20.9.2004

Taustatietoja

Kauppa- ja teollisuusministeriö määräsi 19.4.2000 Nordkalk Oyj Abp:n hakemuksesta suoritettavaksi Lappeenrannassa olevan Ihalaisen kaivospiirin laajentamiseksi kaivospiiritoimituksen, jossa käsiteltiin muun ohella kaivoslain 36 §:n mukaiset korvauskysymykset.

A:n omistama tila X sijaitsee laajennetun kaivospiirialueen ulkopuolella siten, että etäisyys kaivospiirialueen rajaan on lyhimmillään 18 metriä. A. ei esittänyt kaivospiiritoimituksessa korvausvaatimuksia kaivostoiminnasta aiheutuvien vahinkojen ja haittojen korvaamisesta.

A. valitti toimitusmiesten 12.10.2000 tekemästä päätöksestä maaoikeuteen vaatien ensisijaisesti asian palauttamista toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi korvausten määräämistä varten sillä perusteella, että korvauskysymyksiä ei ollut hänen tilansa osalta käsitelty toimituksessa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) 41 §:n mukaisesti viran puolesta. Toissijaisesti A. vaati yhtiön velvoittamista korvaamaan kaivostoiminnasta hänen kiinteistölleen aiheutuneet maisema- ja niin sanotut immissiohaitat 200 000 markalla.

Yhtiö vaati korvausvaatimusten jättämistä tutkimatta vasta maaoikeudessa esitettyinä. Toissijaisesti yhtiö vaati korvaushakemuksen hylkäämistä. A:n omistama tila oli asemakaavan mukainen teollisuustontti, jonka arvon keskeinen määräytymisperuste oli sijainti eikä maisema. Lisäksi kaivostoiminta alueella oli aloitettu jo ennen kuin A. oli tullut tilan omistajaksi. Tämä nosti haitansietokynnystä.

Maaoikeus hylkäsi tuomiollaan 30.8.2001 A:n vaatimuksen asian palauttamisesta toimitusmiehille uudelleen käsiteltäväksi. A:n vaatimuksen maisemahaittakorvauksen määräämisestä maaoikeus jätti tutkimatta vasta maaoikeudessa tehtynä. Maaoikeuden tuomio on lainvoimainen.

Kanne Lappeenrannan käräjäoikeudessa

A. vaati kanteessaan Nordkalk Oyj Abp:n velvoittamista suorittamaan hänelle korvaukseksi Ihalaisen kaivospiirin käyttöalueen ja apualueiden laajentamisesta hänen omistamalleen tilalle aiheutuvasta kiinteistön arvon alentumisesta, maiseman menetyksestä ja immissiohaitoista 33 637,58 euroa korkoineen. Vaatimustensa perusteluina A. lausui kaivospiirin laajennuksen rajoittuvan hänen tilansa pihapiiriin kahdelta sivulta. Lunastuslain 38 §:n mukaan kaivospiirin laajentamisesta aiheutuva haitta ja vahinko oli korvattava myös sille, jolta ei lunastettu aluetta. Vahingot ja haitat, joita ei kaivospiiriä määrättäessä ollut otettu huomioon, oli korvattava kaivoslain 46 §:n mukaisesti. Kiinteistön käypä arvo ilman kaivoksen haittavaikutuksia olisi 55 000 euroa. Kannetta vireille pantaessa kiinteistön käypä arvo oli 30 000 euroa. Kiinteistön arvon alentumisesta oli aiheutunut A:lle ainakin 11 637,58 euron määräinen vahinko. Maisemallisista muutoksista aiheutui vähintään 8 000 euron määräinen haitta. Lisäksi kaivospiirin laajentamisesta aiheutui ja tulee aiheutumaan tilalle merkittäviä melu-, pöly-, tärinä- ja muita häiriöitä, joista aiheutuvan haitan määrä oli ainakin 12 000 euroa.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteen perusteeltaan ja määrältään vaatien sen hylkäämistä. Kiinteistölle ei ollut aiheutunut A:n väittämää arvon alentumista. Kiinteistön kauppahinta A:n ostaessa sen 30.10.1995 oli ollut 170 000 markkaa eli vaaditun korvauksen yhteismäärää pienempi. Kiinteistö oli vahvistetussa kaavassa osoitettu teollisuustontiksi. Teollisuustontilla olevan asuinrakennuksen arvonalennuksen korvaaminen tuli kysymykseen yleensä vain, jos se koski rakennuksen käyttöä teollisuustarkoituksiin. Kanteessa tarkoitettua asuinrakennusta ei käytetty teollisuustarkoituksiin, joten arvonalennusvaatimus tuli tälläkin perusteella hylättäväksi. Kaivospiirin laajennus ei aiheuttanut olosuhteissa merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Läjitettävä kivimurske tulee sijaitsemaan lähimmilläänkin noin 300 metrin etäisyydellä A:n omistamasta kiinteistöstä, minkä lisäksi murskekasat tullaan maisemoimaan. Arvioitaessa kantajan sietovelvollisuuden sisältöä oli otettava huomioon A:n kiinteistön osoittaminen vahvistetussa asemakaavassa teollisuustontiksi. Kiinteistön välittömässä läheisyydessä oli vuosikymmeniä ennen ostohetkeä sijainnut noin 400 hehtaarin suuruisella alueella toimiva teollisuuskombinaatti. Paikalliset olosuhteet ja kaavamääräykset olivat olleet tai ainakin niiden olisi pitänyt olla kantajan tiedossa kaupantekohetkellä. Immissiohaitta ei ollut laajennuksen vuoksi lisääntynyt eikä se todennäköisesti tullut lisääntymäänkään.

Käräjäoikeuden tuomio 18.12.2002

Kaivoslain mukaan vahinkojen korvaamista koskevat kysymykset pyritään ratkaisemaan jo kaivospiiritoimituksessa. Milloin kaivostyöstä aiheutui sellaista vahinkoa tai haittaa, jota kaivospiiriä määrättäessä ei ollut otettu huomioon, siitä sai kaivoslain 46 §:n perusteella erikseen hakea korvausta paikkakunnan alioikeudessa.

Kaivospiirin määrääminen saattoi jo sinänsä aiheuttaa lähialueen kiinteistöjen arvon alentumista. Kaivospiirin määräämisellä ei ollut välittömiä maisemallisia vaikutuksia, vaan toiminnan vaikutukset tulivat näkymään vähitellen. Kaivoslain 46 § näyttäisi ensisijaisesti viittaavan sellaisiin vahinkoihin, jotka olivat jo todettavissa. Nyt kysymyksessä olevat vahingot ja haitat olivat kuitenkin sen laatuisia, että olisi kohtuutonta edellyttää kiinteistön omistajalta sen selvittämistä, milloin kaivostoiminta ylittää sen kiinteistöä vahingoittavan ja haittaavan tason, jonka perusteella olisi oikeus saada korvaus. Kysymyksessä olivat sellaiset vahingot ja haitat, joista suoritettavat korvaukset jouduttiin määräämään arvioimalla. Arvioimisen perusteet olivat ensimmäisen kerran todettavissa, kun kaivospiiri perustettiin ja tiedossa oli aiotun toiminnan laatu ja laajuus. Mikäli vahinko ja haitta myöhemmin poikkesivat oletetusta, lisäkorvauksen saaminen kaivoslain 46 §:n nojalla oli mahdollista. Sen vuoksi oli myös mahdollista tutkia kanne siinä väitettyjen maisema- ja immissiohaittojen osalta.

Käräjäoikeus totesi kiinteistöltä avautuvassa maisemassa tapahtuneen muutoksen kaivosalueella olevan kalkkivuoren kasvamisen ja laajentumisen johdosta. Tämän kehityskulun jatkuminen oli omiaan vähentämään A:n kiinteistön asumisviihtyisyyttä ja alentamaan sen myyntiarvoa. Kiinteistö oli vahvistetussa asemakaavassa osoitettu teollisuustontiksi. Käräjäoikeus totesi, ettei kalkkivuoren laajentumisesta aiheutuneella tai jatkossa aiheutuvalla maisemakuvan muutoksella ollut ainakaan merkittävää vaikutusta A:n kiinteistön arvoon teollisuustonttina.

Suunniteltu kivimurskeiden läjitysalue sijoittuisi lähimmillään 300 metrin etäisyydelle A:n omistamasta kiinteistöstä. Läjittäminen tapahtuisi 4 metrin porrastuksin siten, että murskekasa ulottuisi 16 metrin korkeuteen ympäröivään maastoon nähden. Murskekasat tultaisiin maisemoimaan. Kiinteistöltä avautui varsin tavanomainen pelto- ja metsämaisema kaivosalueen suuntaan. Todistajana kuullun kiinteistönvälittäjän mukaan läjityssuunnitelman toteuttaminen saattoi tulevaisuudessa jopa parantaa maisemakuvaa. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että kivimurskeen läjityksestä aiheutuisi kiinteistölle merkittävää vahinkoa tai haittaa.

Immissiohaittojen osalta käräjäoikeus viittasi Itä-Suomen ympäristölupaviraston 17.10.2002 antamaan ympäristölupapäätökseen, jossa lausuttiin seuraavaa: "Toiminnasta ei aiheudu tämän päätöksen mukaisesti toimittaessa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonsuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta." Asiassa ei ollut esitetty muuta selvitystä immissiohaitoista kuin kiinteistöllä asuneen ja käräjäoikeudessa todistajana kuullun henkilön kertomus. Yksinomaan tämä ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin kuin ympäristölupapäätöksessä oli lausuttu. A:n omistama kiinteistö oli teollisuustontti, jolla tämänkaltaisen haitan sietovelvollisuuden oli katsottava olevan omakotikiinteistöä suuremman. Haitta oli niin vähäinen, ettei siitä tullut suorittaa korvausta.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan.

Asian on ratkaissut määräaikainen käräjätuomari Lasse Tamminen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 20.3.2003

A. valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen vaatien käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hyväksymistä.

Kivimurskeen varastointi oli alkanut A:n omistaman kiinteistön lähialueella vuoden 2003 alussa ja jatkui 5 - 10 vuoden ajan. Kivimurske varastoitiin noin kilometrin päähän A:n kiinteistöltä siten, että kiinteistöltä oli varastointipaikkaan osittainen näköyhteys. Alueella oli tapahtunut ja tuli tapahtumaan maisemaa rumentavia muutoksia, jotka vähensivät asumisviihtyisyyttä kiinteistöllä. Maisemalliset muutokset, asumisviihtyisyyden väheneminen ja mahdollisuus läjittää kivimursketta lähes A:n omistaman kiinteistön rajaan saakka olivat alentaneet kiinteistön arvoa.

A:n kiinteistö oli vahvistetussa asemakaavassa osoitettu teollisuustontiksi. Koska kiinteistöä käytettiin tosiasiallisesti asuintarkoitukseen, ei kiinteistön osoittaminen kaavassa teollisuustontiksi estänyt korvausten tuomitsemista maisemallisista muutoksista ja kiinteistön arvon alentumisesta. Hovioikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi maiseman muutoksista ja kiinteistön arvon alentumisesta yhteensä 5 000 euroa. Korvauksen määrässä oli alentavana tekijänä otettu huomioon se, että kiinteistö oli kaavassa osoitettu teollisuustontiksi.

Yhtiön kaivostoiminnasta syntyvän maatalouskalkin ja rikastushiekan läjitysalue oli laajentunut siten, että se sijaitsi noin 200 metrin etäisyydellä A:n kiinteistöllä olevista rakennuksista. Kiinteistöllä asuvan todistajan kertoman mukaan kalkkipöly oli lisääntynyt läjitysalueen laajennuksen ja suojana olleen metsän kaatamisen johdosta. Hovioikeus katsoi kaivostoiminnan harjoittamisesta aiheutuvan pölyhaittaa ja määräsi korvaukseksi aiheutuneesta ja tulevaisuudessa aiheutuvasta pölyhaitasta 4 000 euroa. Kaivospiirin laajennuksesta aiheutuvaan melu- ja tärinähaittaan perustuvat korvausvaatimukset hovioikeus hylkäsi näyttämättöminä.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota ja velvoitti Nordkalk Oyj Abp:n suorittamaan A:lle korvauksena kiinteistön arvon alentumisesta, maisemallisista muutoksista ja pölyhaitasta yhteensä 9 000 euroa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Ikävalko, Pertti Nieminen ja Satu Salmi. Esittelijä Pirjo Haaja.

Perustelut

Kanteessa esitettyjen vaatimusten tutkiminen

1. Nordkalk Oyj Abp on muutoksenhakemuksessaan katsonut, että A. oli menettänyt oikeutensa vaatia korvausta kaivospiirin laajennuksesta aiheutuneista vahingoista ja haitoista, koska hän ei ollut vaatinut niitä kaivospiiritoimituksessa.

2. Kaivoslain 36 §:n mukaan alueen ottamisesta kaivospiiriin tai apualueeksi aiheutuvasta haitasta kiinteistön jäljelle jäävän osan käyttämiselle tai muutoin kiinteistölle aiheutetusta vahingosta tai haitasta on suoritettava korvaus. Niinikään kaivospiirin määräämisen tai kaivostyön aiheuttama muun oikeuden menettäminen tai supistuminen on korvattava. Kaivostoiminnasta aiheutuvien vahinkojen ja haittojen korvaamista koskevien kysymysten käsittely kaikilta osin jo kaivospiiritoimituksessa olisi kaivostoiminnan harjoittajan ja vahingon- tai haitankärsijäin etujen mukaista. Kaikki kaivostoiminnasta aiheutuvat vahingot ja haitat eivät kuitenkaan ole siten ennalta arvioitavissa, että niitä koskevat korvauskysymykset olisi mahdollista käsitellä kaivospiiritoimitusvaiheessa.

3. Kaivospiiritoimituksessa viran puolesta tapahtuvaa lunastus- ja korvausmenettelyä täydentää kaivoslain 46 §, joka koskee niin sanottujen edellyttämättömien vahinkojen korvaamista. Mainitun pykälän mukaan korvausta voidaan hakea käräjäoikeudessa kanteella sellaisesta kaivostyöstä aiheutuvasta vahingosta tai haitasta, jota kaivospiiriä määrättäessä ei ole otettu huomioon.

4. Niiden vahinkojen ja haittojen piiriä, joita koskevat korvausvaatimukset tulisi aina käsitellä kaivospiiritoimituksessa, ei kuitenkaan ole mahdollista yksityiskohtaisesti ennalta määrätä. Sen vuoksi ja kun otetaan huomioon kaivoslain 46 §:n sanamuoto, vahingon- tai haitankärsijällä on vahingon tai haitan laadusta riippumatta oikeus esittää korvausvaatimuksensa kaivospiiritoimituksen jälkeen vireille pannussa oikeudenkäynnissä. Korvausvaatimusta ei näin ollen voida jättää tutkimatta sillä perusteella, että vaatimusta ei ole esitetty kaivospiiritoimituksessa. A:n vaatimukset on sen vuoksi tullut tutkia käräjäoikeudessa vireille pannussa kanteessa esitettyinä.

Kaivostoiminnasta aiheutuvan maiseman menetyksen korvattavuus

5. Kaivoslain 36 §:n soveltamisalaa ei ole rajattu ainoastaan tietyntyyppisten vahinkojen ja haittojen korvaamiseen. Säännöksen nojalla on määrättävä korvaus myös kaivostyöstä aiheutuvasta maisemakuvan muutoksesta johtuvasta kiinteistön arvon pysyvästä alentumisesta, mikäli korvattavuuden edellytykset muutoin täyttyvät. Koska kaivoslain 46 § täydentää kaivoslain varsinaista korvausjärjestelmää eikä sen soveltamisalaa ole rajattu kaivoslain 36 §:n 2 momentin soveltamisalaa suppeammaksi, soveltuu edellä maiseman menetyksen korvattavuudesta lausuttu myös 46 §:n nojalla esitettyyn korvausvaatimukseen.

6. Maisemakuvan muuttuminen sinänsä ei ole korvattava vahinko. Sen sijaan tietynlaisen toiminnan harjoittamisesta aiheutuvasta maisemakuvan muutoksesta johtuva kiinteistön arvon alentuminen voi synnyttää korvausvelvollisuuden toiminnanharjoittajalle. Kiinteistön arvon muodostumiseen vaikuttavat maisemakuvan lisäksi useat tekijät. A:n omistama X:n tila on voimassa olevassa asemakaavassa, joka oli vahvistettu jo ennen kuin A. vuonna 1995 osti tilan, osoitettu kokonaisuudessaan T1-alueeksi (Teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue), jolle kaavamääräysten mukaan saa rakentaa kaivostoiminnan tarpeita palvelevia laitteita ja rakennuksia. Teollisuustarkoituksiin osoitetun alueen arvon määräytymisen kannalta eivät maisematekijät yleensä ole merkityksellisiä. Tämän vuoksi ja koska asiakirjoista ei ilmene, että A:n omistaman tilan asemakaavassa osoitettua käyttötarkoitusta oltaisiin muuttamassa, Korkein oikeus katsoo, ettei Nordkalk Oyj Abp:n kaivospiirin laajennuksesta johtuvasta maisemakuvan muutoksesta aiheudu Xn tilalle sellaista arvon alentumista, josta olisi kaivoslain 46 §:n nojalla määrättävä korvaus. Sillä hovioikeuden tuomiossa mainitulla seikalla, että kiinteistöä tosiasiassa käytetään kaavamääräyksestä poiketen asumistarkoitukseen, ei edellä lausuttu huomioon ottaen ole merkitystä.

Kaivostoiminnasta aiheutuvien pölyhaittojen korvattavuus

7. Siltä osin kuin kaivostoiminnasta aiheutuvat vahingot ja haitat ovat ympäristövahinkojen korvaamisesta annetussa laissa (ympäristövahinkolaki) tarkoitettuja ympäristövahinkoja, niiden korvaamiseen on sovellettava mainitun lain säännöksiä. Lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut muun muassa ilman pilaantumisesta. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövahinko korvataan vain, jollei häiriön sietämistä ole pidettävä kohtuullisena, ottaen muun ohella huomioon paikalliset olosuhteet ja häiriön syntymiseen johtanut tilanne kokonaisuudessaan sekä häiriön yleisyys vastaavissa olosuhteissa muutoin. Lain 4 §:n 2 momentin mukaan sietämisvelvollisuus ei kuitenkaan koske vähäistä suurempaa esinevahinkoa. A:n vaatimusta pölyhaittojen korvaamisesta on arvioitava ympäristövahinkolain nojalla.

8. Ihalaisen kaivospiiri on muodostettu vuonna 1968 ja piiriä on laajennettu vuosina 1974 ja 1996. Alueella on siten harjoitettu kaivostoimintaa vuosikymmenten ajan. Avokaivostoiminnan harjoittamisesta on tässä tapauksessa, kuten avokaivostoiminnassa yleensäkin, syntynyt ainakin jonkin verran kalkki- ja kivipölyä, jonka leviämistä kaivospiirin ulkopuolelle ei ole voitu estää. A:n omistama X:n tila on vuonna 1988 hyväksytyssä asemakaavan muutoksessa osoitettu kokonaisuudessaan teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi, jolle saa kaavamääräysten mukaan rakentaa kaivostoiminnan tarpeita palvelevia laitteita ja rakennuksia. A. on ostanut sanotun tilan vuonna 1995. Ottaen huomioon A:n ostaman tilan käyttötarkoitus ja se, että hänen on jo ostohetkellä täytynyt ymmärtää kaivostoiminnasta voivan ainakin jossain määrin aiheutua pölyhaittaa, Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole esitetty selvitystä sellaisesta pölyhaitasta, joka olisi vähäistä suurempi ja jonka sietämistä ei olisi ympäristövahinkolain 4 §:n 1 momentin mukaan pidettävä kohtuullisena.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Kanne hylätään ja Nordkalk Oyj Abp vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta A:lle.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas (eri mieltä), Kari Kitunen (eri mieltä), Mikael Krogerus ja Pasi Aarnio (eri mieltä). Esittelijä Jari Salila (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen oikeussihteeri Salila: Mietintöni vastaa muuten Korkeimman oikeuden ratkaisua, mutta pölyhaittojen korvattavuuden osalta se on seuraava:

Kaivostoiminnasta aiheutuvien pölyhaittojen korvattavuus

A. on käräjäoikeudessa vireille panemassaan kanteessa vaatinut Nordkalk Oyj Abp:n velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta muun ohella Ihalaisen kaivospiirin käyttöalueen ja apualueiden laajennuksesta sekä nykyisessä laajuudessaan harjoitetun kaivostoiminnan aiheuttamista pölyhaitoista. Käräjäoikeus on hylännyt A:n kanteen. Hovioikeus on, käräjäoikeuden tuomiota muuttaen, velvoittanut Nordkalk Oyj Abp:n suorittamaan korvausta A:lle kaivostoiminnasta jo aiheutuneista ja tulevaisuudessa aiheutuvista pölyhaitoista 4 000 euroa. Valituksessaan Korkeimpaan oikeuteen Nordkalk Oyj Abp on lausunut, ettei korvauksia voida määrätä maksettavaksi olemassaolevan kaivostoiminnan aiheuttamista haitoista, koska A. on perustanut vaatimuksensa kaivospiirin käyttöalueen ja apualueiden laajennukseen. A:n vaatimuksista ilmenee kuitenkin hänen tarkoittaneen vaatia korvausta muistakin kaivostoiminnasta aiheutuneista pölyhaitoista. Sen vuoksi nämä A:n vaatimukset on tullut tutkia tässä yhteydessä.

Siltä osin kuin kaivostoiminnasta aiheutuvat vahingot ja haitat ovat ympäristövahinkojen korvaamisesta annetussa laissa (ympäristövahinkolaki) tarkoitettuja ympäristövahinkoja, on niiden korvaamiseen sovellettava mainitun lain säännöksiä. Ympäristövahinkolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta. Ympäristövahinkolain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövahinko korvataan mainitun lain säännösten nojalla vain, jollei häiriön sietämistä ole pidettävä kohtuullisena, ottaen muun ohella huomioon paikalliset olosuhteet ja häiriön syntymiseen johtanut tilanne kokonaisuudessaan sekä häiriön yleisyys vastaavissa olosuhteissa muutoin. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan sietämisvelvollisuus ei kuitenkaan koske tahallisesti tai rikoksella aiheutettua vahinkoa eikä myöskään henkilövahinkoa ja vähäistä suurempaa esinevahinkoa.

Asiakirjoihin sisältyvän ja lainvoiman saaneen Itä-Suomen ympäristölupaviraston Nordkalk Oyj Abp:lle myöntämän Lappeenrannan kaivoksen sekä kalsiitti- ja wollastoniittirikastamoja koskevan ympäristölupapäätöksen 17.10.2002 nro 53/02/2 mukaan A:n omistaman tilan eteläpuolella sijaitsevalle kaivospiirin laajennusalueelle tullaan läjittämään maamassoja. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella mainitusta toiminnasta aiheutuvat pölyhaitat tulevat jäämään ennalta arvioituna siinä määrin vähäiseksi, että niiden sietämistä on pidettävä ympäristövahinkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuullisena. Näistä haitoista ei voida ennakolta määrätä ympäristövahinkolain 9 §:n nojalla kertakaikkista korvausta.

Asiakirjoista ilmenee, että A:n omistaman tilan X itäpuolella tapahtuvasta maatalouskalkin välivarastoinnista aiheutuu ajoittain kalkkipölyimmissioita. Avokaivostoiminnan harjoittamisessa syntyy säännönmukaisesti hienojakoista kivipölyä, jonka leviämistä kaivospiirialueen ulkopuolelle ei kaikissa tilanteissa voida estää. Pölyhaittojen on sen vuoksi katsottava olevan tavanomaisia avokaivosten välittömässä läheisyydessä ja siten ennalta arvattavia.

Asiakirjoista ilmenee, että Ihalaisen kaivospiiri on muodostettu v. 1968 ja että kaivospiiriä on laajennettu vuosina 1974 ja 1996. Alueella on siis harjoitettu kaivostoimintaa usean vuosikymmenen ajan. A:n omistama X:n tila on Lappeenrannan kaupunginvaltuuston 19.12.1988 hyväksymässä asemakaavan muutoksessa osoitettu kokonaisuudessaan T1-alueeksi (Teollisuus- ja varastorakennusten korttelialue), jolle kaavamääräysten mukaan saa rakentaa kaivostoiminnan tarpeita palvelevia laitteita ja rakennuksia. A. on ostanut tilan X vuonna 1995, minkä vuoksi hänen on tullut olla tietoinen kaivostoiminnasta aiheutuvista pölyhaitoista sekä tilan X kaavassa osoitetusta käyttötarkoituksesta.

Asiakirjoista ei ilmene, että korvausvaatimusten perusteena olevat pölyhaitat poikkeaisivat tavanomaiseksi katsottavista ja siten sietämisvelvollisuuden piiriin kuuluvista pölyhaitoista. Näillä perusteilla katson, että maatalouskalkin varastoinnista aiheutuvien pölyhaittojen sietämistä on pidettävä kohtuullisena. Koska asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella pölyhaitasta aiheutuvaa vahinkoa ei ole pidettävä vähäistä suurempana, ei A:lla ole oikeutta korvaukseen pölyhaitan perusteella.

Oikeusneuvos Aarnio: Kanteessa esitettyjen vaatimusten tutkimisen ja kaivostoiminnasta aiheutuneen maiseman menetyksen korvattavuuden osalta olen Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla. Yhdyn tuomiosta ilmenevään näkemykseen myös siinä, että A:n vaatimusta pölyhaittojen korvaamisesta on arvioitava ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain nojalla.

Pölyhaittojen korvattavuuden osalta totean hovioikeuden tuominneen korvausta pölyhaitoista nojautuen suorittamaansa katselmukseen ja pääkäsittelyssä kuulustellun todistajan kertomukseen. Vaikka hovioikeuden tuomiosta ei selvästi ilmene, mihin oikeudelliseen päättelyyn se on perustanut korvausvastuun, on se joka tapauksessa mainitun todistelun perusteella päätynyt tuomitsemaan korvauksen kaivostoiminnan harjoittamisesta jo aiheutuneesta ja tulevaisuudessa aiheutuvasta pölyhaitasta.

Katson, ettei tässä tilanteessa voida asiassa ratkaista kysymystä pölyhaitan sietämisvelvollisuudesta ja korvausvastuusta toimittamatta katselmusta ja suullista käsittelyä todistelun vastaanottamiseksi. Enemmistön ratkaistessa asian tältäkin osin välittömästi katson, ettei pölyhaitan korvaamisen osalta ole esitetty syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Aarnio.

Oikeusneuvos Tulokas: Olen Korkeimman oikeuden enemmistön kannalla lopputuloksen ja perustelujen osalta. Vaatimusten tutkimista perustelen kuitenkin seuraavasti:

A. on kanteellaan käräjäoikeudessa vaatinut kaivosoikeuden haltijalta Nordkalk Oyj Abp:ltä korvausta kaivospiirin laajentamisesta aiheutuvasta kiinteistön arvon alenemisesta, maiseman menetyksestä sekä immissiohaitoista. Siihen nähden, ettei A:n kiinteistö ole ollut lunastustoimien kohteena ja että immissiohaittojen on ilmoitettu lisääntyneen vasta kaivospiiritoimituksen jälkeen, korvausvaatimukset on tutkittava kaivoslain 46 §:n perusteella.