5.5.2003

Asian tausta

A oli 21.3.1994 ostanut henkilöauton Karimatti Oy:ltä osamaksusopimuksella. Sopimuksen mukaan myyjä oli pidättänyt omistusoikeuden ajoneuvoon, kunnes kauppahinta luottokustannuksineen ja muut ostajan maksuvelvoitteet oli kokonaisuudessaan suoritettu. Karimatti Oy oli sopimuksen allekirjoittamalla siirtänyt ja pantannut osamaksusopimuksen kaikkine oikeuksineen Suomen Asiakasrahoitus Oy:lle (sittemmin Merita Rahoitus Oy, nykyisin Nordea Rahoitus Suomi Oy, jäljempänä rahoitusyhtiö). Osamaksusopimuksen vakioehtojen mukaan siirron jälkeen kaikki sopimuksen mukaiset myyjän oikeudet kuuluivat rahoittajalle. Ajoneuvorekisteriin auton omistajaksi oli merkitty rahoitusyhtiö ("Merita Rahoitus / osamaksu") ja haltijaksi A.

Auto oli 16.4.1996 myyty Oulun Autoliike Oy:lle kauppasopimuksella, johon käyttäjäksi / haltijaksi oli merkitty A ja myyjäksi rahoitusyhtiö. Kaupan yhteydessä Oulun Autoliike Oy oli maksanut A:n loppuvelan 22 961 markkaa suoraan rahoitusyhtiölle. Oulun Autoliike Oy oli 24.4.1996 myynyt auton edelleen, minkä jälkeen oli ilmennyt, että auto oli vuonna 1992 varastettu oikealta omistajaltaan. Oulun Autoliike Oy oli vuonna 1997 suorittanut oikealle omistajalle korvauksena auton arvosta 62 500 markkaa.

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Rahoitusyhtiöön kohdistamassaan kanteessa Oulun Autoliike Oy vaati, että rahoitusyhtiö velvoitetaan suorittamaan autoliikkeelle vahingonkorvauksena 62 500 markkaa korkoineen. Rahoitusyhtiö oli myynyt autoliikkeelle varastetun auton. Saadakseen pitää sen Oulun Autoliike Oy oli maksanut tehdyn sovinnon perusteella edellä mainitun määrän auton oikealle omistajalle. Rikoslain voimaanpanosta annetun asetuksen (RVA) 11 §:n nojalla Oulun Autoliike Oy:llä oli oikeus saada sille näin aiheutuneesta vahingosta korvaus saantomieheltään eli rahoitusyhtiöltä. Rahoitusyhtiö oli myös myyjänä kaupanvastuunsa perusteella vastuussa kaupan 16.4.1996 kohteessa olleesta oikeudellisesta virheestä johtuneesta vahingosta. Toissijaisesti autoliike vaati perusteettoman edun palautuksena rahoitusyhtiölle suorittamaansa 22 961 markkaa korkoineen sillä perusteella, että autoliike ei ollut saanut suorituksellaan pätevää omistusoikeutta. Kun kaupan tarkoitus ei ollut toteutunut, rahoitusyhtiö oli saanut perusteetonta etua autoliikkeen kustannuksella.

Rahoitusyhtiö vastusti kannetta. Kaupanvastuussa kantajalle oli A auton myyjänä eikä rahoitusyhtiö. Joka tapauksessa rahoitusyhtiö voi olla velvollinen palauttamaan vain vastaanottamansa kauppahinnan osan. RVA 11 §:ssä säädetään vain esinekohtaisesta palauttamisvastuusta eikä se soveltunut tapaukseen. Rahoitusyhtiö ei ollut saanut perusteetonta etua, vaan sille oli maksettu osamaksusopimuksen mukainen hinta.

Käräjäoikeuden tuomio 12.10.1999

Asianosaisten välisessä autokaupassa oli 16.4.1996 päivätyn kauppasopimuksen mukaan ollut myyjänä rahoitusyhtiö ja ostajana Oulun Autoliike Oy. Kaupassa oli ollut oikeudellinen virhe, koska omistusoikeus oli ollut sivullisella. Oulun Autoliike Oy:llä oli kauppalain 41 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada rahoitusyhtiöltä korvausta virheestä johtuneesta vahingosta. Oikeudellisesta virheestä oli aiheutunut Oulun Autoliike Oy:lle sivulliselle suoritetun 62 500 markan suuruinen vahinko. Tämän määrän korkoineen käräjäoikeus velvoitti rahoitusyhtiön suorittamaan Oulun Autoliike Oy:lle.

Kun Oulun Autoliike Oy ei ollut RVA 11 §:n mukaisesti palauttanut lunastuksetta autoa sen oikealle omistajalle, sen oli katsottava tällä järjestelyllä luopuneen RVA 11 §:n mukaisesta oikeudesta vaatia korvausta saantomieheltään. Oulun Autoliike Oy ei siten voinut RVA 11 §:n perusteella saada vahingonkorvausta rahoitusyhtiöltä. Asiassa ei ollut myöskään näytetty, että rahoitusyhtiö olisi saanut kaupassa perusteetonta etua.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Seppo Juntunen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 5.4.2001

Hovioikeus, jonne rahoitusyhtiö valitti, totesi, että Karimatti Oy:n ja A:n välisen osamaksusopimuksen mukaan omistusoikeus autoon ei siirtynyt ostajalle ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu ja muut sopimuksen tarkoittamat maksuvelvoitteet oli täytetty. Karimatti Oy oli siirtänyt osamaksusopimuksen kaikkine oikeuksineen rahoitusyhtiölle. Osamaksusopimuksen mukaan myyjällä tai rahoitusyhtiöllä oli oikeus rekisteröidä auto ja tällöin merkityttää itsensä sen omistajaksi. Auton omistajaksi ajoneuvorekisteriin oli sanotun kaupan perusteella merkitty "Merita Rahoitus Oy / osamaksu" ja haltijaksi A. Rahoitusyhtiö oli merkitty auton myyjäksi ja A haltijaksi myös 16.4.1996 päivättyyn tilaus- ja kauppasopimukseen, jolla auto oli myyty Oulun Autoliike Oy:lle. Osamaksusopimuksen perusteella oli selvää, että A oli voinut tulla auton omistajaksi vasta sitten, kun hän oli maksanut loppukauppahinnan rahoitusyhtiölle. Kysymys oli näin ollen siitä, oliko auton tosiasiallinen omistaja ollut 16.4.1996 Karimatti Oy vai rahoitusyhtiö.

Karimatti Oy:n ja A:n välisessä osamaksukaupassa myyjän oikeuksien siirtäminen rahoitusyhtiölle ja rahoitusyhtiön merkitseminen omistajaksi ajoneuvorekisteriin oli epäilemättä tarkoitettu tehdä nimenomaan rahoitusyhtiön aseman turvaamiseksi. Sopimusjärjestely oli merkinnyt myös sitä, että vastuu osamaksuvelan suorittamisesta rahoitusyhtiölle oli ollut A:lla eikä Karimatti Oy:llä, joka oli jätetty A:n ja rahoitusyhtiön välisen sopimusjärjestelyn ulkopuolelle. Hovioikeus katsoi viimeksi mainitun seikan ja ajoneuvorekisteriin auton omistajasta tehdyn merkinnän osoittavan, että myyjän oikeuksien siirtäminen ei ollut tarkoittanut vain sopimuksen siirtämistä rahoitusyhtiölle kaupan rahoituksen vakuudeksi, vaan myös omistusoikeuden siirtämistä rahoitusyhtiölle. Auton omistusoikeus oli siten 16.4.1996 kuulunut rahoitusyhtiölle eikä Karimatti Oy:lle tai A:lle. Menetellessään kerrotulla tavalla rahoitusyhtiön oli täytynyt ottaa lukuun kaikki ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka omistajan asema sille tuotti. Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, että rahoitusyhtiö oli vastuussa Oulun Autoliike Oy:lle kaupan kohteen oikeudellisesta virheestä.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ukko Kiviharju, Juhani Walamies ja Pauli Viitanen. Esittelijä Markku Saarikoski.

Perustelut

Oulun Autoliike Oy:n kanne on perustunut siihen, että rahoitusyhtiö oli myynyt sille kanteessa tarkoitetun auton, joka oli sittemmin osoittautunut varastetuksi. Oulun Autoliike Oy:n jouduttua korvaamaan auton oikealle omistajalle sen arvon yhtiölle oli aiheutunut vahinkoa, jonka korvaamista se on kanteessaan vaatinut. Asiassa on kysymys siitä, onko rahoitusyhtiön katsottava myyjänä vastaavan auton oikeudellisesta virheestä.

Kauppalain 41 §:n 2 momentin nojalla Oulun Autoliike Oy on oikeutettu korvaukseen vahingosta, joka on johtunut autoa kaupantekohetkellä rasittaneesta oikeudellisesta virheestä, koska sen ei ole edes väitetty tienneen tai pitäneen tietää sanotusta virheestä kaupantekohetkellä. Vastuussa autoa rasittaneesta oikeudellisesta virheestä on kauppalain säännösten mukaan auton myyjä. Oulun Autoliike Oy:n viittaamalla rikoslain voimaanpanosta annetun asetuksen 11 §:n saantosuojasäännöksellä ei ole itsenäistä merkitystä arvioitaessa rahoitusyhtiön väitettyä kaupanvastuuta.

A on 21.3.1994 ostanut kanteessa tarkoitetun auton osamaksusopimuksella Karimatti Oy:ltä, joka oli pidättänyt itselleen omistusoikeuden autoon, kunnes kauppahinta ja muut ostajan maksuvelvoitteet oli kokonaisuudessaan suoritettu. Karimatti Oy on siirtänyt ja pantannut osamaksusopimuksen kaikkine oikeuksineen rahoitusyhtiölle. Autokaupasta Oulun Autoliike Oy:n kanssa on sopinut A. Vaikka rahoitusyhtiö on merkitty kauppasopimukseen myyjäksi, se ei ole sopimusta allekirjoittanut, vaan sen on myyjän puolesta allekirjoittanut yksin A. A on merkitty myyjäksi myös hänen samana päivänä allekirjoittamaansa, haltijaluovutuskirjaksi otsikoituun asiakirjaan, jonka mukaan täysi omistusoikeus ajoneuvoon on kyseisenä päivänä luovutettu ostajan puolesta asiakirjan allekirjoittaneelle Oulun Autoliike Oy:lle.

Kaupanvastuun kohdentumista on arvioitava siltä pohjalta, kuka on kauppasopimuksessa velvoittautunut täyttämään sopimuksen. Sen solmimisesta ja yksityiskohdista, muun muassa kauppahinnasta, on tässä tapauksessa voinut päättää vain A. Vaikka Karimatti Oy:n oikeudet on siirretty rahoitusyhtiölle ja rahoitusyhtiö on merkitty rekisteriin auton omistajaksi, rahoitusyhtiön oikeus autoon on todellisuudessa ollut sille siirrettyyn osamaksusopimukseen sisältyneeseen omistuksenpidätysehtoon perustuvaa vakuusoikeutta. Rahoitusyhtiöllä ei tämän perusteella ole ollut oikeutta päättää auton myymisestä ja kaupan ehdoista. Tämä rahoitusyhtiön vakuusoikeus on rajoittanut A:n oikeutta määrätä autosta niin, ettei hänellä ole ollut oikeutta myydä autoa ilman, että rahoitusyhtiön saaminen tulee maksetuksi. Siitä, että tämän vuoksi osa kauppahinnasta on käytetty A:n osamaksuvelan maksuun rahoitusyhtiölle ja että rahoitusyhtiö sen jälkeen on hyväksynyt kaupan luovuttamalla hallussaan olleen auton rekisteriotteen ilmoitusosan asianmukaisin siirtomerkinnöin varustettuna ostajalle, ei seuraa, että rahoitusyhtiö olisi sitoutunut vastaamaan A:n solmimasta kaupasta. Tämän vuoksi rahoitusyhtiö ei ole myyjänä vastuussa kaupan kohteen oikeudellisesta virheestä.

Rahoitusyhtiö ei myöskään ole saanut perusteetonta etua Oulun Autoliike Oy:n kustannuksella vastaanottaessaan siltä kaupan yhteydessä suorituksen osamaksusopimukseen perustuneesta A:n velasta.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan. Kanne hylätään ja rahoitusyhtiö vapautetaan kaikesta maksuvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Kari Raulos, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä (eri mieltä). Esittelijä Jukka Sippo.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Könkkölä: Asiassa on kysymys siitä, voiko rahoitusyhtiö olla vastuussa Oulun Autoliike Oy:lle siitä vahingosta, joka tälle on aiheutunut, kun sille myyty auto osoittautuikin varastetuksi ja autoliike joutui sen vuoksi suorittamaan oikealle omistajalle korvauksena 62 500 markkaa.

Omistuksenpidätysehdon yksinomaisena tarkoituksena on turvata myyjän kauppahintasaatava. Vaikka omistuksenpidätyksellä on selkeästi vakuusoikeuden luonne, katsotaan myyjän tai rahoitusyhtiön, jos myyjän oikeudet on sille siirretty, olevan monessa suhteessa osamaksuesineeseen nähden omistajan asemassa. Perinteisesti on esimerkiksi katsottu, että myymällä esineen ilman omistuksenpidätysoikeuden haltijan lupaa, ostaja loukkaa myyjän tai rahoitusyhtiön omistusoikeutta ja syyllistyy kavallukseen.

Tällaisesta omistajan asemasta ei kuitenkaan seuraa se, että rahoitusyhtiö olisi luovuttajan asemassa silloin, kun osamaksuesine yhtiön suostumuksella myydään edelleen siitäkään huolimatta, että rahoitusyhtiö on mahdollisesti merkitty luovutusasiakirjaan myyjäksi. Lähtökohtaisesti nimenomaan osamaksuostajaa, jonka intressissä kauppa tehdään, on syytä pitää myyjänä kauppaan perustuvia kaupan osapuolten velvoitteita silmällä pitäen. Rahoitusyhtiön intressissähän on vain osamaksusopimukseen perustuvan loppusuorituksen saaminen, jonka jälkeen osamaksusopimuksenkin merkitys vakuutena lakkaa. Rahoitusyhtiöllä ei vakuudenhaltijana ole edes edellytyksiä arvioida kaupan ehtoja muilta osin.

Tässä tapauksessa Oulun Autoliike Oy:n vaatimus perustuu siihen, että sivullisen omistusoikeuden vuoksi luovutuksessa oli oikeudellinen virhe. On huomattava, että sama oikeudellinen virhe rasitti jo Karimatti Oy:n ja A:n välillä vuonna 1994 tehtyä saman auton osamaksukauppaa. Kun tuota kauppaa koskeva osamaksusopimus siirrettiin rahoitusyhtiölle sen kaupan rahoittamiseen perustuvan saatavan vakuudeksi, siirtyi sille samalla riski tämän vakuuden kelvottomuudesta. Osamaksukaupan kohteena olleen auton arvoon perustuva vakuus ei olisi turvannut rahoitusyhtiön saatavaa, jos auto olisi jo A:n hallinta-aikana jouduttu palauttamaan oikealle omistajalleen, vaan päinvastoin, rahoitusyhtiö olisi kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 1 momentin perusteella ollut myös vastuussa A:lle siitä vahingosta, joka tälle olisi aiheutunut sen vuoksi, että hän ei olisi saanut pitää ostamaansa autoa. On huomattava myös, että rahoitusyhtiön vastuu kuluttajan asemassa olevaan A:han nähden ei lakkaa edes kanteessa tarkoitetun kaupan jälkeen. Mainitun kuluttajansuojalain säännöksen perusteella yhtiö näet olisi joka tapauksessa vastuussa A:han nähden siitä vahingosta, joka A:lle aiheutuisi autoliikkeen häneen saantomiehenä mahdollisesti kohdistaman korvausvaatimuksen vuoksi.

Katson, että tällaisessa tapauksessa, jossa rahoitusyhtiön ja osamaksuostajan välisessä suhteessa riski vakuuden oikeudellisesta pätevyydestä on kuulunut jo alunperin osamaksukaupan ja sitä seuranneen sopimuksen siirron perusteella rahoitusyhtiölle, tämä on asemansa perusteella vastuussa auton edelleen luovutuksessa olleesta, samaan seikkaan perustuneesta oikeudellisesta virheestä myös luovutuksensaajaan nähden. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon mihin asiassa on vedottu hyväksyn hovioikeuden tuomion lopputuloksen.

Oikeusneuvos Lehtimaja: Karimatti Oy (osamaksumyyjä) on siirtänyt A:n (osamaksuostajan) kanssa omistuksenpidätysehdoin tehtyä autokauppaa koskevan osamaksusopimuksen rahoitusyhtiölle kaikkine siihen liittyvine oikeuksineen. Rahoitusyhtiön vakuusoikeuden turvaamiseksi auto rekisteröitiin siten, että rahoitusyhtiö merkittiin sen omistajaksi ja osamaksuostaja haltijaksi.

Auto on sittemmin osamaksuostajan hallinta-aikana myyty edelleen Oulun Autoliike Oy:lle (autoliikkeelle) niin, että rahoitusyhtiö on saanut autoliikkeeltä jäljellä ollutta osamaksusaatavaansa vastaavan osan kauppahinnasta ja rahoitusyhtiö on puolestaan auton ajoneuvorekisteriin merkittynä omistajana tehnyt hallussaan olleeseen rekisteriotteen ilmoitusosaan asianmukaiset siirtomerkinnät ja luovuttanut sen autoliikkeelle. Muu osa kauppahinnasta on suoritettu osamaksuostajalle.

Sittemmin auto on osoittautunut alun perin varastetuksi. Kaupan kohteessa oli siten oikeudellinen virhe. Autoliike joutui suorittamaan auton oikealle omistajalle korvausta 62 200 markkaa.

Tällaisessa tilanteessa ei ole selkeää oikeusohjetta siitä, ketä on pidettävä autoliikkeeseen nähden kaupasta vastaavana myyjänä. Auton myyntiin on myyjäpuolella tarvittu sekä osamaksuostajan että rahoitusyhtiön myötävaikutus. Rahoitusyhtiö ei voi omasta kaupanvastuusta vapautuakseen vedota siihen, että auton myynnistä ja kauppakirjan yksityiskohdista on tosiasiallisesti neuvotellut ja päättänyt auton osamaksuostaja. Ratkaisevaa merkitystä ei voi olla myöskään sillä, miten myyjäosapuoli on autoliikkeen kanssa tehdyssä kauppasopimuksessa tai luovutuskirjassa nimetty. Tämä on saattanut riippua sattumanvaraisista seikoista.

Autokaupan vastuusääntöjen ennustettavuus puoltaa sitä, että ajoneuvorekisterin omistajamerkinnöille annetaan kaupanvastuun kannalta itsenäistä merkitystä, vaikka niillä ei oikeudellisessa mielessä olekaan oikeutta luovaa vaikutusta. Osamaksulla myydyn auton myöhemmän luovutuksensaajan on kohtuullista voida luottaa siihen, että ajoneuvorekisteriin auton omistajaksi merkitty taho, joka kaupan yhteydessä siirtää hallussaan olevan rekisteriotteen ilmoitusosan asianmukaisin siirtomerkinnöin varustettuna uudelle omistajalle, myös ensisijaisesti vastaa kaupan kohdetta rasittavista oikeudellisista virheistä. Tähän ei vaikuta se, että ajoneuvorekisterin omistajamerkintä on alun perin tapahtunut vain rahoitusyhtiön vakuusoikeuden turvaamiseksi. Rahoitusyhtiön harjoittamaan elinkeinoon kuuluu sellainenkin riski, että sen rahoittaman osamaksukaupan kohteena oleva auto osoittautuu varastetuksi ja rahoitussaatavalle tarjottu vakuus jää siten vaille arvoa.

Osamaksumyyjä ei ole osamaksusopimusta rahoitusyhtiölle siirtäessään voinut luovuttaa tälle parempaa oikeutta osamaksuesineeseen kuin sillä itsellään oli. Tämäkin puoltaa sitä näkemystä, että vastuu kaupan kohteen oikeudellisista virheistä auton myöhempiin luovutuksensaajiin nähden on siirtynyt rahoitusyhtiölle. Rahoitusyhtiön kaupanvastuuta tukee epäsuorasti myös kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:stä ilmenevä oikeusohje, jonka mukaan osamaksukaupan johdosta vahinkoa kärsineellä kuluttajalla on oikeus vaatia korvausta paitsi osamaksumyyjältä myös kaupan rahoittaneelta luotonantajalta.

Edellä lausuttuun viitaten katson, että rahoitusyhtiö ajoneuvorekisteriin merkittynä omistajana on osaltaan vastuussa auton ostaneelle autoliikkeelle siitä vahingosta, joka tälle on aiheutunut auton osoittauduttua varastetuksi. Kun rahoitusyhtiön osamaksuostajalta saamat suoritukset ilmeisesti ylittävätkin autoliikkeen rahoitusyhtiöltä nyt vaatiman vahingonkorvauksen määrän, on kohtuullista, että rahoitusyhtiö vastaa autoliikkeelle aiheutuneesta vahingosta sen täyteen määrään asti.

Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin oikeusneuvos Könkkölä.