2.12.2004

Oulun käräjäoikeuden tuomio 27.8.2002

Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 19.5.2002 Pudasjärvellä tappanut X:n suistamalla kuljettamallaan autolla tahallaan X:ää kuljettaneen auton tieltä ja yrittänyt samalla tappaa tuossa autossa kuljettajana ja matkustajana olleet Y:n ja Z:n. Lisäksi käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B ja C olivat yksituumaisesti yllyttäneet A:n tähän tekoon.

Perusteluinaan käräjäoikeus lausui, että A oli B:n ja C:n kehotuksista lähtenyt ajamaan takaa Y:n kuljettamaa autoa, pyrkinyt ohittamaan auton ja törmännyt useita kertoja auton perään. Autot olivat ajaneet osin aivan kiinni toisissaan tai hyvin lähellä toisiaan huomattavaa ylinopeutta. Autojen etäisyys ja nopeus olivat olleet sellaisia, että ilmeinen hengenvaara oli ollut olemassa.

Viimeksi A oli törmännyt Y:n auton perään niin, että auto oli ajautunut sivuluisuun ja suistunut metsään. Myös tämä törmäys oli ollut tahallinen ja tapahtunut B:n ja C:n yllytyksestä. Autojen nopeudet olivat olleet sellaiset, että jokaisen A:n autossa olleen oli täytynyt käsittää, että törmätessä edessä ajavan perään oli erittäin todennäköistä, että edellä ajava auto suistuu metsään ja autossa olevat kuolevat.

Y:n auton suistuminen tieltä oli johtunut yksistään A:n auton törmäyksestä siihen. A oli siten menettelyllään tahallaan tappanut Y:n auton kyydissä olleen X:n ja yrittänyt tappaa toisen kyydissä olleen Z:n sekä autoa kuljettaneen Y:n. B ja C taas olivat yllyttäneet A:n menettelemään siten kuin hän oli menetellyt.

Teon tahallisuutta tuki myös se, että törmäyksen jälkeen A:n kuljettama auto oli hävitetty niin, ettei siitä ollut jälkeenpäin pystytty tutkimaan törmäyksen mahdollisesti aiheuttamia vahinkoja.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n taposta ja kahdesta tapon yrityksestä sekä eräistä muista hänen syykseen jutussa luetuista rikoksista kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen. B:n ja C:n käräjäoikeus tuomitsi yllytyksestä tappoon ja kahteen tapon yritykseen sekä eräistä muista heidän syykseen jutussa luetuista rikoksista kymmenen vuoden vankeusrangaistuksiin.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Stenfors sekä lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 21.3.2003

Hovioikeus, jossa syyttäjä, A, B ja C hakivat muutosta, katso selvitetyksi, että tapahtumat ennen viimeistä Y:n auton suistumiseen johtanutta törmäystä sekä suistumiseen jälkeen ovat edenneet kuten käräjäoikeuden tuomiossa on selostettu.

Hovioikeuden mukaan asiassa oli keskeisesti kysymys siitä, oliko A tahallaan suistanut Y:n auton tieltä.

Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että ennen Y:n auton suistumiseen johtanutta törmäystä Y ei ollut siirtänyt autoaan A:n auton eteen. Suistumiseen johtaneen törmäyksen tahallisuuden puolesta puhui hovioikeuden mukaan myös se, että aiemmat törmäykset olivat olleet tahallisia ja voimistuneet koko ajan, että A oli suistumisen jälkeen B:n ja C:n kehotuksesta jatkanut pysähtymättä ajoaan hankkimatta apua ja että suistumisen jälkeen A:n auto oli hävitetty.

A:n kertomusta siitä, että hänen tarkoituksenaan ei ollut ollut viimeisellä kerralla törmätä Y:n auton perään, vaan ohittaa se, tuki hovioikeuden mukaan se, että A oli ajon aikana aiemminkin pyrkinyt ohittamaan Y:n auton, että 1,6 kilometriä ennen suistumista A:n auton liikehdintä oli ollut ohituspyrkimyksen mukaista ja että A:n autossa olleiden asiassa todistajina kuultujen kahden henkilön mielestä A oli pyrkinyt ohitukseen.

Hovioikeus katsoi, että A:n kertomus oli hänen ajotapaansa ja muihin tosiasioihin nähden mahdollinen. Sen vuoksi asiassa oli jäänyt luotettavasti toteennäyttämättä, että A olisi törmännyt tahallaan Y:n autoon ja tahallaan suistanut sen tieltä. A, B ja C olivat kuitenkin viimeisessä vaarallisessa ohitusyrityksessään ottaneet suuren riskin autojen törmäämisestä ja Y:n auton suistumisesta sekä siitä, että autossa olevat henkilöt suistumisen seurauksena menettävät henkensä. Välinpitämätöntä suhtautumista Y:n autossa olleiden kuolemaan osoitti myös se, etteivät A, B ja C olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin hankkiakseen suistumisen jälkeen apua.

Lausumillaan perusteilla hovioikeus katsoi, että A oli muutoin syyllistynyt syytteessä kuvattuun menettelyyn, mutta ei ollut tahallaan suistanut Y:n autoa tieltä eikä tappanut X:ää. A oli kuitenkin aiheuttanut X:n kuoleman törkeällä huolimattomuudellaan syyllistyen siten törkeään kuolemantuottamukseen. Takaa-ajo, peräänajot, viimeinen ohitusyritys ja siitä johtunut törmäys sekä ajon jatkaminen olivat kaikki tapahtuneet käräjäoikeuden tuomiossa todetuin tavoin B:n ja C:n yksituumaisesta yllytyksestä, joten he olivat syyllistyneet yllytykseen törkeään kuolemantuottamukseen.

Hovioikeus katsoi edelleen, että Y:n ja Z:n saadessa vammoja tieltä suistumisen seurauksena A oli menettelyllään syyllistynyt myös kahteen törkeään vammantuottamukseen. B ja C olivat syyllistyneet kahteen yllytykseen törkeään vammantuottamukseen.

Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä kuolemantuottamuksesta ja kahdesta törkeästä vammantuottamuksesta sekä eräistä muista jutussa hänen syykseen luetuista rikoksista ja B:n ja C:n yllytyksestä törkeään kuolemantuottamukseen ja kahdesta yllytyksestä törkeään vammantuottamukseen sekä eräistä muista jutussa heidän syykseen luetuista rikoksista kunkin viiden vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Supponen, Seppo Karvonen (eri mieltä) ja Esko Arponen, joka on myös valmistellut asian.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Karvonen lausui, että oli mahdollista, että A oli viimeisen törmäyksen tapahtuessa yrittänyt ohittaa Y:n auton. Tämä ei kuitenkaan osoittanut törmäystä tahattomaksi. Törmäyksen tahallisuuden puolesta puhuivat yhdensuuntaisesti se, että aiemmat törmäykset olivat olleet tahallisia ja voimistuneet koko ajan, että A oli suistumisen jälkeen jatkanut ajoaan hankkimatta apua ja että suistumisen jälkeen A:n auto oli hävitetty. Näin ollen oli riittävästi näytetty, että A oli käräjäoikeuden tuomiossa todetuin tavoin tahallaan törmännyt autollaan Y:n auton perään niin, että tämä oli ajautunut sivuluisuun ja suistunut metsään. A oli sen vuoksi syyllistynyt menettelyllään tappoon ja kahteen tapon yritykseen sekä B ja C yllytykseen niihin.

Perustelut

Näyttö ja sen arviointi

1. Asianomistajien Y:n ja Z:n, vastaaja C:n sekä todistajien Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä antamat kertomukset eivät merkityksellisiltä osiltaan ole poikenneet siitä, mitä heidän kertomakseen on alempien oikeuksien tuomioihin merkitty.

2. Vastaaja A:n sekä todistajien Korkeimmassa oikeudessa antamat kertomukset poikkeavat osittain heidän aiemmin antamista kertomuksistaan siltä osin kuin on kysymys B:n ja C:n menettelystä A:n kuljettamassa autossa takaa-ajon aikana. Erityisesti kysymys on siitä, oliko ja missä määrin B antanut jäljempänä mainittuja kehotuksia autoa ajaneelle A:lle. Kun A:lle ja kullekin todistajalle tämän vuoksi luettiin, mitä heidän kertomakseen oli alempien oikeuksien tuomioihin ja esitutkintapöytäkirjaan merkitty, ilmeni, ettei kysymys erityisesti todistajien osalta ollut niinkään heidän kertomustensa muuttumisesta, vaan lähinnä siitä, että heidän muistikuvansa tapahtumien yksityiskohdista ovat heikentyneet. Korkein oikeus pitää uskottavimpana kaikkien kolmen varsin pian tapahtumien jälkeen esitutkinnassa antamia kertomuksia, jotka ovat keskenään yhdensuuntaisia ja vastaavat myös pääosin heidän käräjäoikeuden tuomioon merkittyjä kertomuksiaan.

3. B on yllytystä koskevan syytteen kiistäessään väittänyt, että hän ei muista tapahtumia, koska hän oli ollut humalassa ja nukkunut suurimman osan ajasta A:n auton takapenkillä. A sekä todistaja ovat esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa kertoneet B:n antaneen huutamalla A:lle jäljempänä selostettuja kehotuksia ajon aikana. Samoin on todistaja kertonut käräjäoikeudessa. Asiassa kuultujen kertomukset eivät siis tue B:n väitettä nukkumisestaan. B:n on näytetty osallistuneen tapahtumiin Pudasjärven grillillä juuri ennen takaa-ajon alkamista sekä Y:n auton tieltä suistumisen jälkeen hävitettäessä A:n autoa. Kaiken edellä sanotun perusteella Korkein oikeus ei pidä uskottavana B:n väitettä autossa nukkumisestaan.

4. Edellä lausuttu huomioon ottaen ja muutoinkaan Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä ei tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden vuoksi tapahtumainkulkua olisi jäljempänä ilmeneviä tapahtumien yksityiskohtia lukuunottamatta arvioitava ratkaisuun vaikuttavilta osin toisin kuin käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioista ilmenee.

5. Asiassa on siten selvitetty, että tapahtumat ovat saaneet alkunsa Pudasjärven torilta. Y:n kuljettamassa autossa olleen X:n ja A:n kuljettamassa autossa olleiden henkilöiden välillä oli ollut suukopua. Tämän vuoksi A:n autossa olleet ovat hakeneet mukaansa B:n ja C:n. Tarkoituksena oli ollut antaa "sakinhivutusta" ylikiiminkiläisille eli Y:lle, Z:lle ja X:lle.

6. Kun A:n autossa olleet ovat uudelleen havainneet Y:n auton Pudasjärven torilla grillin luona, B ja C ovat menneet sen luo ja ainakin C on yrittänyt repiä X:ää ulos autosta. Tästä Y:n autossa olleet ovat pelästyneet ja lähteneet autolla pakoon. He ovat soittaneet hälytyskeskukseen ja pyytäneet poliisilta apua sekä poliisin kehotuksesta pysähtyneet miehittämättömänä olleen Pudasjärven poliisiaseman pihalle poliisipartiota odottamaan. Tästä nauhoitetusta puhelusta, joka kuunneltiin suullisessa käsittelyssä, ilmeni, että Y:n autossa olleet ovat olleet hädissään. He ovat jatkaneet pakoaan, koska poliisipartio ei ehtinyt poliisiasemalle ennen A:n autoa.

7. A on lähtenyt käräjäoikeuden tuomiossa lausutuin tavoin B:n ja C:n kehotuksesta seuraamaan Y:n autoa ja onkin saavuttanut sen maantiellä. A on ajanut lähelle Y:n autoa ja pyrkinyt B:n ja C:n kehotuksista useaan kertaan ohittamaan sen. Y on kuitenkin estänyt ohitukset siirtämällä autoa A:n auton eteen. Autojen välinen etäisyys on ollut ajoittain erittäin lyhyt. X on takaa-ajon aikana heitellyt olutpulloja kohti A:n autoa ja hänen on myös selvitetty näyttäneen halventavia käsimerkkejä A:n autossa olleille.

8. Kertomuksista ilmenee, että autot ovat ajaneet ainakin aika ajoin huomattavaa nopeutta. Arviot nopeuksista vaihtelivat 80:sta jopa 160 kilometriin tunnissa. Y on kertonut, että hänen autollaan pystyi ajamaan enintään 130 - 135 kilometrin tuntinopeutta. Auton moottori olikin alkanut kuumentua liikaa kovan vauhdin vuoksi. Todistaja taas on kertonut, että A:n auton huippunopeus oli noin 150 kilometriä tunnissa, minkä hän oli A:n kanssa itse jo aikaisemmin todennut. Poliisin laskelman mukaan autojen nopeus on ollut juuri ennen Y:n auton tieltä suistumista 112 - 126 kilometriä tunnissa. Näin ollen Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että autojen nopeudet ovat olleet maantiellä enimmäkseen noin 120 kilometriä tunnissa ja että ajoittain kuljettajat ovat ajaneet jopa huippunopeutta.

9. Kertomuksista ilmenee edelleen, että A on useamman kuin yhden kerran törmännyt autollaan Y:n auton perään. Y:n mukaan törmäyksiä on ollut seitsemän tai kahdeksan, Z:n mukaan noin kolme, yhden todistajan mukaan ehkä kuusikin ja toisen todistajan kertomuksesta päätellen törmäyksiä on ollut kolme tai neljä. Törmäyksiä on siten ollut ainakin kolme.

10. A:n mukaan törmäykset eivät ole olleet tahallisia, vaan ne ovat tapahtuneet ohitusyrityksissä Y:n estäessä ohitukset autoa sivuttaissuunnassa siirtämällä. A:n autossa olleet todistajat ovat kertoneet, että törmäykset ovat olleet tahallisia. He ovat kuitenkin pitäneet mahdollisena, että viimeinen törmäys, jonka seurauksena Y:n auto on suistunut tieltä, ei ollut tahallinen, vaan on tapahtunut A:n yrittäessä ohittaa Y:n auton. Y ja Z ovat taas kertoneet, että törmäykset ovat olleet tahallisia ja voimistuneet kerta kerralta. Törmäysten tahallisuuden puolesta puhuu myös seuraava selvitys: partiotehtävässä ollut, todistajana kuultu vanhempi konstaapeli, joka oli saanut tehtävän ajaa Haukiputaalta autoja vastaan, on ollut puhelinyhteydessä takaa-ajon aikana Y:hyn. Tämä on sanonut A:n auton "pukkivan" heidän autoaan. Y on heti tieltä suistumisen jälkeen soittanut aluehälytyskeskukseen ja on tämän suullisessa käsittelyssä kuullun nauhoitetun puhelun mukaan kertonut A:n auton ahdistaneen ja "pukkineen" heidän autoaan, minkä vuoksi auto oli suistunut tieltä. Edelleen B:n ja C:n on selvitetty käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin kehottaneen A:tä törmäämään Y:n auton perään.

11. Viimeisestä törmäyksestä Y on kertonut, että hän ei ollut yrittänyt estää A:ta ohittamasta, eikä ainakaan tarkoituksella siirtänyt autoaan A:n auton eteen ja että hänen autonsa on ollut omalla kaistallaan. Myöskään todistajat eivät olleet havainneet, että Y olisi ainakaan selvästi liikuttanut autoa sivuttaissuunnassa. Heidänkin mukaansa Y:n auto on korkeintaan ollut keskiviivan tuntumassa tai sen päällä. Todistaja, joka on toiminut pitkään poliisin ajokouluttajana ja perehtynyt erilaisiin pakkopysäytysmenetelmiin kuten kiinniajamiseen ja tieltä suistamiseen, on tiehen jääneiden luistojälkien perusteella päätellyt, että Y:n auto on ollut törmäyshetkellä tien suuntaisesti omalla kaistallaan korkeintaan lähellä keskiviivaa.

12. Korkein oikeus katsoo vastaaja A:n kertomusta lukuun ottamatta muutoin yhdensuuntaisen näytön perusteella selvitetyksi, että A on autollaan tahallaan törmännyt useita kertoja Y:n auton perään. Asiassa ei ole ilmennyt, että viimeinen törmäys olisi johtunut siitä, että Y olisi yrittänyt estää A:ta ohittamasta. Sen vuoksi ja ottaen huomioon aikaisempien törmäysten tahallisuus sekä todistajien kertomukset Y:n auton liikkeistä ja sijainnista tiellä, Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että myös viimeisellä kerralla A on törmännyt tahallaan Y:n auton perään. Tämän törmäyksen seurauksena Y:n auto on joutunut ensin sivuluisuun oikealle ja sitten suistunut tien vasemmalle puolelle ojaan. Auto on kimmonnut ojasta ilmaan ja katkaissut ensin 120 senttimetrin korkeudelta täysikasvuisen männyn ja on lopulta törmännyt kymmenen metrin päässä siitä olleeseen toiseen mäntyyn. Katkennut mänty on kaatunut auton päälle. X on kuollut ja Y ja Z ovat loukkaantuneet.

Oliko A:n teko tuottamuksellinen vai tahallinen

13. Asiassa on kysymys ensin siitä, onko A edellä selvitetyksi katsotulla menettelyllään tahallaan aiheuttanut X:n kuoleman sekä yrittänyt aiheuttaa Y:n ja Z:n kuoleman. Käräjäoikeus on pitänyt A:n tekoja tahallisina, kun hovioikeus on sitä vastoin katsonut, että A on aiheuttanut X:n kuoleman ja Y:n ja Z:n vammat törkeällä huolimattomuudellaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tekoa on pidetty tahallisena paitsi silloin, kun tekijä on tarkoittanut seurauksen aikaansaamista tai mieltänyt sen syntymisen varmaksi, myös silloin, kun tekijä on pitänyt seurauksen syntymistä varsin todennäköisenä. Viimeksi mainittu tahallisuuden laji, joka ilmenee nyttemmin nimenomaisesti 1.1.2004 voimaan tulleesta rikoslain 3 luvun 6 §:stä, määrittää samalla myös tahallisuuden alarajan eli rajan tahallisuuden ja törkeän tuottamuksen välillä. Tästä rajanvedosta on tässä asiassa nyt erityisesti kysymys.

14. Asiassa on selvitetty, että A, B ja C eivät menetelleet edellä kuvatulla tavalla tappaakseen, vaan pysäyttääkseen Y:n pakoon pyrkineen auton. Tässä tarkoituksessa on ajettu takaa Y:n autoa, yritetty ohittaa se ja lopulta useaan kertaan tahallaan törmätty siihen. A:n rikosoikeudellista tahallisuutta arvioitaessa kysymys on siitä, onko A teon hetkellä pitänyt Y:n auton suistumista tieltä ja autossa olleiden henkilöiden kuolemaa varsin todennäköisenä.

15. Selvää on, että törmääminen edellä kovalla vauhdilla kulkevaan autoon vaikeuttaa sen hallintaa sekä kuljettajan mahdollisuuksia pitää auto tiellä. Tässä tapauksessa kovavauhtista takaa-ajoa on jatkunut jo 18 kilometriä. A on ajanut suuren osan tästä matkasta lähietäisyydellä tai aivan Y:n auton lähituntumassa, yrittänyt useaan kertaan ohittaa sen ja myös törmännyt siihen useamman kerran, kunnes auto on lopulta suistunut törmäyksen johdosta tieltä. Kun painostavaksi ja luonteeltaan hyökkääväksi kehittynyt takaa-ajo on näin jatkunut pitkään, A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että törmättäessä toistuvasti Y:n auton perään tämä tulisi ennen pitkää menettämään autonsa hallinnan ja auto tulisi suistumaan tieltä.

16. Asiakirjoihin liitetyistä valokuvista ja tapahtumapiirroksista ilmenee, että suistumispaikalla tie on sinänsä suora ja näkyvyys hyvä. Heti ajoradan ulkopuolella on pehmeä, alaspäin viettävä ojanpiennar ja kapean reunavyöhykkeen vieressä, jo muutamien metrien päässä ojasta paksurunkoista puustoa. Y:n auto on ollut varsin pienikokoinen, vanhaa vuosimallia ja siten törmäysturvallisuudeltaan heikko. A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että jos näissä oloissa Y:n kovalla nopeudella kulkeva auto menettää törmäyksen vuoksi ohjattavuutensa, seurauksena on auton hallitsematon ja kovavauhtinen tieltä suistuminen ja törmääminen puihin sekä autossa olleiden henkilöiden kuolema.

17. Edellä kappaleessa 7 kerrottu X:n menettely takaa-ajon aikana on ilmeisesti ärsyttänyt A:n autossa olleita, mutta sillä ei ole vaikutusta tämän asian rikosoikeudelliseen arviointiin.

Syyksilukeminen A:n osalta

18. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on edellä selvitetyksi katsotulla menettelyllään tahallaan tappanut X:n ja yrittänyt tappaa Y:n ja Z:n.

B:n ja C:n osallisuus tekoon

19. Kuten edellä kappaleessa 5 on todettu, Y:n autossa olleen X:n ja A:n autossa olleiden todistajien välisen suukovun jälkeen autoon on haettu B ja C. Pudasjärven torilla on yritetty repiä X:ää ulos autosta. Tarkoituksena on ollut tapella Y:n autossa olleiden kanssa. Edelleen poliisiaseman pihalla C on noussut autosta ja lähtenyt kohti Y:n autoa, jolloin sillä on lähdetty pakoon. Käräjäoikeuden tuomiossa lausutuin tavoin B ja C ovat kehottaneet A:ta ajamaan takaa Y:n autoa ja ohittamaan sen, vaatineet jatkamaan vaaralliseksi käynyttä takaa-ajoa sekä lopuksi törmäämään Y:n autoon.

20. B:n ja C:n vaatimukset ovat ratkaisevasti vaikuttaneet siihen, että ainakin aluksi vastahakoinen A on auton kuljettajana jatkanut takaa-ajoa sekä ryhtynyt ohitusyrityksiin ja törmännyt tahallaan auton perään. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella heidän toimintansa on ollut yhdensuuntaista ja tähdännyt samaan lopputulokseen eli Y:n pakoon pyrkineen auton pysäyttämiseen. Ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, onko jompikumpi heistä esittänyt kehotuksia ja vaatimuksia toista enemmän tai kovaäänisemmin.

21. Edellä lausutun perusteella B ja C ovat kehotuksillaan ja vaatimuksillaan saaneet A:n menettelemään edellä selostetuin tavoin. Myös heidän on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että Y:n auto tulee A:n menettelyn seurauksena suistumaan tieltä ja että autossa olleet henkilöt tieltä suistumisen seurauksena kuolevat.

Syyksilukeminen B:n ja C:n osalta

22. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että B ja C ovat yllyttäneet A:ta hänen syykseen kappaleessa 18 luettuihin tappoon ja kahteen tapon yritykseen.

Rangaistuksen mittaaminen

23. Taposta on tuomittava vankeutta vähintään kahdeksan vuotta. A:n, B:n ja C:n teoissa on ollut kysymys tahallisuuden lievimmästä asteesta. Ero siihen, että teot olisi arvioitu tehdyiksi törkeästä tuottamuksesta, ei ole suuri. Vaikka heidän syykseen on lisäksi luettu muitakin rikoksia, ne ovat osa samaa tekokokonaisuutta ja myös tekoina lievempiä. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:lle, B:lle ja C:lle kullekin on kahdeksan vuotta neljä kuukautta vankeutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan syyksilukemisten ja rangaistusseuraamusten osalta seuraavasti.

A tuomitaan taposta ja kahdesta tapon yrityksestä sekä hänen syykseen alemmissa oikeuksissa jo luetuista rikoksista eli törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja liikennepaosta tieliikenteessä yhteiseen 8 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

B tuomitaan yllytyksestä tappoon ja kahdesta yllytyksestä tapon yritykseen sekä hänen syykseen alemmissa oikeuksissa jo luetusta yllytyksestä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen yhteiseen 8 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

C tuomitaan yllytyksestä tappoon ja kahdesta yllytyksestä tapon yritykseen sekä hänen syykseen alemmissa oikeuksissa jo luetuista yllytyksestä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja vahingonteosta yhteiseen 8 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikael Krogerus, Pertti Välimäki, Mikko Könkkölä ja Juha Häyhä (eri mieltä). Esittelijä Petteri Mikkola.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Häyhä: Olen samaa mieltä kuin enemmistö perustelujen 14 ensimmäisen kappaleen osalta. Tämän jälkeen lausun seuraavaa:

A:n teon tahallisuus

Kysymyksessä on ollut taajamasta alkanut ja maantiellä noin 18 kilometriä jatkunut takaa-ajo. Enemmistön tavoin katson selvitetyksi, että A on takaa-ajon aikana ajanut Y:n kuljettaman auton lähituntumassa, koettanut useaan kertaan ohittaa sen ja törmännyt siihen toistuvasti. Tällaista painostavaa takaa-ajoa törmäyksineen oli jatkunut suurella nopeudella pitkään autojen välimatkan ollessa lyhyt. Autojen nopeudet olivat olleet arvioilta noin 120 kilometriä tunnissa ja ennen törmäystä suoralla tieosuudella todennäköisesti tätäkin suurempia. Törmättäessä mainitulla nopeudella edellä samantasoista nopeutta ajavan auton perään on odotettavissa, että jompikumpi ajoneuvoista tai mahdollisesti molemmat vaurioituisivat niin, ettei ajoa enää voida jatkaa. Kuvatuissa olosuhteissa on niinikään varsin todennäköistä, että edelläajavan ja mahdollisesti myös perään törmäävän auton hallinta vaikeutuu olennaisesti siten, että jompikumpi ajoneuvoista tai mahdollisesti molemmat ajoneuvot joko välittömästi törmäyksen seurauksena tai törmäyksen aiheuttamien vaurioiden vuoksi suistuvat tieltä.

Asiakirjoihin liitetyistä oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvista valokuvista ja tapahtumapiirroksista näkyy, että ainakin suistumispaikalla tie on suora ja näkyvyys hyvä. Heti ajoradan ulkopuolella on pehmeä, loivasti alaspäin viettävä ojanpiennar ja reunavyöhykkeen vieressä, muutamien metrien päässä ojasta paksurunkoista puustoa. Y:n kuljettama auto oli ollut varsin pienikokoinen, jo vanhaa vuosimallia ja siten törmäysturvallisuudeltaan heikko. Tämä auto oli todistajana kuullun poliisin ajokouluttajan kertomin tavoin takavetoinen ja varsin kevytperäinen, kun A:n kuljettama auto puolestaan oli hieman isompi ja etuvetoinen. Y:n mahdollisuudet hallita kuljettamaansa ajoneuvoa kuvatuissa oloissa ovat siksi olleet heikommat kuin A:n.

A:n on näissä oloissa pitänyt ymmärtää, että törmäämällä toistuvasti Y:n kuljettaman auton perään, se ennen pitkää tulisi suistumaan tieltä tai vaurioituisi siten, ettei ajaminen olisi enää mahdollista. Yhtä lailla A:n on täytynyt käsittää, että nämä seuraukset saattaisivat kohdata hänen ohjaamaansa ajoneuvoa. Kaikki mainitut seuraukset ovat kuvatuissa oloissa olleet mahdollisia ja A:n ennakoitavissa ilman, että mitään niistä olisi pidettävä tekohetken näkökulmasta arvioituna selkeästi muita todennäköisimpänä. Tämän vuoksi katson, ettei A ole tekohetkellä ymmärtänyt juuri ihmishengen menetyksen olevan hänen ajonsa varsin todennäköinen seuraus. A ei näin ollen ole tahallaan tappanut X:ää tai yrittänyt tappaa Y:tä ja Z:taa.

Selvästi olosuhteisiin nähden liiallisen nopeuden vuoksi A:n olisi kuvatuissa olosuhteissa kuitenkin pitänyt ymmärtää, että auton tieltä suistuminen saattaa johtaa jonkun mukanaolijan kuolemaan. A on näin ollen aiheuttanut X:n kuoleman huolimattomuudellaan. Sen perusteella, mitä A:n ajotavasta on enemmistön perusteluissa todettu, pidän A:n tuottamusta kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Tämän vuoksi katson, kuten hovioikeus, että A on syyllistynyt törkeään kuolemantuottamukseen siltä osin kuin hän on menettelyllään aiheuttanut X:n kuoleman. Siltä osin kuin kysymys on Y:n ja Z:n vammautumisesta A:n ajon seurauksena, päädyn hovioikeuden tavoin lukemaan A:n syyksi kaksi törkeää vammantuottamusta.

Kuten enemmistö, en anna X:n menettelylle takaa-ajon aikana tapahtumien kokonaisarvioinnissa merkitystä sen enempää syyksilukemisen kuin rangaistuksen mittaamisen kannalta.

B:n ja C:n osallisuus

Enemmistön perusteluista ilmenee lähemmin, kuinka B ja C olivat vaatineet A:ta ajamaan takaa Y:n kuljettamaa autoa, ohittamaan sen ja törmäämään siihen. B ja C ovat näin ollen tahallaan yllyttäneet A:ta tekoon, jota olen edellä päätynyt pitämään tuottamuksellisena. Yllytyksenä rangaistavaa on kuitenkin vain tahallinen taivuttaminen tahalliseen rikokseen. B:tä ja C:tä ei siten voida tuomita yllytyksestä tuottamuksellisiin rikoksiin. Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden tuomion siltä osin kuin B ja C on tuomittu yllytyksestä törkeään kuolemantuottamukseen sekä kahdesta yllytyksestä törkeisiin vammantuottamuksiin.

Katsottuani, ettei B:tä ja C:tä voida tuomita rangaistukseen yllytyksestä syyttäjän ensisijaisesti esittämien syytteiden perusteella, olen velvollinen ottamaan kantaa syyttäjän heitä kohtaan esittämiin vaihtoehtoisiin syytteisiin. Korkeimmassa oikeudessa syyttäjä on esittänyt B:tä ja C:ta koskevat vaihtoehtoiset syytteet, joiden mukaan B ja C olisi tuomittava tekijöinä törkeään kuolemantuottamukseen ja kahteen törkeään vammantuottamukseen. B ja C ovat kiistäneet nämä syytteet.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n pääsäännön mukaan tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Rikosasian vastaajan tulee mainitusta lainkohdasta ilmenevän periaatteen mukaan jo ensivaiheessa saada tyhjentävä tieto häneen kohdistetun rangaistusvaatimuksen sisällöstä ja perusteesta. Periaate koskee teon ulkoisen tapahtumainkulun ohella sitä, mitä syytteessä on todettu vastaajan käyttäytymisestä ja hänen tarkoituksestaan, kuten esimerkiksi tahallisuudesta tai tuottamuksesta.

Käräjäoikeudessa esitetyssä syytteessä B ja C on kuvattu A:n yllyttäjinä, jolloin heidän toimintansa on syytteen perusteella arvioitavissa tahallisena pääteon edistämisenä. Korkeimmassa oikeudessa esitetyt vaihtoehtoiset syytteet perustuvat siihen, että B ja C ovat huolimattomuudellaan aiheuttaneet X:n kuoleman sekä Y:n ja Z:n vammat. Vaihtoehtoisten syytteiden mukaan B:n ja C:n toimintaa tulisi arvioida tuottamuksellisena ja heidän osallisuuttaan sen perusteella, ovatko he tekijöinä aiheuttaneet mainitut seuraukset. Tällainen teonkuvaus eroaa käräjäoikeudessa esitettyjen syytteiden teonkuvauksista vastaajien osallisuuden ja heidän toimintansa tarkoituksen kannalta siten, että jätän B:tä ja C:tä vastaan Korkeimmassa oikeudessa esitetyt syytteet törkeästä kuolemantuottamuksesta ja kahdesta törkeästä vammantuottamuksesta tutkimatta.

Äänestyksen tuloksena velvollisena lausumaan A:lle, B:lle ja C:lle tuomittujen rangaistusten mittaamisesta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.