31.12.2007

Devisys Oy:n kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Devisys Oy vaati Nahkakunta-nimistä osuuskuntaa vastaan vireille panemassaan kanteessa vahvistettavaksi, että Nahkakunnan maahantuoma, markkinoima ja myymä ICEY-liukueste loukkasi Devisys Oy:n rekisteröityä mallioikeutta nro 13154. Lisäksi Devisys Oy vaati, että Nahkakuntaa kielletään jatkamasta ja toistamasta Devisys Oy:n mallioikeuden loukkausta.

Kanteensa perusteina Devisys Oy lausui, että Nahkakunta oli vuoden 2003 alusta lukien tuonut maahan, markkinoinut ja myynyt ruotsalaisen Springyard AB:n valmistamia ICEY-liukuesteitä. ICEY-liukuesteet loukkasivat Devisys Oy:n mallioikeutta nro 13154.

Liukuesteen kantaosan muoto ja siihen liittyvä kiinnityslenkin yhtenevä muoto olivat keskeiset piirteet rekisteröidyssä mallissa. Kyse oli uudesta ja yksilöllisestä piirteestä. Erityisesti tätä liukuesteen kantaosan muotoa ja kiinnityslenkin muotoa oli jäljitelty ICEY-liukuesteessä. Käyttäjän saama kokonaisvaikutelma tuotteesta liittyi siihen, miten liukueste asettui jalkineen kantaosan ympärille ja miten sen pohja, takaosa ja kiinnityslenkki oli sijoitettu ja muotoiltu.

ICEY-liukueste ei ulkomuodoltaan olennaisesti eronnut kannemallista. Sen perusmuoto oli olennaisella tavalla samanlainen kannemallin kanssa. ICEY-liukuesteen ja kannemallin yksityiskohdissa havaittavat erot eivät olleet niin olennaisia, että kannemalli ja ICEY-liukueste muodostuisivat kokonaisulkonäkövaikutelmaltaan erilaisiksi.

Rekisteröidyn mallin suoja-alaa arvioitaessa oli otettava muun ohella huomioon ennen rekisteröintiä tunnetuksi tulleet mallit ja suoritettava kokonaisarviointi.

Nahkakunnan vastaus

Nahkakunta vastusti kannetta ja vaati, että kanne hylätään.

Vastauksensa perusteina Nahkakunta lausui, että ICEY-liukuesteet eivät loukanneet mallia nro 13154. ICEY-liukuesteet erosivat mallista useissa yksityiskohdissa siten, että asiaan perehtynyt käyttäjä sai selkeästi erilaisen kokonaisvaikutelman. Mallioikeudella ei suojattu esineen käyttötarkoituksesta johtuvaa teknistä ratkaisua.

Muun muassa seuraavat eroavuudet ICEY-liukuesteiden ja mallin nro 13154 yksityiskohdissa aikaansaivat relevantilla tavalla poikkeavan kokonaisvaikutelman:

• kannemallissa oli sivuilla valetut poimut - ICEY oli pinnaltaan sileä
• kannemallissa kantapään taakse menevä lenkki oli vaakatasossa - ICEY:ssä se suuntautui selkeästi yläviistoon
• kannemallissa oli sivuilla kolmiomallinen heijastimen paikka - ICEY:ssä ei
• kannemalli oli tehty synteettisestä tr-kumista - ICEY oli luonnonkuminen
• kannemallin pohjassa oli viisi kiinteää piikkiä - ICEY:ssä neljä irrotettavaa piikkiä, jotka muodostivat erilaisen kuvion kuin kannemallin piikit
• kannemallissa nilkan yli menevä remmi kiinnittyi toisella puolella runkoon valettuun lenkkiin - ICEY:ssä nilkkaremmi oli niitattu molemmilta puolin runkoon
• kannemallin nilkkaremmissä ei ollut tikattua heijastinommelta - ICEY:ssä oli.

Käräjäoikeuden tuomio 3.11.2003

Malli nro 13154 oli kuvattu mallirekisterikortilla seuraavasti:

Käräjäoikeudessa oli ollut esillä kaksi ICEY-liukuestettä. Lisäksi ICEY-liukuesteistä oli esitetty kuvia. Alla olevassa kuvassa oli oikealla ICEY-liukueste ja vasemmalla eräs Devisys Oy:n tuotannossa ollut liukueste:

Selostaessaan jutussa esitettyä todistelua käräjäoikeus lausui, että todistaja N. oli oikeudessa kertonut olevansa konstruktioinsinööri ja tutkineensa Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa liukastumisen estämistä ennen muuta lehdenjakajien tarpeisiin. Tutkimus oli osoittanut, että matalien nastojen tulisi olla kantapään alla. Tällaista tuotetta ei silloin ollut ollut markkinoilla. N. oli ideoinut tuotetta ja muotoilija oli vastannut ulkoasusta.

Todistaja M. oli kertonut olevansa teollinen muotoilija. Hän oli suunnitellut mallirekisterikortin mukaisen tuotteen N:n tutkimustulosten pohjalta. Kyse oli ollut uudesta ideasta, uudesta tuotteesta. M. oli esitellyt erilaisia mahdollisuuksia kiinnittää liukuesteet kantapään alle.

Todistaja X oli kertonut toimineensa kenkäkauppiaana vuodesta 1976 lähtien. Ennen Devisys-malleja markkinoilla ei ollut ollut samalla tavalla kiinnitettyjä liukuesteitä.

Käräjäoikeus lausui, että mallioikeus suojasi näköaistilla havaittavaa esineen ulkomuotoa. Teollisesti hyödynnettävissä oleva uusi idea eli keksintö oli suojattavissa patentilla. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että mallin ja tuotteen eroavuuden olennaisuutta arvioitaessa keskeisintä oli mallin antama kokonaisvaikutelma. Esineen käyttötarkoitus saattoi rajoittaa mahdollisuutta muotoilla esinettä. Tällaisten käyttöesineiden osalta pienetkin eroavuudet voitiin katsoa olennaisiksi (KKO 1981 II 114, KKO 1987:95 ja KKO 1990:90 sekä Haarmann: Immateriaalioikeuden oppikirja s. 160 - 165).

Todistaja N:n kertomus osoitti, että kannemallin taustalla oli Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa tehty tutkimus, jonka keskeinen tulos oli, että liukastumisen estämiseksi matalat piikit tuli sijoittaa kantapään alle. Mallioikeudella ei voitu suojata tällaista teknistä oivallusta. Tekninen oivallus saattoi olla suojattavissa patentilla. Valtion teknillinen tutkimuskeskus olikin hakenut patenttia N:n liukuestettä koskevalle keksinnölle, mutta hakemus oli jäänyt sillensä.

Devisys Oy ei ollut vaatimustensa tueksi väittänytkään, että mallioikeus suojaisi ideaa sijoittaa piikit kantapään alle. Sen sijaan yhtiö oli katsonut, että suojatussa mallissa oli olennaista liukuesteen kantaosan muoto ja siihen liittyvä kiinnityslenkin yhtenevä muoto. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että pohdittavana oli, antoiko rekisteröity malli nro 13154 yksinoikeuden ratkaista kantapään alle sijoittuvien nastojen kiinnitys siten, että kiinnitysremmi kulki nilkan editse jalkapöydän yli.

Kiinnitysremmin kulkeminen nilkan editse jalkapöydän yli oli perinteinen tapa tukea sandaalityyppinen kenkä jalkaan. Selvää oli, että mallioikeuden avulla kukaan ei voinut saada yksinoikeutta tällaiseen tuhansia vuosia käytössä olleeseen, yleiseen tapaan kiinnittää kenkä jalkaan. Tässä oli pohdittavana, voiko mallioikeuden avulla saada yksinoikeuden kiinnittää vastaavalla tavalla kantapään alla oleva liukueste kenkään.

Jutussa esitetyt kuvat ja todistaja M:n kertomus osoittivat, että liukueste oli mahdollista kiinnittää kenkään monella tavalla. Pelkästään kantapään alle sijoitettujen liukuesteiden osalta vaihtoehtoja oli vähemmän, mutta niitäkin oli useita. Kiinnityksen toteuttaminen nilkan editse jalkapöydän yli kulkevalla remmillä oli eräs tekninen ratkaisu kiinnitykseen. Rad & Rön -lehdessä vuonna 1988 julkaistu kuva Gehvest, Eissporn -mallista osoitti, että kiinnitysremmin kuljettaminen jalkapöydän yli oli tunnettua ennen mallin nro 13154 rekisteröimistä.

Käräjäoikeus totesi, että liukuesteen kiinnittäminen kantapään alle nilkan editse jalkapöydän yli kulkevalla remmillä oli tekninen, ennen mallin nro 13154 rekisteröimistä käytössä ollut kiinnitysratkaisu. Mallioikeus ei antanut yksinoikeutta tällaiseen tekniseen ratkaisuun.

Vertaillessaan mallirekisterikortissa kuvattua liukuestettä ja ICEY-liukuestettä käräjäoikeus oli havainnut seuraavat eroavuudet:

• mallirekisterikortissa kantapään takainen remmi oli vaakatasossa - ICEY-tuotteessa se oli yläviistoon
• mallirekisterikortissa sivuilla oli neljä viivaraitaa - ICEY-tuote oli sileä
• mallirekisterikortissa oli sivulla kolmio - ICEY-mallissa ei ollut
• mallirekisterikortissa oli kantapään takana suuri suunnikas - ICEY-tuotteessa kuvio oli pyöreä tai pieni suunnikas
• mallirekisterikortissa nilkkaremmissä oli kaksi yhtenäistä viivaa - ICEY-tuotteessa oli yksi katkoviivaommel
• mallirekisterikortissa nilkkaremmin kiinnitys oli erilainen kuin ICEY-tuotteessa
• mallirekisterikortissa kantapään alle oli kuvattu viisi piikkiä - ICEY-tuotteessa oli neljä piikkiä
• mallirekisterikortissa kantapään alle jäävä pinta oli sileä - ICEY-tuotteessa kantapään alla oli raidoituskuviointi.

Käräjäoikeus totesi, että verrattaessa esitettyjä ICEY-tuotteita ja niistä esitettyjä kuvia mallirekisterikorttiin sai edellä kerrottujen yksityiskohtien erojen vuoksi kokonaisvaikutelman, että ICEY-tuotteet erosivat mallioikeuslain tarkoittamalla tavalla mallista nro 13154. Oikeudessa esitetyt ICEY-tuotteet eivät siten loukanneet rekisteröityä mallia nro 13154.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kimmo Mikkola.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.12.2005

Devisys Oy:n valitus ja Nahkakunnan vastaus

Devisys Oy valitti hovioikeuteen ja uudisti kanteensa.

Devisys Oy:n mukaan mallioikeuden suojapiiriä ei tullut arvioida niin suppeasti kuin käräjäoikeus oli tehnyt. Rekisteröidyn mallin ja loukkaavaksi väitetyn tuotteen vertailussa epäolennaisille ja pienille eroille ei tullut antaa ratkaisevaa merkitystä, vaan keskeisintä oli kokonaisulkonäkövaikutelmien vertaileminen.

Liukuesteen käyttötarkoitus ei rajoittanut mahdollisuutta liukuesteen muotoiluun vaan liukueste oli mahdollista muotoilla ja kiinnittää kenkään monella tavalla, myös kantapään alle sijoitettujen liukuesteiden osalta. Kuten Rad & Rön -lehdessä Gehvest, Eissporn -mallista vuonna 1988 julkaistusta kuvasta ilmeni, oli aikaisemminkin tunnettu liukuesteitä, jotka oli sijoitettu jalkineen kannan alle. Ne olivat kuitenkin poikenneet kannemallista oleellisesti ja niiden ulkomuoto oli ollut kannemalliin verrattuna erilainen. Kannemallin kantaosan ääriviivoista ja linjoista ilmenevä muoto sekä siihen liittyvä kiinnityslenkin muoto loivat täysin uuden ja erilaisen kokonaisvaikutelman ennestään tunnettuihin liukuesteisiin verrattuna. ICEY-liukueste ei ulkomuodoltaan eronnut kannemallista olennaisesti vaan sen perusmuoto oli kannemallin kanssa oleellisesti samanlainen. ICEY-liukueste erosi ulkomuodoltaan kannemallista ainoastaan jalkineen kantaosan taakse sijoittuvan tuen osalta, joka ei ollut aivan samassa kulmassa kuin kannemallissa. Muilla käräjäoikeuden tuomiossa todetuilla pienillä eroilla ei ollut mallioikeudellisessa kokonaisvaikutelmien vertailussa merkitystä. Mallioikeudellista vertailua ei tullut myöskään suorittaa kenkänä käytetyn sandaalin ja liukkauden estoon käytetyn liukuesteen välillä.

Nahkakunta kiisti muutosvaatimukset.

Nahkakunnan mukaan kannemallilla suojattu liukueste kiinnitettiin kantapään alle hihnalla ja sen perusulkomuodon määräävä ratkaisu oli sama kuin jo entuudestaan tunnetussa sandaalissa. Vaikka sandaali ei estänytkään kannemallin mukaisen liukuesteen rekisteröintiä, se tuli ulkomuodon tunnettuisuuden osalta kuitenkin ottaa huomioon kannemallin väitetyssä loukkaustilanteessa.

Kun kannemallin muotoilu oli ollut tunnettua jo ennestään, oli asian ratkaisun kannalta merkityksellistä kannemallin ja loukkaavaksi väitetyn mallin eroavaisuuksien vertaileminen. Mallien perusulkomuodossa voitiinkin havaita selkeitä ja olennaisia tuotteiden ääriviivoissa ilmeneviä eroja: kannemallissa kantapään taitse kulkeva remmi oli kantalevyyn nähden vaakatasossa kun taas ICEY-liukuesteessä se osoitti yläviistoon. ICEY-liukuesteen nilkkaremmi nousi lisäksi jyrkemmässä kulmassa nilkan yli. Ottaen vielä huomioon, että malleissa oli havaittavissa myös lukuisia yksityiskohtien eroja, oli selvää, että ICEY-liukueste erosi kannemallista olennaisesti.

Hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeus lausui mallioikeudellisesta arvioinnista yleisesti, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi mallien oikeudellisesta suojasta (98/71/EY) oli saatettu Suomessa voimaan 1.8.2002 voimaan tulleella lailla mallioikeuslain muuttamisesta (596/2002). Lain voimaantulosäännöksen mukaan tätä lakia sovellettiin myös ennen sen voimaantuloa rekisteröityihin malleihin.

Mallioikeuslain 1 a §:n mukaan mallilla tarkoitetaan tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka ilmenee tuotteen tai sen koristelun piirteistä kuten linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta tai materiaalista. Lain 5 §:n mukaan mallioikeus käsittää kaikki mallit, joista asiaan perehtynyt käyttäjä ei saa erilaista kokonaisvaikutelmaa. Kokonaisvaikutelmaa arvioitaessa on otettava huomioon mallin luojan vapaus mallin kehittelyssä. Lain 5 a §:n mukaan mallioikeus sisältää laissa erikseen säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu kuin mallioikeuden haltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväkseen mallia.

Mallin uutuutta ja yksilöllisyyttä koskevan mallioikeuslain 2 §:n ja edellä mainitun 5 §:n perusteella voitiin päätellä, että teollisesti tai käsityönä valmistettu tuote loukkasi rekisteröityä mallioikeutta, jos tuotteen ja mallin piirteet erosivat toisistaan vain epäolennaisilta yksityiskohdiltaan ja jos asiaan perehtyneen käyttäjän tuotteesta saama kokonaisvaikutelma ei eronnut mallin kokonaisvaikutelmasta. Kokonaisvaikutelmaa arvioitaessa oli edellä kerrotuin tavoin otettava huomioon tuotteen luojan vapaus tuotteen kehittelyssä.

Asian ratkaisemisen lähtökohdaksi oli edellä mainitun nojalla otettava mallilla 13154 suojatun liukuesteen mallirekisterikortin mukaisesta esikuvasta saatavan kokonaisvaikutelman sekä loukkaavaksi väitetyn ICEY-merkkisen liukuesteen ulkomuodosta saatavan kokonaisvaikutelman vertaileminen. Vertailussa rekisteröity malli ja loukkaavaksi väitetty tuote voitiin katsoa kokonaisvaikutelmiltaan samanlaisiksi, jos niiden ulkomuodossa oli vain epäolennaisia eroja. Jos kuitenkin katsottiin, että liukuesteen käyttötarkoitus, jalan anatomia sekä liukuesteen kiinnittäminen ja asettaminen kantapään alle rajoittivat tuotteen luojan vapautta tuotteen kehittelyssä, voitiin pienetkin eroavaisuudet ulkomuodossa katsoa sillä tavoin olennaisiksi, ettei rekisteröidyn mallin ja loukkaavaksi väitettyjen tuotteiden kokonaisvaikutelmaa pidetty samanlaisena. Arvioitaessa rekisteröidyn mallin suoja-alaa oli tällöin vielä otettava huomioon se, millaisia ennen mallin rekisteröintiä tunnetut liukuesteet olivat ulkomuodoltaan olleet ja mikä oli ollut ennen mallin rekisteröintiä tunnettu tekniikan taso.

Tarkastellessaan mallin rekisteröintiä edeltänyttä liukuesteiden muotoilua ja tunnetun tekniikan tasoa hovioikeus katsoi, että jo ennen mallin 13154 hakemista oli ollut tunnettua asentaa ja sijoittaa erillinen liukueste kengän kantapään alle (ranskalainen julkaisu 2107781 ja yhdysvaltalainen julkaisu 3973338) ja toteuttaa kantapään alle sijoitettavan liukuesteen kiinnitys kenkään nilkan editse kulkevalla kiinnityshihnalla (Rad & Rön -lehti 12/88).

Tarkastellessaan liukuesteen teknisen käyttötarkoituksen muotoilua rajoittavaa vaikutusta hovioikeus totesi, että liukuesteen sijoittamista sekä sen kiinnittämistä koskevista samankaltaisuuksista huolimatta ennen kannemallia tunnetut liukuesteet olivat linjoiltaan ja ääriviivoiltaan sekä muodoltaan kuitenkin huomattavasti poikenneet toisistaan. Tämä sekä asiassa vedotut kannemallin jälkeen tunnetuksi tulleet kantapään alle sijoitetut liukuesteratkaisut osoittivat, ettei liukuesteen käyttötarkoitus, sen asentaminen kengän kannan alle tai sen kiinnittäminen jalkaan nilkan editse kulkevalla hihnalla edellyttänyt liukuesteen suunnittelemista niin rajoitetusti, että se olisi luotavissa vain mallilla 13154 suojatulla tavalla.

Tehdessään kannemallin ja ICEY-liukuesteen mallioikeudellisen vertailun hovioikeus totesi, että kannemallia koskevassa mallirekisterikortissa kuvattu liukueste ja ICEY-liukueste asettuivat kantapään ja kengän kannan ympärille samalla tavalla:

Hovioikeus lausui, että varsinainen liukuesteosa oli molemmissa valmistettu yhdestä kappaleesta siten, että kengän kannan alle tuli yhtenäinen pohjakappale, johon liukastumista ehkäisevät nastat oli kiinnitetty. Kannan alta tuleva osa kääntyi sekä mallirekisterikortin mukaisessa liukuesteessä että ICEY-liukuesteessä kengän kannan sivuille jättäen kengän kannan taaksepäin olevan osan näkyviin. Reunoilta käännetyt osat liittyivät yhteen kantapään taitse kulkevalla kannaksella, joka oli niin mallirekisterikortin mukaisessa esikuvassa kuin ICEY-liukuesteessäkin samaa kappaletta muun liukuesteen kanssa. Nilkan editse kulkeva hihna, jolla liukuesteen kiinnittäminen jalkaan oli toteutettu, oli sen sijaan niin mallirekisterikortissa kuin ICEY-liukuesteessäkin varsinaisen liukuesteen rakenteesta erillinen ja se oli kiinnitetty liukuesteeseen niittaamalla. Kannemallia koskevan mallirekisterikortin mukaisen liukuesteen esikuvan sekä ICEY-liukuesteen ulkoisen tarkastelun perusteella hovioikeus edellä todettujen muotoilullisten samankaltaisuuksien johdosta katsoi, että kannemallista ja ICEY-liukuesteestä saatavat kokonaisvaikutelmat olivat olennaisesti samankaltaisia.

Mallirekisterikortin mukaisessa liukuesteessä ja ICEY-liukuesteessä oli toisaalta todettavissa käräjäoikeuden tuomiossa todetut yksityiskohtia koskevat eroavuudet. Mallioikeudellisen vertailun kannalta merkityksellisimmät erot liittyivät siihen, missä kulmassa kantapään taitse kulkeva kannas oli toteutettu: mallirekisterikortin mukaisessa esikuvassa se oli vaakatasossa kun taas ICEY-liukuesteessä se oli muotoiltu viistosti ylöspäin. Ottaen kuitenkin huomioon se edellä todettu seikka, ettei kantapään alle asennettavan liukuesteen käyttötarkoitus edellyttänyt liukuesteen muotoilemista kovin rajoitetusti edes silloin, kun liukueste kiinnitettiin jalkaan nilkan editse kulkevalla hihnalla, hovioikeus katsoi, etteivät käräjäoikeuden tuomioon kirjatut yksityiskohtien erot olleet mallioikeudellisen kokonaisarvioinnin kannalta olennaisia. Tämän sekä edellä kerrotun ulkoisen vertailun perusteella hovioikeus katsoi, ettei ICEY-liukuesteestä saatava kokonaisvaikutelma eronnut mallia 13154 koskevan mallirekisterikortin mukaisesta esikuvasta saatavasta kokonaisvaikutelmasta ja että ICEY-liukueste näin ollen loukkasi mallilla 13154 suojattua mallioikeutta.

Mainituilla perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja vahvisti, että Nahkakunnan maahantuomat, markkinoimat ja myymät ICEY-liukuesteet loukkasivat Devisys Oy:n rekisteröityä mallioikeutta nro 13154. Nahkakuntaa kiellettiin jatkamasta tai toistamasta mallioikeuden nro 13154 loukkausta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas, Antti Miettinen ja Ulla Rantanen. Esittelijä Ilkka Lahtinen.

Käsittelyratkaisu

Nahkakunnan uusina kirjallisina todisteina esittämät selvitys mallirekisteröinnistä nro 23937 sekä patentti- ja rekisterihallituksen päätös 14.2.2007 otetaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n nojalla huomioon. Samoin Devisys Oy:n uusina kirjallisina todisteina esittämät Vaasan kaupungin päätös 4.1.2006 sekä yhtiön patentti- ja rekisterihallituksen 14.2.2007 antamasta päätöksestä tekemästä valituksesta ilmenevät seikat otetaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n ja 12 §:n nojalla huomioon. Lisäksi Korkein oikeus ottaa huomioon edellä mainitut Devisys Oy:n hovioikeudelle esittämät uudet kirjalliset todisteet.

Pääasiaratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Asiassa on kysymys siitä, eroaako Nahkakunnan maahantuoma, markkinoima ja myymä ICEY-liukueste Devisys Oy:n rekisteröidystä mallioikeudesta nro 13154 vai kuuluuko se mallioikeuslain 5 §:n nojalla sanotun mallioikeuden suoja-alaan. Kysymyksen ratkaisusta riippuu, onko tässä tapauksessa käsillä rekisteröidyn mallioikeuden nro 13154 loukkaus.

Sovellettavat säännökset

2. Mallioikeuslain 5 §:n mukaan mallioikeus käsittää kaikki mallit, joista asiaan perehtynyt käyttäjä ei saa erilaista kokonaisvaikutelmaa. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon mallin luojan vapaus mallin kehittelyssä. Tämä mallioikeuden suoja-alan sääntely vastaa lain 2 §:n 3 momentin sääntelyä mallin yksilöllisyydestä mallioikeuden myöntämisen edellytyksenä. Sanotun säännöksen mukaan mallia pidetään yksilöllisenä, jos asiaan perehtyneen käyttäjän siitä saama kokonaisvaikutelma eroaa ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai etuoikeutta vaadittaessa ennen etuoikeuspäivää tunnetuksi tulleiden mallien kokonaisvaikutelmasta. Mallin yksilöllisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon mallin luojan vapaus mallin kehittelyssä. Näin ollen mallin eroavuusvaatimus on säädetty arvioitavaksi yhdenmukaisesti harkittaessa mallioikeuden myöntämisedellytyksiä ja määritettäessä mallioikeuden suoja-alaa.

3. Mallioikeuslain 1 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan mallilla tarkoitetaan tuotteen ulkomuotoa, joka ilmenee tuotteen piirteistä kuten linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta tai materiaalista, ja lain 1 §:n mukaan mallin on oltava luovan työn tulos. Mallioikeuslain 2 §:n 3 momentista ja 5 §:stä ilmenee, että mallioikeudella suojataan tuotteen ulkomuodosta saatavaa kokonaisvaikutelmaa ja mallin eroavuuden arvostelussa on kysymys asiaan perehtyneen käyttäjän arviosta. Euroopan parlamentin ja neuvoston mallien oikeudellisesta suojasta antaman direktiivin 98/71/EY 13. johdantolauseessa edellytetään nimenomaisesti, että yksilöllisyyttä arvioitaessa kokonaisvaikutelmien eroavuuden mallien välillä on oltava selvä.

Korkeimman oikeuden kannanotot

4. Mallisuoja on tuotteen ulkomuodon suojaa. Mallioikeuden eräänä tavoitteena on kannustaa uutta muotoilua. Mallisuojan ei siten tulisi estää mallioikeuden suojaaman tuotteen edelleen kehittelyä. Jotta mallioikeudella olisi merkitystä, on kuitenkin perusteltua lähteä siitä, että mallioikeuden jo olemassa olevan tuotteen ulkomuodolle antamaa suojaa ei tulisi voida kiertää pelkästään sillä, että ulkomuotoon tehdään vain joitakin kokonaisuuden kannalta vähäisiä, yksityiskohtia koskevia muutoksia. Ulkomuodon melko pienetkin muutokset voivat kuitenkin saada suojaa, jos niillä on tuotekehittelyn kannalta selvästi merkitystä. Mallin katsominen yksilölliseksi edellyttääkin, että malli ilmentää sen luojan itsenäistä luovaa työpanosta.

5. Kuten edellä on mainittu, mallin luojalla tulee olla tietynlainen vapaus mallin kehittelyssä. Mallioikeuslain muuttamista koskevan, 1.8.2002 voimaan tulleen lain (596/2002) esitöissä (HE 6/2002 vp s. 14 ja 19) on todettu, että mallin kokonaisvaikutelmaa on arvioitava eri tavoin eri aloilla ja eri tavaralajien kohdalla ja että mallisuojan laajuus siten voi vaihdella aloittain. Jos kyseessä olevan tuotteen muotoilullinen vapaus on pitkälti rajoitettu tiettyyn muotoon tuotteen käyttötarkoituksen vuoksi, on kyseisen tuotteen suoja-alakin rajoitetumpi. Jos siis käyttötarkoitus rajaa mallin tiettyihin perusmuotoihin, saavat pienetkin erot merkityksen mallin eroavuuden arvioinnissa. Mallioikeuslain säännösten esitöissä (HE 6/2002 vp s. 14 ja Mallisuojakomitean mietintö, KomM 1966: A 13 s. 23) on mainittu esimerkkeinä naulat, ruuvit sekä ruokailuvälineet, ja lisäksi on todettu olevan selvää, että tällaisissa tapauksissa uudelle muotoilulle jää vain vähän sijaa. Kuitenkin myös vähän muotoilullista liikkumavaraa omaavilla aloilla, joilla siis uuden ja eroavan mallin kehittäminen saattaa olla vaikeata, on tärkeää jatkaa muotoilua ja pyrkiä tekemään tuotteista entistä parempia. Tällaisilla aloilla mallisuojaa voidaan myöntää pientenkin eroavuuksien vuoksi, vaikka kokonaisvaikutelma on kuitenkin aina ratkaiseva.

6. Mallin kehittelymahdollisuuksien rajallisuus on ollut käsillä Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä mallioikeuden rekisteröinnin kumoamista koskeneissa asioissa, kuten esimerkiksi ratkaisuissa KKO 1981 II 114 ("Nimilapulla varustettu saapas") ja KKO 1990:90 (korvakorun koukku). Ensiksi mainitussa ratkaisussa katsottiin, että kysymyksessä ollut saapasmalli kokonaisuutena, huomioon ottaen tuoteryhmä ja käyttötarkoitus, muotonsa ja erityisesti eräitten yksityiskohtiensa sijoittelun puolesta erosi aikaisemmin tunnetuista malleista. Ratkaisun perustelujen mukaan saappaan käyttötarkoitus oli siinä määrin pakottanut mallin luojan tiettyihin perusmuotoihin, että pienikin ero aikaisempaan nähden voitiin katsoa olennaiseksi. Jälkimmäisessä ratkaisussa eroavuus katsottiin riittäväksi, vaikka todettiinkin eri mallien välillä olevan korvakorujen koukkujen käyttötarkoituksesta johtuvia useita yhteisiä piirteitä. Samoin mallisuoja annettiin kaivonrenkaiden siirtämiseen tarkoitetun nostotarraimen mallille (KKO 1991:121), mutta ei sen sijaan soutuveneen suunnittelu- ja kehittelytyön tuloksena syntyneelle mallille eroavuuden puuttumisen vuoksi (KKO 1987:95).

7. Rekisteröidyn mallin nro 13154 suoja-alan laajuuden määrittelyssä mallin eroavuus vertailtaviin malleihin nähden arvioidaan silmävaraisesti saatavin kokonaisvaikutelmin. Lisäksi tulee arvioitavaksi mallin luojan vapaus mallin kehittelyssä ja muotoilun luovuusvaatimuksen täyttyminen.

8. Korkein oikeus toteaa, että alempien oikeuksien tuomioista ilmenevin tavoin asiassa on selvitetty, että jo ennen rekisteröidyn mallin nro 13154 suojan alkamista oli tunnettu liukuesteitä, joissa erillinen liukueste oli sijoitettu jalkineen kantapäähän, ja myös liukuesteitä, joissa kantapään alle sijoitettu erillinen liukueste oli kiinnitetty jalkineeseen nilkan editse kulkevalla hihnalla. Hovioikeuden toteamin tavoin kyseiset entuudestaan tunnetut liukuesteet poikkesivat linjoiltaan, ääriviivoiltaan ja muodoltaan toisistaan, sekä myös suojatusta mallista nro 13154. Korkeimmassa oikeudessa esitetty lisäselvitys koskee 30.12.2005 rekisteröityä mallia nro 23937 ja patentti- ja rekisterihallituksen 14.2.2007 tekemällä päätöksellä rekisteröityä mallia. Devisys Oy on valittanut jälkimmäisestä päätöksestä. Lisäselvitykseen sisältyvistä kuvista voi silmävaraisesti nähdä näiden mallien muistuttavan ainakin osittain rekisteröityä mallia nro 13154.

9. Asiassa on riidatonta, että mallirekisterikortissa kuvatun mallin nro 13154 ja sitä loukkaavaksi väitetyn ICEY-liukuesteen ulkomuodon piirteiden keskinäisessä vertailussa on silmämääräisesti havaittavissa yhtäältä hovioikeuden tuomiossa mainitut muotoilulliset samankaltaisuudet ja toisaalta käräjäoikeuden tuomiossa mainitut yksityiskohtien eroavuudet.

10. Mallirekisterikortissa kuvatussa mallissa nro 13154 liukastumista estävät nastat ovat jalkineen kannan alle sijoitettavan liukuesteen kantaosan alla, ja liukueste kiinnitetään sekä kiristetään jalkineeseen nilkan editse kulkevalla hihnalla. Liukuesteen kantaosaan kuuluu saumattomasti jalkineen kantapään taakse asettuva kannas, joka jättää kantaosan osittain avoimeksi ja siis jalkineen kantapään takaosan osaksi näkyviin. Yleisesti voidaan todeta, että tämän tyyppiselle liukuesteelle on ominaista yksinkertaisuus ja helppous kenkään kiinnitettäessä ja siitä irrotettaessa sekä sopivuus ainakin tavanomaisessa kävelyssä käytettävien erilaisten kenkien kantoihin. Tällainen liukueste onkin omiaan soveltumaan sellaisiin käyttötilanteisiin, joissa sanotut ominaisuudet ovat välttämättömiä liukuesteen käyttökelpoisuuden kannalta. Kun liukuesteen muotoilullisessa kehittelyssä on kysymys käyttöesineen suunnittelusta, voidaan pitää ilmeisenä, että liukuesteen käyttökelpoisuudelle ja yleensäkin käyttötarkoitukseen liittyville näkökohdille joudutaan antamaan muotoilussa painava merkitys. Tältä pohjalta voidaan perustellusti päätyä siihen, että rekisteröidyn mallin nro 13154 mukaisen tuotteen käyttötarkoitus rajoittaa määräävästi sen muotoilua.

11. Korkein oikeus siis katsoo, että mallin kehittelyssä suunnittelijan vapaus on liukuesteen käyttöön liittyvien käytännön näkökohtien vuoksi sidottu tiettyihin perusmuotoihin siinä määrin, että pienetkin erot suojattuun malliin nro 13154 nähden voivat sinänsä riittää erilaisen kokonaisvaikutelman aikaansaamiseen mallioikeuslain 2 §:n 3 momentissa ja 5 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Siinä suhteessa ICEY-liukuesteen eroavuutta mallirekisterikortin mukaisesta mallista nro 13154 ei kuitenkaan voida perustaa pelkästään kantaosan kannaksen linjauksen eroavuuteen, joka alempien oikeuksienkin toteamin tavoin on muotoilullisesti merkityksellisin ero sanotun liukuesteen ulkomuodon ja suojatun mallin välillä. Koska ICEY-liukuesteen ulkomuodon ja sanotun mallin keskinäisessä vertailussa muiden silmävaraisesti havaittavien, käräjäoikeuden tuomiossa todettujen yksityiskohtaisten poikkeamien vaikutus niistä saatavaan kokonaisulkomuotovaikutelmaan on vain vähäinen, liukuesteen ulkomuodon ja suojatun mallin yhdenmukaisuutta voidaan pitää huomattavana. Tällä perusteella Korkein oikeus päätyy katsomaan, ettei ICEY-liukueste ole kokonaisvaikutelmaltaan mallirekisterikortin mukaiseen malliin nro 13154 verrattuna luovan työn muotoilullisesti itsenäinen tulos.

Johtopäätös

12. Korkein oikeus katsoo, että mallirekisterikortissa nro 13154 kuvatun mallioikeuden suoja-ala käsittää mallioikeuslain 5 §:ssä tarkoitetuin tavoin ICEY-liukuesteen ilmentämän mallin. Nahkakunnan maahantuomat, markkinoimat ja myymät ICEY-merkkiset liukuesteet loukkaavat siten Devisys Oy:n rekisteröityä mallioikeutta nro 13154.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti ja Soile Poutiainen. Esittelijä Kari Vesanen.