22.12.2008

Asian tausta

A myi 8.10.2001 X Oy:n koko osakekannan B:lle 17 500 000 markan kauppahinnasta. Kauppahinnasta maksettiin kaupantekotilaisuudessa 7 500 000 markkaa ja loppuosa kauppahinnasta tuli maksaa 19.10.2001 mennessä. Kauppakirjan mukaan ostaja panttaa maksamattoman kauppahinnan vakuudeksi kaupanteon yhteydessä A:lle osakkeita noin 12 000 000 markan pörssiarvosta.

Y Oy:n nimissä tehdyllä 8.10.2001 päivätyllä erityispant- taussitoumuksella pantattiin A:lle Y Oy:n FIM Pankkiiriliike Oy:ssa (jäljempänä FIM) oleva arvo-osuustili, jolla pantattavat osakkeet olivat. Arvo-osuusjärjestelmästä annetun lain 2 b §:n 1 momentissa tarkoitettuna tilinhoitajayhteisönä oli OMX Securities Services Oy (jäljempänä OMX), jonka asiamiehenä puolestaan FIM toimi. Panttaussitoumuksessa oli Y Oy:n lakimääräisen toiminimenkirjoittajan C:n allekirjoitus.

A:n asiamies E oli yhteydessä FIMiin pyytäen FIMiä kommentoimaan laatimansa panttaussitoumuksen sanamuotoa ja kirjaamaan panttauksen. D lähetti 8.10.2001 panttaussitoumuksen telekopiona FIMille, joka merkitsi panttauksen Y Oy:n arvo-osuustilille. Samana päivänä FIM ilmoitti panttauksen kirjaamisesta telekopiolla D:lle ja E:lle. FIM lähetti 9.10.2001 A:lle ja Y Oy:lle postitse ilmoituksen panttauksesta. Panttausta kirjatessaan FIMillä oli ollut jäljennös panttaussitoumuksesta. Alkuperäinen panttaussitoumus oli A:n hallussa.

Kauppa tehtiin samana päivänä, kun A sai FIMiltä ilmoituksen siitä, että Y Oy:n arvo-osuustilille oli kirjattu merkintä arvo-osuuksien panttaamisesta A:n saatavan vakuudeksi. Välittömästi kaupanteon jälkeen osakkeiden omistusoikeus ja yhtiön hallinto siirtyivät ostajalle ja yhtiön hallitus vaihdettiin.

Koska loppuosaa kauppahinnasta ei maksettu, A yritti myydä pantin. C ilmoitti kuitenkin 24.10.2001 FIMille, ettei hän ollut allekirjoittanut panttaussitoumusta, ja kielsi myymästä panttia.

Y Oy:n A:ta vastaan nostamasta kanteesta Tuusulan käräjäoikeus julisti 18.6.2002 antamallaan tuomiolla panttauksen mitättömäksi. Käräjäoikeus katsoi D:n väärentäneen Y Oy:n toiminimenkirjoittajan C:n allekirjoituksen panttaussitoumukseen. Y Oy ja A valittivat tuomiosta hovioikeuteen mutta peruuttivat sittemmin valituksensa. A:n B:tä vastaan nostaman kanteen johdosta Tuusulan käräjäoikeus velvoitti 15.9.2003 antamallaan tuomiolla B:n maksamaan A:lle maksamatta olevan osan kauppahinnasta eli 7 950 000 markkaa. Rikosasiassa D, B ja eräs kolmas henkilö velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan A:lle maksamatta jäänyt kauppahinta.

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

A lausui FIMiä ja OMX:ää vastaan ajamassaan kanteessa, että FIM oli tehnyt aineellisesti virheellisen panttauksen kirjaamista koskevan ratkaisun. Kirjauksen sisältö oli ollut aineellista oikeustilaa vastaamaton, kun panttaus oli ollut pätemätön. Pelkästään tämä tosiseikka riitti perustamaan arvo-osuustileistä annetun lain 30 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun ankaran korvausvastuun arvo-osuustilin tilinhoitajayhteisölle. Sillä, kuka kirjausta oli hakenut, ei ollut merkitystä, vaan arvo-osuusjärjestelmän tuli estää myös kysymyksessä olevan kaltaisen vahingon syntyminen. Sanotun lain 30 §:n 1 momentin 1 kohdassa virheellisyydellä tarkoitetaan sekä muodollista että aineellista virheellisyyttä.

FIMin toiminta oli ollut arvo-osuustileistä annetun lain 30 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin virheellistä ja puutteellista, kun FIM oli toiminut arvo-osuusjärjestelmän kirjaamisohjeiden vastaisesti. Kirjaamisohjeista poikkeaminen perusti aina korvausvelvollisuuden. FIM ei ollut noudattanut kirjaamisohjeita, kun FIM ei ollut tarkastanut panttaussitoumuksen aitoutta ennen panttauksen kirjaamista arvo-osuustilille. Y Oy ei ollut ollut osapuolena kaupassa, jonka loppukauppahinnan maksamiseksi vakuus oli annettu, joten panttaussitoumuksen aitouden tarkistaminen olisi pitänyt tehdä erityistä huolellisuutta noudattaen. FIM oli kirjannut telekopiona lähetetyn asiakirjan perusteella Y Oy:n arvo-osuustilin pantatuksi. FIM ei ollut vaatinut alkuperäistä panttaussitoumusta nähtäväkseen ennen panttauksen rekisteröintiä.

FIM ei ollut tarkistanut, oliko D:llä ollut valtakirja arvo-osuustilin avaamiseen panttausta varten. D:llä ei ollut ollut valtuutusta arvo-osuustilin avaamiseen Y Oy:lle panttausta varten eikä valtuutusta A:lta eikä Y Oy:ltä panttauskirjauksen hakemiseen. FIMin olisi rekisterinpitäjänä pitänyt tarkistaa D:n asema ja valtuudet asiassa ennen kuin päätös panttauksen kirjaamisesta Y Oy:n arvo-osuustilille tehtiin. A ei ollut koskaan valtuuttanut D:tä toimimaan puolestaan.

A oli luottanut FIMin hänelle antamaan ilmoitukseen siitä, että kyseinen arvo-osuustili oli panttausehtojen mukaisesti pantattu hänen kauppahintasaatavansa vakuudeksi. A oli allekirjoittanut kauppakirjan vasta sitten, kun hän oli saanut FIMiltä ilmoituksen panttauksen kirjaamisesta Y Oy:n arvo-osuustilille. Jos arvo-osuustilin panttauksesta ei olisi saatu FIMiltä tili-ilmoitusta, kauppaa ei olisi tehty.

A:lle aiheutunut vahinko liittyi OMX:n hoidossa olleelle arvo-osuustilille tehtyyn kirjaukseen ja tili-ilmoitukseen sekä muuhun edellä mainittuun virheellisyyteen kirjaustoiminnassa. Arvo-osuustili oli pantattu A:n saatavan vakuudeksi. Saatavan määrä oli 8.1.2001 ollut 1 681 879,26 euroa. Pantin arvo oli ollut 19.10.2001 pörssikurssin mukaan 1 856 750 euroa. FIMin ilmoittaessa 24.10.2001 A:lle, että panttaus ei ollut pätevä, pantin arvo oli ollut 1 786 750 euroa. Pantin arvo oli 13.5.2002 ollut hiukan alle 1 700 000 euroa. Velallinen oli maksanut A:lle 22.10. - 8.11.2001 välisenä aikana 344 785,26 euroa. Kauppahintaa oli jäänyt maksamatta 1 337 094 euroa. Pantin arvo oli ylittänyt velan määrän. A:lle oli aiheutunut maksamattoman kauppahinnan suuruinen vahinko.

Mainituilla perusteilla A vaati FIMin ja OMX:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 1 337 094,01 euroa korkoineen 18.1.2002 tai toissijaisesti 13.6.2002 lukien.

Vastaus

FIM ja OMX vastustivat kannetta ja vaativat sen hylkäämistä katsoen, etteivät ne olleet toimineet virheellisesti eikä niiden toiminnan ja väitetyn vahingon välillä ollut syy-yhteyttä.

Käräjäoikeuden tuomio 18.5.2005

Käräjäoikeus totesi A:n väittäneen, että pelkästään se seikka, että kirjaus oli myöhemmin osoittautunut aineellista oikeustilaa vastaamattomaksi, merkitsi arvo-osuustileistä annetun lain 30 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua virheellisyyttä. Väite liittyi tilinhoitajayhteisön tutkimisvelvollisuuden ulottamiseen kirjaamisen aineellisen pätevyyden tutkimiseen. Arvo-osuusjärjestelmän esitöissä ei ilmaistu selkeää kantaa tilinhoitajayhteisön aineellisen tutkimisvelvollisuuden määräytymiseen. Lain esitöissä arvo-osuusjärjestelmää verrattiin muihin kirjaamisjärjestelmiin, erityisesti kiinteistökirjaamiseen. Kiinteistökirjaamisessa kirjaamisviranomaisen tutkimisvelvollisuus ulottuu myös aineelliseen pätevyyteen. Tosin käytännössä tutkiminen rajoittuu lähinnä sen varmistamiseen, että saanto täyttää ne lain asettamat vaatimukset, jotka kirjaamisviranomainen pystyy toteamaan tutkiessaan saantokirjaa.

Vahingonkorvausvastuu kiinteistökirjaamista säätelevän maakaaren ja arvo-osuustileistä annetun lain mukaan ei kuitenkaan synny samalla perusteella. Arvo-osuustileistä annetun lain 30 §:n 1 momentin 1 kohdassa käytetyllä ilmaisulla "virheellinen" tarkoitetaan sitä, että päätös ei ole lain mukainen. Vastaavaa edellytystä ei ole maakaaressa.

Tilinhoitajayhteisön aineellisen tutkimisvelvollisuuden osalta A oli vedonnut myös arvo-osuusjärjestelmän kirjaamisohjeisiin. A oli väittänyt, että kirjaamisohjeiden noudattamatta jättämisestä seurasi välittömästi mainittuun lainkohtaan perustuva vahingonkorvausvelvollisuus.

Lain esitöiden mukaan arvo-osuusyhdistyksen ohjaustehtävään kuului eri tapauksissa vaadittavien ohjeiden antaminen. Arvopaperikeskuksen säännöistä ilmeni, että kysymys oli Arvopaperikeskuksen hallituksen vahvistamasta kirjaamisohjeesta arvo-osuusrekisterissä toimiville tilinhoitajayhteisöille ja niiden asiamiehille. Kirjaamisohjeissa esitettiin Arvopaperikeskuksen näkemys hyvän tavan mukaisessa kirjauksessa noudatettavista periaatteista. Lisäksi säännöissä todettiin, ettei kirjaamisohje velvoita tilinhoitajayhteisöjä tai niiden asiamiehiä.

Vaikka kirjaamisohjeiden pohjalta tilinhoitajayhteisön tutkimisvelvollisuus vaikutti suhteellisen laaja-alaiselta, ei voitu kuitenkaan katsoa, että kirjaamisohjeilla olisi välitöntä merkitystä arvo-osuustileistä annetun lain 30 §:n 1 momentin 1 kohtaan perustuvan tilinhoitajayhteisön vahingonkorvausvastuun kannalta.

Toisaalta se seikka, asetettiinko tilinhoitajayhteisölle rekisterinpitäjänä ylipäätään velvollisuus tutkia saannon aineellisetkin edellytykset, riippui arvo-osuustileistä annetun lain 30 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamassa tilanteessa siitä, ulotetaanko korvausperuste "virheellinen --- ratkaisu" tarkoittamaan aineellista virheellisyyttä. Tämä puolestaan liittyi kysymykseen, korvataanko arvo-osuusjärjestelmässä puhtaat kollisiovahingot. Tästä kanteessa ei ollut kysymys. Kanteessa oli kysymys kirjausta hakeneen eikä sivullisen vahingon korvaamisesta.

Panttioikeuden kirjaamista oli arvo-osuustileistä annetun lain 12 §:n mukaisesti hakenut pantinsaaja eli A. Sanotun lain 17 §:n mukaan kirjaamishakemuksen esittäjän on selvitettävä hakemuksensa oikeusperuste. A:n esittämän kirjaamishakemuksen oikeusperuste oli ollut erityispanttaussitoumus, joka myöhemmin oli osoittautunut väärennetyksi.

Asiassa oli selvitetty, että panttaussitoumuksen oli laatinut A:n asiamies E, joka oli pyytänyt FIMiä etukäteen kommentoimaan laatimansa panttaussitoumuksen sanamuotoa, minkä FIM oli tehnyt. Ennen panttauksen kirjaamista ja kirjaamista tehtäessä E ja D olivat olleet yhteydessä FIMiin. D, joka osakekaupassa oli toiminut ostajan sekä pantinantajan Y Oy:n puolesta, oli A:n kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti toimittanut panttaussitoumuksen FIMiin. Tästä menettelytavasta E oli kirjausta hakeneen A:n puolesta ilmoittanut FIMille. D:n valtuuksista esitetyn selvityksen perusteella tämä oli voinut avata arvo-osuustilin Y Oy:n puolesta ja toimia FIMiin nähden A:n kanssa sopimallaan tavalla eli huolehtia Y Oy:n panttaussitoumuksen toimittamisesta FIMille. Y Oy:n kaupparekisterinotteen mukaan yhtiön toimialana oli arvopaperikauppa. Näin ollen osana tätä toimintaa oli ollut mahdollista antaa myös vierasvelkapanttauksia.

Panttaussitoumus, jonka D oli lähettänyt telekopiona FIMille, oli sisällöltään vastannut korjattua versiota. A oli saanut alkuperäisen panttaussitoumuksen haltuunsa kaupantekotilaisuudessa 8.10.2001. FIM oli ollut tästä tietoinen panttauskirjausta tehdessään 8.10.2001. Lisäksi asiassa oli selvitetty, että kirjaushakemuksen perusteena olevan alkuperäisen saantoasiakirjan esittämisen tarkoituksena oli ollut estää luovutuksen kirjaaminen useaan kertaan eikä asiakirjan aitouden tarkistaminen. Kaupantekotilaisuudessa D oli esittänyt Y Oy:n hallituksen kokouspöytäkirjan, jossa vierasvelkapantin antamisesta olisi päätetty. Mainittua kokouspöytäkirjaa FIMille ei ollut esitetty. Myöskään kirjaamisohjeissa ei ollut tällaista edellytystä. Asiassa ei ollut myöskään näytetty, että FIMillä olisi ollut mitään syytä epäillä C:n nimeä väärennetyksi.

Kanteen perusteena oli se, että A oli luottanut itsensä hyväksi arvo-osuustilille kirjatun merkinnän pätevyyteen. Arvo-osuusjärjestelmässä ankara vastuu perustui siihen, että sijoittajat ja muut oikeudenhaltijat eivät voi itse huolehtia arvopapereista, vaan heidän asemansa on sidoksissa järjestelmässä tehtäviin kirjauksiin ja tietojenkäsittelyn toimivuuteen. Perinteisessä asiakirjalle pohjautuvassa järjestelmässä omistaja voi itse omilla toimillaan vaikuttaa oman oikeutensa turvaamiseen. Hän pystyy asiakirjan huolellisella säilytyksellä estämään sivullisen vilpittömän mielen saannon. Vastaavaa mahdollisuutta ei ole arvo-osuusjärjestelmässä; omistaja on tavallaan järjestelmän armoilla.

A:n oikeus ei ollut ollut järjestelmästä riippuvainen eikä vahinko ollut alkujaan syntynyt järjestelmän piirissä. Tilinhoitajayhteisö oli tehnyt ratkaisunsa A:n toimittaman selvityksen perusteella. Lähtökohtana oli pidettävä, että kirjaamista hakeva henkilö vastasi itse esittämiensä asiakirjojen aitoudesta eikä hän voinut vedota väärennykseen sen johdosta, että tilinhoitajayhteisö oli tehnyt panttausta koskevan kirjauksen. Panttaus ei voinut kirjaamista hakeneen A:n näkökulmasta pätevöityä panttauksen kirjaamisella. Tässä tilanteessa arvo-osuusjärjestelmän tarkoituksena ei voinut olla vyöryttää pantin hyvyyden ja panttauksen pätevyyden tutkimiseen liittyvää riskiä tilinhoitajayhteisölle. Näin ollen poikkeama kirjauksen sisällön ja aineellisen oikeustilan välillä ei ollut johtunut järjestelmästä. Vahinko ei ollut myöskään syntynyt sen johdosta, että arvo-osuusrekisterin tiedoilla oli julkinen luotettavuus. Tarkoituksena ei ollut suojata tilinhaltijan tai muun kirjauksen hakijan luottamusta itsensä hyväksi tehtyyn rekisterimerkintään. Kukaan ei voinut myöskään saada parempaa oikeutta arvo-osuuteen pelkän itse hakemansa kirjauksen perusteella.

Käräjäoikeus katsoi, että tilinhoitajayhteisön tutkimisvelvollisuuteen ei missään tapauksessa kuulunut aineellisen oikeustilan tutkiminen siten, että aineellisen oikeustilan ja kirjauksen vastaamattomuus voitaisiin katsoa tilinhoitajayhteisön virheeksi ja että tämä perustaisi vahingonkorvausvelvollisuuden tilinhaltijalle tai kirjaamisen hakijalle. Näin ollen aineellisen oikeustilan vastainen kirjaus ei voinut yksinään olla lain vastainen eli virheellinen arvo-osuustileistä annetun lain 30 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamassa mielessä. Kanteessa ei ollut kysymys sanotussa lainkohdassa tarkoitetusta virheestä. Näin ollen A:lle aiheutunut vahinko ei ollut syy-yhteydessä tilinhoitajayhteisön toimintaan siten, että vahinko tulisi korvattavaksi tilinhoitajayhteisön ankaran vastuun perusteella.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Sinikka Kurkinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.10.2007

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, että D oli toimittaessaan panttaussitoumuksen FIMiin toiminut A:n puolesta yhteisymmärryksessä tämän valtuuttaman E:n kanssa. Näin ollen asian arvioinnissa merkitystä ei ollut sillä, että D oli ollut sitoumuksen tilinhoitajayhteisön asiamiehelle toimittaja. A:n olisi tullut tutkia panttaussitoumuksen oikeellisuus. Arvopaperivälittäjä voi tutkia vain asiakirjojen muodollisen puolen, mutta ei niiden sisällön oikeellisuutta. A ei ollut ollut välittäjään sivullissuhteessa, vaan hän oli ollut panttauksen hakija. Hän ei näin ollen ollut sellaisessa asemassa, että hänellä olisi aineellisen oikeustilan vastaisuudesta huolimatta oikeus saada arvo-osuustileistä annetun lain 30 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella korvausta tilinhoitajayhteisöltä.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Esko Lähdevuori, Markus Nikolainen ja Susanne Möller. Esittelijä Helena Valkama.

Perustelut

Oikeusohjeet ja kysymyksenasettelu

1. Arvo-osuustileistä annetun lain (AOTL) 30 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tilinhoitajayhteisö on huolimattomuudestaan riippumatta velvollinen korvaamaan sen hoidossa olevaan arvo-osuustiliin liittyvän vahingon, joka aiheutuu virheellisestä kirjaamista tai korjaamista koskevasta ratkaisusta, arvo-osuustilille tehdystä merkinnästä tai tili-ilmoituksesta taikka muusta sellaisesta virheellisyydestä tai puutteellisuudesta kirjaamistoiminnassa.

2. Lain 31 a §:ssä on säädetty, että jos virheellisen ratkaisun tai merkinnän on tehnyt joku muu kuin se tilinhoitajayhteisö, jonka hoidossa arvo-osuustili on, kirjauksesta aiheutuneesta vahingosta vastaa 30 §:stä poiketen kirjauksen tekijä. Tilinhoitajayhteisö vastaa kuitenkin yhdessä asiamiehensä kanssa tämän hoidossa olevaan arvo-osuustiliin liittyvistä vahingoista sekä tämän tekemästä kirjauksesta aiheutuneista vahingoista.

3. A on pantinsaajana vastaanottanut sopimuskumppaniltaan arvo-osuuden panttausta koskevan sitoumuksen. Sen jäljennös on toimitettu tilinhoitajayhteisön asiamiehelle FIMille siinä tarkoituksessa, että panttaus kirjattaisiin arvo-osuustilille. Näin olikin tapahtunut. Sittemmin on käynyt ilmi, että pantin antaneen yhtiön toiminimen kirjoitus oli väärennetty panttaussitoumukseen. A:lle, joka saatuaan tiedon panttauksen rekisteröinnistä oli solminut luottokaupan, on aiheutunut vahinkoa sen johdosta, ettei panttaus väärennyksen vuoksi sitonut tilin omistajaa.

4. Jutussa on ensinnäkin kysymys siitä, ovatko tilinhoitajayhteisö ja sen asiamies edellä mainittujen säännösten mukaisessa ankarassa vastuussa A:lle panttauksen pätemättömyydestä aiheutuneesta vahingosta. Toiseksi tulee ratkaistavaksi, onko itse kirjaamisessa ja siihen liittyvissä toimissa menetelty siten virheellisesti, että se perustaisi ankaran korvausvastuun. Tältä osin A on esittänyt, ettei tilinhoitajayhteisön asiamies ollut tutkinut panttaussitoumuksen aitoutta eikä myöskään tarkistanut E:n ja D:n oikeutta hakea A:n puolesta panttauksen kirjaamista. Jos menettely olisi näiltä osin ollut asianmukaista, panttausta ei hänen mukaansa olisi kirjattu, mikä puolestaan olisi johtanut kaupan raukeamiseen ja vahingon syntymättä jäämiseen.

Kannanotto ensimmäiseen kysymykseen

5. Ankaraa vastuuta koskeva AOTL 30 §:n 1 momentin 1 kohta on tarkoitettu kattamaan useita erilaisia vahinkotilanteita, myös nyt kysymyksessä olevan kaltaisen, jossa vahinko aiheutuu siitä, että kirjauksen aineellinen oikeusperuste osoittautuu virheelliseksi. Korvaussäännös liittyy tältä osin arvo-osuusjärjestelmälle annettuun julkiseen luotettavuuteen. Samalla tavoin kuin lainhuuto- ja kiinnitysrekisterien osalta myös arvo-osuusjärjestelmässä suojataan vilpittömässä mielessä olevan sivullisen luottamusta kirjaamisjärjestelmän merkintöihin tai niiden puuttumiseen. Tilinhoitajayhteisön ja sen asiamiehen vastuu on tarkoitettu kattamaan julkisen luotettavuuden edellyttämän luonteeltaan esineoikeudellisen suojan antamisesta aiheutuvia menetyksiä oikealle omistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle. Nämä korvaussäännösten tulkinnan kannalta olennaiset lähtökohdat ilmenevät
arvo-osuustileistä annetun lain esitöistä, myös 30 §:n yksityiskohtaisista perusteluista (HE 104/1990 vp s. 68).

6. A on panttaussopimuksen osapuoli, jonka lukuun panttauksen kirjaamista on haettu sittemmin väärennetyksi osoittautuneella sitoumuksella. Vahinko on aiheutunut hänen osaltaan sopimuksen pätemättömyydestä eikä se liity siihen, että vilpittömässä mielessä olevan sivullisen luottamusta suojataan arvo-osuusjärjelmän merkintöihin. Pantinsaaja, joka kirjaamishakemuksen esittäjänä on itse velvollinen selvittämään hakemuksensa oikeusperusteen, ei siten kuulu AOTL 30 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun korvaukseen oikeutettujen piiriin sikäli kuin on kysymys kirjauksen oikeusperusteen aineellisesta virheellisyydestä johtuvasta vahingosta.

Kannanotto toiseen kysymykseen

7. Tilinhoitajayhteisön ja asiamiehen ankaran vastuun arviointiperusteita kirjaamismenettelyyn liittyvien virheiden ja vahinkojen osalta ei ole lähemmin laissa säännelty. Korvausperusteena on virheellinen kirjaaminen. Arvopaperikeskus on arvo-osuusjärjestelmästä annetun lain 13 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla vahvistanut arvo-osuusjärjestelmän kirjaamisohjeen, jossa kuvataan alan hyvää tapaa. Olennainen merkitys on rekisteröintihakemuksia käsittelevän tutkimisvelvollisuudella. Sen pääsisältönä on hakemuksen laillisuuden ja kirjaamisen edellytysten selvittäminen.

8. Siltä osin kuin A on perustanut vaatimuksensa siihen, että kirjauksen tekijän olisi tullut havaita panttaussitoumuksen allekirjoitus väärennetyksi ja sen vuoksi hylätä kirjaamishakemus, Korkein oikeus toteaa, että kirjaamisen edellytysten tarkastamisessa on kysymys lähtökohtaisesti asiakirjojen muodollisesta tutkimisesta. Ilman erityistä aihetta kirjauksen tekijän ei ole katsottava olevan velvollinen ryhtymään pitemmälle meneviin selvittelyihin. Sellaista aihetta ei A ole käsillä olevassa tapauksessa esittänyt.

9. Kirjaamista hakeneiden E:n ja D:n puuttuvaa valtuutusta koskevan väitteen osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut. Kun FIMissä on ollut tieto E:n oikeudesta edustaa A:ta ja D:n toimimisesta yhteisymmärryksessä E:n kanssa, merkitystä ei ole sillä, että panttaussitoumuksen on toimittanut tilinhoitajayhteisön asiamiehelle D. Kanne on sen vuoksi tälläkin perusteella ajettuna hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Lehtimaja: A oli pantinsaajana vastaanottanut sopimuskumppaniltaan arvo-osuuden panttausta koskevan panttaussitoumuksen, johon arvo-osuuden omistaneen yhtiön toiminimen kirjoittajan allekirjoitus oli väärennetty. Tämän panttaussitoumuksen jäljennöksen hän oli toimituttanut tilinhoitajayhteisön asiamiehelle FIMille siinä tarkoituksessa, että panttaus kirjattaisiin arvo-osuustilille. Näin olikin tapahtunut. Arvo-osuustilille kirjattu arvo-osuuden panttaus oli sittemmin todettu väärennyksen takia tehottomaksi pantinantajaa kohtaan. Tästä oli A:lle aiheutunut taloudellista vahinkoa. A on katsonut, että kysymyksessä on arvo-osuustileistä annetun lain 30 §:n 1 momentissa tarkoitettu arvo-osuustiliin liittyvä vahinko, josta myös vastaajayhteisöt ovat vastuussa sillä perusteella, että panttauksen kirjaamishakemus oli virheellisin perustein hyväksytty. A on ilmoittanut nimenomaan kirjaamishakemuksen hyväksymisen takia luottaneensa siihen, että panttaus oli tehokas. Jollei kirjaamishakemusta olisi hyväksytty, koko kauppaa ei olisi A:n mukaan tehty.

Asiassa on kysymys siitä, ovatko tilinhoitajayhteisö ja sen asiamies edellä selostettujen lainkohtien mukaisessa ankarassa korvausvastuussa panttauksen tehottomuudesta pantinsaajalle aiheutuneesta vahingosta. A:n mukaan kirjaamista koskeva ratkaisu oli ollut virheellinen muun muassa sen takia, ettei tilinhoitajayhteisön asiamies ollut tutkinut panttaussitoumuksen aitoutta eikä myöskään tarkistanut E:n ja D:n oikeutta hakea A:n puolesta panttauksen kirjaamista.

Arvo-osuustileistä annetun lain 12 §:n mukaan arvo-osuuden panttaus kirjataan arvo-osuustilille pantinsaajan hakemuksesta. Lain 17 §:n 1 momentin mukaan kirjaamishakemuksen esittäjän on selvitettävä hakemuksensa oikeusperuste. Pantinsaajan on näin ollen itse varmistauduttava panttaussitoumuksen aitoudesta. Tämän vuoksi on selvää, ettei arvo-osuustilin hoitaja tai tämän asiamies voi olla hakemuksen esittäjään nähden vastuussa tämän hakemuksen oikeusperusteessa olevista puutteista. Tehottoman panttauksen kirjaaminen arvo-osuustilille ei myöskään korjaa panttaussitoumuksessa olevaa puutetta. Sillä, että kirjaamishakemuksen esittäjä itse on mahdollisesti erehtynyt näin luulemaan, ei ole asiassa merkitystä. Oikeussuojaa ei voida antaa tällaisille perusteettomille odotuksille.

Kanteen menestymisen kannalta ei ole merkitystä silläkään, miten arvo-osuustilin hoitajan asiamies on selvittänyt E:n ja D:n kelpoisuutta toimia A:n puolesta. Pantinsaajan kärsimä taloudellinen vahinko ei ole voinut aiheutua kirjaamishakemuksen hyväksymisestä tai ylipäänsä arvo-osuusjärjestelmästä. Vahinko on johtunut itse panttauksen tehottomuudesta, mistä seikasta taas vastaajayhteisöiden puolesta toimineiden ei ole edes väitetty olevan vastuussa.

Kun kanteessa tarkoitettu vahinko ei siten voi olla syy-yhteydessä tilinhoitajayhteisön tai sen asiamiehen toimintaan, ei kysymyksessä ole arvo-osuustileistä annetun lain 30 §:n 1 momentin mukainen arvo-osuustiliin liittyvä vahinko, joka voitaisiin korvata mainitussa lainkohdassa säädetyn ankaran korvausvastuun perusteella.

Näillä perusteilla olen Korkeimman oikeuden tuomion lopputuloksesta ilmenevällä kannalla.