KKO:2006:92
- Asiasanat
- Oikeudenkäyntimenettely - Tutkimatta jättäminenMuutoksenhaku
- Tapausvuosi
- 2006
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2006/24
- Taltio
- 2722
- Esittelypäivä
Käräjäoikeuden luettua A:n syyksi tapon syyttäjä toisti hovioikeudelle tekemässään valituksessa vaatimuksensa A:n tuomitsemisesta murhasta elinkaudeksi vankeuteen. Vasta hovioikeuden pääkäsittelyssä syyttäjä esitti lisäksi, että A:lle taposta tuomittua rangaistusta oli joka tapauksessa korotettava. Hovioikeus, joka piti tekoa tappona, ei olisi saanut jättää korotusvaatimusta tutkimatta.
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Syyttäjän rangaistusvaatimus
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta murhasta. Syytteen mukaan tappo oli tehty vakaasti harkiten ja sitä oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Vaihtoehtoisesti syyttäjä vaati, että vastaaja tuomitaan taposta.
A kiisti syytteen murhasta. Vakaasta harkinnasta ei ollut kysymys eikä teko kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä.
Vaasan käräjäoikeuden tuomio 3.12.2004
Käräjäoikeus katsoi, ettei tekoa ollut osoitettu tehdyksi vakaasta harkinnasta. A:n syyksi luettiin tappo. Käräjäoikeus tuomitsi hänet 10 vuodeksi vankeuteen.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jorma Väyrynen sekä lautamiehet.
Vaasan hovioikeuden tuomio 4.11.2005
Syyttäjä valitti hovioikeuteen. Valituksessaan syyttäjä vaati, että A tuomitaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän ensisijaisen syytteen mukaisesti murhasta vankeuteen elinkaudeksi.
Hovioikeuden pääkäsittelyssä seuraamuksesta käydyssä keskustelussa syyttäjä vaati, että A:lle tuomittua vankeusrangaistusta joka tapauksessa korotetaan.
Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että teko olisi tehty vakaasta harkinnasta. Käräjäoikeuden tuomiota ei näin ollen muutettu syyksilukemisen osalta. Rangaistuksen korottamista koskevan vaatimuksen hovioikeus jätti tutkimatta sillä perusteella, että vaatimusta ei ollut esitetty muutoksenhaulle asetetussa määräajassa.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Latvala, Jyrki Laitinen ja Tuula Keltikangas.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.
Syyttäjä vaati, että A:lle taposta tuomittua rangaistusta korotetaan.
A vastasi valitukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
1. Syyttäjä on hovioikeuteen toimittamassaan valituskirjelmässä vaatinut A:n tuomitsemista murhasta vankeuteen elinkaudeksi. Hovioikeuden pääkäsittelyssä syyttäjä on vaatinut, että jos teko katsotaan tapoksi, käräjäoikeuden taposta tuomitsemaa 10 vuoden vankeusrangaistusta korotetaan. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut tutkia taposta tuomitun rangaistuksen korottamista koskeva vaatimus.
2. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 15 §:n mukaan valituskirjelmässä on mainittava muun muassa, miltä kohdin käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta, mitä muutoksia ratkaisuun vaaditaan tehtäväksi ja perusteet, joilla muutosta vaaditaan. Oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee 26 luvun 1 §:n mukaan käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta.
3. Syyttäjän valituskirjelmässä tarkoitetussa murhassa on ollut kysymys saman menettelyn arvioinnista kuin käräjäoikeuden A:n syyksi lukemassa tapossa. Syyttäjän murhasta vaatima elinkautinen vankeusrangaistus on ankarin ehdoton vankeusrangaistus ja kattaa siten myös määräaikaisen vankeuden. Kun syyttäjä on valituskirjelmässään vaatinut rangaistuksen ankaroittamista, vaikkakin toisen rikosnimikkeen pohjalta, on myös samaan menettelyyn perustuvan taposta tuomitun rangaistuksen korottamisvaatimus sisältynyt syyttäjän valituksessa esitettyihin vaatimuksiin.
4. Vastapuolen oikeusturvan ja oikeudenkäynnin asianmukaisen kulun kannalta on tärkeää, että muutoksenhakuvaatimukset esitetään mahdollisimman tarkasti. Voidakseen asianmukaisesti valmistella puolustustaan ja puolustautua muutoksenhakijan vastapuolen tulee tietää häneen kohdistuvien vaatimusten sisältö ja perusteet. Vaikka rikoksen seuraamusta koskevat asianosaisten käsitykset esitetään yleensä pääkäsittelyn lopussa, olisi hyvän oikeudenhoidon mukaista ollut, että syyttäjä olisi jo valituskirjelmässä nimenomaisesti esittänyt taposta tuomitun rangaistuksen korottamista koskevan vaatimuksensa. Vasta myöhemmin, käsittelyn aikana esitettyä vaatimusta ei kuitenkaan voida torjua, kun rangaistuksen korottamisvaatimus on edellä kohdassa 3 todetuin tavoin sisältynyt jo valituskirjelmässä esitettyihin vaatimuksiin ja kun tuomioistuimen ratkaistava rangaistuksen mittaamista koskeva kysymys olisi tässä tilanteessa oikeuden toimestakin tullut saattaa keskustelun kohteeksi.
5. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden ei olisi tullut jättää tutkimatta syyttäjän vaatimusta taposta tuomitun rangaistuksen korottamisesta.
6. Syyttäjän vaatimuksen tutkiminen merkitsee rangaistuksen mittaamista koskevan kysymyksen arvioimista uudelleen. Tämä tapahtuu soveliaimmin hovioikeudessa.
Päätöslauselma
Hovioikeuden ratkaisu kumotaan siltä osin kuin hovioikeus on jättänyt tutkimatta syyttäjän vaatimuksen taposta tuomitun rangaistuksen korottamisesta. Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Eeva Vuori, Pertti Välimäki, Juha Häyhä. Esittelijä Nina Immonen.