10.10.2007

Lahden käräjäoikeuden tuomio 23.5.2006

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 14.4.2006 Lahdessa kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen uloshengitysilmassaan oli ajon jälkeen ollut alkoholia 1,11 milligrammaa.

A oli huoltamon pihalla istuessaan henkilöauton oikeanpuoleisella etupenkillä painanut auton käynnistyspainiketta seurauksin, että auto oli hallitsemattomasti liikkunut eteenpäin ja törmännyt bensiinimittariin ja mainostauluun. A ei ollut ennen auton käynnistämistä varmistanut, että vaihde olisi ollut vapaalla ja seisontajarru kytkettynä päälle. Hän oli siten suhtautunut vähintäänkin välinpitämättömästi siihen mahdollisuuteen, että auto saattoi käynnistyksen seurauksena liikkua. A:n menettely täytti siten tahallisuuden alimman asteen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rattijuopumuksesta 20 päiväsakon rangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jari Karppinen ja lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 30.8.2006

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus lausui, että rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.

Asiassa oli riidatonta, että A oli istunut oikeanpuoleisella etupenkillä tuntemassaan henkilöautossa, joka oli ollut pysäköitynä väliaikaisesti huoltoaseman pihaan sitä kuljettaneen henkilön toimesta. A oli ollut autossa yksin ja virrat olivat olleet kytkettynä päälle. A oli painanut auton käynnistyspainiketta, jonka seurauksena se oli liikkunut eteenpäin käynnistysmoottorin voimalla puolitoista metriä, koska vaihde oli ollut päällä eikä seisontajarru ollut ollut käytössä.

Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että A ei ollut varmistanut ennen auton käynnistämistä, että vaihde olisi ollut vapaalla ja seisontajarru kytkettynä päälle.

Sen vuoksi hovioikeus katsoi, että A oli käynnistyspainiketta painaessaan pitänyt varsin todennäköisenä, että auto liikkui ainakin käynnistysmoottorin voimalla eteenpäin ja että hän tuli näin kuljettaneeksi autoa.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jussi Kartimo, Satu Salmi ja Tuomo Kurki. Esittelijä Kimmo Lähtinen.

Perustelut

1. A on ollut matkustajana henkilöautossa istuen auton oikeanpuoleisella etuistuimella. Kuljettajan poistuttua autosta huoltoasemalla A on painanut moottorin käynnistyspainiketta, jolloin auto on käynnistysmoottorin voimalla liikkunut noin 1,5 metriä ja törmännyt edessä olleisiin mainostauluun ja polttoainemittariin. A:lla on ollut tapahtuman jälkeen 1,11 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa.

2. Rikoslain 23 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rattijuopumukseen syyllistyy muun muassa se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa nautittuaan alkoholia niin, että hänellä on ajon jälkeen vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Asiassa on kysymys ensi sijassa siitä, onko A sanotuin tavoin menettelemällä kuljettanut säännöksessä tarkoitetuin tavoin ajoneuvoa.

3. Laissa ei ole määritelty sitä, millainen toiminta voi olla tunnusmerkistössä tarkoitettua ajoneuvon kuljettamista. Oikeuskäytännössä on katsottu, että matkustaja on kuljettanut ajoneuvoa, kun tämä oli painaen jalallaan kuljettajan kaasupolkimella ollutta jalkaa lisännyt auton nopeutta ja samalla tarttuen auton ohjauspyörään ohjannut auton ajoradan vasemmalle puolelle (KKO 1979 II 94). Kuljettamisena on pidetty myös sitä, kun matkustajana ollut henkilö oli auton ollessa liikkeessä vetänyt käsijarrun päälle niin, että auton kuljettaja oli menettänyt sen hallinnan (KKO 1989:15). Toisaalta matkustajan ei ole katsottu osallistuneen auton kuljettamiseen, kun tämä oli repinyt auton kuljettajaa puseron hihasta, jolloin kuljettaja oli menettänyt hetkeksi auton hallinnan (KKO 1995:122). Oikeuskäytännössä on siten katsottu matkustajan kuljettaneen ajoneuvoa, kun tämä on yhtäältä käyttänyt ajoneuvon hallintalaitetta ja toisaalta sanottu käyttäminen on vaikuttanut ajoneuvon kulkuun. Matkustajan kohdalla kuljettamisen voidaan katsoa edellyttävän sitä, että matkustaja on käyttänyt ajoneuvon hallintalaitetta vaikuttaakseen sen kulkuun.

4. A on kertonut, että hänen tarkoituksensa oli ollut vain käynnistää auton moottori saadakseen lämpöä auton sisätiloihin. Olosuhteiden perusteella A:n ilmoittamaa käynnistystarkoitusta voidaan pitää uskottavana. Auto on liikkunut, koska A ei ollut huomannut, että auton vaihde ei ollut ollut vapaalla, eikä myöskään käsijarru ollut ollut päällä.

5. Yrittäessään käynnistää auton moottoria A ei ole tarkoittanut saada autoa liikkumaan. A ei ole siten käsitellyt auton hallintalaitetta vaikuttaakseen auton kulkuun. Auton liikkuminen on johtunut A:n laiminlyönnistä varmistaa, että auton vaihde oli ollut vapaalla tai käsijarru oli ollut päällä. Tällaiseen laiminlyöntiin perustuvaa auton liikkumisen aiheuttamista ei ole perusteltua pitää rikoslain 23 luvun 3 §:ssä tarkoitettuna ajoneuvon kuljettamisena. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei A ole sanotuin tavoin menettelemällä kuljettanut autoa. Siten A ei ole syyllistynyt rattijuopumukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte rattijuopumuksesta (14.4.2006) hylätään. A vapautetaan rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kati Hidén, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Pasi Aarnio. Esittelijä Mika Huovila.