7.10.2003

A:n oikeusapuhakemus Seinäjoen oikeusaputoimistolle

A, jota oli kuultu esitutkinnassa epäiltynä törkeää rattijuopumusta ja liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevassa asiassa, pyysi Seinäjoen oikeusaputoimistoon 7.11.2002 toimittamallaan hakemuksella, että hänelle myönnetään oikeusapu esitutkintaa varten taannehtivasti 6.10.2002 lähtien ja että hänen avustajakseen määrätään häntä esitutkinnassa avustanut asianajaja R. Virallinen syyttäjä oli 1.11.2002 tehnyt asiassa päätöksen syyttämättä jättämisestä.

Oikeusaputoimiston oikeusapupäätös 8.11.2002

Oikeusaputoimisto hylkäsi oikeusapuhakemuksen katsoen, että A:lla ei ollut oikeusapulain 1 §:n 1 momentissa edellytettyä oikeudellisen asiantuntijan avun tarvetta asiassa.

Oikeusaputoimisto toimitti A:n tekemän ratkaisupyynnön Seinäjoen käräjäoikeuden tutkittavaksi.

Seinäjoen käräjäoikeuden päätös 23.12.2002

Käräjäoikeus lausui, että oikeusapua voidaan oikeusapulain 10 §:n 1 momentin mukaan hakea asian käsittelyn jokaisessa vaiheessa siihen asti kun tuomioistuimessa käsiteltävä asia on saanut lainvoiman tai muun asian käsittely on päättynyt. Vaikka esitutkinta luokitellaan oikeusapulain 8 §:ää sovellettaessa tuomioistuinasiaksi, se selvästi on hakemusmenettelyn kannalta lain tarkoittama "muu asia". Esitutkinta tai muu hallinnollinen menettely ei koskaan saa lainvoimaa samalla tavoin kuin asia, jota on konkreettisesti käsitelty tuomioistuimessa. Esitutkintaa ei oikeusavun hakemisen suhteen voida asettaa eri asemaan kuin muita tuomioistuimen ulkopuolella käsiteltäviä asioita.

Esitutkintalain 43 §:n mukaan esitutkinta poliisihallinnossa päättyy asian saattamisella syyteharkintaan tai mainitun lainkohdan 2 momentin mukaisella päätöksellä. Oikeusapulain sanamuodon mukaan oikeusapua ei voida myöntää esitutkintaan enää sen päättymisen jälkeen. Jos syyttäjä päättää jättää syytteen nostamatta, rikosasian tutkinta hallinnollisena menettelynä saa päätöksensä. Hallituksen esityksessä oikeusapulaiksi (HE 82/2001 vp s. 92) on erikseen lausuttu, että oikeusapua ei voitaisi myöntää esitutkintaan enää syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen. Hallituksen esityksen perustelut ovat siten sopusoinnussa pykälän sanamuodon kanssa.

Käräjäoikeus lausui, että tässä tapauksessa esitutkinta on päättynyt syyttämättäjättämispäätökseen 1.11.2002. A on hakenut oikeusapua vasta sen jälkeen. Näin ollen hänelle ei voida enää myöntää oikeusapua, ellei oikeusapulain 10 § 1 momenttia tulkita selvän sanamuotonsa vastaisesti.

Käräjäoikeuden mukaan asiallista perustelua, miksi oikeusapua ei saisi myöntää esitutkinnan aikana kiireellisesti annettuun oikeusapuun enää esitutkinnan päättymisen jälkeen, on vaikea nähdä. Lain sanamuoto ja sen esitöistä ilmenevä tarkoitus ovat kuitenkin yksiselitteisiä. Oikeusapua on haettava ennen asian käsittelyn päättymistä. A:lla ei ole ollut estettä jättää oikeusapuhakemusta esitutkinnan kestäessä. Näin ollen käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen liian myöhään tehtynä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jorma Isotalo.

Vaasan hovioikeuden päätös 19.3.2003

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätöksen perustelut lausuen lisäksi, että oikeusapulain 8 §:ssä säädetään siitä, kuka voidaan määrätä oikeusavun saajan avustajaksi. Säännöksen 1 momentin mukaan oikeusapua antaa julkinen oikeusavustaja. Tuomioistuinasiassa avustajaksi voidaan kuitenkin määrätä myös tehtävään suostumuksensa antanut yksityinen avustaja. Hallituksen esityksen (HE 82/2001 vp s. 87) mukaan tuomioistuinasialla tarkoitetaan paitsi jo tuomioistuimessa käsiteltävänä olevaa asiaa myös sellaista asiaa, jota ei ole vielä saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi mutta jota ollaan sinne saattamassa. Yksityinen avustaja voitaisiin siten määrätä jo ennen pääasian vireilletuloa. Tältä osin uusi laki on samansisältöinen kuin oikeusapulailla kumotun maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 3 § (87/1973) oli. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetussa laissa oli myös nimenomainen säännös (1 § 2 momentti) siitä, että maksuton oikeudenkäynti voitiin rikosasiassa myöntää jo esitutkinnan aikana riippumatta siitä, tuleeko asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Oikeusapulain esitöiden mukaan (HE s. 87) on selvää, että yksityinen avustaja on voitava jatkossakin määrätä avustajaksi jo esitutkintavaiheessa.

Oikeusapulain 10 §:ssä säädetään puolestaan oikeusavun hakemisesta. Säännöksen 1 momentin mukaan oikeusapua voidaan hakea asian käsittelyn jokaisessa vaiheessa siihen asti, kunnes tuomioistuimessa käsiteltävä asia on saanut lainvoiman tai muun asian käsittely on päättynyt. Kun esitutkinta on päättynyt syyttämättäjättämispäätökseen, kuten tässä tapauksessa on käynyt, rikosasiaa ei käsitellä tuomioistuimessa. Päätös ei myöskään saa lainvoimaa samalla tavalla kuin tuomioistuimessa käsiteltävä rikosasia saa. Hallituksen esityksessä (s. 92) todetaan tältä osin yksiselitteisesti, että "jos esimerkiksi rikosasia on päättynyt esitutkintavaiheessa tai syyttämättäjättämispäätökseen taikka asian käsittely muusta syystä on päättynyt, ei oikeusapua voisi enää tämän jälkeen pyytää".

Vaasan hovioikeus oli ratkaisussaan 11.11.1997 nro 1670 katsonut, että maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 1 §:n 2 momentin ja 3 §:n sanamuodoista riippumatta maksuton oikeudenkäynti ja oikeudenkäyntiavustaja voitiin määrätä taannehtivasti esitutkintaa varten vielä senkin jälkeen, kun esitutkinta oli jo päättynyt. Lain esitöissä ei tuolloin ollut lausumaa siitä, voitiinko maksuton oikeudenkäynti myöntää vielä esitutkinnan päätyttyäkin, jos asia ei tule vireille tuomioistuimessa. Oikeusapulain esitöissä on edellä mainituin tavoin tietoisesti otettu kanta tähän kysymykseen. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi samoin kuin käräjäoikeus, että lain sanamuoto ja sen esitöistä ilmenevä tarkoitus ovat siten yksiselitteisiä, että niitä ei voida tulkita toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jyrki Laitinen, Juhani Palmu ja Kari-Matti Kauppila. Esittelijä Annette Laukkonen.

Perustelut

A on hakenut oikeusapua ja avustajan määräämistä taannehtivasti sen jälkeen kun törkeää rattijuopumusta ja liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevan rikosasian esitutkinta oli päättynyt ja syyttäjä oli tehnyt päätöksen jättää syyte nostamatta. A:n mukaan hän ja hänen avustajansa olivat lähteneet siitä, että syyttäjä saattaa asian vireille tuomioistuimessa, ja että oikeusapuhakemus sekä siihen liittyvä selvitys taloudellisista olosuhteista olisi siten voitu jättää myöhäisemmässäkin vaiheessa. Asia oli kuitenkin päättynyt ilman ennakkovaroitusta ja yllätyksellisesti, minkä vuoksi hän oli menettänyt oikeutensa saada valtion varoin oikeusapua asiassa.

Oikeusapulain 10 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua voidaan hakea asian käsittelyn jokaisessa vaiheessa siihen asti, kunnes tuomioistuimessa käsiteltävä asia on saanut lainvoiman tai muun asian käsittely on päättynyt. Lainkohdan esitöissä (HE 82/2001 vp s. 92) lausutaan, että jos esimerkiksi rikosasia on päättynyt esitutkintavaiheessa tai syyttämättäjättämispäätökseen taikka asian käsittely muusta syystä on päättynyt, ei oikeusapua voisi enää tämän jälkeen pyytää. Hallituksen esityksen perusteluissa tämä on katsottu perustelluksi ottaen huomioon sen, että oikeusapujärjestelmän tavoitteena on varmistaa kansalaisten pääsy oikeuksiinsa ja heidän oikeusturvansa ajankohtaisissa oikeusasioissa.

Kuten edeltä ilmenee, oikeusapua ja avustajan määräämistä voidaan hakea jo esitutkintavaiheessa. Oikeusapu voidaan tällaisessa asiassa myöntää edellytysten muutoin täyttyessä ennakoimatta sitä, tuleeko asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Hakemus voidaan tehdä joko suullisesti tai kirjallisesti, ja menettelyn helpottamiseksi on vahvistettu hakemuskaavake. Kun 31.5.2002 saakka voimassa olleen maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 3 §:n mukaan maksuton oikeudenkäynti voitiin myöntää siihen asti, kunnes ratkaisu pääasiassa oli saanut lainvoiman, on oikeusapulain 10 §:n 1 momentin sanamuodosta ja esitöissä lausutusta pääteltävissä, että viimeksi mainitulla säännöksellä on tahdottu nimenomaisesti täsmentää oikeusavun hakemisen ajallinen takaraja. Myös oikeusavun myöntämistä koskevan säännöksen eli oikeusapulain 13 §:n 1 momentin osalta esitöissä lausuttu korostaa sitä, että oikeusapua tulisi hakea heti, kun se on mahdollista ja siihen on edellytyksiä (HE 82/2001 vp s. 98). Oikea-aikaisen toiminnan merkityksellisyyttä korostaa myös se, ettei viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan oikeusapua voida muutoksenhakutuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa enää myöntää taannehtivasti koskemaan muutoksenhakua edeltäneitä toimenpiteitä, ellei hakija saata todennäköiseksi, että hän ei ole pätevästä syystä hakenut oikeusapua aikaisemmin.

Epäillystä rikoksesta, jonka A on esitutkinnassa kiistänyt, ei ole nostettu syytettä eikä asia siten ole tullut tuomioistuimen käsiteltäväksi. Oikeusavun hakemisen kannalta kysymys on näin ollen oikeusapulain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetusta muusta asiasta, jonka käsittely on päättynyt. Syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, koska riittävää näyttöä rikoksesta ei ollut, runsaat kolme viikkoa sen jälkeen, kun A:ta avustajansa läsnäollessa oli kuultu esitutkinnassa. A:lla on siten ollut mahdollisuus saattaa oikeusapuhakemus vireille oikeusaputoimistossa silloin, kun se on tullut ajankohtaiseksi. A:n oikeusapuhakemusta ei oikeusapulain 10 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen voida näissä olosuhteissa hyväksyä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Eeva Vuori, Liisa Mansikkamäki, Pauliine Koskelo ja Juha Häyhä. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.