19.9.2005

Asian tausta

X oli joutunut 18.3.1987 liikenneonnettomuuteen, jossa hänen kuljettamansa, pysähdyksissä olleen henkilöauton perään oli törmännyt jätteenkuljetusauto, jonka oli vakuuttanut A-Vakuutus keskinäinen yhtiö (A-Vakuutus).

A-Vakuutus oli liikennevahingon johdosta maksanut X:lle muun muassa korvausta kivusta ja särystä sekä ansionmenetyksestä työkyvyttömyysajalta 22.3. - 24.4.1987. A-Vakuutus oli katsonut, että työkyvyttömyys 25.4.1987 jälkeen oli muun sairauden aiheuttamaa.

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

X vaati 17.3.1997 vireille tulleessa kanteessaan käräjäoikeutta vahvistamaan, että hänen työkyvyttömyytensä 25.4.1987 jälkeiseltä ajalta johtui hänen liikennevahingossa 18.3.1987 saamastaan vammasta ja, että hän oli ollut mainitun liikenneonnettomuuden johdosta sataprosenttisesti työkyvytön 25.4.1987 lukien. X vaati lisäksi, että A-Vakuutus velvoitetaan maksamaan hänelle korvausta pysyvästä viasta ja haitasta sekä korvausta kivusta ja särystä.

Liikennevahingosta lähtien X:n tilaa oli leimannut aloitekyvyttömyys, apaattisuus sekä tietynlainen elämänhallinnan menetys. Hän oli kärsinyt jatkuvasta päänsärystä, alavireisyydestä, vasemman puoleisten raajojen puutumisesta, hikoilukohtauksista, unihäiriöistä, huimauksesta ja masentuneisuudesta. Oireet aiheuttivat X:lle täydellisen työkyvyttömyyden. Kaikki hänen oireensa sopivat hyvin niskan retkahdusvamman aiheuttamiksi. Eri lääkärit olivat todenneet X:llä lisäksi aivorungon vamman tai diffuusin aivovamman aiheuttaman elimellisen aivo-oireyhtymän.

Vastaus

A-Vakuutus kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.

X:n vamma oli todettu niskan venähdykseksi. Tutkimustuloksista oli pääteltävissä, että X:n aivoista ei ollut löydettävissä mitään aivovammaan tai aivorunkovaurioon viittaavaa tekijää. Tutkimuksissa ei ollut todettu edes ligamenttivammaa niskassa. X:llä esiintyneet oireet eivät myöskään osoittaneet, että hänellä olisi aivovamma. Hänellä oli ollut jo ennen onnettomuutta samoja psyykkisiä oireita kouluiästä alkaen. X:n työkyvyttömyys 25.4.1987 jälkeen oli johtunut muusta sairaudesta, joka hänellä oli ollut jo ennen onnettomuutta. X:lle ei ollut jäänyt pysyvää vikaa ja haittaa onnettomuudesta johtuen. Kipuun ja särkyyn perustuva vaatimus oli hylättävä perusteettomana.

Käräjäoikeuden tuomio 20.3.2001

Käräjäoikeus pyysi Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta lausunnon. Oikeusturvakeskuksen lausunnon mukaan X:n oli katsottava saaneen liikenneonnettomuuden seurauksena niskan retkahdusvamman, mutta diffuusia aivovammaa hänellä ei ollut todettu, eikä myöskään aivorungon vammaa. X:n työkyvyttömyyttä ja oireistoa huhtikuun 1987 jälkeen ei voitu pitää tapaturmasta johtuvana, vaan niiden oli katsottava olevan seurausta onnettomuudesta riippumattomasta viasta ja sairaudesta. Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle lausunnon antanut ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri kertoi todistajana kuultuna neurologisten tutkimusten osoittavan, ettei X:llä ollut aivovammaa. Retkahdusvammaan ei kuulunut aivovaurio. X:n oireet liittyivät hänen nuoruudestaan asti sairastamaansa psyykkiseen sairauteen.

Käräjäoikeus piti aivovamman puolesta puhuvaa näyttöä vahvempana muun muassa seuraavien seikkojen perusteella: Aivovammojen erityisasiantuntemusta omaavan todistajan mukaan potilaalla voi olla aivovamma, vaikka vammaa ei pystyttäisi toteamaan eri kuvantamistutkimuksilla. Todistajina kuultujen kahden psykiatrian erikoislääkärin, joista toinen oli pitkään hoitanut X:ää, näkemyksen mukaan X:n oireet olivat diffuusin aivovamman tai aivorungon vaurion aiheuttamia oireita. Hoitavan lääkärin näkemyksen mukaan ei ollut olemassa mielisairautta, joka aiheuttaisi X:llä ilmenneiden kaltaisia oireita. Käräjäoikeus katsoi, että X:lle oli aiheutunut liikenneonnettomuudessa niskan retkahdusvamma ja diffuusin aivovamman aiheuttama elimellinen aivo-oireyhtymä.

Käräjäoikeus vahvisti, että X:n työkyvyttömyys 25.4.1987 jälkeiseltä ajalta johtui hänen liikennevahingossa 18.3.1987 saamastaan vammasta ja että X oli ollut liikennevahingon johdosta täysin työkyvytön 25.4.1987 jälkeen. Käräjäoikeus velvoitti A-Vakuutuksen suorittamaan X:lle korvausta pysyvästä viasta ja haitasta sekä kivusta ja särystä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Eeva Husso.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.5.2003

Vakuutusyhtiö valitti hovioikeuteen vaatien käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja X:n kanteen hylkäämistä.

Hovioikeus lausui, että X oli ollut ennen liikenneonnettomuutta pitkään työelämässä ja hän oli ollut tuolloin terve ja työkykyinen. Hänellä ei ollut ollut sellaista psyykkistä sairautta, joka olisi johtanut hänen nykyiseen tilaansa. Vakuutusyhtiö oli esittänyt työkyvyttömyyden syyksi vahinkotapahtumasta riippumatonta X:lle kehittynyttä psyykkistä sairautta ja katsonut, ettei syy-yhteyttä vahinkotapahtuman ja X:n sairauden välillä ollut. Todistustaakka syy-yhteyden osalta oli korvausta vaativalla X:llä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että vakuutusyhtiön korvausvastuu tulisi kysymykseen vain silloin, kun syy-yhteys vakuutustapahtuman ja todetun vamman tai sairauden välillä olisi lääketieteellisin menetelmin varmuudella todettavissa.

Asiassa oli esitetty ristiriitaista lääketieteellistä selvitystä vahinkotapahtuman ja X:n työkyvyttömyyteen johtaneen sairauden syy-yhteydestä. Kliinisten kokeiden ja kuvantamismenetelmien avulla aivovammaa tai aivorungon vauriota ei X:llä ollut voitu todeta, mutta sitä mahdollisuutta ei myöskään ollut voitu poissulkea. X:n väittämä syy-yhteys vahinkotapahtuman ja hänen sairautensa välillä oli lääketieteellisesti mahdollinen. Harkittavaksi jäi, oliko tuo mahdollisuus todennäköisempi kuin vakuutusyhtiön esittämä muu syy.

Arvioidessaan syy-yhteydestä esitettyä näyttöä hovioikeus katsoi todennäköisemmäksi sen, että X oli liikenneonnettomuudessa saanut diffuusin aivovamman aiheuttaman elimellisen aivo-oireyhtymän kuin sen, että kysymys olisi ollut vahinkotapahtumasta riippumattomasta X:n sairaudesta. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei ollut aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kristiina Martimo, Antti Kuningas ja Thea Lång (eri mieltä).

Eri mieltä ollut määräaikainen hovioikeudenneuvos Lång lausui: Lääketieteellinen selvitys oireiden ja liikennevahingon välisestä syy-yhteydestä oli ristiriitaista. X:n oireiden syiksi oli esitetty myös muita syitä. Lång katsoi, ettei esitetty näyttö riittänyt horjuttamaan kolmen asiantuntijan lausuntoihin perustuvan oikeusturvakeskuksen lausunnon luotettavuutta. Lång katsoi, ettei X ollut riittävällä luotettavuudella näyttänyt liikennevahingon ja hänellä todettujen oireiden syy-yhteyttä. Lång kumosi käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen, hylkäsi X:n kanteen ja vapautti A-Vakuutuksen kaikesta suoritusvelvollisuudesta.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen valmisteluistunnon 25.4.2005 ja suullisen käsittelyn 2.6.2005.

Perustelut

1. Asiassa on kyse liikennevakuutuksen antajan vastuusta, tarkemmin sanottuna siitä, onko X:n työkyvyttömyys 25.4.1987 jälkeiseltä ajalta johtunut hänen liikennevahingossa 18.3.1987 saamastaan vammasta. Kysymys on pääosin näytön arvioinnista niskan retkahdusvamman eli whiplash-vamman ja aivovamman osalta.

Syy-yhteyden todistaminen

2. Lähtökohtana myös liikennevahinkojen osalta on, että korvausta vaativan tulee näyttää toteen korvauksen edellytykset, joihin kuuluu syy-yhteys vakuutustapahtuman ja vahinkoseurauksen, tässä tapauksessa työkyvyttömyyden välillä. Avainasemassa on lääketieteellinen näyttö: lääkärien tekemät havainnot ja heidän soveltamansa kokemussäännöt. Viime kädessä syy-yhteyskysymys on kuitenkin luonteeltaan oikeudellinen. Harkinnassa otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon muutkin seikat, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä syy-yhteyden olemassaolosta tai sen puuttumisesta. Kun kysymys on vakuutuskorvauksesta, merkitystä on myös vakuutusoikeudellisilla periaatteilla, joilla pyritään vakuutustapahtumien yhdenmukaiseen käsittelyyn ja johdonmukaiseen korvauslinjaan.

3. Jos korvausasiassa käy ilmi, että vahinkoseurauksen on aiheuttanut jokin vakuutustapahtumasta riippumaton seikka, vaatimus ei luonnollisesti voi menestyä. Vastaajan velvollisuutena ei kuitenkaan ole vaatimuksen torjuakseen osoittaa todellista syytä vahinkoon, vaan keskeinen merkitys on kantajan esittämällä todistelulla vakuutustapahtuman ja seurauksen suhteesta. Käytännössä näyttöasetelma voi kuitenkin muodostua sellaiseksi, että kanteen torjuminen edellyttää vastanäyttöä.

Vakuutustapahtuma ja ensihavainnot vammoista

4. X on 18.3.1987 noin kello 10 joutunut peräänajokolariin Savonkadun ja Viipurinkadun risteyksessä Helsingissä. Hänen ohjaamansa, tapahtumahetkellä pysähtyneenä olleen Fiat Ritmo -henkilöauton perään on törmännyt jätteenkuljetusauto sillä seurauksella, että Fiat on törmännyt edellä olleeseen autoon. X:n auto on vaurioitunut; muun muassa kuljettajan istuimen selkänoja on katkennut.

5. X on kertomansa mukaan kohta peräänajon jälkeen noussut autosta, selvitellyt vastuukysymyksiä jäteauton kuljettajan kanssa ja soittanut läheiseltä huoltoasemalta veljelleen, joka oli kutsunut hinausauton. Otettuaan vielä mukaansa eräitä autossa olleita asiakkaille toimitettavia tavaroita X oli mennyt hinausauton kyydissä kotiinsa. Pari tuntia liikennevahingon jälkeen hän oli hakeutunut tarkastusta varten Töölön sairaalan tapaturma-asemalle.

6. Tuolloin kirjoitetun lääkärinlausunnon tapahtumatiedoissa todetaan, että kysymyksessä on ollut peräänajokolari, jossa tutkittava on lyönyt takaraivonsa niskatukeen. Tutkittava on valittanut lievää päänsärkyä. Lääkärinlausunnon merkintöjen mukaan tapahtumaan ei ole liittynyt varmaa tajunnan menetystä eikä huimausta tai pahoinvointia eikä myöskään pistelyä tai puutumista yläraajoissa. Tutkimuksessa, joka on käsittänyt muun muassa kaularangan röntgenkuvauksen, ei ole todettu traumaattisia luusto- tai muita muutoksia. Diagnoosiksi on merkitty Distensio nuchae 8470A (Whiplash).

7. Lääkärintarkastuksen jälkeen X, joka oli ilmoittanut, ettei ole sairausloman tarpeessa, on ajanut autolla perheensä kanssa Helsingistä Hankasalmelle viikonlopun viettoon. Ajaessaan siellä moottorikelkalla hänelle on kertomansa mukaan tullut kova päänsärky, jota on hoidettu särkylääkkeillä. Palattuaan Helsinkiin X on hakeutunut päälaella tuntuvan rasituksesta pahenevan päänsäryn vuoksi uudelleen Töölön sairaalaan, jossa häntä on tutkittu ja konsultoitu myös neurokirurgia. Sairauskertomukseen on kirjattu johtopäätökseksi aivotärähdyksen jälkitila. Sen johdosta on määrätty kolme päivää sairauslomaa. Tämän jälkeen X on 6.4., 27.4. ja 17.8.1987 käynyt neurologian erikoislääkärin tutkimuksissa, joissa ei ole tullut esille objektiivisia poikkeavuuksia.

Työkyvyttömyyden toteaminen

8. Vakavan depression johdosta X on 27.5.1988 päivätyllä lääkärinlausunnolla todettu määräaikaisesti työkyvyttömäksi 1.4.1987 alkaen. Pysyvä työkyvyttömyyseläke hänelle on myönnetty 1.1.1991 alkaen neurologin lausunnoilla, joissa viitataan niskan retkahdusvamman ja aivotärähdyksen jälkitilaan.

Kanteen vireillepano

9. X:n kanne liikennevakuutuskorvauksen saamiseksi on tullut vireille 17.3.1997. Kanteessa katsotaan, että X on liikenneonnettomuudessa saanut niskan retkahdusvamman ohella diffuusin aivovamman tai aivorungon vamman.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnot

10. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on käräjäoikeudelle 7.8.2000 antamassaan lausunnossa päätynyt siihen, että X oli 18.3.1987 saanut liikenneonnettomuudessa niskan retkahdusvamman, mutta diffuusia aivovammaa hänellä ei ollut todettu eikä myöskään aivorungon vammaa. X:n työkyvyttömyyden ja oireiston ei katsottu huhtikuun 1987 jälkeen johtuneen mainitusta tapaturmasta, vaan siitä riippumattomasta viasta tai sairaudesta. Lausunto perustui kolmen asiantuntijan yksimieliseen kantaan. He edustivat neurologian, psykiatrian sekä ortopedian ja traumatologian erityisasiantuntemusta.

11. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on vielä 21.9.2004 antanut lausunnon Korkeimmalle oikeudelle. Lausuntoa oli pyydetty sen vuoksi, että oikeudenkäynnissä oli esitetty uutta psykiatrista selvitystä koskien X:n oireiden yhteyttä liikennevahinkoon. Oikeusturvakeskus, joka tukeutui hankkimansa muun kuin käräjäoikeudelle annettua lausuntoa varten käytetyn neurologian asiantuntijan lausuntoon, piti erittäin epätodennäköisenä, että tapaturman ja X:n myöhempien niska-, päänsärky- ja muiden vaivojen välillä olisi syy-yhteys.

12. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen asiantuntijat ovat kirjallisissa lausunnoissaan ja myös oikeudessa kuultuina korostaneet liikenneonnettomuuden laatua sekä ensikäden tietoja ja havaintoja X:n tilasta ja toimintakyvystä heti vahinkotapahtuman jälkeen. Niskan retkahdusvammasta, joka on päädytty arvioimaan keskivaikeaksi (WAD II), X:n on katsottu toipuneen huhtikuussa 1987. Mahdollisena on pidetty, että tapaukseen on liittynyt lievä aivovamma, jollainen paranee pysyvää haittaa jättämättä muutamassa viikossa.

Muu lääketieteellinen selvitys

13. X:ää ovat hoitaneet useat lääkärit, joiden kannanotoille on yhteistä potilaan oireiden - jatkuvan päänsäryn, raajojen puutumisen, unihäiriöiden, huimauksen, keskittymiskyvyn puutteen ja masennuksen - kytkeminen liikenneonnettomuuteen. Tähän johtopäätökseen päätyi vuonna 1988 X:ää hoitanut neurologian erikoislääkäri, jonka lausuntojen perusteella X:lle sittemmin myönnettiin työkyvyttömyyseläke. Samalla tavoin päätyivät potilaan oireita selittämään häntä 1990-luvulla hoitaneet psykiatrit. X:lle on suoritettu vuosien mittaan useita neurologisia tutkimuksia eri kuvantamismenetelmillä whiplash-vamman yhteydessä syntyneeksi epäillyn aivovamman tai aivorunkovamman toteamiseksi. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan tehty olennaisesti poikkeavia löydöksiä, jotka vahvistaisivat syy-yhteyden liikennevahingon ja oireiden välillä.

14. Asiassa on esitetty selvitystä myös siitä, että X on nuoruudestaan alkaen useaan otteeseen saanut hoitoa ja lääkitystä psyykkisiin ongelmiin. Hänelle on muun muassa vuonna 1986 määrätty sairauslomaa. Tarkasteltuaan asiakirjoista ilmenevää sairaushistoriaa ja sen eri vaiheissa tehtyjä taudinmäärityksiä psykiatriaa edustava Korkeimmassa oikeudessa kuultu Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvä asiantuntija päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan X:n psykopatologia näyttää olevan oma häiriökokonaisuutensa, joka ei ole liitettävissä liikenneonnettomuuteen 18.3.1987 ja siinä syntyneeseen niskan retkahdusvammaan.

Näytön arviointia

15. Lääketieteellisen kokemuksen mukaan whiplash-vamma, johon ei liity merkittävää tajuttomuutta tai muistin menetystä ja joka ei aiheuta kudosvaurioita, paranee normaalisti muutamassa viikossa. Pienellä osalla potilaista saattaa kuitenkin esiintyä pitkittyneitä, vaikeasti selvitettäviä oireita.

16. Lääketieteellisen todistelun perusteella ei voida vahvistaa syy-yhteyttä liikennevahingon ja X:n työkyvyttömyyden välillä. Ottaen huomioon vahinkoa ja sen vaikutuksia koskevat ensitiedot sekä myöhemmät tutkimukset, syy-yhteys ei ole todennäköinen. Kyseisen kaltainen vamma ei normaalisti aiheuta pysyvää työkyvyttömyyttä. Täysin sitä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida lääketieteen keinoin sulkea pois.

17. X on kanteessaan vedonnut siihen, että hän oli ennen vakuutustapahtumaa täysin työ- ja toimintakykyinen. Loukkaantumisensa jälkeen hän ei enää pystynyt työhön ja joutui myös luopumaan monista harrastuksistaan. Näillä seikoilla voi tulkinnanvaraisessa tapauksessa olla merkitystä asiaa arvioitaessa, joskaan työkyvyttömyyden alkamisen ajankohta ei sinänsä aiheuta todistustaakan siirtymistä työkyvyttömyyden syystä vakuutusyhtiölle.

18. Käsillä olevassa tapauksessa työkyvyttömyyden perusteella tehtävien päätelmien luotettavuutta vähentää olennaisesti X:n aikaisemmasta terveydentilasta esitetty, edellä 14. kohdassa mainittu selvitys.

19. Jutun lääketieteellinen näyttö on osittain ristiriitaista. Syy-yhteyttä vastaan puhuvana vahvana perusteena on pidettävä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja sen neljän pysyvän asiantuntijan yksimielistä kantaa. Kun muunkaan todistelun perusteella ei ole aihetta epäillä tuon kannan oikeellisuutta, Korkein oikeus katsoo syy-yhteyden jääneen näyttämättä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. X:n kanne hylätään. A-Vakuutus vapautetaan suoritusvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Mikko Tulokas, Mikael Krogerus, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Åsa Morelius-Ekelund.