1.4.2003

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 19.3.2002

A oli 11.3.2002 tiedoksi annetulla kutsulla velvoitettu saapumaan 19. - 20.3. ja 22.3.2002 hovioikeudessa muun muassa hänen omaa valitustaan koskevassa asiassa toimitettavaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti uhalla, että hänen valituksensa jätetään sillensä, jos hän jäi ilman laillista estettä saapumatta pääkäsittelyyn.

A oli 12.3.2002 puhelimitse ilmoittanut hovioikeuteen, että hänellä oli maanantaina 18.3.2002 jalkaleikkaus eikä hän sen vuoksi pystynyt saapumaan pääkäsittelyyn. A oli 15.3.2002 toimittanut hovioikeudelle samalle päivälle päivätyn lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän oli diagnoosilla "Paronychia Dig I pedis sin" työkyvytön 15. - 22.3.2002 ja estynyt saapumasta oikeudenkäyntiin.

Hovioikeus lausui, että hovioikeudelle toimitetusta lääkärinlausunnosta ilmenevässä sairaudessa ei ollut kysymys välitöntä sairaalahoitoa vaativasta sairaudesta. Lausunnosta ei ilmennyt oireiden yleinen vakavuus tai hankaluus erityisesti oikeudenkäyntipäivinä eikä siitä ilmennyt, miten sairaus oli estänyt A:ta saapumasta oikeuteen. Sen vuoksi hovioikeus katsoi, ettei A:lla ollut laillista estettä saapua pääkäsittelyyn, ja jätti A:n valituksen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin nojalla sillensä sekä peruutti pääkäsittelyn. Jos A:lla oli ollut laillinen este, jota hän ei ollut voinut ajoissa ilmoittaa, hänellä oli oikeus saattaa valitus uudelleen käsiteltäväksi ilmoittamalla siitä hovioikeudelle 30 päivän kuluessa.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 18.6.2002

A on pyytänyt hovioikeuteen 17.4.2002 saapuneessa kirjoituksessaan valituksensa uutta käsittelyä ja ilmoittanut, että hänellä oli ollut sairauden vuoksi laillinen este saapua valitusasian käsittelyyn hovioikeudessa 19.3.2002. A on toimittanut hovioikeuteen 16.4.2002 päivätyn lääkärintodistuksen, jonka mukaan hänelle oli 18.3.2002 tehty johtopuudutuksessa kiilaresektio vasemman jalan ensimmäisen varpaan kumpaankin reunaan. Jalkaa oli pidettävä koholla 3 - 4 päivää eikä seisomista tai kävelemistä suositeltu. Kipuun oli otettava kipulääkettä tarpeen mukaan noin 7 - 10 päivää. Työkyvyttömyysajaksi oli merkitty 23. - 31.3.2002.

Hovioikeus on katsonut, ettei lääkärintodistuksesta ilmenevässä sairaudessa ole ollut kysymys välitöntä sairaalahoitoa vaativasta sairaudesta ja etteivät todistuksesta ilmenevät seikat ole estäneet A:ta saapumasta hovioikeuden pääkäsittelyyn. Koska A:lla ei ole ollut laillista estettä saapua pääkäsittelyyn, hovioikeus on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n nojalla jättänyt A:n valituksen tutkimatta ja todennut, että asianomistajan valituksen osalta toimitetaan pääkäsittely tämän ratkaisun saatua lainvoiman.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala, Tuula Jauhiainen ja Helena Lindgren. Esittelijä Katriina Rapo.

Perustelut

Jos valitus on valittajan poissaolon vuoksi jätetty sillensä, mutta hänellä on ollut laillinen este, jota hän ei ole voinut ajoissa ilmoittaa, valittajalla on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:n mukaan oikeus saattaa valitus uudelleen käsiteltäväksi ilmoittamalla siitä kirjallisesti hovioikeudelle 30 päivän kuluessa valituksen sillensä jättämisestä. Jollei valittaja näytä toteen laillista estettä, valitusta ei oteta tutkittavaksi.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:n 1 momentin mukaan laillinen este on muun muassa sillä, joka sairauden vuoksi on estynyt noudattamasta kehotusta saapua tuomioistuimeen.

Sairaus on laillinen este vain silloin, kun se on laadultaan tai vaikutuksiltaan sellainen, ettei henkilö voi terveydentilaansa vaarantamatta saapua oikeuden istuntoon tai olla läsnä siellä. Jos henkilö on sairautensa vuoksi välittömän sairaalahoidon tarpeessa, hänellä yleensä on laillinen este. Muut sairauden hoitotoimenpiteet, jotka estäisivät asianomaisen saapumisen oikeuteen, muodostavat laillisen esteen, jos niiden suorittamista ei henkilön terveyttä vaarantamatta voida siirtää.

A:n sairaus on 15.3.2002 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan ollut kynsivallin tulehdus vasemman jalan ensimmäisessä varpaassa. Hänelle on 16.4.2002 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan tehty 18.3.2002 johtopuudutuksessa kiilaresektio varpaan kumpaankin reunaan. Toimenpiteen jälkeen jalka oli pidettävä koholla 3 - 4 päivän ajan eikä seisomista tai kävelemistä suositeltu. A on muutoksenhakemuksessaan lausunut, että hän oli jo pitkään kärsinyt kyseessä olevasta tulehduksesta ja ollut leikkausjonossakin puoli vuotta.

Veroviraston tänne toimittamasta hovioikeuden diaarilomakkeesta ilmenee, että A oli jo marraskuussa 2001 saanut alustavasti tiedon, että pääkäsittely hovioikeudessa tulisi tapahtumaan seuraavan vuoden viikolla 12. A:lla on siten ollut ajoissa mahdollisuus varautua käsittelyyn ja ottaa se huomioon sairautensa hoitotoimenpiteissä. A:n ilmoituksen mukaan leikkaus on tehty ostopalveluna yksityisellä lääkäriasemalla. Tähän nähden ei ole perusteita olettaa, ettei kyseessä olevan kaltaisen pienehkön toimenpiteen siirtäminen muuhun ajankohtaan olisi ollut vaikeuksitta toteutettavissa. Lääkärintodistuksista ei ilmene eikä sairauden laadusta voida myöskään päätellä, että leikkauksen siirtäminen olisi vaarantanut A:n terveyttä.

A:n sairaus sinänsä ei ole ollut sen laatuinen, että se olisi estänyt häntä saapumasta oikeuteen. Edellä lausutun perusteella A ei ole osoittanut, ettei leikkausta olisi voitu hänen terveyttään vaarantamatta siirtää. A on saanut kutsun oikeuteen niin ajoissa, että leikkauksen siirtäminen on ollut mahdollista. Sen vuoksi ja vaikka A on hänelle 18.3.2002 suoritetun toimenpiteen vuoksi mahdollisesti ollut estynyt saapumaan hovioikeuden pääkäsittelyyn 19.3.2002, Korkein oikeus katsoo, ettei A ole näyttänyt, että hänellä olisi ollut laillinen este.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Kari Kitunen, Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Maija Kunnas.