23.12.2004

Virallisen syyttäjän syyte Turun käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati Turun keskusvankilan johtajalle A:lle ja vartiopäällikölle B:lle rikoslain 40 luvun 11 §:n (792/1989), vankeinhoitoasetuksen 5 §:n sekä oikeusministeriön vankeinhoito-osaston Turun keskusvankilan johtajalle vahvistaman työjärjestyksen 13.10.1999 dnro 45/102/99 ja Turun keskusvankilan vartiopäällikön työjärjestyksen 9.11.1999 nojalla rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (tekoaika 4.1. - 17.12.2000).

Syyttäjä lausui, että vankilan johtajan tehtäviin on työjärjestyksen mukaan kuulunut muun ohella huolehtia vankilan toimintaa koskevien säännösten ja määräysten noudattamisesta sekä valvoa vankien, erityisesti yksinäishuoneeseen sijoitettujen, olosuhteita ja kohtelua.

Vartiopäällikön tehtäviin on vartiopäällikön työjärjestyksen mukaan kuulunut muun ohella ohjata, kehittää ja valvoa vankilan turvallisuutta, järjestystä, vankien kohtelua ja vartioimista.

Vankeinhoitoasetuksen 5 §:n mukaan vankeja ja vankien käytössä olevia tiloja on valvottava siten kuin muun ohella rangaistuslaitoksen järjestys ja vankien turvallisuuden takaaminen edellyttävät.

A ja B olivat huolimattomuudesta rikkoneet edellä selostettuihin säännöksiin ja määräyksiin perustunutta virkavelvollisuuttaan huolehtia vankien turvallisuudesta laiminlyömällä valvoa, että keskusvankilan järjestysosastolla (Länsiselliosaston 1 kerros) olisi noudatettu osaston järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi 4.1.2000 annettua kirjallista päiväjärjestystä. Päiväjärjestyksen perusteella olisi väkivallan kohteeksi joutumisen pelon vuoksi muista vangeista erillään pidettävien yksittäisruokailijoiden päivällinen pitänyt järjestää heidän turvallisuutensa varmistamiseksi vasta sen jälkeen, kun osaston muut vangit oli oman ruokailunsa päätyttyä suljettu selleihinsä.

A:n ja B:n laiminlyönnin seurauksena oli yksittäisruokailijoiden ruoanhaku ja ruokailu osastolla aloitettu säännönmukaisesti päiväjärjestyksen vastaisesti jo silloin, kun muiden vankien sellit olivat vielä olleet heidän ruokailunsa vuoksi avoimina, jolloin muut vangit olivat voineet liikkua käytävällä, jolla olevalta ruoanjakopaikalta myös yksittäisruokailijoiden oli noudettava ateriansa.

Osastolla noudatetun päiväjärjestyksen vastaisen menettelyn seurauksena oli A:n ja B:n tiedossa olleen väkivallan uhan vuoksi muista vangeista erillään pidettävä vanki V joutunut 17.12.2000 törkeän pahoinpitelyn kohteeksi. V:n ollessa osaston käytävällä hakemassa ruoka-annostaan oli läheisestä avoinna olleesta sellistä hyökännyt hänen kimppuunsa erittäin vaaralliseksi väkivaltarikolliseksi tiedetty vanki, joka oli lyönyt V:tä puusepän piikillä useita kertoja ylävartaloon ja päähän.

A:n ja B:n virkavelvollisuuden rikkomista, kun tärkeää vankien turvallisuutta koskenutta päiväjärjestyksen määräystä jätettiin edellä kerrotuin vakavin seurauksin noudattamatta, ei voitu pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

A:n ja B:n vastaukset

A ja B kiistivät syytteen. He eivät olleet tienneet päiväjärjestyksen rikkomisesta.

Käräjäoikeuden tuomio 27.9.2002

Käräjäoikeus lausui, että syytteen teonkuvauksessa kerrotun päiväjärjestyksen perusteella osastolla olisi väkivallan kohteeksi joutumisen pelon vuoksi muista vangeista erillään pidettävien yksittäisruokailijoiden päivällinen pitänyt järjestää heidän turvallisuutensa varmistamiseksi vasta sen jälkeen, kun osaston muut vangit oli oman ruokailunsa päättyessä suljettu selleihinsä.

Käytännössä näin ei kuitenkaan ollut menetelty, vaan yksittäisruokailijoiden ruoanhaku ja ruokailu oli aloitettu jo silloin, kun osaston muiden vankien sellit olivat vielä olleet heidän ruokailunsa vuoksi avoimia. He olivat voineet liikkua käytävällä, jolla olevalta ruoanjakopaikalta myös yksittäisruokailijoiden oli noudettava ateriansa. Tämän päiväjärjestyksen vastaisen käytännön seurauksena rikoshistoriansa johdosta aikaisemmin väkivallan kohteeksi joutunut ja pelon vuoksi muista vangeista erillään pidetty V oli joutunut 17.12.2000 törkeän pahoinpitelyn kohteeksi osaston käytävällä ruoanhaun yhteydessä.

Osastolla ylivartijana toimineen todistajan ja 17.12.2000 osastolla ylivartijan tehtäviä hoitaneen todistajan kertomuksilla oli selvitetty, että kerrottua päiväjärjestyksen vastaista käytäntöä oli osastolla noudatettu kauan ja jo aikaisemman 13.12.1998 annetun pääosiltaan samansisältöisen päiväjärjestyksen aikana.

Asiassa ei ollut näytetty, että A ja B olisivat olleet tietoisia päiväjärjestyksen määräysten rikkomisesta.

Valvonta päiväjärjestyksen noudattamisesta oli työjärjestysten perusteella kuulunut A:n ja B:n tehtäviin.

A:n ja B:n sekä todistajien kertomuksilla oli selvitetty, että A ja B olivat huolehtineet tästä velvollisuudestaan lähinnä päivittäin pidetyillä palavereilla. Niitä B oli pitänyt osastojen ylivartijoiden kanssa ja A B:n tai hänen sijaisensa kanssa. A oli lisäksi huolehtinut valvontavelvollisuudestaan viikottain pitämillään vankipalavereilla. Kertomuksista on ilmennyt, että näissä keskusteluissa oli päivittäin melko seikkaperäisesti käyty läpi vankien turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja ongelmia.

Osastoilla A ja B olivat sen sijaan käyneet vain satunnaisesti, silloin kun jokin yksittäinen asia oli edellyttänyt heidän henkilökohtaista käyntiään osastoilla. A on tunnustanut, ettei hän ollut säännöllisesti käynyt osastoilla, vaikka työjärjestyksen mukaan johtajan tuli säännöllisesti myös käydä vankien eri tiloissa. Ylivartijana toimineen todistajan mukaan B oli käynyt osastolla silloin tällöin, arvion mukaan 2 - 3 kertaa kuukaudessa, ja A oli käynyt joskus.

Todistajien kertomuksista oli pääteltävissä, että päiväjärjestystä ei ole ainakaan aina eikä kaikkien vartijoiden keskuudessa koettu ehdottomasti velvoittavana määräyksenä vaan ainoastaan suuntaa antavana ohjeena. Tämä osoitti, että sääntöjen ja määräysten noudattamista ei vankilan kaltaisessa laitoksessa voitu riittävästi valvoa vain palavereilla, vaan valvonta edellytti henkilökohtaisia käyntejä osastoilla muulloinkin kuin yksittäisten kysymysten vaatiessa. Tältä osin A ja B olivat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.

Oli melko todennäköistä, joskaan ei varmaa, että A ja B olisivat tulleet tietoisiksi päiväjärjestyksen noudattamiseen liittyvistä epäkohdista jo ennen 17.12.2000, mikäli he useammin olisivat liikkuneet osastoilla.

Rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 3 luvun 2 a §:n mukaan osastoilla tulee olla päiväjärjestys. Päiväjärjestyksen sisältöä ei kuitenkaan ollut laissa yksityiskohtaisesti säännelty, vaan ns. pelkäävienkin vankien turvallisuudesta voitiin huolehtia eri tavalla. Kyseisenkin osaston päiväjärjestys olisi voinut olla sisällöltään erilainen ja, vaikka osastolla oli sekä pelkääviä vankeja että erittäin vaaralliseksi luokiteltavia vankeja, jopa suuremmassa määrin vain vartijoiden läsnäoloon rakentuva. Tärkeintä turvallisuuden kannalta oli, että pelkäävät ja uhatut vangit eivät joutuneet kohtaamaan muita osastolla asuvia vankeja.

Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt, että pelkäävät vangit määräysten laiminlyönnin seurauksena todella olisivat osastolla kokeneet oloaan turvattomaksi. B:n ja ylivartijan tehtäviä hoitaneen todistajan mukaan V ei ollut koskaan heille valittanut osaston päiväjärjestyksestä eikä mistään häneen kohdistuneesta konkreettisesta uhasta. Heidän tiedossaan ei myöskään ollut ollut, että V olisi valittanut tästä jollekin toiselle. V oli itse ilmoittanut, ettei hän ollut osastolla ilmoittanut häneen kohdistuneesta konkreettisesta uhasta ja oli vasta esitutkintakertomuksestaan muistutettuna muistanut, että hän olisi jollekin vartijalle kuitenkin valittanut turvallisuutensa huolehtimisesta ruokailujen yhteydessä.

Kerrotut seikat huomioon ottaen A:n ja B:n laiminlyöntiä oli kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi syytteen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mari Jaakkola ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 4.7.2003

Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien, että A ja B tuomitaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistuksiin. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti Kajanen, Saara Laapas ja Raimo Kyllästinen. Esittelijä Atso Sinervo.

Perustelut

Asian tausta ja rangaistusvaatimus

1. Turun keskusvankilan järjestysosaston 4.1.2000 vahvistetun päiväjärjestyksen mukaan osastolla asuvien muista vangeista erillään pidettävien vankien ruokailun tuli tapahtua vasta sitten, kun osaston muut vangit oli ruokailunsa päätyttyä suljettu selleihinsä. Omasta pyynnöstään muista vangeista erillään pidettävä vanki V on 17.12.2000 joutunut osastolla ruokailun yhteydessä siellä asuneen muun kuin erillään pidettävän vangin pahoinpitelemäksi. Osastolla ei ollut noudatettu päiväjärjestystä, vaan erillään pidettävien vankien ruokailu oli aloitettu jo silloin, kun muiden vankien sellien ovet olivat olleet vielä avoimina.

2. Syyttäjä on katsonut, että vankilan johtaja A ja vartiopäällikkö B olivat laiminlyöneet valvoa, että päiväjärjestystä olisi noudatettu. Osastolla oli menetelty säännönmukaisesti päiväjärjestyksen vastaisesti 4.1. - 17.12.2000. Mainittu laiminlyönti oli mahdollistanut pahoinpitelyn tapahtumisen. Sen vuoksi syyttäjä on vaatinut, että A ja B tuomitaan rangaistukseen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Sovellettava säännös

3. Tapahtuma-aikana voimassa olleen rikoslain 40 luvun 11 §:n (792/1989) mukaan jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta tai varomattomuudesta rikkoo tai jättää täyttämättä virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuudessaan arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon.

4. Virkarikossäännöksiä on sittemmin uudistettu. 1.10.2002 voimaan tulleen rikoslain 40 luvun 10 §:n (604/2002) mukaan jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon.

5. Korkein oikeus toteaa, ettei tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevan säännöksen osalta ole tapahtunut sellaista muutosta, että nyt voimassa olevan lain soveltaminen voisi johtaa tässä tapauksessa lievempään lopputulokseen. Sen vuoksi rikokseen on rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan sovellettava tekohetkellä voimassa ollutta lakia.

Kysymyksenasettelu

6. Asiassa on ensin arvioitava, ovatko A ja B jättäneet sanotussa 11 §:ssä tarkoitetuin tavoin täyttämättä virkavelvollisuutensa. Jos tässä harkinnassa päädytään myönteiseen lopputulokseen, on vielä arvioitava, onko virkavelvollisuuden rikkominen ollut kuitenkin säännöksessä tarkoitetuin tavoin vähäinen.

A:n ja B:n virkavelvollisuus

7. Vankeinhoitoasetuksen 3 luvun 5 §:n mukaan vankeja ja vankien käytössä olevia tiloja on valvottava siten kuin rangaistuslaitoksen järjestys, laitoksessa pitämisen varmuus ja vankien turvallisuuden takaaminen edellyttävät.

8. Tapahtuma-aikana voimassa olleen vankeinhoitolaitoksesta annetun asetuksen (134/1986) 12 §:n mukaan laitoshallinnon tehtävänä oli valvoa, että vankilassa noudatetaan tarkoituksenmukaista vankeinhoitoa, järjestystä ja hyvää taloutta ja että vangit saavat nauttia laillisia oikeuksiaan. Laitoshallinnon virkamiesten yleisiin velvollisuuksiin kuului asetuksen 31 §:n mukaan muun ohella tarkoin noudattaa säännöksiä ja määräyksiä.

9. Sanotun asetuksen 24 §:n ja oikeusministeriön vankeinhoito-osaston vahvistaman johtajan työjärjestyksen mukaan vankilan johtajan tehtävänä on ollut muun muassa huolehtia vankilan toimintaa koskevien säännösten ja määräysten noudattamisesta, käydä säännöllisesti vankilan eri tiloissa ja valvoa vankien, erityisesti yksinäishuoneeseen sijoitettujen olosuhteita ja kohtelua. Mainitun asetuksen 28 §:n ja Turun keskusvankilan vartiopäällikön työjärjestyksen mukaan tämän tehtäviin on kuulunut muun muassa valvoa vankilan turvallisuutta, järjestystä, vankien kohtelua ja vartioimista sekä riittävän usein tarkastaa vankilan asuin- ja työtiloja sekä muita tiloja, joissa vangit oleskelevat.

10. Sanottujen säännösten ja määräysten perusteella A:n vankilan johtajana ja B:n vartiopäällikkönä on tullut valvoa vankilan järjestystä ja vankien turvallisuutta koskevien määräysten noudattamista. Näin ollen heidän virkavelvollisuuksiinsa on kuulunut valvoa, että myös puheena olevaa päiväjärjestystä noudatettiin. Määräys säännöllisestä vankilan eri tiloissa käymisestä liittyy tähän valvontatehtävään. Siitä, miten valvonta muutoin olisi käytännössä tullut hoitaa, ei ole annettu nimenomaisia säännöksiä tai määräyksiä. A:n ja B:n on tullut järjestää valvonta harkintansa mukaan sellaisella tavalla, jonka voidaan katsoa olleen tarkoituksenmukainen ja riittävän tehokas.

Ovatko A ja B rikkoneet virkavelvollisuuttaan

11. A ja B ovat kertoneet huolehtineensa valvontavelvollisuudestaan lähinnä päivittäin pidetyillä "palavereilla", joita B oli pitänyt osastojen ylivartijoiden ja A B:n kanssa. Näissä keskusteluissa oli käyty läpi muun muassa vankien turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja ongelmia. A oli lisäksi viikottain pitänyt "vankipalavereita", joissa vangit olivat tuoneet esiin havaitsemiaan seikkoja. Näissä "palavereissa" ei ollut tullut ilmi, että sanotulla osastolla ei noudatettu päiväjärjestystä.

12. A on Korkeimmassa oikeudessakin tunnustanut, ettei hän ollut säännöllisesti käynyt vankiosastoilla. Käyntejä oli ollut vain jonkun asian niin vaatiessa. B:n on näytetty käyneen nyt kysymyksessä olevalla osastolla muutaman kerran kuukaudessa. Sekä A että B ovat katsoneet, ettei päiväjärjestyksen noudattamatta jättämistä olisi voinut havaita, vaikka he olisivat käyneet useamminkin osastoilla, koska tieto heidän tulostaan yleensä tuli osastoille ennen heidän sinne saapumistaan.

13. A ja B ovat edelleen todenneet, että vankilassa oli 15 vankiosastoa ja sen alue oli laaja. Nämä olosuhteet sekä A:n ja B:n muut työtehtävät eivät olleet mahdollistaneet heidän toimestaan laajempaa valvontaa. A ja B ovat myös katsoneet, että päiväjärjestyksen noudattamisesta olivat ensisijaisesti vastuussa osastojen esimiehinä toimivat ylivartijat, joiden laatima päiväjärjestys myös oli. Heidän oli voitava luottaa siihen, että vartijat hoitivat näin tärkeän velvollisuutensa.

14. A ja B ovat todenneet vielä, että myös pelkääjävangit joutuivat eri tilanteissa, esimerkiksi heitä vankilassa eri toimintoihin kuljetettaessa, kohtaamaan muita vankeja. Vankien turvallisuus perustui olennaisesti vartijoiden läsnäoloon. Ruokailua valvomassa oli tullut olla kaksi vartijaa. Siinä tilanteessa, jossa pahoinpitely oli tapahtunut, oli kuitenkin ollut läsnä vain yksi vartija.

15. Asiassa on riidatonta, etteivät A ja B ole tulleet ennen pahoinpitelyä tietämään siitä, ettei päiväjärjestystä noudatettu. Esitetyn todistelun mukaan päiväjärjestyksen vastainen käytäntö oli osastolla jatkunut koko syytteessä tarkoitetun lähes vuoden ajan ennen pahoinpitelyä. Kun tällainen käytäntö on voinut jatkua näin pitkään, on jo tästä pääteltävissä, että A:n ja B:n valvonnassa käyttämät keinot ovat olleet riittämättömiä. Vaikka vankilan olosuhteet sekä A:n ja B:n muut työtehtävät ovat hankaloittaneet esimerkiksi osastokäynnein toteutettuja valvontatoimia, asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joista voisi päätellä, ettei valvontaa olisi ollut mahdollista järjestää tehokkaammalla tavalla. A:n ja B:n vastuuta ei myöskään poista se, että ylivartijat ovat ensisijaisesti olleet vastuussa päiväjärjestyksen noudattamisesta, koska he ovat olleet velvollisia valvomaan myös ylivartijoiden toimia. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat laiminlyöneet riittävästi valvoa päiväjärjestyksen noudattamista ja siten rikkoneet huolimattomuudesta säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

Onko teko vähäinen

16. Kysymyksessä olevalla osastolla on säilytetty sekä erityisen suojelun tarpeessa olevia, muista vangeista erillään pidettäviä vankeja että erityisen vaarallisia vankeja, joita ei kuitenkaan ole pidetty erillään muista vangeista. Päiväjärjestyksen määräys ruokailun järjestämisestä on ollut erillään pidettävien vankien turvallisuuden kannalta tärkeä. Puutteellinen valvonta on mahdollistanut tämän määräyksen noudattamatta jättämisen jatkumisen varsin pitkään. Se on johtanut myös vahingolliseen seuraamukseen, kun V on joutunut pahoinpitelyn kohteeksi.

17. B on kappaleessa 11 kerrotulla tavalla päivittäin tavannut osastojen ylivartijat kokouksissa, joissa on käsitelty turvallisuuskysymyksiä, ja A ja B ovat neuvotelleet samoin päivittäin. Sekä A että B ovat myös kappaleesta 12 ilmenevällä tavalla käyneet nyt kysymyksessä olevalla osastolla. Se, että päiväjärjestyksessä olevaa määräystä ruokailun järjestämisestä ei ole noudatettu, ei ole sanotuissa yhteyksissä tullut esiin eivätkä A ja B ole muullakaan perusteella olleet siitä tietoisia. Osastojen järjestyksestä ja päiväjärjestyksen noudattamisesta huolehtiminen on ollut ensisijaisesti osastojen esimiehinä toimivien ylivartijoiden tehtävä ja päiväjärjestyksen nyt kysymyksessä olevan kohdan tärkeys huomioon ottaen heidän velvollisuutensa on ollut korostunut. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden vuoksi A:lla ja B:llä olisi ollut erityisesti syytä epäillä sitä, ettei päiväjärjestystä noudateta. A:n ja B:n mukaan he olisivat puuttuneet asiaan välittömästi, jos asia olisi tullut heidän tietoonsa. Tätä ilmoitusta ei ole aihetta epäillä. Vankilan edeltä ilmenevät olosuhteet sekä A:n ja B:n muut tehtävät ovat asettaneet rajoituksia aktiivisemmalle ja tehokkaammalle valvonnalle.

18. Siihen, että V:n pahoinpiteleminen oli tapahtunut, oli saattanut olennaisesti vaikuttaa se, että vankien ruokailua valvomassa oli poikkeuksellisesti ollut vain yksi vartija.

19. Korkein oikeus toteaa, että sovellettavan rikoslain 40 luvun 11 §:n mukaan teon vähäisyyden arviointi perustuu kokonaisarvosteluun. Punnitessaan toisaalta vähäisyyden puolesta ja toisaalta sitä vastaan puhuvia seikkoja Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n virkavelvollisuuden rikkomista kokonaisuudessaan arvostellen on pidettävä vähäisenä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón (eri mieltä) sekä oikeusneuvokset Eeva Vuori, Mikael Krogerus, Pauliine Koskelo (eri mieltä) ja Pasi Aarnio. Esittelijä Pekka Haapaniemi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Koskelo: Korkeimman oikeuden enemmistön tavoin katson, että A ja B ovat laiminlyöneet riittävästi valvoa päiväjärjestyksen noudattamista ja siten huolimattomuudesta rikkoneet säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Laiminlyönnin seurauksena turvallisuuden kannalta tärkeä määräys on jäänyt pitkään noudattamatta.

Vankilan olosuhteet ovat olleet hankalat, sillä pelkääjävankeja ja vaarallisia vankeja on käytettävissä olevista tiloista johtuvien rajoitusten vuoksi jouduttu sijoittamaan samalle osastolle. Tällainen tilanne on ollut omiaan erityisesti korostamaan tarvetta siihen, että johdon toimesta valvotaan vankien turvallisuutta koskevien määräysten noudattamista ja järjestelyjen toimivuutta. A ja B ovat itsekin katsoneet päiväjärjestyksen nyt esillä olevien määräysten noudattamisen tärkeäksi pelkääjävankien ja vaarallisten vankien pitämiseksi erillään toisistaan. Määräyksen olennainen sisältö ei ole liittynyt kellonaikojen tarkkaan noudattamiseen, vaan nimenomaan tarpeeseen huolehtia pelkääjävankien pitämisestä erillään muista. Vaikka kohtaamisia pelkääjävankien ja muiden vankien välillä syntyy vankilaoloissa muutoinkin, on tässä ollut kysymys päivittäin säännöllisesti toistuvaa riskialtista tilannetta koskevasta määräyksestä ja sen noudattamisesta. Tämäkin korostaa tarvetta siihen, että johto oma-aloitteisesti pyrkii varmistumaan määräysten noudattamisesta ja käytäntöjen toimivuudesta. Tämän kaltaisessa asiassa valvontaa ei ole asianmukaista jättää lähinnä sen varaan, tulevatko mahdolliset puutteet tai ongelmat esiin alaisten esittämässä raportoinnissa. Vankilan olosuhteet eivät ole olleet esteenä sille, että A ja B olisivat omasta aloitteestaan kiinnittäneet huomiota siihen, kuinka vankien turvallisuusjärjestelyt ateriointien yhteydessä toimivat, ja pyytäneet asiasta selontekoa. Tarkastuskäynnit osastoilla eivät siten olisi olleet ainoa tapa huolehtia valvonnasta aktiivisemmin. Kun syyte koskee tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista, rikkomuksen vähäisyyden arvioinnissa ei voi antaa keskeistä merkitystä sille sinänsä paikkansa pitävälle seikalle, että esiin tulleessa pahoinpitelytapauksessa on ollut myötävaikuttavana tekijänä toisen vartijan tilapäinen poistuminen tiloista, joissa pahoinpitely tapahtui.

Asiassa ei ole ilmennyt sellaista, mikä osoittaisi A:n ja B:n suhtautuneen välinpitämättömästi tai väheksyvästi vankien turvallisuutta koskeviin kysymyksiin. Myöskään ei ole ilmennyt seikkoja, joiden vuoksi A:lla tai B:llä olisi ollut erityistä aihetta epäillä päiväjärjestyksen jääneen nyt kysymyksessä olevilta osin noudattamatta. Näistä seikoista huolimatta valvonnassa ilmennyt puutteellisuus on kysymyksessä olevan määräyksen tarkoitus ja merkitys sekä edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen sen laatuinen, etten katso sitä voitavan pitää vähäisenä.

Näillä perusteilla katson, että A ja B olisi tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoitus.

Presidentti Sevón: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Koskelo.