KKO:2006:32
- Asiasanat
- Lapsen palauttaminen - Haagin sopimus
- Tapausvuosi
- 2006
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S2006/10
- Taltio
- 774
- Esittelypäivä
Ruotsissa yhdessä asuneista puolisoista toinen oli maaliskuussa 2003 muuttanut yhteisten lasten kanssa Suomeen. Ruotsiin jäänyt puoliso vaati 28.11.2005 vireille tulleella hakemuksella lasten palauttamista. Kysymys lasten palauttamisen edellytyksistä.
L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 32 § 2 mom, 34 § 1 mom 1 kohta
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Hakemus Helsingin hovioikeudessa
A vaati hovioikeudelle 28.11.2005 toimittamassaan hakemuksessa, että hänen 23.3.2002 syntyneet kaksi alaikäistä lastaan määrätään palautettavaksi Ruotsiin, missä lapsilla oli asuinpaikka. Hänen entinen vaimonsa B oli luvattomasti vienyt lapset maaliskuussa 2003 Suomeen ja jättänyt heidät tämän jälkeen palauttamatta Ruotsiin. Lasten palauttamista koskeva hakemus oli tehty yli kahden ja puolen vuoden kuluttua lasten poisviemisestä, koska vasta Helsingin hallinto- oikeus oli 25.11.2005 antamassaan päätöksessä katsonut, että lasten virallinen kotipaikka oli Ruotsissa.
Vastaus
B vastusti hakemusta ja lausui, että A oli hyväksynyt lasten muuton Suomeen eikä lasten poisvienti siten ollut luvaton. Hakemus oli lisäksi tehty yli vuoden kuluttua lasten muutosta, ja lapset olivat sopeutuneet Suomeen. Lapsia ei tämänkään vuoksi voitu määrätä palautettavaksi.
Hovioikeuden päätös 23.12.2005
Asiassa oli riidatonta, että A ja B olivat yhdessä lastensa huoltajia ja että lapset olivat asuneet ennen maaliskuuta 2003 Ruotsissa perheen yhteisessä kodissa molempien vanhempiensa kanssa. A oli siten tosiasiallisesti käyttänyt huoltoon liittyviä oikeuksiaan. Lasten asuinpaikkavaltio oli välittömästi ennen heidän Suomeen tuloaan maaliskuussa 2003 ollut Ruotsi.
A oli kiistänyt suostuneensa lasten poisviemiseen tai hyväksyneensä sitä jälkikäteenkään. Hovioikeus katsoi, etteivät B:n esittämät väitteet ja niistä tarjottu näyttö voineet osoittaa A:n suostuneen lasten poisviemiseen tai palauttamatta jättämiseen eikä hänen sitä nimenomaisesti tai hiljaisestikaan hyväksyneen.
Haagissa 25.10.1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen (Haagin sopimus) 12 artiklan toisen kappaleen mukaan lapsi on määrättävä palautettavaksi, vaikkakin lapsen palauttamista koskeva menettely on pantu vireille vasta sen jälkeen, kun vuoden määräaika lapsen luvattomasta poisviemisestä tai palauttamatta jättämisestä on kulunut, jollei näytetä, että lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöönsä. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lapsen palauttamista koskeva hakemus voidaan hylätä, jos hakemus on tehty sen jälkeen, kun vuosi on kulunut lapsen luvattomasta poisviemisestä tai palauttamatta jättämisestä ja lapsen palauttaminen olisi vastoin lapsen etua. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa (Bryssel II a-asetus) ei ole tältä osin Haagin sopimuksesta poikkeavia määräyksiä.
B oli tuonut lapset Suomeen maaliskuussa 2003 ja 5.5.2004 pannut vireille avioeroa liitännäisvaatimuksineen koskevan asian. A oli 6.10.2004 tehnyt valituksen Helsingin hallinto-oikeudelle Helsingin maistraatin päätöksestä 6.9.2004 lasten kotikuntaa koskevassa asiassa. A oli tehnyt lasten palauttamista koskevan hakemuksen 28.11.2005 eli yli vuoden kuluttua lasten luvattomasta palauttamatta jättämisestä. A:n ilmoittamalla syyllä hakemuksen tekemisen viivästymiseen ei ollut asiassa merkitystä, vaan hän olisi lasten kotipaikkaa koskevasta väestörekisterimerkinnästä huolimatta voinut hakea lasten palauttamista jo aikaisemmin.
Helsingin kaupungin sosiaaliviraston selvityksestä kävi ilmi, että lasten asuminen ja päivähoito oli järjestetty Suomessa asianmukaisesti. Ottaen lisäksi huomioon, että lapset olivat asuneet Suomessa yhtäjaksoisesti maaliskuusta 2003 lukien ja heidän nuoren ikänsä, hovioikeus katsoi selvitetyksi, että lapset olivat sopeutuneet uuteen ympäristöönsä Suomessa. Tällä perusteella hovioikeus hylkäsi lasten palauttamista koskevan hakemuksen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund, Marjatta Möller ja Pirjo Kari. Esittelijä Mia Sundström.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Valituksessaan A toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimuksen.
B vastasi valitukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa
1. Asiassa on riidatonta, että lapset ovat maaliskuussa 2003 muuttaneet äitinsä B:n kanssa Suomeen Ruotsista, jossa tuolloin on ollut koko perheen asuinpaikka. A on 28.11.2005 Helsingin hovioikeudelle toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt lasten palauttamista.
2. Asiassa on ensiksi ratkaistava se B:n väite, että A olisi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin suostunut lasten Suomeen muuttoon tai sen hyväksynyt. Jos näin on, lasten poisvieminen tai palauttamatta jättäminen ei ole ollut luvatonta. Jos lasten poisvieminen katsotaan luvattomaksi, kysymys on tämän jälkeen siitä, onko asiassa mainitun lain 34 §:n 1 momentissa tarkoitettuja perusteita kieltäytyä määräämästä lapsia palautettavaksi Ruotsiin.
Lasten muuton hyväksyminen
3. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 32 §:n 2 momentin mukaan lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä ei ole pidettävä luvattomana, jos huoltoa koskevien oikeuksien haltija on antanut menettelyyn suostumuksensa taikka on sen joko nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksynyt.
4. B ei ole väittänytkään, että A olisi nimenomaisesti ilmaissut hyväksyvänsä lasten muuton Suomeen. Hän on kuitenkin katsonut hyväksymisen ilmenneen siten, että A oli avustanut käytännön toimin muuttoa, käynyt Suomessa tapaamassa kuukausittain lapsia ja osallistunut Suomessa toisen lapsen kuntoutukseen. B on edelleen vedonnut siihen, että A oli viranomaisiltakin saanut tiedon lasten muutosta jo huhtikuussa 2003, jolloin hänelle oli ilmoitettu lasten lapsilisän maksamisen lopettamisesta Ruotsissa, ja viimeistään lokakuussa 2003, jolloin hänelle oli ilmoitettu toisen lapsen kuntoutustuen lopettamisesta. Hän ei tästä huolimatta ollut aikaisemmin ryhtynyt toimiin lasten palauttamiseksi. Hän ei ollut B:n Helsingin käräjäoikeudessa vireille panemassa lasten huoltoa koskevassa oikeudenkäynnissä väittänytkään, että lapset olisi luvatta tuotu Suomeen. Hän ei ollut myöskään väittänyt Ruotsin eikä Suomen sosiaaliviranomaisille näiden valmistellessa lausuntojaan lasten huollosta, että lapset olisi kaapattu.
5. A on kiistänyt hyväksyneensä lasten muuton Suomeen. Hän oli vastustanut lasten huollon käsittelemistä Helsingin käräjäoikeudessa. Hän oli yrittänyt toimia niin, että hän voisi vielä saattaa perheen yhteen.
6. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2003:32 todennut, kysymystä hyväksymisestä ei voida ratkaista lapsen palauttamista vaativan vanhemman ulkonaisesta käyttäytymisestä tehtävin päätelmin, ellei käyttäytyminen ole selvästi epäjohdonmukaista suhteessa esitettyyn vaatimukseen. Siitä, että A on pyrkinyt pitämään yhteyttä lapsiinsa ja tukemaan toisen lapsen kuntoutusta, tai siitä, että hän on pyrkinyt asian sovinnolliseen ratkaisuun, ei voida päätellä, että hän olisi hyväksynyt lasten muuton.
7. Asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan A on edellä todetussa oikeudenkäynnissä väittänyt, ettei Helsingin käräjäoikeus ollut toimivaltainen asiassa, vaan asia tuli käsitellä Ruotsissa Sollentunan käräjäoikeudessa. Hän on myös valittanut hallinto-oikeuteen Helsingin maistraatin tekemästä kotipaikkapäätöksestä, jonka mukaan lasten kotipaikka oli Helsinki. Näin ollen hän on vastustanut asian käsittelemistä siltä pohjalta, että lasten kotipaikka oli Suomessa. Siten hänen käyttäytymisestään tältäkään osin ei voida tehdä sellaisia päätelmiä, että hän olisi hyväksynyt lasten muuton. Pelkästään sen perusteella, ettei hän ole ryhtynyt lasten palauttamista tarkoittaviin toimiin ennen nyt kysymyksessä olevan, 28.11.2005 vireille tulleen hakemuksen tekemistä, ei myöskään voida katsoa, että hän olisi hyväksynyt lasten asumisen Suomessa.
8. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei B:n ilmoittamien seikkojen perusteella voida päätellä, että A olisi suostunut lasten muuttamiseen Suomeen tai sen muutoin hyväksynyt.
Kieltäytymisperuste
9. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lapsen palauttamista koskeva hakemus voidaan hylätä, jos hakemus on tehty sen jälkeen, kun vuosi on kulunut lapsen luvattomasta poisviemisestä tai palauttamatta jättämisestä ja lapsen palauttaminen olisi vastoin lapsen etua. Säännös perustuu Haagin sopimuksen 12 artiklan 2 kappaleeseen, jonka mukaan lapsi on määrättävä palautettavaksi, vaikkakin lapsen palauttamista koskeva menettely on pantu vireille vasta sen jälkeen, kun vuoden määräaika lapsen luvattomasta poisviemisestä tai palauttamatta jättämisestä on kulunut, jollei näytetä, että lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöön.
10. Haagin sopimuksen tarkoituksena on turvata kaapatun lapsen nopea ja turvallinen palauttaminen. Sopimuksen mukaan osapuolen, jonka oikeuksia on loukattu, edellytetään ryhtyvän toimiin lapsen palauttamiseksi lähtökohtaisesti vuoden kuluessa lapsen poisviemisestä. Määräaika ei kuitenkaan koske esimerkiksi tilanteita, joissa lapsen olinpaikkaa ei ole tuossa ajassa saatu selville tai joissa hakemus viivästyy keskusviranomaisen toiminnan hitauden johdosta. Mahdollisuus palauttamiseen myöhemmin tehdyn hakemuksen perusteella koskee varsinkin tämänkaltaisia tapauksia.
11. Sitä, milloin palauttaminen vuotta myöhemmin tehdyn hakemuksen perusteella olisi vastoin lapsen etua, on arvioitava kohdassa 9 mainitun Haagin sopimuksen määräyksen perusteella. Kuten lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 60/1993 vp s. 37) on todettu, huomiota on ennen muuta kiinnitettävä siihen, miten lapsi on kaappauksen jälkeen sopeutunut uuteen ympäristöönsä Suomessa ja miten hänen elinolosuhteitaan täällä on arvioitava. Toisaalta on pyrittävä arvioimaan, millaisia vaikutuksia lapsen palauttaminen tulisi aiheuttamaan lapsen vastaisen kehityksen kannalta sekä millaisiin olosuhteisiin lapsi palauttamisen jälkeen joutuisi. Lapsen olosuhteita ja lapsen etuja punnittaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä muiden lapselle läheisten henkilöiden välisiin ihmissuhteisiin.
12. Tässä tapauksessa A on tehnyt hakemuksen ajankohtana, jolloin lapset ovat asuneet Suomessa jo lähes kolme vuotta. A:lla ei ole ollut estettä tehdä hakemusta huomattavasti aikaisemmin ja viimeistään vuoden kuluessa lasten poisviemisestä. Kysymys ei siten ole kohdassa 10 tarkoitetusta tilanteesta.
13. Asiassa esitetyn Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lausunnon mukaan lasten hoito kotona ja kodin ulkopuolella Suomessa on hyvin järjestetty. Lausunnosta käy ilmi, että B ja lapset ovat marraskuusta 2004 lähtien asuneet nykyisessä asunnossa, jossa lasten tarpeet on otettu hyvin huomioon. Lapset ovat päivähoidossa verrattain lähellä olevassa päiväkodissa. Toisen lapsen kuntoutuksen pääpaino on tällä hetkellä puheterapiassa. Lapsella on päiväkodissa oma avustaja ja hän saa yksilöllistä puheterapiaa. Muutoin kuntoutuksesta vastaa terveysviraston vammaisneuvola. Vammaisneuvolan psykologin lausunnon mukaan lapsen kehitystason vuoksi tuttu ja turvallinen ympäristö on hänelle tärkeä.
14. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella arvioituna lasten elinolosuhteet Ruotsissa palauttamisen jälkeen tulisivat vastaamaan lasten olosuhteita Suomessa. Lapset ovat kuitenkin ikäänsä nähden sopeutuneet täällä hyvin ympäristöönsä ja heidän ihmissuhteensa ovat kunnossa. Huomioon ottaen tutun ympäristön säilyttämisen merkitys erityisesti toiselle lapselle, palauttamisella näin pitkän ajan jälkeen saattaisi olla haitallisia vaikutuksia myös hänen kehitykseensä.
15. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että palauttaminen olisi laissa tarkoitetuin tavoin vastoin lasten etua.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Lea Nousiainen.