KKO:2006:106
- Asiasanat
- Oikeudenkäyntikulut, Lapsen huolto ja tapaamisoikeus
- Tapausvuosi
- 2006
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S2005/964
- Taltio
- 3120
- Esittelypäivä
Lapsen huollosta annetun päätöksen muuttamista koskevan asian käsittely oli jätetty sillensä sen vuoksi, että hakemus oli peruutettu. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden katsottiin määräytyvän oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan.
OK 21 luku 7 § 2 mom
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian tausta
A vaati käräjäoikeudessa vireille panemassaan hakemuksessa, että hänen ja B:n yhteisten lasten huoltopäätöstä muutetaan. Sittemmin A peruutti hakemuksensa.
B vaati korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
Espoon käräjäoikeuden päätös 18.3.2004
Käräjäoikeus jätti asian käsittelyn sillensä. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta käräjäoikeus lausui, että kyseessä oli ollut lasten huoltoa koskeva hakemusasia ja myös B oli vastineessaan esittänyt vaatimuksia, mikäli A:n hakemus otettiin tutkittavaksi. Kyseessä oli asia, jossa sovinto ei ollut sallittu, eikä ollut erityisiä syitä velvoittaa vastapuolta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja siitä huolimatta, että A oli peruuttanut hakemuksensa. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi B:n oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Eeva Tikka.
Helsingin hovioikeuden päätös 29.9.2005
B valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus lausui, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia oli katsottava sellaiseksi asiaksi, jossa sovinto ei ole sallittu aina, kun kyseessä oli lapsen etua ja oikeutta koskeva asia. A oli hakenut lasten yksinhuoltoa itselleen neljän kuukauden kuluttua asianosaisten tekemästä sopimuksesta, mutta peruuttanut sittemmin hakemuksensa. Hovioikeus katsoi kuitenkin, että asiassa ei ollut olemassa erityisiä syitä määrätä A:ta korvaamaan B:n oikeudenkäyntikuluja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n nojalla.
Sanotuilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Juusela, Risto Hänninen ja Paula Koski. Esittelijä Kaira Gardemeister.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
B:lle myönnettiin valituslupa. B vaati valituksessaan hovioikeuden päätöksen kumoamista ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa.
A vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
1. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, minkä säännöksen perusteella oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyy, kun hakija peruuttaa lapsen huollosta annetun päätöksen muuttamista koskevan hakemuksensa, ja asian käsittely jää sillensä. Toiseksi kysymys on siitä, onko korvausta kuitenkin soviteltava hakijan vähävaraisuuden perusteella, jos hakija katsotaan korvausvelvolliseksi.
2. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan, jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa tai jäänyt saapumatta tuomioistuimeen, hänen on korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin.
3. Korkein oikeus on aiemmin käsitellessään kulujen korvaamista koskevaa kysymystä asiassa, jossa sovinto oli sallittu, katsonut, että kanteen peruuttaminen voitiin lähtökohtaisesti rinnastaa säännöksen 1 momentissa tarkoitettuun kanteen tutkimatta jättämiseen, ja että kanteen peruuttaminen siten 1 momentissa lausutuin tavoin lähtökohtaisesti merkitsi sitä, että asianosainen on hävinnyt asian (KKO 2005:59).
4. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:stä tai luvun muista säännöksistä ei ilmene, ettei säännöstä olisi sinänsä tarkoitettu sovellettavaksi myös asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu. Harkittaessa sitä, onko kuitenkin erityistä syytä määrätä asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, on perusteltua ottaa huomioon sekä asian laatu että myös muut luvun säännökset niistä ilmenevine periaatteineen. Vaikka asian laatu sinänsä puoltaisi sitä, että asianosaiset vastaisivat itse oikeudenkäyntikuluistaan, on perusteltua, että asianosainen, joka tahallisesti tai huolimattomuudesta on luvun 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin, sanotun säännöksen mukaisesti velvoitetaan korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.
5. A on vaatinut hakemuksessaan, että käräjäoikeuden päätöksellä neljä kuukautta aikaisemmin vahvistettua lasten huolto- ja tapaamissopimusta muutetaan. B:n vastauksen saatuaan A on ilmoittanut luopuvansa turhasta taistelusta ja peruuttanut hakemuksen.
6. Hakemus ei ole johtanut muutoksiin lasten huoltosuhteissa. A ei ole osoittanut, että peruuttaminen olisi johtunut syystä, jota hän ei ollut ennen oikeudenkäyntiä tiennyt tai josta hän ei olisi voinut olla tietoinen. Yksin asian laatua ei näissä olosuhteissa voida pitää syynä poiketa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin pääsäännöstä.
7. Asian laatu ja A:n vähävaraisuus eivät ole myöskään sellaisia seikkoja, jotka yksinään oikeuttaisivat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla alentamaan A:n maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan. A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi käräjäoikeudessa olleista tarpeellisista oikeudenkäyntikuluista kohtuullisiksi harkitut 451,40 euroa korkoineen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Juha Häyhä. Esittelijä Tarja Ryhänen-Dahlman.