27.8.2003

Asianomistajan korvausvaatimukset Helsingin käräjäoikeudessa

Rikosasiassa, jossa virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta B:hen 30.4.1998 kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä, B vaati A:n velvoittamista suorittamaan hänelle korvaukseksi kivusta ja särystä 100 000 markkaa sekä henkisestä kärsimyksestä 100 000 markkaa, molemmat määrät korkoineen.

A kiisti korvausvaatimukset ja vaati niiden hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 14.9.2000

B:n todistelutarkoituksessa antama kertomus

B kertoi käräjäoikeudessa muun ohella seuraavaa:

A oli repinyt B:n taksista tämän asuintalon porraskäytävään ja alkanut potkia tätä ja takoa tämän päätä seinään. A oli repinyt B:n portaita pitkin jaloista ylös hissitasanteelle. Hississä A oli nostanut B:n kurkusta pitäen seinää pitkin ylös, jolloin hissin seinissä olleet puulistat olivat repineet B:n selkää. B oli huutanut apua ja kiljunut kivusta. A ja B olivat ajaneet hissillä B:n asuinkerrokseen, neljänteen ja tulleet hissistä ulos. B ei ollut halunnut päästää A:ta sisälle, jolloin A oli todennut, että jollei sisään niin sitten ulos ja kantanut B:tä selässään jaloista roikottaen pää alaspäin neljä kerrosta alas kadulle saakka, jolloin B:n pää oli välillä kolissut porrasaskelmiin ja seinään. Ulkona A oli pyöritellyt B:tä ja runtannut hänet takaisin hissiin, jolla he olivat menneet ylös B:n kerrokseen. Ylhäällä ovella A oli potkinut B:tä siirtymään ja nostanut hänet ylös ja lyönyt hänen päätään oveen, jossa oli ollut joulukoristeen ripustamista varten naula, joka oli osunut B:tä takaraivoon. B oli pyrkinyt portaita ylöspäin vintille pakoon, jolloin A oli ottanut hänet kiinni ja kiertänyt hänen hiuksensa molempien etusormiensa ympäri ja vetänyt B:tä niin, että tämä oli lentänyt kaaressa kasvoilleen porrasaskelmaa päin. A oli vetänyt B:tä alaspäin porraskäytävässä puoli kerrosta jaloista vetäen portaita pitkin tämän omalle tasanteelle siten, että B:n pää oli kolissut joka askelmalla. B oli tällöin yrittänyt käsillään suojata päätään. Sen jälkeen A oli rullannut B:n kuin mytyn ja hakannut tätä vielä tasanteella. A oli ottanut B:n avaimet laukusta ja vetänyt makaavan B:n jaloista sisään ovesta eteisen lattialle. A oli vielä nostanut B:n seisomaan ja vienyt tämän keittiön pöydän ääreen istumaan ja laittanut ylioppilaslakin B:n päähän asetellen B:ltä irronneita hiuksia väliin. A oli vielä ennen lähtöään ottanut vauhtia ja lyönyt B:tä molemmin puolin nyrkillä kasvoihin ja leukaan. B oli menettänyt tajuntansa ja herännyt vasta klo 00.35.

Esitetyt lääkärinlausunnot

X sairaalasta saadun 13.5.1998 päivätyn lausunnon mukaan B:llä oli vastaanotolla 1.5.1998 todettu vasemman silmän alla turvotusta ja naarmuuntumista. Turvonnut alue oli kooltaan 3 x 2 cm. Näkökyky oli normaali. Otsan alueella vasemmalla puolella todettiin pinnallisia pieniä verenpurkaumia. Lisäksi todettiin oikeassa poskessa turvotusta noin 3 x 4 cm. Takaraivolla todettiin pehmeä 4 senttimetrin kyhmy. Vasemmassa kyynärpäässä oli 2 cm halkaisijaltaan oleva mustelma. Oikeassa olkapäässä oli liikerajoitusta ja olkapää ei noussut yli horisontaalitason. Iho kädessä todettiin ehjäksi, ei mustelmia. Oikean käden selkäpuolella oli noin 2 x 2 senttimetrin mustelma-alue ja vasemman käden selkäpuolella 4 x 2 senttimetrin kokoinen mustelma-alue. B oli käynyt sairaalassa uudelleen 4.5.1998, jolloin päivystävä lääkäri oli todennut B:n kävelevän normaalisti ja seisovan täysin vakaasti. Pupillit olivat symmetriset, valolle reagoivat. Puhe oli selvää. B oli orientoitunut aikaan ja paikkaan. Raajojen liikkeet olivat symmetriset, normaalit. Vasemman lonkan päällä todettiin mustelmia, jotka sopivat muutaman päivän vanhoiksi. Myös oikealla alavatsalla todettiin mustelma. Oikeassa poskessa oli sinermä. Häntäluun päällä oli pientä mustelmaa, oikeassa olkavarressa ja kyynärvarressa oli myös mustelmaa. Lisäksi vasemmassa sääressä oli mustelmaa. Vammat sopivat 1.5. syntyneiksi.

14.8.1998 päivätyn lausunnon antanut lääkäri oli tutkinut B:n 6.5.1998. Tällöin hän oli todennut samat vammat kuin X sairaalan todistuksessa, minkä lisäksi B:n vartalolla oli todettu useita ruhjeita ja suurempia yli 5 senttimetrin mustelmia vasemmassa pakarassa kaksi kappaletta ja oikeassa yksi, oikeassa sääressä, oikeassa reidessä ja oikeassa polvitaipeessa. Päälaelta oli puuttunut 10 markan kolikon kokoiselta alueelta hiuksia, jotka olivat irronneet pahoinpitelyssä, ja myös ihopala oli irronnut kyseiseltä alueelta. Yhteenvetona lausunnossa oli todettu, että B:hen oli kohdistunut kohtalaisen runsaasti väkivaltaa, jonka perusteella olisi saattanut syntyä jopa aivovaurio. Kipujen ja särkyjen lisäksi pahoinpitelystä oli aiheutunut kohtalaisesti henkistä ahdistuneisuutta ja masennusta, jonka jälkihoito jatkui.

Psykiatrin 8.4.1999 päivätyn lausunnon mukaan tämä oli hoitanut B:tä 24.11.1998 lukien. Psyykkiseltä kannalta B:n pahoinpitelyssä oli ollut useita poikkeuksellisen traumatisoivia tekijöitä: pahoinpitely oli ollut hyvin pitkittynyt ja järjestelmällinen, B ei ollut saanut lähiympäristöltään apua, koska tilanne oli tulkittu väärin päihtymykseksi, B oli ollut välillä tajuttomana ja lopulta jäänyt tunneiksi yksin avuttomaan tilaan ruumiinvammojensa takia. Neuropsykologin tutkimuksessa oli todettu muistiaukkoja, pelokkuutta, syvä depressio- ja ahdistuneisuusoireisto, hidastuneisuutta, keskittymiskyvyn vaikeutta ja toivottomuutta tulevaisuuden suhteen. Oireet olivat testin mukaan seurausta pahoinpitelyn aiheuttamasta psyykkisestä traumasta, mutta pahoinpitelyn seurauksena myös elimellisperäinen psyykkisen suorituskyvyn heikentyminen oli todennäköinen. B:ssä oli todettu pahoinpitelyn jälkeen alkanut tyypillisen vaikean traumaperäisen stressireaktion oireisto. B:lle aiheutunutta terveydellistä haittaa oli pidettävä erittäin merkittävänä. Trauman ja oireiden syy-seuraus -suhde vaikutti kiistattomalta ja esitiedot olivat sopusoinnussa tutkimuslöydösten kanssa.

Neurologian erikoislääkärin 28.10.1999 antaman todistuksen mukaan B kärsii diffuusin aivovamman jälkitilasta. Aivovamma oli tunnistettu toukokuussa 1999. B:n kertoman pahoinpitelyn vammaenergiat olivat täysin riittävät aiheuttamaan diffuusin aivovamman.

Hammaslääkärin 5.10.1998 antaman todistuksen mukaan B oli ollut hänen vastaanotollaan 1.6.1998, jolloin oli todettu oikeanpuoleisten ylätakahampaiden liikkuvuuden lisääntyneen. Oikeanpuoleinen alatakahammas oli lohjennut poskenpuoleiselta reunalta. Suun avaaminen ääriasentoon tuotti kipua. Todistuksen antaneen hammaslääkärin käsityksen mukaan vammat olivat syntyneet kasvojen alueelle kohdistuneen iskun tai iskujen seurauksena.

Käräjäoikeuden johtopäätökset

Käräjäoikeus katsoi B:n kertomuksen, asiassa kuultujen todistajien kertomusten ja lääkärinlausuntojen perusteella selvitetyksi, että B:n 30.4.1998 saamat vammat olivat syntyneet siten, että A oli pahoinpidellyt B:tä tämän kertomin tavoin B:n asuintalon porraskäytävässä ja B:n kotona, jolloin B oli saanut lääkärintodistuksista ilmenevät vammat.

Kivusta ja särystä vaaditun korvauksen osalta käräjäoikeus lausui, että vammoja oli ollut joka puolella ja ne olivat aiheuttaneet B:lle päänsärkyä ja kipua. Todistajana kuullun B:n pojan mukaan B ei ollut voinut kävellä normaalisti kuukauteen. Ruhjeet ja mustelmat paranevat suhteellisen nopeasti. Koska niitä kuitenkin oli ollut paljon, kohtuullinen korvaus kivusta ja särystä tässä tapauksessa oli 20000 markkaa.

Käräjäoikeus lausui, että pahoinpitelyrikoksen yhteydessä ei tuomita korvausta henkisestä kärsimyksestä. Tätä koskeva vaatimus hylättiin lakiin perustumattomana.

Näillä perusteilla käräjäoikeus, samalla kun A tuomittiin rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä, velvoitti A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 20 000 markkaa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Susanne Möller ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 31.12.2001

B valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että B:lle oli pahoinpitelystä aiheutunut käräjäoikeuden tuomiossa selostetut vammat. Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että B:lle olisi häneen kohdistuneen törkeän pahoinpitelyn johdosta kivun ja säryn ohella aiheutunut vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettua muuta henkilövahinkona korvattavaa henkistä kärsimystä. Ei ollut ilmennyt muutakaan aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen korvausvelvollisuutta koskevilta osilta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund, Maija-Leena Tuukkanen ja Eero Arvo. Esittelijä Irina Wikström.

Perustelut

Korvaus kivusta ja särystä sekä kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus muun ohella kivusta ja särystä. Lainkohdassa tarkoitetaan muulla henkilövahingolla muun muassa henkilön psyykkisen tilan häiriintymistä. Psyykkisen tilan häiriöiden osalta oikeuskäytännössä on yleensä tuomittu korvausta kivun ja säryn asemesta kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä.

B on A:n häneen kohdistaman törkeän pahoinpitelyn seurauksena edellä todetuin tavoin saanut aivovamman ja muita ruumiinvammoja. Vammoista on aiheutunut hänelle kipua ja särkyä. Aivovamma on aiheuttanut B:lle ennen muuta erilaisten henkisten toimintojen häiriintymistä. Myös tällaisista ruumiinvamman oireista aiheutuva haitta on kivun ja säryn korvaukseen oikeuttavaa vahinkoa. Lisäksi B on saanut vaikean traumaperäisen stressireaktion, joka on vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettu muu henkilövahinko ja jonka perusteella hänellä on oikeus saada korvaus kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä.

Vahingonkorvauksen määrää harkittaessa ovat keskeisiä arviointiperusteita B:n kärsimän henkilövahingon laatu ja vaikeusaste. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella Korkein oikeus arvioi aivovamman olleen keskivaikean ja traumaperäisen stressireaktion alkuvaiheessa vaikea-asteisen. Korvauksen määrään vaikuttaa lisäksi B:n saamien muiden vammojen lukuisuus.

Vahingonkorvausta korottavana seikkana voidaan pitää sitä, että erityisesti aivovamman ja traumaperäisen stressireaktion oireet ovat pitkäaikaisia. Toisaalta on kuitenkin pidettävä silmällä sitä, että kivusta ja särystä sekä kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä suoritettavilla korvauksilla ei ole tarkoitus hyvittää sellaista pysyvää toimintakyvyn menetystä, joka voi tulla erikseen korvattavaksi vikana tai muuna pysyvänä haittana.

B on vaatinut korvausta ensisijaisesti erikseen kivusta ja särystä sekä erikseen siitä kärsimyksestä, joka on aiheutunut psyykkisen tilan häiriintymisestä. Huomioon ottaen sen, että aivovammaa on pidetty keskeisenä tekijänä traumaperäisen stressireaktion kroonistumisessa Korkein oikeus katsoo, että korvaus kivusta ja särystä sekä siihen rinnastettavasta kärsimyksestä on parhaiten arvioitavissa kokonaisuutena. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus harkitsee kivusta ja särystä sekä kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä suoritettavan korvauksen määräksi kaikkiaan 14 000 euroa.

Korvaus henkisestä kärsimyksestä

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan henkilövahinkoa koskevia vahingonkorvauslain säännöksiä on sovellettava myös sen kärsimyksen korvaamiseen, jonka on aiheuttanut vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistunut taikka muu sen kaltainen rikos.

B on perustellut henkisen kärsimyksen korvaamista koskevaa vaatimustaan muun ohella sillä, että häneen kohdistettu pahoinpitely on pitänyt sisällään myös hänen vapauteensa ja kotirauhaansa kohdistuvat rikokset, vaikka A:ta ei olekaan erikseen syytetty näistä rikoksista. B on vaatimuksensa tueksi viitannut ratkaisusta KKO 1997:82 ilmenevään oikeusohjeeseen.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että pahoinpitelyrikos ei ole vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettu rikos. Tämä vakiintunut tulkinta ilmenee esimerkiksi ratkaisuista KKO 1989:141 ja 1999:102. Ei ole aihetta poiketa tuosta vakiintuneesta tulkinnasta.

Pahoinpitelyyn saattaa useinkin sisältyä jonkinasteista uhrin liikkumis- tai toimintavapauden rajoittamista ainakin tilapäisesti. Tällaisen pahoinpitelyyn tyypillisesti sisältyvästä liikkumis- tai toimintavapauden rajoittamisesta aiheutuvan kärsimyksen korvattavuutta on johdonmukaista arvioida samoin perustein kuin pahoinpitelyrikoksesta aiheutuvan kärsimyksen korvattavuutta on oikeuskäytännössä edellä todetun, vakiintuneen tulkinnan mukaan yleensäkin arvioitu. A:n syyksi luettuun menettelyyn ei ole sisältynyt B:n liikkumis- tai toimintavapauden rajoittamista sellaisella tavalla, joka laadultaan tai kestoajaltaan merkittävästi poikkeaisi vastaavanlaisiin pahoinpitelyrikoksiin tyypillisesti sisältyvästä liikkumis- tai toimintavapauden rajoituksesta. B:llä ei siten tältä osalta ole oikeutta korvaukseen henkisestä kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5luvun 6§:n nojalla.

Sekä B että A ovat käräjäoikeudessa kertoneet, että B oli kieltäytynyt päästämästä A:ta sisälle asuntoonsa ja että A oli sittemmin avannut oven B:n laukusta ottamallaan avaimella ja raahannut B:n sisälle asuntoon. A ei ole vastauksessaan esittänyt seikkoja, joiden vuoksi tapahtumia olisi perusteltua arvioida toisin. A on, niin kuin käräjäoikeus on pahoinpitelyn törkeyttä arvioidessaan todennut, tunkeutunut B:n kotiin vastoin tämän tahtoa. B:llä on vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla oikeus korvaukseen mainitun kotirauhan rikkomisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä. Vahingonkorvausvelvollisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, että A:n syyksi luetun törkeän pahoinpitelyn yhteydessä tapahtunutta kotirauhan rikkomista ei ole luettu hänen syykseen erillisenä rikoksena.

Edellä lausutuilla perusteilla B:llä on oikeus korvaukseen vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla vain siltä osalta kuin hänelle voidaan katsoa aiheutuneen henkistä kärsimystä siitä, että A on tunkeutunut hänen kotiinsa vastoin hänen tahtoaan. Korvauksen määräksi Korkein oikeus harkitsee 500 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi kivusta ja särystä sekä kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä käräjäoikeuden tuomiossa mainitun 20 000 markan asemesta 14 000 euroa sekä henkisestä kärsimyksestä 500 euroa. Käräjäoikeuden tuomitsemaa 20 000 markan korvausta vastaavalle 3 363,76 euron osuudelle kivusta ja särystä sekä kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä suoritettavasta korvauksesta on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan.

Muilta osilta hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Eeva Vuori, Liisa Mansikkamäki, Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Tuomo Antila.