25.10.2006

Toijalan käräjäoikeuden tuomio 17.7.2003

Virallisen syyttäjän ja 31 asianomistajan syytteestä, kuultuaan Pirkanmaan ympäristökeskusta, käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 momentin nojalla ympäristön turmelemisesta sakkorangaistukseen. Käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli 1.9.1999 - 25.5.2000 Urjalassa Iso Mustajärven ja Vähä Mustajärven ympäristön alueelle vahvistetulla rantakaava-alueella aiheuttanut ympäristön pilaantumiseen rinnastettavan muutoksen. Tämä oli tapahtunut siten, että A oli erään osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana ja yhtiön toiminnasta vastaavana noudattamatta rakennuslain (370/1958) ja maankäyttö- ja rakennuslain luvan hakemista koskevia säännöksiä ja vastoin rantakaavamääräyksiä hakkauttanut metsää ja rakennuttanut metsäautotien ja metsäkoneen urapohjan. Mainitut muutokset olivat turmelleet alueen maisemakuvaa ja vähentäneet Iso Mustajärven ympäristön viihtyisyyttä ja Vähä Mustajärven erämaaluonnetta.

Rantakaava-alue oli järvineen noin 121 hehtaaria. Iso Mustajärven ympärillä oli 20 rantarakennuspaikkaa. Lisäksi kaavassa oli osoitettu muun muassa lähivirkistysalueita (YK VL ja YK VL-1), virkistysalueita (VL), maa- ja metsätalous- ja metsämaisemansuojelualueita (M-S) sekä metsätalousalueita (M). Lähivirkistysalueella puuston kaataminen oli kaavamääräysten mukaan kokonaan kielletty. Virkistys- ja lähivirkistysalueeksi osoitetut alueet tuli hoitaa luonnontilaisina siten, että puiden harvennus ja istutus suoritetaan asiantuntijan laatiman kokonaissuunnitelman mukaan. Maa- ja metsätalous- ja maisemansuojelualueella metsänhoidossa tuli pyrkiä maiseman säilyttämiseen eikä rantaviivan tai maaston muokkaamista sallittu. Vähä Mustajärven rannassa metsätalousalueella hakkuu oli vastoin kaavan edellytyksiä, joiden mukaan järvi tulisi säilyttää erämaajärvenä.

Käräjäoikeus katsoi katselmuksen sekä 12.11.1997, 15.11.1999 ja 25.5.2000 päivättyjen neljän metsänkäyttöilmoituksen ja muun todistelun perusteella selvitetyksi, että vastoin kaavamääräyksiä oli tehty kaikkiaan 8,5 hehtaariin kohdistuneita uudistus- eli aukkohakkuita seuraavasti:

Iso Mustajärven itäpuolella Levonnenän alueella kuviolla 634 lähivirkistysalueella (YK VL-1) sekä kuviolla 635 ja osittain kuviolla 637 metsämaisemansuojelualueella (M-S) oli tehty uudistushakkuu. Rantaviivalle aukon kohdalle oli jätetty vain vähäinen määrä puita eivätkä ne estäneet aukon näkymistä järvelle. Alueelle oli rakennettu metsäautotie ja metsäkoneen urapohja. Metsäautotie oli ilmakuvassa hyvin näkyvä ja sen voi havaita myös järveltä. Lähivirkistysalueella (YK VL-1) puuston kaataminen oli kaavamääräysten mukaan kielletty ja metsämaisemansuojelualueella (M-S) maiseman muokkaaminen oli kokonaan kielletty.

Järven pohjoispuolella osittain kuviolla 631 lähivirkistysalueella (YK VL), jolla sijaitsi sähkölinja, aukkohakkuu oli tehty laajemmalti kuin linja edellytti. Hakkuu ulottui pohjoisrannalla sijaitseville tonteille menevään tiehen saakka.

Järven länsi-luoteisosalla osittain kuviolla 627 virkistysalueella (VL) aukkohakkuu ulottui osin rantaan saakka, vaikka ranta-alue oli kaavassa merkitty alueeksi, jolla puusto on säilytettävä.

Iso Mustajärven ympäristössä hakkuualueet ja metsäautotie olivat sijaintinsa puolesta, laajuudeltaan ja laadullisesti järveltä ja rantatonteilta katsottuna ja järven rantoja kiertäessä ja metsäkoneen urapohja luonnossa liikkuessa sellaisia, että ne olivat turmelleet alueen maisemakuvaa ja vähentäneet Iso Mustajärven ympäristön viihtyisyyttä.

Vähä Mustajärven eteläpuolella osittain kuvioilla 611 ja 497, jotka olivat metsätalousaluetta (M), oli tehty rantaan saakka ulottuva selvästi havaittavissa oleva aukkohakkuu, joka oli muuttanut ympäristöä. Järven erämaaluonne oli aukkohakkuun vuoksi kärsinyt niin, että maisemakuva tuolla kohtaa oli turmeltunut.

Käräjäoikeus katsoi, että edellä mainituilta osin rantakaava-alueella oli tapahtunut ympäristön pilaantumiseen rinnastettava muutos. Koska A oli ollut tietoinen kaavamääräyksistä ja hakkuualueista, hän oli tahallaan syyllistynyt ympäristön turmelemiseen.

Käräjäoikeus lausui lisäksi asianomistajien korvausvaatimuksia käsitellessään, että tontit sijaitsivat Iso Mustajärven ympärillä, jossa enin osa hakkuista oli tehty. Kymmenen tonttia sijaitsi järven pohjois-itäosalla ja loput kymmenen järven eteläosalla. Hakkuualueet näkyivät järvelle ja asianomistajien tonteille eri tavoin sijainnista riippuen. Kaikilla asianomistajilla ympäristön viihtyvyys vapaa-ajanviettoa ajatellen oli vähentynyt.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tarja Rossi ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 30.8.2004

Hovioikeus, jonne A valitti, totesi suorittamansa katselmuksen ja vastaanottamansa suullisen todistelun perusteella näytetyksi, että kuviolla 637 ei ollut suoritettu aukkohakkuuta syytteessä tarkoitettuna aikana. Levonnenän alueella YK VL-1 ja M-S alueella kuviolla 634 ja osittain kuviolla 635 oli vuonna 2000 tehty aukkohakkuu. Pystyyn kuivuneiden puiden kaatoja ja myrskytuhojen korjausta oli ollut niin vähän, ettei niillä ollut merkitystä tunnusmerkistön toteutumista arvioitaessa. Hovioikeus arvioi näytön muutoin samoin kuin käräjäoikeus.

Rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan ympäristön turmelemisesta tuomittiin muun ohella se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ryhtyi muuten kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muuttamaan ympäristöä vastoin rakennuslain (370/1958) tai 1.1.2000 lukien voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä taikka kaavaa siten, että teko oli omiaan aiheuttamaan vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista. Hallituksen esityksen (94/1993 vp s. 192) mukaan lainkohdan tunnusmerkistö toteutui sillä, että aloitettu toiminta oli omiaan aiheuttamaan ympäristön huonontumisen vaaraa. Rangaistavassa ympäristömuutoksen aiheuttamisessa oli kysymys sellaisesta ympäristöön kajoavasta toiminnasta, jossa ympäristöolosuhteita muutettiin muulla kielletyllä tavalla kuin päästämällä tai jättämällä jotain vaarallista ainetta paikkaan, jossa se voi pilata tai roskata ympäristöä. Ympäristön huonontumisella tarkoitettiin esityksen mukaan esimerkiksi luonnon toimintojen haitallista muuttumista, maisemakuvan turmeltumista, ympäristön viihtyisyyden vähenemistä tai muita vastaavia muutoksia ympäristössä.

Rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 momentin ympäristön turmelemisessa edellytettiin, että tekoon oli syyllistytty tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Tämä merkitsi, että tekijän oli täytynyt tuntea tekonsa vaarallisuus ja lainvastaisuus tai ainakin laiminlyödä olennaisella tavalla näiden tekijöiden huomioon ottaminen tai selvittäminen. Ympäristön turmelemisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittajalla oli velvollisuus tuntea toimintaansa liittyvät ympäristövaikutukset, riskit ja haitallisten ympäristövaikutusten vähentämismahdollisuudet. A oli ollut tietoinen vahvistetun ranta-asemakaavan mukaisista toimenpiderajoituksista alueella. Hän oli siitä huolimatta yhtiön toiminnasta vastaavana henkilönä yhtiön puolesta hyväksynyt metsänkäyttöilmoitusten mukaiset hakkuut ja luovuttanut kysymyksessä olevien alueiden hakkuuoikeudet metsäyhtiöille, jotka sittemmin olivat toteuttaneet hakkuut ilmoitusten mukaisesti. Tähän nähden A:n oli täytynyt olla tietoinen myös siitä, että hakkuut ja väylien rakentaminen olivat omiaan aiheuttamaan vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista.

Hovioikeus katsoi, että katselmus, Pirkanmaan ympäristökeskuksen lausunto koskien toimenpiteitä kaava-alueella ja asiassa esitetty muu näyttö osoittivat, että A oli käräjäoikeuden tuomiossa selostetuin tavoin, kuviota 637 lukuunottamatta, vastoin rakennuslain ja maankäyttö- ja rakennuslain sekä ranta-asemakaavan määräyksiä tahallisesti ryhtynyt hakkuilla ja sanottujen väylien rakentamisella ranta-asemakaava-alueella muuttamaan ympäristöä siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan edellä kerrotuin tavoin määriteltyä vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen verrattavaa muuttumista.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota vain siten, että syyte kuviolla 637 suoritettujen hakkuiden osalta hylättiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Allan Salonen, Mariitta Lehmus ja Riitta Sandholm.

Perustelut

Hakkuut ja ajoväylät

1. Asiassa esitettyjen metsänkäyttöilmoitusten, ilmakuvien ja muun aineiston sekä maastossa tekemiensä havaintojen perusteella Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on nyt kysymyksessä olevana aikana eli 1.9.1999 - 25.5.2000 yhtiön puolesta toteuttanut Iso Mustajärven ja Vähä Mustajärven rantakaava-alueella seuraavat hakkuut ja ajoväylien rakentamiset, joihin ei ole ollut vuonna 1999 rakennuslain (370/1958) 124 a §:n tarkoittamaa toimenpidelupaa eikä vuonna 2000 maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 128 §:n tarkoittamaa maisematyölupaa:

• Kuviolla 634 on suoritettu 1,8 hehtaarin alueella uudistushakkuu ja sen jälkeen maanmuokkaus ja metsän istutus. Kuvio 634 sijaitsee osittain kaavan mukaisella M-S alueella (maa- ja metsätalousalue, maisemansuojelualue). Kaavamääräyksen mukaan alueen metsänhoidossa pyritään nykyisen maiseman säilymiseen. Rantaviivan tai maaston muokkaamista ei sallita. Osittain kuvio 634 sijaitsee YK VL-1 alueella (lähivirkistysalue loma-asuntojen käyttöön). Tätä aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan alueen puustoa ei saa kaataa.

• Kuviolla 635, jolla oli 17.11.1997 päivätyn metsänkäyttöilmoituksen mukaan vuonna 1997 suoritettu 2,5 hehtaarin alueella uudistushakkuu, on vuonna 1999 poistettu suojuspuusto ja seuraavana keväänä suoritettu maan muokkaus ja metsän istutus. Kuvio 635 sijaitsee M-S alueella.

• Kuviolla 627 on suoritettu noin 1,2 hehtaarin suuruinen aukkohakkuu. Kuvio 627 sijaitsee kaavan mukaisella VL alueella (virkistysalue). Kaavamääräyksen mukaan aluetta on hoidettava luonnontilaisena siten, että puiden harvennus ja istutus suoritetaan asiantuntijan laatiman kokonaissuunnitelman mukaan. Puusto on säilytettävä.

• Kuvioilla 497 ja 611 on suoritettu uudistushakkuut, kuviolla 497 noin 1,2 hehtaarin suuruisella alueella ja kuviolla 611 noin 0,4 hehtaarin suuruisella alueella. Kuviot sijaitsevat kaavan mukaisella M alueella (metsätalousalue).

• Kuviolla 631 on suoritettu noin 0,4 hehtaarin suuruinen uudistushakkuu sähkölinjahakkuun yhteydessä. Kuvio sijaitsee kaavan mukaisella YK VL alueella (lähivirkistysalue lomaasuntojen käyttöön). Kaavamääräykset ovat samat kuin edellä kuvion 634 kohdalla on mainittu.

• Lisäksi hakkuiden yhteydessä on puiden kuljettamista varten pääosin kuviolle 634 tehty osittain ojitettu metsäautotie sekä kuvioilla 635 ja 637 raivattu ja tasattu metsäkoneen kulku-ura. Ajoväylät eivät ole kaavassa.

Edellä mainitut uudistushakkuut on toteutettu osin saattamalla metsä suojuspuuasentoon ja osin aukkohakkuina.

Hakkuukuvioiden sijainti ja tieurien kulku ilmenevät lähemmin liitteenä olevasta kartasta.

Syyte, vastine ja kysymys kieltoerehdyksestä

2. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetusta ympäristön turmelemisesta. Sanotun lainkohdan mukaan tuomitaan se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ryhtyy muuten kuin saman pykälän 1 momentissa tarkoitetulla tavalla muuttamaan ympäristöä vastoin maankäyttö- ja rakennuslain, vesilain tai maa-aineslain säännöksiä tai Saimaan ja Vuoksen juoksutussääntöä taikka näiden nojalla annettuja säännöksiä, yleisiä tai yksittäistapausta koskevia määräyksiä taikka kaavaa tai lupaa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista. Ennen 1.1.2000 sanotussa lainkohdassa (578/1995) viitattiin tuolloin voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain sijasta rakennuslakiin (370/1958).

3. A on katsonut, että edellä todetut toimet ovat olleet metsänhoidon kannalta välttämättömiä ja niin vähäisiä, ettei niihin ole lain mukaan tarvinnut lupaa. Lisäksi hän on vedonnut säännösten vaikeaselkoisuuteen hakkuiden vähäisyyden ja luvan tarpeen osalta ja siihen, että metsäkeskus oli hyväksynyt hakkuut. Luonto ei myöskään ole muuttunut vahingollisesti, ympäristön viihtyisyys ei ole melkoisesti vähentynyt eikä näin ollen ole tapahtunut vakavuudeltaan pilaantumiseen rinnastettavaa ympäristön muuttumista.

4. Rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaan, silloin kun tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana muun muassa lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden tai viranomaisen virheellisen neuvon vuoksi (kieltoerehdys). Lainkohta on tullut voimaan 1.1.2004, mutta samaa periaatetta on sovellettu jo aikaisemmin.

5. Rakennuslain 124 a §:n 1 momentin (464/1997) mukaan rantakaava-alueella ei saanut suorittaa muun muassa puiden kaatamista tai kaivamis-, tasoittamis- tai täyttämistyötä ilman kunnanhallituksen lupaa. Lupa ei ollut tarpeen, jos toimenpide oli vähäinen. Vuoden 2000 alusta voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n mukaan maisemaa muuttavaa puiden kaatamista tai maanrakennustyötä ei asemakaavaalueella saa suorittaa ilman lupaa. Vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin lupaa ei tarvita. Viimeksi mainittu säännös koskee lain 214 §:n mukaan myös aluetta, jolla lain voimaan tullessa oli voimassa rantakaava.

6. Kysymyksessä olevien lupien vaatimisen perusteena on estää kaava-alueen maiseman ja ympäristön muuttaminen suunnittelemattomasti ja kaavassa varatun käyttötarkoituksen vastaisesti. Syytteessä tarkoitettujen hakkuualueiden pinta-ala on yhteensä noin 7 hehtaaria. Ottaen huomioon hakattujen alueiden laajuus sekä niiden sijainti ja toimenpiteiden toteuttamistapa, toimenpiteet eivät ole olleet vähäisiä tai vain vähäisesti maisemaan vaikuttavia.

7. Hakkuissa on seurattu yhtiön metsien hoitoa varten laadittua metsäsuunnitelmaa. Metsäsuunnitelma on tehty metsätaloudellisesta näkökulmasta eikä sanotun suunnitelman noudattaminen merkitse sitä, että kaavan vaatimukset maisemansuojelusta sekä ympäristön viihtyisyyden ja virkistyskäyttöön soveltuvuuden säilyttämisestä olisivat toteutuneet. Myöskään se, että metsäkeskus on hyväksynyt metsänkäyttöilmoitukset, ei sisällä kannanottoa kysymykseen rakennuslain tai maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen luvan tarpeellisuudesta eikä hakkuiden hyväksyttävyydestä kaavan kannalta.

8. Kuten edellä kohdassa 1 mainituista kaavamääräyksistä ilmenee, puiden kaatamista ja maaston muokkaamista kaavaalueella oli eri tavoin rajoitettu maiseman ja virkistyskäyttöarvojen suojaamiseksi. Virkistysalueilla edellytettiin myös asiantuntijan laatimaa kokonaissuunnitelmaa ja puuston säilyttämistä. Kohdassa 7 mainittu metsäsuunnitelma ei ole kaavamääräyksissä tarkoitettu kokonaissuunnitelma. On selvää, ettei hakkuissa ole noudatettu rantakaavaa.

9. Laki ei ole edellä mainittujen kysymysten osalta erityisen vaikeaselkoinen eikä viranomainen ole antanut toimenpiteisiin suostumusta tai virheellistä neuvoa. Kysymyksessä ei siten ole ollut kieltoerehdystilanne. A on ryhtynyt muuttamaan ympäristöä noudattamatta edellä mainittujen lakien säännöksiä ja vastoin kaavaa.

Ympäristön turmeleminen

10. Siitä seikasta, että edellä mainitut hakkuut ja ajoväylien rakentaminen on tehty vastoin rakennuslain ja maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä sekä kaavamääräyksiä, ei vielä seuraa, että toimenpiteillä olisi syyllistytty ympäristön turmelemiseen. Lisäksi edellytetään rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista.

11. Ympäristön pilaantumista koskevan sääntelyn pääkohteena ovat päästöt, jotka aiheuttavat ilmakehässä, vesissä, maaperässä, kasvillisuudessa tai eläimistössä haitallisia tai vahingollisia muutoksia. Sääntelyn tarkoituksena on suojella mainittuja ympäristöelementtejä ja niiden toimintoja. Taustalla on myös terveydellisiä ja taloudellisia näkökohtia. Myös maisemakokonaisuudet ja rakennettu ympäristö ovat ympäristönsuojelun kohteina, mukaan lukien asuinympäristön viihtyisyys ja luonnon virkistyskäyttömahdollisuudet.

12. Nyt tarkasteltavana olevassa rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 momentin säännöksessä, toisin kuin saman pykälän 1 momentissa, kysymys ei ole päästöistä vaan ympäristön muuttamisesta muulla, mahdollisilta seurauksiltaan pilaantumiseen rinnastettavalla tavalla. Sitä, mikä on 1 momentissa tarkoitettua ympäristön pilaantumista tai siihen rinnastettavaa muuttumista, ei ole rikoslaissa määritelty. Merkityssisältö ympäristön pilaantumiselle ja turmelemiselle on annettava ympäristöä koskevan muun lainsäädännön pohjalta.

13. Rikoslain 48 luvun ympäristön turmelemista koskevilla säännöksillä korvattiin lukuisissa eri laeissa olleet säännökset, joissa oli säädetty rangaistavaksi ympäristön eri elementteihin kohdistuvia pilaamis- ja muuttamisluonteisia tekoja. Rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 momentissa, toisin kuin 1 momentissa, on nimenomaan mainittu ne lait, joiden vastaiseen menettelyyn säännöstä sovelletaan. Tällaisina lakeina on mainittu, paitsi rakennuslaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki, vesilaki sekä maa-aineslaki.

14. Minkä tahansa haitallisen muutoksen aiheuttaminen ympäristössä ei ole ympäristön pilaamista. Eri säännöksistä ilmenee, että silloin, kun muutoksesta ei aiheudu terveyden vaaraa tai vahinkoa luonnolle tai omaisuudelle, vaan maisemakuvan huonontumista, ympäristön viihtyisyyden tai virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä taikka niihin verrattavaa haittaa, muutokselta edellytetään verraten laajaa tai voimakasta vaikutusta suojattuihin ympäristöetuihin. Esimerkiksi vesilain mukaan kysymyksessä on kielletty pilaaminen tai muuttaminen, jos edellä mainituissa suhteissa tapahtunut haitallinen muutos on melkoinen. Maa-aineslain mukaan ei voida myöntää lupaa sellaiseen maa-ainesten ottamiseen, josta aiheutuu luonnon merkittävien kauneusarvojen tuhoutumista taikka huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa. Ilmansuojelulain ja ympäristönsuojelulain pilaantumista koskevissa määritelmissä edellytetään yleisen viihtyisyyden tai ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä.

15. Säännöksistä ilmenevään vaatimukseen siitä, että haitan on oltava merkittävä tai yleinen, viittaa myös nyt tarkasteltavana olevan rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 momentin ilmaisu "vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen rinnastettavaa muuttumista". Ympäristönsuojelulain voimaantulo ei ole muutoksenhakijoiden väittämällä tavalla muuttanut sitä, mitä lainsäädännössä ympäristön pilaamisella tarkoitetaan.

Vastaajan menettelyn arviointi

16. Tarkasteltavana olevat hakkuut on tehty vakiintuneella, hyväksytyllä tavalla eikä sellaisia voitaisi pitää ympäristön turmelemisena, ellei erityisistä luonnonarvoista tai maankäyttömääräyksistä muuta seuraa.

17. Syytteessä tarkoitetut toimenpiteet on tehty rantakaava-alueella. Rantakaava on rakennuslain 123 a §:n (626/1969) mukaisesti vahvistettu alueelle pääasiassa sitä varten, että Iso Mustajärven rannalle on voitu muodostaa kaikkiaan 20 loma-asuntotonttia. Rantakaavan selostuksen mukaan tavoitteena on ollut, ettei rantamaisemaa tarpeettomasti tuhota. Arvokkaana maisemakohteena on mainittu Levonnenän, Levonnenänvuoren ja Mustajärvenvuoren muodostama yhtenäinen alue. Rakennuspaikat on sijoitettu Iso Mustajärven rannalle, jotta Vähä Mustajärvi säilyisi erämaajärvenä. Edelleen selostuksen mukaan jokaiselta tontilta on vapaa näköala vastakkaiselle, rakentamattomalle rannalle. Kaavassa on varattu tarpeelliset alueet eri tarkoituksia varten ja annettu edeltä 1 kohdasta ilmenevällä tavalla rantakaavamääräyksillä alueen käyttämistä koskevia rajoituksia ja ohjeita. Kaavaan merkityt lähivirkistysalueet on tarkoitettu loma-asuntojen käyttöön.

18. Alueet, joilla A on ryhtynyt kohdasta 1 ilmeneviin toimenpiteisiin, sijaitsevat neljällä kuviolla eri puolilla Iso Mustajärveä ja kahdella kuviolla Vähä Mustajärven rannalla. Alueita ovat koskeneet mainitussa kohdassa kerrotut kaavamääräykset. Arvioitaessa ympäristön turmelemisen tunnusmerkistön toteutumista olennaista on, minkälaisia haitallisia muutoksia toimenpiteet ovat olleet omiaan aiheuttamaan. Alempien oikeuksien ratkaisut huomioon ottaen arvioitavia muutoksia ovat maisemakuvan turmeltuminen sekä ympäristön viihtyisyyden ja virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentyminen. Eri alueiden muuttumisen osalta Korkein oikeus toteaa näiltä osin seuraavan.

19. Hakkuualueet kuvioilla 634 ja 635 sijaitsevat rinteessä Iso Mustajärven itärannalla. Kuviolla 635 on nyt kysymyksessä olevana ajanjaksona hakattu ainoastaan suojuspuita. Tämän hakkuun ja viereisellä kuviolla 634 suoritetun hakkuun johdosta on alueelle muodostunut alueen luonteeseen nähden laaja yhtenäinen aukko. Puusto on hakattu rinteen yläosaan saakka siten, että myös maiseman profiili on vastarannalta katsottuna katkennut. Rantaviivalle on aukon kohdalle jätetty vain vähäinen määrä puita. Hakkuualueet näkyvät selvästi järveltä samoin kuin tältä kohdalta kapean järven vastarannan loma-asunnoilta. Myös luonnossa liikkujan kannalta arvioituna maastossa on tapahtunut maisemaa huonontava ja viihtyisyyttä vähentävä muutos. Järven pohjoisosassa olevien loma-asuntojen maisemakuvaan näillä kuvioilla tehdyillä toimenpiteillä ei ole merkitystä.

20. Hakkuualue kuviolla 627 on järven pohjoisosan länsirannalla. Aluetta vastapäätä itärannalla olevat tontit ovat melko etäällä. Myös pohjoisrannan tontit sijaitsevat hakkuualueeseen nähden siten, ettei useimmilla niistä ole suoraa näkyvyyttä hakkuualueelle. Hakatun alueen taustalla on havupuusto eikä näkymä järveltä ole olennaisesti huonontunut. Muutoksella ei ole suurta merkitystä ympäristön viihtyisyyden kannalta.

21. Hakkuualue 631 sijaitsee pohjoisrannan tonteille johtavan tien vieressä lähellä sähkölinjaa. Tämä hakkuualue ei näy lainkaan rantaan tai järvelle ja sen vaikutus rajoittuu lähinnä niihin, jotka käyttävät hakkuualueen viertä kulkevaa tietä. Hakkuualueella tapahtuneen muutoksen merkitys ympäristön viihtyisyyden kannalta ei ole suuri eikä maiseman muutos laajalle ulottuva.

22. Hakkuualueet kuvioilla 611 ja 497 sijaitsevat Vähä Mustajärven rannalla osittain rinteessä. Kuten kohdasta 16 ilmenee, on tarkoituksena ollut säilyttää Vähä Mustajärvi erämaajärvenä siten, ettei sen rannalle tule rakennuspaikkoja. Hakkuualueet näkyvät järvelle ja vastarannalle. Ne eivät vaikuta lähimmiltä, Iso Mustajärven lounaisrannalla sijaitsevilta loma-asuntotonteilta avautuvaan maisemaan. Hakkuut ovat huonontaneet Vähä Mustajärven maisemakuvaa ja ympäristön viihtyisyyttä. Kuviot 611 ja 497 on merkitty kaavassa M- eli metsätalousalueeksi eikä niiden käyttöä ole kaavamääräyksillä rajoitettu.

23. Rantakaava-alue muodostaa kokonaisuuden, jonka osalta on pyritty tasapainoisesti ottamaan huomioon alueen eri käyttötarkoitukset. Kaavassa on rantarakentamiseen liittyen korostettu maiseman säilyttämistä muilta osin. Ympäristön yleinen viihtyisyys ja virkistyskäyttömahdollisuudet on pyritty turvaamaan etenkin kaava-alueen asukkaille. Kuten edeltä kohdista 19-22 ilmenee, A:n toimenpiteet ovat kaava-alueen eri osissa eri tavoin vahingoittaneet maisemakuvaa, vähentäneet yleistä viihtyvyyttä ja ympäristön soveltuvuutta virkistyskäyttöön. Muun muassa maasto-olosuhteiden ja tonttien sijainnin johdosta kaava-alueen eri puolilla tapahtuneiden toimenpiteiden vaikutukset suojeltuihin ympäristöarvoihin eivät kuitenkaan tässä tapauksessa muodosta sellaista kokonaisuutta, että kaikkien toimenpiteiden voitaisiin niiden yhteisvaikutuksen perusteella katsoa täyttävän ympäristön turmelemisen tunnusmerkistön. Tämä kokonaistarkastelun lopputulos ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö haitallisten muutosten vaikutus jollakin alueella voisi olla niin merkittävä, että rikoksen tunnusmerkistö toteutuu.

24. A:n kuvioilla 634 ja 635 teettämien toimenpiteiden johdosta aiheutuneet, kohdassa 19 selostetut ympäristössä tapahtuneet muutokset ovat, kun otetaan huomioon kaavan tarkoitus ja kyseisiä alueita koskevat kaavamääräykset, vakavia. Toimenpiteet ovat turmelleet maisemakuvaa ja melkoisesti vähentäneet alueen viihtyisyyttä. Muutokset ovat vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen verrattavia.

25. Kuvioiden 627 ja 631 kohdalla tapahtuneet, kohdissa 20 ja 21 selostetut muutokset eivät ole olleet vaikutuksiltaan niin suuria tai niin laajalle levinneitä, että kysymyksessä olisi vakavuudeltaan ympäristön pilaantumiseen verrattava muutos. Samalla tavoin Korkein oikeus arvioi metsätalousalueilla, kuvioilla 611 ja 497 tapahtuneita kohdassa 22 selostettuja muutoksia.

26. Asiassa on selvitetty, että A on ollut hyvin selvillä puheena olevasta kaavasta ja kaavamääräyksistä. Hän on tiennyt sen alueen, jolla hakkuut kuvioilla 634 ja 635 on suoritettu, erityisen merkityksen Iso Mustajärven rantamaiseman kannalta. Hänen on myös täytynyt tietää, että avohakkuu ja tieurat sanotulla alueella aiheuttavat vakavan haitallisen muutoksen ympäristössä. A on siis tiennyt sekä lain kiellon että toimenpiteestä aiheutuvan seurauksen ja tästä huolimatta ryhtynyt toimenpiteeseen. Hän on syyllistynyt tältä osin tahalliseen ympäristön turmelemiseen.

27. Koska syyte kohdassa 25 kerrotuilta osin hylätään Korkeimmassa oikeudessa, A:lle tuomittua rangaistusta alennetaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle tuomittua sakkorangaistusta alennetaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Kari Kitunen, Pertti Välimäki ja Ilkka Rautio. Esittelijä Matti Sepponen.