan määräyksen kanssa, jonka mukaan rasittavien harjoitusten lopettamista lomamatkavuorokautena tulee välttää. Näistä seikoista katson johtuvan, että A:lla ja B:llä on ollut viikko-ohjelmaa 18/2004 vahvistaessaan ja B:llä sen jälkeen harjoituksista tarkemmin käskiessään erityinen velvollisuus huolehtia, että kunnollinen lepo varusmiehille toteutuu lomalle lähtöpäivää edeltäneenä yönä suoritetun palveluksen aikana taikka muulla tavalla ennen lomille lähtöä. Velvoitteen täyttämisen kannalta ei voida pitää riittävänä sitä, että A ja B ovat hovioikeuden toteamin tavoin, A tiedusteltuaan B:ltä riittävän lepoajan huomioon ottamisesta luottanut sen toteutumiseen harjoituksissa ja B käskyllään määrännyt yöllä pidettäväksi pakollisen kolmen tunnin lepotauon, jolloin ei kuitenkaan ollut varattu teltta- tai muuta majoitusta, vaan varusmiesten omaksi asiaksi jäi huolehtia majoituksesta ja lämpimänä pysymisestä.

Tällä perusteella päädyn katsomaan, että A ja B eivät ole tässä tapauksessa täyttäneet heille kuuluneita valvonta- ja toimimisvelvollisuuksiaan. Tätä arviointia ei muuta esitetty selvitys siitä, että B:n käskemä kolmen tunnin lepotauko oli hänestä ja A:stakin riippumattomista syistä lyhentynyt kahteen tuntiin ja että varusmiehillä oli voinut olla vaihtelevasti mahdollisuuksia lepäämiseen toisiaan perättäin seuranneiden harjoitusten väliin ehkä jääneillä eri pituisilla tauoilla ja että varusmiehillä oli ollut halutessaan mahdollisuus jäädä kasarmille lepäämään lomalle lähdön sijasta. A:n ja B:n menettelystä on seurannut, että varusmiehet on kysymyksessä olevassa tilaisuudessa jouduttu päästämään lomalle väsyneinä.

Syyksilukeminen ja rangaistusseuraamus

Katson, että A ja B ovat laiminlyöneet heille kummallekin erikseen kuuluneet palvelusvelvollisuutensa edellä lausutuin tavoin ja että heidän kummankin viaksi jäävä menettely on tapahtunut huolimattomuudesta. Sen vuoksi muutan hovioikeuden tuomiota ja tuomitsen A:n ja B:n kummankin erikseen, syytteen enemmälti hyläten, rikoslain 45 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta. Oikeudenmukaisena rangaistuksena heille kummallekin heidän teoistaan ilmenevä syyllisyyskin huomioon ottaen pidän 20 päiväsakon sakkorangaistusta.