27.3.2003 | Ennakkopäätökset | Korkein oikeus

KKO:2003:24

Asiasanat: Konkurssi - Takaisinsaanti konkurssipesään
Tapausvuosi: 2003
Antopäivä: 27.3.2003
Diaarinumero: S2001/421
Taltio: 643
Esittelypäivä: 15.10.2002

X Oy:n hallitus, johon kuuluivat A ja B, myönsi 20.1.1993 X Oy:n kokonaan omistamalle tytäryhtiölle 30 miljoonan markan luoton, joka 11.2.1993 muunnettiin tytäryhtiön osakepääomaksi. Tytäryhtiö myönsi 15.6.1993 päätöksellä, jonka tekemiseen A ja B osallistuivat, A:n ja B:n toimeksiannosta perustetulle Luxemburgiin rekisteröidylle yhtiölle Y noin 27 miljoonan markan luoton. Y osti 21.6.1993 noin 27 miljoonalla markalla A:lta ja B:ltä X Oy:n osakekannan kokonaisuudessaan omistaneiden yhtiöiden osakkeet. X Oy asetettiin konkurssiin 21.2.1994.

A:n ja B:n katsottiin järjestelyllä siirtäneen X Oy:n varallisuutta osakkeiden kauppahintoina itselleen X Oy:n velkojien ulottuvilta. Varojen siirto peräytettiin X Oy:n konkurssipesään.

TakSL 1 §TakSL 5 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hämeenlinnan käräjäoikeuden tuomio 21.1.2000

Riidattomat tapahtumatiedot

X Oy oli vuonna 1924 perustettu rakennusliike, jonka pääasiallinen toimiala oli harjoittaa rakennusliiketoimintaa Hämeenlinnan ja Helsingin alueella. Vuodesta 1988 lukien Å Oy, Ä Oy ja Ö Oy omistivat kukin yhden kolmasosan X Oy:n osakekannasta. Ö Oy:n pääosakkeenomistaja A, Ä Oy:n pääosakkeenomistaja B ja Å Oy:n pääosakkeenomistaja C olivat samasta vuodesta lukien X Oy:n hallituksen varsinaisia jäseniä C:n toimiessa hallituksen puheenjohtajana. A toimi myös yhtiön toimitusjohtajana.

Vuonna 1990 X Oy perusti muun muassa X Holdings B.V. -nimisen tytäryhtiön Alankomaihin. Tytäryhtiön päätavoitteena oli kehittää kansainvälistä, kesällä 1990 käynnistettyä K Golf -nimistä rakennusprojektia Portugalin Algarvessa yhteistyössä erään toisen alankomaalaisen yhtiön kanssa. X Oy omisti koko X Holdings B.V.:n osakekannan. A, B sekä C kuuluivat tytäryhtiön johtajistoon. X Holdings B.V. omisti 50 prosenttia alankomaalaisesta K B.V. -nimisestä yhtiöstä. Viimeksi mainittu yhtiö puolestaan omisti Portugalissa edellä mainittuun rakennusprojektiin liittyvän maa-alueen, joka oli tarkoitus jalostaa harraste- ja lomanviettotarkoituksiin.

X Oy:n hallitus päätti 20.1.1993 pitämässään kokouksessa antaa X Holdings B.V.:lle 30 000 000 markan luoton 10 prosentin korolla tytäryhtiön investointitoimintaa varten. Luotto päätettiin myöntää toistaiseksi riippuen tytäryhtiön rakennusprojektin toteutumisesta. Päätöksen tekivät A, B ja C.

X Oy:n hallitus päätti 11.2.1993 pitämässään kokouksessa korottaa X Holdings B.V.:n osakepääomaa 11 500 000 Alankomaiden guldenilla. Korotus päätettiin toteuttaa siten, että 20.1.1993 myönnetystä lainasta ja eräästä tytäryhtiölle aikaisemmin myönnetystä luotosta tehtiin uusi velkakirja ja tämän velkakirjan pääoma sekä sille juokseva korko muunnettiin tarvittavilta määrin osakepääomaksi helmikuun 1993 aikana. Osakepääoman korotuksen taustalla oli hallituksen kokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan se, että X Holdings B.V.:n toteutettavaksi suunniteltu kiinteistöprojekti Algarvessa, jonka arvioitu suuruus oli 350 000 000 markkaa, tarvitsi toteutuakseen pankkirahoituksen. Pöytäkirjan mukaan ulkomaisten pankkien kanssa käydyissä neuvotteluissa oli tullut ilmi, että lainanhakijayhtiöllä täytyi olla riittävä oma pääoma, ja tehdyllä osakepääoman korottamisella päästiin tiettävästi sellaiseen tasoon, jota eurooppalaiset pankit pitivät riittävänä.

Tämänkin päätöksen tekivät A, B ja C. Osakepääoman korottamista koskevan päätöksen allekirjoittivat 22.2.1993 A ja B myös X Holdings B.V.:n puolesta. Osakepääoman korotusta vastaavat varat X Oy oli siirtänyt X Holdings B.V.:lle.

Huhtikuussa 1993 C ilmoitti, että hänen yhtiönsä Å Oy halusi myydä X Oy:n osakkeet. X Oy:n ylimääräinen yhtiökokous päätti lunastaa Å Oy:n osakkeet eli kolmasosan X Oy:n osakekannasta 6,4 miljoonalla markalla. Lunastus toteutettiin 26.4.1993 laaditulla kauppakirjalla. X Oy:n ylimääräisessä yhtiökokouksessa 26.4.1993 A ja B valittiin yhtiön hallituksen varsinaisiksi jäseniksi B:n toimiessa hallituksen puheenjohtajana. C erosi myös X Holdings B.V.:n johtajistosta ja hänen tilalleen valittiin X Oy:n silloinen talouspäällikkö.

C:n luovuttua X Oy:stä yhtiön osakekannan omistivat Ä Oy ja Ö Oy. B ilmoitti toukokuun alussa 1993 A:lle olevansa myös halukas luopumaan Ä Oy:stä ja siten myös X Oy:stä ja pyysi A:ta selvittämään asiaa. Myös A ilmoitti samassa kuussa luopuvansa yhtiön omistuksesta. Tätä tarkoitusta varten A kävi toukokuussa 1993 neuvotteluja Ä Oy:n ja Ö Oy:n osakkeiden myymisestä muun muassa L Ltd -nimisen yhtiön kanssa, joka asetti kaupan ehdoksi ulkomaisen omistuksen. Vielä samassa kuussa A pääsi sopimukseen siitä, että L Ltd ostaa Ä Oy:n ja Ö Oy:n osakkeet.

A ja B antoivat 4.6.1993 asianajaja D:lle toimeksiannon, jonka mukaan Ä Oy:n ja Ö Oy:n osakekannat tuli myydä perustettavalle ulkomaiselle yhtiölle, jolloin myös X Oy:n ja X Holdings B.V.:n omistukset siirtyivät perustettavalle yhtiölle, viime kädessä L Ltd:lle.

Saamansa toimeksiannon mukaan asianajaja D perusti yhdessä toimistossaan työskennelleen toisen asianajajan kanssa 7.6.1993 Luxemburgiin M Holding S.A. ja N Holding S.A. -nimiset yhtiöt. Nämä yhtiöt perustivat samana päivänä asianajaja D:n edustamina O S.A. -nimisen yhtiön, jonka kotipaikkana myös oli Luxemburg. Kumpikin perustajayhtiö omisti puolet O S.A.:n osakkeista. Mainitut asianajajat, jotka samassa toimistossa työskennelleen kolmannen asianajajan kanssa kuuluivat kaikkien yhtiöiden hallituksiin, siirsivät 14.6.1993 M Holding S.A.:n ja N Holding S.A.:n osakkeet ja siten myös O S.A.:n osakekannan Turks ja Caicos -saarilla Karibian alueella rekisteröidylle L Ltd:lle, jota yhtiönsä kautta edusti E.

O S.A.:n hallitus päätti 15.6.1993 ostaa Ä Oy:n ja Ö Oy:n kaikki osakkeet 26,7 miljoonan markan kauppahinnalla.

X Holdings B.V. lainasi 15.6.1993 päivätyllä sopimuksella O S.A.:lle 9 200 000 Alankomaiden guldenia viiden vuoden ajaksi. Lainasopimuksen mukaan lainapääomalle tuli maksaa sopimuksen mukaista vuotuista korkoa kunkin vuoden kesäkuun 16 päivänä 16.6.1994 alkaen. Lainasopimuksen allekirjoittivat O S.A.:n puolesta asianajaja D ja X Holdings B.V.:n puolesta hollantilaisen P B.V.:n edustajat. A ja X Oy:n silloinen talouspäällikkö pyysivät 15.6.1993 päivätyllä telefaxilla P B.V.:n edustajia siirtämään lainasumman Alankomaista Luxemburgiin O S.A.:n pankkitilille.

Ä Oy:n ja Ö Oy:n osakkeet myytiin 21.6.1993 Luxemburgissa laadituilla kauppakirjoilla O S.A.:lle. Ä Oy:n osakkeiden kauppahinta oli 13 403 962,75 markkaa ja Ö Oy:n osakkeiden kauppahinta 13 311 710 markkaa. E ja D pyysivät 22.6.1993 L Ltd:n ja O S.A.:n puolesta A:ta ja B:tä jatkamaan toistaiseksi X Oy:n hallituksen jäseninä ja A:ta myös yhtiön toimitusjohtajana sekä valtuuttivat A:n ja X Oy:n silloisen talouspäällikön hoitamaan toistaiseksi O S.A.:n raha-asioita ja käyttämään yhtiön pankkitilejä.

B osti 24.6.1993 laadituilla kauppakirjoilla Ä Oy:ltä yhtiön omaisuutta 6 864 659 markan yhteiskauppahinnasta ja A samana päivänä päivätyillä kauppakirjoilla Ö Oy:ltä yhtiön omaisuutta 7 816 413,80 markan yhteiskauppahinnasta. Ostettu omaisuus oli pääosin ollut yhtiöiden luottojen vakuutena Kansallis-Osake-Pankissa. Kauppahinnat maksettiin Ä Oy:n ja Ö Oy:n osakkeiden kaupoista saaduilla varoilla siten, että varoilla lyhennettiin yhtiöiden velkoja Kansallis-Osake-Pankille, jolloin vakuutena ollut omaisuus vapautui panttivastuusta.

X Oy:n ylimääräinen yhtiökokous päätti 29.1.1994 pitämässään kokouksessa hakea yhtiötä yrityssaneerausmenettelyyn, jonka aloittamisesta käräjäoikeus päätti 4.2.1994.

X Oy:n hallitus päätti 18.2.1994 pitämässään kokouksessaan hakea yhtiötä konkurssiin. X Oy asetettiin konkurssiin 21.2.1994.

X Oy:n konkurssipesän kanne käräjäoikeudessa

X Oy:n konkurssipesä vaati kanteessaan, jota X Holdings B.V. väliintulijana tuki, muun ohella, että käräjäoikeus julistaa takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 1 ja 5 §:n nojalla peräytyneeksi sen oikeustoimien sarjan, jolla 9 200 000 Alankomaiden guldenia vastaava määrä X Oy:n varoja oli saatettu X Oy:n velkojien ulottumattomiin, sekä velvoittaa A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan konkurssipesälle 9 200 000 Alankomaiden guldenia tai vastaavan määrän markkoja maksupäivän kurssin mukaan laskettuna korkoineen kuitenkin siten, että ne määrät, jotka O S.A. mahdollisesti suorittaa mainitun määräisen lainan korosta tai pääomasta X Holdings B.V.:lle, saadaan lukea vastaajien maksuvelvollisuuden vähennykseksi.

Konkurssipesä katsoi, että edellä tapahtumatiedoissa kerrotut toimenpiteet, joilla X Oy:n varoja oli ensin lainattu konserniluottoina X Holdings B.V.:lle ja sen jälkeen muunnettu tytäryhtiön osakepääomaksi, X Holdings B.V.:n varoja lainattu x:lle sekä Ä Oy:n ja Ö Oy:n osakkeet myyty O S.A.:lle, muodostivat yhden kokonaisuuden, jonka seurauksena X Oy:stä lähteneitä varoja oli noin 30 miljoonaa markkaa päätynyt pois velkojien ulottuvilta yhtiön omistajatahoille eli viime kädessä A:lle ja B:lle. X Oy ei ollut toimenpiteiden seurauksena saanut vastiketta tai hyötyä.

A ja B kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä.

Tuomion perustelut

Ä Oy:n ja Ö Oy:n kauppoihin liittyvät järjestelyt sekä A:n ja B:n palautusvastuu

Kanteessa tarkoitetut Ä Oy:n ja Ö Oy:n kauppoihin liittyvät järjestelyt olivat edenneet tapahtumatiedoissa kerrotuin tavoin kolmessa vaiheessa. X Oy oli ensin 20.1.1993 tehdyllä hallituksen päätöksellä lainannut 30 miljoonaa markkaa kokonaan omistamalleen tytäryhtiö X Holdings B.V.:lle, joka 11.2.1993 tehdyn hallituksen päätöksen mukaisesti oli yhdessä tytäryhtiölle aiemmin myönnetyn noin 5,3 miljoonan markan määräisen luoton kanssa korkoineen muunnettu tytäryhtiön osakepääomaksi. Tämän jälkeen X Holdings B.V. oli 15.6.1993 tehdyllä lainasopimuksella lainannut 9,2 miljoonaa guldenia (noin 27 miljoonaa markkaa) luxemburgilaiselle O S.A.:lle, joka 21.6.1993 tehdyillä kaupoilla oli ostanut Ä Oy:n ja Ö Oy:n osakkeet A:lta ja B:ltä.

Arvioidessaan edellä kerrottuja oikeustoimia kokonaisuutena käräjäoikeus otti huomioon muun muassa seuraavat seikat:

Käräjäoikeuden tuomiossa eritellyt tilinpäätöstiedot osoittivat, ettei X Holdings B.V.:llä ollut ollut edellytyksiä antaa O S.A.:lle 9,2 miljoonan Alankomaiden guldenin määräistä luottoa ilman X Oy:n sille siirtämiä varoja eikä O S.A.:lla edellytyksiä rahoittaa Ä Oy:n ja Ö Oy:n kauppoja ilman sanottua luottoa.

Toimenpiteet oli tehty lyhyen ajan eli puolen vuoden kuluessa ja ne oli toteutettu joko välittömästi tai välillisesti A:n ja B:n toimesta heidän antamiensa määräysten perusteella. A ja B olivat olleet X Oy:n hallituksen jäseniä, ja A lisäksi yhtiön toimitusjohtaja, sekä kuuluneet X Holdings B.V.:n johtajistoon ensiksi mainitun yhtiön antaessa lainaa viimeksi mainitulle yhtiölle ja muunnettaessa laina tytäryhtiön osakepääomaksi sekä tytäryhtiön antaessa luoton O S.A.:lle. A ja B olivat myös olleet kaupan kohteina olleiden yhtiöiden osakkeiden omistajia ja siten niiden kauppojen osapuolia, joilla edellä kerrotut varat olivat siirtyneet heille.

X Oy:n hallituksen kokouksen pöytäkirjasta 20.1.1993 ilmeni, että hallituksessa oli tuolloin käsitelty tytäryhtiölle myönnettävää luottoa ja tytäryhtiön osakepääoman korotustarvetta. Pöytäkirjan mukaan X Holdings B.V. oli tarvinnut varoja investointitoimintaansa varten Portugalin golfprojektiin, jossa yhtiö oli ollut mukana tapahtumatiedoissa kerrotuin tavoin 50 prosentin osuudella K B.V.:stä, joka omisti projektia varten hankitun noin 115 hehtaarin suuruisen maa-alueen. Muuta toimintaa yhtiöllä ei vuoden 1993 alussa ollut ollut.

Käräjäoikeuden tuomiossa tarkemmin selostetut seikat eivät kuitenkaan puoltaneet sitä, että golfprojekti olisi vuoden 1993 alussa edennyt niin pitkälle, että se olisi tarvinnut varoja rakentamiseen. X Oy oli tästä huolimatta voinut laillisesti korottaa tytäryhtiönsä osakepääomaa. Korotuksen oli tullut palvella X Oy:n ja konsernin yhteisiä etuja. X Holdings B.V. oli kuitenkin pian tämän jälkeen menetellyt vastoin sitä, mitä varoja tytäryhtiön osakepääomaksi muunnettaessa oli sovittu, siirtämällä lähes kaikki pääomasijoitukseksi tarkoitetut varat pois yhtiöstä lainaamalla ne 15.6.1993 vakuudetta O S.A.:lle. Varoja ei siten enää ollut käytetty X Oy:n ja konsernin hyväksi, vaan ne oli lainattu emoyhtiön ja konsernin toiminnan kannalta vieraaseen tarkoitukseen, eikä toimenpiteillä ollut myöskään liiketaloudellisia perusteita. Sillä seikalla, millä perusteella varat oli alkujaan siirretty tytäryhtiölle, ei näin ollen enää ollut merkitystä arvioitaessa toimenpiteitä kokonaisjärjestelyn lopputuloksen kannalta.

Toimenpiteiden liiketaloudellista perusteettomuutta osoitti myös se, että varojen siirtämiseen X Oy:stä ja edelleen sen tytäryhtiöstä X Holdings B.V.:stä oli ryhdytty aikana, jolloin emoyhtiö itsekin laman ollessa syvimmillään olisi tarvinnut varoja. Yhtiö oli jo joutunut lamasta johtuen toteuttamaan tiettyjä käräjäoikeuden selostamia toimenpiteitä.

Ä Oy:n ja Ö Oy:n osakkeiden kauppojen toisena osapuolena oli todellisuudessa ollut L Ltd, joka oli ollut rekisteröitynä Turks ja Caicos -saarille Karibian alueella. Kauppoihin oli liittynyt ehto, jonka mukaan myyjät olivat saaneet lunastaa myytävistä yhtiöistä tiettyä omaisuutta. Muun muassa Ä Oy:n ja Ö Oy:n tilinpäätöstiedoista vuosilta 1993 - 1995 ilmeni, että ostajataho oli pian myyjien suorittamien lunastusten jälkeen myynyt lähes kaiken omaisuutensa siten, että yhtiöille oli jäänyt vain X Oy:n osakkeet, jotka sittemmin olivat tulleet arvottomiksi, ja lainasaatavat L Ltd:lle. Edellä mainitut seikat osoittivat, että yhtiöt olivat lainanneet loput varansa emoyhtiölleen. Ne eivät siten tosiasiallisesti olleet harjoittaneet liiketoimintaa kauppojen jälkeen.

Kauppojen jälkeen A ja B olivat jatkaneet X Oy:n hallituksen jäseninä ja A yhtiön toimitusjohtajana. Samoin he olivat jatkaneet X Holdings B.V.:n johtajistossa aina 30.10.1993 asti, jolloin B oli eronnut yhtiöiden johdosta. Tämä oli E:n kertoman mukaan ollut L Ltd:n tahto. Myös O S.A. oli valtuuttanut A:n ja X Oy:n silloisen talouspäällikön hoitamaan yhtiön taloudellisia asioita.

Selostettuaan kauppoihin liittyneitä seikkoja käräjäoikeus totesi niiden osoittavan, että kaupat ja niihin liittyvät järjestelyt oli toteutettu A:n aloitteesta sekä että A ja E olivat päättäneet järjestelyistä jo ennen kuin normaalit osakekauppoihin liittyvät seikat, esimerkiksi ostettavan omaisuuden hintaan vaikuttavat seikat, oli selvitetty. Kun asiassa lisäksi oli todistajankertomuksin selvitetty, että vielä tammikuun 1994 lopullakaan rahoittajapankilla ei ollut ollut tietoa X Oy:n välillisistä omistajista, oli osoitettu, että X Oy:n osakkeiden myynti oli haluttu tietoisesti salata.

X Oy ja X Holdings B.V. olivat järjestelyjen aikana olleet itsenäisiä oikeushenkilöitä, joilla oli ollut oma, osakkaittensa varallisuudesta erillinen varallisuutensa. Se, että X Oy oli omistanut X Holdings B.V.:n koko osakekannan ja käyttänyt määräysvaltaansa tytäryhtiössään ja että A ja B olivat kuuluneet molempien yhtiöiden johtoon, ei oikeuttanut pitämään X Oy:tä X Holdings B.V.:n omaisuuden omistajana.

Järjestelyt olivat kuitenkin merkinneet sitä, että X Oy:stä X Holdings B.V.:lle siirtyneistä varoista enin osa oli siirretty konsernin ulkopuolelle ja käytetty muuhun tarkoitukseen kuin mitä X Oy:n hallitus oli päättänyt. Myöskään Ä Oy:n ja Ö Oy:n kauppoja koskevien ehtojen perusteella arvioituna kysymys ei ollut ollut normaaleista yrityskauppoihin liittyvistä sopimuksista. Kauppoihin liittyvät järjestelyt olivat merkinneet sitä, ettei niillä tosiasiallisesti ollut tarkoitettukaan hyödyttää ostajatahoa.

Tarkasteltaessa X Oy:stä lähtöisin olleen varallisuuden siirtymistä sekä olosuhteita, tapahtumainkulkua ja oikeustoimia kokonaisuudessaan oli pääteltävissä, että järjestelyn eräänä tarkoituksena oli ollut takaisinsaannin kiertäminen konsernisuhdetta hyväksi käyttäen. A ja B olivat tienneet, mistä heidän hyödykseen tullut varallisuus alunperin oli ollut peräisin ja että järjestelyt olivat vähentäneet X Oy:n varallisuutta. He olivat siten tietoisesti olleet vaikuttamassa palautettavaksi vaadittujen varojen siirtämiseen X Oy:n velkojien ulottumattomiin.

Käräjäoikeus katsoi, että kysymyksessä oli kokonaisjärjestely, joka voitiin peräyttää takaisinsaantilain 5 §:n perusteella, jos muut sanotussa lainkohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät.

Takaisinsaantilain 5 §:n muut edellytykset

Vahingon aiheuttaminen X Oy:n velkojille

Kanteessa peräytettäväksi vaadittu varallisuus oli edellä kerrotuin tavoin ollut lähtöisin X Oy:stä ja siirretty ensin tytäryhtiölle ja sieltä lainaamalla ulkopuoliselle taholle X Oy:n velkojien ulottumattomiin takaisinsaantiaikana ennen konkurssia. Varallisuus oli ennen viimeksi mainittua siirtoa kuulunut vielä konserniomaisuuteen X Holdings B.V.:n varallisuutena.

Lainaamalla kyseiset varat ulkopuoliselle taholle oli aiheutettu välillistä vahinkoa X Oy:lle, koska oikeustoimi oli heikentänyt myös emoyhtiön taloudellista tilaa. Tytäryhtiölle jääneet lainasaatavat eivät olleet samanarvoiset kuin mitä sama määrä olisi ollut sen osakepääomana. Tytäryhtiöstä annettu luotto oli myös ollut vakuudeton, eikä sen korkoja ollut maksettu sopimuksen mukaan. Laina oli siten hoitamattomana aiheuttanut vahinkoa tytäryhtiölle ja sen kautta myös emoyhtiölle. Lainasaatavan arvottomuutta osoitti myös se, ettei O S.A.:lla ollut tosiasiallisesti muuta omaisuutta kuin omistamiensa yhtiöiden osakkeet, mitkä yhtiöt olivat lopettaneet toimintansa myytyään omaisuutensa.

Kysymyksessä oli ollut kokonaisjärjestely, josta edellä kerrotulla tavalla oli aiheutunut vahinkoa X Oy:n velkojille. Syy-yhteys suoritettujen toimenpiteiden ja vahingon välillä oli ollut olemassa. Se oli myös ollut ennalta arvattava. Sillä seikalla, että X Oy ja X Holdings B.V. olivat olleet erillisiä oikeushenkilöitä, ei ollut merkitystä. Järjestely oli tehty juuri oikeushenkilöiden erillisyyttä hyödyntäen, ja tarkoitus oli saatu näyttämään hyväksyttävältä. Järjestelyn toteuttajina olivat edellä kerrotuin tavoin olleet A ja B, jotka olivat takaisinsaantilain 3 §:n tarkoittamia X Oy:n läheisiä ja jotka siten olivat olleet tietoisia järjestelyn vaikutuksista X Oy:lle.

Järjestelyn sopimattomuus

Takaisinsaantilain 5 § edellytti myös, että oikeustoimella oli sopimattomasti siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta.

Kysymyksessä oli ollut kokonaisjärjestely, jolla oli saatettu huomattava määrä varoja konkurssipesän ulkopuolelle. Toimenpiteet oli toteutettu suunnitelmallisesti asiantuntijaa käyttäen. Ne oli myös pyritty salaamaan antamalla ulkopuolisille vaikutelma, ettei mitään ollut tapahtunut. Toimenpiteiden toteuttajina oli käytetty osittain välikättä, mutta määräykset olivat tulleet samoilta X Oy:n läheisiltä henkilöiltä, jotka olivat olleet hyödyn saajina. Oikeustoimilla oli siten sopimattomasti siirretty X Oy:n varoja sen velkojien ulottumattomiin.

X Oy:n maksukyvyttömyys

Takaisinsaantilain 5 §:n 1 momentin mukaan peräytymisen edellytyksenä oli, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan johti velallisen maksukyvyttömyyteen. Lain 4 §:n mukaan maksukyvyttömyydellä tarkoitettiin sitä, että velallinen muuten kuin tilapäisesti oli kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä.

X Oy:n tilinpäätöstiedoista 31.12.1992 ilmeni, ettei yhtiö sanotun tilikauden päättyessä ollut maksukyvytön. Vuoden 1993 alkupuolella tilanne ei ollut tästä olennaisesti muuttunut. X Oy ei siten ollut Ä Oy:n ja Ö Oy:n kauppoihin johtaneiden järjestelyiden aikana ollut maksukyvytön. Asiassa oli näin ollen kysymys siitä, olivatko edellä kerrotut kokonaisjärjestelyinä pidettävät oikeustoimet osaltaan johtaneet yhtiön maksukyvyttömyyteen.

Selostettuaan todistajien kertomuksia muun muassa X Oy:n taloudellisten näkymien heikkoudesta kesällä 1993, kulujen karsimisesta keväällä 1993, liiketoiminnan tappiollisuudesta vuosina 1992 ja 1993 sekä rahoitusjärjestelyistä ja suhteista rahoittajapankkiin käräjäoikeus totesi yhtiön maksukyvyttömyyttä koskevasta selvityksestä seuraavaa.

Asiassa oli selvitetty, että X Oy:n johto ja Kansallis-Osake-Pankki olivat käyneet heinäkuusta 1993 lukien neuvotteluja X Oy:n tytäryhtiön Y Oy:n pankille olevien vastuiden järjestämisestä. Y Oy oli asetettu konkurssiin heinäkuussa. Kysymys oli ollut pankin noin 47 miljoonan markan saatavista Y Oy:ltä. Neuvotteluissa ei kuitenkaan päästy sopimukseen, ja X Oy:n hallitus oli kokouksessaan 30.10.1993 todennut neuvotteluiden päättyneen.

Seuraava erimielisyys X Oy:n ja pankin välillä oli syntynyt siitä, että pankki oli takaajana 23.12.1993 sanonut irti LEL-Työeläkekassan yhtiölle myöntämät luotot, yhteensä 56 miljoonaa markkaa, ja vaatinut niistä osaa maksettavaksi viimeistään 11.1.1994, vaikka yhtiö oli hoitanut ajallaan sille lainanottajana kuuluneet velvoitteet. Pankki oli asianosaisten käymän kirjeenvaihdon päätteeksi 13.1.1994 peruuttanut irtisanomisen.

Edellä sanottu osoitti, että X Oy:n johdon ja pankin välit olivat kiristyneet. Kuitenkin jo ennen luottojen irtisanomista oli yhtiön työmaalla Kumpulassa ilmennyt levottomuutta, kun yksi aliurakoitsijoista oli ryhtynyt vaatimaan erääntyneitä saataviaan. Mainittu urakoitsija oli ottanut yhteyttä myös Rakennushallitukseen. Samoihin aikoihin yhtiön taloudellinen tilanne oli todistajien kertomusten mukaan alkanut kiristyä siten, ettei maksuja enää ollut suoritettu ajallaan, vaan jopa niiden myöhässä maksamista hyödyntäen.

Epäselväksi oli jäänyt, tiesivätkö ulkopuoliset tavarantoimittajat tai aliurakoitsijat pankin suorittamasta luottojen irtisanomisesta ja jos tiesivät, mistä ne olivat tiedon saaneet. Luottojen irtisanominenkaan ei osoittanut, että pankki olisi aiheuttanut X Oy:n konkurssin.

Tosiasia oli ollut, että X Oy:ltä oli loppunut käyttöpääoma, jolla se olisi voinut ryhtyä rakentamaan uusia kohteita. Tähän ei ollut tuonut apua edes yrityssaneeraus, joka myös olisi edellyttänyt rahoitusta ja nimenomaan käyttöpääomaa, jota oli selvitetty puuttuneen noin 20 - 25 miljoonaa markkaa. Omistajataho ei ollut ollut valmis antamaan yritykselle lisärahoitusta eikä mikään muukaan taho ollut halunnut ottaa riskiä.

Tilanne oli ollut lähes vastaavanlainen jo ennen LEL-luottojen irtisanomista. Sen jälkeen X Oy oli yrittänyt saada uusille LEL-luotoilleen takausta, mutta se ei ollut onnistunut Ålandsbanken Ab:n esittäessä takaukselleen rajoituksia, joita luotonantaja ei ollut hyväksynyt. Yhtiötä oli siinä vaiheessa rahoittanut vain Kansallis-Osake-Pankki viidellä miljoonalla markalla, jonka yhtiö oli silloisen talouspäällikön kertoman mukaan käyttänyt lukuisten pienten velvoitteiden hoitamiseen.

Kun maksukyvyttömyyttä harkittaessa oli otettava huomioon myös mahdollisuudet saada uutta rahoitusta ja sitä kautta tuloja, osoittivat edellä mainitut seikat, ettei X Oy:llä ollut tällaisia mahdollisuuksia ollut enää siinä vaiheessa, kun se oli todennut, ettei yrityssaneerauksestakaan ollut rahoituksen saamatta jäämisen vuoksi ollut sille apua. Tästä syystä yhtiön hallitus oli 18.2.1994 tehnyt päätöksen yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Yhtiö oli ollut pysyvästi maksukyvytön viimeistään tällöin. Sillä seikalla, että pesäluettelon mukaan yhtiön varat olivat olleet 45 miljoonaa markkaa suuremmat kuin velat, ei ollut merkitystä.

Yhtiön maksukyvyttömyyteen olivat olleet vaikuttamassa yleinen lama ja yhtiön omat toimenpiteet.

Kokonaisjärjestelyllä suoritettu yli 30 miljoonan markan määräisten varojen siirtäminen kerrotulla tavalla yhtiön ja koko konsernin ulkopuolelle siten, ettei siitä ollut ollut yhtiölle mitään taloudellista etua, oli osaltaan johtanut X Oy:n maksukyvyttömyyteen. Kysymys oli niin suuresta rahasummasta, että sillä oli yhtiön muiden toimenpiteiden kanssa ollut merkitystä yhtiön taloudelliseen tilanteeseen. Lisäksi oli otettava huomioon, että yhtiöltä oli puuttunut nimenomaan käyttöpääomaa.

Johtopäätökset

Edellä olevilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että takaisinsaantilain 5 §:n edellytykset täyttyivät. A ja B olivat siten velvollisia palauttamaan saamansa varat X Oy:n konkurssipesälle. He olivat myyneet osakkeensa itsenäisesti ja saaneet kumpikin erikseen hyödyn omistamiensa yhtiöiden osakkeiden kauppahintana. Heidän palautusvastuunsa ei ollut yhteisvastuullista, vaan he kumpikin vastasivat itsenäisesti saamastaan hyödystä.

Takaisinsaantilain mukainen palautusvelvollisuus määräytyi siten A:n ja B:n saamien kauppahintojen mukaan. Sillä, että kauppoihin oli sisältynyt muutakin omaisuutta kuin X Oy:n osakkeita, ei ollut merkitystä. Merkitystä oli vain sillä, kuinka kaupat oli rahoitettu. A oli saanut Ö Oy:n osakkeiden kaupalla 4 433 333 Alankomaiden guldenia, jonka kauppakirjassa oli laskettu vastaavan 4.6.1993 kurssin mukaan 13 311 710 markkaa. Vastaavasti B oli saanut Ä Oy:n osakkeiden kaupalla 4 466 666 Alankomaiden guldenia, jonka oli kauppakirjassa laskettu vastaavan 4.6.1993 kurssin mukaan 13 403 962,75 markkaa.

Käräjäoikeus totesi näin ollen A:n olevan velvollinen palauttamaan X Oy:n konkurssipesälle 13 311 710 markkaa ja B:n 13 403 962 markkaa korkoineen. Koska käräjäoikeus kuitenkin katsoi jutussa esitetyn ja käräjäoikeuden esittämillään perusteluilla hyväksymän osakeyhtiölain mukaisen vahingonkorvausvaatimuksen tuottavan laajemman suoritusvelvollisuuden kuin minkä takaisinsaantivaatimus tuottaa, käräjäoikeus velvoitti tuomiolauselmassaan A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvausta 9,2 miljoonaa Alankomaiden guldenia korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Eija-Leena Uotila ja Teppo Sarvilinna sekä notaari Anu Tuomola.

Turun hovioikeuden tuomio 15.2.2001

A ja B valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että edellytyksenä velvoittaa A ja B takaisinsaantilain nojalla palauttamaan kanteessa tarkoitetut määrät oli, että heidän ja X Oy:n välillä oli tehty oikeustoimi tai oikeusvaikutuksiltaan siihen rinnastettava yhtiön varallisuutta koskeva menettely, järjestely tai muu toimenpide. Sanottua lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan oikeustoimi tai edellä tarkoitettu toimenpide voi peräytyä myös silloin, kun sillä oli vasta yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa aiheutettu velkojille vahinkoa. Tällöin oli edellytyksenä, että oikeustoimen ja velkojille vahinkoa aiheuttaneen menettelyn välillä oli riittävä syy-yhteys. Hallituksen esitykseen tässä kohdin sisältyvistä esimerkeistä ilmenee perusajatuksena olleen, että velallinen oli jo oikeustointa tai toimenpidettä tehdessään tarkoittanut saattaa omaisuutta velkojien ulottumattomiin. Oikeustointa tai toimenpidettä ja vahinkoa aiheuttanutta menettelyä oli voitava pitää alunperin yhtenä kokonaisuutena.

Kanteessa väitettyyn kokonaisjärjestelyyn kuuluvista, peräytettäviksi vaadituista oikeustoimista vain X Oy:n varojen lainaaminen X Holdings B.V.:lle ja lainan muuntaminen viimeksi mainitun osakepääomaksi olivat oikeustoimia tai siihen verrattavia toimenpiteitä, jotka takaisinsaantilain säännösten nojalla voitiin X Oy:n konkurssipesän kanteesta määrätä peräytymään. Ne olivat olleet lakiin perustuvia ja päteviä. Takaisinsaannin edellytyksenä aikaisemmin esitetyn perusteella siten oli, että niiden tosiasiallisena tarkoituksena näytettiin alunperin olleen siirtää X Oy:n omaisuutta kanteessa tarkoitetun kokonaisjärjestelyn osana A:lle ja B:lle ja siis sopimattomasti pois velkojien ulottuvilta.

Hovioikeus lausui mainitsemansa todistelun osoittaneen, että niin sanottu Portugalin golfprojekti oli ollut todellinen, toteuttamiskelpoinen hanke. X Holdings B.V.:n 4.12.1992 rahoituslaitokselle osoittama 50 miljoonan Yhdysvaltain dollarin määräinen lainahakemus osoitti, että hankkeen rahoitustarve oli ollut todellinen. Tähän ja siihen nähden, mitä hovioikeuden pääkäsittelyssä kuullut todistajat olivat kertoneet A:n taidoista työssään, oli myös X Oy:n lainanantopäätös ollut perusteltu.

Toimenpiteet rahoitustarpeen täyttämiseksi jo ennen rakentamisen aloittamista eivät edellä hankkeen toteuttamiskelpoisuudesta lausuttu huomioon ottaen osoittaneet, että näin hankittuja varoja olisi ollut tarkoitus käyttää muuhun kohteeseen. A oli C:n kertomuksen mukaan tiennyt projektin monivaiheiseksi ja vaiheittain eteneväksi. Sen oli osoitettu kaavoituksellisista syistä viivästyneen siten kuin käräjäoikeuden tuomiossa oli lausuttu. Siinä selostettu ja hovioikeuden pääkäsittelyssä vastaanotettu todistelu eivät kuitenkaan osoittaneet, että A olisi tiennyt tulossa olevista viivästyksistä ja että hänen siten lainapäätöksen X Oy:n hallitukselle esitellessään olisi voitu olettaa tosiasiassa tarkoittaneen käyttää varat myöhemmin omaksi hyväkseen.

X Oy:n hallitus oli tehnyt käräjäoikeuden tuomiossa mainitut rakennusalan lamasta aiheutuneet toimenpiteet. Ne olivat kuitenkin olleet, kuten käräjäoikeuskin oli todennut, toimenpiteitä kustannusten säästämiseksi voimakkaasti vähentyneen rakentamisen vuoksi. Kyseisen lainan yhtiö oli myöntänyt vapaasta varallisuudestaan. Toisin kuin käräjäoikeus oli katsonut, yhtiöllä ei ollut velvollisuutta käyttää varallisuuttaan esimerkiksi henkilökunnan palkkoihin aikana, jolloin työtä ei ollut tai se oli lomauttamiseen oikeuttavin tavoin vähentynyt. Asiassa ei ollut myöskään näytetty yhtiössä olemassa ollutta varaintarvekohdetta, joka lainan myöntämis- tai sen osakepääomaksi muuntamishetken tilanteen mukaan arvioiden olisi näiden vuoksi tullut sivuutetuksi tai vaarannetuksi. Laman vuoksi tehdyt ratkaisut eivät näin ollen osoittaneet laina- tai konvertointipäätöksen liiketaloudellista perusteettomuutta eikä myöskään tarkoitusta käyttää kyseisiä varoja A:n ja B:n hyväksi.

Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että puheena olevat laina- ja osakepääomaksi muuntamispäätökset olisi tehty tarkoituksin siirtää X Oy:n varoja kanteessa tarkoitetuin tavoin A:lle ja B:lle. Näin ollen oli niin ikään jäänyt näyttämättä, että kyseiset toimenpiteet olisivat olleet osa kanteessa selostettua kokonaisjärjestelyä. Ne eivät siten olleet takaisinsaantilain 5 §:n nojalla peräytettävissä. Tähän nähden hovioikeus ei antanut lausuntoa väitetyn kokonaisjärjestelyn muista osista.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että kanne oli takaisinsaantilain nojalla ajettuna perusteeton, X Oy:n hallituksen 20.1.1993 tekemän luottopäätöksen ja 11.2.1993 tekemän X Holdings B.V.:n osakepääoman korottamispäätöksen osalta toteennäyttämätön ja muiden kanteessa tarkoitettujen oikeustoimien osalta lakiin perustumaton.

Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi X Oy:n konkurssipesän kanteen takaisinsaantilain nojalla ajettuna. Hovioikeus hylkäsi myös ennenaikaisena käräjäoikeuden hyväksymän vaatimuksen suorittaa vahingonkorvausta osakeyhtiölain nojalla.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tapio Kilpi, Pekka Tuomaala ja Ahti Ikola. Esittelijä Kirsi Kanerva.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Konkurssipesälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan X Oy:n konkurssipesä, jota X Holdings B.V. väliintulijana tuki, toisti käräjäoikeuden tuomiossa selostetun kanteensa ja vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että se kanteessa selostettujen oikeustoimien sarja, jolla oli saatettu 9 200 000 Alankomaiden guldenia vastaava määrä X Oy:n varoja velkojien ulottumattomiin, julistetaan takaisinsaantilain 5 §:n nojalla peräytyneeksi.

Lisäksi konkurssipesä vaati, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan sille 9 200 000 Alankomaiden guldenia tai vastaava määrä Suomen markkoja maksupäivän kurssin mukaan korkoineen kuitenkin siten, että ne määrät, jotka O S.A. mahdollisesti suorittaa mainitun määräisen lainan pääomasta tai korosta X Holdings B.V.:lle, saadaan lukea vastaajien maksuvelvollisuuden vähennykseksi.

A ja B vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Riidattomat seikat

X Oy:n hallitus on A:n, B:n ja hallituksen kolmannen jäsenen 20.1.1993 tekemällä päätöksellä myöntänyt X Oy:n kokonaan omistamalle tytäryhtiölle X Holdings B.V.:lle 30 000 000 markan luoton toistaiseksi investointitoimintaa varten. X Holdings B.V. on nostanut luoton kolmessa erässä 1. - 11.2.1993.

Kokouksessaan 11.2.1993 X Oy:n hallitus on samassa kokoonpanossa päättänyt korottaa X Holdings B.V.:n osakepääomaa 11 500 000 Alankomaiden guldenilla muuntamalla mainitun 30 000 000 markan luoton yhdessä tytäryhtiölle aikaisemmin myönnetyn pienemmän luoton kanssa X Holdings B.V.:n osakepääomaksi. A ja B ovat tehneet osakepääoman korottamista koskevan päätöksen myös X Holdings B.V.:n puolesta.

A on toukokuussa 1993 päässyt sopimukseen siitä, että Turks- ja Caicossaarilla rekisteröity yhtiö L Ltd ostaisi A:lta Ö Oy:n osakkeet sekä B:ltä Ä Oy:n osakkeet. Kauppa toteutettaisiin siten, että osakkeet siirrettäisiin ulkomailla rekisteröidyn yhtiön omaisuudeksi. Ö Oy ja Ä Oy ovat tuolloin omistaneet X Oy:n osakekannan kokonaisuudessaan. A:n ja B:n toimeksiannosta on osakkeiden kauppaa varten 7.6.1993 Luxemburgissa perustettu yhtiö O S.A.. Tämän yhtiön osakekanta on 14.6.1993 siirretty L Ltd:lle.

Seuraavana päivänä eli 15.6.1993 X Holdings B.V., jonka johtajistoon ovat tuolloin kuuluneet A, B ja X Oy:n silloinen talouspäällikkö, on myöntänyt O S.A.:lle viideksi vuodeksi 9 200 000 Alankomaiden guldenin eli noin 27 miljoonan markan luoton. Kauppakirjoilla, jotka on päivätty 21.6.1993, Ö Oy:n ja Ä Oy:n osakekannat on myyty O S.A.:lle, edellinen 13 311 710 ja jälkimmäinen 13 403 962,75 markan kauppahinnasta.

Konkurssipesän takaisinsaantilain 1 ja 5 §:n nojalla esittämä peräyttämisvaatimus

X Oy:n hallituksen 24.11.1992 hyväksymästä vuoden 1993 toimintasuunnitelmasta ja X Oy:n toimintakertomuksesta tilivuodelta 1992 käy ilmi, että näkymät vuodelle 1993 ovat sekä kotimaassa että Portugalissa olleet synkät. X Oy:n tytäryhtiön Y Oy:n elementtitehdas oli suljettu jo syyskuussa 1992 ja sen yli 200 työntekijän henkilöstö lomautettu. Tiedossa olleen yhä syvenevän laman vuoksi toimintavuoden 1993 tavoitteeksi oli asetettu investointien minimointi, luottojen maksaminen sekä tytäryhtiöiden likviditeetistä ja koronmaksukyvystä huolehtiminen.

X Holdings B.V.:n pääasiallisena tavoitteena on ollut toimia holdingyhtiönä Portugalissa vireillä ollutta golfprojektia ja sen rahoittamista varten. Yhtiön pääasiallinen omaisuus on ollut 50 prosentin omistusosuus K B.V.:ssä. Kesällä 1993 viimeksimainittu yhtiö on ollut tilanteessa, jossa sen luotot ovat olleet hoitamatta, eikä yhtiö ollut pystynyt maksamaan niiden korkojakaan.

Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa, jossa X Oy on varautunut Suomessa yhä syvenevään lamaan, huomattava osa yhtiön varoista on ohjattu tytäryhtiölle väitetyksi panokseksi golfprojektiin, jonka mahdollisesta rakentamisen aloittamisesta ei ole ollut varmuutta ja joka siten ei ole vaatinut välitöntä pääomapanosta. X Holdings B.V.:ssä varoja ei myöskään ole käytetty golfprojektin rahoittamiseen, vaan sen jälkeen kun X Oy:n X Holdings B.V.:lle myöntämä luotto on muunnettu osakepääomaksi, A ja B ovat X Holdings B.V.:n johtajistossa ja ollessaan samanaikaisesti edelleen X Oy:n hallituksen jäseniä tehneet päätöksen luoton myöntämisestä O S.A.:lle. Luotolle ei ole saatu minkäänlaista vakuutta, ja sen korko on ollut varsin alhainen. Jutussa esitetystä asianajajan laskusta käy lisäksi ilmi, että jo huhtikuussa 1993 on selvitelty X Holdings B.V.:n käyttämistä X Oy:n osakkeiden ostamiseen sekä X Oy:n omistusrakenteen muutosjärjestelyä. Näiden seikkojen perusteella Korkein oikeus ei pidä uskottavina esitettyjä liiketaloudellisia perusteita sille, että tytäryhtiön osakepääomaksi muunnetut varat ohjattaisiin golfprojektiin.

Käräjäoikeuden tuomiossa selostetuista X Holdings B.V.:n ja O S.A.:n tilinpäätöstiedoista käy ilmi, ettei X Holdings B.V.:llä ole ilman X Oy:ltä saatuja varoja ollut mahdollisuutta myöntää O S.A.:lle mitään vähänkään huomattavaa luottoa eikä juuri perustetulla O S.A.:lla ilman X Holdings B.V.:ltä saamaansa luottoa ole ollut mahdollisuutta ostaa A:lta ja B:ltä heidän omistamiaan Ö Oy:n ja Ä Oy:n osakkeita.

Ratkaisevana tekijänä sille, että A ja B ovat saaneet kauppahinnat, on näin ollen ollut X Holdings B.V.:n varoista myönnetty luotto. X Oy:stä osakepääomaksi siirrettyjä varoja ei siten ole käytetty tytäryhtiön eikä myöskään X Oy:n hyväksi, vaan ne on lainattu käytettäviksi koko konsernin toiminnan kannalta vieraaseen tarkoitukseen.

O S.A. ei ole lainkaan lyhentänyt luottoa eikä vuoden 1994 jälkeen maksanut siitä edes korkoa. Luotto on kokonaisuudessaan erääntynyt jo 14.6.1998. Yhtiö on Luxemburgissa vireillä olleessa oikeudenkäynnissä kiistänyt maksuvelvollisuutensa. Selvitystä siitä, että yhtiöllä olisi mahdollisuuksia suoriutua maksuvelvollisuudesta, ei ole asiassa esitetty. Yhtiön tosiasiallisesta omistajatahosta ei ole saatavissa virallista selvitystä. Näissä olosuhteissa ei ole perusteita arvioida luoton myöhemminkään tulevan maksetuksi. X Holdings B.V.:n saatavan O S.A.:lta on katsottava olevan arvoton.

Oikeustoimia arvioitaessa on edelleen otettava huomioon, että Ä Oy:n ja Ö Oy:n osakkeiden kauppoihin on sisältynyt poikkeuksellinen ehto, jonka perusteella myyjät ovat ostaneet myytyjen yhtiöiden omaisuutta X Oy:n osakkeita lukuunottamatta. Kaikki peräytettäviksi vaaditut oikeustoimet on tehty varsin lyhyen, vain noin viiden kuukauden kuluessa, ja niistä ovat päättäneet X Oy:stä lähtöisin olleet varat saaneet A ja B.

Edellä todetuista seikoista kokonaisuutena on pääteltävissä, että kerrotuilla peräkkäisillä oikeustoimilla, jotka ovat vähentäneet X Oy:n varallisuutta, A ja B ovat siirtäneet X Oy:stä lähtöisin olleet varat X Holdings B.V.:n ja O S.A.:n välityksin itselleen.

Takaisinsaantilain 5 §:n mukaan oikeustoimi peräytyy muun muassa, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa on sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella tai siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta. Lain 1 §:n mukaan se, mitä takaisinsaantilaissa säädetään oikeustoimesta, koskee myös menettelyä, järjestelyä tai muuta toimenpidettä, joka on vaikutukseltaan oikeustoimeen rinnastettava. Niin kuin lain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ilmenee (HE 102/1990 vp., s. 43) viimeksi mainituilla tarkoitetaan kaikenlaisia velallisen varallisuutta koskevia toimenpiteitä, joilla on samanlaisia oikeusvaikutuksia kuin oikeustoimilla yleensä.

Takaisinsaantilain tavoitteena on velkojien oikeuksia loukkaavien toimenpiteiden vahingollisten vaikutusten korjaaminen toimenpiteen peräyttämisen avulla. Kuten takaisinsaantilakia koskevassa hallituksen esityksessä on todettu (s. 48), toimenpiteen peräyttämistä lain 5 §:n nojalla harkittaessa ei merkitystä ole sillä, minkä tyyppisellä toimenpiteellä velkojille on aiheutettu vahinkoa. Peräyttämisen kannalta ratkaisevaa ei ole sekään, onko oikeustoimi ollut velallisen tekemä tai edes hänen aloitteestaan tehty.

X Oy:stä lähtöisin olleet varat on edellä todetulla tavalla siirretty A:lle ja B:lle. Kerrottuina peräkkäisinä oikeustoimina toteutettua järjestelyä hyväksikäyttäen A ja B ovat takaisinsaantilain 1 ja 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla saattaneet X Oy:stä lähtöisin olleita varoja lähes 27 miljoonaa markkaa X Oy:n velkojien ulottumattomiin ja näin aiheuttaneet vahinkoa X Oy:n velkojille. Kysymyksessä on ollut suunnitelmallinen järjestely X Oy:n varojen siirtämiseksi A:lle ja B:lle itselleen, ja järjestely on ollut takaisinsaantilain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimaton.

Oikeustoimen peräytyminen edellyttää takaisinsaantilain 5 §:n 1 momentin mukaan lisäksi, että velallinen järjestelyä tehtäessä oli maksukyvytön tai että järjestely osaltaan johti velallisen maksukyvyttömyyteen. Asiassa on riidatonta, ettei X Oy järjestelyn aikaan ole ollut maksukyvytön. Kysymys on siten siitä, onko järjestely osaltaan johtanut X Oy:n maksukyvyttömyyteen.

X Oy:n hallituksen 24.11.1992 hyväksymästä vuoden 1993 toimintasuunnitelmasta ja X Oy:n toimintakertomuksesta tilivuodelta 1992 käy ilmi, että näkymät vuodelle 1993 ovat sekä kotimaassa että Portugalissa olleet synkät. X Oy:n varautuessa Suomessa yhä syvenevään lamaan muun muassa luottoja maksamalla A ja B ovat X Holdings B.V.:ssä tehneet päätöksen edellä mainitun liiketaloudellisesti perusteettoman ja vakuudettoman lainan myöntämisestä O S.A.:lle. Konsernin ulkopuolelle luovutettujen varojen määrä on ollut yli puolet emoyhtiön senhetkisistä vapaista varoista. Jo ennen lainan myöntämistä X Oy on toukokuun lopussa 1993 saanut eräältä vakuutusyhtiöltä kielteisen vastauksen pyynnölleen velkojan edellyttämän takauksen saamisesta LEL-Työeläkekassan sille myöntämän 25 miljoonan markan luoton maksamisen vakuudeksi. Sittemmin oli myös kaksi pankkia kieltäytynyt myöntämästä edellä mainitulle LEL-lainalle takaussitoumusta luotonantajan edellyttämin ehdoin. Edellä mainituista toimintasuunnitelmasta ja toimintakertomuksesta ilmenevässä tilanteessa jo Y Oy:n taloudellisista vaikeuksista on ollut seurauksena, että X Oy:n maksuvalmius tulisi kiristymään viimeistään keväällä 1994 varsinkin, kun vuoden 1994 tulorahoituksesta ei ole ollut varmuutta.

Asiassa on lisäksi riidatonta, etteivät luottolaitokset tai mitkään muutkaan tahot enää alkuvuodesta 1994 ole myöntäneet X Oy:lle luottoa, vaan yhtiö on asetettu sen omasta hakemuksesta konkurssiin jo 21.2.1994. Se järjestelyyn liittynyt seikka, että Ä Oy:n ja Ö Oy:n osakekannat on A:n aloitteesta myyty yhtiölle, jonka omistajatahosta ei ole saatavissa virallista selvitystä, on myötävaikuttanut siihen, että X Oy on lopullisesti menettänyt mahdollisuutensa saada luottoa. Korkein oikeus katsoo, että järjestely, jolla X Oy:stä lähtöisin oleva huomattava määrä varoja on edellä kuvatulla tavalla siirretty yhtiöstä arvotonta sitoumusta vastaan, on näissä olosuhteissa osaltaan johtanut X Oy:n maksukyvyttömyyteen.

A ja B ovat siten edellä selostettua järjestelyä hyväksikäyttäen tietoisina X Oy:n taloudellisesta tilanteesta sopimattomasti siirtäneet X Oy:stä lähtöisin olleita varoja Ö Oy:n ja Ä Oy:n osakkeiden kauppahintoina yhteensä 26 715 672,75 markkaa heille itselleen X Oy:n velkojien ulottumattomiin. A ja B ovat näin ollen kumpikin kohdaltaan velvollisia palauttamaan X Oy:n konkurssipesälle heidän kauppahintoina saamakseen ilmoittamansa varat korkoineen. A:n ja B:n palautusvelvollisuutta vähentää kuitenkin kanteen mukaisesti se, mitä O S.A.:lta mahdollisesti saadaan perityksi X Holdings B.V.:lle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 1 ja 5 §:n nojalla esitetyn peräyttämisvaatimuksen osalta.

X Oy:n varojen siirto A:lle ja B:lle peräytetään. X Oy:n konkurssipesälle on palautettava, A:n Ö Oy:n osakekannan kauppahintana saamaansa 13 311 710 markkaa vastaavat 2 238 868,90 euroa korkoineen ja B:n Ä Oy:n osakekannan kauppahintana saamakseen ilmoittamaansa 13 403 962,75 markkaa vastaavat 2 254 384,63 euroa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Mikael Krogerus ja Gustav Bygglin. Esittelijä Lea Nousiainen.