8.5.2007

Asian tausta

A oli antanut omavelkaisen takauksen X Oy:n 5.12.1991 pankilta saamasta valuuttalainasta. X Oy oli asetettu konkurssiin 29.12.1992. Konkurssivalvonta oli tapahtunut 25.5.1993, konkurssituomio oli annettu 24.8.1993 ja konkurssipesän loppukokous oli pidetty 25.2.1997. Takausvastuunsa perusteella A oli yksipuolisella tuomiolla 12.10.1993 velvoitettu maksusuoritukseen pankille. Ulosottoyrityksistä huolimatta A:lta ei ollut kertynyt varoja takaussaatavan täydeksi suorittamiseksi.

Konkurssihakemus Joensuun käräjäoikeudessa

C&A Finland Oy, jolle takaussaatava oli pankilta siirtynyt, vaati 2.11.2005 vireille tulleella hakemuksella, että A asetetaan konkurssiin.

A vastusti hakemusta ja vaati, että se jätetään tutkimatta tai hylätään. Perusteeksi A esitti muun muassa sen, että takaussaatava oli lakannut päävelan vanhentumisen takia. Päävelan vanhentuminen oli katkaistu viimeksi X Oy:n konkurssivalvonnassa 25.5.1993. Viimeiseen kymmeneen vuoteen sen vanhentumista ei ollut katkaistu. Näin ollen päävelka oli vanhentunut.

Takaus oli päävelkaansa nähden liitännäinen sitoumus, joten takaajan vastuu lakkasi päävelan vanhentumisen myötä, vaikka takausvastuusta olisikin olemassa lainvoimainen tuomio. C&A Finland Oy:n saatava ei siten ollut täytäntöönpanokelpoinen.

C&A Finland Oy puolestaan kiisti, että saatava olisi vanhentunut päävelalliseen nähden. Saatava oli tuomittu maksettavaksi päävelallisen konkurssituomiossa.

Oikeuskirjallisuuden mukaan, jos velallinen esimerkiksi konkurssin kautta lakkasi, velka ei voinut vanhentua eikä vastuun hajautumista tapahtunut. Asiassa oli riidatonta, että velallisyhtiö oli lakannut konkurssin jälkeen ja sen toiminta oli lakannut. Takaus voi kuitenkin jäädä voimaan päävelan lakattua, vaikka takaus ei voi syntyä ilman päävelkaa (Erkki Aurejärvi, Takaus, 2001, s. 88; samoin Erkki Aurejärvi, Luotto- ja maksuvälineet, 1986, s. 274). Jos osakeyhtiö, joka oli päävelallisena, purkautui konkurssin johdosta tai muuten, päävelka sammui subjektin puutteessa. Velkaa turvaamaan laadittu takaus jäi kuitenkin voimaan.

Käräjäoikeuden päätös 28.12.2005

Käräjäoikeus totesi takaussaatavan olleen ulosottoperinnässä vuodesta 1993 lähtien. Sen vanhentuminen oli katkaistu muun muassa 3.12.1993 ja 5.11.1999 toimitetuissa ulosmittauksissa, joissa A oli todettu varattomaksi. Saatavalle oli kuitenkin 5.12.2002 alkaen kertynyt suorituksia ulosoton kautta. Takaussaatava A:ta vastaan oli määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen (vanhentumisasetus) mukaisesti katkaistu.

Päävelan vanhentuminen oli katkaistu viimeksi konkurssivalvonnassa 25.5.1993. Saatava oli vahvistettu maksettavaksi konkurssituomiossa 24.8.1993. Vanhentumisasetuksen mukaan velka vanhentui kymmenessä vuodessa sen syntymisestä, jollei vanhentumista ollut katkaistu. Kun velkoja ei ollut kymmenen vuoden kuluessa konkurssituomiosta katkaissut päävelan vanhentumista, se oli lakannut. Ilman selvää lain säännöstä yleisestä kymmenen vuoden vanhentumisajasta poikkeaminen ei ollut perusteltavissa. Käräjäoikeus viittasi oikeustapauksiin KKO 1944 I 1 ja 1960 II 136.

Takaus oli päävelkaan nähden liitännäinen sitoumus. Liitännäisyydestä johtui, että takaaja vapautui vastuusta päävelan lakatessa esimerkiksi vanhentumisen vuoksi. Kun päävelka oli vanhentunut, takaajan vastuu lakkasi sen myötä, vaikka takausvastuusta oli olemassa lainvoimainen tuomio. Hakijan saatava ei siten enää ollut täytäntöönpanokelpoinen eikä velallista voitu sen perusteella asettaa konkurssiin. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Heikki Piiroinen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 15.6.2006

C&A Finland Oy valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja A asetetaan konkurssiin.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Voutilainen, Paavo Eestilä ja Pertti Jokinen. Esittelijä Kirsi-Marja Kultala.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A oli antanut omavelkaisen takauksen X Oy:n velasta. X Oy:n ajauduttua sittemmin konkurssiin päävelka oli vahvistettu maksettavaksi 24.8.1993 annetussa konkurssituomiossa. Konkurssi oli päättynyt 25.2.1997 pidettyyn loppukokoukseen, jossa konkurssihallinnon antama lopputilitys oli hyväksytty. Näin ollen X Oy oli tuolloin lain nojalla purkautunut. A oli takausvastuunsa perusteella velvoitettu lainvoimaisella tuomiolla suorittamaan saatava C&A Finland Oy:lle, jolle se oli siirtynyt. Koska saatavaa ei ollut saatu A:lta ulosotossa perityksi, C&A Finland Oy on vaatinut, että A asetetaan konkurssiin.

2. Asiassa on riidatonta, ettei takaussaatava ole vanhentunut A:han nähden. A on kuitenkin vastustanut konkurssihakemusta katsoen, ettei takaussaatava ollut enää täytäntöönpanokelpoinen itse päävelan vanhentumisen takia. Alemmat oikeudet ovat hyväksyneet A:n väitteen todeten, ettei velkoja ollut kymmenen vuoden kuluessa päävelallisen konkurssituomiosta katkaissut päävelan vanhentumista.

3. Asiassa on kysymys siitä, onko A:n takausvastuu voinut lakata alempien oikeuksien toteamalla perusteella, ottaen huomioon, että X Oy oli konkurssimenettelyn myötä vuonna 1997 lopettanut toimintansa ja purkautunut.

Korkeimman oikeuden kannanotto

4. Takaus on päävelkaan nähden liitännäinen sitoumus. Tästä liitännäisyydestä johtuu, ettei takaus yleensä voi pysyä voimassa päävelasta riippumatta. Takaajalla on oikeus tehdä velkojaa vastaan kaikki ne väitteet, joihin päävelallinenkin on oikeutettu. Esimerkiksi päävelan vanhentumisesta seuraa, että myös takaaja vapautuu takausvastuustaan. Näin tapahtuu, vaikka takaaja olisi jo ennen päävelan vanhentumista lainvoimaisella tuomiolla velvoitettu maksamaan velka (ks. KKO 2002:123). Toisaalta aiheutuu takauksen liitännäisyydestä myös se, että takaajan suoritettua päävelan hän saa takautumisoikeuden päävelalliseen nähden.

5. Tietyissä tapauksissa takaus kuitenkin jää voimaan, vaikka itse päävelka lakkaisi tai sen maksuehdot muuttuisivat. Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain 17 §:n 2 momentin mukaan velkoja saa periä päävelan aikaisempien ehtojen mukaisesti takaajalta, vaikka päävelan ehtoja on päävelallisen osalta muutettu yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (57/1993) tai yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/1993) tarkoitetussa velkajärjestelyssä. Tällöin on siis kysymys tilanteista, joissa päävelallisen maksukyvyttömyysmenettely johtaa päävelallisen maksuvelvollisuuden muuttumiseen tai lakkaamiseen.

6. Ennen velan vanhentumisesta annetun, 1.1.2004 voimaan tulleen lain 17 §:n säätämistä laissa ei ole ollut nimenomaista säännöstä vanhentumisajan kulumisen vaikutuksesta saatavan tultua otetuksi huomioon konkurssituomiossa. Laissa ei ole nimenomaisesti säädetty myöskään siitä, miten päävelallisena olevan osakeyhtiön konkurssin kautta tapahtunut purkautuminen vaikuttaa takaajan vastuuseen. Tätä kysymystä tarkasteltaessa on lähtökohdaksi otettava takauksen tarkoitus.

7. Päävelasta annetun omavelkaisen takauksen tarkoituksena on turvata se, että velkoja saa saatavalleen suorituksen riippumatta päävelallisen maksukyvystä. Takauksen antamalla takaaja siten ottaa kantaakseen riskin päävelallisen maksukyvyttömyydestä. Tätä ilmentää muun muassa edellä kohdassa 5 mainittu takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain 17 §:n 2 momentin nimenomainen säännös. Tyypillisesti takaajan suoritusvelvollisuus tulee ajankohtaiseksi juuri päävelallisen maksukyvyttömyyden vuoksi. Päävelallisen konkurssi on yksi niistä tilanteista, joissa takauksen tarkoituksesta johtuva takaajan vastuuriski toteutuu.

8. Kun päävelallisena on osakeyhtiö, sen toiminnan lopettaminen ja yhtiön purkautuminen konkurssin kautta merkitsee yleensä päävelallisen pysyvää lakkaamista. Toimenpiteellä, jolla konkurssituomiossa vahvistetun - tai nyttemmin voimassa olevan konkurssilain mukaiseen vahvistettuun jakoluetteloon sisältyvän - saatavan vanhentuminen pyrittäisiin katkaisemaan purkautuneeseen osakeyhtiöön nähden, ei siten voisi tässä tilanteessa olla muuta tarkoitusta kuin varmistaa takaussaatavan täytäntöönpanokelpoisuus. Tällaisen toimenpiteen edellyttämiseen velkojalta ei kuitenkaan ole nähtävissä mitään järkevää tarvetta, ottaen huomioon, mitä edellä on todettu takauksen tarkoituksesta ja mitä takauksen voimassa pysymisestä on lakiin perustuvien, päävelallisen velkajärjestelyyn tähtäävien maksukyvyttömyysmenettelyjen osalta säädetty nimenomaisestikin.

9. Päävelallisen ollessa osakeyhtiö myös takaajan takautumisoikeus on vailla tosiasiallista merkitystä sen jälkeen, kun yhtiö on konkurssin päätyttyä purkautunut ilman, että takautumissaatava olisi konkurssimenettelyssä tullut suoritetuksi. Sen tilanteen varalta, että tällaiselle jo purkautuneelle yhtiölle vielä myöhemmin ilmaantuisi varoja, takaajan takautumisoikeus on turvattu samoin kuin muidenkin konkurssivelkojien oikeudet, mikäli oikeuksien asianmukaista valvomista konkurssimenettelyssä ei ole laiminlyöty.

10. Myöskään se seikka, että konkurssivelallisena olevan osakeyhtiön purkauduttua yhtiössä voidaan tietyissä tilanteissa ryhtyä osakeyhtiölain mukaisiin selvitystoimenpiteisiin tai että konkurssin päätyttyäkin voidaan konkurssipesässä vielä suorittaa eräitä jälkiselvitystoimia, ei anna aihetta päätyä siihen, että olisi perusteltua edellyttää velkojalta konkurssituomiossa vahvistetun tai vahvistettuun jakoluetteloon sisältyvän saatavansa vanhentumisen katkaisemista puheena olevassa tilanteessa. Osakeyhtiöoikeudellisen selvitystilasäännöstön samoin kuin konkurssioikeudellista jälkiselvitystä koskevan säännöstön ensisijaisena tarkoituksena on mahdollistaa purkautuneen osakeyhtiön asioiden loppuunsaattaminen tietyissä erityistilanteissa, kuten purkautumisen jälkeen ilmaantuneiden uusien varojen jakamiseksi velkojille. Tällaisten säännösten olemassaololla ei voida perustella sitä, että velkojalle vielä päävelallisen konkurssin ja purkautumisen jälkeen asetettaisiin velvollisuus edellä tarkoitettuihin, konkurssivelalliseen kohdistuviin katkaisutoimiin sillä uhalla, että velkojan oikeus takaajaa kohtaan muutoin lakkaisi.

11. Edellä lausuttuun viitaten Korkein oikeus katsoo, ettei C&A Finland Oy:llä ole ollut oikeudellista tarvetta katkaista konkurssituomiossa vahvistetun saatavansa vanhentumista X Oy:öön nähden enää sen jälkeen, kun mainittu yhtiö oli 25.2.1997 päättyneen konkurssimenettelyn myötä lopettanut toimintansa ja purkautunut. A:n takauksen voimassaolon ei sen vuoksi voida katsoa lakanneen sillä perusteella, että päävelka olisi vanhentunut.

Johtopäätös

12. C&A Finland Oy:n konkurssihakemuksen perusteena oleva saaminen A:lta on ollut täytäntöönpanokelpoinen. Hakemusta ei siten olisi tullut hylätä alempien oikeuksien mainitsemalla perusteella.

13. Alemmat oikeudet eivät ole hakemuksen hylätessään lausuneet muista A:n konkurssiin asettamisen edellytyksistä. Näiden edellytysten tutkiminen voi tapahtua soveliaimmin käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan Joensuun käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Gustav Bygglin ja Pasi Aarnio. Esittelijä Kari Vesanen.