19.3.2003

Syytteet Kemin käräjäoikeudessa

Syyte avunannosta törkeään kavallukseen

Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta ensisijaisesti avunannosta B:n törkeään kavallukseen, koska A oli 9.12.1996 - 20.8.1999 toimien yhteisymmärryksessä puolisonsa B:n kanssa ottanut vastaan tililleen tai puolisonsa tilille, tämän yhtiöltä anastamia varoja käyttääkseen saadut varat molempien hyödyksi ja osittain yhdessä. A oli siten puolisonsa tehdessä rikosta tahallansa sitä toimellaan edistänyt. Kavallettu määrä oli ollut 1 442 378,97 markkaa, joten kavalluksen kohteena oli ollut suuri määrä varoja. Avunanto kavallukseen oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Kokonaisarvostelussa oli otettava huomioon verrattain pitkään, lähes kolme vuotta, kestänyt toiminta.

Toissijainen syyte törkeästä kätkemisrikoksesta

Toissijaisesti syyttäjä vaati A:lle rikoslain 32 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla rangaistusta törkeästä kätkemisrikoksesta 9.12.1996 - 20.8.1999, koska A oli ottanut vastaan ja käyttänyt puolisonsa yhtiöltä anastamia varoja, vaikka hän oli tiennyt, että varat olivat rikoksella saatuja. B:n kavaltamia varoja oli siirtynyt A:n kahdelle pankkitilille yhteensä 370 131 markkaa. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä kätkemisrikoksesta myös rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla, koska A oli ottanut vastaan B:n rikoksella hankkimia varoja ja niiden tilalle tullutta omaisuutta ja muuta hyödykettä, peittääkseen tai häivyttääkseen varojen laittoman alkuperän ja avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. Kavallettu määrä oli ollut yli 1 400 000 markkaa, joten kätkemisrikoksen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus. A oli yksin ja yhdessä puolisonsa kanssa käyttänyt ja hyödyntänyt suurimman osan mainituista varoista. Kätkemisrikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Kokonaisarvostelussa oli myös otettava huomioon verrattain pitkään, lähes kolme vuotta, kestänyt toiminta.

Käräjäoikeuden tuomio 14.6.2000

Käräjäoikeus tuomitsi B:n syytteen mukaisesti törkeästä kavalluksesta.

Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi tiennyt tililleen tulleiden varojen alkuperästä tai että A ja B olisivat sopineet A:n tilien käytöstä anastettujen varojen säilyttämiseen. A:lta puuttui siten rangaistavan avunannon edellyttämä tahallisuus. Lisäksi avunantona päärikokseen saattoi tulla rangaistavaksi vain päärikosta edistävä toiminta rikoksen tekemisen aikaan tai ennen sitä. Yksinomaan rikoksella saatujen varojen jälkikäteinen käyttö, käyttäjän tietoisuudesta varojen alkuperästä riippumatta, ei voinut tulla rangaistavaksi avunantona päärikokseen. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi A:han kohdistetun syytteen avunannosta törkeään kavallukseen.

Käräjäoikeus totesi, että muun muassa rikoslain 32 luvun uudistamista koskevan hallituksen esityksen (HE 66/1988) perustelujen mukaan ryhtymistä rikoksella saadun omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen ei ollut säädetty rangaistavaksi. Esimerkiksi sellaiset petosrikokset, joilla hankitaan niin sanottuja sähköisiä varoja eli saadaan varoja tilisiirtoina, voisivat vain poikkeustapauksissa olla kätkemisrikoksen esirikoksia, koska tällä tavoin saatuun omaisuuteen ryhtyminen yleensä edellytti joko varojen nostamista käteisinä varoina tai niiden siirtämistä toiselle tilille. Tilillä olevien varojen nostaminen käteisenä ei kuitenkaan ollut ryhtymistä itse rikoksella saatuun omaisuuteen. Toiselle siirretyt varat taas eivät olleet erotettavissa tilillä jo ennestään olleista varoista, joten niihinkään ryhtymistä ei tällaisessa tapauksessa voitu pitää rikoksella saatuun omaisuuteen ryhtymisenä. Lähinnä vain siinä tapauksessa, että ryhtyminen kohdistuisi varoihin, jotka on suoraan siirretty tietylle vain näiden varojen käyttöön tarkoitetulle tilille, voitaisiin ajatella sähköistenkin varojen olevan ryhtymisen kohteena. Edellä mainittuun hallituksen esityksestä ilmenevään tulkintaan perustuen käräjäoikeus katsoi, ettei syytteessä esitetty teonkuvaus täyttänyt rikoslain 32 luvun 1 §:n 1 momentin kätkemisrikoksen tunnusmerkistöä.

Rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan tarkoittamassa rahanpesurikoksessa taas oli kysymys toimenpiteistä, joilla rikoksella hankitun omaisuuden alkuperään viittaavat ominaisuudet pyritään peittämään. Rikoksen kohteena voivat olla myös rikoksella hankitun omaisuuden tilalle tullut omaisuus ja esimerkiksi pankkitileille siirretyt varat. A:n oli näytetty käyttäneen B:n kavaltamia varoja lähes yksinomaan kulutukseen, osin myös kodin perusparannukseen. Mainitunlaista varojen käyttöä ei voitu pitää sellaisina säännöksen tunnusmerkistön mukaisina toimenpiteinä, joiden tarkoituksena voitaisiin katsoa olevan varojen rikollisen alkuperän häivyttäminen. A:n syytteessä kuvattu toiminta ei siten täyttänyt myöskään rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan tunnusmerkistöä.

Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi ollut tietoinen varojen rikollisesta alkuperästä, joten kätkemisrikosta koskeva syyte tuli hylättäväksi myös tahallisuuden puuttumisen perusteella.

Käräjäoikeus hylkäsi törkeää kätkemisrikosta koskevan syytteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Jama ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 22.2.2001

Syyttäjä ja yhtiö valittivat hovioikeuteen. Hovioikeudessa toimitettiin pääkäsittely. Hovioikeus lausui, että A ja B olivat käyttäneet kavalletut varat muun muassa matkoihin, asunnon remontointiin ja kulutukseen. Ennen kavalluksia perheen taloudellinen tilanne oli ollut melko tiukka. Osa perheen laskuista oli ollut ulosotossa. Aluksi remontit oli rahoitettu Merita Asiakasrahoitus Oy:n kautta. Asunnon remontointi oli maksanut noin 300 000 markkaa, minkä lisäksi remonttia oli suunniteltu vielä noin 100 000 markalla. Vuonna 1999, kun rahoitusta ei enää ollut saatu, A ja B olivat maksaneet 73 000 markan remonttilaskun käteisellä.

A:n pankkikortin käytössä oli tapahtunut vuoden 1997 alussa selvä muutos vuosiin 1995 ja 1996 verrattuna. A ja B olivat tehneet vuonna 1998 Thaimaahan matkan, jonka hinta oli ollut noin 40 000 markkaa, ja Pariisiin matkan, johon oli käytetty rahaa noin 30 000 markkaa. Vuonna 1999 he olivat tehneet Meksikoon matkan, jonka kustannukset olivat olleet 30 000 markkaa. Samana vuonna he olivat myös käyneet Tunisiassa. Lisäksi he olivat olleet muun muassa useilla laivaristeilyillä, joihin oli käytetty runsaasti rahaa. Heillä oli myös ollut matka varattuna Brasiliaan helmikuussa 2000. A oli 3.1.1997 ostanut osittain osamaksulla uuden henkilöauton, jonka hinta oli ollut 163 700 markkaa. Vuonna 1998 hän oli vaihtanut auton uuteen 167 500 markan hintaiseen autoon.

Hovioikeus ei pitänyt, erityisesti perheen käyttöön tulleiden varojen erittäin suuri määrä huomioon ottaen uskottava-na A:n kertomusta siitä, että hän ei olisi tiennyt varojen alkuperästä. A:n oli täytynyt olla tietoinen rahojen rikollisesta alkuperästä. A oli siten yhteisymmärryksessä B:n kanssa menetellyt avunantoa törkeään kavallukseen koskevassa syytteessä kuvatulla tavalla. Kysymys siitä, täyttikö A:n menettely myös kätkemisrikoksen tunnusmerkistön, ei rikoslain 32 luvun 6 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen tullut asiassa enemmälti arvioitavaksi. Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n rikoslain 5 luvun 3 §:n ja 28 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla avunannosta B:n törkeään kavallukseen 9 kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus määrättiin ehdolliseksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Lehtonen, Eero Yrttiaho ja Maija Liisa Pariola.

Välitoimi

Korkein oikeus varasi A:lle tilaisuuden lausua virallisen syyttäjän ja yhtiön vastausten johdosta ja erityisesti törkeää kätkemisrikosta koskevista toissijaisista rangaistusvaatimuksista. A antoi pyydetyt lausumat, joissa hän vaati myös toissijaisten vaatimusten ja niihin perustuvien muiden vaatimusten hylkäämistä.

Perustelut

1. B:n omalle tililleen siirtämät varat

A:ta on syytetty ensinnäkin siitä, että hän on puolisonsa kanssa yhteisymmärryksessä toimien ottanut vastaan varoja tämän tilille. Asiassa ei ole kuitenkaan näytetty mitään neuvoa, kehotusta tai tointa, jonka perusteella A:n voitaisiin katsoa myötävaikuttaneen siihen, että B on voinut toteuttaa kavalluksen siirtämällä varoja työnantajansa tililtä omalle tililleen.

Kun B on siirtänyt varat anastustarkoituksessa työnantajansa tililtä omalle tililleen ja siten omaan varallisuuspiiriinsä, on kunkin tilisiirron osalta kavallusrikoksen tunnusmerkistö täyttynyt ja myös rikos tältä osin päättynyt. A:n syyksi ei voida enää lukea avunantona kavallukseen sellaisia näihin varoihin kohdistuvia toimia, kuten varojen vastaanottamista tai käyttämistä, jotka hän on mahdollisesti tehnyt tämän ajankohdan jälkeen.

2. Suoraan A:n tileille siirretyt varat

B on siirtänyt varoja suoraan yhtiön tililtä A:n tileille Leonia Pankkiin 56 166 markkaa joulukuussa 1996 ja Merita Pankkiin 100 000 markkaa maaliskuussa 1999. B:n tiedossa ovat olleet hänen samaan talouteen kuuluvan puolisonsa pankkitilien numerot, joten hän on voinut toteuttaa kavalluksen siirtämällä varoja sähköisesti työnantajansa tililtä suoraan puolisonsa tilille ilman tämän myötävaikuttavaa tointa. Mihinkään tällaiseen toimeen A:n ei ole näytetty ryhtyneen eikä sellaisena voida pitää myöskään pelkästään sitä, että hän on sallinut varojen siirtämisen tileilleen tai suhtautunut siihen muutoin passiivisesti. On jäänyt näyttämättä, että A olisi tältä osin edistänyt B:n kavallusrikosta.

3. Siirrot B:n tililtä A:n tileille

Edellä sanotun perusteella A:n ei ole näytetty tältäkään osin syyllistyneen avunantoon B:n kavallusrikokseen.

Syyte törkeästä kätkemisrikoksesta

A:ta on syytetty toissijaisesti törkeästä kätkemisrikoksesta, kun hän on 9.12.1996 - 20.8.1999 ottanut vastaan ja käyttänyt puolisonsa yhtiöltä kavaltamia varoja, vaikka hän on tiennyt, että varat ovat rikoksella saatuja.

Rikoslain 32 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan (317/1994) kätkemisrikoksesta tuomitaan se, joka kätkee, hankkii, ottaa huostaansa tai välittää toiselta muun muassa kavallusrikoksella saatua omaisuutta taikka muulla tavalla ryhtyy sellaiseen omaisuuteen, vaikka tietää, että omaisuus on tällä tavalla saatu. Tämän niin sanotun tavallisen kätkemisrikoksen kohteena on lainkohdassa mainitulla esirikoksella saatu omaisuus. Tällaisen omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen ryhtyminen ei sitä vastoin ole mainitun lainkohdan mukaan rangaistavaa. Kytkentä esirikokseen katkeaa, kun laittomasti hankitun omaisuuden muotoa on kerran muutettu ja näin sijaan tullutta omaisuutta on vaikea yhdistää rikokseen.

Tässä tapauksessa on syyttäjän täällä esittämän toissijaisen vaatimuksen osalta erityisesti kysymys siitä, voidaanko A:n pankkitileille joko suoraan yhtiön tililtä tai B:n tilin kautta tulleet varat yhdistää B:n kavallusrikokseen.

A:n tileille suoraan siirretyt varat (kohta 2)

Korkein oikeus katsoo, että A:n tileille suoraan yhtiön tililtä tulleet varat voidaan selkeästi yksilöidä ja myös yhdistää alkuperältään kavalluksen kohteena olleeseen omaisuuteen. Tilisiirtojen pankkitekninen toteuttaminen ei ole muuttanut yhtiöltä kavallettujen varojen muotoa toiseksi. Kun nämä varat ovat tulleet A:n tilille, ne ovat olleet ainakin silloin erotettavissa tilillä olleista muista varoista. Teon rikosoikeudelliseen arviointiin ei vaikuta se, että varat ovat sittemmin ehkä sekoittuneet muihin tilillä olleisiin varoihin.

A:n tileille B:n tililtä siirretyt varat (kohta 3)

Mitä taas tulee niihin varoihin, jotka B on siirtänyt omalta tililtään miehensä kahdelle tilille, tilanne on jossakin määrin toisenlainen. B:n tili Merita Pankissa on ollut hänen palkkatilinsä, jonne on tullut myös eräitä muita suorituksia. Näin ollen ei voida todeta, että B:n sittemmin miehensä tileille siirtämät varat olisivat alkuperältään juuri yhtiöltä kavallettuja varoja. Asiakirjoista kuitenkin ilmenee, että B:n tilille tulleiden kavallettujen varojen määrä on ollut huomattavasti suurempi kuin sille vastaavana aikana tulleen palkan määrä. B:n tililtään puolisonsa tileille siirtämien varojen määrä on myös selvästi ylittänyt B:n tilille tulleen palkan määrän. Ottaen huomioon puolisoiden ansiotulojen määrä ja se, miten perheen taloutta on hoidettu, ei ole perusteltua arvioida, että B olisi palkkatuloistaan siirtänyt varoja miehensä tilille. Näin myös B:n omalta tililtään A:n tileille siirtämiä varoja voidaan pitää kavallettuina varoina.

Asiassa on edelleen kysymys siitä, onko A ryhtynyt rikoslain 32 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla edellä tarkoitettuihin varoihin. Yhtiön varoja oli siirtynyt suoraan yhtiön tililtä ja B:n tilin kautta A:n Leonia Pankissa olevalle tilille yhteensä 223 816 markkaa ja hänen Merita Pankissa olevalle tililleen yhteensä 146 315 markkaa. Vaikka tilejä olisikin tosiasiallisesti A:n suostumuksin käyttänyt lähinnä B, tilien haltija on ollut yksinomaan A. Hän on siten viime kädessä voinut määrätä tileistä sekä niillä olevien varojen käyttämisestä. A on siten ottamalla vastaan tileilleen B:n kavaltamia varoja ottanut rikoslain 32 luvun 1 §:n 1 momentin tarkoittamin tavoin huostaansa kavallettua omaisuutta yhteensä 370 131 markkaa.

Hovioikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus katsoo näytetyksi, että A on ollut tietoinen vastaanottamiensa varojen rikollisesta alkuperästä.

Kätkemisrikoksen kohteena ollutta 370 131 markkaa on pidettävä erittäin arvokkaana omaisuutena. Ottaen huomioon se, miten A on puolisonsa kanssa käyttänyt mainitut varat, ja että kätkemisrikos on jatkunut pitkään eli lähes kolme vuotta, kätkemisrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Edellä kerrotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo näytetyksi, että A on syyllistynyt tältä osin syyttäjän toissijaisen syytteen mukaisesti törkeään kätkemisrikokseen.

Yhtiön vaatimus koko kavalletun rahamäärän osalta

Yhtiö on vaatinut A:n tuomitsemista kätkemisrikoksesta rangaistukseen myös sillä perusteella, että hän on ryhtynyt B:n kavaltamilla rahoilla hankittuun omaisuuteen muun muassa tekemällä yhteisiä hankintoja ja lomamatkoja. Kun päätösvalta tilien osalta on ollut yksin B:n, A:n ei voida katsoa syyllistyneen rikoslain 32 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kätkemisrikokseen osallistumalla näiden varojen käyttämistä koskeviin hankintapäätöksiin taikka käyttämällä niillä hankittuja tavaroita tai palveluksia.

Korkein oikeus katsoo myös jääneen näyttämättä, että A olisi rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ottanut vastaan mainittuja rikoksella hankittuja varoja ja niiden tilalle tullutta omaisuutta ja muuta hyödykettä peittääkseen tai häivyttääkseen varojen laittoman alkuperän ja avustaakseen B:tä välttämään rikoksensa oikeudelliset seuraukset.

Rangaistus

Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus sen A:n syyksi lukemasta rikoksesta on 7 kuukautta vankeutta. Rangaistus on ehdollinen hovioikeuden määräämin tavoin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Ensisijainen syyte avunannosta törkeään kavallukseen 9.12.1996 - 20.8.1999 hylätään ja A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen asemesta toissijaisen syytteen perusteella, syyte enemmälti hyläten, rikoslain 32 luvun 1 §:n ja 2 §:n nojalla 9.12.1996 - 20.8.1999 tehdystä törkeästä kätkemisrikoksesta. Siitä hänelle määrätään hovioikeuden tuomitseman 9 kuukauden vankeusrangaistuksen asemesta 7 kuukauden vankeusrangaistus. Vankeusrangaistus on ehdollinen hovioikeuden määräämin tavoin koetusajan, joka on alkanut 22.2.2001 ja päättynyt 30.6.2002.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kati Hidén, Markku Arponen (eri mieltä), Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Reima Jussila.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Arponen: Olen enemmistön kanssa samaa mieltä avunantoa törkeään kavallukseen koskevan syytteen hylkäämisestä samoin kuin siitä, että A ei ole syyllistynyt rikoslain 32 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kätkemisrikokseen osallistumalla B:n tilillä olleiden varojen käyttämistä koskeviin hankintapäätöksiin taikka käyttämällä näillä varoilla hankittuja tavaroita tai palveluksia, kuin myös siitä, että A ei ole menettelyllään syyllistynyt rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun rahanpesurikokseen.

Erimielisyyteni koskee näin ollen sitä, onko A syyllistynyt törkeään kätkemisrikokseen ottamalla vastaan ja käyttämällä hänen tililleen B:n omalta tililtään tai suoraan yhtiön tililtä siirtämiä, B:n yhtiöltä kavaltamia varoja.

Hovioikeuden lausumilla perusteilla pidän selvitettynä, että A on ollut tietoinen hänen tileilleen siirrettyjen varojen alkuperästä. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko pankkitilille tilisiirtona toimitettuihin varoihin ryhtymistä pitää rikoksella saatuun omaisuuteen ryhtymisenä.

Hyväksyn B:n omalta tililtään A:n tileille siirtämien varojen osalta sähköisiä varoja koskevan käräjäoikeuden tulkinnan, koska noita varoja ei voida enemmistön mainitsemilla perusteilla pitää alkuperältään yhtiöltä kavallettuina varoina.

Mitä taas tulee A:n tileille suoraan yhtiön tililtä siirrettyihin varoihin, tilanne on jossain määrin toisenlainen.

A:n Leonia Pankissa olleelle palkkatilille suoraan yhtiön tililtä siirretyt varat eivät ole olleet erotettavissa tilillä jo ennestään olleista varoista, joten näiden varojen osalta hyväksyn käräjäoikeuden tulkinnan, ettei niihin ryhtymistä voidaan pitää rikoksella saatuun omaisuuteen ryhtymisenä.

Selvitystä ei ole esitetty siitä, että A:n Merita Pankissa oleva tili olisi avattu vain kysymyksessä olevien varojen käyttämiseksi. Toisaalta on selvitetty, että tuolle tilille on ohjautunut vain yhtiöltä kavallettuja varoja 100 000 markkaa. Tässä tilanteessa pidän perusteltuna päätyä siihen, että noihin varoihin ryhtymistä voidaan pitää rikoksella saatuun omaisuuteen ryhtymisenä, johon A on enemmistön mainitsemilla perusteilla syyllistynyt tekijänä siitä huolimatta, että myös B on tiliä käyttänyt.

Kätkemisrikoksen kohteena olleita 100 000 markkaa ei voida pitää erittäin arvokkaana omaisuutena.

Edellä kerrotuilla perusteilla katson selvitetyksi, että A on hänen Merita Pankissa olleelle tililleen suoraan yhtiön tililtä 25.3.1999 siirrettyjen 100 000 markan osalta syyllistynyt kätkemisrikokseen.

Tämän vuoksi tuomitsen A:n, syytteen enemmälti hyläten, rikoslain 32 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla 25.3.1999 tehdystä kätkemisrikoksesta 3 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistuksen ehdollisuuden osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.