3.9.2007

Asian tausta

A:lla ja B:llä on yhteinen 20.2.2000 syntynyt lapsi S. Ikaalisten käräjäoikeus oli 9.11.2001 antamallaan päätöksellä määrännyt S:n yksin äitinsä A:n huoltoon ja oikeuttanut S:n tapaamaan isäänsä B:tä kerran kuukaudessa valvotussa, S:n asuinpaikkakunnan sosiaalilautakunnan järjestämässä paikassa. Samana päivänä käräjäoikeus oli määrännyt lapsen äidin A:n hakemuksesta laajennetun lähestymiskiellon, joka oli voimassa 9.11.2001 - 9.11.2002. Lähestymiskiellon mukaan B:ltä oli kielletty S:n ja A:n tapaaminen, seuraaminen ja tarkkaileminen sekä oleskelu A:n asunnon pihapiirissä ja sen läheisyydessä. Lähestymiskielto ei kuitenkaan koskenut tapaamisoikeuspäätöksen mukaista tapaamista. Lähestymiskiellon perusteena on ollut ensiksikin se, että A:n ja B:n välisessä suhteessa B oli ollut väkivaltainen ja toiseksi se, että B oli uhannut viedä lapsen entiseen kotimaahansa Turkkiin kasvatettavaksi.

Hakemukset Ikaalisten käräjäoikeudessa

A vaati, että S:n oikeus tavata B:tä poistetaan.

B vaati, että käräjäoikeuden päätöstä tapaamisoikeudesta muutetaan siten, että S:llä oli oikeus tavata häntä neljän ensimmäisen kuukauden aikana käräjäoikeuden antaman päätöksen jälkeen jokaisen kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena lauantaina kuuden tunnin ajan kello 11 ja 17 välisenä aikana ja tämän jälkeen jokaisen kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena viikonloppuna perjantaista kello 18:sta sunnuntaihin kello 16:een sekä B:n kesäloman aikana yhtäjaksoisesti kahden viikon ajan.

Käräjäoikeuden päätös 18.9.2003

Käräjäoikeus totesi, että sen pyytämästä Parkanon perusturvalautakunnan lausunnosta selvisi, että valvotuissa tapaamisissa ei ollut toteutunut lapsen etu ja tapaamisissa oli ollut B:n aiheuttama vahva syyttelyn tunnelma kaikkia osapuolia kohtaan. A:n mukaan B oli puhunut hänelle lapsen Turkkiin viemisestä heti lapsen syntymän jälkeen. Toisaalta kuitenkin todistajana kuullun lastenvalvojan mukaan ei ollut ollut yksin B:n syytä, että valvotuissa tapaamisissa tilanne oli kärjistynyt.

Käräjäoikeuden pyytämän Tampereen sosiaali- ja terveystoimen perheasiainyksikön lausunnon mukaan B halusi lapsen kuuluvan elämäänsä, B halusi tavata lasta ja B:n oli ollut vaikea hyväksyä tapaamisia nykyisin ehdoin.

Käräjäoikeus katsoi huomioon ottaen todistajana kuullun B:n sisaren kertomat seikat B:n luonteesta ja tämän oloista, että todellista uhkaa lapsen viemisestä Turkkiin ei ollut. B:n ja B:n sisaren kertomuksilla oli selvitetty, että B oli aidosti kiinnostunut lapsestaan ja halusi tavata tätä.

Käräjäoikeus piti lapsen edun mukaisena, että tapaamiset jatkuivat, mutta niin, että syntyi luonteva lapsen ja isän suhde. Kun lapsi oli 3,5-vuotias eikä lapsen ja isän suhdetta ollut vielä syntynyt, olisi tapaamisoikeus B:n vaatimassa laajuudessa tässä vaiheessa ollut liian suuri muutos lapselle. Sen vuoksi tapaamisten oli toistaiseksi jatkuttava valvottuina.

Käräjäoikeus hylkäsi A:n hakemuksen ja oikeutti S:n tapaamaan B:tä jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 10 ja 12 välisenä aikana S:n asuinpaikkakunnan sosiaalilautakunnan valvonnassa ja sen järjestämässä paikassa. B:n oli ilmoitettava tapaamista valvovalle sosiaalityöntekijälle edelliseen perjantaihin kello 12 mennessä, tuliko hän tapaamaan S:ää.

Asian on ratkaissut laamanni Juhani Rokala.

Turun hovioikeuden päätös 1.9.2005

A valitti hovioikeuteen toistaen vaatimuksensa, ettei S:llä ole oikeutta tavata B:tä. Mikäli tapaamiset sallittiin, A vaati, että tapaamisten oli tapahduttava korkeintaan kerran kuukaudessa valvotuissa oloissa.

Myös B valitti hovioikeuteen toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset. Toissijaisesti B vaati, että mahdollisesti valvottavaksi määrättävät tapaamiset tapahtuivat kaksi kertaa kuukaudessa jokaisen kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena maanantaina kello 10 ja 12 välisenä aikana.

Hovioikeus lausui, että asiassa oli näytetty, että B:n ja A:n suhde oli ollut väkivaltainen.

A oli hovioikeudessa uskottavasti kertonut, että B oli uhannut viedä S:n Turkkiin kasvatettavaksi, koska hän ei ollut katsonut suomalaisen yhteiskunnan sopivan tyttärensä kasvuympäristöksi. B oli hovioikeudessa kiistänyt asian, mutta kertonut, että hänellä oli Turkissa sukulaisistaan yhä jäljellä äitinsä sisko.

A:n kertomuksen mukaan B oli sen jälkeen, kun Ikaalisten käräjäoikeus oli 9.11.2001 antamallaan päätöksellä päättänyt, että S sai tavata isäänsä kerran kuukaudessa valvotussa paikassa, viimeisten noin kolmen ja puolen vuoden aikana käyttänyt mahdollisuuttaan tavata tytärtään S:ää valvotusti kolme kertaa, joista yksi oli onnistunut ja kaksi päättynyt riitelyyn. Tapaamisissa mukana olleen A:n isän kertomuksen mukaan B ei ollut tapaamisissa yrittänyt seurustella S:n kanssa tai muulla tavoin tutustua lapseensa. Tapaamiset olivat yleensä päättyneet melskaamiseen, johon S oli reagoinut pelästyen ja hakien turvaa A:n isästä. S oli osoittanut A:n ja A:n isän kertomusten mukaan myös myöhemmin tapaamisia kohtaan ahdistuneisuutta ja pelkoa, mikä oli ilmennyt muun muassa kasteluna ja rauhattomuutena.

Hovioikeus katsoi asiassa käyneen ilmi, että tapaamisten epäonnistuminen oli johtunut pääasiassa B:n kielteisestä tai välinpitämättömästä suhtautumisesta tilanteeseen. A ei ollut peloistaan huolimatta estänyt tapaamisia. Hän oli toimittanut S:n tapaamisiin kuten oli sovittu.

Lopuksi hovioikeus lausui, että lähtökohtaisesti lapsen edun mukaista oli saada tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asunut. Tapaamisoikeutta ei tullut määrätä, mikäli tapaamiset vaaransivat lapsen tasapainoista tunne-elämän kehitystä ja hyvinvointia. Mainitsemiaan seikkoja kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus päätyi siihen lopputulokseen, että vuonna 2000 syntyneen S:n edun mukaista oli, ettei hän toistaiseksi tavannut isäänsä B:tä.

Hovioikeus, samalla kun se kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi B:n hakemuksen, poisti S:n oikeuden tavata isäänsä B:tä ja kumosi tapaamisoikeutta koskevat määräykset.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Kajanen, Eeva Perho ja Jussi Isotalo.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. S:n (s. 20.2.2000) oikeus pitää yhteyttä ja tavata isäänsä B:tä on ratkaistu ensimmäisen kerran Parkanon käräjäoikeuden 9.11.2001 antamalla päätöksellä, jonka mukaan lapsi sai tavata isäänsä valvotusti kerran kuukaudessa. Nyt käsillä olevassa, 11.9.2002 vireille tulleessa asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys ensiksikin siitä, tuleeko aikaisempaa päätöstä muuttaa siten, että lapsen oikeus tavata isäänsä on poistettava, kuten hovioikeus on asian ratkaissut.

Lapsen oikeus tavata vanhempaansa ja sen poistaminen

2. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (lapsen huoltolain) 12 §:n mukaan tuomioistuimen päätöstä tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet tai jos muuttamiseen on muuten aihetta.

3. Lapsen huoltolain 12 §:n mukaisia tapaamisoikeutta koskevan tuomioistuimen ratkaisun muuttamisen edellytyksiä on harkittava tapaamisoikeutta koskevien lapsen huoltolain yleisten säännösten pohjalta. Lapsen huoltolain 1 §:n 1 momentin mukaan lapsen huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Saman pykälän 2 momentin mukaan lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu lain 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan lapsen tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava lapsen edun mukaisesti.

4. Korkein oikeus toteaa, että lapsen huoltolain keskeisenä tarkoituksena on turvata lapsen ja hänen vanhempansa läheiset suhteet silloinkin, kun vanhempi ei asu yhdessä lapsen kanssa. Lähtökohtana on, että lapsen edun mukaista on pitää yhteyttä myös siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tätä lapsen etuun kuuluvaa oikeutta toteutetaan tapaamisoikeudella ja normaalisti siten, että lapsi saa oleskella määräajoin tapaavan vanhemman luona. Tarkoituksena on siis mahdollistaa lapsen ja vanhemman välinen tapaaminen luontevissa olosuhteissa.

5. Aina ei kuitenkaan ole lapsen edun mukaista, että hän saa tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Jos esimerkiksi tapaavan vanhemman olosuhteiden tai käyttäytymisen takia on vaarana, että hän vahingoittaa lasta tai jos tapaamisesta on muunlaista vaaraa lapsen tasapainoiselle kehitykselle, lapsen edun mukaista ei ole, että hänen oikeutensa pitää vanhempaan yhteyttä toteutetaan normaalilla tavalla. Jos lapseen kohdistuva uhka tai vaara voidaan poistaa tapaamisen valvonnalla, tulisi tapaamiset järjestää ensisijaisesti valvotusti. Viimesijaisena keinona voidaan lapsen oikeus tavata vanhempaansa poistaa. Valvottujen tapaamisten ja tapaamisoikeuden poistamisen tulisi kuitenkin olla väliaikaisratkaisuja. Tavoitteena on normaali tapaavan vanhemman luona toteutuva tapaaminen.

Tapaamisoikeuden poistamisen arviointi tässä tapauksessa

6. Hovioikeus on perustanut tapaamisoikeuden poistamista koskevan ratkaisunsa seuraavien seikkojen kokonaisarviointiin: lapsen äidin ja B:n välisessä suhteessa B oli ollut väkivaltainen; B oli uhannut viedä lapsen entiseen kotimaahansa Turkkiin kasvatettavaksi; lapsen ja B:n väliset tapaamiset olivat epäonnistuneet B:n kielteisen ja välinpitämättömän suhtautumisen takia.

7. Käräjäoikeuden 9.11.2001 antama valvottuja tapaamisia koskeva ratkaisu on perustunut osaltaan lapsen äidin esitykseen tapaamisten järjestelystä. B:n väkivaltaisuutta tai kaappausuhkaa ei ole mainittu ratkaisun perusteena. Ne ovat olleet kuitenkin sekä lapsen äidin että käräjäoikeuden tiedossa tapaamisoikeuspäätöstä annettaessa, koska samana päivänä lapsen äidin hakemuksesta annettu laajennettua lähestymiskieltoa koskeva ratkaisu on perustunut nimenomaisesti B:n väkivaltaisuuteen ja kaappausuhkaan. Näin ollen väkivaltaisuudessa ja kaappausuhassa ei ole kyse muuttuneista olosuhteista. Sen sijaan siinä, miten B on tapaamisiin suhtautunut, kyse on muuttuneita tai uusia olosuhteita koskevasta väitteestä.

Väkivaltaisuus ja kaappausuhka

8. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden perusteluina mainitsemista seikoista väkivaltaisuudessa on kyse B:n ja lapsen äidin yhdessä asumisen aikaisesta B:n väkivaltaisuudesta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, onko B ollut väkivaltainen lapsen äitiä kohtaan lapsen nähden ja onko väkivaltaisuus voinut siten vahingoittaa lasta.

9. Kaappausuhka on tullut ilmi pian lapsen syntymän jälkeen. Onko kaappausuhka ollut tuolloin todellinen, on arvionvaraista. Siihen nähden, että B:n koko laaja suku yhtä B:n tätiä lukuun ottamatta on asunut Suomessa B:n kertoman mukaan jo 1980-luvulta alkaen ja B itse 15-vuotiaasta ja vuodesta 1994 alkaen, pelkoa lapsen viemisestä Turkkiin kasvatettavaksi ei voida pitää ainakaan enää perusteltuna.

10. Näillä perusteilla ja ottaen huomioon, että tapaamisoikeus on määrätty toteutumaan valvotuissa olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, etteivät B:n väkivaltaisuus tai kaappausuhka ole yksistään sellaisia seikkoja, joiden perusteella lapsen oikeus tavata B:tä tulisi poistaa.

Tähänastisten tapaamisten toteutuminen

11. Niin kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain esitöistä (HE 224/1982 vp s. 13) ilmenee, ääritapauksessa tapaamisoikeuden poistaminen voi tulla kysymykseen, jos lasta tapaava vanhempi on laiminlyömällä toistuvasti tapaamisia selvästi vaarantanut lapsen tasapainoisen tunne-elämän kehityksen ja hyvinvoinnin. Tapaamisoikeus on lapsen oikeus. Sitä ei ole tarkoitettu vanhemman oikeudeksi, jota hän voi mielensä mukaan käyttää tai jättää käyttämättä lapsen edun vastaisesti.

12. B:llä on 9.11.2001 alkaen ollut oikeus valvotusti tavata tytärtään. Viimeinen tapaaminen on toteutunut 7.4.2003. Sitä ennen tapahtuneet harvat tapaamiset ovat useimmiten epäonnistuneet, koska lapsen ja B:n välille ei ole syntynyt tapaamisten aikana luonnollista yhteyttä.

13. On ilmeistä, että tapaamiset eivät kuitenkaan ole epäonnistuneet yksistään B:n syystä. Valvotuissa tapaamisissa ovat olleet vartijan lisäksi mukana myös lapsen äidin vanhemmat, joiden läsnäolon B on katsonut estävän lapsen ja hänen yhteydenpidon. B on kuitenkin koko oikeudenkäynnin ajan vaatinut lapselle alkuperäistä laajempaa tapaamisoikeutta, joka mahdollistaisi heidän välisensä luontevamman kanssakäymisen. B ei siten ole suhtautunut tapaamisiin torjuvasti tai välinpitämättömästi, vaan hän on ollut tyytymätön niiden toteuttamistapaan, jota hän on ilmeisesti pitänyt ahdistavana.

14. Korkein oikeus katsoo, että B:n suhtautumisessa lapsen tapaamisoikeuden toteutumiseen ei ole kyse sellaisesta lapsen edun syrjäyttämisestä, joka olisi vahingoittanut tai loukannut lasta niin, että tapaamisoikeus pitäisi tälläkään perusteella poistaa.

15. Edellä lausutuilla perusteilla ja arvioitaessa B:n väkivaltaisuutta, kaappausuhkaa ja B:n suhtautumista valvottuihin tapaamisiin myös kokonaisuutena Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole syytä poistaa lapsen oikeutta tavata isäänsä B:tä. Näin ollen hovioikeuden ei olisi tullut mainitsemillaan perusteilla kumota määräystä tapaamisoikeudesta. Ratkaistavaksi siten jää, voidaanko lapsen oikeus tavata isäänsä nykyisissä olosuhteissa toteuttaa ja jos voidaan, miten tapaamiset toimeenpannaan.

Tapaamisoikeus nykyoloissa

16. Aikaisempi tapaamisoikeuspäätös on annettu 9.11.2001 olosuhteissa, jolloin lapsi ja hänen äitinsä ovat asuneet äidin vanhempien luona Parkanossa ja B Tampereella. Nyt lapsi ja äiti asuvat Hämeenlinnassa äidin aviomiehen kanssa. B:n kotipaikka on Kangasalalla, jossa hänellä ei kuitenkaan ole omaa asuntoa.

17. Korkeimman oikeuden hankkimissa B:n ja S:n nykyisten kotipaikkakuntien Kangasalan ja Hämeenlinnan perusturvalautakuntien selvityksistä ei ilmene, että isän tapaaminen voisi sinänsä vahingoittaa lasta ja että tapaamisoikeus ei olisi lapsen edun mukaista. Tämä puhuu sen puolesta, että lapsella tulee olla oikeus tavata isäänsä.

18. Lapsi ja B ovat tavanneet edellisen kerran noin neljä vuotta sitten ja sitä ennenkin tapaamisia on ollut harvoin. Tämän vuoksi on ilmeistä, että lapsi on vieraantunut isästään. Lapsi, joka selvitystä tehtäessä on ollut seitsenvuotias, on ilmoittanut selvityksen tekijälle, ettei hän tahdo tavata B:tä. Nämä seikat puhuvat tapaamisia vastaan.

Korkeimman oikeuden kannanotto

19. Punnitessaan tapaamisen puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja keskenään Korkein oikeus päätyy seuraavaan. Lapsen vastaisen tasapainoisen kehityksen kannalta on tärkeää, että hän saa pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa, siis myös isäänsä B:hen. Selvityksien mukaan tapaamisista sinänsä ei ole vaaraa tai vahinkoa lapselle. Se, että lapsi on vieraantunut isästään, ei estä tapaamista, koska vieraantuminen voidaan ottaa huomioon sopivilla tapaamisjärjestelyillä. Lapsen vastustukselle ei voida antaa hänen vähäisen ikänsä takia olennaista merkitystä. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että tapaamisen puolesta puhuvat seikat ovat tässä tapauksessa painavampia kuin sitä vastaan puhuvat seikat.

20. Kun lapsi on vieraantunut isästään, tapaamiset tulee aloittaa lapsen edun takia hienovaraisesti. Tämä voidaan turvata tapaamisten ammattimaisella valvonnalla ja seurannalla. Hämeenlinnan perusturvalautakunta on ilmoittanut, että Hämeenlinnassa valvotut tapaamiset järjestetään tapaamispaikassa, jossa tapaamisten toteuttamista ja kulkua arvioivat koulutetut työntekijät. Lapsen äitikin on toissijaisesti suostunut valvottuihin tapaamisiin.

21. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo olevan lapsen edun mukaista toteuttaa tapaamiset vastedeskin ainakin aluksi valvottuina. Riippuen lapsen ja isän välisen suhteen sekä isän olosuhteiden kehittymisestä on valvonnan tarvetta harkittava myöhemmin mahdollisesti uudelleen. Koska nykyoloissa ei voida arvioida lapsen ja B:n suhteen kehittymistä, ei määräyksiä valvonnan kestosta ja tapaamisoikeuden mahdollisesta laajenemisesta voida vielä antaa. Kuten lapsen huoltolain 2 §:n 2 momentista ilmenee, myös A:n tulee myötävaikuttaa siihen, että lapsen yhteydenpito B:hen voi onnistua.

22. Jotta lapsen ja B:n suhde voi kehittyä läheiseksi, on perusteltua, että valvotut tapaamiset toteutetaan kahdesti kuukaudessa.

23. Koska olosuhteet ovat muuttuneet kohdassa 16. mainitulla tavalla ja koska kohdista 17. - 22. ilmenevillä tavoilla muutoinkin on aihetta, 9.11.2001 annettua tapaamisoikeuspäätöstä muutetaan.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan pääasian osalta.

Korkein oikeus vahvistaa, että S:llä on oikeus tavata isäänsä B:tä kaksi kertaa kuukaudessa kunkin kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena maanantaina tai asianosaisten sopimana muuna viikonpäivänä valvotusti enintään kolmen tunnin ajan Ensi- ja turvakotien liiton tapaamispaikassa Poukamassa Hämeenlinnassa. B:n on ilmoitettava tapaamispaikkaan edellisenä perjantaina kello 12 mennessä, tuleeko hän käyttämään tapaamisoikeuttaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Elisa Mäntysaari.