15.2.2008

Kokemäen käräjäoikeuden välituomio 30.9.2004

Käräjäoikeus lausui Kemira Oyj:n (Kemira) Power-Om Oy:tä (Power-Om) vastaan ajamasta kanteesta, että Kemira oli Power-Omin kanssa sopinut, että Power-Om suorittaa sähköteknisten töiden asiantuntijana korvausta vastaan Kemiran tuotantolaitoksella ukkosjohtimien vaihtotyötä kahdella pylväsvälillä ja ulkokytkinlaitos 1:n (UKL 1) yläpuolella sekä linjan pylväsmaadoituksen tarkastus- ja kunnostustyötä. Power-Omin suoritettavaksi sovittua työtä tehtäessä oli aiheutunut vahinkoa Kemiralle. Kysymys oli siten Kemiran ja Power-Omin välisessä suhteessa sopimusoikeudellisesta korvausvastuusta, johon sovellettiin sopimusoikeudellista korvausvastuuta koskevia sääntöjä eikä vahingonkorvauslakia. Power-Om oli ottanut suorittaakseen kyseiset sähkötekniset työt ja tässä työssä oli käytetty apuna Kemiran nosturinkuljettajaa ja nosturia.

Käräjäoikeus katsoi sopimuksen syntyneen suullisesti Kemiran tehtaan sähkölaitoksen käytönjohtajan ja sähkötöiden johtajan X:n ja Power-Omin työnjohtajan Y:n välisessä puhelinkeskustelussa. Henkilötodistelu ei osoittanut, että Kemira ja Power-Om olisivat sopineet jotakin täsmällisempää nosturinkuljetustyön suorittamisesta ja siihen liittyvistä vastuukysymyksistä.

Käräjäoikeus katsoi, että aamulla 6.11.2001 viimeistään siinä vaiheessa, kun X oli poistunut UKL 1:n luota ja siirtynyt toiselle kytkinlaitokselle, Kemiran nosturinkuljettaja Z oli jäänyt Power-Omin ja sen työnjohtaja Y:n valvontaan.

Power-Omin työsuoritus myös UKL 1:n kohdalla olevassa työkohteessa oli jo alkanut, kun asentajat olivat valmistautuneet tehtäväänsä ja arvioineet yhdessä Z:n kanssa nosturin mahtumista työskentelemään ahtaassa tilassa ja ohjanneet Z:n nostureineen lähemmäksi työkohdetta. Työn vaarallisuus huomioon ottaen Y:n olisi pitänyt itse olla johtamassa töiden aloittamista. Käräjäoikeus katsoi Z:n olleen nosturia tapahtumapaikalle siirtäessään ja siellä toimiessaan Power-Omin johdon ja valvonnan alaisena.

Z:n oma-aloitteinen yritys kokeilla nosturin korin mahtumista johtimien välistä oli tosin ollut yllätys Y:lle, mutta kokeilu olisi jäänyt tekemättä, jos Y olisi varoittanut Z:aa UKL 1:n jännitteisyydestä ja kertonut X:ltä saatavan työluvan välttämättömyydestä sekä valvonut Z:n työtä.

Vahinkotapahtuma oli johtunut kokonaan Y:lle kuuluneen tiedonanto- ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kemira oli osoittanut Power-Omin käyttöön ammattitaitoisen nosturinkuljettajan, jonka ei ollut näytetty toimineen huolimattomasti. Kemira oli täyttänyt sopimusoikeudellisen myötävaikutusvelvollisuutensa. Sen vuoksi Kemira ei ollut osaksikaan itse velvollinen vastaamaan maasulun ja sähkökatkoksen sille aiheuttamista vahingoista.

Y:lle kuuluneen tiedonanto- ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti huomioon ottaen Z:n toimintaa ei voitu pitää ennalta arvaamattomana niin, että Power-Omin korvausvastuu edes lievenisi. Käräjäoikeus katsoi, että Kemiralle aiheutuneet vahingot olivat olleet ennakoitavia.

Käräjäoikeus katsoi lausumillaan perusteilla Power-Omin olevan vahingonkorvausvelvollinen niistä vahingoista, jotka Kemira oli ilmoittanut sille aiheutuneen 6.11.2001 UKL 1:n kohdalla tapahtuneen maasulun seurauksena. Kaikki Kemiralle aiheutuneet vahingot olivat johtuneet sähkökatkoksesta tai syntyneestä ylijännitteestä. Kemira ei ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan rajoittaa vahinkojaan.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Erkki Hämäläinen ja käräjätuomarit Riikka Sandholm ja Jukka Harju.

Käräjäoikeuden tuomio 10.5.2005

Käräjäoikeus katsoi lausumillaan perusteilla Kemiran tuotantolaitoksilla 6.11.2001 tapahtuneen maasulun ja sähkökatkoksen seurauksena Kemiralle aiheutuneen vahinkoa yhteensä 279 760,34 euroa, minkä määrän käräjäoikeus velvoitti Power-Omin Kemiralle suorittamaan.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Harju.

Turun hovioikeuden tuomio 6.10.2006

Power-Om valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että osapuolten välille oli puhelimitse syntynyt sopimus siitä, että Power-Om sai veloituksetta käyttää Kemiran nosturia ja nosturinkuljettaja Z:n työpanosta. Riidatonta oli myös, että X oli käskenyt Z:n työmaalle aamuksi 6.11.2001 ja että Power-Omin asentajat olivat Z:n saapuessa paikalle tehneet jo ukkosköysien vaihtotöitä Performitien läheisyydessä. Edelleen riidatonta oli se, että UKL 1:n läheisyyteen siirryttäessä Power-Omin muut työmaakohteet olivat olleet valmiit. Riidatonta oli vielä se, että Z ei ollut ollut läsnä kokoontumisessa, joka oli pidetty UKL 1:n läheisyydessä sen jälkeen kun X ja Y olivat tulleet ulos kytkinlaitos 1A:sta. Tuossa kokoontumisessa, jossa X oli sanonut UKL 1:n olevan vielä jännitteinen, olivat olleet edellä mainittujen henkilöiden lisäksi läsnä Power-Omin neljä asentajaa. Läsnäolleille oli tullut selväksi, ettei töitä voitu aloittaa ennen kuin X antoi siihen luvan.

Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että töiden aloittaminen oli edellyttänyt erillistä käskyä tai lupaa ja että Z oli ollut tuosta työn aloittamisen edellytyksestä myös tietoinen ryhtyessään oma-aloitteisesti siirtämään nosturiaan työkohteeseen. Asiassa oli tullut näytetyksi, ettei Z:aa ollut nostureineen ohjattu työkohteeseen vaan että Z oli kuljettanut nosturin sinne oma-aloitteisesti. Näyttöä ei ollut siitä, että yksikään Power-Omin asentajista tai Y olisi havainnut Z:n lähtevän kuljettamaan nosturia pysäköintipaikasta työkohteeseen UKL 1.

Z:n siirtymisestä Power-Omin käyttöön oli sovittu puhelimitse X:n ja Y:n kesken. Asiassa ei ollut ollut saatavissa selvyyttä siitä, mitä X ja Y olivat tarkasti ottaen sopineet Z:n tehtäväksi aiotun työtehtävän johtamisesta ja vastuusta vai olivatko he sopineet siitä lainkaan. Hovioikeus katsoi lausumillaan perusteilla selvitetyksi, että aloite nosturin ja sen kuljettajan käyttämisestä Power-Omin työkohteissa oli tullut Power-Omin työnjohtajalta Y:ltä.

Koska X oli tuonut Z:n nostureineen Y:n kanssa sovittuna aikana sovittuun paikkaan, Kemira oli täyttänyt nosturin ja työmiehen tuomista koskevan sopimusvelvoitteensa. X oli kuullut Y:ltä puhelimitse asiasta sovittaessa, että nosturinkuljettajan työpanosta tarvittiin nimenomaan Performitiellä. X:n tuotua Z:n Performitien työkohteeseen Power-Omin asentajat olivat olleet siellä jo työskentelemässä. X oli ollut vain Kemiran sopimusosuuden suorittaja työkohteessa. Asiassa ei ollut esitetty näyttöä siitä, että X olisi ollut asemansa perusteella vastuussa koko työmaasta ja kaikista siellä olevista henkilöistä taikka että näin olisi osapuolten kesken sovittu, siitä huolimatta, että X:n toimenpiteet UKL 1:ssä olivat olleet edellytyksenä Power-Omin työtehtävän alkamiselle tuossa kohteessa.

X oli kertonut, että työmaalle saavuttuaan hän oli sanonut Y:lle Z:n olevan nostureineen Power-Omin käytettävissä. X oli sanonut myös Z:lle, että tämän tuli toimia Power-Omin käskyjen mukaisesti. Asiassa oli riidatonta, että nosturi ja Z:n työpanos olivat olleet tuosta hetkestä lukien Power-Omin käytettävissä. Power-Om ei ollut käskenyt Z:aa tekemään varsinaista työsuoritusta, koska X:n vastuulla ollut UKL 1:n jännitteettömäksi tekeminen oli ollut vielä tekemättä.

Siitä riippumatta, että Z:n varsinaiset työt Power-Omin työnjohtovallan alaisuudessa eivät olleet vielä alkaneet, Y:n olisi Kemiran sopimusvelvoitteen täyttäminen ja hänen oma asemansa huomioon ottaen pitänyt valvoa Z:aa jo siitä lukien, kun X oli tuonut Z:n työmaalle. X oli sovitun perusteella olettanut perustellusti, että Z:aa tarvitaan jo Performitien työkohteessa. X:n vastuulla ei ollut voinut olla sen selvittäminen, missä vaiheessa Power-Om tosiasiassa ryhtyi käyttämään Z:n työpanosta.

Power-Omin asentaja Q oli kertomansa mukaan Performitieltä uuteen työkohteeseen lähtiessään viittoillut Z:aa nostureineen seuraamaan häntä ja Z oli merkin seurauksena kuljettanut nosturin lähemmäs työkohdetta UKL 1 ja pysäköinyt nosturin. Edellä tarkoitetulla toiminnallaan Q oli Power-Omin edustajana käyttänyt käskyvaltaansa Z:aan nähden. Viimeistään tuosta hetkestä lukien vastuu Z:n valvomisesta oli siirtynyt Power-Omille.

Myös vahingon jälkeisissä neuvotteluissa asiasta oli vallinnut kirjallisista todisteista ilmenevä yksimielisyys tältä osin.

Power-Omin työntekijöistä vain Y:llä voitiin ajatella hänen työnjohdollisen asemansa sekä sopijapuolena toimimisen perusteella olleen sellainen työnjohtovalta ja sopimusoikeudellinen vahingon ennakoimisvelvollisuus, että hänen olisi pitänyt valvoa Z:aa. Ottaen kuitenkin huomioon, että Z:aa ei ollut käsketty aloittaa työsuoritustaan Power-Omin alaisuudessa, Y:llä ei ollut ollut erityistä syytä valvoa Z:n liikkumista työmaalla. Z:n toiminta oli ollut Y:lle yllätyksellistä ja ennalta-arvaamatonta. Y:n vastuulla oli kuitenkin ollut huolehtia siitä, että myös Z sai tiedon siitä, että työ UKL 1:ssä aloitetaan vasta X:n annettua siihen luvan. Tämän lisäksi Y:n velvollisuutena olisi ollut valvoa Z:n toimintaa - käytännössä odottamista - työmaalla. Tätä velvollisuutta ei poistanut se seikka, että Z:lle ei ollut osoitettu vielä työtehtävää. Koska Y oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, Power-Om oli vastuussa Z:n aiheuttamasta vahingosta.

Z oli ollut ammattitaitoinen nosturinkuljettaja, mutta hän oli omatoimisesti ja ilman lupaa toimiessaan menetellyt huolimattomasti ja siten aiheuttanut vahingon. Z:n menettely olisi kuitenkin ollut estettävissä, mikäli Power-Om olisi huolehtinut Z:n työhön liittyvästä valvontavelvollisuudestaan. Kemiran vastuulla ei siten ollut ollut sellaista myötävaikutusta aiheutuneeseen vahinkoon, että olisi aihetta alentaa Power-Omin korvausvastuuta.

Muilta osilta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut.

Hovioikeus hylkäsi Kemiran kanteen siltä osin kuin Kemira oli vaatinut korvausta vetyperoksidi- ja formamidituotannon keskeytymisestä. Vahingonkorvaus alennettiin 183 101,60 euroon.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mariitta Lehmus, Arto Suomi (eri mieltä) ja Mika Koivunen.

Sen kysymyksen osalta, kenen vastuulla Z:n toiminta ja sen valvonta on ollut, hovioikeudenneuvos Suomi lausui seuraavaa:

Kemiralle nosturinkuljettajana toimineen Z:n työnantajana alunperin kuulunut isännänvastuu Z:n aiheuttamista vahingoista ei ollut siirtynyt Power-Omille. Työnjohto- ja valvontavalta Z:aan ja koko työmaahan oli vahingon tapahtumishetkellä vielä ollut Kemiralla, koska sen vastuulla riidattomasti oli työkohteen jännitteettömäksi tekeminen. Tätä arviota ei muuttanut Power-Omin ja Kemiran välisessä 23.11.2001 pidetyssä neuvottelussa laadittuun muistioon ennen vahingonkorvausvaatimusten esittämistä kirjattu Power-Omin silloisen toimitusjohtajan lausuma työnjohtovastuun siirtymisestä Z:n osalta Power-Omille. Pelkästään se, että Z oli nostureineen saapunut Power-Omin työntekijöiden kanssa samalle alueelle, ei ollut siirtänyt työnjohto- ja valvontavastuuta tai isännänvastuuta Power-Omille. Se Power-Omin työsuoritus, johon Z:aa nostureineen oli tarkoitus käyttää, ei ollut vahingon tapahtumishetkellä edes alkanut, koska Kemira ei ollut antanut Power-Omille työlupaa, jonka saaminen edellytti jännitteen katkaisemista työkohteesta. Sanotuilla perusteilla Suomi kumoten käräjäoikeuden välituomion ja tuomion hylkäsi Kemiran kanteen kokonaisuudessaan.

Perustelut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Kemira tilaajana ja Power-Om urakoitsijana ovat sopineet sähköteknisten töiden urakasta, joka käsitti johtopylväiden maadoitusjohtojen kunnostuksen ja ukkosjohtimien vaihtamisen tilaajan Oulun tehtailla. Urakoitsija on pyytänyt tilaajaa luovuttamaan käyttöönsä autonosturin kuljettajineen.

2. Nosturityöstä ei ollut sovittu suoritettavaksi korvausta. Kuten hovioikeus on todennut, asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että tilaaja ja urakoitsija olisivat sopineet jotakin nosturinkuljettaja Z:aa koskevasta työnjohto- ja valvontavastuusta tai nosturin käyttöön liittyvästä korvausvastuusta.

3. Sopijapuolten välillä on sovittu töiden aloittamisesta seuraavaa. Ennen ukkosjohtimien vaihtotyön aloittamista tilaajan tuli huolehtia siitä, että UKL 1 tehtiin jännitteettömäksi ja että urakoitsija ei saanut aloittaa työtä ennen kuin tilaaja UKL 1:n jännitteettömäksi tekemisen jälkeen on antanut luvan töiden aloittamiseen. Ennen töiden aloittamista työkohteeseen tulleet työntekijät ovat tienneet, että UKL 1 oli edelleen jännitteinen. Z:lle tieto ei kuitenkaan ollut välittynyt. Hän oli ryhtynyt oma-aloitteisesti nostamaan nosturin nostopuomia kohti jännitteisen UKL 1:n johtimia, jolloin oli syntynyt maasulku. Sen seurauksena maakaapeli oli vaurioitunut ja tehtaalla oli syntynyt sähkökatkos, josta on aiheutunut tilaajalle vahinkoa.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko urakoitsija vastuussa tilaajalle sähkökatkoksesta aiheutuneista vahingoista.

Asian arviointi

5. Vahinko on syntynyt sen johdosta, että nosturinkuljettaja ei ole tiennyt UKL 1:n olevan jännitteinen. Se puolestaan on johtunut siitä, että hänelle on laiminlyöty kertoa johtojen jännitteisyydestä. Asiassa on kyse urakkasopimukseen perustuvasta vahingonkorvausvastuusta. Ellei muuta ole sovittu, tällaisessa sopimussuhteessa vastuu kyseisen tyyppisestä vahingosta määräytyy sen mukaan, kumman sopijapuolen sopimusvelvoitteiden täyttämiseen nosturityöt ovat kuuluneet ja kumman sopijapuolen velvollisuuksiin on siten kuulunut kertoa nosturinkuljettajalle töiden aloittamisjärjestykseen liittyvästä jännitteisyydestä ja sen poistamisesta.

6. Kun urakoitsijan edustaja on pyytänyt tilaajalta lainaksi nosturia ja sen kuljettajaa, hän on perustellut pyyntöään sillä, että nosturia tarvittiin tehdasalueella olevalla tiellä käsiteltäessä tien ylittäviä johtoja, jotta tien liikennettä ei tarvitsisi pysäyttää. Lisäksi urakoitsijan edustaja oli kertonut suunnitelleensa, että nosturia voitaisiin käyttää apuna muissakin työkohteissa.

7. Näin ollen nosturityöt ovat olleet urakoitsijan suorittamiin sähkötöihin liittyviä töitä. Kun asiassa ei ole selvitetty, että osapuolet olisivat erikseen sopineet näiden töiden suorittamisesta tai niiden työnjohdosta, kyseiset työt ovat olleet urakoitsijan velvoitteiden täyttämiseen kuuluvia aputöitä. Täten myös vastuu näiden aputöiden asianmukaisesta suorittamisesta ja niitä koskeva työnjohto- ja valvontavastuu ovat kuuluneet urakoitsijalle. Tähän arviointiin ei vaikuta se, että autonosturi oli tilaajan eikä se, että nosturinkuljettaja oli tilaajan työntekijä, koska autonosturi on ollut asianmukaisessa kunnossa ja sen kuljettaja ammattitaitoinen.

8. Täten tilaajalle aiheutuneet vahingot ovat johtuneet siitä, että urakoitsijan työnjohtaja on laiminlyönyt johtaa ja valvoa nosturinkuljettajan työtä siten, että kuljettaja olisi tiennyt töiden aloittamisjärjestyksestä ja johtojen jännitteisyydestä. Näistä syistä urakoitsija on vastuussa nosturinkuljettajan menettelystä tilaajalle aiheutuneista vahingoista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Nostotyötä varten tilaaja on luovuttanut urakoitsijan käyttöön autonosturin kuljettajineen. Järjestely lienee johtunut siitä, että tilaajalla on ollut sopivaa kalustoa paikalla.

Urakkasuhteissa osapuolet vastaavat pääsäännön mukaan heille kuuluvien velvoitteiden oikeasta täyttämisestä. Tämä johtaisi siihen, että tilaajan tulisi nostotyön osalta kantaa vahingonkorvausvastuu.

Vahingon syynä on ollut tietokatkos. Nosturinkuljettaja on aloittanut työn, vaikka jännitettä johdoista ei ollut vielä katkaistu. Tällaisten tilanteiden syntymisen estäminen on työnjohdon tehtävä. Jos nosturinkuljettaja olisi saanut selvät ohjeet ja työnjohto olisi ollut asianmukaista, vahinkoa ei olisi sattunut. Olennaiseksi muodostuukin kysymys, kumman sopimuspuolen asiana oli työnjohto nostotyön osalta.

Nostotyö on tyypillinen urakoitsijan suoritusta palveleva ja sille alisteinen aputyö. Kun muuta ei ole näytetty sovitun, työnjohdon on katsottava kuuluvan urakoitsijalle ainakin tässä yhteydessä merkityksellisten seikkojen, kuten töiden aloittamisen ja niiden turvallisen suorittamisen edellytysten osalta.

Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.