12.10.2006

Asian käsittely toimituksessa

B vaati 16.7.2001 maanmittaustoimistoon jättämässään hakemuksessa tilojen jakamista halkomalla. Toimitus aloitettiin 3.9.2001.

Toimitusmiehet päättivät A:ta ja B:tä kuultuaan suorittaa pyydetyn halkomisen kiinteistönmuodostamislain 48 §:n mukaisena yhteishalkomisena sanotun lain 50 §:n 2 momentin mukaista menettelyä noudattaen.

A:n ja B:n ilmoitettua edellä kerrotut käsityksensä metsän hallintaoikeuden laajuudesta toimitusmiehet katsoivat, että C ja D:n kaupassa pidättämä metsän hallintaoikeus tarkoitti rajoittamatonta hakkuuoikeutta kyseisiin metsiin ja että hallintaoikeusalueella olevaa puustoa, jonka ikä oli 45 vuotta tai enemmän, ei otettu mukaan jaettavaan omaisuuteen. Toimitusmiehet pitivät kyseistä puustoa jaon toimittamishetkellä A:n yksityisenä omaisuutena. Jaossa päätettiin ottaa kysymyksessä olevien kuvioiden osalta huomioon maapohjan, taimiston ja odotusarvon arvo.

Asian ovat ratkaisseet toimitusinsinööri Jouko Harjula ja uskotut miehet.

Kuopion käräjäoikeuden (maaoikeus) tuomio 8.10.2004

A ja B valittivat maaoikeuteen.

Maaoikeus totesi, että jos ennen toimituksen aloittamista oli tuomioistuimessa tullut vireille riita, jonka ratkaisu voi vaikuttaa toimituksen lopputulokseen, ei toimitusta kiinteistönmuodostamislain 184 §:n mukaan saanut lopettaa ennen kuin riita oli ratkaistu. Jos tällainen riita syntyi toimituksen aloittamisen jälkeen, se ratkaistiin toimituksessa.

Maaoikeus katsoi, että metsän hallintaoikeudesta oli tehty 14.8.1987 yksityisoikeudellinen sopimus, minkä tulkinnasta oli syntynyt riita toimituksen aloittamisen jälkeen. Sen vuoksi riita oli ratkaistava toimituksessa.

Maaoikeus lausui hallintaoikeuden sisällöstä, että oikeuskäytännössä oli lähdetty siitä, että silloin, kun kysymys oli lailla säätelemättömästä käyttöoikeudesta kiinteistöön, sopimus määräsi sovitun käyttöoikeuden sisällön ja käyttöoikeuden laajuuden. Käyttövallan laajuus jäi usein viimesijassa riippumaan sopimuksen tulkinnasta. Oikeuskäytännössä oli kehittynyt tavanomaisoikeudellinen normisto ratkaistaessa riitoja, jotka olivat koskeneet kiinteistön haltijan oikeutta tuottoon.

Maaoikeus viittasi todisteena esitettyyn 21.3.2000 päivättyyn asiakirjaan, jossa C ja D sekä 14.8.1987 tehdyn kauppakirjan laatija ja todistaja EK selittivät, että kauppakirjassa pidätetty metsän hallintaoikeus oli käsittänyt oikeuden myydä puutavaraa vain metsämaan vuotuisen kasvun verran. Maaoikeus totesi edelleen lausumillaan perusteilla, ettei hallintaoikeuden pidättämisellä ollut ollut C:n kannalta erityistä merkitystä.

Maaoikeus lausui, että hallintaoikeutta pidätettäessä oli X:n tilan osalta käytetty yksikkönä verokuutiometriä eikä hehtaarimäärää. Mainittu 21.3.2000 päivätty kirjallinen todiste tuki vahvasti käsitystä, että käyttöoikeudella oli tarkoitettu metsän vuotuista tuottoa. Hallintaoikeuden verotettavana arvona oli vuonna 1995 pidetty 300 000 markkaa, mikä oli laskettu vuotuisen kasvun 540 kuutiometrin mukaan. A oli myynyt tiloilta jatkuvasti metsää tilittämättä myyntituloja C:lle, mikä myös osaltaan osoitti hallintaoikeuden rajoittuneen vuosikasvuun.

Maaoikeus katsoi, että asiassa esitetty todistelu tuki kauppakirjan sellaista tulkintaa, ettei myyjien pidättämä hallintaoikeus metsiin merkinnyt rajoittamatonta metsänhakkuuoikeutta.

Mainituilla perusteilla maaoikeus katsoi, että myyjien C ja D:n hallintaoikeudella pidättämä hakkuuoikeus käsitti ainoastaan metsän vuotuista kasvua vastaavan määrän eli 540 kuutiometriä vuodessa.

Maaoikeus kumosi mainituilla ja eräillä muilla perusteilla jakosuunnitelman ja palautti toimituksen maanmittaustoimistoon uudelleen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet käräjätuomari Hannu Lindgren, maaoikeusinsinööri Leo Kotilainen sekä lautamiehet.

Perustelut

1. 1. Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
2. 2. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, onko metsän hallintaoikeuden tulkintaa koskeva riita ratkaistava halkomistoimituksessa vai kuuluuko sen ratkaiseminen selvitysmieheksi määrätyn PH:n toimivaltaan. Jos päädytään siihen, että selvitysmiehen tehtävä ei muodosta estettä asian tutkimiselle halkomistoimituksessa, on sen jälkeen ratkaistava kysymys hallintaoikeuden sisällöstä.
3. 3. Halkomisen toimitusmiesten ja maaoikeuden toimivalta
4. 4. Kiinteistönmuodostamislain 184 §:ssä säädetään, että jos ennen toimituksen aloittamista on tuomioistuimessa tullut vireille riita, jonka ratkaisu voi vaikuttaa toimituksen lopputulokseen, ei toimitusta saa lopettaa ennen kuin riita on ratkaistu. Jos tällainen riita syntyy toimituksen aloittamisen jälkeen, se ratkaistaan toimituksessa.
5. 5. Kiinteistönmuodostamislain esitöiden mukaan (HE 227/1994 vp s. 65) 184 §:n tarkoituksena on järjestää toisaalta tuomioistuimen ja toisaalta toimitusmiesten asiallinen toimivalta sellaisissa tilanteissa, joissa toimituksen kohteena olevaan alueeseen liittyy riita, joka voi tulla vireille tuomioistuimessa ja joka voi vaikuttaa toimituksen lopputulokseen. Esimerkkeinä mainitaan määräalan luovutuksen pätevyyttä tai osuuden suuruutta halottavasta tilasta koskeva riita.
6. 6. Lainkohdan tarkoituksena on näin ollen muun muassa estää se, että samasta riidanalaisesta kysymyksestä tehtäisiin eri menettelyissä eri sisältöisiä lainvoimaisia ratkaisuja. Jos esimerkiksi kiinteistön omistussuhteista on oikeudenkäynti vireillä yleisessä tuomioistuimessa, myöhemmin vireille tullutta kiinteistöä koskevaa halkomista ei saa lopettaa ennen kuin yleisessä tuomioistuimessa vireillä ollut asia on lainvoimaisesti ratkaistu.
7. 7. Asiassa on väitetty toimitusmiesten ja maaoikeuden rikkoneen kiinteistönmuodostamislain 184 §:ää, kun ne ovat katsoneet, että jakosuunnitelmasta voidaan päättää halkomisessa myös siltä osin kuin siinä joudutaan ottamaan kantaa 14.8.1987 vahvistetussa kauppakirjassa pidätetyn metsän hallintaoikeuden laajuuteen, vaikka sama kysymys on ratkaistava aikaisemmin vireille tulleessa selvitysmies PH:n toimituksessa.
8. 8. Jotta lainkohdan rikkomisesta voisi olla kysymys, seuraavien edellytyksien tulee täyttyä: ensiksikin toimitus on lopetettu, vaikka muualla on vireillä riita (halkomisen vaihetta koskeva edellytys); toiseksi kyse on tuomioistuimessa vireillä olevasta riidasta (riidan laatua koskeva edellytys); kolmanneksi riidan ratkaisu voi vaikuttaa halkomisen lopputulokseen (riidan vaikuttavuutta koskeva edellytys); ja neljänneksi riita on tullut vireille ennen toimituksen vireilletuloa (riidan vireilletulon ajankohtaa koskeva edellytys).
9. 9. Riidan vireilletulon ajankohtaa koskeva edellytys
10. 10. Muualla vireillä olevalla riidalla tarkoitetaan tässä tapauksessa selvitysmiehen toimituksessa vireillä olevaa riitaa. Käräjäoikeus on määrännyt selvitysmiehen tehtäväänsä 29.6.2000. Hänen annettua ratkaisunsa 2.5.2001 käräjäoikeus on 30.11.2001 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla ja päätöksellä kumonnut selvitysmiehen ratkaisun ja palauttanut asian uudelleen selvitysmiehen toimitettavaksi. Selvitysmiehen toimitus on edelleen kesken. Halkominen on puolestaan tullut vireille 16.7.2001 eli toimitusmiehen toimituksen vireillä ollessa. Asiassa siten täyttyy riidan vireilletulon ajankohtaa koskeva edellytys.
11. 11. Halkomisen vaihetta koskeva edellytys
12. 12. Kiinteistönmuodostamislain 184 § kieltää sanamuotonsa mukaisesti lopettamasta toimitusta ennen kuin tuomioistuimessa aikaisemmin vireille tullut toimituksen lopputulokseen mahdollisesti vaikuttava riita (muu riita) on ratkaistu. Tässä asiassa toimitusmiehet ovat tehneet jakosuunnitelmaa koskevan päätöksen toimituskokouksessa 17.11.2003. Koska kysymys on ollut lain 54 §:n 2 momentissa tarkoitetusta jakosuunnitelmasta, toimitusmiehet ovat lain 232 §:n 1 momentin 10 kohdan nojalla ilmoittaneet, että päätökseen saadaan hakea erikseen toimituksen kestäessä muutosta. Lisäksi he ovat ilmoittaneet, että toimitusta jatketaan, kun jakosuunnitelma on laillistunut. Toimitusmiehet eivät siis ole päättäneet toimituksen lopettamisesta eikä maaoikeus palauttaessaan jakosuunnitelman toimitusmiehille uudelleen päätettäväksi ole määrännyt toimitusta lopetettavaksi.
13. 13. Sellainen jakosuunnitelmaa koskeva ratkaisu, josta voidaan toimituksen kestäessä valittaa, tulee toimituksen kestäessä lainvoimaiseksi. Tämä ilmenee muun muassa kiinteistönmuodostamislain 280 a §:stä (273/1998), jonka mukaan toimituksen kestäessä tehtyä ratkaisua, josta toimituksen kestäessä voidaan valittaa, voidaan myöhemmin toimituksen kestäessä muuttaa ainoastaan, jos laissa itseoikaisulle määrätyt edellytykset täyttyvät. Ratkaisun muuttamismahdollisuudet ovat siis samanlaiset, kuin jos ratkaisu olisi annettu toimitusta lopetettaessa. Lisäksi lain 54 §:n 3 momentin mukaan jakosuunnitelman mukaan muodostetut kiinteistöt voidaan ennen toimituksen lopettamista rekisteröidä kiinteistörekisteriin, jos jakosuunnitelma on toimituksen kestäessä laillistunut eli tullut lainvoimaiseksi.
14. 14. Kun jakosuunnitelmaa koskevasta toimitusmiesten päätöksestä voidaan toimituksen kestäessä valittaa ja kun päätös on saanut lainvoiman, ovat tällaisen ratkaisun vaikutukset samanlaiset, kuin jos kysymys olisi toimitusta lopetettaessa tehdystä ratkaisusta. Jos siis edellä tarkoitetun muun riidan vireillä ollessa toimitusmiehet päättävät tällaisesta jakosuunnitelmasta, voidaan jakosuunnitelmassa ja riidassa päätyä lainvoimaisesti erilaisiin ratkaisuihin. Tämä olisi kiinteistönmuodostamislain 184 §:n tarkoituksen vastaista. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, että mainittua 184 §:ää tulee soveltaa myös silloin, kun kysymys on päätöksestä, joka koskee jakosuunnitelmaa, josta saadaan valittaa kesken toimituksen. Jos siis kiinteistönmuodostamislain 184 §:n muut edellytykset täyttyvät, jakosuunnitelmasta ei saa päättää ennen kuin muu riita on ratkaistu.
15. 15. Muun riidan laatua koskeva edellytys
16. 16. Kiinteistönmuodostamislain 184 §:n sanamuodon mukaisesti muulla riidalla tarkoitetaan tuomioistuimessa vireillä olevaa riitaa. Tässä tapauksessa muuna riitana on eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain (yhteisomistuslaki) nojalla määrätyn selvitysmiehen toimituksessa vireillä oleva riita.
17. 17. Yhteisomistuslain 9 §:n 1 momentissa säädetään, että yhteisomistajalla on oikeus saada osansa yhteisestä esineestä jakamalla erotetuksi ja että jaossa tulee noudattaa soveltuvin osin, mitä perintökaaren 12 luvun 4 §:ssä on säädetty. Viimeksi mainittu lainkohta on edelleen alkuperäisessä vuonna 1958 säädetyssä muodossaan. Täten viittaus perintökaareen tarkoittaa tuolloin voimassa ollutta vuoden 1734 lain perintökaarta. Nykyisen uuden perintökaaren tultua voimaan Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1982 II 12 katsonut, että yhteisomistajan vaatimuksesta yhteisomistuslain 9 §:n 1 momentista ilmenevän periaatteen nojalla, huomioon ottaen perintökaaren voimaanpanosta annetun lain 2 §:n ja perintökaaren 23 luvun 3 §:n säännökset, voitiin määrätä selvitysmies suorittamaan asianosaisten välillä sellainen selvitys, jossa vahvistettiin kummankin yhteisestä esineestä omistaman osuuden suuruus sekä heidän keskinäiset velkasuhteensa.
18. 18. Korkein oikeus katsoo, että selvitysmiehen toimituksen ja toimivallan osalta on noudatettava tuomioistuimen selvitysmiehelle antamaa määräystä ja sen lisäksi soveltuvin osin perintökaaren 23 luvusta ilmeneviä sääntöjä ja periaatteita, elleivät ne ole ristiriidassa yhteisomistuslain säännösten kanssa. Jos esimerkiksi selvitysmiehelle on annettu tehtäväksi päättää siitä, missä suhteessa asianosaiset omistavat kiinteistön, selvitysmiehen ratkaisua voidaan moittia tuomioistuimessa. Jos ratkaisua ei moitita, se ratkaisee asianosaisten välit samanlaisin vaikutuksin, kuin jos asia olisi ratkaistu tuomioistuimessa. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että jos selvitysmies on määrätty päättämään sellaisesta riidasta, jonka ratkaisu voi vaikuttaa kiinteistötoimituksen lopputulokseen, selvitysmiehen toimitus ja siinä annettava ratkaisu rinnastuu kiinteistönmuodostamislain 184 §:ää sovellettaessa tuomioistuimessa vireillä olevaan riitaan ja siinä annettavaan ratkaisuun.
19. 19. Riidan vaikuttavuutta koskeva edellytys
20. 20. Tässä tapauksessa käräjäoikeus on määrännyt selvitysmiehelle halkomisen kohteena olevien kiinteistöjen osalta seuraavat tehtävät: selvitysmies on määrätty tekemään yhteisomistuksessa olevan kiinteän omaisuuden ja sen sijaan tulleen omaisuuden osalta sellainen selvitys, jossa selvitetään ja vahvistetaan kummankin yhteisomistajan sanotusta omaisuudesta saamien tulojen ja heille omaisuudesta aiheutuneiden kustannusten perusteella asianosaisten velkasuhteet ja vahvistetaan yhteisen omaisuuden tuotolla hankitun omaisuuden keskinäiset omistussuhteet.
21. 21. Selvitysmiehen toimivaltaan kuuluvat siis vain yhteisestä omaisuudesta saatuja tuottoja ja yhteisomistuksesta johtuvia velkoja koskevat kysymykset. Tehtävässään selvitysmies saattaa tosin joutua ottamaan kantaa myös metsän hallintaoikeutta koskevan sopimusehdon sisältöön, mutta käräjäoikeuden hänelle antaman määräyksen mukaan hänen tehtäviinsä ei kuulu sellaisten ratkaisujen tekeminen, jotka vaikuttaisivat jakosuunnitelmasta päättämiseen. Näin ollen selvitysmiehen toimituksessa ei ole vireillä sellaista riitaa, joka estäisi halkomisessa päättämästä sellaisesta jakosuunnitelmasta, josta voidaan toimituksen kestäessä valittaa.
22. 22. Riidanalainen metsän hallintaoikeus
23. 23. Maaoikeudessa on esitetty laaja todistelu kaupassa pidätetyn metsän hallintaoikeuden sisällöstä. Sopimuksen sanamuodosta ei voi tehdä riidatonta johtopäätöstä asianosaisten tarkoituksesta, mutta asiassa esitetty todistelu viittaa vahvasti siihen, että hallintaoikeuden pidättämisen tarkoituksena ei ole ollut alun perin jättää myyjälle rajoittamatonta hakkuuoikeutta hallintaoikeuden kohteena oleviin metsiin. Tätä johtopäätöstä tukee muun muassa myyjän ja hänen puolisonsa sekä kauppakirjan laatijana ja kaupanvahvistajan kutsumana todistajana toimineen henkilön 21.3.2000 antama yhteinen todistus, johon perustuvaa tulkintaa myyjän myöhemmät lausumat tai asiassa esitetty muu todistelu eivät ole voineet saattaa kyseenalaiseksi. Myös asianosaisten toimet kaupan jälkeen tukevat sitä käsitystä, että pidätetyn hallintaoikeuden tarkoituksena on ollut koskea vain vuotuista tuottoa. A ei esimerkiksi ole siirtänyt metsäkaupoista saamiaan varoja myyjälle, eikä hallintaoikeuden verotuksessa ilmoitettu arvo ole perustunut rajoittamattoman hakkuuoikeuden pidättämiseen vaan vuotuisen kasvun käsittävään hallintaoikeuteen. Näillä ja muilla maaoikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että metsän hallintaoikeudella on kaupanteossa tarkoitettu metsän vuotuista kasvua vastaavan puumäärän käyttöoikeutta.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomio jää mainituilta osin pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Ilkka Rautio ja Timo Esko. Esittelijä Eeva-Liisa Sarvilinna-Heimonen.