4.11.2003

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

A vaati Yleisradio Oy:hyn kohdistamassaan kanteessa, että Yleisradio Oy velvoitetaan sakon uhalla oikaisemaan TV 1:n 9.10.2000 lähettämässä M.O.T.-nimisessä televisio-ohjelmassa esitetyt kantajaa ja WHO Collaborating Centre -nimistä keskusta koskevat virheelliset asiatiedot.

Perusteluinaan A esitti, että kyseisessä televisiolähetyksessä oli käsitelty kysymyksiä, jotka liittyivät tieteen julkiseen rahoitukseen ja tämän rahoituksen käyttöön tutkijoiden omassa elinkeinotoiminnassa. Asia esitettiin katsojille vakavana yhteiskunnallisena epäkohtana. Samassa yhteydessä otettiin esille myös eräitä Maailman terveysjärjestön auktorisoimaan WHO Collaborating Centre -keskukseen (WHO-keskus) liittyviä kysymyksiä. Ohjelmassa oli erityisesti esillä WHO-keskuksen ja sen johtajan A:n 29 hengen tutkimusryhmän saama tutkimusrahoitus, vaikka tätä rahoitusta käyttäen saatuja tutkimustuloksia ei ollut käytetty hyväksi A:n yritystoiminnassa. Ohjelmassa esitetyt tiedot olivat monin kohdin virheellisiä ja loukkasivat A:n asemaa tutkijana sekä hänen tutkijanetiikkaansa ja -kunniaansa ja vaaransivat A:n mahdollisuuksia saada vastaisuudessa tutkimusrahoitusta ja menestyä viranhauissa.

Kanteen mukaan ohjelmassa esitetyt virheellisyydet koskivat seuraavia seikkoja:

1. A:n Suomen Akatemialta saaman rahoituksen määrää ja A:n puolison, akatemian johtajan B:n osuutta rahoituksen myöntämisessä,

2. A:n nimittämistä "riviprofessoriksi", vaikka hän oli huippuyksikön professori,

3. A:n kuulumista Hormos Medical Oy:n "lääketieteelliseen neuvottelukuntaan",

4. WHO-keskuksen käsittelemistä ohjelmassa A:n ja B:n "omana yksikkönä", vaikka se oli Oulun yliopiston yksikkö,

5. WHO-keskuksen ja A:n saaman julkisen rahoituksen sotkemista keskenään sekä rahoituksen määrää ja käyttötarkoitusta 1990-luvulla,

6. ohjelmassa esitettyä rikosviittausta, joka liittyi A:n työhuoneessa olleen aineiston anastamiseen,

7. ohjelmassa esitettyä väitettä WHO-keskuksen siirtymisestä Helsingin yliopiston yksiköksi Pohjois-Pohjanmaan "sairaanhoitopiirin rahat mukanaan" ja

8. A:n varallisuuden esittämistä tuloksena julkisessa palveluksessa tehdystä tutkimustyöstä.

Yleisradio Oy:n vastaus

Yleisradio Oy vaati kanteen hylkäämistä.

Radiovastuulain 6 a §:n mukainen oikaisu tuli tehdä vain virheellisistä asiatiedoista. Sävytykset, asiayhteydet, mielikuvat ja muut vastaavat ohjelmaan sisältyvät kriittisetkin tehokeinot jäivät oikaisuvelvoitteen ulkopuolelle. Ohjelmassa ei ollut esitetty virheellisiä asiatietoja. Kanne oli perusteeton.

Käräjäoikeuden tuomio 6.6.2001

Oikaisukäytäntö

Oikeudelle ei ollut esitetty selvitystä, missä määrin oikaisuja oli vaadittu tai televisiossa esitetty. Joitakin oikaisuja televisiolähetyksissä lienee esitetty. Oikaisukynnys oli kuitenkin ollut korkea ja oikaisut olivat koskeneet numerotietovirhettä tai muuta vastaavaa selvää asiatietovirhettä.

Radiovastuulain 6 a §:n tulkinta

Asianosaisilla oli erilainen käsitys siitä, oliko radiovastuulain 6 a §:n nojalla oikaistava vain selvästi virheellinen asiatieto, vai tuliko säännöksen nojalla oikaista myös esitystavasta ja muusta ohjelmakokonaisuudesta lähetyksen vastaanottajalle todennäköisesti syntynyt esitettyä tietoa koskenut virheellinen käsitys.

Säännöksen sanamuoto ei antanut selvää vastausta kysymykseen, vaikka valittu sanonta korostikin, että korjauksen kohteena oli asiavirhe. Pohdittavaksi jäi kuitenkin, millaista esitystä oli pidettävä asiatiedoltaan virheellisenä.

Lainvalmisteluaineiston tarkastelu osoitti, että uudistuksella ei pyritty sisällölliseen muutokseen, vaan saattamaan oikaisumenettely radiotoimintadirektiivin mukaiseksi. Hallituksen esityksen mukaan Yleisradion sisäiset määräykset vastineoikeudesta olivat asiallisesti riittävät. Tämä tuki käsitystä, että säännöstä olisi tulkittava samaan tapaan kuin ennen säännöstä noudatetun Yleisradion sisäisen oikaisumenettelyn aikana. Samaa käsitystä tuki sekin, että radiovastuulain 6 a §:ssä käytetään samoja sanoja kuin ohjelmatoiminnan säännöstössä: kummatkin määräävät oikaistavaksi virheellisen asiatiedon.

Radiovastuulain 6 a § säädettiin, jotta Suomen lainsäädäntö tältä osin täyttäisi televisiotoimintadirektiivin vaatimukset. Tämän vuoksi oli erityisen perusteltua pyrkiä tulkitsemaan radiovastuulain 6 a §:ää direktiivin sanonnan ja tavoitteiden mukaisesti. Televisiotoimintadirektiivin englanninkielisessä versiossa oli käytetty sanoja "incorrect facts", ruotsinkielisessä versiossa sanoja "felaktiga fakta". Nämä ilmaisut painottuivat hieman toisin kuin suomennoksessa käytetty sanonta "virheellisiä väitteitä". Ranskankielisessä versiossa oli käytetty sanoja "allégation incorrecte". Suomenkielinen käännös näytti vastaavan hyvin ranskankielistä tekstiä. Käännös- ja kulttuurierojen vuoksi direktiivin sanamuodosta oli vaikeaa tehdä tulkintapäätelmiä. Ranskan kieli oli direktiivin laadinnassa työkieli ja siten erikielisistä vaihtoehdoista ensisijainen tulkintalähde. Ranskankielinen säännös tuki käsitystä, että oikaisun kohteena eivät olisi vain ahtaasti käsitettävät asiatietovirheet.

Sanamuotoa tärkeämpää direktiivin tulkinnassa oli sen tavoitteen ymmärtäminen. Televisiotoimintadirektiivissä puhutaan oikeutettujen etujen, varsinkin maineen ja kunnian vahingoittamisesta esittämällä virheellisiä väitteitä. Käytetyt sanonnat tukivat käsitystä, että oikaisusuojan piiriin kuuluisi muutakin kuin ahtaasti tulkitut asiatietovirheet. Samaa käsitystä tuki ennen varsinaista direktiiviä oleva johdanto-osan tavoitemäärittely.

Säännöksiä tuli pyrkiä tulkitsemaan niin, että perustuslaissa mainitut perusoikeudet toteutuvat. Tämän mukaisesti radiovastuulain 6 a §:ää tulisi tulkita niin, että perustuslain 10 §:n takaama yksityiselämän suoja tuli turvatuksi. Toisaalta säännöstä oli tulkittava myös niin, että perustuslain 12 §:n sananvapauden tavoite toteutuu mahdollisimman hyvin. Tulkintaan vaikuttivat siten osin ristiriitaiset pyrkimykset: tulkinnassa oli saatava tasapainoon toisaalta pyrkimys suojata yksityiselämää ja toisaalta pyrkimys turvata sananvapaus.

Kaikki edellä esitetty ja erityisesti radiotoimintadirektiivin tavoitteet huomioon ottaen ei ollut perusteltua tulkita radiovastuulain 6 a §:n säännöstä ahtaasti siten, että oikaisuvelvoite koskisi vain numeraalista tai muuta tarkkaa asiatietovirhettä. Säännöksen perusteella tuli oikaista myös esitystavasta ja muusta ohjelmakokonaisuudesta lähetyksen vastaanottajalle syntynyt esitettyä tietoa koskeva virheellinen käsitys varsinkin silloin, kun mainetta ja kunniaa oli vahingoitettu.

Koska radiovastuulaki näin tulkiten oli sopusoinnussa televisiotoimintadirektiivin kanssa, direktiiviä ei ollut tarvetta soveltaa välittömästi, vaan oikaisuvaatimusta voitiin harkita radiovastuulain säännösten nojalla.

Ohjelman luonteen merkitys

Oikaisua pohdittaessa ohjelman tyylilajilla ei niinkään ollut merkitystä: perustuslain sananvapausperiaatteen toteutuminen edellytti, että ohjelmassa oli voitava esittää iskevää ja kärjekästä arvostelua. Asiatietojen oli kuitenkin oltava oikeita sekä kriittisessä että vähemmän kriittisessä ohjelmassa.

Katsojien käsityksellä ohjelman luotettavuudesta oli sitä vastoin merkitystä oikaisua harkittaessa. Uutislähetyksessä esitetyn tiedon tuli olla tarkemmin oikea kuin kevyemmässä, viihteellisessä ohjelmassa. Jos virheellinen tieto esitettiin ohjelmassa, jota yleisesti pidettiin luotettavana, olivat virheellisen tiedon haittavaikutukset todennäköisesti suuremmat, kuin jos tieto olisi esitetty ohjelmassa, johon ei suhtauduttu samoin. Tämän vuoksi oli perusteltua, että yleisesti luotettavina pidettyjen ohjelmien oikaisukynnys oli matalampi kuin vähemmän luotettavina pidettyjen ohjelmien.

Oikeudessa toimittaja X, joka oli ollut ideoimassa ja tekemässä ohjelmaa, oli luonnehtinut M.O.T.-ohjelmaa ajankohtaisasiaohjelmaksi, joka on luotettava asiatiedon välittäjä. Eräs toinen todistaja oli pitänyt ohjelmaa tutkivana journalismina. Ohjelmassa käsitellään usein asioita, joiden julkiseksi tuleminen oli kiusallista ohjelman kohteelle. Esitetyn selvityksen ja yleistiedon perusteella M.O.T.-ohjelmaa oli pidettävä ajankohtaisasiaohjelmana. Ohjelmaa oli esitetty viiden vuoden aikana noin 150 kertaa hyvään lähetysaikaan arvostetulla kanavalla. Ohjelmalla oli siten vakiintunut asema. Ohjelma oli usein esitystavaltaan paljastava, kriittinen ja hyökkääväkin. Ohjelma ei ollut yleensä pohtiva ja analysoiva, vaan siinä esitettiin toimittajien valitsema yksi näkemys käsiteltävään kysymykseen. Tästä huolimatta katsojien enemmistö pitänee ohjelmaa luotettavana asiatiedon välittäjänä. Ohjelmassa esitetyiltä asiatiedoilta oli siten lupa odottaa varsin tarkkaa oikeellisuutta.

Oikaisua hakevan aseman merkitys

Useissa kunnianloukkausta koskevissa ennakkoratkaisuissa oli todettu, että merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa toimivan tulee sietää julkista arvostelua eri tavoin kuin niin sanotun tavallisen kansalaisen. Samaa periaatetta tuli noudattaa myös virheellisen asiatiedon oikaisun osalta ainakin silloin, kun oikaisu toteutetaan yksityiselämän suojaamiseksi. Merkittävään yhteiskunnalliseen asemaan hakeutunut ei nauti samanlaista yksityiselämän suojaa kuin niin sanottu tavallinen kansalainen, koska heidän osaltaan on erityisen tärkeää turvata, että sananvapaus toteutuu siten, että myös kriittinen tarkastelu on mahdollista. Toisaalta kriittisen tarkastelun tulee perustua oikeisiin asiatietoihin, joten oikaisuharkinnassa yhteiskunnallisella asemalla ei ole yhtä suurta merkitystä kuin kunnianloukkausarvioinnissa.

A oli professori ja toiminut huippuyksikön tutkijana ja merkittävän tutkimuskeskuksen johtajana. Professorin virkaa yleensä ja huippuyksikön professuuria erityisesti oli pidettävä arvostettuna ja merkittävänä tehtävänä. Tilannetta oli siten arvioitava sitä taustaa vasten, että A toimi merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa.

Ohjelmakohtien arviointi

Kanteessa tarkoitettuja eri ohjelmakohtia koskeneessa arvioinnissaan käräjäoikeus tuomiossaan tarkemmin esittämillään perusteilla päätyi siihen, että kohdissa 4, 6, 7 ja 8 ei ollut esitetty virheellistä asiatietoa. Kohdissa 1, 3 ja 5 ohjelmaan oli sisältynyt virheellistä asiatietoa, mutta virheiden vähäisyyden vuoksi ei ollut perusteltua tarvetta oikaista tietoja. Kohdissa 1, 2 ja 6 ohjelmassa oli esitetty esitystapa ja ohjelmakokonaisuus huomioon ottaen jossain määrin virheellisiä väitteitä, jotka saattoivat vahingoittaa A:n mainetta ja kunniaa. A:n yhteiskunnallinen asema ja myös sananvapauden turvaamisen tavoite huomioon ottaen näitä väitteitä ei ollut pidettävä niin vaikuttavina ja virheellisinä, että oikaisu olisi perusteltua.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kimmo Mikkola.

Helsingin hovioikeuden tuomio 14.8.2002

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Ritola, Ilkka Sinisalo ja Eero Karttunen. Esittelijä Kari Tuuli.

Perustelut

Kysymyksen arvioinnissa huomioon otettavat seikat

Sekä televisiotoimintadirektiivin että radiovastuulain mainittujen säännösten mukaan oikaisuoikeus tai -velvollisuus koskee vain ohjelmassa esitettyjä virheellisiä väitteitä, asiatietoja. Sitä, mitä virheellisellä väitteellä tai asiatiedolla tarkoitetaan, ei ole aihetta tulkita siten, että oikaisuvelvoite rajoittuisi vain numerovirheisiin tai muihin vastaaviin yksiselitteisesti osoitettaviin virheisiin, kuten ohjelmatoiminnan säännöstöön pohjautuneessa Yleisradio Oy:n sisäisessä tulkintakäytännössä oli ilmeisesti katsottu. Televisiotoimintadirektiivin ja radiovastuulain 6 a §:n säännöksen lähtökohta on, että kaikki merkitykselliset virheelliset väitteet ja asiatiedot on oikaistava.

Sillä, millä tavoin virheellinen väite tai tieto ohjelmasta välittyy, ei sinänsä ole merkitystä oikaisuvelvoitteen kannalta. Oikaisuvelvoite syntyy, jos ohjelmassa esitettyjen tietojen perusteella katsojille syntyy virheellinen käsitys jostain oikaistavissa olevasta tosiasiasta. Toisaalta oikaisu oikeussuojakeinona rajoittuu vain yksilöityjen virheellisten väitteiden tai asiatietojen oikaisemiseen. Ohjelman tekijöiden asiana on päättää se näkökulma ja sävy, jolla he valitsemaansa aihetta käsittelevät. Ohjelmatoiminnan harjoittaja ei ole velvollinen oikaisemaan pelkästään ohjelman negatiivisia, kriittisiä tai muita sellaisia sävytyksiä eikä myöskään ohjelmassa esitettyjen tosiseikkojen katsojissa mahdollisesti herättämiä epämääräisiä mielikuvia tai yleisluontoisia vaikutelmia. Sopivana oikeussuojakeinona tilanteessa, jossa ei ole kysymys selkeästi väärien, oikaistavissa olevien asiatietojen esittämisestä, vaan siitä, että jonkun henkilön kunniaa ja mainetta loukataan esittämällä hänet yleisesti ottaen epäedullisessa valossa, voidaan pitää oikeutta vastineeseen. Tällaista vastineoikeutta on edellytetty televisiotoimintadirektiivissä, joskaan radiovastuulaissa ei ole siitä säännöksiä. Sitä vastoin vuoden 2004 alussa voimaan tulevassa laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003) on säännelty erikseen oikeus vastineeseen ja oikeus oikaisuun. A:n kanteessa ei ole vaadittu oikeutta vastineeseen vaan virheellisten asiatietojen oikaisua. Asia on ratkaistava tältä pohjalta.

Silloinkin, kun ohjelman sävy on kriittinen tai siinä käsitellyn henkilön kannalta kielteinen, ohjelman tekijöiden on varmistuttava asiatietojen oikeellisuudesta. Vaikka merkittävässä julkisessa asemassa oleva henkilö, kuten A:n kaltainen tieteen harjoittaja, on velvollinen sietämään enemmän julkista arvostelua kuin tavallinen kansalainen, on voitava edellyttää, että häneen liittyvä kriittinenkin ohjelma perustuu tosiasioihin. Tietojen oikeellisuudella on erityistä merkitystä silloin, kun kysymys on ohjelmasta, jota sen tekijät luonnehtivat luotettavaa asiatietoa välittäväksi ajankohtaisohjelmaksi, jollaiseksi M.O.T.-ohjelman toimittaja X on käräjäoikeudessa ohjelmaa luonnehtinut.

Niin kuin käräjäoikeuskin on todennut, virheellisiä väitteitä ja asiatietoja koskevan oikaisuvelvoitteen kannalta on merkityksetöntä, millaisiin lähteisiin esitetty virheellinen tieto on perustunut. Oikeus saada virheelliset väitteet ja tiedot oikaistuiksi ei edellytä sitä, että ohjelmantekijöiden todetaan syyllistyneen moitittavaan menettelyyn. Oikaisua vaativan on kuitenkin osoitettava, että ohjelmassa esitetty väite tai tieto on virheellinen ja että hänen oikaisuksi tarkoittamansa viesti sisältää oikean tiedon oikaistavasta asiasta.

Ohjelmakohtien arviointi

1. A:n Suomen Akatemialta saaman rahoituksen määrä ja B:n vaikutus rahoituksen saantiin

A:n Suomen Akatemialta saaman rahoituksen määrä oli ohjelmassa esitetty 7,5 miljoonaksi markaksi. Tieto on ollut siten virheellinen, että eräästä Suomen Akatemian A:lle myöntämästä noin 2,3 miljoonan markan määrärahasta 675 000 markkaa on ollut erään toisen samaan konsortioon kuuluneen professorin ryhmälle osoitettua rahaa, jolloin A:n Suomen Akatemialta tosiasiassa saaman rahoituksen määrä oli ollut vajaat 7 miljoonaa markkaa.

Luvun esittäminen oli liittynyt siihen ohjelmassa esitettyyn väitteeseen, että A oli menestynyt Suomen Akatemian rahoituksen saannissa "yllättävän hyvin". Tätä väitettä oli kuitenkin perusteltu ohjelmassa nimenomaan sillä, että hänen hakemuksistaan oli menestynyt puolet, vaikka yleensä Suomen Akatemia tuki joka viidettä hanketta. Myös rahoituksen kokonaismäärä oli tosin tässä yhteydessä tuotu esiin, mutta osoitukseksi lähinnä siitä, minkä suuruusluokan asiasta oli kaiken kaikkiaan ollut kyse. Rahoituksen suuruusluokan arvioinnin kannalta virhe ei ole ollut merkityksellinen. Rahoituksen yhteismarkkamäärää koskeva virhe on siten ollut radiovastuulaissa tarkoitetulla tavalla niin vähäinen, ettei sen oikaisemiseen ole perusteltua tarvetta.

Ohjelmassa ei ole väitetty, että A:n saama rahoitus olisi johtunut B:n asemasta Suomen Akatemian pääjohtajana. Katsojille tosin on ohjelmassa esitettyjen seikkojen pohjalta mahdollisesti syntynyt tällainen A:n väittämä mielikuva tai epäilys, mutta sikäli kuin näin on, se on johtunut siitä, että Suomen Akatemia on tosiasiassa rahoittanut merkittävästi pääjohtajan puolison tutkimustyötä. Yleisradio Oy:llä ei ole puheena olevan radiovastuulain säännöksen nojalla velvollisuutta tällaisten sinänsä paikkansa pitävistä tosiseikoista katsojille mahdollisesti syntyneiden mielikuvien oikaisemiseen.

2. A:n asema "riviprofessorina"

Ohjelmassa on annettu ymmärtää, että A on "riviprofessorina" menestynyt apurahanhakijana Suomen Akatemiassa yllättävän hyvin. A on vaatinut oikaistavaksi, että hän oli tosiasiassa ollut huippuyksikön professori, eikä hänen Suomen Akatemialta saamansa rahoituksen määrä ollut ollut tähän nähden poikkeuksellista.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, miten A on tosiasiassa menestynyt apurahanhakijana Suomen Akatemiassa verrattuna muihin hänen tasoisiinsa hakijoihin tai ylipäätään muihin hakijoihin. Näin ollen Yleisradio Oy ei ole velvollinen toimittamaan A:n tältä osin vaatimaa oikaisua.

Vähättelevän riviprofessori-nimityksen osalta Korkein oikeus toteaa, että tässä luonnehdinnassa ei ole ollut kysymys sisällöltään täsmällisestä asiatiedosta vaan lähinnä mielipiteeseen rinnastuvasta arvostuksenvaraisesta ilmaisusta, jonka muuttamiseen radiovastuulain mukainen oikaisukeino ei sovellu.

3. Jäsenyys Hormos Medical Oy:n lääketieteellisessä neuvottelukunnassa

Ohjelmassa on esitetty virheellinen maininta siitä, että A olisi kuulunut Hormos Medical Oy:n lääketieteelliseen neuvottelukuntaan. Tosiasiassa A oli yhtiön markkinoinnissa ilmoitettu yhtiön tieteelliseksi yhteistyöhenkilöksi ("academic collaborator").

Tämän yksityiskohdan virheellisyys ei ole ollut ohjelmassa käsiteltyjen seikkojen ja katsojissa syntyneiden käsitysten kannalta merkityksellinen, vaan laissa tarkoitetulla tavalla niin vähäinen, ettei sen erilliseen oikaisemiseen ole perusteltua tarvetta.

4. WHO-keskus A:n ja B:n omana yksikkönä

Ohjelmassa on viitattu WHO Collaborating Centre -nimiseen tutkimuskeskukseen "A:n ja B:n WHO-keskuksena". Asiassa esitetyn selvityksen mukaan WHO-keskus on ollut hallinnollisesti Oulun yliopiston alainen erillisyksikkö.

Ilmeistä on, että ohjelman maininnoilla A:n ja B:n WHO-keskuksesta ei ole viitattu yksikön muodollisjuridiseen hallinnointiin vaan siihen, kuka on käyttänyt tosiasiallista vaikutusvaltaa keskuksessa. Kuten ohjelmassa on todettu, WHO-keskuksen johtajana on toiminut ensin B ja hänen jälkeensä A. Lisäksi A:n oman ilmoituksen mukaan merkittävä osa hänen johtamansa keskuksen tiloissa suoritetusta tutkimustoiminnasta on ollut nimenomaan hänen oman tutkimusryhmänsä toimintaa. Ensin B:llä ja sitten A:lla on siten ollut keskeinen asema keskuksessa. WHO-keskukseen viittaaminen tuota asemaa ilmentävällä tavalla "A:n ja B:n keskuksena" ei ole merkinnyt sellaisen virheellisen asiatiedon esittämistä, joka olisi oikaistava.

5. WHO-keskuksen saaman julkisen rahoituksen määrä 1990-luvulla

Ohjelmassa on todettu, että "MOT:n laskelmien mukaan keskuksen julkinen tuki 90-luvun aikana oli viitisenkymmentä miljoonaa markkaa". A:n esittämän selvityksen mukaan WHO-keskus oli vuosina 1991 - 1999 saanut julkista rahoitusta noin 19,5 miljoonaa markkaa. A:n mukaan virhe on johtunut siitä, että ohjelmassa oli perusteetta sekoitettu WHO-keskuksen ja hänen oman tutkimusryhmänsä saama rahoitus. A vaatii oikaisuna todettavaksi, että WHO-keskus ja A:n johtama tutkimusryhmä eivät ole sama asia eikä niiden rahoitusta voida yhdistää ja että julkista tutkimusrahoitusta ei ole ohjattu A:n yksityiseksi hyödyksi. Lisäksi keskuksen saama julkinen tuki olisi oikaistava 19,47 miljoonaksi markaksi.

Ohjelmassa ei ole väitetty, että julkista tutkimusrahoitusta olisi ohjattu A:n yksityiseksi hyödyksi. Ohjelmassa esitetty tieto WHO-keskuksen saaman rahoituksen kokonaismäärästä on sitä vastoin ollut A:n esittämällä tavalla virheellinen. Virhe on myös ollut markkamääräisesti suuri. Tämän sinänsä selvän asiavirheen oikaisemista puoltaisi myös se, että ohjelmassa oli juuri ennen WHO-keskuksen saamaa julkista rahoitusta koskeneen virheellisen tiedon ilmoittamista viitattu WHO-keskukseen "tutkimusrahan järjestelyn mestarinäytteenä".

Ohjelman aiheen kannalta ei kuitenkaan ole ollut juurikaan merkitystä sillä, että A:n johtaman WHO-keskuksen saama rahoitus oli ilmoitettu ohjelmassa liian suureksi sen johdosta, että siihen oli luettu mukaan A:n johtaman tutkimusryhmän saamaa rahoitusta. Myös WHO-keskuksen saaman julkisen rahoituksen määrä on joka tapauksessa ollut varsin huomattava, ja pelkästään sitä koskevan sinänsä virheellisen yksittäisen asiatiedon oikaisu on käsitellyn asiakokonaisuuden arvioinnin kannalta tarkoituksetonta varsinkin, kun otetaan huomioon virheen aiheuttaneen sekaannuksen edellä mainittu syy. A:n johtaman WHO-keskuksen ja hänen johtamansa tutkimusryhmän rahoituksen yhdistäminen toisiinsa ei myöskään ole sellaisenaan loukannut A:n mainetta ja kunniaa. Vaadittuun oikaisuun ei siten ole perusteltua tarvetta.

6. Rikosviittaus

Ohjelmassa on todettu, että WHO-keskuksen asemaa ja rahoitusta tutkittaessa "vastaan tulee rikos". Ohjelmassa todetaan, että keskuksesta on varastettu A:n arkistoa ja apurahatilityspapereita ja että A on tehnyt asiassa rikosilmoituksen.

A ei ole edes väittänyt, että ohjelmassa olisi tässä yhteydessä esitetty virheellistä tietoa. Tältä osin kysymys on sellaisista ohjelmassa esitettyjen tietojen katsojissa mahdollisesti herättämistä mielikuvista, joita radiovastuulain 6 a §:n oikaisusäännös ei koske. Perustetta vaadittuun oikaisuun ei siten ole.

7. WHO-keskuksen siirtyminen Helsinkiin "sairaanhoitopiirin rahat mukanaan"

Ohjelmassa on todettu, että "nyt tutkimusyksikkö on siirtymässä Helsinkiin myös paikallisen sairaanhoitopiirin rahat mukanaan". A on vaatinut oikaistavaksi, että WHO-keskus ei ole saanut Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriltä lainkaan rahaa, eikä keskus ole siirtynyt eikä siirry Helsinkiin.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ohjelmassa esitetty väite ei ole ollut virheellinen siltä osin kuin oli todettu, että yksikkö oli ollut siirtymässä Helsinkiin, vaikka siirto ei sittemmin ollutkaan toteutunut. A:n vaatimus on siten tältä osin perusteeton.

Esitetyn selvityksen mukaan Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ei ole rahoittanut WHO-keskusta, vaan sen perusrahoituksesta on vastannut opetusministeriö. Siirron ollessa suunnitteilla tämä WHO-keskuksen vuosittain saama noin 1,5 miljoonan markan määräraha oli vuonna 2000 maksettu Helsingin yliopistolle, joka oli kuitenkin sittemmin siirtänyt sen Oulun yliopistolle muuton jäätyä toteutumatta. Vaikka Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ei ollut myöntänyt rahoitusta suoraan WHO-keskukselle, WHO-keskuksessa toiminut ja Helsinkiin siirtymässä ollut A:n tutkimusryhmä on kanteenkin mukaan saanut valtionosuusrahoitusta sairaanhoitopiirin kautta. Ohjelmassa esitetty viittaus sairaanhoitopiirin varoihin on ollut epätäsmällinen, mutta sen oikaisemiseen vaaditulla tavalla ei ole edellä mainitut tosiseikat huomioon ottaen perusteltua tarvetta.

8. A:n varallisuus

Kanteessa on katsottu, että A:n osakeomistus ja siihen liittyvä varallisuus on esitetty ohjelmassa virheellisesti tuloksena julkisessa palveluksessa tehdystä tutkimustyöstä. Ohjelmassa ei kuitenkaan ole esitetty tällaista väitettä tai tietoa, vaan siinä on ainoastaan viitattu A:n ja B:n kolmihenkisen perheen huomattavaan varallisuuteen. Ohjelmassa ei siten ole tältäkään osin esitetty radiovastuulain 6 a §:ssä tarkoitettuja virheellisiä asiatietoja.

Johtopäätökset

Ohjelmassa ei ole esitetty sellaisia virheellisiä asiatietoja, jotka olisi radiovastuulain 6 a §:n nojalla oikaistava. Sen sijaan useassa kanteessa tarkoitetussa asiayhteydessä on muun muassa epämääräisin vihjauksin ja epätäsmällisin ilmauksin pyritty herättämään sellaisia yleisluontoisia mielikuvia ja epäilyjä, että A:n ja hänen edustamansa tutkimusyksikön julkisessa rahoituksessa on jotakin epäselvää, moitittavaa tai salattavaa. Kuten aikaisemmin tässä tuomiossa on todettu, tällaisiin ohjelman synnyttämiin yleisluontoisiin vaikutelmiin ja mielikuviin ei kuitenkaan voida oikaisuteitse puuttua. Niitä vastaan asianomainen voi pyrkiä puolustautumaan turvautumalla vastineeseen, mistä tässä asiassa ei ole kyse.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kari Raulos, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Juha Häyhä. Esittelijä Jukka Sippo.