30.12.2008

Syyte Seinäjoen käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen arpajaisrikoksesta.

Syytteen mukaan A oli 26.2.2005 Y:ssä toimeenpannut X Oy -nimisen kyläkaupan nimissä arpajaislain soveltamisalaan kuuluvan tapahtuman yhdistämällä luvalliseen kalastuskilpailuun osion, joka oli täyttänyt arpajaislain 2 §:n 1 momentin tunnusmerkistön, vaikka A:lla tai yhtiöllä ei ollut arpajaislain mukaan edes mahdollisuutta saada lupaa arpajaistapahtuman järjestämiseen.

Arpajaistapahtumaan olivat voineet osallistua vain ne, jotka olivat maksaneet kalastuskilpailun osallistumismaksun 20 euroa. Osallistuja oli voinut saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton eli joko yhden miljoonan euron rahapalkinnon tai 200 - 20 000 euron arvoisia ostokortteja.

Käräjäoikeuden tuomio 5.6.2006

Tapahtumatietoja

X Oy oli järjestänyt 26.2.2005 Y:ssä Pilkki -tapahtuman. Kyseessä oli massayleisötapahtuma, jossa yleisöllä oli mahdollisuus voittaa rahanarvoisia palkintoja pilkkimällä Ponnenjärveen istutettuja kirjolohia.

Yhtiö oli istuttanut järveen yhteensä 5 551 kirjolohta, joista 5 000 oli noin yhden kilon painoisia, 500 noin kahden kilon painoisia, 50 noin kolmen kilon painoisia ja yksi noin viiden kilon painoinen. Muut kuin yhden kilon painoiset kilpailukalat oli merkitty painonsa mukaan.

Kilpailukalojen yhteispaino oli ratkaissut pilkkikilpailun miesten ja naisten sarjan I - III sijat. Kummankin sarjan palkinnoiksi oli luvattu henkilöauto, vene ja kodin elektroniikkaa.

Sääntöjen mukaan kaikki kilpailukalojen saajat palkittiin lisäksi siten, että istutetun ja merkityn noin viiden kilon painoisen kilpailukalan saaja sai miljoonan euron rahapalkinnon, istutetun ja merkityn noin kolmen kilon painoisen kilpailukalan saaja 20 000 euron suuruisen ostokortin, istutetun ja merkityn noin kahden kilon painoisen kilpailukalan saaja 2 000 euron suuruisen ostokortin sekä istutetun noin yhden kilon painoisen kilpailukalan saaja 200 euron suuruisen ostokortin.

Tapahtuman osallistumismaksu oli ollut 20 euroa. Kukin osallistuja oli saanut ostaa vain yhden pääsylipun ja pilkkiä vain yhdellä vavalla ja koukulla. Tapahtumaan oli osallistunut 27 731 henkilöä. Osallistujat olivat saaneet yhteensä 2 188 kilpailukalaa, joista kolme kalaa oli oikeuttanut 20 000 euron ostokorttiin, 48 kalaa 2 000 euron ostokorttiin ja 2 137 kalaa 200 euron ostokorttiin.

Yhtiö oli järjestänyt vastaavan tapahtuman aikaisemmin kuusi kertaa vuosina 1996 - 2003. Sisäasiainministeriö oli ennen vuoden 2003 tapahtumaa pyytänyt yhtiöltä selvitystä tapahtuman luonteesta, koska tapahtuma saattaisi olla arpajaislain vastainen. Selvityksen saatuaan ministeriö oli päätynyt sellaiseen arvioon, että tapahtumassa oli kysymys pilkkikilpailusta, johon oli yhdistetty arpajaiset siltä osin kuin tapahtumassa oli kysymys merkittyjen kalojen saajien erikseen palkitsemisesta rahalla ja ostokortein. Tästä ministeriön kannasta huolimatta tapahtuma oli järjestetty vuonna 2003 ilman seuraamuksia.

Yhtiö oli vuonna 2004 ryhtynyt järjestämään syytteessä tarkoitettua vuoden 2005 tapahtumaa. Sisäasiainministeriö oli jälleen pyytänyt yhtiöltä selvitystä tapahtuman luonteesta ja voittajien määräytymis- ja palkitsemisperusteista. Yhtiön selvityksen saatuaan ministeriö oli esittänyt kantanaan, että sikäli kuin palkinnon arvo määräytyy kilpailukalan merkitsemisen perusteella, kyseessä saattavat olla arpajaislain mukaiset arpajaiset, koska tietävin ja taitavinkaan kalastaja ei voi omilla toimilla tai valinnoillaan vaikuttaa siihen, että juuri tietyn suuruiseen voittoon oikeuttava, merkitty kilpailukala tarttuu hänen pilkkiinsä. Päävoittoon oikeuttava kala on mahdollista saada myös täysin riippumatta osallistujan kalastustaidoista. Yhtiö oli järjestänyt vuoden 2005 tapahtuman ministeriön kannasta huolimatta.

Arpajaisten määritelmä

Arpajaislain 2 §:n 1 momentin mukaan arpajaisilla tarkoitetaan toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Arpajaisten toimeenpanemisesta ilman lupaa on säädetty rangaistus rikoslain 17 luvun 16 a §:ssä.

Arpajaislailla on pyritty rajoittamaan tulojen hankkimista ihmisten pelihalua hyväksi käyttämällä. Rajoituksilla on pyritty muun ohessa vähentämään pelaamiseen liittyviä sosiaalisia haittoja. Arpajaiset ovat sallittuja vain laissa määriteltyihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Myös sellaiset arpajaiset, joita ei järjestetä varojen keräämiseksi, ovat luvanvaraisia.

Oliko kysymys arpajaisista

Pilkkiin osallistumisesta oli peritty maksu ja siinä oli voinut voittaa palkintoja. Palkinnon saaminen ei ollut riippunut pelkästään osallistujien taidoista vaan palkinnon oli sattumalta voinut voittaa ensikertalainenkin. Pyydysvalinnoilla oli voinut vaikuttaa pyydykseen käyvän kalan kokoon, mutta se, tarttuuko pyydykseen todennäköisesti kahden vai kolmen kilon painoinen lohi, oli riippunut vähintäänkin osittain sattumasta.

Käräjäoikeus totesi yhteenvetona, ettei tapahtumaa yleiskielen määritelmän mukaan voinut pitää arpajaisina, mutta arpajaislain virallismäärityksen näkökulmasta katsottuna kyseessä olivat osaksi arpajaiset.

Kieltoerehdyksestä

Arpajaisrikoksen rangaistavuus edellyttää tahallisuutta. Tahallisuus puolestaan edellyttää tekijän tietoisuutta kaikista rikostunnusmerkistöön kuuluvista seikoista. Rikosvastuun voi poistaa esimerkiksi rikoslain 4 luvun 2 §:n tarkoittama lain sisältöä koskeva erehdys.

Arpajaisilla ymmärretään yleiskielessä rahankeräystapahtumaa. Pilkissä ei tässä mielessä ole ollut kysymys arpajaisista. Jo etukäteen oli selvää, ettei itse tapahtumasta koituisi yhtiölle välitöntä voittoa. Kysymys oli myös sellaisesta tapahtumakokonaisuudesta, jota oli jossain määrin keinotekoista tarkastella osittain pilkkikilpailuna ja osittain arpajaisina. Kilpailuosuus oli ollut tapahtumassa hallitseva, sillä kunkin osallistuminen oli ollut henkilökohtaista ja samanlaista siten, että kalastustaidoilla oli ollut joka tapauksessa merkitystä sille, paljonko osallistuja voi ansaita tapahtumassa. Tapahtumassa ei myöskään ollut ollut mahdollista lisätä onnistumisen mahdollisuuksia panoksia lisäämällä, mikä oli tyypillistä arpajaisille. Vastike oli ollut kaikille sama ja yksityisen osallistujan kokonaiskuluihin nähden varsin vähäinen. Lisäksi voiton saamiseksi kunkin osallistujan oli pitänyt pilkkiä kilpailukala paikan päällä.

Pilkin kaltaisen tapahtuman kieltämisellä ei ollut arpajaislain tavoitteiden kannalta juuri merkitystä. Tapahtumaan osallistumisen tuskin voitiin katsoa aiheuttavan peliriippuvuutta tai lisäävään muihin rahapeleihin yleensä liitettäviä haitallisia lieveilmiöitä taikka haittaavan rahanhankintaa yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Lisäksi oli otettava huomioon, että tapahtuma oli aiemmin järjestetty viisi kertaa ilman, että sen laillisuutta oli kyseenalaistettu. Vasta vuonna 2003 sisäasiainministeriö oli esittänyt kyselyjä asiasta, mutta tapahtuma oli tästä huolimatta ilman seuraamuksia järjestetty. Näin ollen A:lla oli ollut perusteltu syy olettaa, että ministeriössä oli tapahtunut tulkintamuutos, jonka oikeellisuus on voitu perustellusti kyseenalaistaa. Viranomaiset eivät myöskään olleet estäneet tapahtumaa.

Yhtiön kannalta kysymys ei selvästi ole ollut arpajais- vaan myynninedistämis- ja markkinointitapahtumasta. Tapahtuma oli ollut yksi monista, joiden avulla yhtiö oli pyrkinyt luomaan mainetta omaperäisenä ja ainutlaatuisena kauppapaikkana ja matkailukohteena.

Yhteenvetona käräjäoikeus totesi, että Pilkin järjestäminen toteutuneessa muodossa oli ollut arpajaislain vastaista. Lain sisältö oli kuitenkin vaikeaselkoinen. Lisäksi tapahtuman historiaan ja viranomaisten suhtautumiseen oli liittynyt sellaisia seikkoja, joiden nojalla A:n voitiin katsoa anteeksiannettavalla tavalla erehtyneen lain oikeasta tulkinnasta.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jorma Isotalo ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 8.8.2007

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen arpajaisrikoksesta. A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Arpajaisten määritelmä

Hovioikeus totesi, että arpajaislain soveltamisalaan kuuluvat arpajaislain 2 §:n 1 momentin määritelmän mukaan kaikki sellaiset toiminnat, joihin osallistutaan vastiketta vastaan ja joissa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Näiden kolmen edellytyksen on oltava olemassa samanaikaisesti. Toiminnan katsominen arpajaislain soveltamisalaan kuuluviksi arpajaisiksi ei edellytä, että arpajaiset on järjestetty varojen hankkimiseksi. Siten myös sellaiset arpajaiset ja arpajaisten kaltaiset kilpailut ja pelit, joiden osallistumismaksuilla halutaan vain peittää kuluja, kuuluvat arpajaislain soveltamisalaan.

Arpajaisissa voiton saaminen perustuu aina sattumaan. Sattuma on sellainen voiton määräytymisen peruste, johon ei voi vaikuttaa ennakolta. Arpajaislain esitöiden (HE 197/1999 vp s. 60) mukaan voiton saaminen perustuu sattumaan silloin, kun sen vaikutusta ei tietävin tai taitavinkaan pelaaja voi poissulkea. Se, riippuuko voitto sattumasta vai pelaajan tiedosta tai taidosta, saattaa käytännön tilanteissa kuitenkin osoittautua tulkinnanvaraiseksi.

Pilkkiin osallistumista oli peritty 20 euron osallistumismaksu. Sillä, että osallistumismaksuun oli sisältynyt myös iltatapahtuma esiintyjineen, ei ollut merkitystä arvioitaessa tapahtuman vastikkeellisuutta. Tapahtumassa oli tarjottu mahdollisuus voittoon eli yksi miljoonan euron rahapalkinto ja lisäksi pienempiä 200 - 20 000 euron ostokorttivoittoja. Tapahtuma oli siten myös voiton osalta täyttänyt arpajaisten määritelmän.

Merkittyjen kilpailukalojen saaminen oli syytteen mukaan perustunut kokonaan tai osittain sattumaan. A:n mukaan se oli perustunut yksinomaan osallistujan kalastustaitoon.

Pilkki oli massayleisötapahtuma, jolla oli suuri mainosarvo. Oli ilmeistä, että mahdollisuus suureen voittoon oli ollut tapahtuman vetonaula. Hovioikeus katsoi, että tarjottu voiton mahdollisuus oli ollut tapahtumassa merkittävässä roolissa ja että se oli ollut omiaan houkuttelemaan kilpailuun osallistujia sankoin joukoin.

Kalan saaminen perustuu aina jossain määrin kalastustietoon ja -taitoon. Toisaalta saaliin saaminen ei ole koskaan varmaa, vaan mukana on aina myös sattumaa. Tässä tapauksessa oli selvää, että taitava kalastaja oli pystynyt kokemukseensa perustuen valitsemaan todennäköisen kalastuspaikan ja todennäköisen pyydyksen sekä tehokkaan tavan houkutella kalaa. Sekin oli selvää, että kalastustaidolla oli ollut merkitystä sille, kuinka paljon kilpailukaloja oli saatu saaliiksi. Myös saaliin ylösnostamisessa kalastajan taidoilla oli merkitystä. Hovioikeus katsoi samoin kuin käräjäoikeus, että pyydysvalinnoilla oli varmasti voinut vaikuttaa siihen, tarttuiko pyydykseen todennäköisesti viiden kilon lohi vai yhden kilon lohi. Sen sijaan se, tarttuiko pyydykseen kahden kilon vai kolmen kilon lohi, oli varmasti ainakin osaksi kiinni sattumasta. Oli myös huomattava, että palkintojen saaminen ei ollut perustunut yksinomaan kalojen painoon vaan palkinnon oli saanut vain merkityn kalan pyydystämisestä. Merkityn kalan saaminen perustui keskeiseltä osalta sattumaan eikä niinkään kilpailijan kalastustaitoon.

Kilpailun massatapahtumaluonteen vuoksi ei voitu lähteä siitä, että ratkaisevaa oli ollut kalastustaito vaan perustellumpi johtopäätös oli se, että kilpailukalan oli voinut pyydystää ensikertalainenkin, joka oli hankkinut peruskalastusvälineet ja valinnut kalapaikan sattumalta. Sattuman osuus voittoon oikeuttavan kilpailukalan saamisessa oli ollut kalastusolosuhteiden vuoksi huomattava.

Kilpailun kokonaisluonne ja luvatut voitot huomioon ottaen se, että voiton eteen oli pitänyt itse pilkkiä kalaa paikan päällä, ei estänyt pitämästä kilpailua arpajaisina.

Näillä perusteilla hovioikeus päätyi samaan kuin käräjäoikeus eli siltä osin kuin tapahtumassa oli ollut kysymys merkittyjen kalojen saajien erikseen palkitsemisesta raha- ja ostokorttivoitoin, kysymys oli ollut arpajaislain 2 §:n 1 momentin tarkoittamista arpajaisista.

Kieltoerehdyksestä

Rikoslain 17 luvun 16 a §:n mukaisen arpajaisrikoksen rangaistavuus edellyttää tahallisuutta. Sen vuoksi asiassa oli vielä kysymys siitä, voitiinko A:n katsoa väittämällään tavalla erehtyneen järjestämänsä tapahtuman luonteesta siten, että hän oli rangaistusvastuusta vapaa.

Rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaan jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana lain puutteellisen tai virheellisen julkistamisen, lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden, viranomaisen virheellisen neuvon tai muuhun näihin rinnastettavan seikan vuoksi. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp s. 106) mukaan pelkkä säännösten tulkinnanvaraisuus ei kuitenkaan riitä, vaan vastuusta vapautuminen edellyttää, että lain sisällön selvittäminen kohtaa ylivoimaisia vai kohtuuttomia vaikeuksia. Jokaisen tulee lähtökohtaisesti ottaa selvää oman alansa erityismääräyksistä, myös mutkikkaista ja tulkinnanvaraisista.

Arpajaislain edellä selostettu lähtötilanne ei ollut erityisen vaikeaselkoinen. Tämän tapaukseen olosuhteissa myöskään arpajaislain 2 §:n 1 momentin tunnusmerkistön täyttyminen ei ollut ollut tulkinnanvaraista siten, että A:n väittämää erehdystä olisi voitu pitää ilmeisen anteeksiannettavana.

Sisäasiainministeriö on arpajaislain 42 §:n mukaan arpajaislakia valvova viranomainen ja siten alallaan asiantuntija kertomaan lain sisällöstä. A oli elinkeinotoiminnassaan järjestänyt tapahtuman tietoisesti, vastoin tuntemaansa ministeriön virkamiesten tulkintaa. Hänellä oli ollut asiassa oma tulkintansa ja hän oli pitäytynyt siinä, vaikka asiaa koskevaa kirjeenvaihtoa yhtiön ja ministeriön välillä oli käyty jo vuoden 2003 tapahtumaa järjestettäessä. Ministeriön kanta oli hovioikeudessakin todettu oikeaksi ja A:n oma laintulkinta virheelliseksi.

Vaikka tapahtumahistoriaan ja viranomaisten suhtautumiseen oli liittynyt piirteitä, jotka sinänsä puolsivat A:n väittämää erehtymistä, hovioikeus kuitenkin katsoi, että pitäytyessään omassa tulkinnassaan A oli ottanut tietoisen riskin siitä, että hän syyllistyy Pilkki -tapahtuman järjestäessään arpajaisrikokseen. Sen vuoksi asiassa ei ollut kysymys rikoslain 4 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta anteeksiannettavasta erehtymisestä.

Syyksilukeminen

Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n arpajaisrikoksesta 50 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Kaija Suvilehto-Nieminen ja Juha Halijoki. Esittelijä Anne Moilanen.

Perustelut

Kysymykset Korkeimmassa oikeudessa

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensiksi siitä, onko Pilkki -kalastustapahtuma sisältänyt arpajaislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetut arpajaiset ja, jos näin katsotaan olevan, toiseksi siitä, onko kyseessä ollut sellainen lain sisältöä koskeva erehtyminen, että A on rikoslain 4 luvun 2 §:n kieltoerehdystä koskevan säännöksen nojalla rangaistusvastuusta vapaa. Jos A:n katsotaan olevan rangaistusvastuussa, kysymys on lisäksi rangaistuksen määrästä ja päiväsakon rahamäärästä.

Arpajaisten määritelmä

2. Arpajaislain 2 §:n 1 momentin mukaan arpajaisilla tarkoitetaan toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton.

3. Pilkki -tapahtumaan on ollut 20 euron pääsymaksu ja siinä on ollut mahdollista voittaa rahaa tai muita rahanarvoisia voittoja. Näiltä osin kilpailu on selvästi ollut arpajaislain arpajaisten määritelmän mukainen. Ratkaisevaksi tekijäksi arpajaisten tunnusmerkistön täyttymisen kannalta jää, onko voiton saaminen perustunut arpajaislaissa tarkoitetulla tavalla kokonaan tai osaksi sattumaan.

4. Pilkki -tapahtuman osallistujilla on ollut mahdollisuus voittaa palkintoja pilkkimällä Y:n järveen kilpailukaloiksi istutettuja 5 551 kirjolohta. Tavanomaisen saaliskalojen kokonaispainoon perustuvan pilkkikilpailun lisäksi kaikki kilpailukalojen saajat on palkittu saadun kalan painon mukaan siten, että viiden kilon painoinen kirjolohi on oikeuttanut yhden miljoonan euron rahapalkintoon, 50 noin kolmen kilon painoista kirjolohta kukin 20 000 euron suuruiseen ostokorttiin, 500 noin kahden kilon painoista kirjolohta kukin 2 000 euron suuruiseen ostokorttiin ja 5 000 noin yhden kilon painoista kirjolohta kukin 200 euron suuruiseen ostokorttiin.

5. Arpajaislain esityöt viittaavat siihen, että voiton perustumista joiltakin osin sattumaan ei lain sanamuodosta huolimatta ole tarkoitettu ehdottomaksi arpajaisten tunnusmerkiksi. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan arpajaislain soveltamisalan ulkopuolelle nimittäin jäävät esimerkiksi erilaiset urheilu-, kulttuuri- ja muut kilpailut, joissa voittaja määräytyy osanottajien tietoon tai taitoon perustuvan paremmuuden perusteella (HE 197/1999 vp s. 61). Selvää kuitenkin on, että myös sattumalla on tällaisissakin kilpailuissa osuutta voiton määräytymiseen. Perustuslakivaliokunta on arpajaisten toimeenpanoa elinkeinovapauden näkökulmasta arvioidessaan tähdentänyt määritelmän supistavaa soveltamista tulkinnanvaraisissa tilanteissa (PeVL 23/2000 vp s. 2). Edellä mainittujen kannanottojen pohjalta arpajaislain 2 §:n 1 momentin arpajaisten määritelmän tulkinnassa on perusteltua lähteä siitä, ettei arpajaislaissa tarkoitetuista arpajaisista ole kysymys sellaisissa urheilukilpailujen kaltaisissa kilpailuissa, joissa osallistujan henkilökohtaisella osaamisella on sattuman osuutta olennaisesti suurempi merkitys voiton saamisessa.

6. Kalastuskilpailuissa osallistujat palkitaan yleensä joko kalojen kokonaispainon tai yksittäisen kalan painon mukaan. Saaliin määrään ja laatuun vaikuttaa kalastustietojen ja -taitojen lisäksi myös sattuma. Tavanomaisiin pilkki- tai muihin kalastuskilpailujen järjestämiseen, vaikka niissä olisi osallistumismaksu ja suurimmat saaliit saaneet olisivat saaneet palkintoja, ei kuitenkaan ole arpajaislakia valvovan sisäasiainministeriön valvontakäytännössä puututtu.

7. Nyt kysymyksessä oleva Pilkki -tapahtuma on eräiltä osin selvästi poikennut tavallisesta kalastuskilpailusta. Kilpailukaloina on ollut etukäteen tiedossa oleva määrä eri painoisia istutettuja kirjolohia ja kalakohtainen palkitseminen on perustunut juuri tietyn suuruisen kilpailukalan saamiseen. Palkintojen arvo on huomattavasti noussut kalan painoluokan mukaan samalla, kun voiton saamisen todennäköisyys on olennaisesti pienentynyt suurten kalojen vähäisen määrän vuoksi. Tapahtuman luonne massayleisötapahtumana ja siitä johtuva pilkkijöiden poikkeuksellisen suuri määrä on ollut omiaan lisäämään sattuman osuutta kilpailukalojen saamisessa. Ainakin suurimpien kilpailukalojen saamista voi siten pitää pääosin sattumana. Vain yksi kirjolohi olisi oikeuttanut tapahtuman vetonaulana pidettävään miljoonan euron rahapalkintoon. Tämän kirjolohen saamisen voidaan katsoa perustuneen vähäisen todennäköisyyden vuoksi kokonaan sattumaan. Toisin kuin tavanomaisessa kalastuskilpailussa, päävoittoa tai muitakaan suurimpia voittoja ei ole jaettu saalista saaneiden kesken, vaan voitot ovat ohjautuneet tietynsuuruisen kalan saaneille.

8. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että voiton määräytyminen Pilkki -tapahtumassa on perustunut arpajaislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla osittain sattumaan ja että tapahtuma on tällä ja edellä 3 kohdassa kerrotuilla perusteilla sisältänyt arpajaislain mukaiset arpajaiset.

9. Arpajaiset saa arpajaislain 6 §:n mukaan toimeenpanna vain viranomaisen antamalla luvalla lukuun ottamatta eräitä arpajaislaissa mainittuja poikkeuksia, joista nyt ei ole kysymys. Arpajaislain 5 ja 7 §:n mukaan arpajaiset saa toimeenpanna vain yleishyödyllinen yhteisö varojen hankkimiseksi yleishyödyllisen toiminnan edistämiseen. A tai yhtiö ei ole hakenut eikä olisi voinut saada lupaa arpajaisten toimeenpanemiseen. Arpajaisten toimeenpaneminen ilman lupaa on rikoslain 17 luvun 16 a §:ssä säädetty arpajaisrikoksena rangaistavaksi. A on kerrotulla tavalla menetellyt arpajaisrikossäännöksen vastaisesti.

Kieltoerehdyksestä

10. A on esittänyt, että hänen on joka tapauksessa katsottava rikoslain kieltoerehdystä koskevassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla erehtyneen pitämään tekoaan sallittuna ja hänet on sen vuoksi jätettävä rangaistukseen tuomitsematta.

11. Rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaan jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana muun muassa lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden, viranomaisen virheellisen neuvon tai muun näihin rinnastettavan seikan vuoksi (kieltoerehdys).

12. Korkein oikeus toteaa, ettei arpajaislain 2 §:n 1 momentti tässä tapauksessa ole vaikeaselkoinen siltä osin kuin arpajaisten tunnusmerkkinä pidetään toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada rahanarvoisen voiton. Sen sijaan kysymys siitä, ovatko kilpailussa saatavat voitot perustuneet kokonaan tai osittain sattumaan, on edellä kerrotulla tavalla tulkinnanvaraisempi. A:n mahdollista erehdystä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon asiaan vaikuttava valvovan viranomaisen menettely.

13. Arpajaislain 42 §:n mukaan sisäasiainministeriö vastaa arpajaisten toimeenpanon valtakunnallisesta valvonnasta ja voi antaa arpajaisten toimeenpanoa koskevia lausuntoja ja ohjeita. Ministeriö on sekä ennen vuoden 2003 että vuoden 2005 Pilkki -tapahtumaa ilmoittanut kantanaan, että merkittyjen kalojen painoon perustuva osio saattaa sisältää arpajaislain tarkoittamat arpajaiset. Vaikka ministeriö ei ollutkaan ryhtynyt toimenpiteisiin A:ta vastaan vuoden 2003 kilpailun johdosta, on ministeriön ennen vuoden 2005 tapahtumaa ilmaisema kanta selvästi osoittanut, että ministeriö on pitänyt tapahtumaa A:n sille ilmoittamalla tavalla toteutettuna osaksi arpajaislain mukaisina arpajaisina, joiden järjestämiseen A:n yhtiö ei voi saada lupaa. Ministeriö on vielä nimenomaan todennut, että sen käsityksen mukaan kilpailun sääntöjä tulee edellä mainituilta osin muuttaa. Ministeriön menettely ei kokonaisuutena arvioiden sisällä sellaista viranomaisen virheellistä neuvoa, jonka vuoksi olisi perusteltua pitää A:n menettelyä erehdyksen vuoksi rankaisemattomana.

14. Pelkästään se, että A on järjestänyt Pilkki -tapahtuman tietoisena valvontaviranomaisen toisenlaisesta kannasta, ei kuitenkaan välttämättä osoita, ettei kieltoerehdyksestä voisi olla kysymys. Erityisesti tällaisessa tapauksessa, jossa teon rangaistavuus viime kädessä perustuu rikoslain ulkopuolisen lain tulkintaan, on otettava huomioon, että asianomaisen lain sisältö saattaa viranomaisen esittämästä tulkinnasta huolimatta olla erityisen vaikeaselkoinen ja että sitova lain tulkinta voi jäädä tuomioistuimen rikosasian yhteydessä tehtäväksi. Tällöin kyseeseen voi tulla rangaistusvastuusta vapauttaminen rikoslain 4 luvun 2 §:n nojalla. Toisaalta on selvää, että erimielisyys lain tulkinnasta ei sellaisenaan johda rangaistusvastuusta vapautumiseen.

15. A on katsonut, ettei arpajaislain tarkoituksena ole ollut ulottaa lakia koskemaan erilaisia urheilu-, viihde- ja muita kilpailuja ja vastaavia tapahtumia, ja vedonnut erityisesti siihen, ettei kalastuskilpailuja ole valvontaviranomaisen käytännössä pidetty arpajaisina.

16. Arpajaislain perusteluista ilmenee, että tarkoituksena on ollut rajoittaa tulojen hankkimista ihmisten pelihalua hyväksi käyttäen mahdollistamalla tällainen tulonhankinta ainoastaan varojen hankkimiseksi hyväntekeväisyyttä varten tai muun aatteellisen toiminnan tukemiseen (HE 197/1999 vp s. 7). Pilkki -tapahtuman tarkoituksena ei ole ollut kerätä pääsylipputulojen muodossa välitöntä voittoa, vaan jo etukäteen on ollut arvioitavissa, että saadut pääsylipputulot ja muutkaan välittömät tuotot eivät kata kaikkia tapahtuman kustannuksia. Tapahtuma on lisäksi järjestelyiltään ollut osin tavanomaisten pilkkikilpailujen kaltainen. Sitä ei voikaan pitää tavoitteiltaan ja järjestelyiltään tyypillisenä arpajaistapahtumana. Järjestäjän näkökulmasta kyseessä on ollut tavanomaisesta poikkeava, pilkkikilpailun muodossa toteutettava markkinointitapahtuma.

17. Arpajaislain arpajaisten määritelmä ei edellytä sitä, että arpajaisten tarkoituksena on hyödyn hankkiminen. Pilkki -tapahtuma on poikennut tavanomaisista pilkkikilpailuista siinä, että erityisesti suurten voittojen saaminen on perustunut sattumaan. Vaikka tapahtuma onkin tarkoitukseltaan poikennut tavanomaisista arpajaisista ja se on toisaalta osin toteutettu tavanomaisen kalastuskilpailun tavoin, A on sisäasiainministeriön vuosina 2003 ja 2005 hänelle esittämien kannanottojen vuoksi tullut tietoiseksi siitä, että valvontaviranomainen pitää tapahtumaa arpajaisina, ja myös tämän kannan perusteluista. Ministeriö on kiinnittänyt huomiota kalakohtaisten palkintojen saamisen sattumanvaraisuuteen, mistä tulkinnasta ministeriön ja A:n välillä on vallinnut selvin erimielisyys ja mikä kilpailun piirre on tässä tapauksessa ollut arpajaislain soveltamisen kannalta keskeinen. Ministeriön kannanoton perustelutkin huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että arpajaislain sisältö ei tässä tapauksessa ole ollut erityisen vaikeaselkoinen. Sen vuoksi ja kun muutakaan rikoslain 4 luvun 2 §:n tarkoittamaa perustetta ei ole ilmennyt, tässä tapauksessa kyseessä ei ole ilmeisen anteeksiannettava erehtyminen eikä siten ole perusteita soveltaa kieltoerehdystä koskevaa rikoslain säännöstä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio ja Jukka Sippo. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Mansikkamäki: Alempien oikeuksien tavoin katson, että Pilkki -tapahtuma on siltä osin kuin siinä on ollut kysymys merkittyjen kalojen saajien erikseen palkitsemisesta raha- ja ostokorttivoitoin, ollut arpajaislain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetut arpajaiset. A on tältä osin menetellyt arpajaisrikossäännöksen vastaisesti. Siltä osin kuin A on vedonnut kieltoerehdykseen, lausun seuraavan.

Kysymyksessä on ollut tapahtuma, jollaisia X Oy oli jo useina vuosina järjestänyt yhteistyössä eri yhteistyötahojen ja viranomaisten kanssa. Ennen 26.2.2005 toimeenpantua seitsemättä Pilkki -tapahtumaa A oli saanut tietoonsa arpajaislakia valvovan sisäasiainministeriön lausunnon. Sen mukaan kyse saattoi olla arpajaislaissa tarkoitetuista raha- ja tavara-arpajaisista sikäli kuin palkinnon arvo määräytyy kilpailukalaan kiinnitetyn merkin perusteella. Yhtiön ministeriölle toimittamassa selvityksessä on tämän jälkeen todettu muun ohessa, ettei palkinnon arvo määräydy kilpailukalaan kiinnitetyn merkin, vaan kalan koon mukaan, ja että kilpailukalat on merkitty vilpillisen menettelyn ehkäisemiseksi. Ministeriön 22.2.2005 päivätyssä vastauksessa on todettu, ettei "taitavin ja tietävinkään kalastaja voi omilla toimillaan tai esimerkiksi kalastusvälinevalinnoillaan vaikuttaa siihen, että juuri tietty kilpailukala tarttuu hänen pilkkiinsä (Mr Miljoona). Kilpailun päävoittoon oikeuttavan kalan saaminen on täysin riippuvainen sattumasta".

Ministeriön perustellustakaan lausunnosta ei kuitenkaan vielä hovioikeuden lausumin tavoin seuraa, ettei tekijän käsitystä lain oikeasta tulkinnasta voitaisi pitää ilmeisen anteeksiannettavana erehdyksenä. Koska yhtiö ei olisi edes voinut hakea lupaa arpajaisten toimeenpanoon, ei A:lla ole ollut mahdollisuutta saada lupakysymystä käsitellyksi tuomioistuinmenettelyssä. Se, että tekijä tällaisessa tilanteessa kantaa mahdollisesta tulkintavirheestään rikosoikeudellisen vastuun, puoltaa sitä, ettei erehtymisen anteeksiannettavuudelle aseteta kohtuuttomia vaatimuksia.

Pilkki -tapahtuma on ollut tietty ohjelmallinen kokonaisuus, johon pilkkikilpailu on kuulunut merkittävänä osana. Sattumanvaraista pilkkikilpailussa on ollut erityisesti "päävoiton" eli Mr Miljoonan saaminen. Voiton suuruudella ei kuitenkaan ole sinänsä merkitystä arpajaisten tunnusmerkistön toteutumista arvioitaessa eikä sattuman osuus tee urheilukilpailuista välttämättä arpajaisluvan varaista toimintaa. Tapahtumaa ei ole järjestetty ihmisten pelihalujen hyödyntämiseksi eikä sillä ole tavoiteltu voittoa, vaan sen on jo ennalta tiedetty jäävän tappiolliseksi. Vaikeata on myös nähdä, että tapahtumalla olisi rikottu arpajaislain eettisiä, moraalisia ja kulttuurisia tarkoitusperiä. Yhtiön näkökulmasta katsoen kysymyksessä on ollut nimenomaan markkinointitapahtuma.

Pilkkikilpailuissa peritään yleensä osanottomaksuja, saadaan saalista, mihin kalaonnella saattaa olla vaikutusta, ja yleensä niissä jaetaan palkintoja. Sisäasiainministeriö ei ole valvonnassaan puuttunut tällaisten kilpailujen toimeenpanoon. Myös A oli jo aikaisemmin järjestänyt vastaavia tapahtumia ilman, että niiden laillisuuteen olisi puututtu. Vasta vuonna 2003 ennen järjestyksessään kuudetta tapahtumaa sisäasiainministeriö oli ilmaissut kantansa nyt tapahtunutta vastannein tavoin. Tapahtumaa ei ollut kuitenkaan tuolloin viranomaistoimin estetty eikä siihen ollut jälkikäteen puututtu.

Arpajaislain 2 §:n 1 momentti jättää enemmistön ratkaisusta ja edeltä ilmenevin tavoin runsaasti tulkinnanvaraa. Säännöstä ei ole kuitenkaan perusteltua pitää niin epäselvänä, ettei se sinänsä täyttäisi rikoslainsäädännölle asetettua täsmällisyysvaatimusta. Säännöksen sanamuodosta ja arpajaislain tavoitteista kuitenkin johtuu, että säännöstä voidaan pitää erityisen vaikeaselkoisena. Tämän vuoksi ja tämän tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen katson, että A on ilmeisen anteeksiannettavalla tavalla erehtynyt pitämään menettelyään sallittuna. Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden tuomion ja hylkään syytteen.