9.4.2003

Kanne Lahden käräjäoikeudessa

A lausui Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolaa vastaan ajamassaan kanteessa, että vakuutusyhtiö oli liikennevahingon johdosta tekemässään korvauspäätöksessä 21.7.1989 katsonut korvauksen ja eläkkeen perusteena olevaksi A:n vuosityöansioksi 60 000 markkaa. Vakuutusyhtiö ei ollut 8.10.1999 antamallaan korvauspäätöksellä muuttanut aikaisempia ratkaisujaan. Vuosityöansio oli arvioitu aivan liian alhaiseksi väärin perustein. Arvio oli tehty pitäen lähtökohtana A:n palkkatuloa X Ky:stä ennen onnettomuutta. Tämä ei ollut oikea peruste korvata yrittäjän omasta yrityksestään samaa tuloa.

A katsoi tulojensa menetyksen olevan 91 569 markkaa vuodessa, minkä perusteella A oli vaatinut korvausta vakuutusyhtiöltä. Vaatimus perustui A:n yhtiön tuloihin 24.10.1983 tapahtunutta vahinkoa edeltäneeltä kolmen vuoden ajalta. Kysymykseen tulivat 31.5.1981, 31.5.1982 ja 31.5.1983 päättyneet tilikaudet. Ansionmenetyksen määrittämisen lähtökohtana oli selvitys A:n työllistäneen kommandiittiyhtiön tulonmuodostuksesta mainituilta tilikausilta. Tämä selvitys perustui yhtiön kirjanpitoaineistoon, tuloslaskelmiin ja taseisiin. Asianomaisen toimialan kasvun ja markkinaosuuden kasvun vaikutuksia ei ollut sisällytetty vaatimukseen, vaan vaatimus perustui A:n yrityksen toteutuneeseen tulokseen välittömästi ennen vahinkoa.

A:lla oli X Ky:n ainoana vastuunalaisena yhtiömiehenä ollut määräysvalta yhtiössä. A oli toiminut maanrakennusurakointia harjoittaneessa yrityksessä päätoimisesti ja ajanut itse Caterpillar-työkonetta sekä muita yhtiön työkoneita. Hänen vaimonsa oli hoitanut taloushallinnon. A:lle oli korvattava kaikki hänen työpanokseensa perustuva tulo, joka häneltä oli jäänyt saamatta. Tällöin ei ollut merkitystä sillä, oliko tulo saatu palkkana vai yhtiömiehelle kuuluvana voitto-osuutena. Ensisijaisesti tuli tarkastella tuloslaskelman mukaista yritystoiminnan eli A:n työn tuloksellisuutta ja käyttää tasetta vain poistojen tosiasiallisuutta arvioitaessa.

Ensinnäkin tuli ottaa huomioon A:lle kommandiittiyhtiöstä maksettu palkka 31.5.1980 - 31.5.1983 päättyneinä tilikausina. Poistoja ei tullut ottaa huomioon toiminnan todellista tulosta arvioitaessa. Jos poistot otettiin huomioon, merkitsi se sitä, että yritykseen todellisuudessa tullutta rahaa jäi ottamatta huomioon poistojen määrän verran, vaikka raha sinänsä ei ollut mihinkään hävinnyt.

Käyttöomaisuuden (Caterpillar) arvo oli 31.5.1983 ollut korkeampi kuin kirjanpidossa tehtyjen poistojen ja jäännösarvon summa 31.5.1983. Koneen arvo oli vuosina 1981 - 1983 ollut 280 000 markkaa. A:n tulojen hankkimiseen ei todellisuudessa ollut osaksikaan kulunut poistojen osoittamaa määrää työkoneen arvon alenemisena. Päinvastoin koneen arvo oli säilynyt ja yritykseen tullutta rahaa ei olisi tarvinnut sitouttaa uuden koneen hankkimiseen, vaan se olisi ollut kokonaisuudessaan A:n työstään saamaa vastiketta.

Tämän lisäksi oli otettava huomioon kommandiittiyhtiön velkapääoman ja korkomenojen väheneminen tarkastelujakson aikana. Korot kohdistuivat työkoneen hankintaan. Korkomenot olivat suuremmat 5/81 ja 5/82 päättyneillä tilikausilla kuin 5/83 päättyneellä tilikaudella. Velkapääoman voimakkaan lyhentämisen seurauksena korkomenot pienenivät eivätkä olisi tulevaisuudessa eli korvattavana työkyvyttömyysaikana enää rasittaneet kommandiittiyhtiön tulosta. Se osa korkomenoista, jota ainakaan ei olisi maksettu enää onnettomuuden jälkeisinä tilikausina, eli viimeisen tilikauden korkomenoa 22 261 markkaa suuremmat korkomenot edellisinä tilikausina, oli otettava huomioon tuloksena, jota yritys olisi näyttänyt vuoden 1983 jälkeen, mikäli liikennevahinkoa ei olisi tapahtunut.

Differenssiperiaatteen ja koko työpanokseen perustuvan tulojen menetyksen korvaamisen periaatteen mukaan oli myös yrityksen liikevoitto ja tappio otettava huomioon.

Liikennevahinkolautakunnan omaksuman vakiintuneen oikeusperiaatteen mukaan korotettiin muut kuin vahinkovuoden tulot indeksillä vahinkovuoden indeksitasoon rahan arvon muutoksen huomioon ottamiseksi. Sen mukaan laskelma muodostui seuraavanlaiseksi:

31.5.1981

A:n palkka 30 468 poistot 54 535 korkoero 8 518 liikevoitto/tappio 11 735 vuosityöansio 1983 129 274

31.5.1982

A:n palkka 33 462 poistot 39 714 korkoero 10 794 liikevoitto/tappio -29 399 vuosityöansio 1983 59 727

31.5.1983

A:n palkka 42 444 poistot 27 875 liikevoitto/tappio 15 387 vuosityöansio 1983 85 706

Vuosityöansiot olivat yhteensä 274 707 markkaa.

Vuosien 1981 - 1983 keskimääräiseksi vuosityöansioksi muodostui siten 91 569 markkaa vuoden 1983 indeksitasossa. A:n vuosityöansio 60 000 markkaa oli määrätty liian alhaiseksi.

Mainituilla perusteilla A vaati vahvistettavaksi, että 24.10.1983 sattunut liikennevahinko oli työkyvyttömyyden alusta alkaen aiheuttanut hänelle tulojen menetystä 91 569 markkaa vuodessa vuoden 1983 indeksitasossa.

Vastaus

Vakuutusyhtiö kiisti kanteen.

A:n vuosityöansio oli määrätty oikein. Liikennevahinkolautakunta oli 1.6.1989 vahvistanut arvion perustella A:n vuosityönansioksi 60 000 markkaa. Lautakunnalla oli tuolloin ollut käytettävissään kaikki se aineisto, johon A viittasi todisteinaan. A:n veronalainen ansio ei esitetyn selvityksen perusteella ollut ollut 60 000 markkaa suurempi vuosina 1981 - 1983.

Ansionmenetyskorvauksen laskentaperusteena liikennevakuutuksessa oli vahingoittuneen henkilön vuosityöansio vahinkohetkellä. Vuosityöansiossa otettiin huomioon palkka- ja ansiotulo, mahdollinen eläketulo sekä lomaraha ja erilaiset luontaisedut. Vuosityöansiossa otettiin huomioon siten kaikki veronalaiset ansiotulot. Vuosityöansiolla pyrittiin määrittämään vahingoittuneen henkilön vakiintunut ansiotaso vahinkohetkellä selvittämällä henkilön ansiot 3 - 5 vuodelta ennen vahinkoa. Liikennevahinkolautakunta oli antanut ohjeita vuosityöansion määrittämiseksi kirjassaan "Normeja ja ohjeita". Ensisijaisesti vuosityöansio vahvistettiin työnantajan ilmoituksen ja verotustietojen perusteella. Yrittäjän vuosityöansio vahvistettiin kiinnittämällä erityistä huomiota yrittäjän toiminnan laatuun ja laajuuteen, hänen henkilökohtaiseen työpanokseensa yrityksessä, sijaisille maksettuihin korvauksiin ja verotustietoihin sekä kussakin tapauksessa esitettyihin muihin selvityksiin.

A:n vuosityöansiota ei voitu määrätä siten kuin A oli esittänyt. Poistojen, korkojen sekä liikevoiton ja tappion osuutta ei sellaisenaan voitu ottaa huomioon vuosityöansiolaskelmassa. Niitä ei voitu lukea vain A:n kannalta edullisilta osin, vaan oli tehtävä kokonaislaskelma pidemmältä aikaväliltä. Taseajattelua ei voitu käyttää. Perusteena piti olla A:n kokonaisverotettava tulo. A:n verotuksesta ja kommandiittiyhtiön tuloksesta esitettyjen selvitysten perusteella liikennevahinkolautakunnan arvioimaa 60 000 markkaa oli pidettävä riittävänä vuosityöansiona.

Vakuutusyhtiö hyväksyi A:n laskelmassa esitetyt summat määriltään, mutta ei pitänyt laskentamallia sinällään oikeana.

Käräjäoikeuden tuomio 6.3.2000

Liikennevakuutuslain 2 luvun 6 §:n mukaan liikennevahingon korvaus määrättiin noudattaen vahingonkorvauslain 5 luvun 2 - 5 §:n säännöksiä. Sanotun 5 luvun 2 §:n mukaan vahingonkärsijällä oli oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista sekä tulojen ja elatuksen vähentymisestä.

Korvauksen laskemisen perusteena pidettiin vahingonkorvausoikeudessa täyden korvauksen periaatetta, mikä vahingonkorvauslain esitöiden mukaan tarkoitti, että vahinko oli korvattava kokonaisuudessaan. Mitään ohjeita määrän laskemiseksi ei laissa ollut.

Liikennevahinkolautakunta oli antanut ohjeita vuosityöansion määräämisperusteista työkyvyttömyyden tai kuoleman johdosta suoritettavissa jatkuvissa korvauksissa. Ohjeiden mukaan vuosityöansio määrättiin yleensä tapauskohtaisesti esitettyjen ansiotuloselvitysten perusteella ja sitä vahvistettaessa otettiin palkka- ja eläketulojen lisäksi huomioon lomaraha, luontoisedut, veronalaiset matkakorvaukset sekä muut etuudet. Ensisijaisesti vuosityöansio vahvistettiin työnantajan ilmoituksen ja verotustietojen perusteella riittävän pitkältä ajalta saatujen tulotietojen perusteella. Yrittäjän vuosityöansio vahvistettiin kiinnittämällä erityistä huomiota yrittäjän toiminnan laatuun ja laajuuteen, hänen henkilökohtaiseen työpanokseensa yrityksessä, sijaiselle maksettuihin korvauksiin ja verotustietoihin sekä kussakin tapauksessa esitettyihin muihin selvityksiin.

Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut, että A:n nyt esittämät palkkakorteista, tuloslaskelmista ja tase-erittelyistä ilmenevät tiedot olivat olleet liikennevahinkolautakunnan ja vakuutusyhtiön tiedossa ratkaisua tehtäessä. Vakuutusyhtiön esittämistä verotustodistuksista vuosilta 1982 ja 1983 ilmenivät A:n veronalaiset tulot.

A vaati esittämillään perusteilla yrityksen tuloksen teon huomioon ottamista vuosilta 1981 - 1983 tekemänsä laskelman mukaisesti. A:n kertomuksesta ilmeni yrityksen laatu ja laajuus sekä hänen henkilökohtainen työpanoksensa yrityksessä. A oli kertonut ostaneensa Caterpillar-työkoneen vuonna 1979. A:n mukaan koneesta tehdyt poistot eivät vastanneet koneen arvonalennusta ja yrityksen nettotulos olisi noussut, kun poistoja ei enää ollut.

Asiassa todistajana kuullun Kauppakamarin hyväksymän tavarantarkastajan kertomuksesta ilmeni, että kysymyksessä olevan työkoneen arvo oli edelleen 150 000 markkaa ja Amerikan markkinoilla jopa 200 000 markkaa ja että se oli toimintakelpoinen. Asiassa todistajana kuullun liikennevahinkolautakunnan jäsenen kertomuksesta ilmeni ne edellä kerrotut periaatteet, joita noudatettiin yrittäjän vuosityönansion määrittämisessä ja joita oli noudatettu tässäkin tapauksessa. Niiden perusteella oli pyritty löytämään yrittäjän työpanosta vastaava vakiintunut tulotaso vahinkohetkellä. A:n kohdalla oli otettu huomioon palkkatulot ja voitto-osuus yrityksestä. Tätä käsitystä tukivat verotustodistukset, jonka mukaan pelkät A:n palkkatulot olivat olleet 40 505 ja 42 909 markkaa.

Käräjäoikeus katsoi, ettei vahingosta riippumattomia pääomatuloja kuten korkoja tullut lukea vuosityöansioon. Vaikka poistot olivat kirjanpidollinen toimenpide, niitä ei, tarkasteltaessa yhtiön tulosta näin lyhyeltä ajalta esitetyn selvityksen perusteella, tullut ottaa huomioon vuosityöansiolaskelmassa A:n vaatimin tavoin.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pirkko-Leena Koljonen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 7.2.2001

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, ettei asianosaisilla ollut riitaa käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta näytöstä.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut liikennevahingon korvauksen yleisistä määräämisperusteista. Näiden periaatteiden ja asiassa esitetyn selvityksen perusteella oli arvioitava, kuinka suuri tulojen menetys A:lle oli liikennevahingon johdosta aiheutunut, ja vahvistettava keskimääräinen vuosityöansio vuosien 1981 - 1983 veronalaisten palkka- ja muiden ansiotulojen sekä voitto-osuuden perusteella.

A:n esittämä selvitys yritystoiminnan tulonmuodostuksesta perustui kirjanpitoaineistoon, tuloslaskelmiin, taseisiin ja verotustodistuksiin. Niiden oikeellisuutta ei ollut vakuutusyhtiön taholta kiistetty.

A oli esittänyt edellä mainittuun aineistoon perustuvan laskelman keskimääräisen vuosityöansion muodostumisesta. Laskelmassa tarkoitetuissa poistoissa oli kysymys kommandiittiyhtiön käyttöomaisuuteen kuuluneen maansiirtokoneen hankintamenon jaksottamisesta. Poistojen tekemisen ajankohtana voimassa olleen elinkeinoverolain (360/1968) 30 §:n 3 momentin mukaan poiston suuruus sai olla enintään 30 prosenttia menojäännöksestä. A oli kommandiittiyhtiön ainoana henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä itse valinnut vuosina 1981 - 1983 tehtäväksi lain salliman enimmäispoiston. Hän oli kanteessaan vaatinut mainittujen poistojen lisäämistä täysimääräisinä vakuutuskorvauksen perusteena oleviin vuosituloihinsa vuosilta 1981 - 1983. Koska yhtiön liikevoitto muodostui sen myymistä suoritteista saatujen tulojen ja tuotannontekijöiden hankkimisesta aiheutuneiden menojen erotuksesta, ei ollut ajateltavissa, että A:n vuosiansiota vahvistettaessa otettaisiin huomioon vain yhtiön tulot, mutta ei lainkaan A:n itse valitseman suuruisina tehtyjä hankintamenon jaksottamiseen perustuvia poistoja. Siten poistoja ei voitu lisätä A:n vuosiansioihin.

Laskelmassa ei ollut vaadittukaan A:n pääomatulojen lisäämistä hänen vuosiansioihinsa. Kanteessa vaadittu korkojen lisääminen A:n vuosituloihin perustui yhtiön velkapääoman ja korkomenojen vähenemiseen vuosina 1981 - 1983. Korkomenojen pieneneminen velkapääoman voimakkaan lyhentämisen seurauksena johtui kuitenkin sekin A:n omista valinnoista. Tämän vuoksi myöskään korkomenoja ei voitu lisätä hänen vuosiansioihinsa.

A:n vuosiansiota vahvistettaessa lähtökohtana ei voitu pitää tulevaisuuteen kohdistuvia odotuksia siitä, että vahinkotapahtuman jälkeisinä vuosina yhtiön tulos olisi mahdollisesti parantunut pienentyneiden poistojen ja korkomenojen ansiosta, vaan lähtökohtana oli pidettävä A:n ansiotasoa ennen vahinkotapahtumaa.

Liikennevahinkolautakunta oli 1.6.1989 antamassaan lausunnossa arvioinut A:n vuosityöansioksi 60 000 markkaa. Lautakunta oli 24.3.1992 antamassaan uudessa lausunnossa katsonut, että A:n kohdalla ei ollut näyttöä 60 000 markkaa suuremmasta vuosityöansiosta. Hovioikeus katsoi, että A:n esittämällä tavalla korkoja ja poistoja ei voitu ottaa huomioon vuosityöansiota arvioitaessa, ja päätyi A:n palkka- ja muiden ansiotulojen sekä voitto-osuuden perusteella siihen, että 60 000 markkaa vuodessa oli riittävä arvioitaessa A:n vakiintunutta vuosityöansiota ennen 24.10.1983 tapahtunutta liikennevahinkoa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jussi Kartimo, Seppo Ikävalko ja Ulla Rantanen. Esittelijä Markku Almgrén (mietintö).

Asessori Almgrén esitti mietintönään: Asianosaisilla ei ole riitaa käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta näytöstä.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomiossaan esittämät perustelut liikennevahingon korvauksen yleisistä määräämisperusteista. Näiden periaatteiden ja asiassa esitetyn selvityksen perusteella on arvioitava, kuinka suuri tulojen menetys A:lle oli liikennevahingon johdosta aiheutunut, ja vahvistettava keskimääräinen vuosityöansio vuosien 1981 - 1983 osalta.

A:n esittämä selvitys yritystoiminnan tulonmuodostuksesta perustuu lähinnä kirjanpitoaineistoon, tuloslaskelmiin ja taseisiin. Niiden oikeellisuutta ei ole yhtiön taholta kiistetty.

A:n ansioita vahvistettaessa lähtökohtana on pidettävä hänen ansiotasoaan ennen vahinkotapahtumaa. A on esittänyt edellä mainittuun aineistoon perustuvan käräjäoikeuden tuomiossa selostetun laskelman keskimääräisen vuosityöansion muodostumisesta. A on osoittanut, että vahinkotapahtuman jälkeisinä vuosina yhtiön tulos olisi parantunut pienentyneiden poistojen ja korkomenojen ansioista. Liikennevahingon korvauksen määräämisperiaatteen nojalla on A:lle maksettujen palkkojen ja yritystoiminnassa syntyneiden liikevoittojen ja liiketappioiden lisäksi laskelmassa esitetyt poistot ja korkoerot otettava huomioon tulojen menetystä arvioitaessa ja keskimääräistä vuosityöansiota vahvistettaessa. Mikäli näin ei menetellä, A:n liikennevahingon johdosta saamatta jäänyt todellinen tulo jää ottamatta huomioon. Yhtiön vetoama muodollinen ja käytännössä vain A:n vahinkotapahtumaa edeltävään verotukseen perustuva arviointiperuste johtaisi myös kohtuuttomaan lopputulokseen.

Liikennevahinkolautakunta on 1.6.1989 antamassaan lausunnossa arvioinut A:n vuosityöansioksi 60 000 markkaa. Lautakunta on 24.3.1992 antamassaan uudessa lausunnossa katsonut, että A:n kohdalla ei ole näyttöä 60 000 markkaa suuremmasta vuosityöansiosta. Hovioikeus kuitenkin päätyy A:n palkka- ja muiden ansiotulojen, joissa se on ottanut huomioon A:n esittämät poistot ja korkoerot, siihen arvioon, että A:n keskimääräinen tulonmenetys ja vuosityöansio vuosien 1981 - 1983 osalta on ollut 90 000 markkaa vuodessa.

Käräjäoikeuden tuomio kumottaneen. Hovioikeus vahvistanee, että 24.10.1983 sattunut liikennevahinko on työkyvyttömyyden alusta alkaen aiheuttanut A:lle tulojen menetystä 90 000 markkaa vuodessa vuoden 1983 indeksitasossa.

Perustelut

Liikennevakuutuslain 6 §:n 1 momentin mukaan A:n korvausvaatimukseen sovelletaan vahingonkorvauslain 5 luvun 2 - 5 §:n säännöksiä. Mainitun luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus tulojen tai elatuksen vähentymisestä. Vakuutus- ja korvauskäytännössä tulevat tämän säännöksen nojalla korvattaviksi myös vahinkotapahtuman vuoksi vastaisuudessa saamatta jäävät tulot. Vahingonkorvauslaissa ei kuitenkaan ole säännöksiä siitä, miten korvaus menetetyistä ansioista määrätään. Vahingon korvaamista koskevan yleisen periaatteen mukaan lähtökohtana on vahinkotapahtumasta aiheutuva tosiasiallinen ansionmenetys kokonaisuudessaan. Korvauksen määräämiseksi arvioidaan se ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Arvion perustana on tyypillisesti vahinkoa kärsineen vakiintunut vuosiansiotaso vahinkohetkellä.

Myös elinkeinotoimintaa harjoittavan kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen ansionmenetystä arvioidaan samojen näkökohtien mukaisesti. Huomioon otetaan se, että yhtiömies tavanomaisesti saa elinkeinotoiminnasta sekä palkka- että muuta ansiotuloa. Määrättäessä korvausta ansionmenetyksestä otetaan yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan huomioon korvauksen vähennyksenä tulon hankkimisesta aiheutuneet kulut. Asiassa ei ole riitaa siitä, mikä on ollut A:lle ansionmenetyksestä tulevan korvauksen perusteena olevan vakiintuneen palkkatulon määrä vahingon tapahtuessa. Sen sijaan asianosaiset ovat erimielisiä siitä, kuinka A:n muu saamatta jäänyt elinkeinotulo olisi arvioitava erityisesti silmälläpitäen kulujen osuutta.

Korvausasioissa noudatetaan yleisesti käytäntöä, jonka mukaan menetetyn ansion arvioinnissa tukeudutaan vahingon kärsinyttä koskeviin tulo- ja kulutietoihin riittävän pitkältä ajalta ennen vahingon tapahtumista. Tämä käytäntö ei kuitenkaan poikkeuksetta johda elinkeinonharjoittajien ja muiden elinkeinotuloa saavien osalta siihen, että vahingonkorvaus kattaisi todellisen ansionmenetyksen. Yritystoimintaan liittyy menetetyn tulon määrään vaikuttavia, vastaisuudessa suoritettavia kulueriä, jotka voidaan yleensä ongelmitta ennakoida. Tällaisia ovat säännönmukaistunutta käytäntöä noudattaen käyttöomaisuudesta tehtävät poistot ja yrityksen velkojen korot silloin, kun velan määrän olennaisia muutoksia ei ole näköpiirissä.

X Ky, jossa A on ollut ainoa vastuunalainen yhtiömies, oli ennen vahinkohetkeä tehnyt tulonhankintaan käytetystä kalustosta usean vuoden ajan niin sanotun degressiivisen poistomenetelmän mukaiset poistot. Kaluston hankintameno on tämän mukaisesti jaksotettu yhtiön kuluksi kunkin verovuoden menojäännöksestä vuosittain tehtävin, lain enimmäismäärän mukaisin poistoin. Korkein oikeus katsoo, että A:n ansionmenetys on määrättävä ottamalla huomioon hänen arvioitu voitto-osuutensa sellaisena kuin se olisi ollut, jos A olisi poistojen osalta jatkanut yhtiössä vahinkohetkellä noudatettua kirjanpitokäytäntöä. Huomioon voidaan ottaa se keskimääräinen vaikutus, mikä vahinkohetkellä noudatetulla kirjanpitokäytännöllä olisi ollut yhtiön tulokseen vastaisuudessa.

Kommandiittiyhtiön velkojen korkojen vaikutusta yhtiömiehen ansionmenetykseen ei voida arvioida kuin sellaisen velan perusteella, jota yhtiöllä on vahinkohetkellä ollut. Tämän vuoksi A:n ansionmenetystä ei olisi pitänyt arvioida ottamalla huomioon korkomenoja, joita yhtiöllä oli ollut vahingon sattumisvuotta aikaisempina tilikausina.

Kuvatuin tavoin ja käytettävissä olevien tietojen perusteella laskettuna on A:n ansionmenetyksen arvioitavissa oleva määrä jonkin verran suurempi kuin vakuutusyhtiön vahinkotapahtumaa edeltäneiden vuosien tulotietojen nojalla korvauksen perusteeksi vahvistama vuosityöansio. A:n vahingon määrän arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon se, että kommandiittiyhtiön tulokseen olisivat vaikuttaneet myös muut kuluerät. Tällaisena ennakoitavissa olevana kasvavana kulueränä on huomioon otettava kaluston ikääntymisestä johtuvat koneiden huolto-, korjaus- ja uusimiskustannukset, jotka jäävät asiassa kokonaan arvionvaraisiksi. Arvioitaessa mainittujen vahingon määrään vaikuttavien seikkojen yhteisvaikutusta Korkein oikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että A:n ansionmenetys olisi ollut suurempi kuin hänelle korvauspäätöksessä 21.7.1989 vahvistettu vuosityöansio.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Gustaf Möller, Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki ja Juha Häyhä. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen (mietintö).

Esittelijän mietintö

Esittelijäneuvos Hyvärinen: Mietintö oli Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevä perustelujen kolmen ensimmäisen kappaleen ja velkojen korkoja koskevien perustelujen osalta sekä tuomiolauselman osalta. Muilta osin mietintö oli seuraava.

Kun A on ollut X Ky:n ainoa vastuunalainen yhtiömies, A:n ansionmenetys on määrättävä ottamalla huomioon hänen arvioitu voitto-osuutensa yhtiöstä vahinkotapahtuman jälkeen. A on katsonut, että korvausta ansionmenetyksestä määrättäessä huomioon tulisi ottaa se, että yhtiön käyttöomaisuudesta oli ennen vahinkotapahtumaa tehty normaalia kulumista suuremmat poistot. Yhtiö on usean vuoden ajalta tehnyt tulonhankintaan käytetyn kaluston hankintamenosta vuosittain lain enimmäismäärän mukaiset 30 prosentin poistot kunkin verovuoden menojäännöksestä. Yhtiön irtain käyttöomaisuus on pääosin muodostunut käytettynä hankitusta Caterpillar-työkoneesta, jonka hankintahinta on vuonna 1979 ollut 280 000 markkaa. Työkoneen arvo on vuonna 2000 ollut 150 000 markkaa. Mainittujen seikkojen perusteella voidaan päätellä, että työkoneen hankintamenoa on vähennetty yhtiön kirjanpidossa ja verotuksessa huomattavasti nopeammin kuin sen taloudellinen käyttöikä olisi edellyttänyt. A:n ansionmenetystä vahinkotapahtuman jälkeen ei siten voida määrätä arvioimalla yhtiön voitto-osuutta yhtiön poistojen osalta noudattaman kirjanpitokäytännön perusteella. Poistoja ei kuitenkaan voida A:n vaatimin tavoin kokonaisuudessaan jättää ottamatta huomioon arvioitaessa hänen ansionmenetystään vahinkotapahtuman jälkeiseltä ajalta, koska työkoneen ja muiden koneiden taloudellinen käyttöikä huomioon ottaen yhtiön olisi tullut tehdä koneiden ja kaluston osalta jonkinsuuruinen poisto kunakin tilikautena. Koska vakuutusyhtiö on hyväksynyt mahdollisten ylisuurten poistojen määräksi 66 124 markkaa, muun selvityksen puuttuessa tämä määrä voidaan ottaa arvioinnin lähtökohdaksi.

A:n ansionmenetystä arvioitaessa tulee palkkatulojen lisäksi ottaa huomioon hänen arvioitu voitto-osuutensa kommandiittiyhtiöstä sellaisena kuin se olisi ollut, jos kirjanpidon mukaiset poistot olisi edellä mainituin tavoin osaksi jätetty huomioon ottamatta ja yhtiön korkokuluina olisi otettu huomioon vain osa kirjanpidon mukaisista korkokuluista. Ansionmenetystä ei kuitenkaan voida arvioida ottamatta huomioon sitä, että A:n kommandiittiyhtiöstä saaman elinkeinotulon määrään olisivat vaikuttaneet muutkin yhtiön kuluerät, kuten koneiden huolto-, korjaus- ja uusimiskustannukset, jotka kaluston ikääntyessä yleensä kasvavat. Kommandiittiyhtiön tuloslaskelmista tilikaudelta 1983 - 1984 ilmeneekin, että huolto- ja korjauskulut ovat tuolloin olleet huomattavasti suuremmat kuin aikaisempina tilikausina.

A:n keskimääräinen palkkatulo on vuosina 1981 - 1983 ollut 35 458 markkaa. Korvauspäätöksessä 21.7.1989 A:n vuosityöansioksi on vahvistettu 60 000 markkaa vuoden 1983 indeksitasossa. Vahvistetussa vuosityöansiossa on siten jo otettu huomioon A:n kommandiittiyhtiöstä saama arvioitu voittotulos. Näyttämättä on jäänyt, että A:n ansionmenetys olisi ollut suurempi kuin korvauspäätöksessä vahvistettu vuosityöansio.