2.7.2003

Lohjan käräjäoikeuden tuomio 6.9.2001

Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 1.1. - 19.6.2001 Vihdissä lainvastaisesti käyttänyt hasista noin 3 grammaa viikossa eli yhteensä noin 75 grammaa. Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 50 luvun 2 a §:n nojalla huumausaineen käyttörikoksesta 65 päiväsakon rangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet notaari Tommi Toivonen sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 21.3.2002

A vaati hovioikeudessa, että rangaistusta rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 kohdan lieventämisperustetta soveltaen ja myös muutoin alennetaan. Lisäksi A vaati, että päiväsakon rahamäärää alennetaan.

Hovioikeus alensi päiväsakon rahamäärää ja katsoi muilta osin, ettei aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ollut.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Esko Lähdevuori ja Markku Saarikoski. Esittelijä Sirpa Kettunen.

Perustelut

A on tuomittu rikoslain 50 luvun 2 a §:n nojalla huumausaineen käyttörikoksesta 65 päiväsakkoon sen johdosta, että hän on 1.1. - 19.6.2001 laittomasti käyttänyt hasista noin kolme grammaa viikossa ja yhteensä noin 75 grammaa sanotun vuoden aikana. A on ostanut aineen pienissä erissä.

Korkeimmassa oikeudessa on enää kysymys siitä, pitäisikö A jättää teostaan rangaistukseen tuomitsematta tai pitäisikö hänelle tuomittua sakkorangaistusta ainakin alentaa.

Rikoslain 50 luvun 7 §:n (1304/1993) mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa rikoksen tekohetkellä ja tulee tekoon sovellettavaksi (ks. KKO 2002:111), huumausaineen käytöstä ja käyttöön liittyvästä muusta sanotussa luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan, sen lisäksi mitä laissa muuten säädetään, jättää rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ole omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistuksen tuomitsematta muun muassa, milloin rikosta on sen haitallisuus ja siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä tai rangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana tekijän henkilökohtaiset olot huomioon ottaen.

A:n syyksi luettu huumausaineen käyttö ei ole ollut vähäistä ja satunnaista. Se on ollut säännöllistä ja jatkuvaa eikä häntä sen vuoksi ole syytä jättää rangaistukseen tuomitsematta.

Rikoslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus huumausaineen käyttörikoksesta määrätään vakiintuneesti lähinnä rikoksen kohteena olevan huumausaineen laadun ja määrän perusteella. Käytetyn huumausaineen yhteenlaskettua kokonaismäärää ei kuitenkaan tällaisessa tapauksessa voida pitää samanlaisena rangaistuksen mittaamisen lähtökohtana kuin tuomittaessa kerralla hallussa pidetystä vastaavasta määrästä huumausainetta. Tähän nähden hovioikeuden tuomitsema sakkorangaistus on liian ankara.

Rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan rikoksen yksi lieventämisperuste on tekijän oma-aloitteinen pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia taikka edistää rikoksensa selvittämistä. A on huumausainerikoksesta epäiltynä esitutkinnassa oma-aloitteisesti kertonut huumausaineen käytöstään saman vuoden aikana ja siten edistänyt rikoksensa selvittämistä.

Korkein oikeus pitää, ottaen huomioon erityisesti käytetyn huumausaineen laatu, kulloinkin käytetty määrä ja käytön jatkuvuus sekä mainittu lieventämisperuste oikeudenmukaisena rangaistuksena A:n rikoksesta 30 päiväsakkoa.

Tuomiolauselma

A:lle tuomittu rangaistus alennetaan 30:ksi 6 euron määräiseksi päiväsakoksi eli hänet velvoitetaan maksamaan sakkoa 180 euroa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Jarmo Hirvonen.