KKO:2004:115
- Asiasanat
- Yrityssaneeraus - Takaisinsaanti saneerausmenettelyssä
- Tapausvuosi
- 2004
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S2003/634
- Taltio
- 2571
- Esittelypäivä
Emoyhtiö oli antanut lähes kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle tämän rahoitustarpeen tyydyttämistä varten konserniavustuksen. Emoyhtiön osalta aloitettiin sittemmin saneerausmenettely ja tytäryhtiö asetettiin konkurssiin. Kysymys siitä, voitiinko konserniavustus katsoa lahjaksi ja peräyttää emoyhtiön yrityssaneeraukseen. Ks. KKO:2004:69
TakSL 3 § 2 mom 1 kohta
TakSL 6 § 1 mom
TakSL 8 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Asian tausta
Osuuskunta Eka-Yhtymä, sittemmin Osuuskunta Tradeka-Yhtymä, (Eka) omisti Oy Renlund Ab:n (Renlund) osakkeista 99,76 prosenttia. Ekan hallitus päätti kokouksessaan 15.12.1992 myöntää Renlundille vuoden 1992 liiketoimintaa varten 6 000 000 markkaa konserniavustusta. Konserniavustus kirjattiin yhtymäpankissa 30.12.1992 veloittamalla Ekan pitkäaikaista lainatiliä ja hyvittäen vastaavasti Renlundin tiliä.
Ekan saneerausmenettely aloitettiin 22.10.1993.
Renlund asetettiin konkurssiin 2.11.1993. Eka valvoi Renlundin konkurssissa ehdollisena edellä mainittuun konserniavustukseen perustuvan 6 000 000 markan saatavan.
Ekan selvittäjien kanne Helsingin käräjäoikeudessa
Selvittäjät vaativat, että käräjäoikeus julistaa konserniavustuksen peräytymään takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilain) 6 §:n 1 ja 3 momentin nojalla ja vahvistaa Renlundin konkurssipesän varoista maksettavaksi Ekan ehdollisesti valvoman konserniavustukseen perustuvan 6 000 000 markan saatavan korkoineen.
Annettu konserniavustus oli ollut vastikkeeton, lahjanluontoinen oikeustoimi, josta Eka ei ollut saanut mitään sellaista etua tai vastiketta, josta olisi ollut hyötyä Ekalle tai Ekan velkojille. Vastikkeen oli oltava rahassa mitattava ja vastikkeen arvo oli todettavissa vasta jälkeenpäin.
Renlundin osakkeet olivat 30.12.1992 olleet tosiasiallisesti arvottomia. Osakkeiden arvo ei ollut noussut konserniavustusta vastaavalla määrällä, eikä avustus siten ollut parantanut Ekan varallisuuden arvoa.
Ekan ja Renlundin välinen liiketoiminta oli ollut niin vähäistä, ettei sillä ollut ollut merkitystä Ekan liiketoiminnan kannalta. Ekan liikevaihto oli vuonna 1992 ollut 5,2 miljardia markkaa. Tuona vuonna Eka-konsernin ostot Renlundilta olivat olleet 44,4 miljoonaa markkaa ja Renlundin ostot Eka-konsernilta puolestaan 9 miljoonaa markkaa. Konserniavustuksen antaminen oli siten Ekan ja Renlundin väliseen vähäiseen liiketoimintaan nähden ollut perustelematon toimenpide.
Konserniavustuksen antamisella oli ainoastaan lykätty Renlundin konkurssia ja siten aiheutettu vain lisää velkoja.
Renlundin konkurssipesän vastaus
Renlundin konkurssipesä kiisti kanteen.
Konserniavustus oli annettu tilanteessa, jossa Renlund oli menettänyt huomattavan osan osakepääomastaan. Konserniavustus oli annettu selvitystilauhan välttämiseksi. Konserniavustusta oli arvioitava antamisajankohtana vallinneiden olosuhteiden mukaisesti. Ekalla ja Renlundilla oli vielä vuoden 1992 lopussa ollut perusteltua syytä olettaa Renlundin taloudellisen aseman vakautuvan.
Eka oli ollut Renlundin suurin velkoja. Ekan tilisaatavat Renlundilta tilivuoden 1992 päättyessä olivat olleet yli 99 miljoonaa markkaa. Renlund oli taannut Ekan vastuita kolmansille ja asettanut omaisuuttaan näiden vastuiden vakuudeksi. Renlundin osakekanta oli Ekan vastuiden vakuutena.
Jos Renlund olisi vuoden 1992 lopussa asetettu selvitystilaan tai konkurssiin, se olisi ollut signaali konsernin velkojille, jotka olisivat alkaneet eräännyttää saataviaan. Renlundin selvitystila olisi myös saanut huomiota tiedotusvälineissä, mikä olisi saattanut johtaa säästökassatalletusten pakoon jo paljon tapahtunutta aikaisemmin.
Ekan antama konserniavustus oli ollut nimellisarvoltaan 6 000 000 markkaa. Vakuudettoman velan anteeksiantona annetun avustuksen todellinen arvo antohetkellä oli ollut enintään noin 2 000 000 markkaa, koska saatavalle ei olisi kertynyt 30 prosenttia suurempaa jako-osuutta, jos Renlundin konkurssi olisi alkanut 31.12.1992.
Eka oli saanut sanotun noin 2 miljoonan markan määräisen konserniavustuksen vastasuorituksena seuraavat konserniedut:
- oli vältetty Renlundin selvitystila ja konkurssi, jonka välittömänä seurauksena olisi ollut myös Ekan talouden vakava vaarantuminen
- oli säilytetty mahdollisuus Renlundin talouden vakauttamiseen ja Renlundin osakkeiden myymiseen
- oli säilytetty mahdollisuus konsernin sisäisen liiketoiminnan jatkamiseen.
Eka oli saanut täyden vastikkeen avustukselle, koska lähes sataprosenttisesti omistetun tytäryhtiön velkaantumisen vähennyttyä avustuksen määrällä oli emoyhtiön osakekannan arvo parantunut vastaavasti.
Käräjäoikeuden tuomio 16.3.2000
Riidattomat seikat
Asiassa oli riidatonta, että Ekan antamalla konserniavustuksella oli vähennetty Renlundin Ekalta olevaa vakuudetonta velkaa 6 000 000 markkaa, ettei Eka ollut konserniavustuksen antamisen johdosta saanut verohyötyä, koska sen oma toiminta oli ollut tappiollista, ja ettei Ekalla ollut tilivuoden 1992 päättyessä ollut jaettavissa olevaa ylijäämää.
Konserniavustuksesta yleensä
Konserniavustuksesta säädetään konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa. Lain 2 §:n mukaan konserniavustuksella tarkoitetaan liiketoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan toiselle osakeyhtiölle tai osuuskunnalle sen harjoittamaa liiketoimintaa varten muuna kuin pääomasijoituksena suorittamaa avustusta, jota ei elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan saa vähentää tulosta.
Siitä huolimatta, että osakeyhtiölaki tai osuuskuntalaki eivät edes käsitteenä tunteneet konserniavustusta, avustuksen käyttö oli ollut yleistä sen tultua hyväksytyksi verolainsäädännössä.
Konserniavustuksen käyttömahdollisuudesta oli yhtiöoikeudellisessa kirjallisuudessa esitetty ristiriitaisia näkemyksiä.
Konserniavustusta oli toisaalta pidetty epäselvänä ja vaarallisena varallisuudensiirtotoimena, joka voitiin antaa vain kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella ja vapaan oman pääoman puitteissa.
Oli myös katsottu, että konserniavustus oli sääntelemättömyydestään huolimatta moitteeton konserniliiketoimi. Konserni-intressiä oli pidetty riittävänä perusteena konserniavustukselle, vaikka sillä olisi loukattu vähemmistöosakkeenomistajia tai velkojia.
Konserniavustuksen antaminen tytäryhtiölle ei välttämättä merkinnyt tosiasiallista varallisuudensiirtoa pois emoyhtiöltä, kun tytäryhtiön substanssiarvo nousi konserniavustusta vastaavalla määrällä.
Kuitenkin oli huomattava, että jos tytäryhtiö oli ylivelkainen ja osakkeiden arvo lähellä nollaa, ei näiden osakkeiden arvo noussut konserniavustuksen johdosta.
Ekan myöntämästä konserniavustuksesta ja sen lahjanluontoisuudesta
Asiassa oli riitaista, oliko Ekan 15.12.1992 myöntämä konserniavustus lahja tai lahjanluonteinen suoritus, joka takaisinsaantilain säännösten nojalla peräytyi yrityssaneeraukseen, vaiko sen antajan oman etunsa vuoksi myöntämä konserniavustus.
Asianosaisten erimielisyyden ydinkohta oli siinä, että kantajan mukaan vastiketta oli arvioitava jälkikäteen, ja tämän mukaisesti konserniavustus oli ollut vastikkeeton. Vastaajan mukaan lähtökohdaksi taas oli otettava antohetken tilanne ja huomioitava vastikkeena ne edut, joita tuona ajankohtana arvioiden konserniavustuksella laskettiin saatavan.
Käräjäoikeus katsoi, että konkurssin seurauksena Ekan vakuudeton 6 000 000 markan määräinen lainasaatava olisi ollut jako-osuuden suuruinen eli noin 2 000 000 markkaa.
Ekalla ja Renlundilla oli ollut runsaasti keskinäistä rahoitustoimintaa. Renlundin omaisuutta oli huomattavassa määrin pantattu Ekan velkojen vakuudeksi. Eka puolestaan oli pantannut omistamiinsa kiinteistöihin kiinnitettyjä velkakirjoja Renlundin velkojen vakuudeksi korkoineen yli 100 000 000 markkaa sekä antanut 80 000 000 markan omavelkaisen yleistakauksen Renlundin puolesta. Ekan vakuudeton lainasaatava Renlundilta oli lähes 100 000 000 markkaa. Renlundin konkurssin seurauksena Ekan vastuiden vakuutena olleet Renlundin osakkeet olisivat tulleet arvottomiksi.
Konsernin keskinäisen liiketoiminnan loppumisella ei olisi Ekan kannalta ollut suurempaa merkitystä. Renlundin liikevaihto oli ollut noin viisi prosenttia Eka-konsernin liikevaihdosta.
Ekan kannalta oli huomattavasti tärkeämpää estää Renlundin konkurssi keskinäisten edellä kuvattujen mittavien rahoitusjärjestelyjen vuoksi. Jos Eka olisi yrityssaneerauksen sijasta joutunut konkurssiin, olisi Ekan velkojille aiheutunut tappio ollut huomattavasti suurempi.
Takaisinsaanti
Takaisinsaantilain yleisenä tavoitteena oli hallituksen esityksen (HE 102/1990 vp) mukaan velkojien oikeuksia loukkaavien oikeustoimien ennalta ehkäiseminen. Takaisinsaantiuhka kohdistui vain velkojien kannalta vahingollisina pidettäviin oikeustoimiin.
Ekan konserniavustuksena antama vakuudettoman lainan anteeksianto ei ollut osaksikaan aiheuttanut Ekan saneerausmenettelyn alkamista.
Eka oli antanut konserniavustuksen oman etunsa vuoksi tarkoituksena torjua Renlundin joutuminen selvitystilaan ja konkurssiin, mistä olisi aiheutunut Ekalle konserniavustusta huomattavasti mittavammat menetykset. Hallituksen esityksen (HE 102/1990 vp) mukaan sopimuksen lahjanluonteisuus oli arvioitava sopimuksen tekohetken mukaan.
Konserniavustusta ei ulkopuolelta katsottuna ollut annettu lahjoittamistarkoituksessa, eikä sitä voitu pitää lahjana sillä perusteella, että jälkikäteen oli voitu todeta, ettei konserniavustuksella ollut kuitenkaan pystytty estämään Renlundin lähes vuotta myöhemmin seurannutta konkurssia.
Perusteita takaisinsaannille ei takaisinsaantilain 6§:n 1 ja 3 momentin perusteella siten ollut.
Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Liisa Paul.
Helsingin hovioikeuden tuomio 7.5.2003
Selvittäjät valittivat hovioikeuteen ja toistivat kanteensa.
Hovioikeus totesi, että Eka oli omistanut Renlundin käytännöllisesti katsoen kokonaan. Ekaa ja Renlundia oli siten pidettävä toistensa läheisinä takaisinsaantilaissa tarkoitetulla tavalla.
Lain 6 §:n mukaan lahja peräytyi, jos se oli täytetty myöhemmin kuin vuosi ennen määräpäivää, ja läheiselle annettu lahja kolme vuotta sitä ennen. Harkittaessa, oliko Ekan Renlundille 15.12.1992 myöntämää ja 30.12.1992 tilittämää 6 000 000 markan konserniavustusta pidettävä vastikkeellisena vai vastikkeettomana, oli läheisten välistä luovutusta mainitun lain 8 §:n mukaan lähtökohtaisesti pidettävä kokonaan tai osaksi lahjana, jollei muuta saatettu todennäköiseksi.
Konserniavustus oli verrattavissa pääomasijoitukseen, jota saaja ei ollut velvollinen palauttamaan. Avustusta voitiin siten pitää vastikkeellisena vain, jos emoyhtiön omistamien tytäryhtiön osakkeiden arvo oli kasvanut vastaavasti tai jos emoyhtiö oli saanut muuta vastaava rahanarvoista etua.
Renlundin tulevaisuus oli ollut epävarma jo konserniavustuksesta päätettäessä, eikä ollut voitu pitää todennäköisenä, että osakkeiden arvo olisi noussut avustusta vastaavalla määrällä. Renlundin osakepääoma olikin menetetty kokonaan yhtiön konkurssissa. Se seikka, että konserniavustuksella oli Ekan oman edun vuoksi pyritty siihen, että Renlund ei olisi joutunut konkurssiin tai selvitystilaan, ei merkinnyt sitä, että avustusta ei olisi pidettävä lahjanluontoisena, vaan se oli osoituksena toimenpiteen vaarallisuudesta Ekan velkojien kannalta.
Hovioikeus katsoi, ettei Renlund ollut saattanut todennäköiseksi, että Eka olisi hyötynyt konserniavustuksesta, jota oli näin ollen pidettävä lahjana. Konserniavustus oli siten palautettava Ekan yrityssaneeraukseen.
Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja julisti peräytyneeksi sen oikeustoimen, jolla Ekan yhtymäpankissa oli 30.12.1992 kirjattu konserniavustus veloittamalla Ekan pitkäaikaista lainatiliä ja hyvittäen vastaavasti Renlundin tiliä 6 000 000 markalla sekä vahvisti Renlundin konkurssipesän varoista maksettavaksi ehdollisesti valvotun konserniavustukseen perustuvan 6 000 000 markan saatavan korkoineen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Kuusimäki, Mats Wiklund ja Eero Karttunen. Esittelijä Markus Nikolainen (mietintö).
Viskaali Nikolainen oli mietintönään lausunut, että käräjäoikeuden ratkaisua ei muutettane.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Renlundin konkurssipesälle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan konkurssipesä vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan. Selvittäjät vastasivat valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Käsittelyratkaisu
1. Renlundin konkurssipesä on vasta valituksessaan täällä luonnehtinut konserniavustusta oikeudellisesti pääomasijoitukseksi. Selvittäjät ovat vaatineet uuden luonnehdinnan jättämistä tutkimatta vasta Korkeimmassa oikeudessa tehtynä. Jonkin tosiseikaston uusi oikeudellinen luonnehdinta ei ole oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:ssä tarkoitettu uusi seikka, jota ei saisi esittää vasta Korkeimmassa oikeudessa. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää selvittäjien vaatimuksen.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
2. Asiassa on riidatonta, että Ekan hallituksen kokouksessa 15.12.1992 on päätetty myöntää Ekan lähes kokonaan omistamalle Renlundille 6 000 000 markan määräinen konserniavustus. Avustus on tilitetty Renlundille 30.12.1992 vähentämällä vastaavalla määrällä Renlundin Ekalta olevaa vakuudetonta luottoa.
3. Ekan yrityssaneeraushakemus on jätetty alioikeudelle 20.10.1993. Selvittäjät ovat kanteessaan vaatineet, että konserniavustus määrätään takaisinsaantilain 6 §:n 1 ja 3 momentin nojalla peräytymään Ekan yrityssaneeraukseen ja että Ekan Renlundin konkurssissa ehdollisesti valvoma, konserniavustukseen perustuva 6 000 000 markan saatava korkoineen vahvistetaan maksettavaksi Renlundin konkurssipesän varoista.
4. Yrityksen saneerauksesta annetun lain 35 §:n 1 momentin mukaan oikeustoimi, joka voisi peräytyä, jos saneerausmenettelyn sijasta olisi haettu konkurssia, voidaan peräyttää saneerausmenettelyn yhteydessä vastaavin perustein kuin takaisinsaantilaissa säädetään.
5. Takaisinsaantilain 6 §:n 1 momentin mukaan lahja peräytyy, jos se on täytetty myöhemmin kuin vuosi ennen määräpäivää. Vastaavasti 3 momentin mukaan peräytyy kauppa, vaihto tai muu sopimus, jos sopijapuolten suoritusten välinen epäsuhde on siinä määrin ilmeinen, että sopimusta on pidettävä osaksi lahjana. Jos velallinen on luovuttanut omaisuutta läheiselleen tai tehnyt tämän kanssa kauppa-, vaihto- tai muun sopimuksen ja väitetään, että luovutus on tapahtunut vastikkeetta tai että sopimusta on suoritusten välisen epäsuhteen perusteella pidettävä ainakin osaksi lahjana, luovutusta on lain 8 §:n mukaan pidettävä kokonaan tai osaksi lahjana, jollei muuta saateta todennäköiseksi.
6. Ekalla on mainitun osakkuutensa perusteella ollut olennainen etujen yhteys Renlundin kanssa. Yhteisöt ovat siten olleet takaisinsaantilain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla toistensa läheisiä. Kun selvittäjät ovat kanteessaan väittäneet, että annettu konserniavustus on ollut vastikkeeton oikeustoimi, Renlundin konkurssipesän on näytettävä, että Eka on saanut antamalleen avustukselle vastikkeen.
7. Asiassa on riidatonta, että konserniavustus on annettu Renlundin rahoitustarpeen tyydyttämiseksi ja sen selvitystilauhan välttämiseksi. Renlundin konkurssipesä onkin väittänyt yhtiön saamaa avustusta vastikkeelliseksi sillä perusteella, että näin Eka on, paitsi välttänyt Renlundin konkurssin, mikä on Ekan oman edun kannalta ollut välttämätöntä, myös säilyttänyt mahdollisuuden konsernin sisäisen liiketoiminnan jatkamiseen sekä Renlundin talouden vakauttamiseen ja osakkeiden myymiseen, kun osapuolilla on vielä vuoden 1992 lopussa ollut perusteltua syytä olettaa Renlundin taloudellisen aseman kohentuvan. Renlundin konkurssipesä on katsonut Ekan mainittuina konsernietuina saaneen vastasuorituksen antamalleen avustukselle. Konkurssipesä on vielä väittänyt annettua konserniavustusta vastikkeelliseksi sillä perusteella, että Renlundin osakkeiden arvo oli noussut avustusta vastaavalla määrällä.
8. Vaikka konserniyhtiöt ovat enemmän tai vähemmän kiinteästi saman yrityskokonaisuuden osia, ne ovat kuitenkin itsenäisiä oikeushenkilöitä. Niin kuin Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2004:69 on todettu, kullakin konserniyhtiöllä on omat varansa ja velkansa, kutakin yhtiötä on tarkasteltava konkurssiin asettamisen ja takaisinsaannin osalta lähtökohtaisesti erillisenä oikeushenkilönä ja konserniyhtiöidenkin väliset omaisuuden luovutukset voivat tulla takaisinsaannilla peräytetyksi. Koska yrityssaneerauksessa takaisinsaantisäännökset palvelevat samoja, velkojien etuja suojaavia tarkoitusperiä kuin konkurssissa, soveltuu edellä konserniyhtiöistä lausuttu yhtä lailla myös, kun konserniin kuuluva yhtiö on yrityssaneerauksessa.
9. Tässä asiassa on erityisesti kysymys siitä, voidaanko Renlundin konkurssipesän mainitsemia konsernietuja tai avustuksen saaneen Renlundin osakkeiden mahdollista arvonnousua pitää riittävänä vastikkeena yhtiön saamasta konserniavustuksesta. Korkein oikeus katsoo, että kohdassa 8 lausutuista syistä vastiketta ja sen riittävyyttä on arvioitava yksinomaan velallisyhtiön, tässä tapauksessa Ekan, ja samalla siten myös sen velkojien kannalta.
10. Takaisinsaantilain 6 §:ssä säännellyn takaisinsaantiperusteen nojalla peräytyy tiettynä takaisinsaantiaikana ennen konkurssia tehty lahjoitus tai omaisuuden lahjanluontoinen luovutus. Luovutuksen lahjanluontoisuus arvioidaan yksinomaan velallisen ja tämän sopimuskumppanin välisten suoritusten arvoa vertaamalla, kuten takaisinsaantilain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessäkin (HE 102/1990 vp s. 51) on todettu. Suoritusten arvo, jonka on tullut olla rahassa mitattavaa, harkitaan oikeustoimen tekohetken mukaan. Sen sijaan sillä, onko luovutus mielletty tai tarkoitettu lahjanluontoiseksi, ei ole merkitystä.
11. Ekan Renlundille antama konserniavustus on voinut konsernin tuolloista taloudellista tilannetta ajatellen aikanaan olla tarkoituksenmukainen. Se on saattanut osaltaan parantaa konsernin mahdollisuuksia jatkaa toimintaansa. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus kuitenkin katsoo, ettei Renlundin konkurssin tuolloinen välttäminen merkitse sitä, että Eka olisi saanut avustukselleen vastikkeen. Sitä eivät merkitse konkurssipesän esilletuomat muutkaan konkurssin välttämiseen liittyneet, osaksi epävarmat konserniedut, joiden toteutuminen on riippunut monista konserniin kuuluvien yhtiöiden vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olleista tekijöistä. Toimenpiteeseen ryhtyminen Renlundin konkurssin välttämiseksi osoittaa päin vastoin, kuten hovioikeuskin on katsonut, toimenpiteen vaarallisuutta Ekan velkojien kannalta.
12. Siltä osin kuin Renlundin konkurssipesä on väittänyt Ekan saaneen avustukselleen vastikkeen Renlundin osakkeiden arvonnousuna, Korkein oikeus toteaa, että asiassa ei ole ollut erimielisyyttä siitä, etteivätkö Renlundin osakkeet olisi olleet konserniavustuksen antamisen aikaan jo yhtiötä uhanneen selvitystilan vuoksi arvottomia. Renlundin konkurssipesä ei ole esittänyt selvitystä sen väitteensä tueksi, että osakkeiden arvo olisi tuolloin noussut avustusta vastaavalla määrällä. Renlundin tulevaisuus on päinvastoin ollut epävarma avustuksesta päätettäessä, ja jo huhtikuun lopussa 1993 yhtiön oma pääoma on ollut pienempi kuin kolmasosa osakepääomasta. Lopulta Renlundin osakepääoma on kokonaan menetetty yhtiön konkurssissa. Näin ollen avustuksen antaminen ei tässä tapauksessa ole merkinnyt Renlundin osakkeiden arvon nousua eikä Eka siten ole saanut siinäkään muodossa vastiketta.
13. Renlundin konkurssipesä ei näin ollen ole saattanut todennäköiseksi, että Eka olisi saanut antamastaan konserniavustuksesta vastikkeen. Avustusta on näin ollen takaisinsaantilain 8 §:n nojalla pidettävä lahjana. Kun lahja on täytetty myöhemmin kuin vuosi ennen saneeraushakemuksen jättämistä, konserniavustus peräytyy takaisinsaantilain 6 §:n nojalla Ekan, nyttemmin Osuuskunta Tradeka-Yhtymän yrityssaneeraukseen.
14. Korkeimmassa oikeudessa Renlundin konkurssipesä on lisäksi väittänyt, että käytettäessä konserniavustus Renlundin Ekalle olevan velan lyhennykseksi Renlundin vierasta pääomaa oli muutettu omaksi pääomaksi. Konkurssipesä on lisäksi katsonut, että velkaa anteeksiantamalla toteutettua konserniavustusta on pidettävä sellaisena vapaaehtoisena pysyvän pääoman sijoituksena, joka Renlundin konkurssin vuoksi ei ole lainkaan peräytettävissä Ekan yrityssaneeraukseen.
15. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, ettei yksinomaan siitä, että konserniavustus on annettu velkaa anteeksiantamalla, voida päätellä, että vierasta pääomaa olisi Renlundissa muunnettu osakepääomaksi. Konserniavustuksen oikeudellisesta luonnehdinnasta riippumatta ratkaisevaa tässä asiassa on se, onko mainitun konserniavustuksen antamista pidettävä takaisinsaantilain 6 §:n perusteella lahjana tai lahjanluontoisena luovutuksena. Tämä kysymys on arvioitava itsenäisesti takaisinsaantiperusteiden kannalta ja riippumatta esimerkiksi siitä, miten avustus on otettu huomioon Renlundin päätöksenteossa ja kirjanpidossa. Kun Eka edellä mainituilla perusteilla ei ole saanut antamalleen konserniavustukselle sitä vastaavaa rahanarvoista etua, avustus peräytyy edellä todetulla tavalla Ekan yrityssaneeraukseen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Eeva Vuori, Mikael Krogerus ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Lea Nousiainen.