KKO:2004:95
- Asiasanat
- Tuhotyö - Törkeä tuhotyöVahingonteko - Törkeä vahingonteko
- Tapausvuosi
- 2004
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2003/1075
- Taltio
- 2210
- Esittelypäivä
A oli sytyttänyt kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kirkon palamaan seurauksin, että se oli tuhoutunut lähes kokonaan. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevin perustein A:n katsottiin syyllistyneen tuhotyöhön. (Ään.)
RL 34 luku 1 § 1 mom
RL 34 luku 1 § 2 mom
RL 34 luku 3 § 1 mom
RL 35 luku 2 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Vammalan käräjäoikeuden tuomio 10.1.2003
Virallisen syyttäjän syytteestä, johon Tyrvään seurakunta ja Vammalan evankelisluterilainen seurakuntayhtymä olivat asianomistajina yhtyneet, käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 21.9.1997 sytyttänyt tulipalon seurakuntayhtymän omistamassa Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa asettamalla palavia kynttilöitä puisten penkkien alle seurauksin, että kirkon puurakenteet ja sisustus olivat tuhoutuneet lähes täysin ja kivirakenteet vaurioituneet. Tulipalosta oli aiheutunut konkreettista vaaraa paloa sammuttamaan tulleille palomiehille. Toisenlaisissa tuuli- ja sääolosuhteissa olisivat vaarassa olleet myös noin sadan metrin päässä kirkosta sijainneet rakennukset. A:n menettely oli siten ollut omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa. Palon sytyttämisestä oli aiheutunut myös yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa huomioon ottaen, että kysymyksessä oleva kirkko oli ollut peräisin keskiajalta ja siten kulttuurihistoriallisesti arvokas ja että kirkon jälleenrakentaminen oli kestänyt vuoteen 2003 jälleenrakentamiskustannusten ollessa noin 1 280 000 euroa.
A:n menettely oli lisäksi aiheuttanut vakavaa vaaraa yhteiskunnan tärkeänä pidettävälle toiminnolle, kun Tyrvään seurakunnan voimavarat oli useiden vuosien ajan jouduttu kohdistamaan kirkon jälleenrakentamiseen.
A oli menettelyllään syyllistynyt rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun tuhotyöhön. Koska tuhotyöllä oli aiheutettu, kirkolle ja seurakunnalle aiheutuneen vahingon pitkäaikaisuus ja laaja-alaisuus huomioon ottaen, erityisen vakavaa vaaraa yhteiskunnan tärkeälle toiminnolle ja koska tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä, käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentin ja 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla törkeästä tuhotyöstä viiden vuoden vankeusrangaistukseen. Lisäksi A velvoitettiin suorittamaan seurakuntayhtymälle korvaukseksi kirkon jälleenrakentamiskustannuksista 979 741,09 euroa korkoineen.
Asian ovat ratkaisseet laamanni Tapani Koppinen ja lautamiehet.
Turun hovioikeuden tuomio 10.10.2003
A valitti hovioikeuteen vaatien, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän tuhotyön asemesta syyttäjän käräjäoikeudessa esittämän toissijaisen syytteen mukaisesti törkeään vahingontekoon tai enintään tuhotyöhön ja että rangaistusta alennetaan sekä että varat, jotka seurakuntayhtymä oli saanut lahjoituksina kirkon kunnostamiseen, vähennetään hänen maksettavakseen tuomitusta vahingonkorvauksesta.
Hovioikeus lausui, että rikoslain 34 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuhotyöstä tuomitaan muun muassa se, joka omaisuutta vahingoittamalla tai tuhoamalla aiheuttaa vakavan vaaran energiahuollolle, yleiselle terveydenhuollolle, maanpuolustukselle, oikeudenhoidolle tai muulle näihin rinnastettavalle yhteiskunnan tärkeälle toiminnolle. Kirkollinen toiminta oli sanotussa lainkohdassa tarkoitettu tärkeä toiminto. Rikoslain 34 luvun 1 §:n 2 momentin soveltaminen ei edellyttänyt, että kirkolliselle toiminnalle olisi tullut aiheutua vaaraa yleisesti. Vaatimus vaaran vakavuudesta tarkoitti puolestaan vahingon ilmenemistodennäköisyyttä ja mahdollisten vahinkojen mittavuutta. A:n aiheuttamat vahingot olivat olleet kysymyksessä olevassa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla mittavat.
Jos tuhotyöllä aiheutettiin jollekin yhteiskunnan tärkeälle toiminnolle uhkaavan vahingon pitkäaikaisuuden ja laaja-alaisuuden vuoksi taikka muusta syystä erityisen vakavaa vaaraa ja jos rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä oli rikoslain 34 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomittava törkeästä tuhotyöstä. Huomioon ottaen että kirkon korjaustyöt olivat kestäneet useita vuosia, hovioikeus katsoi, että A:n aiheuttama vahinko oli ollut pitkäaikaista. Vahinko oli ollut myös laaja-alaista ja aiheuttanut kokonaisuutena arvostellen erityisen vakavaa vaaraa huomioon ottaen, että teko oli kohdistunut mittaamattoman arvokkaaseen kansallisomaisuuteen. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Vahingonkorvauslain 1 luvun 2 §:n mukaan tahallisella rikoksella aiheutettu vahinko oli korvattava täysimääräisesti. A:n vaatimus, että seurakuntayhtymän lahjoituksina saamat varat oli vähennettävä hänen maksettavakseen tuomitusta vahingonkorvauksesta, oli lakiin perustumaton.
A:lle tuomittu rangaistus oli oikeudenmukaisessa suhteessa hänen rikoksensa vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä hänen syyllisyyteensä nähden. Rangaistusta ei ollut syytä alentaa.
Näillä ja käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen voimassa.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Allan Salonen, Mariitta Lehmus ja Riitta Sandholm. Esittelijä Katriina Heiskanen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset.
Virallinen syyttäjä sekä Tyrvään seurakunnan ja Vammalan evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän sijaan tullut Vammalan seurakunta antoivat pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Syyksilukeminen
1. A on sytyttänyt alempien oikeuksien tuomiossa kerrotun tulipalon ja saanut siten aikaan kysymyksessä olevan kirkon tuhoutumisen. Alemmat oikeudet ovat lukeneet teon A:n syyksi törkeänä tuhotyönä. A on ensisijaisesti vaatinut, että teko katsotaan törkeäksi vahingonteoksi, ja toissijaisesti, että teko katsotaan törkeän tuhotyön sijasta tuhotyöksi.
2. Rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tuhotyöstä tuomitaan muun muassa se, joka sytyttää tulipalon siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka että siitä on yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa. Saman pykälän 2 momentin mukaan tuhotyöstä tuomitaan myös se, joka omaisuutta vahingoittamalla tai tuhoamalla taikka tuotanto-, jakelu- tai tietojärjestelmän toimintaan oikeudettomasti puuttumalla aiheuttaa vakavan vaaran energiahuollolle, yleiselle terveydenhuollolle, maanpuolustukselle, oikeudenhoidolle tai muulle näihin rinnastettavalle yhteiskunnan tärkeälle toiminnolle. Jos 2 momentissa tarkoitettu tuhotyö tehdään aiheuttaen jollekin yhteiskunnan tärkeälle toiminnolle uhkaavan vahingon pitkäaikaisuuden tai laaja-alaisuuden vuoksi taikka muusta syystä erityisen vakavaa vaaraa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on rikoslain 34 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomittava törkeästä tuhotyöstä.
3. Vahingonteosta tuomitaan rikoslain 35 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka oikeudettomasti hävittää tai vahingoittaa toisen omaisuutta. Vahingonteko on sanotun luvun 2 §:n 1 momentin mukaan katsottava törkeäksi muun muassa, jos sillä aiheutetaan erittäin suurta taloudellista vahinkoa tai huomattavaa vahinkoa historiallisesti tai sivistyksellisesti erityisen arvokkaalle omaisuudelle ja vahingonteko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
4. Tulipalossa on tuhoutunut historiallisesti ja sivistyksellisesti erittäin arvokas kirkko ja teosta on aiheutunut seurakuntayhtymälle erittäin suuri taloudellinen vahinko. A:n teko täyttää törkeän vahingonteon tunnusmerkistön. Törkeää vahingontekoa koskevia rangaistussäännöksiä ei kuitenkaan rikoslain 35 luvun 5 §:n mukaan sovelleta, jos teosta on muualla laissa säädetty yhtä ankara tai ankarampi rangaistus. Tuhotyöstä on säädetty enimmäisrangaistukseksi neljä vuotta ja törkeästä tuhotyöstä kymmenen vuotta vankeutta. Törkeästä vahingonteosta voidaan tuomita enintään neljä vuotta vankeutta. A:n menettelyyn on siten sovellettava ensisijaisesti tuhotyötä tai törkeää tuhotyötä koskevia rangaistussäännöksiä, mikäli hänen menettelynsä täyttää näiden rikosten tunnusmerkistön.
5. Rikoslain 34 luvun säännökset koskevat yleisvaarallisia rikoksia. Niin kuin hallituksen esityksessä todetaan (HE 94/1993 vp s. 113 - 114), yleisvaarallisilla rikoksilla tarkoitetaan sellaisia rangaistavaksi säädettyjä tekoja, joilla aiheutetaan tai jotka ovat omiaan aiheuttamaan vaaraa ennalta rajaamattomalle ihmisjoukolle tai omaisuudelle. Yksilöön tai ennalta rajattuun omaisuuteen kohdistuvat teot arvioidaan muiden, esimerkiksi rikoslain 21 luvun henkeen tai terveyteen kohdistuvia rikoksia tai rikoslain 35 luvun vahingontekoa koskevien säännösten mukaan. Yleisvaarallisia rikoksia koskevien säännösten keskeinen rangaistusala on ihmisten hengen tai terveyden yleinen vaarantaminen ja rikoksille on ominaista, että päähuomio kohdistetaan teosta aiheutuvaan vaaraan eikä teon ulkonaiseen seuraukseen.
6. Teko on alemmissa oikeuksissa luettu syytteen mukaisesti A:n syyksi törkeänä tuhotyönä sillä perusteella, että hän oli menettelyllään aiheuttanut erityisen vakavaa vaaraa seurakunnan ja kirkon toiminnalle eli yhteiskunnan tärkeälle toiminnolle. Rikoslain 34 luvun 1 §:n 2 momentti sisältää luettelon niistä yhteiskunnan tärkeistä toiminnoista, joita sanotussa lainkohdassa ja siten myös luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa suojataan. Esimerkkinä sellaisesta muun tärkeän yhteiskunnallisen toiminnon vaarantamisesta, joka voidaan rinnastaa lainkohdassa mainittuihin toimintoihin, mainitaan lain esitöissä sellaisen kansantaloudellisen häiriön aikaansaaminen, josta seuraa olennaista ihmisten toimeentulon ja fyysisten olemassaolon ehtojen epävarmuutta. Suojeltavina toimintoina todetaan voitavan pitää myös poliisin tietokonejärjestelmää, valtiovieraiden suojelua ja muuta merkittävää turvallisuusjärjestelyä (HE 94/1993 vp s. 121). Huomioon ottaen, että kysymyksessä olevassa rangaistussäännöksessä suojattavien yhteiskunnan toimintojen tulee rinnastua energiahuoltoon, yleiseen terveydenhoitoon, maanpuolustukseen tai oikeudenhoitoon, Korkein oikeus katsoo, että säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät muun muassa sellaiset tärkeätkin yhteiskunnan toiminnot, jotka eivät suoranaisesti liity ihmisten terveyden, turvallisuuden tai fyysisen hyvinvoinnin turvaamiseen. Nyt kysymyksessä olevaa kirkollista toimintaa ei näin ollen voida pitää rikoslain 34 luvun 1 §:n 2 momentissa eikä saman luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna toimintona. Siten A:n syyksi ei voida lukea törkeää tuhotyötä eikä tässä kappaleessa käsitellyn tunnusmerkistötekijän perusteella myöskään tuhotyötä.
7. Seuraavaksi tulee arvioitavaksi, täyttääkö A:n menettely rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun tuhotyön tunnusmerkistön sillä perusteella, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa tai että siitä on ollut yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa. Hengen ja terveyden vaaran osalta on tämän lainkohdan mukaan riittävää, että teko on luonteeltaan yleistä vaaraa aiheuttava. Sen sijaan taloudellisen vahingon osalta lainkohdassa edellytetään, että juuri kysymyksessä olevassa tilanteessa teosta aiheutuu etukäteen rajoittamattomalle kohteelle huomattavan taloudellisen vahingon vaara.
8. A on sytyttänyt tulipalon yöllä laittamalla palavia kynttilöitä kirkon puisten penkkien alle. Kirkossa on kivisten seinien sisällä ollut myös muita puurakenteita, muun muassa puinen kattoholvi sekä paanukatto. Tulipalon kehittyminen rajuksi on siten ollut erittäin todennäköistä. Oikeudenkäyntiaineistossa olevista valokuvista ilmenee, että kirkko onkin palanut korkeilla, paljon yli sen harjakorkeuden nousseilla liekeillä. Lähimmät asuin- ja talousrakennukset ovat sijainneet kirkosta noin sadan metrin päässä.
9. Tulipalon aikana vallinneiden sääolosuhteiden takia konkreettista vaaraa siitä, että tulipalo olisi levinnyt edellä mainittuihin rakennuksiin, ei niiden etäisyyden johdosta ole ollut. Pelkästään kirkkoon ja siten vain yhden tahon etuihin kohdistunutta vahingon vaaraa ei voida pitää rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla yleisenä. Siten teosta ei ole aiheutunut yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa.
10. A:n sytyttäessä tulipalon vaara sen leviämisestä ympäristöön on kuitenkin yleisen elämänkokemuksen mukaan ollut suuri. Jos tapahtumat ja olosuhteet, esimerkiksi sää, joihin A ei ole voinut vaikuttaa, olisivat kehittyneet toisenlaisiksi, tulen leviäminen myös sadan metrin päässä kirkosta sijainneisiin asuin- ja talousrakennuksiin olisi ollut mahdollista. Etukäteen arvioiden A:n tekoon on siten liittynyt mahdollisuus noiden rakennusten alueella oleskelevien henkilöiden joutumisesta vaaraan. Teko on näin ollen ollut omiaan aiheuttamaan rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua yleistä hengen ja terveyden vaaraa. Tulipaloa työnsä puolesta sammuttamaan saapuneille palomiehille aiheutunutta vaaraa ei sen sijaan voida pitää sellaisena tuhotyöstä välittömästi aiheutuneena vaarana, jota rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetaan.
11. Näillä perusteilla A:n syyksi luetaan tuhotyönä se, että hän on 21.9.1997 sytyttänyt seurakuntayhtymän omistamassa kirkossa tulipalon, jossa kirkon puurakenteet ja sisustukset ovat tuhoutuneet lähes täysin ja sen kivirakenteet ovat vaurioituneet. Teko on ollut omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa.
Rangaistusseuraamus
12. Rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus ja siitä ilmenevä A:n syyllisyys huomioon ottaen oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta tuhotyöstä on kolme vuotta kolme kuukautta vankeutta.
Vahingonkorvaus
13. A:n syyksi luetusta menettelystä on aiheutunut seurakuntayhtymälle runsaan 1 280 000 euron suuruinen vahinko. Seurakuntayhtymä on saanut lahjoituksina vahinkojen korjaamiseen yhteensä 979 741,09 euroa. Lahjoituksina saadut varat eivät ole olleet välitöntä korvausta seurakuntayhtymälle aiheutuneesta vahingosta eikä lahjanantajien ole selvitetty tarkoittaneen lahjoituksiaan vahingonaiheuttajan puolesta maksetuksi korvaukseksi. Lahjoitettuja varoja ei siten voida ottaa huomioon eduntasoituksena A:n vahingonkorvausvelvollisuutta määrättäessä.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiota muutetaan. A tuomitaan hänen syykseen luetun törkeän tuhotyön asemesta rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla 21.9.1997 tehdystä tuhotyöstä kolmeksi vuodeksi kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Syyte hylätään enemmälti.
Rangaistusta on kohtuullistettu ottamalla rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla huomioon Turun hovioikeuden lainvoimainen tuomio 8.4.1998 (Kokemäen käräjäoikeus 6.11.1997) ja Tampereen käräjäoikeuden lainvoimainen tuomio 29.1.1998.
Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Kari Kitunen (eri mieltä) ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Marja Räbinä.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Kitunen: Syyksilukemisen osalta yhdyn niihin perusteluihin, jotka ilmenevät tuomion kohdissa 1 - 7. Kohtien 8 - 11 asemesta lausun seuraavaa:
Totean ensiksi, ettei tulipaloa työnsä puolesta sammuttamaan saapuneille palomiehille aiheutunutta vaaraa voida pitää sellaisena tuhotyöstä välittömästi aiheutuneena vaarana, jota rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Koska konkreettista vaaraa tulipalon leviämiseen kirkon lähistöllä sijaitseviin rakennuksiin ei ole ollut, ei A:n teosta ole aiheutunut mainitussa lainkohdassa tarkoitettua yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa.
Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että se on päätellyt, paitsi A:n myöntämisen, asiassa todistajana kuullun palopäällikön kertomuksen perusteella A:n teon olleen omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa. A on sekä hovioikeudessa että Korkeimmassa oikeudessa vedonnut siihen, ettei hänen tekonsa ollut ollut omiaan aiheuttamaan laissa tarkoitettua yleistä hengen tai terveyden vaaraa. Hovioikeudessa A on kiistämisensä tueksi viitannut nimenomaan käräjäoikeudessa vastaanotettuun todisteluun.
Sitä, että A:n teko on ollut omiaan aiheuttamaan rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua yleistä hengen tai terveyden vaaraa, ei voida päätellä pelkästään asiassa esitetyn kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Enemmistön ratkaistessa asian mainitun oikeudenkäyntiaineiston nojalla katson jääneen näyttämättä, että A:n teko on ollut omiaan aiheuttamaan laissa tarkoitettua yleistä hengen tai terveyden vaaraa. A on siten syyllistynyt teollaan rikoslain 35 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuun törkeään vahingontekoon, josta tuomitsen hänet samaan rangaistukseen kuin enemmistö.
Vahingonkorvauksen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.